Seemiläisten julmat jumalat

Sanalla seemiläinen on eurooppalaisissa korvissa hyvin huono kaiku, eikä pelkästään sanan antisemitismi vuoksi, vaan siksi, että tuo sana yhdistetään despotismiin, hirmuvaltaan, psykopatiaan, siekailemattomaan julmuuteen, brutalismiin, hävitykseen vain sen itsensä vuoksi - ja näillä julmuuksilla ylpeilyyn. Carl Grimberg ja hänen suurteoksensa Kansojen historia on tältäosin hyvin julmaa luettavaa.

Sana "seemiläinen" tulee sanasta shem, "nimi". Seemiläiset ovat Lähi-idän arabien, heprealaisten, Etiopian amharien, Eritrean tigrinjan ja syyrialaisten sukuisia kansoja, joihin kuuluvat myös muinaiset akkadilaiset, assyrialaiset ja babylonialaiset sekä foinikialaiset ja monet muut historian kansat. Esiseemiläiset (protoseemiläiset) ovat asuneet alkujaan Arabian niemimaalla, Afrikan sarven tai Etiopian alueella, josta he ovat siirtyneet edelleen Mesopotamiaan ja kaikkialle Hedelmällisen puolikuun alueelle. Seemiläisiä kieliä ovat akkadi (sammunut), amhara, arabia, aramea, foinikia (sammunut), ge'ez, heprea, syyria, tigre ja tigrinja. Niitä kirjoitetaan tyypillisesti abdzad-aakkostolla, eli aakkostolla, joissa vain konsonantit merkitään näkyviin. Seemiläisiä kieliä yhdistää se, että eri sanat koostuvat kolmesta juurikonsonantista. Vokaalit ja erilaiset liitteet muodostavat juuren kanssa eri sanoja. Usein juuret ovat samoja eri kielten välillä, ja eri seemiläisten kielten puhujat kykenevät hyvin ymmärtämään toisiaan. Nykyään puhutuin seemiläinen kieli on arabia, jota puhuu enemmän ihmisiä kuin muita seemiläisiä kieliä yhteensä; kakkosena on heprea ja kolmosena aramea, jota puhuvat Irakissa asuvat assyrialaiset.

Seemiläiset olivat kuitenkin maailman ensimmäisiä kulttuurikansoja, ja juuri he - egyptiläisten ohella - loivat maailman ensimmäiset sivilisaatiot eli korkeakulttuurit. Syitä oli monia. Hedelmällisen puolikuun alue oli (ja on muuten yhä) varsin viljava ja helposti muokattava, ja sinne luotiin valtava määrä elintarvikeylimääriä. Ne johtivat väestöräjähdykseen ja se puolestaan kaupunkivaltioiden nousuun - ja se sivilisaatioiden syntymiseen. Ensimmäinen todellinen sivilisaatio olivat sumerilaiset, joiden kukoistuskausi alkoi non 3000 eKr - tämä osuu varsin hyvin yksiin Bereshiitin laskelmien mukaan eli että noin 1000 vee Aatamin jälkeen elänyt Nimrod olisi ollut ensimmäinen kaupunkien perustaja. Nimi ''Mesopotamia'' tulee kreikan sanoista "meso" (välissä) ja "potamoi" (joet) - siis "jokien välissä oleva maa". Joethan ovat Eufrat ja Tigris - siis Kaksoisvirranmaa.

Ja tänne syntyi myös maailman ensimmäinen organisoitunut uskonto - seemiläinen polyteismi.

Carl Grimberg kuvaa seemiläistä polyteismiä siekailemattoman väkivaltaiseksi, brutaaliksi, julmaksi ja suvaitsemattomaksi uskonnoksi, johon liittyi sekä ihmisuhrit, rituaalinen silpominen, temppeliprostituutio että siekailematon irstailu. Ja vaikka tämä kuva on rajussa ristiriidassa sen mielikuvan kanssa mitä meillä yleisesti on polyteismista, arkeologia on osoittanut Carl Grimbergin olevan oikeassa.

Meillä on tapana pitää polyteismiä joko sallivana ja suvaitsevaisena uskontona tai sitten suunnilleen 12-vuotiaiden teinijätkien seksi- ja väkivaltafantasiana. Mutta tämä siksi, että me länkkärit ajattelemme pakanajumalilla länsimaisia - siis indoeurooppalaisia tai suomalaisugrilaisia - polyteistisia uskontoja. Kun juutalaiset puhuvat "pakanajumalista", he eivät tarkoita sillä Ukko Ylijumalaa, Odinia ja Toria, Zeusta tai Junoa. He tarkoittavat pakanajumalilla aina Mardukia, Baalia, Ištaria, Ašeraa, Molokia ja muita seemiläisiä jumaluuksia.

Seemiläisen alkutaruston mukaan ennen maailman luomista vallitsi tohu wa bohu, kaaos ja tyhjyys, ja luojajumala Enlil loi maailman. Sitä hallitsi sen jälkeen joukko jumaluuksia, kunnes Tiamat, meren hallitsija, pitää otteessaan puolisonsa Apšun, makeanvedenjumalan, kanssa. Heidän lapsiaan olivat muut jumaluudet, ja tätä kautta leimaa jatkuva sotiminen ja verenvuodatus, ja lopulta myrskynjumala Marduk, älyn jumalan Ean poika, nujertaa Tiamatin ja lopettaa hänen hirmuvaltansa. Marduk oli alunperin Babylonin kaupungin jumala, ja hänestä käytettiin myös nimeä Beel, "Valtias". Mardukista muotoutui myöhemmin Baal. Mardukin symboli oli sarvekas tulta syöksevä lohikäärme.

Muita tärkeitä jumaluuksia olivat seksin ja sodan jumalatar Ištar, Taivaan kuningatar Ašera, kuunjumala Nanna, merieläinten jumala Dagon, kuoleman jumalatar Ereškigal sekä auringonjumala Šamaš Ja tietysti Moolok, sodan, tulen ja kuoleman jumala. Jumaluuksia on laskettu noin parituhatta. Lisää täällä.

Se, mikä teki seemiläisestä jumalistosta erityisen suvaitsemattoman ja julman oli se, että jumalten katsottiin olevan jatkuvassa sodassa keskenään, taistelevan valta-asemasta, ja maanpäällisen katsottiin tilanteen heijastavan tuonpuoleista - niin maan päällä niinkuin taivaissa, sanotaan. Odin, Zeus ja Ilmarinen eivät kehottaneet kansanmurhiin. Marduk, Ištar ja Baal kehottivat. Tässä suhteessa sekä Israelin luojajumaluus Elohim että Juudan sodanjumala Jahve olivat varsin tylsiä ja lepsuja jumaluuksia - he olivat aika nössöjä verrattuna muihin seemiläisiin jumaluuksiin.

Seemiläinen uskonnonharjoitus on parhaimmin luonnehdittavissa kaupankäynniksi ihmisten ja jumalten välillä. Ihmiset uhrasivat jumalille omaisuutta, elintarvikkeita, karjaa ja toisiaan, ja jumaluudet sitten vastasivat armosuosiollaan. Jos vastasivat. Seemiläiset jumaluudet olivat tunnettuja epäluotettavuudestaan ja petollisuudestaan, ja karthagolaiset tekstit kertovat siitä, miten Baal oli pettänyt heidät sodassa roomalaisia vastaan, vaikka lähes koko yläluokan vanhimmat poikalapset oli uhrattu. Varsinaista liturgiaa ei ollut, ja vaikka jumaltarusto oli rikas, jumalia ei kunnioitettu rakkaudesta vaan pelosta.

Ei ole liioiteltua väittää, että juurikin seemiläinen polyteismi on antanut aiheen Warhammer Fantasyn maailmalle ja jumaltarustolle; kaaos vaanii kaikkialla, mutta hyvikset eivät ole tippaakaan sen parempia.

Yksi länsimaista mieltä kaikkein kuvottavin piirre, joka liittyi seemiläiseen uskonharjoitukseen, oli rituaalinen silpominen. Ihmiset viiltelivät sekä itseään että toisiaan - tähän liittyy mitzva "älkää viillelkö itseänne älkääkä ajelko päätänne otsalta paljaaksi" (5 Moos 14:1) ja saattoivat repiä tai hakata toisiltaan raajoja irti. Myös rituaalinen kastraatio ja naisten rintojen irtileikkaaminen liittyi uskonharjoitukseen, varsinkin Ištarin kulttiin. Mitzva naisen saastaisuudesta kuukautistilassa liittyy juuri Ištarin palvontaan - veri ja verenvuodatus olivat tärkeä osa tuota kulttia, ja kuukautisseksissä veri roiskuu.

Yksi tärkeä piirre kaikille seemiläisille kansoille oli ympärileikkaus. Se erotti heidät ympäröivistä haamilaisista (afrikkalaisista) ja jaafetilaisista (indoeurooppalaisista) kansoista. Filistealaiset, jotka olivat kreikkalaisia, eivät ympärileikanneet poikiaan; Raamattu puhuu "ympärileikkaamattomista filistealaisista" inhoten, pitäen heitä rituaalisesti saastaisina. Mutta ympärileikkaus on rituaalista silpomista, ja sitä harrastetaan kaikkialla siellä, missä kulttuuri on erityisen julma ja väkivaltainen.

Ja erityisen julmaa oli seemiläinen sodankäynti. Se ei ollut mitään herrasmiessotaa eikä ritarillisuutta, kuten indoeurooppalaisessa Intiassa tai Euroopassa. Maryannu, vaunusoturi, ei ollut ritari eikä samurai. Varsinkin assyrialaiset olivat tunnettuja brutalismistaan. Arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet päivänvaloon järkyttäviä asioita siitä, mitä assyrialaiset tekivät vallattujen alueiden ihmisille. Heiltä revittiin kieli, puhkottiin silmät, väännettiin kädet ja jalat poikki. Jaloistaan ripustetut ihmiset nyljettiin elävältä ja heidän nahkansa ripustettiin valloitettujen kaupunkien muureille. Toiset ihmiset jätettiin kuivumaan kuumassa auringossa teräviin seipäisiin pistettyinä. Lapsia poltettiin elävältä. Ruumisröykkiöt jäivät jälkeen siellä, missä assyrialaiset kulkivat. Eipä silti, kyllä indoeurooppalaisetkin kansat ovat kyenneet julmuuksiin. Mutta he ovat perinteisesti inhoten hävenneet niitä. Edes mongolitkaan eivät ryhtyneet julmuuksiin huvin vuoksi. Mutta assyrialaiset! Assyrialaiset oikein kerskailivat omilla julmuuksillaan! Meille Joosuan kirja on yksi kaikkein hävyttömimmistä kuvauksista kansanmurhista. Tuon ajan seemiläisissä kulttuureissa se olisi ollut ns. small potatoes - ei kovinkaan kiinnostavaa.

Ehkä lasten rituaalinen polttaminen elävältä, "kävelyttäminen tulen läpi", ihmisuhrina Molokille, on ollut seemiläisen polyteismin vastenmielisin piirre. Tästä on dokumentaatiota Raamatun Kuningasten kirjoissa ja Aikakirjoissa, mutta myös roomalaisilta historioitsijoilta puunilaissotien ajalta - karthagolaiset olivat seemiläisiä ja heillä oli seemiläinen uskonto; nimi "Hannibal" tarkoittaa "Baal on armollinen", ja nimi on pohjimmiltaan sama kuin Johannes, jossa Baal on toki korvattu JHWH:lla. [Jos historioitsija olisi ollut juutalainen, hän olisi kirjoittanut tuon kenraalin nimen Hanniboseth.] Tuota dokumentaatiota on pitkään pidetty liioitteluna tai pelkkänä roomalaisena sotapropagandana, kunnes Karthagosta todella löytyi hautuumaa, jossa oli noin 20 000 elävältä poltetun lapsen jäännökset.

Meillä on tapana kammoksua Vanhaa testamenttia ja pitää JHWH:ta "jumalista julmimpana". Hän ei ole sitä! Muut seemiläiset jumaluudet vetävät julmuuden niinsanotusti up to eleven. Lukuisat Tanakhin (siis VT:n) kohdat ovat itse asiassa irtiottoa tästä julmuuden ja brutalismin kulttuurista ja yrityksiä tehdä eroa muihin tuon ajan seemiläisiin kansoihin - assyrialaisiin, babylonialaisiin, ammonilaisiin, moabilaisiin, karthagolaisiin, foinikialaisiin, edomilaisiin jne. Oikeastaan VT:tä ymmärtää vasta silloin, kun ymmärtää, millaisessa kulttuuripiirissä se on syntynyt, ja millaisia seemiläiset kansat ja heidän uskontonsa olivat. Se ei olisi voinut syntyä Euroopassa eikä Intiassa, sillä indoeurooppalainen polyteismi oli aivan eri maata kuin seemiläinen.

Ja tähän myös Grimberg kiinnittää huomiota. Puhuttaessa polyteismistä on syytä tehdä hyvin selkeä ero indoeurooppalaisen ja seemiläisen polyteismin välille. Wikipedian mukaan seemiläinen polyteismi oli ennen muuta henoteismia - palvottiin yhtä jumaluutta ikäänkuin pääjumalana, mutta tunnustettiin myös muiden olemassaolo; mutta sensijaan että muitakin olisi kunnioitettu, muita jumalia pidettiin kilpailijoina, vihollisina tai epäjumalina. Tämä on asia, mikä ei mene indoeurooppalaiseen tai suomalaisugrilaiseen jakeluun. Mutta tästä henoteismista on kuitenkin enää hyvin lyhyt matka monoteismiin, ja juutalaiset eivät suinkaan olleet ainoa kansa, joilla henoteismi oli jo muodostumassa monoteismiksi. Myös ammonilaisilla Baalista oli muodostumassa ainoa jumala, ja edomilaisilla Quausista.

Varsinainen monoteismi oli kuitenkin syntynyt muualla - Persiassa (Iranissa). Siellä syntyi maailman ensimmäinen monoteistinen todellinen uskonto, zarathustralaisuus. Ja tuo uskonto on yhä edelleen olemassa - Freddie Mercury (Farukh Bulsara siis) oli sen tunnustaja. Mutta persialaiset eivät ole seemiläisiä eivätkä arabeja. Heidän uskontonsa oli aivan erilainen kuin seemiläisillä. Ja he keksivät ratsuväen ja hylkäsivät sotavaunut.

Oli selvää, että 600-luvulle tultaessa seemiläiset kulttuurit olivat näytelleet osansa loppuun maailmanhistorian suuressa teatterissa, ja tulevaisuus kuului toisille. Assyria oli romahtanut valtaistuintaisteluun - Assyrian perimysjärjestys oli tyypillinen polygaamisille yhteiskunnille, eli kuninkaan kuollessa hänen poikansa alkoivat tappamaan toisiaan kunnes yksi ainoa jäisi jäljelle ja hän perii kaiken - ja tämä sisällissota ja kaaos johti Assyrian luhistumiseen. Sorretut kansat kostivat hirvittävällä tavalla - koko Assyria ja Ninive tuhottiin. Babylonia jaksoi vielä pitää seemiläisen kulttuurin soihtua sadan vuoden ajan, kunnes se tuhoutui 539 eKr. Danielin kirja kertoo varsin hyvin Babylonin viimeisistä hetkistä, ja Herodotos vahvistaa näin todella käyneen. Persia oli valloittanut Mesopotamian ja indoeurooppalaiset kulttuurit syrjäyttäneet seemiläiset.

Seemiläinen polyteismi oli mennyttä. Se korvautui toisaalta idässä zarathustralaisuudella ja lännessä indoeurooppalaisella polyteismillä, mutta Raamatun sanat siitä, miten "jumalat tuhoutuvat eikä heidän nimiäänkään enää muisteta" toteutuivat sanomattomalla tavalla - vaikka seemiläinen polyteismi sinnitteli vielä Karthagossa muutaman vuosisadan ennen roomalaisvalloitusta, se oli mennyttä; niin täydellisesti, että vasta arkeologia on antanut meille kokonaiskuvan tästä julmuuden ja brutalismin uskonnosta.

Mutta persialaisvalloituksessa muotoutui myös judaismi - lopulliseen monoteistiseen muotoonsa. Elohim ja Jahve ymmärrettiin nyt samaksi jumaluudeksi ja se rinnastettiin Ahuramazhdaan. Samarialaiset ja edomilaiset omaksuivat lopullisesti monoteismin, ja vähän kerrallaan sulautuivat juutalaisiin. Arabian niemimaalla henoteismi säilyi vielä muutaman vuosisadan, kunnes uusi nouseva voima, islam, hävitti sieltä lopullisesti polyteismin.

Entäpä kristinusko? Meillä on tapana puhua kristinuskon tietyistä kerroksista "pakanallisina" ja yhdistää ne indoeurooppalaisiin pakanauskontoihin. Todellisuudessa kristinusko on paljon vanhempi kuin germaanien tai skandinaavien uskonnot ja todellisuudessa kristinuskon pakanallisperäiset kerrostumat ovat peräisin seemiläisiltä - ei suinkaan indoeurooppalaisilta. Kristinuskon syvällisin ydin on seemiläinen - kristinusko on Judaismi Light, halusimmepa tarkastella asiaa miten päin tahansa, ja kristinuskosta on hyvin helppoa luiskahtaa hardcore-judaismiin jos niin haluaa ja sama toisin päin. Ruukinmatruuna on valmis suoralta kädeltä toteamaan kaikki kristinuskon kytkennät germaanien tai skandinaavien pakanuuteen pelkäksi fakeloreksi, stiiknafuuliaksi, hööpötykseksi - mutta seemiläiskytkökset vaativat syvällisempää tarkastelua. Mutta kristinuskosta ei olisi voinut ilman indoeurooppalaista synteesiä - roomalainen laki ja kreikkalainen filosofia - muodostua länsimaailman ja länsimaisen sivistyksen kantavaa voimaa. Ilman tätä kytköstä se olisi jäänyt pelkäksi pan-seemiläiseksi uskonnoksi - ja väistämättä tuhoutunut islamin alle. Seemiläisessä kulttuuripiirissä kasvaneesta ihmisestä on hyvin vaikeaa saada ateistia, mutta hänestä on hyvin helppoa saada uskonnollinen fanaatikko, ja islamilainen aivan ällistyttävä fanatismi on vain suoraa kulttuurijatkumoa assyrialaiselle fanatismille Ištarin ja Mardukin puolesta.

Entäpä sitten assyrialaiset? Joonan kirja toteutui lopulta. Assyrialaiset omaksuivat kristinuskon ja akkadin kieli korvautui aramealla. Assyrialaiset ovat yhä kansakuntana olemassa, ja heidän kotinsa on Irak - mutta paradoksaalisesti heitä on Irakin ulkopuolella eniten Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Assyrialaiset lukevat Raamattua yhä alkukielellä, ja he pitävät itseään Irakin alkuperäiskansana ja arabeja pelkkinä muualta tulleina valloittajina.

Raamattu on paljon monisyisempi kirja kuin päällepäin näyttää, ja sitä tulisi aina lukea historian ja arkeologian valossa - ja verrata muihin saman ajan seemiläisiin uskontoihin ja kulttuureihin. Näin monet sen kryptiset kohdat aukeavat.