Akuliina Saarikoski jatkaa maineikkaitten aivopierujensa sarjaa. Saarikoski, joka on tullut tunnetuksi väkivallan, anarkian ja mellakoiden ihailijana ja kaiken sen vihollisena, mitä me ns. kunnon kansalaiset pidämme arvossa, kirjoittaa 20.1. 2011 julkaistussa kirjoituksessaan, että Stadissa ei enää ole julkista tilaa - vartiointiliikkeiden miehet pamputtavat teleskooppipampuillaan.
No. Liki kolmekymppisenä, aikuisena, esikoisensa synnyttäneenä ja omien sanojensa mukaan maailmaa nähneenä naisena Saarikosken pitäisi ymmärtää, että julkista tilaa hallitsee aina vahvin väkivaltakoneisto. Jos sitä ei hallitse valtiollinen väkivaltakoneisto (poliisi), sitä hallitsevat yksityiset väkivaltakoneistot. Joko vartiointiliikkeet, militiat, rikollisjengit tai suojeluskunnat. Aikuinen ihminen ei kertakaikkiaan voi olla niin naiivi, ettei ymmärrä tällaista yksinkertaista perusasiaa.
Saarikoski suree sitä, miten fasistisian memeettisen lokeron onkin ottanut yksityinen vartiointiliike eikä enää poliisi - ja miten nuo vartiointiliikkeiden miehet ovatkin otteissaan paljon kovempia, julmempia ja raaempia kuin valtion väkivaltakoneiston edustajat.
No. Anarkistina Saarikosken pitäisi kaiken järjen mukaan olla iloinen tästä kehityksestä. Valtio - siis Iso Veli - on menettänyt väkivaltamonopolinsa ja otteensa ihmisistä. Ja valtion väkivaltamonopoli on korvautunut yksityisillä väkivallan toimijoilla. Tämänhän pitäisi olla täsmälleen sitä anarkiaa, mitä Saarikoski tavoittelee - ellei hänen tavoitteensa ole sisällissota. Saarikoski on saanut juuri sen mitä hän on halunnutkin - kyttä eli natsipaska on saatu pois valvomasta julkisia tiloja. Ikävä kyllä joku niitä aina valvoo. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa yksityinen vartiointiliike, järjestäytymättömässä puolestaan suojeluskunnat, militiat tai rikollisjengit.
Saarikoski itkee sitä, millaiseksi kehitys on mennyt:Helsinki on paraatiesimerkki siitä kuinka julkinen tila on lähes kadonnut kaupungista. Torit ovat muuttuneet ostoskeskuksiksi. Forum ei ole nimensä mukaan julkinen keskustelun ja kokoontumisen paikka vaan neljä kerrosta ostostilaa. Itäkeskuksessa teinit viettävät vapaa-aikaansa koulujen jälkeen. Kampin valtava ostoskeskus on samalla myös kaupungin bussiasema.
Kaikissa näissä tiloissa oleskelu edellyttää kuluttamista. Jos et usko, yritä mennä kahvilaan ostamatta jotain. Tai uskaltaudu ostoskeskuksen toriksi nimetylle tilalle jakamaan poliittisia flaijereita, kerjäämään tai nukkumaan. Hyvin pian tulet ohjatuksi ulos, ja kenenkä muun kuin vartijoiden toimesta.
Mutta hyvänen aika, tilannehan on juuri se, millaiseksi anarkolibertarismissa ideaalitila kuvitellaan! Ei ole valtiota kyyläämässä eikä natsip*skaa puuttumassa toisten asioihin. On vain iso joukko yksityisiä toimijoita, jotka jokainen pelaavat omilla säännöillään. Ja konfliktitilanteet ratkaistaan juuri Saarikosken ihannoimalla tavalla - vahvemman oikeudella, ja tässä tapauksessa vartiointiliike on se vahvempi. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tilanne on se mikä se on siksi, että me olemme itse tahtoneet sitä - olemme äänestäneet sellaiset päättäjät, jotka haluavat valtion mahdollisimman vähäistä puuttumista ihmisen elämään. Tilanne on myös se mikä se on siksi, että ihmiset ovat muuttuneet siihen suuntaan, miksi Saarikoski heidän haluaakin muuttuvan: itsenäisiksi, suorasukaisiksi, tottelemattomiksi - ja hävyttömiksi. Random-väkivallasta on tullut ikäänkuin hiljaa hyväksytty normi, ja sen uhriksi voi joutua kuka tahansa. Siitä ei oikein tykätä. Ja koska Suomessa laki kieltää itsepuolustuksen ja aseen kannon, eikä kukaan halua itseään tumput suorana ryöstettävän tai kluvuttavan, niin jotainhan asialle on tehty.
Ruukinmatruuna haluaa nyt toivottaa Saarikoskelle terveisiä: Lusikoi nyt se soppasi minkä olet itse itsellesi keittänyt. Olet saanut juuri täsmälleen sen mitä olet koko ajan halunnutkin. Olet toivonut konflikteja ja olet nyt saanut niitä. Kannattaa olla tarkka toiveissaan. Joskus ne nimittäin saattavat toteutua.
Sunday, January 23, 2011
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
33 comments:
Ostoskeskuksen "tori" on julkinen paikka, jossa saa jakaa poliittisia juttuja, saa kerjätä tai vaikka nukkua. Vartijoilla ei tällöin ole oikeutta heittää pois, eli Akuliina on jälleen väärässä...
Ja ostoskeskuksia sekä vartijoita on ollut jo 70-luvusta lähtien, joten en näe tässä mitään erikoista...
Jos samaa olisi väittänyt joku isänmaalliskonservatiivi, niin kutsuisikohan RM sitä aivopieruksi ?
Epäilen, että ei.
Tomi, ruukinmatruuna ei ole käsitellyt Sarah Palinia aivan silkkihansikkain. Ero on siinä, että isänmaalliskonservatiivit voivat olla tyhmiä ja pönttöpäitä, mutta he harvoin ovat samalla tavoin lapsellisia ja typeriä kuten Saarikoski.
RM etpä ole juurikaan näissä kirjoituksissasi käsitellyt kotinmaisten isänmaalliskonservatiivien aivovammaisuuksia.
Kenties tämä pitäisi tulkita niin, että olet pitkälti heidän kanssaan yhtämieltä.
Esim. kommentaatorisi Kumitonttu pitää pysäköintimaksua verona ja ryöstmisenä ja vastustaa niitä.
Hän on isänmaalliskonservatiivi.
Kuten todettu, he voivat olla tyhmiä ja pönttöpäitä, mutta pääsääntöisesti eivät naiiveja ja typeryksiä. Ja tuossa pysäköintimaksujutussa ruukinmatruuna todellakin on pitkälti samaa mieltä.
On kaksi asiaa, josta ei kannata maksaa. Toinen on seksi ja toinen on parkkeeraus.
Järjestyslaki takaa meille kunniallisille kansalaisille oikeuden juoda alkoholijuomia, esimerkiksi olutta, julkisella paikalla, mikäli siitä ei aiheudu häiriötä. Olen pari kertaa humalapäissäni vaatinut Rautatieaseman vartijoita kunnioittamaan tätä laillista oikeuttani. Tuloksetta. Minut on vähintäänkin komennettu laittamaan pullo piiloon.
Ergo: Vartijat eivät noudata toiminnassaan lakia, joten miksi meidän kansalaisten pitäisi noudattaa lakia heidän suhteensa? Näyttäisi siltä että vartijan työtä tekevä ihminen onkin jo lähtökohtaisesti rikkonut yhteiskuntasopimuksensa. Vähintääkin he ovat luonteeltaan samanlaisia ihmisiä kuin natsit, "vain tekemässä työtään".
Ironmistress. Yritä ottaa selvää siitä, mitä anarkismi tarkoittaa. Se on eri asia kuin anarkolibertarismi. Anarkismissa ei ole yksityisomaisuutta eikä valtiota. Akuliina tavoittelee anarkismia, ei anarkolibertarismia. Toive ei ole toteutunut.
Reaalimaailmassa kuitenkin viime kädessä valtion lainsäädäntö asettaa rajat sekä anarkismille että anarkolibertarismille. Vapaa markkinatalous on aina vaatinut vahvaa valtiota. Mutta samalla tapaa lainsäädäntöä muuttamalla voitaisiin helposti toteuttaa sellaisia muutoksia, joiden avulla kaupunkitila todella saataisiin ihmisten haltuun. Ei tarvita kuin poliittista tahtoa. Uskon että Akuliina toivoo juuri tätä.
Ostoskeskukset voisi esimerkiksi määritellä julkiseksi tilaksi, jossa kenellä tahansa on oikeus viettää aikaansa ja myös harjoittaa poliittista toimintaa. Tällaisia pieniä muutoksia tekemällä kaupungit saataisiin kaupunkilaisten, ei kuluttajien, areenaksi.
Akuliinan edustama jonkinlainen anarkososialismi tuo itselleni mieleen seuraavan fraasin: "Does not compute". Siis sen toimivuus edes paperilla ei vakuuta, koska sen sisäinen ristiriitaisuus on itsessään ihan hirveä.
Kollektivistinen ajatusmaailma on päässäni toki kovin etäinen, mutta en kuitenkaan ole anarkokapitalisti (joskin se on paljon järkevämmällä pohjalla kuin anarkismin sosialistinen ulottuvuus).
Akuliinan päälleen saama ulostelasti jokaisesta kirjoituksestaan on ymmärrettävää juuri niiden oksimoroonisuuden vuoksi. En tiedä, tavoitteleeko A-liina sitä. Hän on kuitenkin ilmaissut selkeästi tavoittelevansa konflikteja. Media kuitenkin antaa pisteeksi i:n päälle tällaisille älyvapaille purkauksille laajan näkyvyyden.
poliisilla ei ole resursseja nykyään puuttua tehokkaasti julkiseen väkivaltaan ja häiriökäyttäytymiseen. sen olen nähnyt itse tarpeeksi monta kertaa, että poliisi on kuin surullisen kuuluisa ratsuväki, joka saapuu paikalle aina liian myöhään jos ollenkaan :P Ymmärrän julkisen valvonnan tarpeen hyvin: näen järjetöntä väkivaltaa ja kännissä p*rseilyä omassa työssäni aivan tarpeeksi.
RM: Tämänhän pitäisi olla täsmälleen sitä anarkiaa, mitä Saarikoski tavoittelee - ellei hänen tavoitteensa ole sisällissota.
No Akuliinan "anarkismihan" ei tietenkään tarkoita anarkismia libertaarisessa merkityksessä, siis anarkokapitalismia – minkä voi päätellä jo siitä, että tyttö toitottaa joka paikassa toivovansa kapitalismin tuhoa. En tosin muista Akuliinan koskaan määritelleen, mitä hän tarkkaan ottaen "anarkismillaan" tarkoittaa, enkä liioin pidättele henkeäni sitä odotellessa.
Milloinkas muuten alla olevassa sitaatissa lihavoimani onnellinen tapahtuma on päässyt käymään:
No. Liki kolmekymppisenä, aikuisena, esikoisensa synnyttäneenä ja omien sanojensa mukaan maailmaa nähneenä naisena Saarikosken pitäisi ymmärtää...
En väitä seuranneeni Akuliinan "metkuja" silmä kovana, mutta tuo on joka tapauksessa mennyt minulta kokonaan ohi.
RM etpä ole juurikaan näissä kirjoituksissasi käsitellyt kotinmaisten isänmaalliskonservatiivien aivovammaisuuksia.
Niin, mutta onko niitä edes? :)
Voin vakuuttaa, että Helsingissä on julkista tilaa. Jos joku viihtyy Kampissa, niin omapa on häpeänsä.
Piti välillä jo tarkastaa, luenko todella Ruukinmatruunan blogia vai olenko eksynyt Mikko Ellilän blogiin. Jotenkin tuntui niin tavallisuudesta poikkeavalta tällä kertaa.
Yhteen asiaan kiinnitin huomioni. Nimittäin käsitykseen, että ihmiset ovat äänestäneet sellaiset päättäjät, jotka haluavat valtion mahdollisimman vähäistä puuttumista ihmisten elämään. Missä tällaista on tapahtunut?
Olen sen verran vanha, että pystyn omien kokemusteni perusteella vertaamaan 1970-lukua ja 1960-lukuakin tähän hetkeen. Eikä minusta näytä siltä, että valtio puuttuu vähemmän ihmisten elämään kuin 40 vuotta sitten.
Vuonna 1971 voi suorittaa 16-vuotiaana moottoripyörän ajokortin ja yksityislentäjän lupakirjan. Enää ei voi.
40 vuotta sitten kuorma-auton ajokortin suorittaminen oli helppoa, ja ajokortilla sai ajaa saman tien rekkaa. Nyt ajokortin suorittamin on monimutkaista ja erittäin kallista, eikä rekkaa saa pelkällä kuorma-autokortilla enää ajaa edes tyhjänä.
40 vuotta sitten oli luvallista ajaa pääteillä niin kovaa kuin auto tai moottoripyörä kulki. Ei ole enää. Nopeusrajoitukset ovat alentuneet kaikissa tieluokissa aina kävelykaduista moottoriteihin.
Ainoastaan kuorma-autojen ja linja-autojen suurinta sallittua nopeutta on nostettu.
40 vuotta sitten mopon ajamiseen riitti viidentoista vuoden ikä. Nyt siihen tarvitaan ajokortti, ja tulevaisuudessa todennäköisesti ajokoe.
40 vuotta sitten mopoa ja moottoripyörää sai ajaa ilman kypärää. Nyt ei saa.
40 vuotta sitten autoa sai ajaa ilman turvavyötä. Nyt ei saa.
40 vuotta sitten mopoilla ja moottoripyörillä ja jossakin määrin autoillakin sai ajaa vapaasti metsäpoluilla ja jopa umpimetsässä. Nyt ei saa.
40 vuotta sitten sai ajella moottoriveneellä ilman pelastusliivejä ja sammuttimia ja ilman pelkoa poliisiratsioista. Nyt varsinkin sisävesillä veneily on pelkkiä poliisiratsioita puhalluttamisia ja sakottamisia. Kuljettuihin kilometreihin nähden sisävesien veneilijä joutuu poliisin tarkastamaksi sata kertaa useammin kuin autoilija.
40 vuotta sitten poliisi oli siviilimäisesti pukeutunut ei kovin arvostettu virkamies, jolla oli rajalliset toimivaltuudet ja vain harvoin syytä puuttua tavallisten kansalaisten elämään. Tällä hetkellä poliisi on sotilasta muistuttava bodattu haalarihemmo, joka ei muuta teekään kuin vahtii ja sakottaa tavallisia ihmisiä. Poliisin toimivaltaa on lisätty, ja poliisin arvostus yhteiskunnassa on noussut aivan järjettömälle tasolle. Yhtenä syynä tähän on jokaiselta TV-kanavalta tulviva viihteen muotoon kääritty poliisipropaganda.
40 vuotta sitten ei ollut estettä vaikka 10-vuotiaan ostaa kaupasta tupakkaa ja ykköskaljaa. Nyt niiden ostaminen on kielletty alle 18-vuotiailta. Silti nuorison tupakointi ja alkoholin käyttö on lisääntynyt.
40 vuotta sitten lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta ja tuomiovalta pidettiin oikeaoppisesti erillään, eivätkä toimeenpanovaltaa käyttävät poliisit pyrkineet eduskuntaan. Seuraavissa vaaleissa odotetaan Suomen saavan mahdollisesti jopa kaksitoista poliisikansanedustajaa, millä osuudella Suomi nousee maailman kärkeen.
40 vuotta sitten mustaa miestä sai sanoa neekeriksi. Enää ei saa.
40 vuotta sitten Suomessa säädettiin noin tuhat lakia ja asetusta vuodessa. Viime vuonna niitä säädettiin yli kymmenen tuhatta.
Luetteloa 1970-luvun ja tämän hetken eroista voisi jatkaa, mutta nämä esimerkit osoittavat jo mistä on kyse. 1960-luku ja 1970-luku olivat monessa mielessä vapauden vuosikymmeniä, jos niitä vertaa nykyiseen valvontakameroiden täyttämään turvallisuusyhteiskuntaan. Toki on myös olemassa myös toisenlainen luettelo, paljon lyhyempi luettelo, josta käy ilmi, mitkä asiat ovat vapautuneet. Ne koskevat moraaliarvoja. Nyt saa olla vapaasti homo ja ostaa vapaasti pornoa ja katsoa vapaasti roskaelokuvia ja tehdä monenlaista syntiä itselleen ja läheisilleen. Mutta kannattaako tällaista vapautta juhlia?
"Järjestyslaki takaa meille kunniallisille kansalaisille oikeuden juoda alkoholijuomia, esimerkiksi olutta, julkisella paikalla, mikäli siitä ei aiheudu häiriötä. Olen pari kertaa humalapäissäni vaatinut Rautatieaseman vartijoita kunnioittamaan tätä laillista oikeuttani. Tuloksetta. Minut on vähintäänkin komennettu laittamaan pullo piiloon."
Sitten soitat poliisit paikalle. Yksinkertaista. Jos he koskevat sinuun, teet rikosilmoituksen lievästä pahoinpitelystä. Pitää itsekin mennä juomaan kaljaa rautatieasemalle.
Mitenköhän tämän blogikirjoituksen voisi osoittaa A-nyyhky-liinalle? Olisi kiva, jos saisimme palautetta ko. "ihmiseltä" :)
Järjestyslaki 4 § (15.7.2005/582)
Päihdyttävän aineen nauttiminen
Päihdyttävän aineen nauttiminen on kiellettyä yleisellä paikalla taajamassa....
Että silleen.
Akuliinalle sopii ilmeisesti vain sellainen anarkia, joka antaa hänelle lisää valtaa.
Kaikenlainen muu on hänestä huonoa.
Akuliina ei ole missään nimeessä minkään sortin anarkisti, ei edes anarkokommunisti. Akuliinalle anarkismia on se, että hän haluaa kumota nykyisen järjestelmän. Hän haluaa kuitenkin korvata sen omalla bolshevistisella diktatuurillaan. Jos nykyisen järjestelmän vastustaminen riittäisi anarkisti-nimitykseen, tulisi meidän kutsua natsejakin anarkisteiksi.
Ei nykyisen sorttinen valtion kontrollin väheneminen ole sellaista, jota Akuliina on halunnut. Luullakseni hän on halunnut kaikenlaisen kontrollin vähenemistä, niin valtion kuin yksityisenkin.
Mitä tulee kaupunkitilaan, niin onhan hän oikeassa. Kaupunkitila, jonka pitäisi olla vapaata katutilaa, onkin muuttunut sisätilaksi, yksityisiksi ostoskeskuksiksi. Siinä on se vika, että:
Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus oleskella vapaasti sellaisessa paikassa, missä muutkin ihmiset liikkuvat ostoksillaan ja muilla asioillaan, tarvitsematta itse osallistua ostos- tai asiointitoimintaan. On oltava mahdollista vain rentoutua, lukea tai katsella ihmisiä ja myös yrittää vaikuttaa heihin vaikkapa feissaamisella tai painotuotteita jakamalla, ilman että sen vuoksi täytyisi itse osallistua kuluttamiseen. Ja tällaista ei aina saa tehdä ostoskeskuksissa.
Tällaista saa sen sijaan tehdä ulkona, kauppakadulla liikkeiden edustalla. Miksi sitä ei saisi tehdä sisätiloissa? Kyllä siellä ostoskeskuksessa käy ihan tarpeeksi väkeä, eivät kaupat siellä mitään menetä, jos kaikki sisätiloissa olijat eivät osallistu ostostoimintaan.
Hyvä jos ihmisillä on kokemuksia, että tällaista saa tehdä ostoskeskuksissa. Itse en ole kokeillut, mutta olen kuullut sellaisia kokemuksia, että jopa maahan istahtamisesta tai pitkäaikaisesta odottamisesta tai lukemisesta (sellaisen ostoskeskuksen, joka samanaikaisesti ei ole bussiasema) penkillä vartijat häätävät pois tai kehottavat siirtymään. Pitäisi itse joskus tehdä koe.
Mutta onhan se väärin, jos ei ostoskeskuksen tiloissa saa ihan vain oleskella, eikä teistäkin? Feissarin voi aina kiertää ellei halua tutustua, ja flaijerin voi ottaa jos haluaa, muussa tapauksessa jakajaa voi väistää. Tuhat kertaa enemmän ärsyttävät ne kiertokauppiaat, jotka yrittävät kaupitella minulle jotain. Vaikka olkoon heilläkin se oikeus yrittää. Jos kerta kauppakadut siirtyvät sisätiloihin, on kauppakadun kansalaiselämälläkin oltava oikeus siirtyä sinne.
Ruukinmatruuna jatkuvasti selittää anarkiasta ja anarkismista tietämättä ollenkaan mistä puhuu (tässäkin postauksessa sekoittaa "anarko"-kapitalismiin), joten ehdottaisin, että RM joko lopettaa aiheesta kirjoittamisen tai ottaa selvää mitä kaikkia merkityksiä noilla sanoilla on. Muutama linkki jälkimmäisen varalle:
http://thecloud.crimethinc.com/pdfs/fighting_for_our_lives_lo.pdf
www.zabalaza.net/anarchist_theory.htm
http://www.infoshop.org/page/AnAnarchistFAQ
http://www.vaaris.org/
Anarkia on täsmälleen sitä mitä se on reaalimaailmassa.
Millaiseksi anarkistit sen konstruoivat tai millainen se heidän teorioidensa mukaan on, voidaan sivuuttaa olankohautuksella.
Tunnut RM olettavan että a) anarkialla ei ole muita merkityksiä kuin valtion puuttuminen (ja sitä on vain silloin kun valtiota ei ole) ja b) valtion puuttuessa tilanne on aina saman tyyppinen, jotka molemmat ovat virheellisiä oletuksia.
RM:"Anarkia on täsmälleen sitä mitä se on reaalimaailmassa.
Millaiseksi anarkistit sen konstruoivat tai millainen se heidän teorioidensa mukaan on, voidaan sivuuttaa olankohautuksella."
Eikö metafysiikkakin turhana jaaritteluna voitaisi hylätä olankohautuksella, sillä siinä pohditaan olemattomia asioita.
Shinzilla, täsmälleen noin. Valtion puuttuminen ei tarkoita väkivallan ja väkivaltakoneistojen puutetta. Vain sillä, mikä tilanne on reaalimaailmassa, on merkitystä.
Tomi, miksi näin pitäisi olla?
RM, jos et kerran ole viitsinyt vierailla linkkaamillani sivuilla, niin pastetaanpa hieman:
If your idea of healthy human relations is a dinner with friends, where everyone enjoys everyone else’s company, responsibilities are divided up voluntarily and
informally, and no one gives orders or sells anything, then
you are an anarchist, plain and simple. The only question
that remains is how you can arrange for more of your interactions to resemble this model. Whenever you act without waiting for instructions or official permission, you are an anarchist. Any time you bypass a ridiculous regulation when no one’s looking,
you are an anarchist. If you don’t trust the government, the school system, Hollywood, or the management to know better than you when it comes to things that affect
your life, that’s anarchism, too. And you are especially
an anarchist when you come up with your own ideas and
initiatives and solutions.
As you can see, it’s anarchism that keeps things working and life interesting. If we waited for authorities and specialists and technicians to take care of everything, we would not only be in a world of trouble, but dreadfully
bored—and boring—to boot. Today we live in that world of
(dreadfully boring!) trouble precisely to the extent that we
abdicate responsibility and control. Anarchism is naturally present in every healthy human
being. It isn’t necessarily about throwing bombs or wearing
black masks, though you may have seen that on television
(Do you believe everything you see on television? That’s not
anarchist!). The root of anarchism is the simple impulse to
do it yourself: everything else follows from this.
To say that anarchists subscribe to anarchism is like saying pianists subscribe to pianism. There is no Anarchism—but there is anarchy, or rather, there are anarchies.
There are as many anarchists today as there are students cutting class, parents
cheating on their taxes, women teaching themselves bicycle repair, lovers desiring outside the lines. They don’t need to vote for an anarchist party or party line—that would
disqualify them, at least for that moment—to be anarchists: anarchy is a mode of being, a
manner of responding to conditions and relating to others, a class of human behavior . .
!and not the “working” class .
Forget about the history of anarchism as an idea—forget the bearded guys. It’s one thing
to develop a language for describing a thing—it’s another thing entirely to live it. This is not
about theories or formulas, heroes or biographies—it’s about your life. Anarchy is what matters, everywhere it appears, not armchair anarchism, the specialists’ study of freedom!
There are self-proclaimed anarchists who never experienced a day of anarchy in their lives—we should know how much to trust
them on the subject! So how will the anarchist utopia work?
That’s a question we’ll never again be duped into disputing over, a red herring if there ever was one! This isn’t a utopian vision, or
a program or ideal to serve; it’s simply a way of proceeding, of approaching relationships,
of dealing with problems now—for surely we’ll never be entirely through dealing with
problems! Being an anarchist doesn’t mean believing anarchy, let alone anarchism, can
fix everything—it just means acknowledging it’s up to us to work things out, that no
one and nothing else can do this for us: admitting that, like it or not, our lives are in
our hands—and in each others’.
People with very little actual historical background often say of anarchy that it would
never work—without realizing that not only has it worked for much of the history of the
human race, but it is in fact working right now.
Shinzilla, Echo Victor Victor Kilo. Vain sillä on merkitystä, mitä anarkismi on käytännössä - siis reaalimaailmassa, ei sillä, mitä se on teoriassa tai fantasioissa.
Ja reaalimaailman esimerkeistä ehkä kaikkein tutuin lienee Somalia. Se on riittävä syy todeta hei tää juttu ei taida oikeen toimii ja miettiä sellaista, että mikä toimii reaalimaailmassa.
RM,
En ole Somalian asiantuntija, mutta lienee lähempänä "anarko"-kapitalismia kuin anarkismia, islamilaiset klaanit taistelee keskenään tms.
Vaikutat olettavan, että ihmiset ovat samanlaisia aina ja kaikkialla riippumatta ympäröivästä kulttuurista, vaikka todellisuudessahan ihminen on vahvasti ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin tuote. 1900-luvulla kuitenkin Barcelonassa ja muualla Espanjassa on ollut laajalti anarkistinen yhteiskunta (vieläpä aika monen tyyppisenä), joten mahdottomuus asia ei näyttäisi olevan.
Fiksumpi kaverini sanoi näkevänsä "anarkistiutopioissa" ongelmana lähinnä vaikeuden puolustautua ulkopuolisia uhkia vastaan, mikä on varmasti paljon järkevämpi kritiikki kuin Somalia-kortti, mutta ei toki estä anarkian esiintymistä samaan aikaan valtion olemassaolon kanssa.
En ole Somalian asiantuntija, mutta lienee lähempänä "anarko"-kapitalismia kuin anarkismia, islamilaiset klaanit taistelee keskenään tms.
Se on tila, johon anarkismi väistämättä johtaa reaalimaailmassa. Anarkismi, kuten kommunismikin, on kaunis ajatus, mutta johtaa väistämättä katastrofiin käytäntöön sovellettuna.
Vaikutat olettavan, että ihmiset ovat samanlaisia aina ja kaikkialla riippumatta ympäröivästä kulttuurista,
Homo sapiens on yksi ainoa laji ja ihmisillä on samanlaiset aivot ja sama genetiikka. Ei ole siksi mitään syytä olettaa että käytös olisi erilaista.
vaikka todellisuudessahan ihminen on vahvasti ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin tuote.
Ei, vaan yhteiskunta ja kulttuuri on ihmisen tuote. Eri yhteiskunnat ja kulttuurit ovat sopeumia siihen - kärjistäen voidaan sanoa, että jokainen uskonto luo näköisensä yhteiskunnan.
1900-luvulla kuitenkin Barcelonassa ja muualla Espanjassa on ollut laajalti anarkistinen yhteiskunta (vieläpä aika monen tyyppisenä), joten mahdottomuus asia ei näyttäisi olevan.
Ikävä kyllä se ei sopinut instanssille, jolla oli voimakkaampi väkivaltakoneisto, eli kommunisteille. George Orwellin "Katalonia, Katalonia" on katkeraa luettavaa.
Toinen esimerkki reaalimaailman anarkismista oli Islanti 900-luvulta 1200-luvun loppuun. Lopulta tilanne oli se, että islantilaiset yksin tuumin päättivät alistua Norjan kuninkaan alamaisiksi että jatkuvat sisällissodat ja verikoston kierteet saadaan loppumaan ja että maahan saadaan edes jokin järjestys.
Jared Diamondin kirja Guns, Germs and Steel ja etenkin luku From Egalitarianism to Kleptocracy kertoo omaa karua kieltään siitä, miten anarkismin reaalimaailmassa käy, ja ennenkaikkea miksi.
Fiksumpi kaverini sanoi näkevänsä "anarkistiutopioissa" ongelmana lähinnä vaikeuden puolustautua ulkopuolisia uhkia vastaan,
Vaikeutena on myös konfliktien ratkaisu ja puolustautuminen sisäisiä uhkia vastaan. Anarkia romahtaa väistämättä anomiaksi ja edelleen nyrkkivallaksi kun yksikkökoko kasvaa yli 1000 ihmisen. Syy on yksinkertaisesti ihmistenvälisten interaktioiden määrän eksponentiaalinen kasvu.
Anarkismi, kuten kommunismikin, on kaunis ajatus, mutta johtaa väistämättä katastrofiin käytäntöön sovellettuna.
Tunnut edelleen ajattelevan anarkismin ainoastaan koko yhteiskuntaa koskevana teoriana, kun se tarkoittaa myös yhden henkilön tapaa suhtautua asioihin.
Toisekseen, joidenkin mielestä kapitalismi ym. on niin vakava katastrofi, että tuollainen katastrofi on siihen verrattuna pientä. Jos en uskoisi niin vahvasti tekniikan nopeaan kehitykseen (jossa apuna on ihmisten motivoituminen rahasta), niin saattaisin olla samaa mieltä.
Homo sapiens on yksi ainoa laji ja ihmisillä on samanlaiset aivot ja sama genetiikka. Ei ole siksi mitään syytä olettaa että käytös olisi erilaista.
Ei, vaan yhteiskunta ja kulttuuri on ihmisen tuote. Eri yhteiskunnat ja kulttuurit ovat sopeumia siihen - kärjistäen voidaan sanoa, että jokainen uskonto luo näköisensä yhteiskunnan.
Puhut tässä ristiin itsesi kanssa, jos uskonto luo näköisensä yhteiskunnan, niin silloinhan se vaikuttaa myös ihmisiin.
En kuitenkaan edes yritä ottaa kantaa siihen miten väljät rajat ihmisyydelle aivot ja genetiikka rajaavat muuta kuin että ne eivät ole kovin tiukat.
Ikävä kyllä se ei sopinut instanssille, jolla oli voimakkaampi väkivaltakoneisto, eli kommunisteille. George Orwellin "Katalonia, Katalonia" on katkeraa luettavaa.
Eli kuten aiemmin sanoin, niin (ilmeisesti ylitsepääsemättömänä) ongelmana on ulkopuolisia uhkia vastaan puolustautuminen.
Toinen esimerkki reaalimaailman anarkismista oli Islanti 900-luvulta 1200-luvun loppuun.
Anarkismi poliittisena teoriana syntyi 1800-luvulla, joten Islannissa ne tuskin olivat tuolloin käytössä. Jo se, että jotain sisällissotia oli, kertoo hierarkisista rakenteista.
Vaikeutena on myös konfliktien ratkaisu ja puolustautuminen sisäisiä uhkia vastaan.
En pidä itseäni riittävän asiantuntevana voidakseni kommentoida tätä järkevästi, mutta sitä tuskin on myöskään RM.
"Hierarkkisia rakenteita".
Homo Sapiens on sosiaalinen eläinlaji ja joka ikisellä sosiaalisella eläinlajilla on hierarkkisia rakenteita. Muodollisia tai ei muodollisia.
Aina löytyy johtajia ja aina löytyy johdettavia.
Miten anarkisti estää vaikkapa seuraavanlaisen tilanteen. Oletetaanpa että meillä on sitten se hieno anarkia. Kuten hyvin tiedetään mitä hienoimmissakin järjestelmissä on ihmisiä jotka eivät vallitsevasta järjestyksestä tai epäjärjestyksestä pidä.
No muutama tämäntapainen henkilö päättää tehdä asialle jotain ja kas kummaa pääsevät yksimielisyyteen siitä että perustetaan organisaatio, valitaan sille johtajat, kasataan säännöstö, ja perustetaan vaikkapa aseistettu kaarti levittämään ko. organisaation arvomaailmaa vaikka väkisin.
Vastakkain on siis tällöin järjestäytynyt porukka, ja johtajaton lauma. Arvaakos anarkisti mitä sotahistoria kertoo tälläisten yhteenottojen lopputuloksista?
Jotta anarkistit voivat voittaa ko. organisaation he joutuvat itse järjestäytymään ja kasaamaan muodollisen hiearkian. Kas kummaa tämä ei sitten enää kovin anarkistista olekaan.
Homo Sapiens on sosiaalinen eläinlaji ja joka ikisellä sosiaalisella eläinlajilla on hierarkkisia rakenteita.
Sanotaan sitten vahvasti hierarkisia. Käytännössä molempia varmaan on aina olemassa, Natsi-Saksasta ja Neuvostoliitostakin löytyi myös anarkiaa.
Vastakkain on siis tällöin järjestäytynyt porukka, ja johtajaton lauma.
Aiemmin jo oli puhetta, että tällaiset tilanteet ovat ilmeisesti ylitsepääsemätön ongelma.
Jotta anarkistit voivat voittaa ko. organisaation he joutuvat itse järjestäytymään ja kasaamaan muodollisen hiearkian. Kas kummaa tämä ei sitten enää kovin anarkistista olekaan.
Anarkismiin kuuluu tekopyhyyden ja poikkeusten hyväksyminen, joten periaatteessa tuollaiselle ei ole estettä. Käytännön toteutus sen sijaan lienee vaikeaa. Espanjassahan anarkistit järjestäytyivät puolueeksikin, jolla oli myös ministereitä, mikä oli tuolloin ja on edelleen kyseenalaisena pidetty valinta.
Vastakkain on siis tällöin järjestäytynyt porukka, ja johtajaton lauma.
Aiemmin jo oli puhetta, että tällaiset tilanteet ovat ilmeisesti ylitsepääsemätön ongelma.
Aivan. Ja juuri siksi anarkismi ei reaalimaailmassa toimi. Nuo tilanteet ovat todellakin ylitsepääsemätön ongelma. Juuri tähän Jared Diamond kiinnitti huomiota. Jotta anarkismi saataisiin toimimaan, meidän pitäisi olla enkeleitä. Ikävä kyllä emme ole.
Olemme takaisin ruudussa 1. Anarkismi ei toimi käytännössä, mikä siis ratkaisuksi? Se on kyllä mielenkiintoinen ajatuskoe, mutta ikävä kyllä se jääkin sellaiseksi.
Demokratian vahvuus on siinä, että se toimii. Se ei ehkä ole paras mahdollinen järjestelmä, mutta se varmuudella on vähimmin huono.
Anarkismiin kuuluu tekopyhyyden ja poikkeusten hyväksyminen, joten periaatteessa tuollaiselle ei ole estettä.
Mitä eroa anarkismilla ja bolševismillä - tai fascismilla - tällöin enää on?
Vastaus on, ettei mitään.
Jälleen kerran tuo sarkasmi: Kannattaa olla varovainen sen kanssa, mitä toivoo. Se voi toteutua - mutta tavalla, jota ei olisi toivonut.
Tunnut edelleen ajattelevan anarkismin ainoastaan koko yhteiskuntaa koskevana teoriana, kun se tarkoittaa myös yhden henkilön tapaa suhtautua asioihin.
Yksilö ei voi lähteä kiukuttelemaan yhteiskuntaa vastaan joutumatta ikävyyksiin. Jos sille tielle lähtee, on myös oltava valmis kantamaan seuraamukset. Saarikoski ei ollut.
Toisekseen, joidenkin mielestä kapitalismi ym. on niin vakava katastrofi, että tuollainen katastrofi on siihen verrattuna pientä.
Kannattaa mennä sitten tutustumaan elämään johonkin kehitysmaahan, missä ei ole kapitalismia. Ja miettimään, kumpi on vakavampi katastrofi: vauraus vai sen puute.
Kapitalismi ei ole kiva systeemi. Mutta se on ainoa, joka toimii ja ainoa, joka luo vaurautta. Muut vaihtoehdot ovat reaalimaailmassa vielä hullumpia.
Puhut tässä ristiin itsesi kanssa, jos uskonto luo näköisensä yhteiskunnan, niin silloinhan se vaikuttaa myös ihmisiin.
Ei vaikuta. Se vaikuttaa käyttäytymisnormeihin ja tapoihin. Itse Homo sapiens pysyy täsmälleen samanlaisena.
Todettakoon vielä, että jokainen ateistinen yhteiskunta on väistämättä Neuvostoliitto.
Eli kuten aiemmin sanoin, niin (ilmeisesti ylitsepääsemättömänä) ongelmana on ulkopuolisia uhkia vastaan puolustautuminen.
Se on riittävä kaatamaan anarkismin reaalimaailman sovelluksena. Se ei kykene antamaan vastausta tälle ongelmalle.
Anarkismi poliittisena teoriana syntyi 1800-luvulla, joten Islannissa ne tuskin olivat tuolloin käytössä. Jo se, että jotain sisällissotia oli, kertoo hierarkisista rakenteista.
Ihminen on laumaeläin ja kaikilla laumaeläimillä on hierarkkisia rakenteita. Niitä syntyy väistämättä. Muutoin ihmistenvälinen interaktio ei kertakaikkiaan toimi. Hierarkiat ovat tapa ratkoa tai pikemminkin ennaltaehkäistä konflikteja, jotka muutoin ratkottaisiin verellä ja raudalla.
En pidä itseäni riittävän asiantuntevana voidakseni kommentoida tätä järkevästi, mutta sitä tuskin on myöskään RM.
RM on riittävän vanha ja elämää nähnyt voidakseen arkielämän kokemuksen suomalla asiantuntijuudella sanoa, mikä systeemi toimii ja mikä ei.
Savusilakan lista eroista on aika tarkoitushakuista mössöä. Kauppojen piti sulkea ovensa kuudelta, ravintolat menivät kiinni yhdeltätoista, keskikaljaa ei myyty kaupassa, ulkomailta ei saanut tuoda käytännössä mitään. On monissa kohdissa tuossa pointti, mutta valtion puuttumista oli vähiten ehkä 90-luvun puolivälin tienoilla. Kaljaa sai ympäri vuorokauden, huvilupia koko yöksi, tupakointia ei ollut kielletty, nuuska oli laillista, kuin myös monet nykyiset huumeet.
Post a Comment