Asiaa, asiattomuuksia ja Aspergeria, osa IV

Jaska Brown teki mielenkiintoisen havainnon, jonka myös ruukinmatruuna itse on havainnoinut: suomalaiset kestävät erinomaisesti takaiskuja, mutta huonosti menestystä, ja kansainvälisesti mitattuna Suomen yleisenä ongelmana pidetään hyvien johtajien puutetta. Tämä on sinänsä kummaa, sillä lähes jokainen miespuolinen johtaja on reservin upseeri, ja Reserviupseerikoulua pidetään maailman tai ainakin Suomen parhaana johtamistaidon opistona.

Sanalla sanoen: suomalaiset ovat erinomaisia insinöörejä, taiteilijoita, muotoilijoita ja suunnittelijoita, mutta huonoja johtajia - erityisesti silloin, jos pitää johtaa firma menestykseen.

Vika ei ole siinä, että suomalaiset johtajat olisivat isoiksi kasvaneita koulukiusaajia, narsisteja tai psykopaatteja. Vika on siinä, että suomalaiset johtajat vähän turhankin usein ovat epäempaattisia öykkäreitä, ja suomalainen johtajuus, management by perkele, on arvojohtamisen sijaan hintajohtamista. Tämä sopii asioiden johtamiseen, managementiin, mutta ei ihmisten johtamiseen, leadershipiin.

No. Me jokainen tiedämme, että suomalaiset ovat pahuksen hyviä sotilaita. Niin maalla, merellä kuin ilmassakin, ja miinalaiva Pohjanmaan operaatio Intian valtamerellä on ollut tähän saakka täydellinen menestys. Suomalaiset ovat erinomaisia sotilasjohtajia. Miksi sitten siviilipuolella Suomen ongelmana on hyvien johtajien puute?

Syy on yksinkertainen. Sotilasjohtaminen on kriisijohtamista. Kriisijohtamisessa olennaista on takaiskujen välttäminen ja tehtävän vieminen tavoite kirkkaana mielessä loppuun, ja siinä suomalaiset ovat hyviä. Sensijaan se, missä suomalaiset ovat huonoja, on johtaminen menestykseen - Suomi on paljon köyhempi maa kuin mihin Suomella tosiasiallisesti olisi potentiaalia. Suomalaiset johtajat eivät osaa löytää alaisistaan heidän parhaita puoliaan ulos eivätkä he saa heitä ylittämään itseään eivätkä tekemään todella loistavaa tulosta. Suomalaisia leimaa puolustuksellisuus, takaiskujen välttäminen - hyökkäyksellisyyden, menestyksen hakemisen - sijaan.

Suomalaisia ei pidetä maailmalla tyhminä. Suomalaisia ei pidetä maailmalla juoppoina. Suomalaisia ei pidetä maailmalla laiskoina. Suomalaisia ei pidetä maailmalla korruptoituneina. Sensijaan suomalaisia pidetään epäempaattisina, umpimielisinä ja tunteettomina autisteina. Ehkä parhaimmin suomalaisia kuvaa suhde italialaisiin. Suomalaiset rakastavat italialaisia, mutta eivät kunnioita heitä; italialaiset kunnioittavat suomalaisia, mutta eivät rakasta heitä.

Ja sekä kyseiset stereotypiat että analyysit suomalaisesta johtajuudesta ovat oireita - ne ovat jälleen Aspergerin oireyhtymään viittaavia oireita.

Puhumme autismin kirjosta, ja sillä tarkoitetaan että autismi ei ole on-off -tila, vaan se on monen muuttujan summa, ja että ihmisellä, jolla ei ole diagnoosia, voi olla enemmän tai vähemmän oireita. Blogiemäntänne ei ole assi - tästä on mustaa valkoisella. Mutta hänellä on kyllä kyseisen oireyhtymän tuntomerkkejä ja oireita. Kuten tunnettua, ruukinmatruuna kuuluu paksupäiden heimoon. Ja hän on yksityisajattelija.

Aspergerin oireyhtymään kuuluu kohonnut loogis-matemaattis-spatiaalinen ÄO ja aivan uskomaton kyky keskittyä faktoihin ja detaljeihin - ja siitä maksetaan sitten emotionaalisella puolella. Ei ole sattumaa, että maailman parhaat kryptoanalyytikot tulevat Suomesta, ja jos tietojenkäsittelytieteestä tai matematiikasta jaettaisiin Nobeleita, Suomella olisi niitä useita. Mutta se hinta, joka maksetaan tunneälyssä, on hirvittävä. Juice Leskisen kohtalo systeemimme kynsissä on riipaiseva - hän alkoholisoitui ja kuoli ennenaikaisesti. [Ne vahvimmat miehet ei ehjiksi jää - pidä vakan alla kynttilää.]

Wikipedian kuvaus tästä hinnasta, mikä maksetaan tunneälyssä, on todella kova. Ei ole liioiteltua sanoa, että aspergeetikko näkee toiset ihmiset esineinä, sillä hän esineellistää myös itsensä, ja moni aspergeettikko kykenee täysin ulkoistamaan tunteensa ja empatiakykynsä muualle ja ajattelemaan vain pelkkiä lukuja, numeroita ja tilastoja. Ja tämä on suomalaiselle johtajuudelle tunnusomaista; keskitytään vain faktoihin ja unohdetaan ihmiset sekä ihmisyys aivan kokonaan.

Nimimerkki Shazwellyn kirjoitti omalla sivullaan juutalaisista ja aspergerista, ja sai ruukinmatruunan itsensä miettimään myös asioita. Onhan suomalaisilla tapana pitää itseään kolmantenatoista sukukuntana, ja legendan mukaan suomalaiset olisivat tosiasiallisesti lähtöisin Isaskarin sukukunnasta aikoinaan erkanneesta sirpaleesta. Ha ha, hyvää ainesta Dungeons & Dragonsiin. Mutta yhtäläisyydet kuitenkin ovat melkoiset. Ja samalla tulee mietittyä venäläistä sananpartta kolme juutalaista, neljä mielipidettä, Ilmari Susiluodon toteamusta siitä, miten venäläiset suhtautuvat suomalaisiin ja juutalaisiin samalla tavalla, sitä miksi Suomessa ei oikeastaan koskaan ole ollut merkittävää antisemitismiä, sitä miten juutalaiset seurakunnat Suomessa ovat liudenneet kuin lumi kevätpäivänä ja olisivat jo hävinneet ellei maahanmuutto toisi niihin uusia jäseniä, ja miten suomalaisten luonteenpiirteet niin hyvässä kuin pahassakin ilmenevät juutalaisissa kuin Marshallin vahvistimen läpi ajettuna. Ja vielä sitä, että jos salaliittoteoriat juutalaisista ja heidän ylivertaisista henkisistä ominaisuuksistaan pitäisivät paikkaansa, niin miksi he eivät jo nyt hallitsisi koko maailmaa? Ja nuo Shazwellynin pohdinnat ashkenasijuutalaisista ja Aspergerin oireyhtymästä todella kilistivät kelloa. Yksi tunnusomaisia kommentteja oli Oi vei. Tämä on geneettistä. Nyt niillä on sitten taas uusi keino tunnistaa ja listiä meidät. No, ruukinmatruuna kommentoi sitten siihen, että kaikki, mikä pätee juutalaisiin, pätee vähemmässä mittakaavassa myös skandinaaveihin ja tuumi että tämän asian ymmärtäminen auttaa myös ymmärtämään suomalaisia. Suomalaisista noin 0,68% on aspergereita - miehistä jopa 2,5%, sillä oireyhtymä on paljon tavallisempi miehissä kuin naisissa tai ainakin se diagnosoidaan miehistä helpommin.

Ruukinmatruuna on todennut, että juutalaiset ovat kansakunta, jolle on siunattu valtava määrä älykkyyttä mutta hyvin vähän viisautta, ja tämä ei sittenkään ole klisee, vaan tosiasiallisesti sarkastinen tapa todeta Aspergerin oireyhtymän vaikutus johtajuuteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Israel on köyhempi kuin mitä se voisi olla, ja jatkuvasti sodassa naapuriensa kanssa. Ei niin, että naapurit olisivat syyttömiä itse, mutta Simsonin optio on täysin aspergerin mukainen tapa reagoida uhkaan. Juuri tuo viisauden - kyvyn hahmottaa syy-seuraussuhteita, ihmisten reaktioita, sitä mikä on mielekkäin tai ainakin vähiten mielettömin tapa toimia ja kyky nähdä kokonaisuuksia - puute on Aspergerin oireyhtymän yksi oireista. Juutalaiset ovat pääsääntöisesti erinomaisia tiedemiehiä, teknologeja, talousihmisiä ja managereita, mutta varsin huonoja poliitikkoja, ja johtajaksi sijoittuesssaan he ovat pikemminkin juuri managereita kuin leadereita. Yhtäläisyydet suomalaisiin ovat jälleen varsin pistäviä.

Shazwellynin sivulla joku heitti myös ilmaan, että juutalaiset ovat synnyttäneet Yitzhak Perlmanin, Geddy Leen ja Michael Henrichin, mutta he eivät ole synnyttäneet New Yorkin filharmonikkoja, Rushia eivätkä Edmonton Oilersia. Aspergerin oireyhtymään kuuluu taipumus individualismiin, yksilöllisyyteen ja valtaviin yksilösuorituksiin, mutta huono kyky yhteistoimintaan ja tiimitoimintaan. Sanotaan, että nörteistä tulee keskinkertaisia managereita ja huonoja leadereita, ja tässä on vinha perä - ja yhtäläisyydet Aspergeriin ovat melkoiset. Ja vähän sama juttu suomalaisillakin. Suomalaiset ovat parhaimmillaan yksilösuorituksissa, eivät joukkuepelissä, ja juuri tämä heijastaa suomalaisen johtajuuden ongelmaa. Shakki on eri peli kuin canasta, progressiivisesta rockista puhumattakaan. Valtavatkaan yksilösuoritukset eivät auta, jos tiimityöskentely ja kokonaisuus ratkaisee. Ja tässä on jälleen yhtäläisyydet Aspergerin oireyhtymään.

Joku smart-alec heitti sarkasmina omilla sivuillaan, miten monietninen yritys järjestetään optimaalisesti: mustaihoiset luuttuamaan lattiaa, keltaihoiset kokoonpanolinjalle, suomea puhuvat tutkimus- ja kehitysosastolle, jiddišiä puhuvat markkinointiin ja talousosastolle, japania puhuvat käyttöinsinööreiksi ja valkoihoiset johtoportaaseen. Ha ha ha, oli hauska vitsi. Jos tuo olisi jotain muuta kuin sarkasmi, siitä napsahtaisi rasismisyyte ja tutkintapyyntö. Ikävä kyllä monasti näin organisoitu yritys menestyykin kansainvälisillä markkinoilla - sillä stereotypioissa on ikävä kyllä useasti totta toinen puoli. Nokia tekee maailman sofistikoituneimmat ja teknologisesti ehdottomasti parhaat puhelimet, mutta Nokian yrityskulttuuri jättää paljon toivomisen varaa. Samoin amerikkalaiset eivät milloinkaan saaneet murrettua Suomen salakirjoituskoodia toisen maailmansodan aikana; he häkkäsivät sen lopulta social engineeringin kautta. Suomalaiset sensijaan lukivat venäläisten koodia lähes reaaliaikaisesti ja amerikkalaisten koodia noin parin tunnin viiveellä. [Tarina ei kerro, mursivatko suomalaiset koskaan Enigmaa, mutta ruukinmatruuna ei ihmettelisi, jos noin olisi käynyt. Ei ole sattumaa, että ssh on suomalainen tuote.]

Entäpä sitten ulkomailla stereotypioina pyörivät suomalaisten tunnekylmyys, töykeys ja kylmäkiskoisuus? Monilla aspergereilla on valtaväestön edustajia pienempi luontainen tarve ylläpitää tiheään toistuvia sosiaalisia kontakteja. Aspergerin syndroomalle tyypillinen omiin oloihinsa vetäytyminen ei kuitenkaan johdu kaikissa tapauksissa siitä, että yksilö olisi introvertti, vaan taustalla voi olla myös kommunikaatiotilanteiden neurologinen kuormittavuus tai muut kommunikaatioon liittyvät ongelmat. [Kesämökki, anyone?]

Entäpä suomalaisten epäempaattisuus? Aspergerit ovat tyypillisesti valtaväestöä asiakeskeisempiä ja vähemmän ihmiskeskeisiä. Tämän vuoksi kommunikaatio palvelee aspergereiden kohdalla usein toisenlaisia tarpeita kuin valtaväestön keskuudessa. Onnistunut keskustelutilanne merkitsee aspergereille tyypillisesti asiapitoista mielenkiintoisten tietojen tai henkilökohtaisten näkemysten vaihtoa. Suomalaisia sanotaan tuppisuiksi, mutta suomalaisista tiedetään myös, että kun he avaavat suunsa, sitä kannattaa kuunnella - he puhuvat vähän mutta asiaa.

Ja se faktajohtaminen - tai hintajohtaminen arvojohtamisen sijaan! Aspergereiden lähestymiskulma on tietyssä mielessä älyllisempi tai kylmän analyyttisempi kuin valtaväestöllä, jolla hyväksynnän ja arvostuksen kaltaisten tunteiden viestintä on merkittävämmässä asemassa. Aspergereilta puuttuu valtaväestön keskuudessa yleinen taipumus havainnoida ja jäljitellä saman tai korkeamman sosiaalisen statuksen omaavien ihmisten mieltymyksiä, kiinnostuksen kohteita ja elintapoja. Aspergerit eivät myöskään kiinnitä paljoa huomiota muiden ihmisten yhteiskunnalliseen asemaan, koska ovat kiinnostuneita yksilöistä yksilöinä ja ilmiöistä ilmiöinä eikä sosiaalisen statuksen ilmauksena. Tyypillinen asperger ei osta isoa purjevenettä statussymboliksi. Hän ostaa sen lähteäkseen kiertämään maailman ympäri - yksin.

Mietitäänpä jälleen Juice Leskisen kohtaloa. Hän oli jatkuvassa konfliktissa auktoriteettien kanssa. Hän suhtautui nuivasti kirkkoon ja uskontoon, hän halveksi armeijaa - ja hän koko sydämensä pohjasta vihasi valtiota ja virkamieskoneistoa. Kansanedustajien joulu on sieltä kiltimmästä päästä. Juicea pidettiin varsin hankalana ihmisenä, ja monet aspergerit ajautuvat muuta väestöä herkemmin sosiaalisiin konflikteihin. Ilmiön johtunee osin voimakkaasta taipumuksesta suorapuheisuuteen sekä vaikeudesta värittää totuutta esimerkiksi kohteliaisuussyistä. Aspergerit eivät välttämättä osaa myöskään osoittaa erityistä nöyryyttä kommunikoidessaan auktoriteettien tai sellaisena itseään pitävien kanssa. Tämä on erityisen vaikeaa tilanteissa, joissa auktoriteettina itseään pitävän auktoriteetti ei perustu esimiesaseman kaltaiseen todelliseen valtaan, vaan kulttuuriseen käsitykseen auktoriteetista. Samoin esimiesasemassa tämä voi johtaa konflikteihin alaisten kanssa - tästä syystä esimiesasemassa olevat aspergerit suhtautuvat erityisen vihamielisesti ammattiliittoihin tai sopimusten yleissitovuuteen.

Asioihin keskittyminen, inhimillisten tunteiden sivuuttaminen, ilmiöihin tutustuminen ja ns. elämää suurempien kysymysten pohtiminen näyttelee yleensä aspergereiden elämässä huomattavasti suurempaa roolia kuin sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa. Aspergerit ovat usein kiinnostuneempia laajemmista tai monimutkaisemmista elämänilmiöistä kuin samoina toistuvien jokapäiväisten arkiaskareiden kuvailusta tai ajankohtaisen uutistarjonnan kertaamisesta. Aspergerit kokevatkin usein vaikeaksi osallistua small talk -jutusteluun, jossa keskustelun asiasisältö on toisarvoisessa roolissa. Ja tämä on jälleen suomalaisen johtajuuden ongelma. Keskitytään valtavasti asioihin - mistäpä muualtakaan termi "kalvosulkeiset" on peräisin? - ja kovin vähän ihmisiin.

Ja ehkä juuri tässä on suomalaisen johtajuuden toisaalta vahvuus ja toisaalta tragedia. Se selittää sen, miksi kestämme mainiosti takaiskuja mutta huonosti menestystä.