Viimeinen rock ennen aivokuolemaa

Suomalaisista noin 30% on kreationisteja. Määrä on pikemminkin nousemaan päin kuin laskemaan, ja luku oli vuodelta 2006 - vuonna 2011 luku arvioidaan jo noin 33% pintaan.

Ruukinmatruuna ei ole yllättynyt tippaakaan. Vielä 1970-luvulla uskominen luomisoppiin ja kreationismiin olisi ollut täysin aivokuollutta. Silloin kukaan - toistettakoon, kukaan - ei olisi voinut ajatellakaan mitään niin typerää. Toisaalta silloin Suomessa oli 30 rekisteröityä uskontokuntaa. Ja evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului tuolloin liki 90% suomalaisista.

No. Tällä hetkellä evankelisluterilaisia on noin 80% suomalaisista, kolmasosa suomalaisista uskoo luomisoppiin, meillä on liki 300 rekisteröityä uskontokuntaa - ja ateistien prosentuaalinen osuus väestöstä on pysynyt täsmälleen samana kuin 30 vee sittenkin eli 2% tuntumassa. Ateismin markkinat ovat tyydyttyneet - on tapahtunut innovaatiosaturaatio. Mutta sensijaan Suomen uskontomarkkinat ovat pirstoutuneet; evankelisluterilaisen kirkon monopoliasema on murtunut, ja samasta memeettisestä lokerosta kilpailee valtava määrä uskontoja. Kulttuurievolutiivinen sukkessio on alkanut jälleen.

Ruukinmatruuna on monasti todennut, että on typerää uskoa jumaliin mutta kerrassaan pähkähullua uskoa ihmiseen, mutta uskonnoissa ja uskonnoissa on eroa. Sensijaan, että syntyneet uskonnot olisivat mitenkään fiksuja - kuten buddhalaisuus, baha'i, zarathustralaisuus jne - ne ovat pääsääntöisesti kertakaikkisen älyttömiä ja aivokuolleita. Olisiko kukaan 1970-luvulla voinut kuvitella, että 2010-luvulla uskottaisiin noituuteen - wiccaan - tai että polyteistinen uuspakanuus valtaisi jälleen alaa? Eurooppa palaa jälleen pakanuuteen, ja edelläkävijöinä siinä ovat Viro, jossa 11% sanoo harjoittavansa maauskon nimellä kulkevaa uuspakanuutta, ja Islanti, joissa pakanuus on saanut virallisen aseman. 1970-luvulla sana "pakana" tarkoitti ateistia. 2010-luvulla sana "pakana" tarkoittaa polyteistiä.

Voit ottaa ihmisen pois uskonnosta, mutta et uskontoa pois ihmisestä. Uuspakanuuden nousu osoittaa kaikkein selvimmin, että ateistien yritykset kitkeä uskonnollisuus ovat tuhoontuomittuja - ja pahimmillaan johtavat vain katastrofiin.

Mutta pakanallisuuden nousu, niin älytöntä ja harmillista kuin se onkin, sillä pakanat ovat historian saatossa osoittautuneet täysin amoraalisiksi ja arvaamattomiksi, voi kuitenkin koitua länsimaisen sivilisaation pelastukseksi. Jos syntyvä pakanauskonto on riittävän virulentti, riittävän voimakas ja riittävän vahva, siitä voi syntyä voimakas pan-eurooppalainen vastavoima islamille. Ruukinmatruuna on monasti todennut, että hän elää mieluummin vaikka kaikkein karkeimmassa pakanuudessa kuin islamilaisessa yhteiskunnassa, toki sillä provisolla, että tuo pakanauskonto ei ole seemiläinen, sillä mikään Warhammer-yhteiskunta ei ole kiva idea sekään.

Mutta tuo luku - 30% suomalaisista uskoo kreationismiin - voidaan myös tulkita niin, että kristityt ovat tiivistämässä rivejään. Kreationismi ei ole milloinkaan kuulunut luterilaiseen doktriiniin ja sekä ortodoksit että katoliset ovat kammonneet sitä - syntyihän alkuräjähdysteoria nimenomaan Georges Lemaitren, katolisen papin, mielessä - mutta se on kautta aikojen kuulunut kalvinistien oppeihin. Ja erilaiset kirkon ulkopuoliset, ns. uudet herätysliikkeet, ovat kokeneet voimakkaan nousun.

Onko tämä nyt tulkittavissa niin, että Uppsalan synodin päätös vuodelta 1598 on valumassa hiekkaan, ja Kaarle-herttua perii pitkällä aikavälillä voiton?

Mahdollisesti kyllä. Ns. uudet herätysliikkeet, kuten helluntailaisuus, adventismi, metodismi jne - ovat juurikin peräisin kalvinistisesta, anglosaksisesta kulttuuripiiristä, ja suuri osa niistä on hyvin tiukkapipoisia sekä fundamentalistisia. Paradoksaalisesti suurin syy niiden voittokulkuun on ollut uusi teknologia - erityisesti internet - ja niiden USA-kytkökset.

Uskontoihin liitytään pääsääntöisesti neljästä syystä:

1) Elämäntilanne. Halutaan saada elämään jotain sisältöä ja halutaan saada elämälle ohjenuora ja säännöt, jota noudattaa. Tämä on naisille yleisin syy; he ovat valmiita vaihtamaan ilomielin vapautensa ja itsemääräämisoikeutensa uskonnon sääntöihin ja löytämään elämälleen tarkoituksen tottelemisessa.

2) Seksi. Halutaan tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia ja potentiaalisia seksipartnereita ja puolisoehdokkaita. Tämä on miehille tärkein syy - miehet näin pääsääntöisesti ovat paljon rationaalisempia kuin naiset eivätkä usko mihin tahansa hölynpölyyn ja rakastavat vapautta paljon enemmän kuin naiset, mutta he eivät voi tulla toimeen ilman seksiä.

3) Kasvaminen johonkin uskontoon. Tämä on ollut perinteisesti kaikkein tärkein syy, mutta uskontomarkkinoiden vapautuessa sen merkitys on vähentynyt. Silti ns. sisäänpäinlämpiävissä lahkoissa, kulteissa, seurakunnissa ja uskonnoissa tämä on varsin tärkeä juttu.

4) Avioliitto. Halutaan saada yhteinen uskontunnustus ja liitytään jommankumman puolison uskontoon. Yleensä valitaan helpompi ja liberaalimpi, mutta tästä on yksi selkeä poikkeus, ja se on islam. Jos jompikumpi puoliso on muslimi, uskonnoksi valitaan aina islam. Älkää kysykö että miksi, tietänette asian vallan hyvin itsekin.

Ruukinmatruunahan valitsi itse uskontonsa aivan muusta syystä. Hän valitsi sen siksi, että hän oli ateismissa tullut lopulliseen umpikujaan - edessä oli pelkkä tyhjyys - ja hän tiesi sen johtavan tuhoon. Niinpä hän varsin autistisesti valitsi kaikista älyttömistä uskonnoista kaikkein vähimmin älyttömän, buddhalaisuuden. Mutta paradoksaalisesti tuo uskonto on lähentänyt häntä myös muihin tolkullisiin uskontoihin - kristinuskoon, judaismiin, zarathustralaisuuteen, dzainalaisuuteen jne, siis niihin, jotka allekirjoittavat dharman ja buddhalaisen etiikan, vaikkeivät sitä suoraan mainitsisikaan. Mutta kaikki eivät ole yhtä autistisia tässä asiassa kuin blogiemäntänne, ja yleensä syyt ovat joko paljon älyttömämmät tai sitten paljon raadollisemmat.

Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että kreationismin nousu on nimenomaan naisten ansiota, sillä juurikin naiset liittyvät hanakimmin erilaisiin fundamentalistisiin ja tiukkapipoisiin lahkoihin. Tämä on, ikävä kyllä, feminismin kääntöpuoli; kaiken sen mesoamisen ja uhoamisen ja kiukuttelun vastapainoksi halutaan alistua, halutaan löytää auktoriteetti, halutaan jokin hahmo joka käskee ja komentaa ettei itse tarvitse ajatella vaan voi alistua ja totella. Naiset näin pääsääntöisesti ovat paljon konformistisempia ja auktoriteettihakuisempia kuin miehet, ja naiset vaihtavat mielihyvin vapautensa turvallisuuteen. Feminismistä voi hyvällä syyllä kysyä, että me tiedämme mistä olemme vapautuneet, mutta tiedämmekö me mihin me olemme vapautuneet? Vapauden osalta ei riitä, että on tullut vapaaksi. Sitä vapautta pitää myös osata käyttää ja se tulee osata säilyttää. Muussa tapauksessa uusi alistuminen on satavarmasti edessä.

Ja naisten perässä tulevat miehet. Miehet, nuo ah niin rationaaliset, yksinkertaiset ja heppinsä vietävissä olevat olennot, seuraavat seksin kutsua mitä älyttömimpiin ja vinksahtaneimpiin uskontoihin. Ja seksin ohella miehiä vetää mukaan myös valta. Mahdollisuus päteä ja saavuttaa asemaa ja sitä myötä mahdollisuus saada partnereita. Ja myös tällöin miehet ovat valmiita luopumaan järjestään ja rationaalisuudestaan, sillä mitäpä rakastuminen on kuin delirium?

Herätysliikkeet luovat myös mahdollisuuksia verkostoitumiseen. Ne voivat olla tiukkapipoisia seksin, alkoholin, tupakan ja muiden tajusteiden suhteen, mutta ne eivät ole sitä internetin suhteen, ja ne kykenevät näin luomaan maailmanlaajuisia verkostoja. Ja joukossa tunnetusti tyhmyys tiivistyy. Ihmiset ovat valmiita luopumaan järjestään saadakseen olla osa joukkoa ja kuuluakseen mukaan.

Ihmiset näin pääsääntöisesti eivät ole järkiolentoja, vaan tunneolentoja. Irrationaalisia, emotionaalisia ja laumasieluisia apinoita, jotka haluavat kuulua joukkoon ja tuntea itsensä hyväksytyiksi ja tärkeiksi. Vain aniharva haluaa jättäytyä vapaaehtoisesti ulkopuoliseksi. Ruukinmatruuna kuuluu heihin, sillä ruukinmatruunalla on paha taipumus ajatella ja ajattelu vaatii tilaa. Ja ruukinmatruunalla on myös paha kutina siitä, että tämä selittää omalta osaltaan kreationismin nousun. Ihmiset ovat valmiita dumppaamaan järkevän ja tieteellisen maailmanselityksen ja omaksumaan oman viiteryhmänsä selityksen. Tätä kutsutaan nimellä groupthink - kritiikitön ryhmän ideoiden omaksuminen ja niiden papukaijamainen toistaminen.

Mutta tilanteen ei tarvitse olla niin synkkä. Kuten ruukinmatruuna on todennut, hän aivan oikeasti kammoaa ja pelkää islamia, syistä jotka hän on jo moneen otteeseen kertonutkin. Kristityt voivat olla pölkkypäitä ja typeryksiä, mutta typeryys tiivistää joukon - tämä on inverssi latteudelle "joukossa tyhmyys tiivistyy" - ja vain tiivis joukko kykenee tekemään menestyksellistä vastarintaa. Ehkä sen jälkeen kun islamin uhka on nujerrettu, aivokuolema taas helpottaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä kohden uuspakanallisuus saavuttaa oman innovaatiosaturaatiopisteensä.