Yhden aikakauden loppu

Sarjakuvataiteilija Cathy Guisewite tiesi ilmoittaa, että hänen piirtämänsä sarjakuva, Cathy, loppuu. Viimeinen strippi oli suloinen - Cathy tulee puolisonsa Irwingin kanssa vanhempiensa luo, ja kertoo olevansa raskaana ja odottavansa tyttövauvaa.

Sarjakuvaa tuntemattomille todettakoon, että Cathy oli USA:n vastine Maisalle ja Kaarinalle. Ruukinmatruuna törmäsi Cathyyn ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten Iltasanomissa, ja tykkäsi siitä.

Cathya tuntemattomille todettakoon, että tämä sarjakuva oli uranaisille samaa kuin mitä Dilbert on tekniikan ihmisille. Päähenkilö Cathy on (samoin kuin "Maisan ja Kaarinan" Kaarina) noin kolmeviitonen uranainen, jolla kuitenkin on ulkoisesta menestyksestään huolimatta neljä ah niin inhimillistä heikkoutta - ruoka, työ, äiti ja rakkaus. Cathylla on viha-rakkaussuhde ruokaan (varsinkin suklaan, jäätelön ja hiilihydraattien kanssa) - hän on herkkusuu, mutta hänellä on jatkuva paino-ongelma. Hän menestyy työssään, mutta hän kohtaa työssään samat haasteet kuin Dilbert. Hänellä on hyvin vaikea äitisuhde - hänen äitinsä odottaa jatkuvasti lapsenlapsia ja hänen äitinsä puuttuu tyttärensä elämään lukemattomin tavoin, joista Cathy ei tykkää. Ja hänellä on jatkuvasti ongelmia seurustelun ja poikaystävien kanssa - kunnes hän loputa 2005 meni naimisiin moneen kertaan hylätyn tosirakkautensa, Irwingin, kanssa.

Cathy oli uraauurtava sarjakuva; siinä päähenkilönä oli ensimmäistä kertaa itsenäinen uranainen. Feminismin ensimmäinen aalto oli tuskin ehtinyt vakiutua, ja Cathy oli tämän sukupolven tuote. Mutta Cathy Guisewite ei tehnyt sankarittarestaan supernaista, vaan varsin inhimillisen olennon. Alunperin hänen omakuvanaan (vertaa vänrikki Nappula Masissa - se on Mort Walkerin omakuva!) toiminut sankaritar alkoi lopulta elämään omaa elämäänsä, ja Dilbertin - tai Maisan ja Kaarinan tavoin hän alkoi seikkailemaan työelämän, ihmissuhteiden, yksityiselämän ja ruoan maailmassa.

Feministit inhosivat Cathya, sillä Cathyssa tehtiin hauskaa naisellisten heikkouksien kustannuksella. Mutta Cathy olikin karikatyyri - se itsenäisen uranaisen B-puoli siinä missä Dilbert on menestyvän teknoammattilaisen B-puoli, ja juuri molempien inhimillisyys ja inhimilliset heikkoudet tekevät heistä niin hauskoja ja helposti samaistuttavia. Ruukinmatruuna itse tunnistaa itsessään tuon herkkusuutaipumuksen, hänkin tykkää hyvästä ruuasta, ja kukapa ei olisi koskaan kuullut vaikeista äiti-tytär -suhteista tai uranaisen ongelmista. Cathy oli suloinen positiivisella tavalla.

Cathyn tavaramerkiksi tuli turhautuminen persoonallisella tavalla - useinkin stripin viimeisessä ruudussa hän tarttuu pitkään tukkaansa molemmin käsin, silmät on suunnattu ylöspäin ja hän huutaa kovaan ääneen "Ääk!"

Mutta 34 vuotta on pitkä aika sarjakuvalle, ja Cathy loppui kutkuttavalla tavalla. Raskaudella, äitiydellä ja vauvanhoidolla olisi varmasti huumorin aiheita annettavanaan moneksi vuodeksi, ja kukapa tietää, vaikka Cathy ja Irwing ilmestyisivät uudelleen, vaikka cameo-tähtinä Helmissä ja Heikissä tai Baby Bluesissa?

Hyvää raskausaikaa ja onnellista äitiyttä, Cathy!