Päivän sarkasmi

Suomen hyvinvointia ei luotu työllä.

Se luotiin työtaisteluilla.

Sisuttomat ja vihjeettömät

Ruukinmatruuna on seurannut evankelisluterilaisen kirkon sisällä ollutta homoliittokeskustelua puoliksi huvittuneena ja puoliksi turhautuneena. Koska ruukinmatruuna itse ei ole kristitty, asian ei pitäisi koskettaa häntä millään lailla. Mutta koska kristinusko kuitenkin on länsimaissa ainoa voima - ellei tapahdu voimakasta ja väkivaltaista pakanuuden renessanssia (ei siis minkään wiccan, vaan ihan oikean verta-ja-räkää-pakanuuden) - joka kykenee panemaan islamille kampoihin, ruukinmatruuna on seurannut asiaa ikävällä kiinnostuksella.

Lyhykäisyydessään koko soppa on tiivistettävissä seuraavaan pähkinänkuoreen: evankelisluterilaista kirkkoa vaaditaan muuttamaan dogmejaan niin, että avioliitto on ensimmäisessä vaiheessa sukupuolineutraali ja mahdollisesti jälkimmäisessä vaiheessa lukumääräneutraali. Sitä siis vaaditaan hyväksymään homojen vihkiminen avioliittoon ja mahdollisesti vielä myöhemmin sallimaan polygamia. Tätä vaatimusta perustellaan yhteiskunnan muuttumisella ja yksilönvapaudella.

No. Koko kiistan sylkykupiksi on joutunut Päivi Räsänen - siksi, että hänellä on ollut keskustelussa ns. poliittisesti epäkorrektit mielipiteet. Hän on perustellut näkemyksensä toisaalta kristinuskon dogmatiikalla ja toisaalta Raamatulla ja kolmanneksi omalla ammatillisella auktoriteetillaan - hän on lääkäri.

Ruukinmatruuna toteaa, että Päivi Räsänen on tässä keskustelussa ainoa keskustelija, jolla on ns. pallit. Hän on ottanut kantaa - sellaisen kannan, joka on poliittisesti epäkorrekti, mutta joka on verifioitavissa - ja hän on myös valmis seisomaan kantansa takana ja perustelemaan sen. Jos tämä sota olisi käyty 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa silloisessa sfnetissä, Räsänen olisi todennäköisesti saavuttanut kaikkien keskustelijoiden vihat - mutta myös heidän jakamattoman kunnioituksensa. Nörtti nimittäin ei kunnioita kuvia eikä argumentin miellyttävyyttä, mutta kyllä kunnioittaa hyvin perusteltua argumenttia. Ja Räsäsen argumentit ikävä kyllä ovat sellaisia.

Räsänen siis vastustaa homoliittoja ja polygamiaa kolmesta syystä:

1) Evankelisluterilaisessa kirkossa dogmi on, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Ja sillä sipuli.

2) Raamatussa avioliitto määritellään kohdan #1 mukaiseksi asiaksi ja homoseksuaalisuus katsotaan asiaksi, josta judaismissa käytetään nimeä masha sodom eli kielletyt sukupuolisuhteet. Niihin kuuluvat homoseksuaalisuuden ohella eläimiinsekaantuminen, sukurutsa, insesti, avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ja väkisinmakaaminen. Talmudilaisen perinteen mukaan myös polygamia ja lapsiinsekaantuminen ovat sitä, vaikkei asiaa yleisesti mainitakaan Tanakhissa.

3) Räsäsen mukaan homoseksuaalisuus on lääketieteellinen anomalia. Räsäsen mielestä anomaliaa ei tule nostaa normaalitilan veroiseksi ja rinnalle, ja syyksi hän esittää sen, että avioliitto on olemassa lasten tuottamisen takia ja vain heteropari kykenee omillaan saamaan lapsia.

Noh. Kaikki Räsäsen argumentit ovat valideja, ja ne on helppo osoittaa oikeiksi. Todettakoon tässä vielä, että argumentin totuusarvo ei riipu sen miellyttävyydestä ja todettakoon myös, että tunteisiin vetoaminen on harvinaisen huono tapa argumentoida. Räsäsen argumentit ovat siis faktuaalisesti valideja - ne perustuvat sekä dogmatiikkaan, Raamattuun että lääketieteeseen. Enää on vain kysymys siitä, voidaanko ne kumota asia-argumentein.

Mutta enemmän kuin mistään muusta tämä koko soppa kertoo evankelisluterilaisen kirkon pehmeydestä, mädännäisyydestä ja sisuttomuudesta. Siitä on tullut samanlainen yleiskivan organisaatio kuin vasemmistopuolueista. Se on valmis pettämään kaikki periaatteensa, myymään kaikki dogminsa ja kääntämään takkiaan vain miellyttääkseen suurta yleisöä. Jos tämän organisaation pitäisi panna kulttuurievolutiivisen olemassaolotaistelun tasolla kampoihin islamille, niin TVJO. [Ehkä se julkipakanallisuus on sittenkin se pienimmän riesan tie näin buddhalaisesta näkökulmasta.]

Ruukinmatruunalla on sellainen kutina, että ylipäänsä tällaista keskustelua ei voitaisi käydä missään muualla kuin evankelisluterilaisessa kirkossa - yksikään toinen ns. vakavastiotettava uskontokunta ei ikinä olisi valmis tinkimään a) dogmeistaan b) auktoriteeteistaan c) itselleen pyhistä asioista tällaisessa asiassa. Voisiko joku kuvitella että asiasta, josta Toorassa määrätään kuolemanrangaistus, annettaisiin synagogassa rabbin aamen? Tai voisiko joku kuvitella imaamin vihkivän kaksi partasuuta keskenään kun heikäläiset hirtetään Iranissa? Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että koko jutussa on kyse kristinuskoa vihaavien kommunistien ja vapaa-ajattelijoiden provokaatiosta - Leninin mukaan vaadi mahdottomia - kun olet saanut vaatimasi, vaadi lisää. Ja siltähän tämä kaikki vaikuttaa. Evankelisluterilaiselta kirkolta vaaditaan mahdottomia - sitä vaaditaan romuttamaan a) dogminsa b) auktoriteettinsa - ja samalla koko uskottavuutensa. Seuraava vaatimus olisi Leninin oppeja seuraten luonnollisesti "lukumääräneutraalin avioliiton" eli suomeksi polygamian salliminen. Roomalaiskatolisessa kirkossa tätä koko keskustelua ei ikinä käytäisi - siellä nähkääs avioliitto on sakramentti. Myöskään buddhalaisuudessa tätä keskustelua ei käytäisi. Ja miksi käytäisiinkään? Sen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja sillä sipuli.

Samalla tässä koko sopassa on käynyt ilmi kaikkien keskustelijoiden täydellinen vihjeettömyys. He ovat täysin kyvyttömiä näkemään omaa nokkaansa pidemmälle - ja sitä, mitä tästä koko sopasta seuraisi - heiltä puuttuu täysin se, mitä roolipeleissä kutsutaan nimellä "viisaus" (Wisdom) - kyky nähdä asioiden syy-seuraussuhteita ja muodostaa niiden kautta skenaarioita. No. Todettakoon, että homot tykkäävät mennä naimisiin mutta he eivät tykkää olla naimisissa. Jos homoyhteisö voitaisiin tiivistää yhteen sanaan, se olisi promiskuiteetti - se, että kaikki kiksauttavat toisiaan. Jos homomiehiä nyt alettaisiin vihkimään keskenään, se tekisi koko seremoniasta irvokkaan pastiššin siitä mikä sen on tarkoitus olla - seremonia, jossa liitetään tuleva isä ja tuleva äiti yhteen avioliiton sitein ja pohjustetaan tilaa elämän uusintamiselle - lapsille.

Avioliitto ei ole olemassa miespareja varten eikä se ole olemassa naispareja varten. Se on olemassa elämän uusintamista varten - siis lapsia varten. Sen tarkoitus on nimenomaan ja juurikin lasten tuotanto, hankinta ja kasvatus. Vaikka se näennäisesti onkin miehen ja naisen kiintymyksestä tai rakkaudesta lähtevä liitto, sen tosiasiallinen tarkoitus on elämän uusintaminen ja se on vain juridinen ja teologinen kontrahti tälle asialle.

Homoliitolla ei kertakaikkiaan ole mitään teologista virkaa eikä funktiota. Meillä on jo virapari. Mitä niin ihmeellistä siinä on että pitää mennä sotkemaan kirkonmenoja asiaan kun homman voi hoitaa siististi maistraatissa. Useimmat homot kaupan päälle ovat hyvin kristinuskovihamielistä väkeä, ja heillä on Vapaa-ajattelijoiden liitossa yliedustus. Onko tarkoitus kenties provosoida kristittyjä? Jos on, ruukinmatruuna ei olisi lainkaan hämmästynyt.

Asiaa mutkistaa vielä Uskonvapauslaki ja Avioliittolaki. Jos evankelisluterilaista kirkkoa vaaditaan vihkimään Aatami ja Eetvartti keskenään, tällöin myös kaikkien muidenkin uskontokuntien on tehtävä se. Niin katolisten, ortodoksien, juutalaisten, hindujen, dzainalaisten - kuin muslimienkin. Ja voitte olla täysin varmoja siitä, että tuossa mennään nyt peukaloimaan ns. elämää isompia asioita, ja varsinkin muslimit taatusti vetävät ns. herneen nenukkiin asiasta.

Propsit Päivi Räsäselle. Vaikka ruukinmatruuna ei olekaan samaa mieltä hänen kanssaan, ainakin sanojensa takana seisovaa ja ne sitovasti perustelevaa argumentoijaa voi kunnioittaa.

Mutta Räsäsen poliittinen epäkorrektius ei jää tähän. Hän provosoi vielä lisää: Räsäsen mielestä Suomen tulisi ottaa ensisijaisesti kristittyjä pakolaisia. Syyksi hän ilmoittaa sen, että heistä on pitkällä aikavälillä vähimmin riesaa eli että he integroituvat Suomeen nopeimmin. Jälleen kerran Räsänen perustelee argumenttinsa faktuaalisesti, tosiasioilla - eikä edes yritä miellyttää ketään. Ruukinmatruuna totesi asian täsmälleen samalla tavoin jo vuosia sitten: samanlaiset integroituvat toisiinsa parhaimmin. Se ei ole rasismia eikä se ole fasismia eikä myöskään basismia. Se on tosiasioiden tunnustamista, joka Juho Kusti Paasikiven sanoin on kaiken valtioviisauden alku.

Mutta tottakai asiasta on noussut hirvittävä parku. Jos pidämme mielessä Hanlonin partaveitsen - älä ikinä pidä mitään sellaista ilkeytenä, minkä voi selittää typeryydeksi, päättäjämme yksinkertaisesti ovat sekä typeriä että tyhmiä halutessaan kiistää ns. itsestäänselvyydet. Ruukinmatruuna on kirjoittanut, että suurin osa päättäjistämme ei ole ilkeitä - he yksinkertaisesti ovat joko typeriä tai vihjeettömiä. Toki tietysti Tvångsvenskpartietin Stefan Wallin och Astrid Thors ovat heti osoittaneet todeksi latteuden kyllä typeryskin viisaasta käy kunhan suunsa kiinni pitää, myös Kyykytyspuolue osoittaa samaa vihjeettömyyttä. Jyrki Katainen myös teki pesäeroa kristillisdemokraatteihin ja vastasi puolueen puheenjohtajan Päivi Räsäsen ehdotukseen siitä, että Suomeen pitäisi ottaa ensisijaisesti kristittyjä pakolaisia: hänen mukaansa emme halua olla rakentamassa sellaista Suomea, jossa edes retoriikan tasolla kävisimme uskontojen tai etnisten ryhmien tai muiden ihmisryhmien välistä taistelua. Ikävä kyllä tosiasioiden kiistäminen - sen, että eri uskonnot, etniset ryhmät ja muut ihmisryhmät käyvät jatkuvaa kamppailua - osoittaa todella syvää vihjeettömyyttä. Sitä kamppailua kutsutaan kulttuurievoluutioksi. Halusimmepa tai emme. Ja tämän tosiasian kiistäminen on varma tie katastrofiin. P*skalakeineen kyykytyspuolue on osoittanut sellaista vihjeettömyyttä, joka on karkottanut valtavan määrän sen perinteisestä äänestäjäkunnasta - oikeistointellektuelleista ja rationalisteista - muiden puolueiden riveihin.

Ruukinmatruunalla on hyvin paha kutina kolmesta asiasta:

1) Suuri osa evankelisluterilaisesta kirkosta eronneista on arvokonservatiiveja, jotka haluavat jättää "porttokirkon" taakseen ja jotka liittyvät vapaisiin suuntiin.

2) Sekä roomalaiskatolinen kirkko että ortodoksikirkko taatusti kokevat merkittävän jäsenmäärän kasvun tämän sopan seurauksena.

3) Kristillisdemokraatit tulevat kokemaan merkittävän jäsenmäärän ja äänimäärän kasvun tämän sopan seurauksena.

Miksi näin tulee käymään? Syy on hyvin triviaali: suomalaiset ovat kertakaikkiaan fed up sekä nykyiseen hallitukseemme että sen harjoittamaan politiikkaan - ja myös sitä myötäileviin tahoihin, kuten evankelisluterilaiseen nynnykirkkoon. Kaikki liittyy kaikkeen, ja ruukinmatruuna on ennustanut, että Persujen ohella Kridet tulevat kokemaan valtavan kannatuksen kasvun. Hupsista. Mutta ruukinmatruunankin on kaikessa konservatiivisuudessaan myönnettävä, että nykyinen hallitus on ollut katastrofi, eikä se voi jatkua enää näin.

Voimme olla Päivi Räsäsäsestä mitä mieltä tahansa, mutta Golda Meirin tavoin hän on ainoa mies koko sopassa - ainoa, jolla on kanttia seistä sanojensa takana ja myös perustella ne.

Itsestään räjähtelevät mustekasetit

Britanniassa ja Dubaissa on DHL:n kyydissä olleista lentorahtikonteista löydetty pommi. Kyseessä oli pakkaus kopiokoneen mustekasetteja, joissa oli sähkösytytin sekä pentaeritrytolitetranitraattia eli kaivosmiesten kielellä pentriittiä. Osoitteeksi paketille oli pantu Chicagon juutalainen seurakuntayhtymä.

No. Ei vaadi varsinaisesti ydinfyysikon aivoja löytääkseen vastauksen kysymykseen miksi iheessä Chicagon juutalainen seurakuntayhtymä tilaisi itsestään räjähteleviä mustekasetteja? Räjähde - PETN - oli täsmälleen samaa, millä al-Qaida yritti posauttaa Detroitissa lentokoneen jouluna 2009.

Ei ole salaisuus, että Ismaelin ja Iisakin jälkeläiset eivät ole oikein hyvissä väleissä, eikä myöskään ole salaisuus, että islaminuskoisten keskuudessa Adolf Hitler on paljon korkeammassa kurssissa kuin sen oikeastaan soisi olevan.

Kuljetusyhtiöt UPS ja Fedex ovat pysäyttäneet kuljetukset Jemenistä. Paketit olivat matkalla Yhdysvaltoihin Jemenistä, josta on muodostunut uusi al-Qaida-terroristiverkoston tukikohta. Kun Saudi-Arabia ja monet ns. kovemman linjan arabimaat ovat ajaneet al-Qaidan pois alueeltaan, se on asettunut sinne, missä viranomaisvalvonta ei ole niin kovin tiukkaa, ja Jemen on tällainen.

Samalla al-Qaidan iskujen kohteet ovat muuttuneet. Suuri Saatana on ollut sille aivan liian kova pala, joten se on nyt keskittynyt Pieneen Saatanaan. Suuri Saatana on vahva, aggressiivinen, monilukuinen ja se lyö kipeällä tavalla takaisin. Niinpä Pieni Saatana on helpompi kohde; ja aivan erityisen houkuttelevaa on iskeä päin Suuren Saatanan sisällä olevaa Pientä Saatanaa - siis amerikanjuutalaisia - jotka ovat ns. pehmeä kohde.

Miksi näin? Islamilaiseen filosofiaan kuuluu eräänlainen irrationaalisuus. Tämä ilmenee esim. siinä, että muslimeilla mennyt aika on osa tätä aikaa, historian vuosisadat eivät ole erottavia vaan yhdistäviä tekijöitä - menneisyys on kiinteä osa nykyaikaa ja siksi esimerkiksi islamista ja sen 600-luvulta peräisin olevista doktriineista, ihmiskäsityksistä ja kulttuurikäsityksestä ei tingitä tippaakaan koska muslimeille maailma yksinkertaisesti ei ole muuttunut niistä ajoista tippaakaan.

Mutta muslimille myös tulevaisuus on osa nykyisyyttä. Täten kuvaukset paratiisin ihanuuksista, sen tarjoamista lihallisista nautinnoista ja suloisesti virtaavista vesistä ovat osa nykyisyyttä. Aito muslimi elää jo paratiisiaikaa antautuessaan hengenvaaralliseen ellei peräti varman kuoleman aiheuttavaan tehtävään [itsemurha]terroristina. Tämä selittää myös osaltaan Koraanissa olevat sekavuudet, jotka voivat häiritä länsimaista lukijaa mutta eivät välttämättä muslimia. Siksi tuo hirvittävä fatalismi, fanaattisuus ja brutalismi - muslimille kaikki on vain valmistautumista Paratiisin ihanuuteen niinkuin me pakkaamme matkalaukkumme lähtiessämme etelänmatkalle.

Todettakoon, että puhtaasti terroristiorganisaationa al-Qaida on pelleporukkaa. Se ei ole mikään IRA eikä Japanin Puna-armeija eikä edes PLO. Se ei ole edes samanlainen amatööriporukka kuin UDF tai ETA. Al-Qaidan iskujen tunnusomaisin piirre on karkea harrastelijamaisuus, mahdollisimman korkea uhriluku ja silmitön räiskintä. Se ei kykene saamaan aikaan mitään todella merkittävää tai sellaista, jolla olisi mitään sotilaallista arvoa. Myöskään al-Qaida ei näytä kykenevän oppimaan virheistään. Se toistaa ne kerta toisensa jälkeen. Joka kerralla al-Qaidan jäljille on päästy hyvin nopeasti ja syypäät saatu selville. Ja niin nytkin.

Kun lentokenttien turvatarkastuksia on tehostettu ja matkustamoon on lähes mahdotonta muiluttaa mitään räjähtävää saati pamahtavaa tai viiltävää, al-Qaida on kiinnittänyt huomionsa lentorahtiin. Ja koska kaupalliset lentoyhtiöt ovat hyvin huumorintajuttomia asiassa, al-Qaida onkin heittänyt nyt koepalan kuriiriyhtiöille, kuten tässä tapauksessa DHL:lle. Mutta kiitos visertävien kanarianlintujen, mustekasettien jäljille päästiin ennenkuin ne räjähtelivät itsellään.

Mutta ainahan on mahdollista, että taustalta löytyi se kaikkein vanhin syy yrittää räjäyttää lentokone.

Lisäys 30.10. 2010 kello 17:45 Nyt on toinenkin pakettipommi löytynyt - tai itse asiassa koko postiautollinen, ja siinä oli osoitteena Göteborg. Vainoharhat toki vainoharhoina, mutta panee vain mietityttämään. Mitä pahaa Johan ja Janette Medelvärde oikein ovat tehneet, että ovat saaneet dzihadistien vihat niskoilleen? Vai onko kyseessä sittenkin pelkkä ruotsidemokraattien provokaatio?

Sananen sananvapaudesta, osa XII: kaksoisstandardien Suomi

Pitkäänsiimaan oli tarttunut epälukuinen määrä kampeloita, joten viikonlopun ruoka on sitämyöten selvä. Mutta siimaa soutaessa keskustelimme paremman puoliskon kanssa siitä, miten maa makaa ja miten Suomi ryömii.

No. Ruukinmatruunalle ei tullut yllätyksenä se, että Jussi Halla-ahon sakkotuomio ei muuttunut miksikään hovissa. Hänelle ei tullut myöskään yllätyksenä se, että Jari Tervon Raamatun-häpäisy ei johtanut syyteharkintaan. Eikä hänelle tullut myöskään yllätyksenä se, että näin toimiessaan Suomen oikeuslaitos antoi signaalin siitä, että Suomessa vallitsee oikeusjärjestelmässä kaksoisstandardit - on olemassa erikseen tšuhnat, joille on olemassa standardi Ko ja sitten paremmat ihmiset, joille on olemassa standardi Otsu.

Mutta se, mikä tuli yllätyksenä, oli kuinka avoimesti tämä kaikki myönnetään ja miten tämä mädännäisyys on maan tapa - ja miten julkeasti tšuhnaa kyykytetään. Sensijaan että tätä kaksoisstandardia häpeiltäisiin tai sitä peiteltäisiin, se on ns. julkinen salaisuus.

No. Ruukinmatruunan kanta valtioon ja yhteiskuntaan lienee kaikille selvä - hänelle valtio on pohjimmiltaan pelkkä iso rikollisorganisaatio - jättimäinen mafia, jolla on oma väkivaltakoneistonsa, armeija ja poliisi - ja joka on olemassa ensisijaisesti siksi, että se tuottaa etuoikeuksia vallanpitäjilleen. Valtio siis on mafia, jolla on oma maa-alue. Valtio ei ole olemassa hallintoalamaisiaan varten; valtio on olemassa vallanpitäjiä varten, ja valtiomieheltä vaaditaan samoja ominaisuuksia, joilla menestytään järjestäytyneessä rikollisuudessa. Valtio eroaa rikollisorganisaatioista vain yhdessä suhteessa: se ylläpitää oikeuslaitosta. Valtio on kuitenkin välttämätön paha - valtioton tila merkitsee anarkiaa ja kaikkien sotaa kaikkia vastaan, ja se on vielä pahempi asia kuin elää valtion alaisena. Valtio ei ole kiva asia eikä se suojaa hallintoalamaisiaan eikä se auta heitä kun tilanne menee k*siseksi. Valtio pettää aina.

Mutta koska "valtiotiede" on ruukinmatruunan korvissa sama asia kuin "rikollistiede" tai "mafiatiede" ja koska valtio on kuitenkin se välttämätön paha, valtio on syytä pitää mahdollisimman pienenä ja sen ote yksilön elämästä mahdollisimman vähäisenä.

Oikeuslaitoksen ensisijainen tehtävä on pönkittää valtion legitimiteettiä (= lynkata julkisesti kaikki vallan kiistävät hallintoalamaiset) ja vasta toissijainen tehtävä on ratkoa konflikteja ja kiistoja. Mutta silloin, jos oikeuslaitos tekee ns. yleisen oikeustajun vastaisia päätöksiä tai jos se menettää uskottavuutensa hallintoalamaisten silmissä, tällöin valtio on pettänyt alamaisensa ja sen olemassaolon oikeutus perustuu enää vain asevoimaan ja vahvemman oikeuteen. Tällöin hallintoalamaisilla ei ole mitään velvollisuutta totella valtiota muutoin kuin rangaistuksen pelosta. [Tästä syystä koululaitoksessamme lapset aivopestään jo pienestä pitäen tottelemaan valtiota ja pitämään sitä luonnollisena tai jumalallisena asiana.]

Ja nyt Suomessa ollaan tultu hyvin lähelle sitä pistettä, jossa oikeuslaitoksen uskottavuus hallintoalamaisten silmissä alkaa rapautua. Kaksoisstandardit - siis se, että asialle X tai ihmisryhmälle A on standardi Ko ja vastaavasti asialle Y tai ihmisryhmälle B on standardi Otsu, on omiaan romuttamaan oikeuslaitoksen uskottavuutta. Se on merkki siitä, että laki ei enää ole kaikille sama vaan jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Suomessa on sellainen kaksoisstandardi voimassa, että tšuhnaa (varsinkin tšuhnamiestä) ja hänen kulttuuriinsa liittyviä asioita, kuten kristinuskoa, saa kohdella kuin p*skaa, rangaistuksetta, kun taas eräät nimeltämainitsemattomat ryhmät ja heidän kulttuuriinsa liittyvät asiat nauttivat oikeuslaitoksen erityissuosiota. Ei siksi, että he olisivat jotenkin parempia ihmisiä tai herrakansaa, vaan siksi, että näin herramme pitävät etäisyyttä ja välimatkaa hallintoalamaisiinsa ja nöyryyttävät sekä tylyttävät tšuhnia että he muistaisivat, kuka tätä maata hallitsee ja miten pieniä ja merkityksettömiä tšuhnat tosiasiallisesti ovat.

Mutta tšuhnissa on yksi paha vika. Heidän itsehillintänsä, vaikkakin aika hyvä, ei ole kuitenkaan samurailuokkaa. Vaikka suomalaiset ovat Eppu Normaalin sanoin p*skapäitä pelkureita, heidänkin säkissään ikävä kyllä on pohja, eivätkä he siedä p*skakohtelua rajattomiin. Ja irti päässeenä tšuhna on todella tuhoisa.

Herramme ovat olleet huolissaan toisaalta Perussuomalaisten ja toisaalta Kristillisdemokraattien rakettimaisesta noususta. Ruukinmatruuna ei ole kummastakaan yllättynyt, vaan hän ennusti jo kolme vuotta sitten näin käyvän, ja syynä on se, että molemmat ovat protestipuolueita.

Kummallakaan - Persuilla ja Krideillä - ei ole uskottavaa eikä edes koherenttia vaaliohjelmaa eikä poliittista kokemusta. Mutta se, mitä molemmilla on, on tiukka ideologinen pohja ja imago. Ne tarjoavat vaihtoehdon herrojemme politiikalle, ja niiden äänestäminen on ensisijaisesti kannanotto valtapuolueita vastaan. Koska vaalijärjestelmämme ei salli antiäänien antamista - siis negatiivisia ääniä - ainoa tapa äänestää valtapuolueita vastaan on äänestää protestipuoluetta.

Yleensä protestipuolueiden äänimäärät jäävät varsin vähäisiksi. Maan menoon tyytymättömät joko jäävät nukkumaan tai sitten äänestävät valtapuolueita kuten aina ennenkin. Mutta nyt gallupeissa Persut hätyyttelevät jo liki 20% äänisaalista. Persujen rakettimainen nousu on tulkittavissa täsmälleen yhdellä tavalla: rahvaan pinna on kertakaikkiaan kiristetty äärimmilleen ja rahvas ei kertakaikkiaan enää tykkää maan menosta.

Kaupan päälle, gallupien mukaan Persujen äänestäjäkunta koostuu liki 70-prosenttisesti miehistä. Perussuomalaiset ovat siis miesten puolue siinä missä vihreät on naisten puolue.

On julkinen salaisuus, että länsimainen yhteiskunta vihaa miehiä. Se tylyttää miehiä, nöyryyttää miehiä, kohtelee miehiä toisen luokan kansalaisina ja suoltaa jatkuvasti miesvihamielistä propagandaa. Jokainen poikalapsen äiti on varmasti miettinyt, että minkälaisen yhteiskunnan jätämme lapsillemme ja miten poikamme tulevat aikuisina kestämään tätä yhteiskuntaa. Miehiltä vaaditaan paljon enemmän kuin naisilta ja heille annetaan paljon vähemmän kuin naisille. Kaksoisstandardi ilmenee siinä, että miehistä on tehty yhteiskunnan sylkykuppi, suomalaiset naiset halveksivat heitä - ja miehet vielä itse pitävät sitä, että valtio riistää heiltä vuoden elämästään orjatyönä asevelvollisuuden muodossa, jonain kunnia-asiana. Ja nyt miesten kärsivällisyys näyttäisi olevan lopussa.

Erityisen paha merkki on se, että Persujen ehdokkaista suuri osa on tekniikan alan ihmisiä: asentajia, teknikoita, insinöörejä, diplomi-insinöörejä. Miksi se on paha merkki? Siksi, että pääsääntöisesti tekniikan alan ihmiset ovat poliittisesti hyvin passiivisia. He yleensä toimivat yksityissektorilla ja ovat kiinnostuneita lähinnä vain tietsikoista ja formulakisoista. He ovat yleensä varovaisen konservatiivisia, rationaalisia, pragmatisteja loppuun saakka ja epäpoliittisia - heitä kiinnostaa vain oma napa. Mutta silloin kun he aktivoituvat, se on merkki siitä, että nyt on jotain todella pahasti vialla ja nyt ihan tosissaan halutaan muutosta.

Kaikki Persujen kannatus on valtapuolueilta pois: Kyykytyspuolueelta, Verotuspuolueelta ja Junttipuolueelta. Erityisen pahasti Persut ovat kouraisseet Junttipuoluetta, mutta myös Kyykytyspuolue on saanut osansa. Verotuspuoluekaan ei ole säästynyt: monet kokevat, että se on pettänyt perinteisen äänestäjäkuntansa, työläiset, ja ainoastaan Persut enää ajavat Timo ja Tiina Työläisen asiaa.

Mutta Persut eivät ole Euroopan-skaalassa yksin. Tämä täsmälleen sama ilmiö - protestipuolueiden nousu - on näkynyt kaikkialla Euroopassa. Suomeen nuo ilmiöt tulevat viiveellä, ja Suomessa ne perinteisesti myös ovat tuntuneet kovimmin.

Ja tämä protestipuolueiden nousu on myös asia, johon mediassa sovelletaan kaksoisstandardeja. Ne pyritään kompromettoimaan mahdollisimman rajusti ja julmasti, ja ne pyritään esittämään mahdollisimman huonossa valossa - rasistisina, fasistisina ja basistisina. Mutta silti nyt on se ikävä fiilis, jossa ilma on tyyni mutta ilmavirta nousee ylöspäin ja tuuli on epävakaa - ja tummat pilvet peittävät taivaan. Kaikkialla muualla Euroopassa muutoksen tuulet ovat jo puhaltamassa. Entä Suomessa? Miten meidän käy?

Yksi asia on kuitenkin satavarma. Hesariin ei tule ikinä gallup-kysymystä aiheesta: "Oliko Halla-ahon tuomio mielestäsi oikea?" Tähän eivät kaksoisstandardit taivu.

Sananen sananvapaudesta, osa XI

Jussi Halla-ahon saama tuomio uskonrauhan loukkaamisesta pysyi ennallaan hovioikeudessa. Hovioikeus on tuominnut kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahon sakkoihin. Tuomio tuli vuonna 2008 kirjoitetusta blogikirjoituksesta. Tuomio siis oli 30 päiväsakkoa.

Sakkoja tuoneessa kirjoituksessaan Halla-aho rinnasti islamin pedofiliaan. Lisäksi Halla-aho kirjoitti, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen olisi yhden kansanryhmän kansallinen tai ehkä jopa geneettinen erityispiirre - jonka tietysti jokainen ihminen, jonka ÄO on samaa luokkaa ruumiinlämmön kanssa, ymmärtää satiiriksi. [Paitsi tietysti lakimiehet, joilla tunnetusti on hyvin huono huumorintaju.]

Halla-ahon netissä olevasta blogista määrättiin poistettavaksi kaksi "Profeetta Muhammad oli" -alkuista kappaletta, koska vaikka niissä esitetyt väitteet olivatkin faktuaalisesti oikeita, kansanryhmien tai heidän edushenkilöidensä voitiin katsoa kiihottuvan niistä. Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kaatui sentään molemmissa oikeusasteissa.

Ruukinmatruuna on kui klavul päähä lyäty, jos tämä lounaismurteille ominainen sanontatapa sallitaan. Ei niin, etteikö tämä olisi ollut täysin odotettavaa, vaan niin että tuo tuomio osoittaa kuinka syvälle suomalaisessa yhteiskunnassa a) pelkuruus b) mädännäisyys on yhteiskunnassamme ja sen elimissä levinnyt.

Mutta ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Me X-sukupolven lapset, jotka kasvoimme Eppu Normaalin säestämänä, osaamme tietysti ulkoa biisin Rääväsuita ei haluta Suomeen - joka sanoo totuuden jälleen kerran ääneen. Biisi tehtiin aikoinaan Sex Pistolsin Suomen-keikan peruuttamisen vuoksi, mutta se on yhä tänäkin päivänä ajankohtainen. Itse asiassa koko levy Aknepop ja sen kaikki biisit ovat kestäneet aikaa erittäin hyvin, ja Eppujen sanoma ei ole vanhentunut tippaakaan. Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että Suomi elää yhä henkistä Kekkoslovakian aikaa. Toki sillä erolla, että nykyään heikommista ei enää pidetä huolta, eikä yhteiskunnassa ole minkäänlaista solidaarisuutta omia kohtaan.

Mutta Eput osuivat kipupisteeseen. Tämä koko soppa on pitänyt huolta siitä, että nyt koko Suomi taatusti tietää, kuka Jussi Halla-aho on, mitkä ovat hänen ajatuksensa ja mitä hän sanoo. Mitä enemmän - nostatte kohua/sitä enemmän - lapsenne rakastaa mua on sanasta sanaan totta, ja jokainen yritys sensuroida Halla-ahoa vain pelaa hänen pussiinsa. Ruukinmatruuna totesi jo muutama vuosi sitten, että Halla-aho on siitä ikävä vihollinen, ettei hänellä ole heikkouksia. Häntä ei voi halveksia; häntä voi vain vihata. Mutta silti kaikki, mitä Halla-aho on kirjoittanut, on faktuaalisesti totta - ja toteen osoitettavissa; ja ikävä kyllä islamin ajattelijat ja vaikuttajat ovat itse sanoissaan ja teoissaan osoittaneet Halla-ahon olevan materiaalisesti oikeassa (moraalisesta oikeassaolosta voidaankin sitten olla montaa eri mieltä.)

Palautettakoon vielä sitten mieliin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaus tästä aiheesta:

Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

(Handyside 7.12.1976 A 24 ja Grigoriades v. Kreikka 25.11.1997).

Eli että Eurooppa-lainsäädännössä sananvapaus on juridisesti vahvempi oikeushyvä kuin kiihottumattomuus. Sananvapaus merkitsee myös oikeutta sanoa rumasti ja sanoa sellaisia tosiasioita ääneen, jotka saattavat aiheuttaa närkästystä tai suuttumusta - tai jopa kompromettoida jonkun kansanryhmän muiden silmissä - jos siihen on faktuaalista aihetta.

Tämä olisi syytä pitää mielessä.

Ruukinmatruuna pitää varsin todennäköisenä, että Halla-aho vie tuomionsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja että tuomio kumotaan siellä. Koko länsimainen yhteiskunta perustuu sananvapaudelle - ja jos se viedään ja suut tukitaan, tällöin yhteiskunta on pettänyt oman osuutensa diilistä.

Kaksoisplusepäkiva.

Uusi uljas Eurooppa

Onko tässä Euroopan tulevaisuus parinkymmenen vuoden sisään?

Miksi islam vetoaa naisiin?

Ruukinmatruuna pohti eilisessä sarkasmissaan sitä, että suurin osa islamiin kääntyvistä länkkäreistä on naisia, ja esitti syyksi sen, että naisen on helpompi totella kuin ajatella. Ha ha, oli hauskaa.

Mutta sarkasmi ei ole sarkasmi ellei siinä ole puolet totta siteeksi. Sana "islam" tarkoittaa sellaisenaan alistumista - alistumista Jumalan, tuon kosmisen koulukiusaajan, psykopaatin, despootin ja öykkärin - tahtoon; mitään kyselemättä, mitään mukisematta ja ennenkaikkea mitään ajattelematta, kuin kuollut ruumis. Islamin doktriinin mukaan Jumala loi ihmiset ja dzinnit orjikseen, ja muslim - hän joka on alistunut - on 'abd-Allah, Jumalan orja.

Todettakoon, että arabian sana Allah tarkoittaa yksinkertaisesti Jumalaa. Se on täsmälleen sama sana kuin heprean Eloah, jonka kollektiivimuoto tietysti on אלהים‎, Elohim.

Miksi sitten nykyaikainen, vapautunut, valistunut, emansipoitunut ja itsenäinen nainen kääntyy islamiin? Sehän merkitsee suunnilleen kaiken sen heittämistä roskakoriin, minkä naisten vapautusliike ja feministit ovat saaneet viimeisen sadan vuoden aikana aikaiseksi - ja paluuta suunnilleen jonnekin pronssikauteen? Ruukinmatruuna on todennut, että islamin nimittäminen "keskiaikaiseksi" on törkeä loukkaus meidän omia keskiajan pakanallisia ja katolisia esivanhempiamme kohtaan.

Ruukinmatruuna esittääkin sitten ilkeän kysymyksen kaikille vapautetuille sisarilleen: Okei, nyt olet sitten saanut vapautesi. Mitä ajattelit sillä tehdä?

Miksi lopputulema on niin kovin usein orjia olette ja orjiksi jäätte? Miksi ruukinmatruunaa itseäänkin on sattuneesta syystä kiehtonut judaismi? Syy on yksinkertainen: ortopraksia on helpompaa kuin ortodoksia. 90% ihmisistä on karjaa. Nullifidianisteja. He eivät halua ajatella - he haluavat totella. Ja naisissa tuo luku voi olla vielä korkeampi. Ortopraksiassa tarvitsee vain totella. Riittää, kun toimii sääntöjen mukaisesti, noudattaa lakipykäliä ja tekee rituaalit konemaisesti oikein. Ortodoksiassa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan. Se on useimmille ihmisille tuskaa.

Mutta ihmisluonne on sellainen. Hector sanoo laulussaan Nostalgiaa, osa 2 kaiken niin hyvin:

On helppoa hiljainen olla
ja tyytyä puolikkaisiin
tai luopua vain sovinnolla
kun vahvempi vain sanoo niin

Ihminen opetetaan lapsesta saakka tottelemaan, alistumaan vahvemman tahtoon ja olemaan kyseenalaistamatta auktoriteetteja. Näin on pakko tehdä, jotta yhteiskunta ylipäänsä toimisi. Ja varsinkin tytöt, paljon halukkaammin kuin pojat, haluavat totella, miellyttää auktoriteetteja ja totella - olla kilttejä ja olla keikuttamatta venettä. Se klišee kympin tytöstä ei ole pelkkä klišee ja hikipingot ovat lähes kaikki tyttöjä - tytöille ominaista on kurinalaisuus ja pedanttius. Mutta tuo kiltteys ja kurinalaisuus on myös tyttöjen Akilleen kantapää - se ei kannusta itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen sekä omillaan elämiseen ja olemiseen.

Me tiedämme, mistä me olemme vapautuneet. Mutta tiedämmekö me mihin me olemme vapautuneet?

Vapauden kääntöpuoli on aina turvattomuus, epävarmuus ja omillaan oleminen. Ihminen ei ole vapaa kuin taivaan lintu; hän on vapaa kuin metsän eläin. Useimmat ihmiset kokevat vapauden hirvittävän pelottavana asiana; häkissä on turvallista. Ja ennenkaikkea naiset arvostavat turvallisuuden paljon vapautta korkeammalle. Niin paljon kun monet naiset ovatkin puheissaan feministejä, teoissaan he ovat aivan uskomattoman auktoriteettihakuisia olentoja - ja turvallisuushakuisuudessaan alistuvia aina orjamielisyyteen saakka. Keskimääräinen nainen on valmis ilomielin luopumaan olennaisista vapauksistaan saadakseen edes hiukan turvallisuutta.

Ruukinmatruuna rakastaa vapautta. Hän koki viime kesänä vapauden ns. kantapään kautta. Kun maa jää taakse ja ympärillä on pelkkää vesiaavikkoa ja lähimpään rantaan on kymmeniä, ehkä satoja tai tuhatkin meripeninkulmaa, ihminen on sekä absoluuttisen vapaa että täysin omillaan - sinne avomerelle ei Medi-Heli saavu pelastamaan kovinkaan nopeasti. Mutta ne kesän myrskyt ja niistä selviytymiset myös opettivat ruukinmatruunalle aika paljon. Hän tietää nyt olevansa kypsä vapauteen ja myös vastuullisuuteen. Hän on valmis valtamerelle.

Mutta samaa ei voida sanoa kaikista naisista. Useimmille naisille vapaus ja itsellisyys on jotain hyvin pelottavaa - turvatonta, kamalaa. Useimmat naiset kaipaavat patriarkaattiin, vaikka he puheissaan sitä kammoksuvatkin. Jäykkien sukupuoliroolien purkaminen länsimaissa on merkinnyt myös miesten vallan ja vastuun romuttamista ja miesten arvostuksen romahtamista. Vaikka suurin osa naisista puheissaan sanookin inhoavansa patriarkaattia ja miesten valtaa, teoissaan he osoittavat toista. He ilomielin hakeutuvat etelän machokulttuurimiesten seuraan ja halveksivat länsimaista tasa-arvomiestä. Miehen kiltteys merkitsee joutumista naisen sylkykupiksi. Feminismi on merkinnyt kaikkialla länsimaissa miesvihaa. Miksi rikollisilla on bändäreitä siinä missä rock-tähdillä ja urheilijoilla, mutta tiedemiehillä ei? Kas siinäpä pulma.

Niin, mitä me nyt aiomme sitten tehdä sillä vapaudellamme? Lähdemmekö ruukinmatruunan tavoin avomerelle? Until you have the courage to lose the sight of shore, you will never know the elation of experiencing the landfall. Mutta niin kovin usein se voi merkitä myös tätä - olemmeko valmiita ottamaan riskin? Vai olemmeko valmiita luopumaan siitä vapaudestamme huomattuamme, että se merkitsee samalla hirvittävää ahdistusta, turvattomuutta ja vajoamista oman onnemme nojaan?

Mutta olemme jo polttaneet siltamme. Menneisyyteen ei ole enää paluuta, sillä se merkitsisi oman epäonnistumisen myöntämistä ja paluuta häntä koipien välissä uikuttaen ja vajoamista nokkimisjärjestyksen pohjalle. Ennenkaikkea miehet olisivat vain äärimmäisen vahingoniloisia tapahtuneesta. Kovin moni ei tykkää vapaudesta, koska se on samalla turvattomuutta. Jäljellä on enää pallohukkaisuus.

Ja niin kovin monet länkkärinaiset ovat täysin pallohukkaisia. Vapaus ahdistaa ja tuottaa tuskaa, koska siihen liittyy turvattomuus - mutta samalla patriarkaattiinkaan ei ole enää paluuta. Lopputuloksena on kammottava epäkulttuuri, josta ruukinmatruuna on useasti kirjoittanut aiheesta Väärää tasa-arvoa. Nainen ei muutu mieheksi vaikka hän omaksuisi miehen sukupuoliroolista ne kaikki pahat puolet.

Oz Conservativen kirjoitus Lauren Boothista, Britannian pääministeri Tony Blairin kälystä, on kamalaa luettavaa. Se on kertomus siitä, miten vapaus on hirvittävän vaikea ja tuskallinen saada, sen ylläpitäminen vaatii ainaista valppautta, ja se on niin kovin helppoa menettää. Lauren Boothin kääntyminen islamiin on kuin tolkienilainen kertomus siitä, miten ylevästä ja korkeasta vajotaan alhaiseen ja orjamielisyyteen. Mutta sellainen on turmeltuneen Ardan kohtalo. Eikä tämä kertomus ole ainoa laatuaan. Suomessakin suurin osa islamiin kääntyjistä on naisia - vaikka islamiin kääntyminen merkitsee luopumista kaikista oikeuksista, mukaanlukien ihmisoikeudet, naiset tuntuvat aina olevan valmiita ilomielin alistumaan, orjailemaan ja luopumaan itsellisyydestään saadakseen edes hiukan turvallisuudentuntua.

Miksi islam vetoaa naisiin? Siksi, että islam tarjoaa valmiiksipureksitun järjestelmän, johon mukautua, lakisäännöstön jota totella, ja patriarkaatin, johon alistua. Simple as that. Ei tarvitse käyttää omia aivojaan, ei ole pelkoa vapaudesta, saa hiukan turvallisuutta ja voi alistua. Ei ole huolta liioista vaihtoehdoista eikä valinnan vaikeudesta eikä tarvitse ahdistua turvattomuudesta.

Mutta samalla se merkitsee koko länsimaisen sivilisaation tuhoa. Vain nainen voi tulla äidiksi ja vain äiti kykenee välittämään arvomaailman, sydämensivistyksen ja kulttuurin lapsilleen. Ei isä. Uskonto - ja sen mukana arvot - peritään äidin kautta, ei isän. Juuri siksi juutalaisuus lasketaan äidin puolelta. Islamissa nainen on orja. Ja niin kovi nainen mielellään alistuu orjuuteen saadakseen turvaa. Ja jos tämä länsimaisen sivilisaation jatkumo katkeaa, se merkitsee hirvittävää inhimillistä katastrofia.

Länsimainen mies on nynny, nössö, munaton eunukki ja selkärangaton nilviäinen. He ovat itse henkisesti kastroineet itsensä miellyttääkseen meitä naisia, sillä me naiset olemme kuitenkin se, joka tekee puolisonvalinnan. Mies on yksinkertainen, rationaalinen olento, joka tottelee yksinkertaisia ärsykkeitä - ja jos nainen sanoo, että patriarkaatti on yäk, niin mies yrittää tehdä itsestään ei-patriarkaalisen miellyttääkseen meitä, koska se on signaali miehelle että nainen suosii tällaisia miehiä. Mutta jos nainen sanoo yhtä ja tarkoittaa toista, se on liian vaikeaa miehelle ymmärtää. Mies pitää tällaista naista joko psykopaattina tai mielipuolena. Mies olettaa, että aikuinen ihminen tarkoittaa mitä hän sanoo ja sanoo, mitä hän tarkoittaa. Mies on rationaalinen, ennakoitavissa oleva ja mekaaninen robotti, joka toimii yksinkertaisten ärsykkeiden varassa. Ei mies ymmärrä naisellista kaksoisajattelua - sitä, että sanotaan yhtä ja tarkoitetaankin täysin päinvastaista. Se on miehelle pikkulapsen, psykopaatin tai mielipuolen ajattelua. Panu Höglund on tarkastellut tätä useasti varsin myrkylliseen sävyyn.

Miksi sitten islam? Miksei kristinusko?

Ruukinmatruuna on seurannut varsin huvittuneena luterilaisen kirkon homokeskustelua ja siitä seurannutta massaeroamista kirkosta. Kirkkoa vaaditaan hyväksymään sukupuolineutraali avioliitto - vastoin evankelisluterilaisen kirkon dogmeja, joiden mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto - ja vaatimuksen takana ovat tietysti naiset. Sitten kun kirkko kakistelee asialla, niin kirkkoa syytetään taantumuksellisuudesta. Mutta samalla koko soppa on hirvittävä isku vasten traditionalistien kasvoja, joille ajatus "sukupuolineutraalista avioliitosta" on pyhäinhäväistys. Lopputuloksena on täydellinen soppa. Instanssi, joka yrittää miellyttää kaikkia, ei lopulta miellytä ketään. Ruukinmatruuna ei ole lainkaan yllättynyt siitä, että Päivi Räsänen, joka sanoi kirkon dogmit ääneen ja totesi, ettei hän ole valmis tinkimään itselleen pyhistä asioista, sai hirvittävän vihan vastaansa. Mutta hän ei myöskään ole lainkaan yllättynyt siitä, että Kristillinen liitto on kokenut valtavan jäsentulvan. Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että suurin osa kirkosta eronneista on konservatiiveja, joille kirkon dogmeista tinkiminen on ollut viimeinen naula arkkuun - he haluavat jättää "porttokirkon", joka on muuttunut liian liberaaliksi, ja liittyä ahdasmielisempiin, fundamentalistisiin suuntiin - sellaisiin, jotka ovat vahvoja, ts. eivät suostu tinkimään tippaakaan dogmeistaan. Ja homoliittokeskustelu on ollut tällainen. Evankelisluterilainen kirkko yrittää miellyttää kaikkia, eikä se lopulta miellytä ketään.

Miksi ruukinmatruunan lukijoista monet ovat roomalaiskatolisen kirkon jäseniä? Ruukinmatruunalle asia ei ole yllätys. Katolinen kirkko on paljon vanhakantaisempi kuin luterilainen. Ruukinmatruuna on monarkioista puhuessaan puhunut legitimiteettijatkumosta ja sen tärkeydestä, ja roomalaiskatolisella kirkolla on sellainen. Ei pelkästään paavissa, vaan myös successio apostolica on sellainen. Samoin roomalaiskatolisen kirkon dogmeja ei muuteta huutoäänestyksin. Tällainen ahdasmielisyys luo turvaa ja se on monille helpottavaa. Toisaalta myös roomalaiskatolinen kirkko on yhtenäisen Suomen kansan alkuperäinen uskonto - catch on siinä, että pakanallisena aikana ei ollut Suomen kansaa, vaan oli hämäläinen kansa, varsinaissuomalainen kansa ja karjalainen kansa, joilla kaikilla oli omat jumaluutensa, omat uskontonsa ja jotka olivat jatkuvassa endeemisessä sodassa keskenään. Roomalaiskatolisuus on tavallaan "meidän" uskontomme ja katolinen kirkko oikeastaan loi Suomen ja suomalaisen kansankokonaisuuden keskiajalla, kun taas luterilaisuus on pakkopulla, joka kaadettiin kurkuistamme alas väkisin, kiitos Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan. EU on paradoksaalisesti merkinnyt paluuta keskiajan yhtenäiskulttuuriin - siihen, jossa Camino de Santiagon toinen pää oli Hämeenlinnassa ja toinen Santiago de Compostelassa.

Miksi katolinen kirkko sitten ei kelpaa vaihtoehdoksi, vaan pitää valita islam? Siksi, että katolisuus yhdistetään kuolleisiin valkoisiin miehiin ja imperialismiin, kun taas islam on jotain outoa, eksoottista ja tuntematonta. Sama juttu kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten idän uskontojen kanssa. Buddhalaisuus tunnetaan kuienkin nykypäivänä liian hyvin, että se muodostuisi vaihtoehdoksi. Se vetoaa vain ruukinmatruunan kaltaisiin individualistisiin vastarannankiiskin.

Mutta ruukinmatruuna haluaa toivottaa hyvää onnea kaikille islamiin kääntyneille naisille ja muistuttaa, että olemme kaikki yksilöitä. Toivottavasti viihdytte siellä Hotelli Kaliforniassa - you can check out anytime you like, but you can never leave...

Päivän sarkasmi

Ateismi vetoaa miehiin koska miehen on helpompaa dissata kuin ajatella.

Islam vetoaa naisiin koska naisen on helpompaa totella kuin ajatella.

Natsit, sosialistit ja kansallismieliset

Ruukinmatruuna on jo aiemmin todennut, että sana "fasisti" on pelkkä blankosana, ja tarkoittaa yksinkertaisesti sellaisen poliittisen järjestelmän kannattajaa, jonka protagonisti kokee itselleen vastenmieliseksi ja että hän itse kirjoittaa fascisti tarkoittaessaan Italiassa 1922-1943 vallassaolleen järjestelmän kannattajaa. Sanan "fasisti" täytyy olla maailman pahimmin väärinkäytetty poliittinen iskusana sanan "äärioikeisto" ohella.

Mutta on olemassa iskusana, jolle on olemassa aivan oikea sisältö - ja jota sisältöä on kovin vaikea mieltää. Se on natsi.

Natsi on tietysti lyhenne saksan kielen sanasta Nationalsozialismus - eli suomeksi kansallissosialismi. Luitte aivan oikein, hyvät ystävät. Natsismi oli sekä kansallista että sosialismia. Aivan kuten nimessä sanottiinkin. Sensijaan natsit eivät tykänneet kansallismielisistä eivätkä sosialisteista - siis maltillisesta oikeistosta eivätkä maltillisista vasemmistolaisista. Natsismi oli se synteesi, johon Hegelistä joudutaan edettäessä Darwinin, Galtonin, Spencerin ja Chamberlainin tietä luonnontieteiden kautta; se oli äärivasemmistolainen totalitaristinen ideologia kuten kommunismikin, mutta sen looginen inverssi, ei vastakohta. Natsismi ja kommunismi; kuin Tittelityy ja Tittelitom, ainoa mistä ne voi erottaa on, että toisella lukee rinnassa TYY ja toisella TOM.

On kiistelty paljon siitä, miten sosialistisia kansallissosialismi ja natsi-Saksa olivat, eikä asiasta ole vieläkään päästy yksimielisyyteen - pääasiassa siksi, etteivät sosialistit halua myöntää myös kansallissosialismin olleen sosialismia. Mutta Leninin maksiimin mukaan älä kuuntele mitä vihollisesi suu puhuu vaan katso mitä hänen kätensä tekevät - ja vain tutkimalla kansallissosialistien käsien töitä voidaan päätellä, että oliko kansallissosialismi tosiasiallisesti sosialismia - ja sehän oli. Sekä ohjelmaltaan että käytännön politiikaltaan ne olivat huomattavasti sosialistisempia kuin nykyisen Vasemmistoliiton ohjelmat tai käytännön politiikka.

Natsipuolueen 25-kohtainen kansallissosialistinen puolueohjelma esitti kymmenen sosialismille läheistä vaatimusta kuten "tulot muusta kuin työstä on lakkautettava", "kaikki yritykset on kansallistettava", "sotavoitot konfiskoidaan", "suurten yritysten voitot jaetaan, "laajennetaan eläkkeitä", "maareformi" - ja nämä kaikki myös toteutettiin. Hitler julisti: "me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia", ja samalla hän korosti, ettei hänen sosialisminsa ole marxilaista sosialismia. Vaikka Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina, niin Hitler sanoi mitä hän tarkoitti - ja tarkoitti mitä hän sanoi - hän oli sosialisti mutta ei marxilainen soialisti, aivan kuten Mao Zedong oli kommunisti mutta ei marxilais-leninistinen kommunisti. Hitlerin sosialismi oli aivan yhtä sosialismia kuin Leninkin. Tietysti sillä erolla, että Hitler sai sosialismin toimimaan, Lenin ei - ja tätä sosialistit eivät suostu myöntämään!

Natsi-Saksan käytännön taloudessa oli paljon monille sosialistisille ja suunnitelmatalousmaille yleisiä tunnusmerkkejä:

* Pörssitoiminta kiellettiin ja vapaa pääomakauppa lakkautettiin.
* Osingot rajoitettiin 6% nimellispääomasta - käytännössä alle 0,1% reaalipääomasta.
* Valtio konfiskoi kaikki yli 6% nimellispääomasta menneet yritysvoitot.
* Korporativismi: valtio määräsi sekä minimi- että maksimipalkat.
* Hintasääntely: valtio määräsi maksimihinnat, ja rikkojille oli tiedossa keskitysleiriä.
* Valtiojohtoinen talous, runsaat julkiset työt ja julkiset investoinnit.
* Tuonnin leikkaaminen valtiojohtoisesti. Protektionismi.
* Suunnitelmatalous: Neuvostoliiton malliin määrättiin tuotantotavoitteita (lisää terästehtaita, tekstiilitehtaita jne.)
* Sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen lisääminen - Natsi-Saksa oli 1930-luvun lopulla koko Euroopan tasa-arvoisin ja sosiaalisesti edistynein valtio.
* Omavaraisuuden tavoittelu: siirtyminen osittaisesta vapaakaupasta lähelle omavaraisuutta ja kauppakumppanien määrän ankara rajoittaminen.
* Asevelvollisuus sekä valtion määräämä pakkotyö.

Voimmeko sanoa, että natsismi oli sosialismia? Kyllä voimme. Oliko natsismi oikeistolaisuutta? Ei ollut, sillä natsismilta puuttuivat kaikki oikeistolaisuuden tunnusmerkit. Jos ideologia on vasemmistolaista, se ei tietenkään tällöin voi olla oikeistolaista (vrt. ankkatesti).

Ja myös aikalaiset tunnistivat kansallissosialismin vasemmistolaisuudeksi. Natsit itse, mm. Hitlerin ja Göbbelsin haastattelujen ja puheiden pohjalta pitivät itseään sosialisteina. Vuonna 1939 brittidiplomaatti Ernest Hambloch oli tutkinut Weimarin tasavallan puoluekartastoa ja julkaisussaan luokitteli puolueet kolmeen kategoriaan. Ne olivat:

* Weimar-puolueet: eli puolueet jotka sitoutuivat Weimarin tasavaltaan. Nämä puolueet olivat yleensä liberaalioikeistolaisia tai liberaalivasemmistolaisia.
* Kansallismieliset: puolueet joilla oli kriittinen asenne koko Weimarin tasavaltaa kohtaan. Nämä puolueet olivat usein oikeistokonservatiiveja ja monarkistisia.
* Vallankumoukselliset puolueet: kommunistit ja kansallissosialistit, jotka tavoittelivat ideologiapohjaista totalitarismia.

Valtaannoustuaan natsit toteuttivat tiukkaa sosialistista talous-, kulttuuri- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Tästä kirjoittivat mm. Newsweek, Time sekä monet länsimaiset toimittajat. Ja tämän tiedostivat myös saksalaiset itsekin! Hitlerin menestyksekäs talouspolitiikka perustui siihen, että toisin kuin Lenin, hän ei päästänyt kapitalisteilta ilmoja pihalle eikä raunioittanut Saksan taloutta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että saksalaiset kapitalistit olisivat jotenkin tykänneet Hitleristä tai olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Fritz Thyssen kirjoitti vuonna 1940:

Pian Saksa ei eroa yhtään bolševikkien Venäjästä: yritysten johtajat, jotka eivät täytä ehtoja jotka suunnitelma määrää, joutuvat syytteeseen petoksesta Saksan kansaa vastaan - ja ammutaan

Hän tajusi, mihin Saksa oli menossa. Ja hän saikin maksaa siitä - ensin natsit pidättivät ja tuomitsivat hänet toisinajattelijana 1943 ja sulkivat hänet keskitysleiriin; ja sodan jälkeen liittoutuneet puolestaan tuomitsivat hänet natsina, koska Thyssen oli ollut tärkeä teräksentoimittaja Saksan armeijalle! [Fair dinkum.]

Juutalaiset älykkäinä ihmisinä tajusivat samoin varhain, että missä mennään. Vera Micheles Dean kirjoitti 1939 kirjassaan Europe in Retreat:

...natsit olivat luoneet Saksaan bolševismin, kohdistamalla huomion aluksi juutalaispankkiireihin, teollisuuteen ja liikemiehiin - mutta sitten myös muihin liiketoimintoihin..."

Deanille juutalaisvainot olivat vain preteksti - esivaihe - koko markkinatalouden alasajolle ja kaikkiin yksityisiin toimijoihin kohdistuvalle iskulle. Olivatpa he sitten seemiläis- tai arjalaissyntyisiä. On makuasia, haluaako mieluummin kuolla kaasukammiossa vai nääntyä dehumanisoituna pakkotyöhön. Amerikkalainen Time-lehti osasi ennakoida asian, ja kirjoitti samana vuonna:

...kaikkein julmin pila kaikista on ollut se, millä Hitler kohtelee natseja tukenutta teollisuutta ja pikkuliikemiehiä 'radikalismia vastaan'. Joittenkin liiketoiminta on takavarikoitu, toisten voitot veroitettu valtiolle.

Mutta olihan Joseph Goebbels itse julistanut jo v. 1932:

Sota voittoja tienaavia vastaan, rauha työntekijöiden kanssa! Tuho kaikille tämän maan poliittisen järjestelmän kapitalistisille vaikutteille.

Asiasta ei ole epäilystäkään - natsit todellakin olivat vasemmistososialisteja - sanan joka merkityksessä. On tosin lähinnä makuasia, onko marxisteilla mitään oikeutta monopoliin sanan "sosialismi" ja "sosialisti" suhteen, sillä ruukinmatruuna on sitä mieltä, että tarkasteltaessa sosialismia marxilaisuuden rinnalle täytyy nostaa myös hitleriläinen sosialismi, ja molempia täytyy arvioida niiden aikaansaannosten, ei suinkaan tavoitteiden, perusteella. Nythän marxismia arvostellaan sen tavoitteiden ja natsismia sen aikaansaannosten kautta.

Mutta jos natsit ja kommunistit - saman ideologian Januksen-kasvot - olivat vallankumouksellisia, niin entäpä sitten Weimar-puolueet ja kansallismieliset? Puolueiden luokittelu on tuskallista, sillä 15 vuoden aikana Saksassa toimi liki 40 puoluetta. Weimar-puolueiden tärkeimmät puolueet olivat SPD (sosialidemokraatit) sekä DDP (saksademokraatit). Ne edustivat liberalismia ja olivat maltillisesti vasemmistolaisia - ja sekä tasavaltalaisia että demokraatteja. Kansallismielisten tärkeimmät puolueet puolestaan olivat DP (Deutsche Partei) sekä NVDP (saksalaiskansallinen puolue). Ne olivat avoimesti taantumuksellisia puolueita ja kaipasivat takaisin keisarin Saksan aikoihin. Saksasta puuttui täysin sekä oikeistoliberaali puolue että liberaalikonservatiivinen puolue - sen konservatiivipuolueet olivat kaikki autoritaariskonservatiivisia (mikä on paha merkki).

Mutta natsit eivät tykänneet kansallismielisistä eivätkä kansallismieliset natseista. Kansallismielisille natsit edustivat kansallisbolševismia - ruskeita kommunisteja - jotka veisivät Saksan tuhoon mielettömällä tasa-arvo- ja rotupolitiikallaan. Kansallismieliset edustivat pääasiassa uskonnollista oikeistoa ja vanhaa aristokratiaa, joka oli keisarin kaatumisen myötä menettänyt asemansa ja siihen liittyneet oikeudet. Natseille puolestaan kansallismieliset edustivat aivan puhtaasti taantumusta - sitä, mihin Horst Wesselin laulun säe Kam'raden, die Rotfront und Reaktion erschossen (saksan die Reaktion = taantumus) viittaa. On totta, ettei kansallismielisiä keskitysleiritetty samalla tavoin kuin sosialidemokraateille kävi; mutta natsit suhtautuivat heihin aina epäluulolla.

Toinen maailmansota merkitsi katastrofia kansallismielisyydelle. Saksa oli tuhottu tyystin; saksalaisuudesta tuli kirosana, ja kansallismieliset rinnastettiin kansallissosialisteihin. Minkäänlaista paluuta keisarin Saksaan ei enää voinut olla, sillä voittajat olivat nyt tuoneet myös oman järjestelmänsä omille alueilleen - pääomakapitalismin Länsi-Saksaan, kommunismin Itä-Saksaan - eikä saksalaisilta itseltään enää kysytty yhtään mitään. Ehkä onneksi, sillä se, miten historiallisesti asiassa kävi, oli todennäköisesti ns. pienimmän riesan tie.

Mutta samalla hämärtyi hyvin tärkeä ero kansallismielisten ja natsien välillä. Ero oli paljon suurempi kuin sosialistien ja natsien välillä; kansallismieliset edustavat nimenomaan traditiota ja juontavat juurensa kansallisesta perinnöstä, traditiosta ja kulttuurista, "Blut und Boden", kun taas natsit edustavat edistystä ja radikalismia ja juontavat juurensa toisaalta Hegelin dialektiikasta ja sosialismista ja toisaalta luonnontieteistä - heille evoluutioteorian äpärälapsi, sosiaalidarwinismi, on hyvin tärkeällä sijalla. [Sosiaalidarwinismin paha puoli on siinä, että sitä on mahdotonta falsifioida. Sitä, samoin kuin eugeniikkaakin, voidaan arvioida vain tunnepohjalta, ei järkipohjalta.]

Monet ruukinmatruunan kommentoijista ovat rinnastaneet Persut natseihin, ja monet kommentoijat ovat myös olleet varmoja, että Euroopassa uusnatsit ovat anti-islamilaisen liikehdinnän takana. Mikään ei tosiasiallisesti voisi olla pahemmin pielessä. Persut tai ainakin osa heistä - se halla-aholaisuuden häntä - voivat olla kansallismielisiä kyllä - mutta eivät missään tapauksessa natseja. Samoin toisaalta myös natsit ja muslimit ovat kautta aikojen olleet hyvää pataa keskenään - miksi ihmeessä yksikään uusnatsi ryhtyisi islamvastaiseksi? Natseilla ja muslimeillahan on sitäpaitsi yhteinen vihollinen, juutalaiset - ja monet natsit ovat itse muslimeja ja monet muslimit natseja. Ei ole salaisuus, että Pakistanissa Mein Kampf on lähinnä kulttikirjan maineessa. Monet kristityt voivat olla kansallismielisiä, mutta vain aniharva kansallissosialisti - ja jo pelkästään se, että "juutalaiset ovat sentään Jeesuksen kansa" riitti Suomessa käännyttämään kansallismieliset suomalaiset inhoamaan natseja viime sodan aikana. Ja kaupan päälle natsismi on avoimen antikristillinen ideologia - tästä voi vakuuttua vaikkapa lukemalla William Shirerin mainion opuksen Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho. [Löytyy kirjahyllystämme sekä suomeksi että englanniksi.]

Jolleivät kansallismieliset ole natseja, eivätkä natsit kansallismielisiä, niin miksi sitten tällainen rinnastus?

Syy on siinä, että sekä kapitalistinen oikeisto että marxilaiset sosialistit inhoavat molempia. Kapitalistiselle oikeistolle (joka karikatyyrin mukaan on valmis vaikka myymään vanhan isoäitinsä) kansallismieliset edustavat taantumusta ja markkinarajoitteita sekä sääty-yhteiskuntaa; sosialisteille kansallismieliset puolestaan edustavat chauvinismia ja rasismia. Kapitalistiselle oikeistolle natsit puolestaan merkitsevät totalitarismia ja sosialismia, ja marxilaiselle vasemmistolle kilpailijoita. Politiikka tekee todella outoja petikavereita, ja siksi poliittisessa retoriikassa onkin tapana niputtaa sekä kansallismieliset että natsit samalla nippusiteellä.

Merkitseekö kansallismielisyys rasismia? Ei sellaisenaan. Se on rasismia vasta silloin, jos siihen liittyy chauvinismi tai anti-ismi, kuten antisemitismi tai antiziganismi, mutta kansallismielisyys ei itsessään ole sen enempää rasismia kuin vaikkapa kansallisromantiikkakaan. Myöskään sellaista asiaa kuin "kulttuurirasismi" ei ole olemassakaan - rasismi kohdistuu aina rotuun (synnynnäiseen ominaisuuteen), ei koskaan kulttuuriin (hankittuun ominaisuuteen). Kansallismielisyys on yleensä jonkin kansallisuuden puolesta - harvoin mitään kansallisuutta vastaan, kun taas natsismiin liittyy aina sisäänrakennettuna rotuopit ja rasismi.

Miksi ruukinmatruuna sitten, jos hän vihaa natseja, suhtautuu myös kansallismielisiin tietyllä epäluulolla? Syy on siinä, että ruukinmatruuna on liberaalikonservatiivi, kun taas kansallismieliset edustavat autoritaarikonservativismia. Ruukinmatruuna inhoaa kaikenlaista autoritarismia ja pakkovaltaa, ja vaikka hän onkin kirjoittanut monarkiasta positiiviseen sävyyn, hän kuitenkin kannattaa perustuslaillista monarkiaa - ei autoritaarista eikä autokraattista sellaista. Ja ikävä kyllä näyttäisi siltä, että juurikin kansallismielisyys - ei natsismi eikä fascismi - olisi Euroopassa nouseva voima.

Vaaleista 2011 voi tulla todella mielenkiintoiset. Ei sellaisella tavalla, mitä ruukinmatruuna itse välttämättä haluaisi, mutta ruukinmatruunalla on paha kutina, että perimmäinen kysymys on nyt siitä, että mikä on se pienimmän riesan tie tästä eteenpäin.

Päivän mietelmä

On kolme asiaa, joista keskusteltaessa kannattaa ylläpitää matalaa profiilia, ja ne ovat uskonto, politiikka ja termodynamiikka.

Päivän mietelmä

RUUKINMATRUUNAN LAKI:

Mitään riittävän sofistikoitunutta inhimillistä ajattelua on mahdotonta erottaa tekoälystä.

RUUKINMATRUUNAN TESTI:

Ihminen menee läpi Ruukinmatruunan testistä mikäli hänen tuottamastaan tekstistä ei voida sanoa, onko se inhimillisen älyn vaiko tekoälyn tuottamaa.

Mistä saisimme tsaarin?

Ruukinmatruuna ei ole ollut kovin huvittunut seuratessaan Komentooran ja sekoomusministerien sekoilua - ja sitä tapaa, miten hyvinvointivaltiosta on saatu aikaan pahoinvointivaltio vain parissa vuosikymmenessä.

Eppu Normaali - silloin, kun se oli vielä punk-bändi eikä AOR-pumppu - kirjoitti kovin osuvasti kappaleessaan Suomi ryömii, ja mitä pitemmälle aika etenee, sitä ajankohtaisemmat nuo sanat ovat:

Jos luet Kalevalan taikka Vänrikki Stoolin,
joissa suomalaiset vetää urhean roolin
Vois luulla että suomalaiset on rohkeita,
mutta ne on p*skapäitä pelkureita!
Suomalaiset tekee mitä käsketään,
suomalaiset on talutusnyörissään
Herrat käskee ja Suomi ryömii,
ryömikää, ryömikää!

Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii

Mitä suomalaiset tekee demokratialla
kun ei ne sitä käyttää uskalla?
Byrokratianne ootte ansainneet
ja Armi Aavikkonne, jee, jee, jee
Haistakoon v*ttu koko Suomen kansa,
se on itse menettänyt valtansa
P*rkeleen hullut luulee vielä kapinoivansa,
kun ne Irwinille kantaa rahansa

Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii

Urho Kaleva Kekkonen oli roisto. Mutta hän oli sentään meidän roistomme. Nykyiset vallanpitäjät kyllä omaavat kaikki Kekkosen pahat puolet, mutta eivät tippaakaan hänen hyviä puoliaan. Sarkastisesti voidaan todeta, että Suomen kansan ainoa toivo on Jumalassa, koska ainakaan tehtäväään valitut ihmiset eivät kykene hoitamaan Suomen kansan etuja ja oikeushyviä tippaakaan. Meillä on liki puoli miljoonaa työtöntä, jokainen uudistus merkitsee huononnusta, heikennystä ja ruuvin kiristystä, miljoona suomalaista ei kestä tätä elämää ilman psyykenlääkkeitä ja meillä on nuorisollamme paha huume- ja alkoholiongelma. Ja silti pitää haalia ulkomailta antisosiaalista ainesta - ja käännyttää pois ja karkottaa ahkerat ulkomaalaiset työntekijät ja opiskelijat, jotka todella voisivat olla A-luokan kansalaisainesta. Hulluudelle ei näy loppua.

Olisiko jossakin vielä Romanoveja hengissä niin, että heille voisi tarjota Suomen kuninkaankruunua? Valta kuuluu sille jolle legitimiteettijatkumo sen osoittaa - ei jollekulle väärän kuninkaan karnevaaleissa valtaan asetetulle sirkusklovnille. Romanovit ovat joka tapauksessa Suomen valtaistuimen laillisia perillisiä, eikä yksikään kuningas voi ikinä olla niin huono kuin mitä tasavallan hallitsija huonoimmillaan on.

Tule takaisin, tsaari - kaikki on annettu anteeksi.

Beijing vaiko Peking?

Kiinan [nykyisen] pääkaupungin nimestä on monta eri versiota, ja kränää on siitä, miten se pitäisi kirjoittaa sekä lausua. Kiinan kieli on kuitenkin maailman puhutuin kieli [ellei eri romaanisia kieliä lasketa latinan eri murteiksi], joten asialla on sinänsä merkitystä.

Itse asiassa sellaista asiaa kuin "kiinan kieli" ei ole olemassakaan. On valtava määrä sinotiibettiläisiä kieliä ja murteita, joiden puhujat eivät ymmärrä toisiaan. Mutta sensijaan on olemassa kirjoitusjärjestelmä - hanzi - jonka ansiosta toistensa puhetta ymmärtämättömät ihmiset kykenevät saamaan kommunikaation aikaan visuaalisella tasolla. Voidaan siis sanoa, että ei ole olemassa kiinan puhekieltä, mutta kylläkin kiinan kirjakieli. Morfologisesti kiinan eri kielet ovat yksitavuisia isoloivia kieliä, joissa on yksitavuisuuden vuoksi paljon homonyymejä, ja joissa intonaatiolla on suuri merkitys.

Kiinan kirjoitusjärjestelmä siis perustuu ideogrammeille - hanzeille - joissa yksi merkki tarkoittaa yhtä sanaa. On väitetty, että ilman roomalaisvalloitusta ja roomalaisten kirjainten omaksumista Egyptin kirjoituksesta olisi ajan myötä muodostunut samanlainen hanzi-järjestelmä kuin Kiinassakin, sillä pohjimmiltaan hanzit ja hieroglyfit ovat samanlainen järjestelmä.

Mutta hanzeilla ja hieroglyfeillä on yksi vakava puute. Niillä ei kyetä mitenkään tuomaan esiin sanojen äännearvoa - siis sitä, miten ne lausutaan. Aakkosilla me voimme kirjoittaa vaikkapa "lontekopu" - sanan, joka ei merkitse yhtään mitään, ja osaamme ääntää sen, mutta sama ei onnistu hanzeilla. Tästä syystä kaunokirjallisuus on kehittynyt niissä maissa, joissa kirjoitusjärjestelmä on äännepohjainen. Ja samasta syystä Nippo Dzisho on niin merkittävä dokumentti kuin mitä se on. [Ja samasta syystä juuri naiset kehittivät Japanin kirjallisuuden.]

Hanzien maailma on kaunis, runollinen ja kiehtova, ja jos EU ottaisi hanzikirjoituksen käyttöön virallisissa dokumenteissa, niitä ei tarvitsisi kääntää kieleltä toiselle, sillä osaisimme lukea sitä osaamatta vieraita kieliä. Mutta emme osaisi ääntää sanoja emmekä simultaanitulkata tekstiä puheeksi toiskielisille ihmisille. Siksi kiinassakin on käytössä transkribointijärjestelmä - järjestelmä, jolla hanzi-merkkien äännearvot kirjataan roomalaisille kirjaimille. Näin voidaan saada selville hanzien ääntämys - joka helpottaa sekä kiinan opiskelua että nimien lukemista valtavasti.

No. Kiinan pääkaupungin nimi (北京) tarkoittaa yksinkertaisesti Pohjoista pääkaupunkia ja japaniksi se luettaisiin "Hokkyō". [Vastaavasti 南京 tarkoittaa "Eteläistä pääkaupunkia", japaniksi "Dankyō".] Luultavasti kukaan ei osannut lukea kyseisiä merkkejä kurkistamatta linkkien taa. Tästä syystä roomalaiset kirjaimet ovat niin kovin käytännöllisiä hanzeihin, abjadeihin tai hieroglyfeihin verrattuna. Kiinan transkriboinnille on olemassa lukuisia eri järjestelmiä, joista tunnetuimmat ovat brittiläisperäinen Wade-Giles ja natiivikiinalainen pinyin.

Wade-Giles on vanhempi järjestelmä, ja se pohjaa englannin ääntämykselle. Pinyin puolestaan on Kiinassa kehitetty, ja siinä on pyritty löytämään kiinan äänteille mahdollisimman läheinen ääntämysasu. Suomessa ja koko EU:n alueella pinyin on virallinen transkribointijärjestelmä, kun taas USA:ssa käytetään Wade-Gilesiä. Kiinan kansantasavallan perustaja 毛澤東 on Wade-Gilesillä nimeltään Mao Tse-Tung, kun taas pinyinillä hänen nimensä on Mao Zedong.

Mutta miksi Kiinan tasavallan ja sittemmin Taiwanin päämiehen nimi 蔣介石 oli Wade-Gilesillä Ch'iang Kai-Shek kun taas pinyinillä Jiang Jieshi?

Syy on siinä, että hanzi-merkit luetaan eri tavoin riippuen siitä, mistä kiinan kielestä tai murteesta on kyse. Wade-Gilesissä oletusarvoinen lukutapa on eteläkiinalainen Guangdongin (paikallinen nimi Kanton) murre, kun taas pinyinin oletusarvoinen lukutapa on mandariinikiina. Mandariinikiina on valtion "virallinen" kieli, kun taas kantoninkiina on maan "bisneskieli". Tilannetta voi verrata vaikkapa Espanjaan ja kastilian sekä katalaanin suhteisiin toisiinsa. Siksi tuon erityisalueen 香港 nimi on paikallisella kielellä foneettisesti Hong Kong, kun taas mandariinikiinaksi se olisi Xianggang ja Wade-Gilesillä translitteroituna Hsiang-Kong.

Miksi siis kirjoitusmuodot Peking ja Beijing? Beijing - joka siis on pääkaupungin virallinen pinyin-nimi, on hanzien 北京 mandariinikiinan mukainen lukutapa. Wade-Gilesin transskribointimuoto olisi Pei-Ch'ing. Mutta Peking tai Pe-King on fujianilainen, paikallisen väestön lukutapa - he kutsuvat kaupunkia tuolla nimellä. [Vertaa paikan Worchester ääntämys Wuster] Molemmat transskriboinnit siis ovat oikein, ja molemmat kuvaavat hyvin ääntämyksen transskribointia pinyinillä - toinen (Beijing) on mandariinikiinan muoto, toinen (Peking) puolestaan fujianilainen muoto.

Tämä kuvaa varsin hyvin niitä vaikeuksia, mitä kiinan transskriboinnissa on: mitä lukutapaa noudatamme? Jos noudatamme pinyiniä, niin kirjoitammeko Jiang Gaishek vaiko Jiang Jieshi? Hanzeille löytyy yhtä monta lukutapaa kuin Kiinassa on kieliä ja murteitakin. Valittavana on mandariinikiinan lukutapa, kantonilainen lukutapa, fujianilainen lukutapa, wuhanilainen lukutapa ja Luoja yksin tietää kuinka monta eri lukutapaa. Samasta syystä myös Nanking ja Nanjing ovat yhtä hyviä transskribointeja; jiangsun etuvokaalia edeltävä "k" on mandariinikiinassa palatalisoitunut "tsh"-äänteeksi (vertaa latinan c:n muutos e:n, i:n ja y:n edellä ns. pimeänä keskiaikana).

Entäpä sitten pääkaupungin nimi Peiping? Tässäpä onkin catch. Kun guomingdang siirsi hallituksen 1928 Pohjoisen pääkaupungista Eteläiseen pääkaupunkiin - Nanjingiin - he samalla antoivat Pohjoisen pääkaupungille uuden nimen - kaupungin nimen hanzit muuttuivat muotoon 北平 - Pohjoinen Rauha. Ja tämä nimi luetaan Peiping. Peking ja Peiping ovat eri nimiä - aivan kuten vaikkapa Tallinna ja Rääveli.

Eli voimme aivan huoletta käyttää sekä nimiä Beijing että Peking - molemmat ovat yhtä oikeita; toinen on mandariinikiinan nimi ja toinen paikallinen nimi.

Tiitisen satupuu

Wikileaksin perustaja Julian Assange ilmoitti, että Wikileaks on saanut haltuunsa Tiitisen listan.

Tietäen, että Supo ei järjestä salamurhia ja tietäen, että listalla on tiettävästi aika korkealla päivänpolitiikassa keikkuvia nimiä, ruukinmatruuna pitää varmana, että a) lista julkaistaan b) muutaman aika korkeassa asemassa olevan hepun pää putoaa ja c) suomalaiset eivät tykkää vieraan vallan tiliin vakoilemisesta. Koska listalla on about kaikkien valtapuolueiden edustajia, ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että Kridet ja Persut tulevat keräämään seuraavissa vaaleissa murskavoiton.

Nolo juttu.

Juoppous verissä

Alkoholismi on yksi ihmiskunnan suurimpia kirouksia ja se on ollut tunnettu niin kauan kun alkoholijuomia ylipäänsä on ollut olemassa. Ja yhtä kauan kun sitä on ollut olemassa, sillä on myös moralisoitu.

Alkoholismi on kuitenkin yksilölaji. Osalle ihmisiä on olemassa vain pahanmakuista viinaa, kallista viinaa ja ikävän tokkuran aiheuttavaa viinaa. Toisille puolestaan alkoholi aiheuttaa päihtymyksen ja krapulan eikä sen kummempaa himoa. Mutta joillekin se on kertakaikkiaan huume - se kietoo uhrinsa kuristajakäärmeen tavoin otteeseensa ja pahimmillaan tuhoaa hänet niin fyysisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Ja alkoholiin pätee tuo vanha hyvä Pareton laki - 20% käyttäjistä juo 80% kaikesta alkoholista, 4% käyttäjistä juo 64% kaikesta alkoholista ja 1% käyttäjistä juo 50% kaikesta alkoholista. Heidän vastapainonaan on se pitkä häntä - valtavat täysraittiiden ja kohtuukäyttäjien massat, joille alkoholista ei aiheudu mitään ongelmia. Voidaan tehdä karkea yleistys: 80% - kohtuukäyttäjät, 16% - suurkuluttajat, 4% - ongelmakäyttäjät, 1% - alkoholistit. Ja alkoholisteista noin 1% (siis noin 0,01% kaikista) vajoaa ihan sinne pohjalle, rappioalkoholisteiksi.

Koska alkoholismi on yksilölaji, niin jo pitkään on epäilty, että taipumus alkoholismiin olisi geneettistä. Alkoholismia on myös jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Tyypin I alkoholismissa, dipsomaniassa, aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tämä on alkoholismin muoto joka alkaa aikuisiällä ja johon liittyy ahdistuneisuutta ja vuorottelevia juomaputkia sekä ajoittaista pyrkimystä raittiuteen. Tähän ryhmään näyttäisi kuuluvan noin 80% alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla. Tyypin II alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä. Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen voi tapahtua hitaasti useiden vuosien kuluessa. Tyypin II alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään. Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja asosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy aggressiivisuus humalassa). Tyypin II alkoholismiin liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Tämän tyypin alkoholisti ei usein myöskään koe alkoholinkäyttöä ongelmana eikä siksi itse pyri raitistumaan. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä tyypin II alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä.

Tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi" kuvaa miespuolista tyypin II alkoholistia, ja tämän tyypin riippuvuus onkin yleisempää miehillä. Sitä esiintyy kuitenkin ikävällä tavalla enenevässä määrin myös naisilla.

Nyt nämä epäilykset on sitten vahvistettu: yhdysvaltalaiset tutkijat ovat löytäneet geeniyhdistelmän, joka aiheuttaa huonon viinapään - ja omalla tavallaan suojaa alkoholismilta. Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan kyseinen CYP2E1-geeni löytyy noin 10-20 prosentilta ihmisiä. Geenilöytö selittää, miksi alkoholi vaikuttaa joihinkin paljon nopeammin kuin toisiin. Geeni voi myös suojata alkoholismilta, sillä tutkimuksissa on todettu, että voimakkaasti alkoholiin reagoivista tulee muita epätodennäköisemmin ongelmajuojia.

Suomalaisilla on perinteisesti väitetty olevan huono viinapää, ja tätä on sitten käytetty keppihevosena holhoamiselle ja kieltolainomaiselle alkoholipolitiikalle. Todettakoon, että tälle teorialle ei ole katetta; sensijaan japanilaisilla on geneettisesti hyvin huono viinapää.
Tämä itäaasialaisten huono alkoholin sietokyky on geneettistä, ja liittyy aldehydidehydrogenaasientsyymiin.

Mutta jälleen kerran geneettisesti homogeeninen yhteisö tarjoaa hyvän vertailukohdan. Vaikka juutalaisilla alkoholi on useasti mukana elämässä, he alkoholisoituvat varsin harvoin, ja syynä pidetään sitä, että monet juutalaiset humaltuvat jo pienistä alkoholimääristä verrattuna normi-indoeurooppalaisiin. Tutkijat pohtivat, että kännigeenistä voi löytyä vastaus alkoholismin hoitoon: CYP2E1-geenin kaltainen lääke voi tehdä ihmisistä herkempiä alkoholille ja estää heitä juomasta päihtymystilaan asti.

Alkoholismi siis on geeneissä. Mutta asian medikalisointi ei oikeuta moralisointia mihinkään suuntaan. Ainoa tapa välttyä alkoholismilta on olla altistumatta alkoholille. Jos ihmisellä on geneettinen taipumus alkoholismiin, niin tällöin ainoa tapa välttää lopullinen altistuminen tuolle myrkylle on raittius. Ne meistä, kenellä on geeniarpajaisissa käynyt parempi tuuri, älköön mitenkään moralisoiko asialla. Älköönkä myöskään tyrkyttäkö omaa elämäntapaansa kenellekään toiselle ainoana oikeana.

Alkoholismin kanssa on vähän sama juttu kuin lihomisenkin. Taipumus lihomiseen on geeneissä, ja lihoaminen voi olla rasvalihomista tai hiilihydraattilihomista. On vain tunnettava tällöin genetiikkansa ja tehtävä välttämättömyydestä hyve. Pelkkä selkärangaton genetiikan syyttely ja puolustelu emmämahasillemitäänkuseonmungeeneissä ei johda yhtään mihinkään. Ruukinmatruuna tietää itse, että hänen lihomisensa on hiilihydraattilihomista. Se tarkoittaa, että ei suklaata, keksejä, leivonnaisia, karkkia eikä mitään sokeroitua pullamössöä. Mutta ah nuo kaikki ihanat juustot, joita voi syödä vaaratta...

Sama pätee alkoholinkin kanssa. Jos viina ei sovi, niin tällöin jokin muu tajuste voi sopia. [Ikävä kyllä kovin monet niistä ovat laittomia.] Mutta kun tuntee oman kroppansa ja geeninsä, niiden kanssa kykenee elämään.

Malmön ammuskelufarssi

Malmössä on taas ammuskeltu. Tuntematon pyssymies on valinnut kohteekseen paikalliset maahanmuuttajat, ja erityisesti islamilaisista maista tulevat sellaiset. Viimeksi toissapäivänä kahta maahanmuuttajanaista ammuttiin asunnon ikkunan lävitse Malmössä. Malmössä on vuoden sisällä ollut parikymmentä ampumatapausta, jotka näyttävät kohdistuneen maahanmuuttajiin. Poliisi jatkaa tapauksen selvittelyä, muttei tässä vaiheessa kerro, uskooko se tapauksella olevan tekemistä toisten ampumisten kanssa.

Svenska Dagbladet -lehden mukaan poliisi aikoo vahvistaa valvontaansa Malmön kaduilla viikonvaihteen aikana. Kukaan ei ole vielä kuollut, mutta kaupunki elää jatkuvassa epävarmuuden tilassa.

Tähän ollaan tultu. Kassandra ennusti eikä kukaan uskonut. Malmössä tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat aiheuttaneet vuosien saatossa enemmän kuin kiintiömääräisen osuutensa ongelmista, ja nyt ollaan sitten jouduttu ammuskeluun.

Voimme olla mitä tahansa mieltä niin maahanmuutosta, islamista kuin ihmisoikeuskäsityksistä ja niitten suhteellisuudesta ja kulttuurisidonnaisuudesta, mutta siinä vaiheessa kun ihmisiä aletaan ammuskelemaan, raja on ylitetty. Kyseessä on rikos ja sillä sipuli.

Mutta ruukinmatruuna ennusti jo liki kolme vuotta sitten, että han-ruotsalaisten pinnaa ei voida jatkuvasti kiristää - Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut katastrofaalisesti, varoventtiili on tukittu, asioista ei saa keskustella ja ne on vaiettu visusti kuoliaaksi - ja tulos on nyt tämä. Paine purkautuu väkivaltaisesti.

Ammuskelu on jatkunut nyt viikkotolkulla, eikä ampujaa ole saatu kiinni. Itse asiassa ampujasta on nähty vain vilaus. Enemmän kuin mistään muusta se kertoo kahdesta asiasta: toisaalta Ruotsin poliisista ja toisaalta ruotsalaisista itsestään.

Se, ettei ampuja ole surmannut vielä ketään, on poliittinen kannanotto. Se on merkki siitä, että hän haluaa viestittää vastustavansa, paitsi maahanmuuttoa myös maahanmuuttajia ja siitä, että hän haluaa että maahanmuuttajat ajettaisiin pois. Hän haluaa provosoida ja signaloida; hän ei aio ylittää sitä rajaa, että hän todella syyllistyisi henkirikokseen, sillä se kääntäisi signaalin painoarvon selkeästi negatiiviseksi.

Ruotsin poliisi on surkea, tehoton ja impotentti pelleporukka. Se ei kykenisi saamaan kiinni edes karannutta porsasta paperipussissa. Ruotsin poliisi seilaa kämmeistä toiseen - se ei saanut edes Olof Palmen murhaa ratkaistua ja Anna Lindhin murhakin ratkesi vain hyvällä tuurilla. Rikosten selviämisprosentti on luvattoman alhainen, ja luottamus poliisiin heikko. Se tuskin saa tätäkään ammuskelijaa ikinä kiinni. Kiina on vetänyt asiasta jo omat johtopäätöksensä - se varoittaa kansalaisiaan matkustamasta Ruotsiin, sillä Ruotsi on kiinalaisille liian väkivaltainen ja vaarallinen maa. Ainoa, mitä poliisi on tähän mennessä saanut selville on, että "ampujalla on paikallistuntemusta", "ampuja on 20-40 -vuotias" ja "ammuskelut on tehty pistoolilla". Mikä tietysti kertoo, että ampuja on melko todennäköisesti paljasjalkainen malmölainen joka tuntee joka kujan, korttelin ja kellarin, hän on kasvanut sellaisessa Malmössä joka on ollut aivan toisennäköinen paikka kuin mitä se nykyään on ja että ampuja käyttää laitonta asetta ja hän ampuu synnyttääkseen pelkoa, ei tappaakseen. Jää nähtäväksi, milloin poliisin profiloija tajuaa samat asiat.

Mutta vielä enemmän tuo farssi kertoo ruotsalaisista itsestään. Se, että ammuskelijasta on nähty vain yksi vilaus, kertoo että ruotsalaiset itse eivät välitä. He eivät kertakaikkiaan jaksa välittää väkivallasta keskuudessaan. Kun maahanmuuttajia ammutaan, he katsovat muualle. He passiivisesti hyväksyvät tuon väkivallan, ja tässä jos missä pätee tuo vanha maksiimi ainoa, mitä pahuus tarvitsee voittaakseen on, että hyvikset eivät tee mitään. Vaikka ammuskelijaa kukaan tuskin aktiivisesti auttaakaan, pelkästään jo se, että katsotaan muualle, riittää. Ampuminen on selkeästi väärin - sillä se on kannanotto jo pelkästään koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan, ja jokaisen hyviksen velvollisuus olisi ilmiantaa ammuskelija. Passiivisuus on sitä, mistä käytetään nimitystä true neutral - välinpitämättömyyttä, apatiaa, EVVK.

Tähän ollaan tultu. Toisaalta päin rektaalia hoidettu maahanmuuttopolitiikka ja toisaalta tiettyjen maahanmuuttajaryhmien sikamainen käytös ja toisaalta yleinen keskustelu- ja asenneilmapiiri sekä poliisin tehottomuus ovat johtaneet siihen, että ruotsalaisille koko asia on yksinkertaisesti yhdentekevää. Yhden miehen sota saa jatkua, koska kukaan ei välitä tippaakaan. On epätodennäköistä, että tuota miestä kukaan auttaisi (hän tuskin on nainen, sillä naiset harvoin lähtevät aktiivisen terrorin tielle) tai että hänellä olisi aktiivisia tukijoita, mutta on todennäköistä, että malmölaisten asenneilmapiiri on yksinkertaisesti EVVVK.

Kuinka kauan tämä farssi voi jatkua? Se jää nähtäväksi. Kassandra ennustaa, että ammuskelija jää kiinni vasta, kun joku ihan oikeasti kuolee.

Eugeniikkaa ja kehitysvammoja

Ruukinmatruuna on ottanut useasti kantaa elämän puolesta kuolemaa vastaan, ja kuten tunnettua, hän vastustaa sekä aborttia että kuolemanrangaistusta ja montaa muutakin asiaa siltä väliltä. Muutama viikko sitten syy tähän vaihtoi hiippakuntaa.

Ruukinmatruunan eräs avioliiton myötä sukuun tullut sukulainen nimittäin oli kehitysvammainen. Hän kuoli hiukan yli kolmekymppisenä somaattiseen komplikaatioon. Kutsuttakoon häntä vaikkapa Virmeliinaksi.

No. Virmeliinan äiti sai jo odottaessaan häntä tietää, että kromosomitesti näyttää pahaa. Downeri oli tulossa, ja hänelle tarjottiin aborttia. Hän kuitenkin päätti pitää tyttärensä. Tuloksena oli sirkeäsilmäinen tytär, joka leimautui pian perheen päivänsäteeksi. Virmeliinasta tuli pian isoveljensä oma kulta, josta isoveli piti hyvää huolta - tietäen, että hoito olisi äidille raskasta ja tietäen, ettei pikkusisko koskaan voisi olla normaali. Heille toki syntyi myös normaali tytär tämän jälkeen.

Ruukinmatruuna on itse monasti miettinyt, että mitä itse samassa tilanteessa. Down-syndroomaisen lapsen odottaminen, synnyttäminen ja hoitaminen on raskasta. Mutta vielä raskaampaa olisi surmata oma lapsensa. Kaksplussan, Vauvan ja Verneri.netin keskustelupalstat eivät ole kivaa luettavaa. Vaikka kaikista aborteista lääketieteellisin perustein tehdään noin 5%, se sattuu aivan yhtä paljon kuin mikä tahansa raskaudenkeskeytys.

Suuri osa downereista kuolee jo ensimmäisen ikävuotensa aikana, harva elää yli viisikymppiseksi ja useat jäävät koko elämäkseen täysin toisten huolenpidon varaan. Niin Virmeliinakin. Hän ei milloinkaan oppinut puhumaan, ja hän kulki pyörätuolilla. Hänen vammansa oli sieltä pahemmasta päästä, ja oli ihme, että hän ylipäänsä selvisi aikuisikään saakka.

Silti hän oli alati iloinen, kiukutteli vain aniharvoin, ja vaikka hänen hoitonsa vaati jatkuvaa päivittäistä työtä, hänen äitinsä kuitenkin jaksoi loppuun saakka. Monet Down-potilaat osoittavat jonkinasteista taiteellista lahjakkuutta, ja tässä tapauksessa Virmeliinalla oli sitä. Hänen piirustuskykynsä eivät eronneet normaali-ihmisestä. Mutta hänen ÄO:nsa ei koskaan noussut elopainoa korkeammaksi.

No. Virmeliinan onni oli ehkä, että kyseinen perhe oli (tai heidän muiden osaltaan) on yhä varsin uskonnollinen, ja hänen isoveljestään tuli sittemmin tuli lääkäri. Pikkusiskosta tuli erikoissairaanhoitaja. Hänen vanhempansa pitivät Virmeliinaa jostain syystä "Jumalan lahjana" ja "yhtä arvokkaana kuin ketä tahansa normaaliakin ihmistä", vaikka hänen hoitonsa merkitsikin valtavia rajoitteita perheen elämään - ja valtavia kustannuksia, sillä koko elämä, koti, lomat jne jouduttiin suunnittelemaan hänen tarpeittensa mukaan.

Ruukinmatruuna on kirjoittanut siitä, miten länsimaissa vallitsee kuoleman kulttuuri tai on vallinnut jo 1800-luvun puolestavälistä. Ja miten se alkoi niin kovin, kovin viattomana - eugeniikkana - ja se tie käveltiin sitten loppuun asti ja se huipentui Aktion T-4:ään. Ja kun syyttömien ihmisten järjestelmällisen tappamisen tabu oli Aktion T-4:ssä murrettu, kaikki pidäkkeet ha-šoalle ja porradzmosille oli murrettu. Ihmiskunta vajosi ehkä kaikkein matalimpaan moraaliseen alennustilaansa.

Ja juuri tämän takia ruukinmatruuna ottaa tuon pro-life-kannan ja vastustaa elämällä leikkimistä ja pelleilyä. Se on yksinkertaisesti liian pyhä asia hänelle ja se on jo kerran johtanut todella pahoihin seurauksiin. Saatte sanoa elämäfetisistiksi, mutta on asioita, joista ruukinmatruuna ei enää tässä vaiheessa tingi, ja elämän pyhyys on sitä.

1930-luvulla Virmeliina olisi kaasutettu ilman armoa. Virmeliina oli lebensunwertiges Leben, elämisenarvotonta elämää. Hänen vanhemmiltaan ei olisi kysytty yhtään mitään - teloituksen syyksi olisi riittänyt pelkkä vammaisuus. Aivan kuin aikoinaan Spartassakin. Toki tällaisella sodalla kaikkein puolustuskyvyttömimpiä vastaan on hyvät tarkoitukset. Mutta saksalaiset tietävät, mikä on sanan "hyvä" vastakohta. Se ei ole "paha". Se on "hyvää tarkoittava".

Tie helvettiin on päällystetty hyvillä tarkoituksilla.

Ja se tie todella myös johtaa sinne helvettiin. Meillä on siitä jo ennakkotapaus olemassa, jollon kaltevan pinnan argumentti todella on validi. Ihminen ei ole ihmiselle pelkästään susi; ihminen on ihmiselle Cthulhu.

Voidaan myös kysyä, että kuinka moni vanhempi olisi yksinkertaisesti hylännyt Virmeliinan johonkin laitokseen ja todennut, että uutta pullaa uuniin. Tämä(kin) on valitettavan yleinen näkökanta. Äidinrakkauskaan ei ole aina ehdoton ja kaikenkattava. Toisinaan äidit asettavat rakkaudelleen ehtoja. Ja vammaisen lapsen ollessa kyseessä tilanne on todella paha. Mutta Virmeliinan sisarukset ja hänen vanhempansa pystyivät siihen. Uurnan lasku Virmeliinan perhehautaan oli liikuttava tilaisuus.

Ruukinmatruunalla on tapana sanoa, että parempi tuuri sitten seuraavassa elämässä. Ja niin hän sanoo nytkin, ja sydämessään tietää, että näin käykin. Olipa kenellä tahansa mitä tahansa karmaa sovitettavaan tai oppitunteja opittavanaan, ne on varmasti nyt kaikki täytetty.

Kemiaa herkkäuskoisille, osa XII

Ruukinmatruuna on aikaisemmin laskenut masuunia aiheesta Hyvät viholliset sekä myös Miksi Jeppe juo (ja Jenni narkkaa), jossa hän käsitteli huumeita ja ennenkaikkea yleistä suhtautumista psykoaktiivisiin aineisiin. Huumeet yksinkertaisesti ovat asia, joista ei voida puhua kiihkottomasti - kumpaankaan suuntaan. Pääsäntöisesti populalle huumeet (ja siinä sivussa muut tajusteet) ovat joko pahapahapaha tai sitten hyvähyvähyvä - mutta oikeastaan kukaan ei näe niitä kiihkottomasti, pelkästään kemiallisina yhdisteinä tai lääkeaineina. Tai sitten on vastakkainasettelu alkoholi ja muut tajusteet tai tupakka ja muut tajusteet.

No. Yksikään ihminen, kenellä on perustiedot orgaanisesta kemiasta ja lääkeainekemiasta, ja joka on ikinä itse ollut minkään tajusteiden kanssa tekemisissä, osaa ja ymmärtää laittaa itselleen virallisten totuuksien bullshit-suodattimen. Viralliset totuudet huumeista perustuvat lähinnä mielikuville - ei faktoille - ja paitsi rankalle liioittelulle, niin toisinaan aivan suoranaiselle valehtelulle.

On totta, että osa aineista on aivan oikeasti vaarallisia. On totta, että tajusteisiin jää koukkuun, niiden yliannostukseen kuollaan ja että ruiskuseurapiirit eivät ole kauhean kivoja sosiaalisia ympyröitä. Silti unohdamme, että kyseessä ovat erilaiset molekyylit ja myös erilaiset ihmiset - yhtä paljon kuin kemialla itsellään myös käyttäjän genetiikalla on merkitystä siihen, miten hän tajusteet kokee - ja kehittyykö riippuvuus.

Ruukinmatruuna on kerran elämässään ollut kovilla kipulääkkeillä. Se oli suoraansanoen kamala kokemus - siitä tuli niin hirveä tokkura, että sen toivoi vain menevän mahdollisimman nopeasti ohi. Suurin osa ihmisistä kokee heroiinin tällä tavoin. Mutta pienelle vähemmistölle se on valtavan ihana kokemus olla comfortably numb, varsinkin jos alla on ongelmia ennestään. Heistä kehkeytyy narkomaaneja. Aivan kuten vain pienestä määrästä alkoholin käyttäjiä tulee suurkuluttajia ja heistä vain pienestä määrästä tulee alkoholisteja, sama pätee huumeisiin. Narkomaaneja on vain pieni osa kaikista käyttäjistä. Ja sama kääntäen: 20% kaikista käyttäjistä käyttää 80% kaikista tajusteista ja 1% kaikista käyttäjistä käyttää 50% kaikesta kamasta. Ja vastaavasti kamasta aiheutuvasta sosiaalisesta ja muusta riesasta. Erityisen vaarallisia ovat sedatiivit (heroiini) ja euforisoivat aineet (kokaiini). Niihin jää helposti koukkuun ja ne aiheuttavat riippuvuuden. Ja enemmän kuin mihinkään muuhun on kuoltu speedballiin eli kokaiinin ja heroiinin seoksen tykittämiseen.

Mutta on yksi tajusteiden ryhmä, jota aivan erityisesti pelätään - mutta joka tosiasiallisesti on kemiallisessa mielessä kaikkein vähimmin vaarallinen, ja se ovat hallusinogeenit. Hallusinogeenit ovat ryhmä aineita - pääsääntöisesti alkaloideja - jotka saavat aikaan aivoissa tiloja, joita ei vastaa mikään aistiärsyke. Hallusinogeenit jaetaan kolmeen ryhmään: psykedeelit (tajuntaa laajentavat aineet), dissosiatiivit (tajunnan erottavat aineet) sekä deliriantit (sekavuustilan aiheuttavat aineet). Hallusinogeenit ovat kemiallisesti ja lääketieteellisesti varsin vaarattomia aineita valvotusti käytettyinä, mutta niihin liittyy paljon pelkoja ja vääriä olettamuksia - ja väärin käytettyinä ne voivat olla todella vaarallisia - varsinkin deliriantit, kuten hullukaalin hyoskyamiini tai belladonnan atropiini.

Huumeilla on paha nimi juurikin sedatiivien, euforianttien ja stimulanttien eli katukielessä "pulverien" takia. Sensijaan hallusinogeenejä käytetään vähän ja niistä tunnutaan tietävän vielä vähemmän, mutta niihin liittyy sitäkin enemmän luuloja. Toisin kuin muut tajusteet, hallusinogeenit eivät vahvista tuttuja mielentiloja, vaan aiheuttavat kokemuksia, jotka ovat perustavanlaatuisesti erilaisia kuin tavallisen tietoisuuden kokemukset. Mutta ne ovat myös ehkä kaikkein vanhin tajusteiden ryhmä; primitiiviset kansat käyttävät niitä enteogeeneina - aineina, joilla saadaan yhteys omaan piilotajuntaan ja sisäavaruuteen. Eivätkä enteogeenit ole judeo-kristillisessäkään perinteessä täysin tuntemattomia - kilistääkö termi näkyleipä kenenkään kelloja?

Kaikista hallusinogeeneista psykedeelit ovat varmasti kaikkein tunnetuimpia. Sana "psykedelia" tarkoittaa tajunnan laajentamista, ja psykedeelien kemiallinen vaikutusmekanismi on selvitetty varsin hyvin. Klassisiksi psykedeeleiksi kutsutaan muuan muassa LSD:tä, psilosiiniä ja sen johdannaisaineita, meskaliinia, LSA:ta ja ihmiselimistössä esiintyvää dimetyylitryptamiinia. Suurin osa psykedeeleistä on onneksi pseudohallusinogeeneja; käyttäjä tiedostaa hallusinaatiot hallusinaatioiksi eikä koe niitä aitoina. Onneksi, sillä todelliset hallusinogeenit kuten skopolamiini ovat hyvin arvaamattomia ja siksi potentiaalisesti vaarallisia. Mutta yleisimmin tunnettu hallusinogeeni, lysergiinihapon dietyyliamidi eli LSD-25, on onneksi pseudohallusinogeeni.

Hallusinogeenit voivat vaikuttaa serotoniinireseptoreihin (serotoniini-5-HT2A-reseptoriagonistit) kuten LSD, DMT ja psilosiinijohdannaiset , kannabinolireseptoreihin (CB-1-kannabinoidireseptoriagonistit), kuten tetrahydrokannabinoli, ja serotoniiinin vapautumiseen, kuten MDMA (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini, ekstaasi) ja MDA (3,4-metyleenidioksiamfetamiini). Kemialliselta koostumukseltaan hallusinogeenit ovat tyypillisesti joko ergoliineja tai ergotamiineja kuten LSD ja LSA, tryptamiinipohjaisia yhdisteitä kuten psilokybiini ja DMT (dimetyylitryptamiini) tai fenyylietyyliamiinipohjaisia kuten meskaliini ja ekstaasi. Vaikka tryptamiinit ja fenyylietyyliamiinit ovatkin kemiallisesti varsin erilaisia, niillä on samankaltaiet vaikutukset. Vaikka kaikista tajusteista kaikkein viheliäisin, amfetamiini, onkin sukua fenyylietyyliamiineille, sen vaikutus puolestaan on täysin erilainen. Kaikille hallusinogeeneille ainoa yhteinen asia on oikeastaan aromaattinen rengas ja aminotyppi - ja tästäkin on poikkeus, salvinoriini-A, joka on terpenoidi eikä alkaloidi. Orgaaninen kemia on ihmeellinen asia.

Mutta yhtä kaikki, hallusinogeenit eroavat pulvereista siinä, että ne eivät aiheuta riippuvuutta - sen enempää henkistä kuin fyysistäkään. Tämä on asia, jota hyvää tarkoittavat valistajat eivät joko tiedä tai eivät suostu myöntämään. Ne eivät myöskään aiheuta tylsistymistä (poislukien kannabis pitkään käytettynä) eivätkä rappeuta elimistöä, kuten alkaloidipohjaiset opiaatit ja kokaiinijohdannaiset. Ne eivät tuhoa ihmistä sisältäpäin eivätkä vie häntä rappiolle. Niiden potentiaalinen vaarallisuus piilee toisessa aspektissa: valvomattomassa tai kontrolloimattomassa käytössä. Toki alkoholillakin pääsee halluille, mutta sitä ei voi todellakaan suositella kenellekään!

Hallusinogeeneista kerrotaan erilaisia kauhujuttuja ja ne ovat jatkuvasti aiheena urbaanilegendoille. Urbaanilegendojen syntysyyt on helppo arvata; me pelkäämme kaikkea sellaista, mitä me emme tunne. Hallusinogeeneja käytetään vähän, niistä puhutaan paljon ja ne vaikuttavat mieleen; ja kaikista kauhuista pahin on pysyvä ja bisarri psykoosi. Kaikki meistä varmasti ovat kuulleet tarinan miehestä, joka käytti LSD:tä ja kuvitteli olevansa appelsiini - ja alkoi kuorimaan itseään. Ha ha.

LSD-25 eli lysergiinihapon dietyyliamidi (Lysergsäurediäthylamid auf Deutsch) kuuluu ergotalkaloideihin. Sitä esiintyy torajyvässä, joka on puolestaan ohran ja rukiin loisena esiintyvä sieni. Torajyvän ergotamiini on LSD:n lähtöaine; yleisimmässä synteesissä dietyyliamidi saa reagoida lysergiinihapon kanssa. Katalyytteinä käytetään fosforyylikloridia ja disykloheksyylikarbodi-imidiä. Lysergiinihappoa puolestaan saadaan ergotamiinin hydrolyysilla tai ergiinistä (lysergiinihappomonoamidi, LSA) jota on mm. päivänsinessä. Lysergiinihapolla on neljä stereoisomeeriä, joista vain yksi ((+)-LSD-25) on psykoaktiivinen.

Ensimmäisenä LSD:tä syntetisoi Sandoz'n tutkimuskemisti Albert Hoffman 16.11. 1938. Hän keksi aineen hallusinogeneettiset ominaisuudet sattumalta. Hoffmanilla oli jäänyt pieni kide LSD:tä sormenkynnen alle, ja hänen pyöräillessään töistä kotiin tuo kide joutui hänen verenkiertoonsa. Tuo pyöräretki muuttui maailman ensimmäiseksi tripiksi. Hoffman oli veistetty samasta puusta kuin Jonas Salk, ja hän päätti kokeilla ainesta itse ja uudelleen. Ensimmäinen tietoinen trippi tehtiin 19.4. 1943. Ja loppu onkin historiaa - niin hyvässä kuin pahassakin. LSD sai niin tehokkaan aineen maineen, että se lopulta kriminalisoitiin.

Hoffman tarkoitti aineen tutkimuskäyttöön; hänen mukaansa sillä voitaisiin tutkia ja auttaa psykoosi- ja addiktiopotilaita. Hän ei ikinä ajatellut sitä viihdekäyttöön. Mutta LSD oli liian tehokas lääke - se paransi alkoholismin liki 50% kaikissa tapauksissa, ja terapiasta se levisi sitten yliopistojen kampuksille. Ikävä kyllä tuolloin elettiin 1960-lukua kaikkine seurauksineen - ja LSD sai pahan maineen, sillä se yhdistettiin hippeihin ja toisaalta antisosiaaliseen elämäntapaan. Ja sitä vastaan käynnistettiin mustamaalauskampanja.

1950- ja 1960-luvuilla LSD:tä käytettiin varmaan miljoonia annoksia, ja siitä tuli oman aikansa legenda. Wikipedia jakaa psykedeelisen kokemuksen viiteen tasoon, ja ensimmäiseen tasoon kuuluu värien kirkastuminen ja musiikin terävöityminen, tähän pääsee kannabiksella. Kakkostasoon liittyvät kehässä pyörivät ajatukset, lyhytkestoisen muistin häviäminen, ajantajun häviäminen ja abstraktin ajattelun raju lisääntyminen, sillä aivojen normaalit suodatusmekanismit häviävät; tähän tasoon pääsee hyvin suurilla kannabisannoksilla, vähäisillä annoksilla LSD:tä, tai psilokybiinillä, meskaliinilla tai MDMA:n normaaliannoksilla. Kolmostaso muistuttaa Tim Benzedrinen ja höpöttien sekoilua kirjassa "Loru Sorbusten Herrasta" - selkeitä aistiharhoja, näköaistimuksien muuttumista kaareviksi tai kieroiksi ja kaleidoskooppiefektejä seinillä tai kasvoilla, joihin voi liittyä myös hallusinaatioita, kuten virtauksia, puukuvioita tai helmiäisefektiä, ja ajantaju häviää täysin: "joka hetkessä lepää ikuisuus"; tähän päästään psilokybiinin, meskaliinin tai LSD:n normaaliannoksilla. Nelostasossa on hyvin voimakkaita halluja - esineet muuttavat muotoaan toisiksi, ego häviää ja sulautuu ympäristöön tai tapahtuu mielen pirstoutuminen, ja esineet alkavat puhumaan ja aika muuttuu merkityksettömäksi, myös synestesiaa voi olla; tähän tasoon pääsee suurilla LSD- tai psilokybiiniannoksilla. Viitostasoon liittyy ruumiistapoistumiskokemuksia, täydellinen synestesia, täydellinen kontaktin menettäminen todellisuuteen, ja hallusinatoristen olentojen kohtaaminen; tähän päästään ayahuascalla, suurilla LSD-annoksilla, dimetyylitryptamiinilla tai ketamiinilla. Viitostaso muistuttaa usein uskonnollista kokemusta.

Ikävä kyllä LSD:llä on kaksi pahaa puolta. Toinen on siinä, että se voi aiheuttaa ns. pahan tripin. Paha trippi tarkoittaa psykedeelistä kokemusta, joka tuntuu ahdistavalta, pelottavalta tai masentavalta, ja se on kokemus, jota sen kokeneet eivät muista hyvällä. Mutta pahalla tripillä voi olla myös puhdistava, katarttinen, vaikutus sen pannessa todella selvittämään päänsisäisiä ongelmia. Toinen LSD:n paha puoli on siinä, että se voi laukaista piilevän skitsofrenian. Tämä on äärimmäisen harvinaista - ehkä yksi miljoonasta - mutta aina joku voittaa lotossakin. Se voi tapahtua vain siinä tapauksessa, että käyttäjällä on geneettinen taipumus skitsofreniaan ja että tauti puhkeaisi joka tapauksessa - mutta yksikin kerta voi riittää, ja sitä on tapahtunut Suomessakin.

Ja suurin riski on siinä, että lähtee tripille yksin. Vaikka LSD on pseudohallusinogeeni ja käyttäjä tietää että hänen visionsa ovat halluja, paha trippi ei ole leikin asia. Ruukinmatruunan eräs tuttava koki pahassa tripissä hajoavansa kappaleiksi, ja juuri tämän vuoksi trippaajalla pitäisi olla aina joku, joka pitää huolta. Pahaa trippiä ei saa keskeyttää, vaan se on käytävä loppuun saakka, sillä se voi tällöin tulla flashbackeina takaisin, ja Stanislav Grofin mukaan pahakin trippi voi auttaa laukaisemaan mielen solmuja. Pahassa tripissä olennaista on, että trippaaja kokee olevansa turvassa. Ihokontakti mihin tahansa pehmeään - vaikkapa pehmoleluun - on tärkeää.

Entäpä sitten uskonto? Ruukinmatruunan oma uskonto, buddhalaisuus, kieltää ankarasti psykoaktiiviset tajusteet - niistä on vain haittaa. Jos joku on yrittänyt ikinä meditoida juovuksissa, niin eihän siitä tule mitään. Tajusteet kuuluvat hindulaisuuden tiettyihin muotoihin. Mutta ruukinmatruuna ei tiedä, että kuinka moni on LSD-tripin jälkeen päättänyt lähteä teologiseen, ryhtyä maallikkosaarnaajaksi, diakoniksi tai mennä mukaan mihin tahansa seurakunnalliseen ja hengelliseen toimintaan - sillä LSD-trippiä on syystä verrattu "keskusteluksi Jumalan kanssa" - se voi olla todella järisyttävä.

Ovatko hallusinogeenit vaarallisia? Kyllä ja ei. Ne eivät aiheuta riippuvuutta, ne eivät mädätä elimistöä sisältä, ne eivät passivoita eivätkä ne rappeuta. Eivätkä ne myöskään pane ihmistä luulemaan olemaan lintu ja hyppimään kerrostalosta tai luulemaan olemaan appelsiini ja alkamaan kuorimaan itseään - legendat ovat legendoja. Mutta ne ovat sikäli vaarallisia, että pahan tripin mahdollisuus on aina olemassa, ne voivat laukaista piilevän skitsofrenian ja joitakin hallusinogeeneja epäillään teratogeeneiksi. Missään tapauksessa odottavan äidin ei ainakaan pitäisi tripata.

Kemia on ihmeellinen aihe ja ruukinmatruuna on joutunut tutustumaan myös sinne kemian kellarikerrokseenkin. Mutta joihinkin aineisiin liittyvät myytit ovat lopultakin ihmeellisempiä kuin itse todellisuus - ikävä kyllä.