Ikäsyrjintä yleistyy työelämässä. Monilla aloilla 45-vuotiaan on jo liki mahdotonta työllistyä, ja suurten ikäluokkien eläköidyttyä heidän tilalleen ei enää ole palkattu uusia - ilmankin tullaan toimeen.
Työelämässä vallitsee suuri paradoksi. Yhteiskunnan eliitti paasaa työurien pidentämisen puolesta, mutta kukaan ei halua ikääntynyttä töihin. Mitä vanhempi työnhakija, sitä varmemmin hänet sivuutetaan.
Ja samanaikaisesti meillä pitäisi olla kuijertava työvoimapula ihan nurkan takana ja huoltosuhteen pitäisi huonontua niin, että työuria on ihan pakko pidentää ja lapset pitäisi saada suoraan alakoulusta sorvin ääreen ja eläkeikä sinne kahdeksankympin pintaan.
Jossain on jotain mätää.
Monday, May 23, 2011
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
32 comments:
Olet aivan oikeassa tuossa, jotain mätää tuossa todellakin on. Nykypäivän työelämä haiskahtaa muutenkin, mikähän ihme siinä on että 45vee alkaa olemaan liian vanha työelämään?
Ja muka työvoimapula painaa päälle, just just...
Kuinka niin paradoksi?
Syy juontaa puhtaasti siitä, että meillä ei ole riittävästi työvoimaneuvojia etsimässä työttömille töitä.
Eli kyllä ainakin työvoimaneuvojista on hälyttävä pula. Ja jos suinkin työvoimaneuvojia palkattaisiin lisää, niin varmasti...
Juha Järvinen joko vittuilee, tai vielä pahempaa on vakavissaan.
Työvoimaneuvojat ovat ehkä turhin ammattikunta koskaan. Olen sen rumban käynyt kerran läpi. Sain irtisanomisen jäljiltä ehdotuksia jakeluauton kuljettajan aikuiskoulutuksesta TTY:n päälle, jonka jälkeen totesin virkailijalle työllistyväni itse tai en koskaan. Hain itse työtä, löysin sitä ja ehdin olla alle vuorokauden työttömänä.
Työvoimatoimistoista on jo vuosia sittten tullut enemmän työttömyyskortistoja kuin toimistoja joiden kautta voi löytää työtä itselleen. Poikkeuksen muodostavat ehkä julkiset virat ja yhteiskunnan tuella käynnistettävät työpaikat.
Työnvälitys näyttää vuosia sitten siirtyneen nettiin ja työvoiman vuokrausyrityksille. Pelkän vuokraamisen lisäksi ne ovat valmiit hoitamaan koko rekrytointiprosessin, huolehtimaan koeajoista yms. Tekevät sen ilmeisesti joustavemmin kuin työvoimatoimistot.
Yli 50 v ikäisenä työpaikkaa vaihtaneena olen havainnut sekä oikeutettua että epäoikeutettua ikäsyrjintää. Kohtasin sattumalta ja onnella ennakkoluulottoman yrityksen, jossa tein 12 v uran ennen jäämistäni 65 v iässä vanhuuseläkkeelle viime vuoden lopulla.
Olisin voinut jatkaakin ellei yritys uuden omistajan ja johdon aikana olisi muuttunut ja työstä oli hävitetty tekemisen ilo.
Arvon ratsastaja. En suinkaan kettuile, puhun vakavissani! ;)
Ei ihminen elä ainostaan leivästä, vaan jokaisesta kuperkeikasta, jonka valtio hänelle tarjoilee:
Ihminenhän on aavistuksen kanaa kehityksessä jäljessä.
Jos nyt kana tyytyy pelkkiin jyviin, tarvitsee ihminen jotain muutakin kuin jyviä suuhunsa.
Koska:
Ihminen etsii jyviä vain siksi että se kykenisi lisääntymään mahdollisimman tehokkaasti.
Ihminen on keksinyt ison traktorin, jolla voi kääntää peltoa siinä määrin ettei joka ukon(siillä välin kun naiset tiskaa) tartte kyntää peltoa aamusta iltaan.
Mutta jos muut istuvat toimettomina pellonlaidassa, syntyy heille riitaa, kuka pääsee(kun tiskivuoro päättyy) heinälatoon. Samoin traktorikuski on katkerana.
Niinpä muille täytyy löytää mielekästä tekemistä. Ja vieläpä niin, että muut tuota palvelua tai tuotetta haluavat.
Ne muut siis, jotka istuvat siellä pellonlaidassa joutavat tällävälin tekemään vaikka jonkinlaisia talismaaneja, jotta tuon heinäladon ovet herkemmin naristen aukeaisivat.
Traktori kuskeineen, heinälato ovineen ja tiskivuori essuineen on jokaisen näytelmän päätähdet.
Mutta jos onkin tunnustettava, että tallinovi aukeaa paremmin erilaisilla taikakaluilla(hymy on muuten hyvin tehokas immateriaalinen juttu), eli palveluilla tai tavaroilla, jotka voidaan joko vaihtaa traktorikuskilta jyviin, tai näyttää kenellä on kiiltävin ja suurin avain sinne talliin.
Tuo traktorikuski, joka on kyntänyt aamusta iltaan, ja jolla on nyt jyviä yli oman tarpeen, on valmis vaihtamaan niitä sellaisiin tuotteisiin tai palveluihin, joista se kokee itselleen joko nautintoa tai materiaalista tai sosiaalista hyötyä.
Eletään edelleenkin, ja aina vain, ikuisesti pelkässä vaihdantataloudessa, vaikka joku jotakin muuta luulottelisi.
Joutilaille on keksittävä edes jotakin tekemistä, muutoin ne alkavat tappelemaan ja lopulta jopa häiritsemään sitä traktorikuskia. On siinä ikävä kyntää.
Nythän on pitkään mennyt iloisesti vihellellen kun sodanaikainen väki rakensi suuremmat traktorit, isommat tehtaat ja aitat. Oli siinä suurilla ikälopuilla ilo jossakin tehtaassa valssata kiskoja maailmalle. Mutta eipä ottaneet huomioon, että tehdastyö on lähes yhtä rankkaa kuin riiteleminenkin. Väsähtäähän sitä lopulta, ja joku joutuu lopulta heillekin vaihtamaan vaipat, kun ikää karttuu.
No nyt sitten tehtaan ovia suljetaan, sillä niitä talismaaneja pystytään tekemään jossakin kaukaisessa maassa edullisemmin. Jos se traktorikuski joutui ennen antamaan ämpärillisen jyviä yhdestä taikakalusta, antaa kiinanpoika samasta ämpäristä viisi taikakalua. Tottahan jokainen tietää kuinka siinä käy.
No, nyt pitäisi keksiä sille pellonlaidassa jyviä odottelevalle joutilaalle väelle puuhaa, jotta se ei alkaisi haastamaan riitaa, ja lopulta rikkomaan traktoria.
Pitäisi keksiä uusia tuotteita ja palveluita jota tuo traktorikuski vaihtaa jyviin. Tai että se heinälato aukeaisi helpommin.
Mutta mitä keksiikään päättäjämme?
Heitellään kaikki kuperkeikkaa. Onhan sekin ”palvelua”, tai ainakin tekemistä, jotta traktoria ei rikota.
Muutaman viikon kuperkeikkoja tehnyt tietää, kyllä kuinka pitkään sitä jaksaa. Hymy hyytyy. Ja on syytä muistaa että hymy on paras immateriaalinen aitanavain.
Työ ei lopu koskaan. Mutta sekin on totta että kohta on työvoimapula. Kattokaas kun ei se kiinanpoika tyhmä ole. Ei se ikuisesti vaihda talismaaneja kuperkeikkoihin. Eikä se tänne tule suurilta ikälopuilta vaippoja vaihtamaan, sillä ei se traktorikuski kuperkeikkoihin niitä jyviään vaihda.
Tai mistäs minä tiedän vaikka vaihtaisikin?
Parasta ehkä on että kaikki tekevät kuperkeikkoja koska suuri isäntä, eli armas valtiomme niin käskee. Minulla on välillä jo niska kipeäni, hymy ei silti hyydy koskaan, mutta pieneen ja herkkään kettuiluun sillä saattaa joskus aika antaa periksi.
Että laske siitä mitä se oli. Kettuiluako, vaiko vakavaa puhetta?
Hypoteesi. Evoluution valintapaineet historian alkuhämäristä alkaen ovat suosineet ikäsyrjintää. Nykypäivänä ilmiö näkyy järjettöminä valintoina rekrytoinneissa, jossa nuori aloittelija ohittaa kokeneita ja tuloksia aikaansaaneita vanhempia rekryyttejä.
On melkeinpä sääntö, että kahdesta rekryytistä valitaan nuorempi. Jos ammatti on hömppäalalla valittava on nuori ja seksikäs nainen, jos päätöksentekijä on mies.
Ikäsyrjintä siis lienee syväkoodautunut aivoihimme. Koodaus toimi mainiosti aikanaan populaation jatkuvuuden takaajana, mutta nyt sen tarpeellisuus on kyseenalaistunut johtuen ihmisen pidentyneestä toimintakykyisestä elinajasta.
Kertooko tämä tilanne siitä, että työelämä (vastoin yleistä näkemystä) ei enää vaadi niin paljon osaamista? Jokainen tarpeeksi pitkään elänyt ymmärtää, että on 50-vuotiaana osaavampi kuin 30-vuotiaana. Jos osaamiselle ei ole käyttöä, on aivan selvää, että työnantaja valitsee nuoremman ja halvemman vaihtoehdon.
Aika usein näkee omalla alallani (ohjelmistot) sanottavan, että osaamista pitää päivittää niin usein, että se nuorempi on ihan yhtä pätevä. Sehän on täyttä paskapuhetta, myös IT-alalla todellinen asiantuntemus syntyy vasta vuosikymmenien työstä. Se ei eroa tässä suhteessa mitenkään vaikkapa puusepän työstä.
"Hyväksykää maahanmuutto tai ette pääse eläkkeelle."
Työvoimapula on täysin todellinen ilmiö. Avoimia työpaikkoja oli juuri luokkaa 60 tuhatta.
Ongelma on sosiaaliturva ja ylimitoitetut lupaukset siitä, ettei suomalaisten tarvitsisi tehdä "paskaduuneja".
On, on ihan todellinen ilmiö on. Varsinkin kun on kymmenen hakijaa jokaista avointa työpaikkaa kohti ja meillä on koko läntisen Euroopan surkein sosiaaliturva..
Reality check: Suomen ainoa ongelma on pula sellaisista työttömistä, jotka suostuvat orjatyöhön nälkäpalkalla. Kyllä jämpti on niin.
Todettakoon vielä, että duunista tekee paskaduunin kaksi asiaa: toinen on niin surkea palkka ettei sillä tule toimeen ja toinen ovat surkeat ja kohtuuttomat työlot ja -ehdot.
Palkalla tulisi kyetä elämään. Heti kun työnantaja maksaa kohtuullista palkkaa ja työehdot saadaan kuntoon, työ lakkaa olemasta paskaduuni.
Periaatteessa kolmas paskaduunin kriteeri on arvostus, joskaan ei heti tule mieleen kivaa tai hyvin palkattua duunia, jota ei arvosteta. Paitsi ehkä kansanedustaja.
”Reality check: Suomen ainoa ongelma on pula sellaisista työttömistä, jotka suostuvat orjatyöhön nälkäpalkalla. Kyllä jämpti on niin.”
Tai sitten ei ole? Se on totta että paljon olisi sellaista työtä, mistä ei palkkaa makseta, mutta miksi ei makseta, onkin jo täysin toinen juttu.
Perimmäinen syy ei ole työnantajissa, eikä työntekijöissä.
Ongelma on ehkä dynaamisuudessa, joka on huono sana kuvaamaan tilannetta. Valtaosahan ihmisistä kuulee sellaista, mitä haluaa kuulla, ja lukee sellaista mitä haluaa lukea. Sanoissa on usein pieni tunnelataus ja niinpä ne saatetaan ymmärtää väärin.
Mutta lue seuraava teksti tarkkaan. Se on roskapostia. Ja kun kysyin onko Rouvalla sapelia, niin katson kortit nyt. Yksi pyyntö siis: tuhoa roskapostina.
Ei harmaasta taloudesta voi puhua. Edes harmaan talouden merkitystä ei ymmärretä oikein, vaan sanana se jakaa ihmiset pyhiin ja pahoihin. Kukaan ei taatusti halua olla tarinan pahis, ja niinpä esimerkiksi harmaasta taloudesta ei puhuta, niinkuin asia oikeasti on.
Rouva on joskus kurkannut kuiluun ja kuilu on moikannut takaisin. Voi olla, että olen omankin kuiluni nähnyt. Ja riittävän monta kertaa.
Ehkäpä joskus olen katsonut ovesta, jota ei koskaan olisi saanut avata. Se ei liity yrittäjyyteen, eikä harmaaseen talouteen, mutta ehkä kytkeytyy jotenkin siihen ja mikä sulkee suuni. En puhu harmaasta taloudesta avoimesti, siksi että en halua joka tahon vihaisten katseiden alle. Ehkä joskus.
Ja voipa olla, että pidän suuni kiinni, suojellakseni jotain. Sanat voi ottaa hullun lyhyenä puheena ja nauraa, mutta sanoissa voi piillä myös jotakin.
Sosiaalinen status voi toimia myös selustan turvaajana. Hiljaiset ihmiset on helpointa vaientaa.
Mutta ehkäpä se oli vain hullun puhetta, tai taakse voi kätkeytyä jotakin.
Tietyissä asioissa on syytä luottaa vain itseensä, ja varmistaa selusta. Narri on ollut pahoissakin tilanteissa, eikä pelkää omaa selustaansa, mutta suojelee ehkä jotakin toista.
Elämä on joskus julmaa, ja sen taakse voi kätkeytyä paljon pelkoa.
Ehkäpä joksus avaan sanoja enemmän. Olkoon ne hölmön sanoja siihen saakka, ja hävitköön nämäkin sanat nyt jonnekin roskapostien bittiavaruuteen.
Tiedemiehelle: Työvoimapula markkinataloudessa on mahdoton ajatus. Jos jollain alalla on työvoimapulaa se korjautuu nostamalla maksettavaa palkkaa, ja kas kummaa rekrytointiongelmat poistuvat. Tietty jos ko. homman tuottama lisäarvo ei riittävään palkkatasoon riitä niin se voi olla ongelma, mutta sitten kannattaa kysyä onko ko. työ sitten riittävän tarpeellista?
Ja niinkuin RM sanoi lähes orjatyövoimasta on varmaan aina pulaa. Ainakin siis niin kauan kuin meillä on sosiaaliturva. Joku varmasti pitäisi kovasti toivottavana että meillä olisi laajemminkin tälläisia orjatyöpaikkoja, mutta aika moni taas ei. Arvovalinta nääs. Ja niin kauan kuin tässäkin maassa on edes auttava demokratian taso voi olla sangen hankalaa saada tätä orjatyöfantasiaa läpi.
Väite kymmenestä hakemuksesta per työpaikka on täyttä tuubaa.
Avoimia työpaikkoja oli tammi-maaliskuussa 59 000 ja näistä 36 prosenttia sellaisia, että hakijoita ei ollut juuri lainkaan. Vaikein työvoimapula on kaupan, kuljetus ja varastointi sekä majoitus- ja ravitsemusaloilla.
Samaan aikaan Suomessa oli 220 000 työtöntä. Vaikka kaikki työttömät oikeasti hakisivat työtä (väittäisin, että suurin osa ei hae mihinkään), niin ei niitä hakemuksia silti kymmentä tule per työpaikka. Ei likipitäenkään.
Keskimääräinen työtön vetää tuollaiset 1200 euroa kuussa. Kun otetaan huomioon kaikenlaiset tulosidonnaiset maksut ja vähennykset, niin se tarkoittaa, että työtön tienaa reaalisesti käytännössä enemmän kuin tavan duunari 70-luvulla, ja vain karvan verran vähemmän kuin normipäivää painava keskiluokkainen, kuten vaikka opettaja tai sairaanhoitaja. Miksi kukaan sellainen menisi varasto- tai tarjoiluhommiin, joissa nettopalkka on parin tuhannen kieppeillä?
Ja sitten todellisuuteen: Oletko nyt ihan satavarma, että haluat olla sitä mieltä, ettei ihmisten tarvitse osallistua oman elämänsä rahoittamiseen millään tavalla, vaan fattan kuuluu maksaa kaikki viulut, jos vaihtoehtona on ryhtyä tarjoilijaksi, trukkikuskiksi, tai kaupan kassaksi? Minusta nuo ovat kaikki aivan hyviä ja asiallisia töitä. Ei niissä tienaa sellaisia liksoja, joilla ostetaan uusi audi ja omakotitalo Espoosta, mutta edelleen, miksi veronmaksajien pitää elättää ihmiset, joilla on mahdollisuus elättää itse itsensä?
Väite kymmenestä hakemuksesta per työpaikka on täyttä tuubaa.
Jos avoimia työpaikkoja on 60 000 ja työttömiä tai siihen verrattavassa asemassa olevia on liki 500 000, on helppoa laskea, että siitä tulee noin kymmenen työtöntä jokaista työpaikkaa kohti.
Avoimia työpaikkoja oli tammi-maaliskuussa 59 000 ja näistä 36 prosenttia sellaisia, että hakijoita ei ollut juuri lainkaan.
Jos markkinataloudessa työpaikka ja työtön eivät kohtaa, syy on palkassa. Nuo työpaikat ovat sellaisia, että niistä maksetaan niin huonoa palkkaa tai niissä on niin huonot työehdot, ettei niitä kannata tehdä.
Samaan aikaan Suomessa oli 220 000 työtöntä.
Plus non 300 000 ihmistä erilaisissa p*ska-, hantti- ja tilapäistöissä, "harjoittelussa", tempputyöllistämistoimissa ja koulutuksessa. Tätä kutsutaan tempputyöllistämiseksi.
Keskimääräinen työtön vetää tuollaiset 1200 euroa kuussa. Kun otetaan huomioon kaikenlaiset tulosidonnaiset maksut ja vähennykset, niin se tarkoittaa, että työtön tienaa reaalisesti käytännössä enemmän kuin tavan duunari 70-luvulla,
Elämä on kovaa ja sitten sinä kuolet. 1970-luvulla elämä oli kautta linjan halvempaa kuin nykypäivänä, ja nykypäivänä tavan duunari tienaa enemmän kuin ylempi toimihenkilö tuolloin.
1970-luvusta on jo 40 vuotta. Meillä ei ole tapana verrata tilannetta omien vanhempiemme nuoruuteen vaan toisiin teollisuusmaihin tällä hetkellä. Ja siinä vertailussa Suomi on heikoilla.
Miksi kukaan sellainen menisi varasto- tai tarjoiluhommiin, joissa nettopalkka on parin tuhannen kieppeillä?
Sosiaalisten suhteiden takia. Kokeilepa tehdä muutama kuukausi etätöitä ja katso, tuletko mökkihöperöksi.
Ja sitten todellisuuteen: Oletko nyt ihan satavarma, että haluat olla sitä mieltä, ettei ihmisten tarvitse osallistua oman elämänsä rahoittamiseen millään tavalla
Ei ongelma ole siinä. Ongelma on siinä, että kyllä työnantajat teetättäisivät orjatyötä nälkäpalkalla, jos vain sallittaisiin. Toisaalta nykypäivänä työllistäminen on paljon vaikeampaa kuin tuolloin 1970-luvulla mistä puhut: ne yksinkertaiset entry levelin puuhat, mihin kuka tahansa saattoi työllistyä apukoulupohjalta, on lakkautettu pois.
edelleen, miksi veronmaksajien pitää elättää ihmiset, joilla on mahdollisuus elättää itse itsensä?
Mieti sitä sitten kun olet ensin ollut itse vuoden työttömänä ja lähettänyt 500 hakemusta eikä kertaakaan tärppää. Sanotaanko näin, että Siperia opettaa.
Orjatyöstä puhuminen on todella typerää tässä yhteydessä. Noissa hommissa tuntipalkka on tyypillisesti noin 10 euroa tunti. Se tekee kuukaudessa noin 1500 euroa. Ei se ole iso palkka, mutta kyllä sen pitäisi riittää sellaiselle, jolla ei ole mitään koulutusta. Jos sossusta saa melkein saman verran, niin silloin noihin hommiin ei mennä.
Tottakai tämä on "arvokysymys", mutta arvokysymykset pitää ratkaista vertailemalla niiden "arvovalintojen" tosiasiallisia seurauksia, ei sitä, mitä niillä halutaan "viestittää". Maksamalla veronmaksajien pussista reilu tonnin siitä, että löffätään sohvalla, tosiasiassa ei auteta oikeastaan ketään, vaan ainoastaan tuotetaan haittaa. Fattan rahoilla sohvalla makoilevalle tuotetaan haittaa pitkällä aikavälillä mahdollistamalla huonot valinnat nyt, ja työnantajalle ja veronmaksajalle sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, aiheuttamalla työhaluttomuutta ja kustannuksia vastaavasti.
Siis, työvoimapula on todellinen, mutta se johtuu siitä, että sosiaaliturvajärjestelmä "ostaa" työntekijät ulos markkinoilta. Maahanmuutollahan tätä ei voi ratkaista, ellei sitten evätä töiden perässä tulevilta maahanmuuttajilta sosiaaliturvaa. Sekin toki vain korkeintaan hieman helpottaa ongelmaa, ei ratkaise.
Etsitäänpäs hitsari näyttämölle.
Tuo onneton duunari haluaisi tehdä työtään, eli hitsata. Se kolkuttaa tehtaan ovea, jossa tietää että kaivattavan hitsareita.
Mutta, mutta, eipä aukea tehtaan ovi. Reitti portin taakse kulkee vuokrafirman kautta. Vuokrafirma veloittaa tehdasta tuosta hitsarista 35€+alv/h ja maksaa tuolle hitsarille 9€/h.
Tuon hitsarin tuottama hyöty tehtaalle on oltava markkinatalouden yksinkertaisten sääntöjen jälkeen hiukan sen päälle, mitä vuokrafirmaan maksetaan.
Eikö tehdas saisi hiukan enemmän hyötyä, jos nappaisi tuon pojan suoraan ovelta ja maksaisi sille 20€/h?
Onko tarinan pahis tuo häijy tehdas, vai ahne vuokrafirma? Vai laiska duunari?
Tehdas ja vuokrafirma toimivat markkinatalouden sääntöjen mukaan. Ne tekevät asiat juuri niin, kuin se on kannattavinta. Samoin duunari hoitaa pääsääntöisesti hommansa.
Tarinassa ei ollut pahista, vaikka se helpointa tuosta porukasta onkin etsiä. Se löytyy jostakin muualta.
Jos näytelmässä on vääränlaiset lavasteet, kannattaa katsoa lavasteiden taakse, syylliset harvoin löytyy näyttämöltä. He tekevät vain työtä käskettyä.
Tehdas ei voi ottaa duunaria suoraan töihin, koska työehtosopimus sanoo, että jos duunarille ei huomenna ole enää töitä, palkkaa pitää silti maksaa tietyn aikaa.
Vuokrafirman kanssa voidaan taas tehdä sopimus, jossa vuokrafirma "tekee" työn, eikä sitä vuokrafirman kanssa tehtyä sopimusta koske lainkaan tällainen pelleily.
Vika ei ole tehtaassa, ei työntekijässä, eikä vuokrafirmassa, vaan sääntelyssä, jota myös RM omissa jutuissaan yleensä vaatii vain lisää.
Juuri tuo tarkastelu on oikea: Jos firman kannattaa maksaa 35 euroa tunti, mutta työntekijä on valmis tekemään sen 10 eurolla tunti, niin sääntely saadaan näyttämään siltä, että siitä ei ole mitään haittaa. On siitä, koska siinä vuokrafirman tapaiset järjestelyt, joilla riskejä siirrellään, tulevat tavallisiksi. Ne hukkaavat paljon arvokkaita resursseja yhteiskunnasta.
Tarinassa on pahis, mutta pahis vetelee naruja taustalla, eikä näy näyttämöllä. Pahis on se taho, joka "hyvää" tarkoittaessaan on määrännyt kaikista niistä säädöksistä, jotka ovat lisänneet hitsarin palkkaamisen riskejä kohtuuttoman suuriksi.
Orjatyöstä puhuminen on todella typerää tässä yhteydessä. Noissa hommissa tuntipalkka on tyypillisesti noin 10 euroa tunti. Se tekee kuukaudessa noin 1500 euroa. Ei se ole iso palkka, mutta kyllä sen pitäisi riittää sellaiselle, jolla ei ole mitään koulutusta.
Ja vielä vähemmänkö pitäisi maksaa?
Juha Järvinen jo totesi että mikä on vikana. Työelämä on huonontunut rajusti siitä, mitä se oli 1980- ja 1990-luvuilla ja nykypäivänä firma kuin firma ottaa työntekijänsä pätkätöihin vuokrafirman kautta. Jotka sivumennen sanoen pääsääntöisesti kohtelevat työntekijöitä kuin p*skaa ja huijaavat heitä.
Jos sossusta saa melkein saman verran, niin silloin noihin hommiin ei mennä.
Eikä varsinkaan silloin, jos kuuppa sanoo töissä poks däng däng muutamassa kuukaudessa.
Reality check: Sosiaaliturva tarjoaa minimitoimeentulon. Sillä ei paljoa hurrata, varsinkaan jos on ns. sosiaalista elämää. Suomalainen sosiaaliturva on Länsi-Euroopan huonoin. Mutta jos vaihtoehtona on nälkäpalkka orjaehdoilla, silloin jopa tuo minimitoimeentulokin kuulostaa hyvältä idealta.
Suomalaiset eivät ole kiinnostuneita palkasta. He ovat kiinnostuneita töissä jaksamisesta. He ovat kiinnostuneita siitä, että työtä pystyy tekemään vielä ensi vuonnakin. Hyvät työolosuhteet, työtoverit, esimies-alaissuhteet ja töissä viihtyminen painavat enemmän vaa'assa kuin palkka.
Reality check II: Töissä jaksaminen on suomalaisen työelämän kipupiste. Koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä jää työkyvyttömyyseläkkeelle kun pollari ei kestä. Varsinkin nuorten, tunnollisten ja ahkerien naisten keskuudessa pimahtaminen on suunnilleen epidemia. 20% suomalaisista syö psyykenlääkkeitä jaksaakseen. Onko järkee vai ei?
Jos duuni on niinsanotusti p*skaa, eli työehdot ovat huonot ja siihen liittyy tolkuton hyväksikäyttö, silloin palkan on oltava todella korkea, että sitä kannattaa tehdä Mielenterveys on asia, jolla ei aleta leikkimään.
Joku raja sentään duunarin riistämiselläkin. Vai suositteletko kenties itsemurhaa ratkaisuksi päästä siitä hullunmyllystä kokonaan pois?
Sinulle tekisi vuosi tai kaksi työttömyyttä omakohtaisesti koettuna todella hyvää. Voisit alkaa ajatella asioista hiukan toiselta kantilta.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat töissä noilla aloilla. Esimerkiksi tunnen muutaman ihmisen ravintola-alalta, ja vuokratyöfirmojen kautta töissä olevia ihmisiä. Palkka ei ole hyvä, enkä minä sanonut mitään siitä, että sen pitäisi olla huonompi.
Tosiasia kuitenkin on, että noilla palkoilla ei kannata mennä töihin. Suomalainen sosiaaliturva on katastrofaalisen huono siinä, että se toimii niin, että ensin kun jäät työttömäksi, saat ansiosidonnaista, ja kun putoat siltä, menet sossuun. Ansiosidonnaiselta ei juuri kannata töihin liikahtaa ja taas sossun rahalla oleva on viimeisenä jonossa, kun työntekijöitä valitaan.
Koska ansiosidonnaisella ei kannata mennä, ja siltä pois pudonnut ei pääse töihin, niin järjestelmä todellakin on huono.
Niin, siis vielä sen verran, että työvoimapula on silti aivan todellinen ilmiö. Työtä kyllä olisi, mutta kukaan ei halua tehdä sitä työtä, koska työkkärirahoilla elää leveämmin.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat töissä noilla aloilla. Esimerkiksi tunnen muutaman ihmisen ravintola-alalta, ja vuokratyöfirmojen kautta töissä olevia ihmisiä. Palkka ei ole hyvä, enkä minä sanonut mitään siitä, että sen pitäisi olla huonompi.
Kyllä se liksa saadaan painetuksi sinne Ricardon rautaisen palkkalain mukaiseen toimeentulominimimiin kun vain oikein yritetään. Ongelma on siinä, että sillä pitäisi elääkin.
Tosiasia kuitenkin on, että noilla palkoilla ei kannata mennä töihin.
Jos ei nälkäpalkalla kannata mennä töihin, niin palkka on liian huono. Tai sitten työehdot ovat liian huonot. Simple as that.
Suomalainen sosiaaliturva on katastrofaalisen huono siinä, että se toimii niin, että ensin kun jäät työttömäksi, saat ansiosidonnaista, ja kun putoat siltä, menet sossuun.
Täsmälleen sama tilanne on kaikissa muissakin EU-maissa. [E tu punto es...?]
Vai kannatatko linjaa "köyhät kyykkyyn ja rutiköyhät mahalleen"?
Ansiosidonnaiselta ei juuri kannata töihin liikahtaa ja taas sossun rahalla oleva on viimeisenä jonossa, kun työntekijöitä valitaan.
Elämä on kovaa ja sitten sinä kuolet. Ruukinmatruuna sattumoisin tietää mikä merkitys työnantajien silmissä on katkeamattomalla työhistorialla. Pelkästään jo se on riittävä syy nostaa p*rsettä välittömästi jos ja kun hommat loppuvat ja olla ansiosidonnaisella täsmälleen niin vähän aikaa että löytää uuden työn. Tuo "ansiosidonnainen on niin hyvä ettei kannata hakea työtä" on pelkkää diibadaabaa tässä katsannossa. Mutta jos tarjolla on vain orjaduuneja nälkäpalkalla, niin yhtään terveitsetuntoisempi ihminen toteaa, että tyhjän saa pyytämättäkin ja että pitäkää tunkkinne.
Siitä on lopultakin kyse. Jos jonkun mielestä ansiosidonnaisella kannattaa olla, niin silloin on jossain paljon isommassa vikaa kuin työttömyysturvassa itsessään.
Niin, siis vielä sen verran, että työvoimapula on silti aivan todellinen ilmiö. Työtä kyllä olisi, mutta kukaan ei halua tehdä sitä työtä, koska työkkärirahoilla elää leveämmin.
Silloin ainoa ratkaisu on joko nostaa palkkoja tai parantaa työehtoja. Ei siinä ole mitään kummempaa. Jos töihin ei kannata mennä tarjotulla palkalla, niin silloin on toteutunut David Ricardon rautainen palkkalaki: palkka on saavuttanut toimeentulominimin.
Ja tämä on oikeiston petos. Työntekijöiden palkat kyllä varmasti saneerattaisiin työkyvyn ja nälän rajamaille, mikäli se riippuisi nykyistäkin enemmän yksin työnantajasta.
Tiedemiehellä ei taida olla kovin laajaa kontaktipintaa työttömiin kun hän esittää että sosiaaliedut ovat niin hyvät etteivät ihmiset halua töihin.
Olen tuntenut ison määrän työttömiä jo 1992 laman aikana ja sen jälkeen. Suurin osa olisi välittömästi lähtenyt töihin jos heidän ammattiaan vastaavaa työtä olisi ollut tarjolla vaikkapa TES:in mukaisella palkalla. Mutta kun ei ollut töitä edes tarjolla. Ja ikäsyrjintä tuli kuvioihin sekin mukaan jo 1990 -luvulla.
Rajaus työssäkäyntialueeseen ja ammattisuoja voivat olla ongelmia ja esimerkiksi prosenttipalkkaisia (ja pienipalkkaisia!) töitä tarjoavat pikkuyritykset.
Aitoja sosiaalipummeja on työttömissä havaintojeni mukaan todella vähän. Pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyneisyys synnyttävät omia lisäongelmia jotka voivat olla työllistymisen esteitä.
Ei tiedemiehen näkemyksissä mitään ihmeellistä ole. Valitettavasti samoja harhakäsityksiä jakaa iso joukko konservatiiveja.
Työvoimapula on täyttä tuubaa, mutta Tiedemiehellä on tietty pointti siinä, että työttömyystuki- ja työehtojärjestelmä luovat erilaisia kannusteita työttömyydelle ja esteitä työllistymiselle. Esimerkiksi Tanskassa on ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämisen ja irtisanomisen helpottamisen jälkeen työllisyys kohentunut selvästi. Ruotsissakin porvarihallitus on muuttanut kuuluisaa sairaspäiväraha-järjestelmää, mikä on vähentänyt sairaspoissaoloja. Tuskin väestö on yht´äkkiä tervehtynyt huikeasti.
Jos tehdään sellainen olettamus, että ihminen tavoittelee yleensä omaa etuaan, valta turmelee, ja ihminen on edelleen ihmiselle susi.
Kun siihen kytketään vielä yksi sanonta; Jonka leipää syöt sen lauluja laulat, niin päästään eteenpäin.
Jokainen kaunis ideologia kompastuu näihin asioihin, vaikka pohjimmainen ajatus saattoikin olla hyvä.
Älkääs nyt etsikö syyllistä ihmisistä(eikä edes pirusta, tällaisen änkyräfundiksen sivuhuomautus;-)
RM on ansioituneesti pohtinut kulttuurievoluutiota. Jatka samaa rataa, mutta älä uppoa liiaksi aatemaailmaan, jossa asiat jaetaan pyhiin ja pahoihin.
Myös yritysmaailma toimii evoluution mukaan. Yritysmaailmakin on hengissäselviytymisen ja kehittymisen evoluutiota ja siinä toimii aivan samanlaiset mekanismit.
Ja jos yrittäjyys ja sen tukeminen koetaan autuaaksi tulemisen ideologiana, niin se suosii ehkä enemmän rikkaruohoja, kuin niitä hyötykasveja. Ja se mitä suositaan kasvaa parhaiten.
Koko yritystukien viidakko on esimerkkinä yksi suuri rikkaruohokenttä. Mutta se on myös sellainen alue, missä valta on pesiytynyt kauniin ideologian taakse. Ja valtaa käytetään sumeilematta.
Ja jos jonnekin syntyy tyhjiö, se kyllä täyttyy.
Teollisuus, (ja yrittäjyys) on ollut kokonaisuudessaan voimakkaassa muutoksessa jo pitkään(ainakin sieltä 90-luvulta). Ja se kulkee oman evoluutionsa mukaan. Tuota suuntaa ohjataan vallan valvomoista. Enkä viittaa mihinkään salaliittoihin, sillä koen että esimerkiksi zeitgeist tai siioninviisaidenpöytäkirja salaliitot ovat vain vastaisku, sille evoluution ja vallan murrokselle joka nyt on käynnissä.
Ja kaikki vain juontaa siitä, ettei ymmärretä myös vallan tarvitsevan suitsia. Ei edes ymmärretä missä se valta piilee. Ihminen on edelleen ihmiselle susi, mutta vallantonttia vartioidessaan perin häijy sellainen.
Mutta varovainen saa olla ettei ellipsi ala muistuttamaan liikaa ympyrää:
Eräässä kokeessa Pavlov ehdollisti koiran erittämään sylkeä aina, kun tämä näki ympyrän. Seuraavaksi koiralle näytettiin ellipsi, muttei annettu ruokaa. Koira oppi pian erottamaan ympyrän ja ellipsin toisistaan. Tämän jälkeen koiralle näytettiin sarja ellipsejä, joista jokainen muistutti hiukan enemmän ympyrää kuin edellinen. Lopulta, kun ellipsit olivat muuttuneet lähes ympyränmuotoisiksi, koiran käytös muuttui dramaattisesti: se alkoi haukkua, näytti hampaitaan ja kieltäytyi kokonaan ottamasta sille tarjottua jauhelihaa. Ellipsisarjan myötä koira menetti aikaisemmin oppimansa ehdollistuneet refleksit.-wikipedia
Mutta jos myös ihminen(myös yritysmaailmassa) toimii Pavlovin kokeiden mukaan(miksi ei?) ja jos Millgram sattui olemaan oikeassa että ihminen on hyvin auktoriteettiuskovainen. Kun nuo asiat piirtää kalvolle, asettaa kalvot päällekkäin, ottaa kulttuurievoluution huomioon, seuraa vallan evoluutiota, yritysmaailman evoluutiota, rahamaailman evoluutiota ja arvojen evoluutiota, niin ollaan hyvin lähellä ettei edes ellipsiä eroteta ympyrästä, ja josta historia kertoo lisää.
Mieti RM asiaa evoluutioteorian näkökulmasta ja jätä tunteet(tämä oli kyllä raskasmetallipäästö), sillä tunteet voi kuljettaa mieltä sinne Pavlovin ympyrän suuntaan. Silloin on keisarilta turha riisua vaatteita, vaan touhu menee räksyttämiseksi ja kyynisyydeksi.
Ja sarkastisena loppukevennyksenä kysyn tarvitseekohan ihmisen mieli lisää mielialalääkkeitä, vai kulkeeko evoluutio vain tästä tähän, jolloin taas ollaan siellä kuvitellussa paratiisissa, jossa kaikki viheltelee.
Mutta voisinpa tähän loppuun piirtää samat merkit, jonka sain Simbergin maalauksen linkityksestä.
Tässä hieman ajattelemisen aihetta. Suomea pidetään usein Euroopan amerikkalaisimpana valtiona, mutta Yhdysvaltoja voi pitää Amerikan suomalaisimpana valtiona tässä suhteessa.
Sama selkokielellä: Sosiaaliturva ei ole syy vaan seuraus siitä, miksi työnantajat suhtautuvat hyvin nuivasti työttömien palkkaamiseen ja heidän työllistämiseensä. Aivan riippumatta siitä, onko yhteiskunnassa hyvä sosiaaliturva (kuten Saksassa) vai huono (kuten Yhdysvalloissa). Suomi on tässä asiassa lähempänä Yhdysvaltoja kuin Saksaa. Ja jos Yhdysvalloissa, jossa ei ole käytännössä minkäänlaista työttömyysturvaa olemassa, työnantajat eivät palkkaa työttömiä, niin miksi he palkkaisivat Suomessakaan?
Sosiaaliturvan heikentäminen ei paranna työttömien työllistymistä. Päinvastoin se sysää heidät pysyvästi syrjälistöön - lopullisesti.
Keskustelimme kerran erään kokoomukselaisen kansanedustajan kanssa mm työttömyyskorvauksista.
Totesin keskustelussa kyynisesti, että jos kaikki avustukset lopetettaisiin niin siitä käynnistyisi aivan ennen näkemätön toimeliaisuuden aika. Jos nimittäin haluttaisiin vain työttömät saada "aktivoitua" :)
Pullojen ja jätepaperin keräys, katukaupustelu, kerjääminen yms mutta myös vähemmän miellyttävää toimeliaisuutta - kaduilla ja puistoissa ryöstelyä, myynmälävarkauksia jne erityisesti uhreina vanhukset ja vammaiset jne.
Tämä kansanedustaja oli ihan fiksu ja hän totesi, että nämä erilaiset avustukset, tuet ja tulonsiirrot yms ovat meidän hinta yhteiskuntarauhasta.
Jos joku haluaa sellaisen yhteiskunnan jossa on korkeat aidat, maksulliset vartijat, vartijakoirat, valvontakamerat jne lisäämässä hyvinvoipien näennäistä turvallisuuden tunnetta niin siitä vaan. Minä en ainakaan sellaista yhteiskuntaa haluaa Suomeen.
RMSosiaaliturvan heikentäminen ei paranna työttömien työllistymistä. Päinvastoin se sysää heidät pysyvästi syrjälistöön – lopullisesti.
Nimenomaan näin. Mutta Suomessa on totuttu keppiin. Ja se viuhuu aina.
Jos laskee kaiken tempputyöllistämisen ja kaikenlaisten tukiviidakoiden kustannukset, niin kansalaispalkka(ja suurempi kuin nykyinen minimitoimeentulo) voisi hyvinkin olla toimiva ja edullisempi vaihtoehto.
Itse uskoisin että sillä olisi tervehdyttävä vaikutus talouteen. Köyhät kun käyttävät joka pennin jonnekin, jolloin se raha valuu perusjuttujen jälkeen lopulta kilahtaen takaisin valtion kassaan. Ehkä se jollakin menisi suoraan viinaan, mutta päätyen silloinkin lähes suoraan valtion kassaan(voi jonkin verran lisätä lääkärien määrää;)
Suuri etu on siinä, että se vapauttaa suuren määrän ihmisiä miettimään jotakin muuta kuin ikuista temppuilua erinäköisillä tiskeillä.
Toki iso määrä byrokratian rattaissa työllistyvistä(työvoimaneuvojista) ja erilaisista apupyörien asettelijoista, vapautuu suoraan kortistoon.
Mutta en usko että ihmisluonto on sellainen täällä Suomessa, että kukaan jaksaisi kovin pitkään seisoskella steissillä tai istua sohvalla. Kyllä tekeminen on yleensä kivaa, ja jos ihmiset vapautetaan tekemään jotakin, eikä lyhyestäkään työllistymisestä rankaista, kuten nykyään, niin voisipa olla että syrjäytyminen vähenisi, mutta ennenkaikkea työteon kannattavuus nousisi. Nyt kannattaa laskea, kannattaako tehdä, vai jättää tekemättä.
Syrjäytyminen ja masennus on ikävän suuria riskejä yhteiskunnalle. Ja kalliita.
En vastusta tulonsiirtoja. Vastustan typeriä tulonsiirtoja, kuten toimeentulotukea. Myös ansiosidonnaisen tapaiset "pelituet", joiden kanssa optimoidaan niin, että voidaan olla kesät työttömänä ja talvet duunissa, ovat typeriä.
Köyhien auttaminen on OK, mutta köyhyyden ostaminen ei. Jos tuki on muodoltaan sitä, että maksetaan siitä, ettei osallistu yhteiskunnan toimintaan, niin voi olla satavarma, että tällaista toimintaa saadaan enemmän.
Sosiaaliturvan hintana se, että työssäkäyviä verotetaan, on mitätön, pikkiriikkinen murto-osa, verrattuna siihen kustannukseen, joka tulee siitä, että sosiaaliturvan takia ei tehdä töitä.
Jos ongelma on se, että 1500 eurolla ei kannata mennä töihin, koska se on liian vähän duunista, niin mitä ihmeen järkeä on maksaa se tarkalleen sama raha siitä, että henkilö on kotona? Yhteiskunnan kannalta paljon parempi vaihtoehto olisi jopa se, että maksetaan se tuki siitä huolimatta, että kaveri on duunissa. Silloin se tienaa jo paljon enemmän, ja sen lisäksi tekee jotain hyödyllistä.
Ne 60 000 avointa työpaikkaa ovat ihan todellisia työpaikkoja, suurin osa on yksityisellä sektorilla, ja jos niitä todella tehtäisiin, yhteiskunta voisi paremmin, vaikka samaan aikaan maksettaisiin niille, jotka noihin töihin menevät.
Tiedemies osui asian ytimeen osittain tuossa viimeisessä kirjoituksessaan.
Mutta se, miksi tukea saavan ei kannata mennä työhön on se, että ne työt on pätkätöitä. Työtön joutuu käyttämään kaikki tukensa asumiseen ja eloonsa. Seuraavana maksupäivänä ei ole jäjellä kuin euro kaksi.
No, jos hän menee esim tekemään tuossa kuukauden työttömyysjakson aikana 3-4 päivää työtä hoitajana tai mitä vaan, esim kuukauden alussa, hän saa palkkansa kuukauden lopuusa - samoin kuin palkkatodistuksen.
Eikä Kela tai liitto maksa päivärahoja ennen kuin palkkatodistus toimitettu. Eli hän voi joutua olemaan kuukauden täysin rahatta.
Hänen ainoa mahdollisuutensa tuossa tilanteessa on mennä joko sossuun tai lainaa kavereilta. Sekä maksaa kummassakin tapauksessa rahat takaisin, kun niin sanottu palkka ja työt.korvaus tulevat. Ja sitten oletkin kierteessä, jossa joudut aina lainaamaan selvitäksesi seuraavaan maksuun asti.
En yhtään ihmettele, että työtön laskee kannattaako tehdä ne työpäivät vai ei. Ja noita töitä olisi vaikka kuinka - melkein alalla kuin alalla. Ja ihmiset mielellään kävisivät tekemässä edes ne pari päivää työtä.
Työllistymisen este on vain helvetinmoinen vaino, vähän kuin käänteinen todistustaakka - olet syyllistynyt työllisyyspetokseen kunnes toisin todistat - sekä pyrokratia.
Post a Comment