Miksi korpikuusi on lakannut kyynelehtimästä? Siihen on kolme syytä. Ensimmäinen on yleinen elintason nousu - ihmisillä on enemmän rahaa käytettävissään. Toinen on maaseudun rakennemuutos; 1960- ja 1970-luvuilla valtava määrä ihmisiä muutti maalta kaupunkeihin, maatalouden väkimäärä laski ja toisaalta ihmisten reviirit suppenivat. Kolmas syy on laillisen alkoholin helppo saatavuus ja edullinen hinta.
Kiljua kyllä valmistetaan, mutta on hyvin harvinaista, että se on tislattu pontikaksi. Vielä harvinaisempaa on, jos juoma on valmistettu metsässä. Muutama vuosi sitten Pohjois-Karjalassa paljastui perinteinen korpitehdas. Paikallinen poliisi sanoi, että se oli ensimmäinen miesmuistiin.
Lopullisen niitin pontikankeitolle antoi tällä vuosikymmenellä Euroopan unioni, sen alkohlisäädökset ja helposti saatavillaoleva halpa viina. Alkoholin verotusta laskettiin reilusti vuonna 2004, ja lisäksi suomalaiset tuovat halpaa viinaa laivamyynnistä, Venäjältä ja Virosta.
Pontikka on lakannut olemasta alkoholipoliittinen ongelma.
Ruukinmatruunan arvio on, että pontikankeitosta on tullut kotiviinin ja kotioluen tapaan nörttilaji. Toisaalta sen keittäjiä on koko ajan vähemmän, mutta he tekevät koko ajan parempaa ainetta ja he tietävät asian teoreettisen pohjan ja suunnittelevat vekottimensa insinöörimäisesti. He valmistavat kotitekoista alkoholia lähinnä siitä riemusta, että he ylipäänsä osaavat - ja haluavat kehittää itseään, tietämystään ja osaamistaan tällä saralla - eivät suinkaan juopottelumielessä.
Korpikuusen kyyneleet ovat tyrehtyneet ja se hymyilee. Raittiusliikkeen yksi tavoite on saavutettu.
Tässäpä vielä laulu kieltolain ajalta pontikankeiton muistoksi.
Tuotetta tämä on korpitehtaan
tavaraa hyvää jota kaupata kehtaa
kaikille juomareille
ja itse tuomareille
Älkää te ostako virolaista viinaa
sitä kun nyt juo niin kohtalo piinaa
se markan arvoa nostaa
kun kotimaista viinaa ostaa
Raittiusvalvojat nuuskii ja tonkii
Suomenlahdella uistaa ja onkii
vetävät pitkääsiimaa -
näin etsivät kanisteriviinaa
Kaikesta tuosta on turhaa vaivaa
Kuusen alta kun lekkerin kaivaa
säästyypi turha juoksu
ainetta hienon tuoksun
Tämää saa ihmisen iloiseksi
laihankin saattaa kiloiseksi
pistääpi vanhaan malliin
saa tanssiin ja vaikka ralliin
Posts
7 comments:
Kyllä sitä viiniä tyypit tekee suurimmaksi osaksi ihan juopottelumielessä. Varsinkaan kotiviinin tekeminen ei mitään rakettitiedettä ole, vaan kaupasta saa valmiita pakkauksia, joissa on mäski, viinihiiva, sitruunahappo, käymisenpysäyttäjä ja kirkasteet. Kymmenen euron paketilla kun tekee kypsentämisen jälkeen 20-25 litraa alkon viinien tasoista juomaa, niin onhan se edullista ja sellaiselle löytyy myös ostajia.
Jarkko, mekin teemme kotiviiniä. Mutta emme juopottelua varten.
Kotiviinillä juopoteltiin runsaasti 1990-luvun laman aikaan. Kun sitten lama hellitti, kotiviinin menekki laski mutta ei kuitenkaan tyrehtynyt.
Kotiviinissä on ryyppäämisen kannalta ongelmana se, että se on aikaaviepää puuhaa. Alkosta saa plonkkia kun kävelee sisään, kotiviinissä pääkäyminen ja varastokäyminen kestävät vähintään puolitoista kuukautta. Tuo, mitä sanot, on aivan totta - se tulee halvaksi - mutta vain aniharva lähtee juomaan viiniä heti pääkäymisen jälkeen.
Kilju puolestaan on sekä punkkarien että skinien ideologinen kannanotto - samaan tapaan kuin liimanhaistelu.
Harvinaiseksi on käynyt pontikan keitto.
Epäilisin että pontikan keitto tulee tekemään joskus paluun vähän hienostuneemmassa muodossa.
Kun nykyään on kansanopistossa puukonteko ym. muuta kansanperinteeseen ja käsityöhön liittyvää kurssia, niin uskoisin että parinkymmenen vuoden päästä siellä on joukossa pontikankeiton kurssi aloittelijoille...
Ongelmahan monessa asiassa nykyään on, että teoreettista tietoa on saatavissa helposti, mutta se käytännössä tekeminen ja sen vaatima käsityötaito on kateissa.
Viime vuonna oltiin Man-saarella kisoissa ja kilpakollegoiden tarjoamisista päätellen Irlannissa on tiputtelukulttuuri vielä voimissaan.
Pontikkapoika :)
http://www.youtube.com/watch?v=TT2sGdyBGtU
Perinteet kunniaan.
Elähän nyt, vielä 90-luvulla Jyväskylän Rautpohjan tehtaalla (valmet/metso) valmistettiin pontikkapannuja oikein yhtiön logon kanssa.
Valitettavan moni teekkari
ja yliopiston opiskelija
alkoholisoituu opiskeluaikanaan.
"krapula on köyhien tauti"
Olen kerran saanut maistaakseni omenapontikkaa joka veti täysin vertoja Calvadoksille. Tekijä oli harrastanut nimenomaan omenajalosteita - omasta isohkosta omenatarhastaan - jo useamman kymmenen vuotta ja kellaristaan löytyi yli kymmenen vuotta kypsyneitä vuosikertaeriä. Hän oli hankkinut jopa pieniä kypsytystynnyreitä Keski- ja Etelä-Euroopasta jo 80 - luvulla.
Kovin ikävää, ettei moista osaamista voida hyödyntää esim. seutukunnan ravintoloissa.
Post a Comment