Jos olettamus siitä, että kulttuurirelativismi on oikeassa, pitää paikkaansa, niin tällöin ei ole olemassa mitään oikeaa eikä väärää - on vain pelkkiä mielipiteitä.
Mutta suora seuraus tästä on, että tällöin kysymykset rasismista, syrjinnästä, seksismistä, koulukiusaamisesta, homofobiasta jne ovat täysin irrelevantteja ja yhdentekeviä - asiat, joita on perinteisesti pidetty väärinä, ovatkin täysin eettisesti neutraaleja. Jos ei ole olemassa inherenttiä oikeaa ja väärää, tällöin ei ole myöskään mitään tarvetta sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, koska "oikeudenmukaisuus" on tällöin pelkkää tyhjää sanahelinää.
Mikäli kulttuuriin on perinteisesti sisältynyt rasismi, seksismi, homofobia, militarismi, bigotismi tai muutoin vain k*sipäisyys, niin kulttuurirelativismin nojalla tällöin kenelläkään ei ole mitään nokan koputtamista asiaan - eikö tällöin kyse ole vain erilaisesta arvottamisesta, ja kyseinen kulttuuri olekin tällöin yhtä hyvä kuin sellainen, johon sisältyy tasa-arvoisuuden, oikeudenmukaisuuden, miellyttävyyden ja muutoin vain tolkullisuude käsitteet ideaaleina?
Meillä ei kulttuurirelativismin pohjalta ole mitään oikeutta tuomita natseja - se kaikki kuului heidän kulttuuriinsa, ja natsien kulttuuri oli tässä valossa ihan yhtä hyvä ja arvokas kuin rasistinen, seksistinen, homofobinen ja muuten vain v*ttumainen länsimais-kristillis-demokraattinen kulttuuri.
Sunday, April 3, 2011
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
33 comments:
Ymmärrät taas tahalleen väärin.
Väitteestä, että objektiivista oikeaa ja väärää ei ole olemassa ei seuraa, että yhteisöt ja yksilöt eivät voisi pitää asioita oikeina ja väärinä.
Objektiivisen moraalin olemassaolo vaatisi, jonkun tahon (lue jumala, humanoidi..) sanelemaan sen.
Toki meillä (lähes) kaikilla on yhteisiä moraalinäkemyksiä, kuten tappaminen on yleensä väärin (ei aina).
Nämä yhteiset moraalinäkemykset ovat selitettävissä evoluutiolla ja kasvatuksella.
"Kulttuurirelativistinen ajattelutapa esittää, että vallitseva moraali riippuu kulttuurisista tekijöistä. Jos moraali on lähtöisin kulttuurista ja kietoutunut siihen, kulttuuri myös sitoo moraalia.
Niinpä universaalia moraalia ei kulttuurirelativistien mukaan ole olemassa"
Yhtähyvin voisi ymmärtääkseni sanoa että on ihmisiä jotka eivät usko universaaleihin moraalisääntöihin.
Jostakin syystä yliopistojen idioottitutkijoiden täytyy vääntämällä vääntää joka asialle jokin uusi sana jolla päästään hämäämään meitä tyhmempiä.
Universaaleja moraalisääntöjä tietääkseni ole, tosin melkein kaikki noudattavat niitä ainakin osittain vaikka eivät edes välttämättä tiedä niiden olemassaolemattomuutta.
Ymmärrät taas tahalleen väärin.
Väitteestä, että objektiivista oikeaa ja väärää ei ole olemassa ei seuraa, että yhteisöt ja yksilöt eivät voisi pitää asioita oikeina ja väärinä.
Ne taas ovat pelkkiä mielipidekysymyksiä - ja mielipiteet ovat tunnetusti kuin p*rsereikiä - jokaisella on omansa, ja niitä on mahdotonta panna paremmuusjärjestykseen.
Ainoa asia, millä norminkonfliktit voidaan ratkaista kulttuurirelativismissa, on fyysinen väkivalta. Vahvin on tällöin aina oikeassa.
Objektiivisen moraalin olemassaolo vaatisi, jonkun tahon (lue jumala, humanoidi..) sanelemaan sen.
Exactamiente. Hajotkaa siihen.
Jassu, se puolestaan tarkoittaa sitä, että kaikki on sallittua paitsi kiinni jääminen. Ja sekin on sallittua, jos on riittävän hyvä juristi.
Tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani yritin hieman epäonnistuneesti ilmaista sitä että universaalit moraalisäännökset ovat olemassa ja eivät ole olemassa.
Kyse on vain siitä että miten moraalisääntöjen olemassaolo halutaan määritellä.
Käytännössä universaalit moraalisäännöt ovat olemassa, ne tosin hieman taitavat muuttua yhteiskuntien kehittyessa, mutta tietyt perusperiaatteet vaikuttavat pysyviltä.
Jotkin moraaliset periaatteet muodostavat paremmin hyvinvoivan yhteiskunnan kuin toiset.
Joten on itsestään selvää että kulttuurirelativismia tukevat asenteet ovat erittäin huolestuttavia kehittyneiden yhteiskuntien osalta silloin kun ne altistuvat vähemmän kehittyneiden kulttuurien vaikutteille.
Jaassu, nuo universaalit moraalisäännökset selittynevät evoluutiohistorialamme.
Kuitenkaan ne eivät ole objektiivisia.
Tuotahan jo lukion filosofianopettajani naureskellen opetti: jos joku tulee teille selittämään olevansa kulttuurirelativisti, lyökääpä heitä natsikortilla päähän.
Elinvoimaisen kulttuurin edellytys on se, että sen kannattajat uskovat ko. kulttuurin arvoihin. Ilman omiin arvoihinsa uskomista ei synny omien arvojen puolustusta vieraita arvoja kannattavaa kulttuuria vastaan. Jos tuo vieras kulttuuri ottaa omat arvonsa kuolemanvakavissaan, ei kulttuurirelativistiselle kulttuurille jää paljoa muita vaihtoehtoja kuin ryhdistäytyä, paeta tai tuhoutua.
Kulttuurirelativistinen kulttuuri taitaa muuten tarkoittaa aika pitkälti samaa kuin se kuuluisa kulttuuriton kulttuuri, jollainen kai Mona Sahlinin mukaan löytyy esim. Ruotsista ja jollainen on Jukka Relanderin mukaan liberaali kulttuuri?
Kulttuurirelativismi tarkoittaa sitä, että eri kulttuurit eroavat sen suhteen mitä niissä pidetään hyvänä. Tällä on sellainen seuraus, että jokainen väite jonkin kulttuurin (tai minkä tahansa muun) hyvyydestä saa täyden merkityksensä vasta, kun se ymmärretään suhteessa siihen kulttuuriin, jossa se on sanottu.
Se tarkoittaa myös, että kulttuurien arvottaminen voidaan aina tehdä vain muiden kulttuurien lähtökohdista lähtien, eikä ole olemassa mitään sellaista viitekehystä, joissa kulttuureja voisi arvioida täysin kulttuurittomasti.
Tämä tulkinta, jonka mukaan siitä seuraisi jonkinlainen moraalinihilismi tai muu IM:n hölmöily, on täysin samanlainen kuin väite, että suhteellisuusteoriasta seuraisi, ettei autoilijoita voisi sakottaa ylinopeudesta.
Kulttuurirelativismi on ensisijaisesti lähestymistapa ja tieteellinen metodi ihmistieteiden ja kulttuurintutkimuksen sisällä. Sen avulla pyritään saamaan mahdollisimman objektiivista tietoa mm. ihmisen arvoista ja moraalista, jotka tässä lähestymistavassa nähdään aina kulttuurisesti tuotettuna ja sidonnaisena. Kulttuurit ovat laadullisesti erilaisia ts. universaalia moraalia ei ole.
Mikäli halutaan saavuttaa jotain järkevää tietoa, on tieteellisesti järjetöntä asettaa jokin moraalijärjestelmä järjestykseen jollekin arvoasteikolle.
Eettisenä periaattena kulttuurirelativismi on käytännössä erittäin ongelmallinen, kuten totesit, ja siksi en usko, että maailmassa kovin montaa kulttuurirelativismia maailmankatsomuksekseen omannutta ihmistä on. Ja mikäli heitä on, voidaan asiaa tutkia ja lähestyä kulttuurirelativistisesti.
- "Tällä on sellainen seuraus, että jokainen väite jonkin kulttuurin (tai minkä tahansa muun) hyvyydestä saa täyden merkityksensä vasta, kun se ymmärretään suhteessa siihen kulttuuriin, jossa se on sanottu."
Jonkin teorian mukaan noin ehkä saattaa olla, todellisuus on eri juttu.
Lopputulos määrää kulttuurin tason.
- "kulttuurien arvottaminen voidaan aina tehdä vain muiden kulttuurien lähtökohdista lähtien, eikä ole olemassa mitään sellaista viitekehystä, joissa kulttuureja voisi arvioida täysin kulttuurittomasti."
En näe sellaista estettä etteikö eri kulttuureja voisi arvioida kulttuurittomasti.
Jos vaikka arvioidaan kulttuuria sen tuottamien tieteellisten keksintöjen määrällä, onko se kulttuurisidonnaista ?
Omasta mielestäni se ei sitä ole.
Mutta kertoo aivan varmasti kulttuurin kehittyneisyydestä.
RM, tavallaan on hyvä että varoittelet liiasta kulttuurirelativismista, teen sitä joskus itsekin. Mutta toivon että muistaisit, että ”kulttuurirelativismia” ei vielä ole se, että ihmiset päättelevät itse kunakin aikakautena tietämystensä valossa, mikä on oikein ja mikä väärin, ilman jumalien tai muiden absoluuttista totuutta edustavien tahojen kuulemista.
(Suomeksi: Se, että suurin osa ihmisistä on tullut siihen tulokseen, että Raamattu ei ole erehtymätön, ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat valmiita hylkäämään kulttuurinsa ja arvonsa ja hyväksymään mitkä tahansa näkökannat, kuten islamilaiset, oikeiksi tai vääriksi.)
Nyymi: Jos tuo vieras kulttuuri ottaa omat arvonsa kuolemanvakavissaan, ei kulttuurirelativistiselle kulttuurille jää paljoa muita vaihtoehtoja kuin ryhdistäytyä, paeta tai tuhoutua.
Ei – mihin unohtui vaihtoehto ”assimiloida ja kesyttää tämä vieras kulttuuri”? Mielestäni juuri muita kulttuureja ymmärtävämmällä kulttuurilla, varsinkin näinä globalisaation aikoina, on paremmat mahdollisuudet siihen kuin tällä ”kuolemanvakavalla” kulttuurilla assimiloida liberaalimpi kulttuuri.
Takkirauta on oikeassa, nim. tiedemies väärässä. Selitän huomenna paremmalla ajalla miksi.
@ nim. tiedemies
Riippumatta siitä kuinka monen hämärtävän kerroksen alle relativistit hautaavat kulttuuri- ja moraaliarvonsa, sen analyysisipulinkuorinnassa päädytään aina lopulta arvoihin, joita on neljää lajia: 1. Nihilismi 2. Henkilö ei tiedä mihin hänen arvonsa oikeastaan perustuvat (aika lähellä nihilismiä) 3. Relatiivinen raha- ja valtamoraali; utilitarismi. 4. Edellisten vaihteleva sekoitus; käytännössä yleisin.
Koska eliittiliberaalit ovat näennäisen neutraaliutensa alla aina rahan- ja vallanhimoisia, he ovat lähes aina utilitaristeja. Koska markkina- ja raha-arvo, ja valta ovat aina relativistisia, liberaalin arvot ja moraali ovat aina jollakin kaltevalla liukkaalla pinnalla luisumassa johonkin suuntaan; erityisesti sellaisten ryhmien vaikutuspiirissä, joilla on pysyvä ja/tai pakottavampi arvo- ja moraalipohja.
Michel Foucault käsitteli tälläistä raha- ja valtamoraalia kirjassaan The Birth of Biopolitics. Siinä esim. rikollisuuden lajit, mukaanlukien henkirikollisuus, arvotetaan niiden esiintymistiheyden, tapahtumapaikkojen, rikosten aiheuttamien suorien ja epäsuorien rahallisten menetysten, yhteiskunnan rikollisuuden torjunta- ja jälkiselvitystyön, vankeuslaitoksen jne. toisiinsa suhteutetuilla hyöty-haitta kustannuslaskelmilla "optimaalisen" resurssiallokaation löytämiseksi. Raha ja valta ovat pitkälti sama asia ja vaihdettavissa keskenään, joten sama utilitarismi koskee myös vähemmän rahaan ja enemmän valtaan perustuvia järjestelyjä. Nykyliberaali saattaa pitää relativistisesti arvoliberaalia palveluyhteiskuntaa parhaimpana painottaessaan sen kykyä puristaa lyhytnäköisesti maksimaalisesti rahaa irti ihmisistä, mutta hänellä ei ole mitään kestävää periaatetta, jolla vastustaa enemmän valtaan perustuvia järjestelmiä, kuten esim. stalinismia. Ei olekaan yllättävää, että niin monet liberaalit ovat aikojen saatossa olleet stalinisteja ja/tai Neuvostoliitto-apologisteja. Liberaalissa järjestelmässä liberaaleja viehättävät suuret ja hierarkiset valtabyrokratiat ovat jakautuneet suuryrityksiin ja valtioon, stalinistisessa järjestelmässä ne ovat keskittyneet valtioon. Relativistisen valta- ja rahamoraalin kannalta niillä ei ole merkittävää eroa. Kansallisosialismia liberaalit ovat vastustaneet kommunismia enemmän vain sen vuoksi, että sen partikularismi ei mahdollistanut kansainvälisen, universaalin byrokratiavallan maksimoimista. Mutta jos kansallissosialismi olisi voittanut sodan, liberaaleista olisi tullut sen tottelevaisia käskyläisiä ja palvelijoita 'might makes right' -periaatteella.
Ei tässä asiassa ole mitään positiivista väittämää, josta voisi olla epäselvyyttä. IM ei ole edes väärässä siinä, miten hän karakterisoi tuon asian, joten minä en ole "oikeassa".
Kulttuurirelativismi kaatuu siihen yksinkertaiseen, triviaaliin tosiasiaan, että on olemassa objektiivisia, kaikille kulttuureille yhteisiä mittareita joista voidaan saada raakadata ulos numeerisessa muodossa, ja joiden kautta eri kulttuurit voidaan panna paremmuusjärjestykseen.
On siis olemassa objektiivisesti ja mitattavasti parempia ja huonompia kulttuureja. Ehkä kaikkein paras osoitus siitä, että kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä, on kansainvälinen muuttoliike. Ihmiset muuttavat huonommista kulttuureista pois ja parempiin kulttuureihin.
Ei suhteellisuusteoriakaan kaadu siihen, että voimme mitata autojen nopeuksia moottoritiellä täysin objektiivisin kriteerein.
Se, että jokin arvioidaan suhteessa toiseen viitekehykseen, ei tee tästä arviosta sinänsä epäobjektiivista. Se tekee siitä kyllä havainnointiviitekehyksestä riippuvan, mutta tämä on eri asia.
Aivan kuten on järjetöntä puhua absoluuttisesta nopeudesta tai absoluuttisesta liiketilasta yleensä, on järjetöntä puhua "kulttuurittomasta" kulttuurien arvioinnista.
Tässä ei ole kerrassaan mitään epäselvää tai mitään ihmeellistä, eikä tällä ole mitään mielekkäitä "moraalisia" seurauksia. Se, että toistuvasti väität näin olevan, on vain osoitus siitä, ettet yksinkertaisesti suostu ymmärtämään, mitä relativismi tarkoittaa.
Ei relativismista seuraa mitään sellaista, että relativistisen position omaavalla ei olisi "oikeutta" tuomita tai arvostella. Päinvastoin. C.J. Napierin ilmaisi asian kaikkein osuvimmin:
"You say that it is your custom to burn widows. Very well. We also have a custom: when men burn a woman alive, we tie a rope around their necks and we hang them. Build your funeral pyre; [then] beside it, my carpenters will build a gallows. You may follow your custom. And then we will follow ours."
Ei suhteellisuusteoriakaan kaadu siihen, että voimme mitata autojen nopeuksia moottoritiellä täysin objektiivisin kriteerein.
Apples and oranges. Vertailet keskenään kahta täysin yhteismitatonta asiaa.
Se, että jokin arvioidaan suhteessa toiseen viitekehykseen, ei tee tästä arviosta sinänsä epäobjektiivista.
Etiikka ei ole fysiikkaa.
Aivan kuten on järjetöntä puhua absoluuttisesta nopeudesta tai absoluuttisesta liiketilasta yleensä, on järjetöntä puhua "kulttuurittomasta" kulttuurien arvioinnista.
Mutta ei ole järjetöntä puhua kulttuuririippumattomasta tai objektiivisesta kulttuurien arvioinnista. Kulttuurirelativismi tosin kiistää tämän.
Ei relativismista seuraa mitään sellaista, että relativistisen position omaavalla ei olisi "oikeutta" tuomita tai arvostella. Päinvastoin. C.J. Napierin ilmaisi asian kaikkein osuvimmin:
"You say that it is your custom to burn widows. Very well. We also have a custom: when men burn a woman alive, we tie a rope around their necks and we hang them. Build your funeral pyre; [then] beside it, my carpenters will build a gallows. You may follow your custom. And then we will follow ours."
Tuo on kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä vain ja ainoastaan brutaalia vahvemman oikeutta ja kyvyttömyyttä nähdä asioita hindujen kantilta ja kunnioittaa heidän kulttuuriaan. Ei mitään muuta.
Tuo on kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä vain ja ainoastaan brutaalia vahvemman oikeutta ja kyvyttömyyttä nähdä asioita hindujen kantilta ja kunnioittaa heidän kulttuuriaan.
Miten niin? Siinähän on kaksi kulttuuria, jotka elävät rinnakkain ja noudattavat kumpikin omia tapojaan.
Tuo sinun karakterisointisi asettaa siis kaksi eri kulttuuria eri asemaan siitä lähtökohdasta, jossa kunnioitus on jotain positiivista ja brutaalius jotain negatiivista. Jos olisi, kuten väität (ja mikä on totta jos pitäydymme objektiivisuudessa), että kulttuurirelativistisesta näkökulmasta ei ole mitään keinoa arvottaa kulttuureja, niin miten sitten voimme esittää että jokin on "brutaalia"?
Yrität pelata kaksoismerkityksellä, koska haluat yhtä aikaa argumentoida hippejä ja heitä sympatisoivia makkaratukkasosiologeja vastaan. Ymmärrän tämän tavoitteen, mutta sen tavoitteen vuoksi ei ole mielekästä uhrata epistemologista rehellisyyttä. Juuri se onkin konservatiivien helmasynti ja kaiken pimeyden ydin, eli uskomus, että ennakkoluulo on tiedonlähde. Vielä pahemmaksi se muuttuu, kun tekee niinkuin sinä, eli heittää Humen giljotiinin kaikkinensa menemään.
Oikeasti kulttuurien välisessä vertailussa ja arvottamisessa on mielekästä arvioida objektiivisesti nimenomaan tarkoituksenmukaisuutta.
Se tapahtuu niin, että ensin osoitetaan arvot, jotka ovat mahdollisimman laajalti hyväksyttyjä kuitenkin hyväksyen että ne ovat viimekädessä "mielivaltaisia", eli että arvoja sinänsä ei voi perustella millään universaalilla tavalla; Voimme tietysti osoittaa, että jotkut arvovaltaiset tahot ovat näiden arvojen takana ja näin toivoa, että mahdollisimman suuri osa näitä arvovaltaisia tahoja auktoriteettina pitävistä hyväksyy ne.
Tämän jälkeen voidaan osoittaa, miten hyvin nämä nimenomaiset arvot toteutuvat missäkin tilanteessa ja ympäristössä. Nyt ei "vahvimman oikeus", tai mikään muukaan, kuin vain se yksinkertainen tosiasia että joku jakaa nämä arvot, toimii oikeutuksena sille, että voimme tässä viitekehyksessä esittää arvojen toteutuvan pikemmin täällä kuin tuolla.
Tämä vertailu ei ole "riippumaton kulttuurista", koskoa sellaista vertailua ei ole mahdollista tehdä. Se on toki objektiivinen siinä määrin kuin nämä arvot ovat tiedossa ja niiden toteutumista voidaan arvioida.
Kulttuurirelativismi tarkoittaa vain tätä.
"Tuo on kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä vain ja ainoastaan brutaalia vahvemman oikeutta ja kyvyttömyyttä nähdä asioita hindujen kantilta ja kunnioittaa heidän kulttuuriaan."
Miten niin? Siinähän on kaksi kulttuuria, jotka elävät rinnakkain ja noudattavat kumpikin omia tapojaan.
Kaksi samanaikaisesti keskenään ristiriidassa olevaa moraalikäsitystä eivät voi samanaikaisesti olla tosia. Se, kumpaa tällaisessa ristiriitatilanteessa noudatetaan, ratkaistaan vahvemman oikeudella.
Kyseessä ei suinkaan ole esittämäsi "kahden kulttuurin
rinnakkainelo ja niiden omien tapojen noudattaminen", vaan konfliktitilanne. Hindujen mielestä naisilla ja leskillä ei ole mitään ihmisarvoa ja heidät tulee polttaa elävältä. Brittien mukaan heillä on ja heidän elävältä polttamisensa on murha.
Kulttuurirelativismin lähtökohta on jo periaatteellisella tasolla virheellinen. Kaksi keskenään ristiriitaista arvokäsitystä eivät voi olla samanaikaisesti valideja. Britit ratkaisivat asian yksinkertaisesti vahvemman oikeudella.
Britit eivät osoittaneet mitään ymmärtämystä hindukulttuurin sati-perinteelle, vaan kitkivät sen maasta väkivalloin.
Se, mitä osoitit tuolla esimerkilläsi, on että kulttuurirelativismi ei yksinkertaisesti toimi reaalimaailmassa. Se johtaa väistämättä kuvatunkaltaisiin konflikteihin, jotka ratkaistaan viime kädessä vahvemman oikeudella.
Miksi kulttuurirelativismia pitää aina demonisoida ja väittää sitä kyvyttömäksi ristiriitatilanteissa? Tiedemiehen esittämä Napierin letkautus oli loistava, juuri noinhan asia toimii. Vähän järkeä käyttäen: ei yhdelläkään ”kulttuurirelativistilla” olisi mitään leskenpolttajan rankaisemista vastaan.
Joskus väliaikaiseen kulttuurirelativismiin voi olla pragmaattinen syy, joka voi palvella esim. kotoutumista. Esimerkiksi tämä, että musliminaisia varten luodaan naisten omia uimavuoroja tai kursseja, joihin eivät miehet pääse, Suomen tasa-arvoperiaatteiden vastaisesti. Tarkoituksena on kuitenkin, että musliminaiset saisivat kontakteja kantasuomalaisiin, aluksi suomalaisiin naisiin, kontakteja jotka auttaisivat kotoutumista. Olisi heille ehkä liian ”vallankumouksellista” (eli siis juuri konservatismin vastaista!) laittaa heidät heti kättelyssä samoille kursseille miesten kanssa, mikä voisi ärsyttää heidän dominoivia aviomiehiään, jotka saattaisivat lopettaa heidän kurssituksensa lyhyeen (mutta kuitenkaan tuskin laittomasti). Eli katsotaan olevan parempi, että näin aluksi (kunhan ei ikuisesti) kontakteja syntyy edes muihin naisiin, ja kotoutumisen edetessä kuin itsestään, näiden naisten piirien kautta, totutaan siihen, että myös vieraita miehiä on piireissä. Eli siis konservatismin mukaan: evoluutio revoluution sijaan!
Miksi kulttuurirelativismia pitää aina demonisoida ja väittää sitä kyvyttömäksi ristiriitatilanteissa?
Koska se on sitä reaalimaailmassa.
Tiedemiehen esittämä Napierin letkautus oli loistava, juuri noinhan asia toimii. Vähän järkeä käyttäen: ei yhdelläkään ”kulttuurirelativistilla” olisi mitään leskenpolttajan rankaisemista vastaan.
Kyllä olisi! Rangaistus ei tapahtuisi leskenpolttajan oman kulttuurillisen viitekehyksen mukaan. Se tapahtuu rankaisijan subjektiivisen viitekehyksen mukaan. Tämä puolestaan ei ole mitään muuta kuin suvaitsemattomuutta vieraita kulttuureita ja niiden tapoja kohtaan.
Tuo mitä Napier letkauttaa, ei ole kulttuurirelativismia. Se on subjektivismia - oman kulttuurin pitämistä vieraita parempana. Se osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta vieraita kulttuureja ja heidän tapojaan kohtaan. Emme voi kulttuurirelativismin pohjalta johtaa minkäänlaista ihmisarvon käsitettä emmekä mitenkään väittää, että leskien polttaminen elävältä olisi väärin - saati edes kuolemanrangaistuksen arvoinen rikos. Tuo oli pelkkää vahvemman oikeutta.
Joskus väliaikaiseen kulttuurirelativismiin voi olla pragmaattinen syy, joka voi palvella esim. kotoutumista.
Historian kokemus on osoittanut, että tämä pragmatismi vain pahentaa tilannetta. Se nimenomaan jarruttaa kotoutumista.
Esimerkiksi tämä, että musliminaisia varten luodaan naisten omia uimavuoroja tai kursseja, joihin eivät miehet pääse,
Tuo on omaan jalkaan ampumista. Se vain pelkästään pönkittää eriarvoisuutta ja antaa signaalin, että eriarvoinen kohtelu ja etuoikeudet ovat hyväksyttäviä. Tuo ei ole pragmaattisuutta, se on selkärangattomuutta. Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.
Tarkoituksena on kuitenkin, että musliminaiset saisivat kontakteja kantasuomalaisiin, aluksi suomalaisiin naisiin, kontakteja jotka auttaisivat kotoutumista.
Ja näin ei kuitenkaan käy. Olemme saaneet aikaan vain tilanteen pahenemisen entistä hullummaksi.
Olisi heille ehkä liian ”vallankumouksellista” (eli siis juuri konservatismin vastaista!) laittaa heidät heti kättelyssä samoille kursseille miesten kanssa,
Maassa maan tavalla. Tuo olisi täsmälleen oikea tapa toimia.
mikä voisi ärsyttää heidän dominoivia aviomiehiään,
Miehiä varten on olemassa valtion väkivaltakoneisto, pamppu ja koppihoito. Täsmälleen samalla tavoin kuin suomalaismiehillekin samassa tilanteessa.
Kaksi samanaikaisesti keskenään ristiriidassa olevaa moraalikäsitystä eivät voi samanaikaisesti olla tosia.
Moraalikäsitys ei ole "tosi", vaan se on käsitys siitä, mikä on moraalista ja mikä ei. Kaksi ristiriitaista moraalikäsitystä johtaa samassa tilanteessa erilaiseen toimintaan. Eri ihmisillä voi olla erilaisia moraalikäsityksiä, eli he voivat toimia eri tavalla.
Se, kumpaa tällaisessa ristiriitatilanteessa noudatetaan, ratkaistaan vahvemman oikeudella.
Miten niin? Siis toki, jos kaksi toimijaa yrittää toimia eri tavalla niin, että vain toinen kykenee toimimaan, niin jotenkin se tietysti ratkaistaan. Vahvemman oikeus tulee kyseeseen vain, jos sen vahvemman toimijan moraalikäsitys sen sallii. Jos se ei salli, voidaan toimia toisin, ja jos se sallii, niin ei ole mitään luonnolakia, joka estäisi näin toimimasta. Ainoa asia, joka sen esteenä siis on, on sen vahvemman toimijan moraali.
Lopputulos riippuu moraalisista periaatteista, ja koska ne voivat erota toisistaan, ei ole mitään objektiivista, moraalista riippumatonta keinoa sanoa, mikä lopputulos on.
Se, mitä osoitit tuolla esimerkilläsi, on että kulttuurirelativismi ei yksinkertaisesti toimi reaalimaailmassa.
Tässä pelaat kaksoismerkityksellä. Reaalimaailmassa asiat ovat tarkalleen niinkuin ne ovat. Jos Napier olisi ollut paikallinen hindu ja omannut näiden kulttuurikäsityksen, tilanne olisi ollut toinen. Napier ilmaisi tosiasiat täysin kuvailevasti, vailla arvojen tuomista sen kummemmin peliin. Napierin kuvaus asiasta oli siis täysin kulttuurirelativistinen.
Jos Napier olisi sanonut, että hänellä on jumalan tms. antama oikeus tai peräti velvollisuus hirttää ihmisten polttajat, tai jos hän olisi esittänyt, että on olemassa jokin hänen omasta lähtökohdastaan (siis englantilaisesta kulttuurista) riippumaton syy kieltää polttaminen, hän ei olisi ollut kulttuurirelativisti. Sensijaan hän ymmärsi, aivan oikein, että kyse oli nimenomaan kahden kulttuurin konfliktista, ja siitä, että se konflikti nimenomaan oli suhteessa näiden kulttuurien välillä. Kyse ei siis ollut mistään objektiivisesta kriteeristä, vaan englantilaisesta kulttuurista.
Napierilla ei ollut mitään näiden polttajien rankaisemista vastaan. Hän vain ymmärsi, että mitään sellaista argumenttia ei ole olemassa, joka olisi lähtöisin jostain muusta kuin englantilaisesta kulttuurista. So. hän oli kulttuurirelativisti.
Kaksi samanaikaisesti keskenään ristiriidassa olevaa moraalikäsitystä eivät voi samanaikaisesti olla tosia.
Moraalikäsitys ei ole "tosi"
Kysymykseen "oikeasta" ja "väärästä" liittyy kiinteästi kysymys "todesta" ja "epätodesta" eli mikä on paikkaansapitävää ja mikä ei. Jokainen kulttuuri pitää omia moraalikäsityksiään tosina - sellainen, joka ei niin tee, tuhoutuu vahvempiensa hampaisiin. Silti kaksi keskenään ristiriitaista väittämää eivät voi olla tosia yhtäaikaisesti.
vaan se on käsitys siitä, mikä on moraalista ja mikä ei. Kaksi ristiriitaista moraalikäsitystä johtaa samassa tilanteessa erilaiseen toimintaan.
Ei. Se johtaa reaalimaailmassa yksinomaan konfliktiin.
Eri ihmisillä voi olla erilaisia moraalikäsityksiä, eli he voivat toimia eri tavalla.
Miten ajattelit ratkaista sen, että kumman tapaa noudatetaan?
Miten niin? Siis toki, jos kaksi toimijaa yrittää toimia eri tavalla niin, että vain toinen kykenee toimimaan, niin jotenkin se tietysti ratkaistaan.
Ainoa ratkaisu kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä tähän on väkivalta. Silloin kun kumpikin pitää omaa normistoaan oikeana eikä kumpikaan suostu tinkimään omastaan, asia ratkaistaan aina sillä tavoin, että toinen väistyy.
Vahvemman oikeus tulee kyseeseen vain, jos sen vahvemman toimijan moraalikäsitys sen sallii. Jos se ei salli, voidaan toimia toisin,
Silloin vahvempi ei olekaan vahvempi vaan heikompi, ja se, jolla on ns. munaa käyttää väkivaltapotentiaaliaan, on se vahvempi.
tarkalleen niinkuin ne ovat. Jos Napier olisi ollut paikallinen hindu ja omannut näiden kulttuurikäsityksen, tilanne olisi ollut toinen.
Ei. Kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä Napier oli aivan puhtaasti suvaitsematon imperialisti. Hän tuomitsi hindut asiasta, joka ei ollut rikos heidän omien lakiensa mukaan eikä hän osoittanut mitään ymmärtämistä eikä kunnioitusta heidän tavoilleen ja laeilleen. Hän asetti oman kulttuurinsa lait ja tavat hindujen tapojen yläpuolelle ja käytti väkivaltaa niiden soveltamiseen. Napier ei siis ollut kulttuurirelativisti lainkaan vaan pelkkä suvaitsematon subjektivistinen imperialisti.
Jos Napier olisi ollut kulttuurirelativisti, hän olisi kunnioittanut hinduja ja heidän tapojaan, ja antanut heidän polttaa lesken elävältä eikä olisi rankaissut heitä tämän jälkeen mitenkään. Hän olisi myös voinut kunnioituksesta paikallista kulttuuria kohtaan osallistua itse rituaaliin.
Tätä on kulttuurirelativismi. Ei suinkaan sitä, että mennään omin päin rankaisemaan paikallisia teosta, joka ei heidän omien lakiensa mukaan ole rikos lainkaan. Nyt hän osoitti oman bigotisminsa ja imperialisminsa sillä, että hän sovelsi omia lakejaan toiseuden edustajiin. Se on aivan puhdasta vahvemman oikeuden jakamista, ei mitään muuta.
RM "Päivän mietelmä
Jos olettamus siitä, että kulttuurirelativismi on oikeassa, pitää paikkaansa, niin tällöin ei ole olemassa mitään oikeaa eikä väärää - on vain pelkkiä mielipiteitä."
En osannut odottaa, että RM:n maailma on noin mustavalkoinen.
Itse ymmärrän kulttuurirelativismia siitä lähtökohdasta, että on erittäin hyvää ja hyvää ja aika hyvää ja neutraalia ja kohtalaisen pahaa ja pahaa ja erittäin pahaa..
Mitä oikeassa olemiseen tulee, jos joku esittää esim. väitteen "X on väärässä", hän saattaa olla jossain määrin oikeassa tai väärässä.
Mutta en toki usko että RM olisi noin tyhmä, vaan kun Tomi sanoo: "Ymmärrät taas tahalleen väärin." niin itsekin arvelen että RM provoilee.
Hullun touhuja, ymmärtääkseni te RM ja Tiedemies kiistelette siitä, miksikä Napieria olisi kutsuttava, vaikka lienette kummatkin sitä mieltä, että hän toimi tuossa tilanteessa oikein (ainakin siinä, että rankaisi leskenpolttajaa).
Tiedemies selittää, että itse asiassa Napier toimi juuri oikein ja käyttäen kulttuurirelativistin argumentaatiota.
RM sen sijaan yrittää todistaa, että Napier, joka toimi oikein, ei missään nimessä ole kulttuurirelativisti, sillä eiväthän sellaiset toimi koskaan oikein. Sehän on kiireen vilkkaa todistettava, jotta ei syntyisi harhakäsitystä kulttuurirelativismin toimivuudesta tai siitä, että kulttuurirelativismi ei aina tarkoita hesperofobiaa.
Minunkin mielestäni Napier toimi oikein. Siis ainakin siinä, että halusi rangaista leskenpolttajaa, itse olisin ehkä käyttänyt muuta menetelmää kuin hirttämistä, ehkä RM:kin koska vastustaa kuolemanrangaistusta.
Miten ajattelit ratkaista sen, että kumman tapaa noudatetaan?
Miten itse ajattelit ratkaista sen, Matruuna??
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että meidän eurooppalainen kulttuurimme on paras. Ja muita kulttuureja saa yrittää taivutella siihen päin. Kuitenkin, muissa kulttuureissa on myös hyväksyttäviä piirteitä, ja ne tietysti tulisi säilyttää eikä väkisin yrittää käännyttää eurooppalaisiksi.
Jokainen kulttuuri voidaan pilkkoa osiin ja kulloinenkin isäntäkansa saakoon määrittää, mitkä kulttuurin piirteet ovat hyväksyttäviä ja mitkä ei. Esimerkiksi, miehen ylivalta naisiin nähden on tod.näk. huono asia, mutta maukas ruokakulttuuri hyvä asia. Poimittakoon jokaisesta kulttuurista rusinat pullasta. Vastaavasti saudit saavat omalla maaperällään määrätä esim. että ryyppääminen ja rellestäminen on tuomittava asia, jolloin suomalaistenkaan ei auttaisi kuin sopeutua siihen ja jätettävä viinat kotiin. Maassa maan tavalla on hyvä lause, en ole tietääkseni koskaan väittänyt muuta.
Käännytystyön ei tarvitse olla uskonnollista vaan voi sujua ihan maallisilla, rationaalisilla argumenteilla. Ja tulee pyrkiä liberalisoimaan jokaista uskontoa siten, että se olisi sopusoinnussa maallisen, ihmisoikeuksia kunnioittavan toimivan yhteiskunnan kanssa.
Hullun touhuja, ymmärtääkseni te RM ja Tiedemies kiistelette siitä, miksikä Napieria olisi kutsuttava, vaikka lienette kummatkin sitä mieltä, että hän toimi tuossa tilanteessa oikein (ainakin siinä, että rankaisi leskenpolttajaa).
Kuinka niin toimi oikein?
Älä ajattele noin subjektiivisesti. Sinä pidät omaa kulttuurikäsitystäsi ja oikeuskäsitystäsi oikeana, koska olet länsimaisen kulttuurin lapsi. Et kykene näkemään Napierin suvaitsemattomuutta ja epäsensitiivisyyttä vieraita kulttuureja ja sen tapoja kohtaan.
Kulttuurirelativismi lähtee siitä, ettei mitään inherentisti "oikeaa" tai "väärää" ole olemassakaan, ja että kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia ja niiden arvot yhtä hyviä. Niinpä lesken polttaminen elävältä joko voi olla murha tai se ei ole murha, ihan riippuen kulttuuripiiristä, ja jokaista ihmistä pitää arvioida oman kulttuuripiirinsä mittapuulla. Niinpä Napier rankaisi leskenpolttajia teosta, joka ei ollut rikos heidän oman mittapuunsa mukaan. charles Napier oli rasistinen ja suvaitsematon imperialisti kulttuurirelativistisessa katsannossa koska hän tuomitsi hindut brittiläisen mittapuun mukaan, ei hindujen oman.
Jos väität, että Napier toimi oikein, sinun on perusteltava se. Joko subjektiivisesti tai objektiivisesti tai vain toteamalla, että hän sovelsi vahvemman oikeutta.
Tiedemies selittää, että itse asiassa Napier toimi juuri oikein ja käyttäen kulttuurirelativistin argumentaatiota.
Ei selittänyt. Hän luopui kulttuurirelativismista ja luiskahti kulttuurisubjektivismin puolelle. Hän oikeutti Napierin hirttämiset sillä, että ne olivat Napierin (ja TM:n oman) arvomaailman mukaisia.
RM sen sijaan yrittää todistaa, että Napier, joka toimi oikein,
Kulttuurirelativismi ei tunne käsitteitä "oikea" ja "väärä". Se tuntee vain "asioita, joita pidetään oikeina" ja "asioita, joita pidetään väärinä", ja tässä katsannossa Napier oli suvaitsematon rasistinen imperialisti.
ei missään nimessä ole kulttuurirelativisti, sillä eiväthän sellaiset toimi koskaan oikein.
Ja juuri tähän kulttuurirelativismi kaatuukin reaalimaailmassa. Se on kertakaikkisesti mahdoton ja kestämätön näkökanta.
Minunkin mielestäni Napier toimi oikein.
Miten niin? Hänen olisi pitänyt ajatella hinduja itseään ja heidän tekoaan - leskenpolttoa - juurikin hindulaisessa viitekehyksessä, ei omassaan. Sitä on kulttuurirelativismi.
Miten itse ajattelit ratkaista sen, Matruuna??
Jos pitäydytään kulttuurirelativismissa, niin ainoa tapa on vahvemman oikeus. Sitä oikeuskäsitystä noudatetaan, kummalla on isompi fyysinen väkivaltapotentiaali puolellaan ja tahto käyttää sitä.
Jos haluamme käyttää jotain muuta ratkaisutapaa kuin väkivaltaa ja vahvemman oikeutta, meidän on pakko hylätä kulttuurirelativismi.
Sanotaanko jossain muka, että kulttuurirelativistin pitäisi pitää jokaista ihmistä vain tämän oman kulttuuripiirin lakien vallassa? Meidän kulttuurimme mukaan leskien tappaminen on väärin, ja jos tämä tapahtuu ”meidän” hallitsemassamme maassa, meillä on oikeus pitää sitä murhana. Miksi kyseisen lesken ja tämän murhaajan pitäisi olla hindujen lakien armoilla eikä meidän lakien armoilla? Siksikö vain, että he ovat syntyjään hinduja, vaikka olisivatkin meidän hallitsemalla maaperällä?
Ei kulttuurirelativismi mielestäni tarkoita sitä, että muiden kulttuurien käytäntöjä pitäisi hyväksyä sellaisinaan, saati rohkaista. Se tarkoittaa mielestäni pikemminkin sen tiedostamista, että nämä meidänkin käytännöt ovat vain yksi mahdollinen käytäntö ja kenties ei lainkaan oikein jonkun toisen mielestä. Mutta käsittääkseni kulttuurirelativistikin saa pitää oman kulttuurinsa käytäntöjen puolta, vaikka hän tiedostaakin että toiset pitävät eri asioita oikeina kuin me.
Tässä ”mokukriitikot” menevät juuri harhaan, kun asettavat sellaisen olkiukon, että muka olisi olemassa sellaisia kulttuurirelativisteja, jotka vain ylistävät vieraita kulttuureja ja haukkuvat omaa.
Jaa jaa, valkeni, taidat RM siis ajatella, että jokaisen pitäisi olla uskonnollinen ja pitää ainoastaan oman uskontonsa käytäntöjen puolta ja lakata edes ymmärtämästä toisia uskontoja humanistisin silmin, edes niitä asioita jotka ovat niissä harmittomia, koska sekin on heikkoutta ja johtaa oman kulttuurin tuhoon. Uskontohan on sinun mukaasi ainoa asia, joka pitemmän päälle pystyy hallitsemaan ihmisiä, ja humanismi on siis pahasta. Selvä, aloitetaanko sinusta, senkin harhaoppinen buddhalainen?? Kuinka kehtaat väittää, että kristinuskon opin totuusarvo on samantekevä ja että sillä on vain välinearvo? Roviolle joutaisit ;-)
Jos haluamme käyttää jotain muuta ratkaisutapaa kuin väkivaltaa ja vahvemman oikeutta, meidän on pakko hylätä kulttuurirelativismi.
Hylätään ihmeessä sellainen käytäntö, jossa vain alistutaan toisten kulttuurien kauheuksien edessä, jos meillä ikinä on sellaista käytäntöä ollutkaan! Mutta kerro ihmeessä, miten pitää sinun mukaasi menetellä!! Alatko saarnata näille hinduille buddhalaisuutta vai kristinuskoa vai mitä aiot tehdä?? Tai ehkä sittenkin heittää heidät maasta ulos… jolloin tarvitset sitä väkivaltaa, jota haluat välttää.
Found Tyche? said...
Mutta en toki usko että RM olisi noin tyhmä, vaan kun Tomi sanoo: "Ymmärrät taas tahalleen väärin." niin itsekin arvelen että RM provoilee.
Ei RM provoile, vaan käsittää asian aivan väärin ja puhuu asiasta aivan väärällä termillä, niin kuin te kaikki.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, on kulttuurirelativismi ensisijaisesti tieteellinen metodi ja tarkastelutapa, jolla tuotetaan mahdollisimman objektiivista tietoa kulttuureista ja niiden normeista, arvoista, moraalista jne.
Termi on populaarisissa keskusteluissa väärinymmärretty synonyymina sille, että kulttuurit ovat sekä erillisiä että tasa-arvoisia ja siten arvojärjestelminä kaikki yhtä tosia ja päteviä.
Jotkut ovat väärinymmärryksen takia omaksuneet kulttuurirelativismin eettisenä ohjenuorana ja maailmankatsomuksena, mikä on yksinkertaisesti termin räikeätä väärinkäyttöä ja täyttä typeryyttä.
Kulttuurirelativismi kun on kaiken lisäksi maailmankatsomuksena mahdottomuus: Mikäli ihminen omaksuu kulttuurirelativistisen maailmankatsomuksen osaksi kulttuurista merkitysjärjestelmäänsä, on hän jo määritelmällisesti a priori asettanut kulttuurinsa muita arvokkaammaksi.
Kulttuurirelativismi ei ota kantaa siihen onko jokin kulttuuri hyvä tai huono tai että onko jokin teko oikein tai väärin. Sen kannan tekevät ihmiset, kulttuurin jäsenet moraalisina toimijoina. Tätä ilmiötä voidaan toisaalta sitten tarkastella kulttuurirelativistisesti.
Sen takia olisikin mielekkäämpää Ruukinmatruuna, että puhuisit joko tästä termin väärinkäytöstä tai moraalirelativismista kestämättömänä elämänkatsomuksena (josta te tosiasiassa puhutte), kuin että suistat keskustelun aivan väärille raiteille puhumalla kulttuurirelativismista puuta heinää. Vai onko tämän tarkoitus kertoa jotain teidän tietämystasostanne humanististen tieteiden suhteen?
Ironmistress said...
[...] Niinpä Napier rankaisi leskenpolttajia teosta, joka ei ollut rikos heidän oman mittapuunsa mukaan. charles Napier oli rasistinen ja suvaitsematon imperialisti kulttuurirelativistisessa katsannossa koska hän tuomitsi hindut brittiläisen mittapuun mukaan, ei hindujen oman.
Poikeuksellista tässä on ainoastaan se, että Napier toimi 'vieraalla' maalla vastoin maan tapoja.
Se että Napier rankaisi hinduja - tai olisi jättänyt rankaisematta - oli puhtaasti moraalinen teko. Napierin sanomisilla tai tekemisillä ei ole mitään tekemistä kulttuurirelativismin kanssa, vaan ainoastaan moraalin jota hän noudatti herrain oikeudella.
Mikäli taas jos hän olisi kokonaan kieltäytynyt 'tuomitsemasta' hindujen tekoa - oikeana tai vääränä - olisi hän voinut ehkä olla moraalirelativisti tai yksinkertaisesti välinpitämätön.
Loppuivatko Ruukinmatruunalta pasmat, kun hän ei vastannut enää kysymykseeni:
Mutta kerro ihmeessä, miten pitää sinun mukaasi menetellä!! Alatko saarnata näille hinduille buddhalaisuutta vai kristinuskoa vai mitä aiot tehdä?? Tai ehkä sittenkin heittää heidät maasta ulos… jolloin tarvitset sitä väkivaltaa, jota haluat välttää.
Aina sama juttu. RM ensin laukoo härskejä väitteitä, ja kun niitä pyydetään täsmentämään, hän vastaa samoilla matroilla memeettisistä lokeroista sun muista. Kun sitten yksi toisensa jälkeen hänen väitteensä ammutaan alas eikä hän pysty enää vastaamaan, hän ”unohtaa” keskustelun ja alkaa kirjoittaa uusia artikkeleita, joissa samat perustelemattomuudet toistuvat.
Eli, kun nyt on aikansa kritisoitu kulttuuri-/moraalirelativismia (miten vaan, kaikki kuitenkin tietää mistä on kysymys), haluaisin totta totisesti kuulla, miten Ruukinmatruuna itse ratkaisisi tämän ongelman!! Eli mitä itse tekisit niille ”toisille”, joilla on vastenmielisiä tapoja?
Ja kun ehtimiseen väitetään suomalaista nykyistä, ei-perussuomalaista vihervasemmistolaissuvaitsevaistolaistapiipertäjäateistitiesmitätiesmitä establishmentia monikultturismin ja moraalirelativismin kannattajiksi, niin toivoisin tätä todistamaan edes yhden kunnon esimerkin olkiukkoilun sijasta.
Sanotaanko jossain muka, että kulttuurirelativistin pitäisi pitää jokaista ihmistä vain tämän oman kulttuuripiirin lakien vallassa?
Tähän koko kulttuurirelativismin käsite perustuu. Ilmiöitä, tekoja ja ihmisiä arvotetaan vain kulttuuripiirin omien lakien ja normien pohjalta ja niiden vallassa.
Meidän kulttuurimme mukaan leskien tappaminen on väärin, ja jos tämä tapahtuu ”meidän” hallitsemassamme maassa
Jos me tungemme omam hallintomme ja omat lakimme toiseen kulttuuripiiriin, se on suvaitsemattomuutta toiseutta kohtaan ja imperialismia.
meillä on oikeus pitää sitä murhana. Miksi kyseisen lesken ja tämän murhaajan pitäisi olla hindujen lakien armoilla
Koska se kuuluu heidän kulttuuriinsa. Siksi. Tätä on kulttuurirelativismi.
eikä meidän lakien armoilla? Siksikö vain, että he ovat syntyjään hinduja, vaikka olisivatkin meidän hallitsemalla maaperällä?
Täsmälleen siksi. Sitä on kulttuurirelativismi. Heidän tapojaan ja heidän normejaan ja heidän lakejaan arvotetaan vain ja ainoastaan heidän oman kulttuuripiirinsä kautta, ei kenenkään muun. Tässä katsannossa lesken hengellä ei ole mitään merkitystä. Jos olisi, emme tällöin olisi kulttuurirelativisteja vaan imperialisteja.
Tai sitten meidän on yksinkertaisesti heitettävä koko kulttuurirelativismi romukoppaan ja ryhdyttävä arvioimaan kulttuureita joko subjektiivisesti tai objektiivisesti.
Loppuivatko Ruukinmatruunalta pasmat,
Ei. Häneltä loppui aika.
[Ruukinmatruuna muuten on tehnyt lautanauhaa, ja hän tietää täsmälleen, mitä pasmat ovat ;-) ]
Mutta kerro ihmeessä, miten pitää sinun mukaasi menetellä!! Alatko saarnata näille hinduille buddhalaisuutta vai kristinuskoa vai mitä aiot tehdä??
Siihen on viisi vaihtoehtoa:
1) Toteamme, että pidetään kiinni kulttuurirelativismista ja ollaan sensitiivisiä toiseutta kohtaan ja kunnioitetaan heidän tapojaan. Annetaan heidän polttaa naisparka. Hindut halveksivat heikkouttamme.
2) Toteamme, että pidetään kiinni kulttuurirelativismista mutta heitetään sensitiivisyys toiseutta kohtaan romukoppaan. Todetaan, että kun kaksi ristiriitaista normikäsitystä kohtaavat, riita ratkaistaan fyysisellä väkivallalla. Meillä on isompi väkivaltapotentiaali ja halu käyttää sitä. Nainen säilyttää henkensä ja muutama muu lähtee vankilaan murhan yrityksestä. Hindut ja meidän ikioma suvaitsevaistomme pitävät meitä imperialistisina m*lkkuina.
3) Luovumme kulttuurirelativismista ja toteamme hinduille, että me pidämme valtaa täällä ja me olemme oikeassa ja te olette väärässä. Toimimme Charles Napierin tapaan ja heidän murhata naisen, jonka jälkeen hirtämme muutaman hindun. Oma suvaitsevaistomme pitää meitä hirviöinä ja hindut vihaavat meitä.
4) Luovumme kulttuurirelativismista ja toteamme, että meidän lakimme, normimme ja tapamme ovat oikeat ja teidän väärät, ja toteamme että te olette nyt tekemässä murhaa aivan riippumatta siitä, mitä teidän tapanne ja norminne siitä sanovat. Nainen säilyttää henkensä ja muutama hindu joutuu vankilaan. Oma suvaitsevaistomme pitää meitä vastenmielisinä kulttuuri-imperialisteina mutta hindut kunnioittavat meitä - pelosta.
5) Luovumme kulttuurirelativismista, omaksumme kulttuuriobjektivismin ja mietimme, kumpi tuottaa objektiivisesti paremmat tulokset - lesken polttaminen elävältä vaiko hänen säästämisensä, ja toimimme sen mukaisesti. Saamme autistisen nörtin maineen, mutta kenelläkään ei ole mitään sanomista.
Tai ehkä sittenkin heittää heidät maasta ulos… jolloin tarvitset sitä väkivaltaa, jota haluat välttää.
Niin. Kyse on siitä, mikä on se pienimmän riesan tie. Toisinaan jopa pakkokäännytys voi olla se pienimmän riesan tie - vai pitäisikö meidän suvaita vaikkapa jotain seemiläisiä hedelmällisyyskultteja, joihin liittyy rituaalista silpomista ja ihmisuhreja?
Eli, kun nyt on aikansa kritisoitu kulttuuri-/moraalirelativismia (miten vaan, kaikki kuitenkin tietää mistä on kysymys), haluaisin totta totisesti kuulla, miten Ruukinmatruuna itse ratkaisisi tämän ongelman!! Eli mitä itse tekisit niille ”toisille”, joilla on vastenmielisiä tapoja?
Ruukinmatruuna siteeraa blogissaan sekä John Stuart Milliä että Antti Chydeniusta, koska he ovat vaikuttaneet hänen ajatteluunsa vahvasti. Milliltä on peräisin se, että "tee mitä haluat kunhan et aiheuta vahinkoa kellekään". Pelkkä vastenmielisyys, kuten vaikkapa nenänkaivuu, ei ole sinänsä syy kieltää yhtään mitään. Rikoksen pitää olla uhrillinen.
Ensimmäinen kysymys on: onko meillä isompi väkivaltapotentiaali kuin heillä ja olemmeko me halukkaita käyttämään sitä?
Jos vastaus on "kyllä", niin seuraava kysymys on: loukkaavatko nuo tavat kohteen oikeushyviä ja jos, niin miten?
Jos vastaus on "kyllä", niin seuraava kysmys on: mitä lakipykäliä niihin voi soveltaa ja miten? Jos vastaus on "ei", niin seuraava kysymys on: mitä vahinkoa siitä voi koitua a) yksilölle b) yhteisölle?
Tämän jälkeen mietitään, että mitä asialle voidaan tehdä.
Ruukinmatruuna ei ole kulttuurirelativisti. Hän on kulttuuriobjektivisti. Hän lähtee siitä, että ihminen on samanlainen kaikkialla ja että kulttuurit voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen kaikille kulttuureille yhteisten objektiivisten mittatikkujen kautta. Niitä ovat vaikkapa elinajanodote, lapsikuolleisuus, bruttokansantuote, ihmisoikeuksien toteutuminen, yksilönvapauksien toteutuminen, tulonjaon gini-indeksi, lukutaitoprosentti, rikollisuusluvut jne - kaikki lukuja, joita eri kulttuureissa arvotetaan samansuuntaisesti ja jotka ovat kulttuureista riippumattomia.
Tähän nimenomaiseen tapaukseen voidaan huoletta todeta, että sellainen kulttuuri ja normi, jossa leskiä ei polteta elävältä, tuottaa huomattavasti paremmat tulokset kuin sellainen, jossa heidät poltetaan elävältä, ja voimme huoletta heittää kaiken sensitiivisyyden toiseutta kohtaan tältäosin romukoppaan ja pitää satia murhana - aivan kuten britit pitivät.
Kaikki suvaitsemattomuus ei ole pahasta. Tämä on asia, jota vihervasurit eivät ymmärrä.
Etsi meiltä kuule yksikin "vihervasuri", joka ei olisi ollut lesken puolustamisen ja hirttäjien rankaisemisen kannalla.
Post a Comment