To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Tuesday, October 4, 2011

Amerikkalainen raivo

Raivo leviää USA:ssa, tietää Usari kertoa. New Yorkista alkanut protestiaalto on nyt levinnyt koko maahan. Toisin kuin viralliset mediat tietävät kertoa, kyseessä eivät ole anarkistit eikä protestiaalto ole vasemmistolaisten masinoima, vaan spontaani keskiluokan kansannousu. Mielenosoittajat ovat hyvin organisoituneita ja kurinalaisia, ja kapinaliike leviää sosiaalisen median välityksellä.

Mielenosoitukset on suunnattu kapitalismia ja suurpääomaa vastaan. Mielenosoittajien mukaan liikehdinnän inspiraationa ovat olleet arabimaiden kansannousut. Myös velkakriisissä kouristelevassa Euroopassa on nähty tyytymättömien ihmisten mielenosoituksia menneinä kuukausina. Wikipedian artikkeli aiheesta on katkeraa luettavaa.

Mielenosoituksissa sinänsä ei ole mitään uutta, mutta uutta on nyt se, että keskiluokka on lähtenyt kadulle. Osallistujat kertovat kertakaikkiaan kypsyneensä amerikkalaiseen kapitalismiin ja vastustavansa talouden valtaa ihmisten yli. Heidän mukaansa maan talousvaikeudet johtuvat epäonnistuneesta talouspolitiikasta sekä hallinnon ja talouden läheisistä kytköksistä.

Sadat ihmiset ovat osoittaneet mieltään Wall Streetillä jo 18 päivää. Suomessa tai muualla maailmalla niistä ei ole kuitenkaan kuultu juuri mitään. Se ei ole ihme, sillä myös osa yhdysvaltalaismediasta on vaiennut niistä - ja yhdysvaltalaismedia on hyvin läheisissä kytköksissä suurpääomaan. Myös lukuisat pankit ovat New Yorkin poliisilaitoksen rahoittajia.

Vain muutamat lehdet ovat kertoneet niistä lyhyesti verkkosivuillaan. Näin on tehnyt esimerkiksi New York Times. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että toista viikkoa jatkuneisiin mielenosoituksiin osallistuu eri lähteiden arvioiden mukaan edelleen päivittäin satoja ihmisiä. Kun mielenosoitukset alkoivat 17. syyskuuta, mielenosoittajia arvioitiin olleen jopa 1 500 päivässä. Sekään ei riittänyt uutiskynnystä Yhdysvalloissa ylittämään. Uutiseksi ei ole yhdysvaltalaismedialle riittänyt sekään, että lauantaina poliisin kerrotaan pidättäneen Manhattanilla jopa 80 mielenosoittajaa.

Miksi sitten USA:ssa, tuossa kapitalismin luvatussa maassa, keskiluokka kapinoi? Siksi, että keskiluokka on kertakaikkiaan saanut tarpeekseen järjestelmästä, jossa kaikelle on hinta mutta millekään ei ole arvoa ja siitä, että voitot yksityistetään mutta tappiot sosialisoidaan. Mielenosoittajien mukaan yritykset käyttäytyvät kuin rikolliset tai psykopaatit: ne rikkovat lakeja ja hyvää liikemiestapaa aina kun voivat, ja jollei yritysmaailmaa jatkuvasti valvota ja kontrolloida, tuloksena on väistämättä sarja rikoksia, petoksia, huijauksia ja kuppauksia. Mielenosoittajat ovat saaneet tarpeekseen johtajien jättipalkoista, jättioptioista, keinottelusta ja keskiluokan rapautumisesta, yhteiskunnan jakautumisesta upporikkaisiin ja rutiköyhiin sekä työttömyydestä, pakkohuutokaupoista ja leipäjonoista. Liike vastustaa muun muassa vähemmistöjen epäreilua kohtelua, kotien pakkolunastuksia, korkeaa työttömyyttä ja joidenkin yritysten pelastamista talousvaikeuksista. Suurin protestien aihe on kuitenkin corporate welfare - se, että suuryritykset, jotka ovat kasvaneet liian suuriksi enää mennäkseen nurin, käyttäytyvät täysin holtittomasti ja valtion täytyy pelastaa ne, ettei lopputuloksena olisi täydellinen moraalikriisi ja koko yhteiskunnan koheesion luhistuminen.

No. Siinä, että yritykset käyttäytyvät kuin psykopaatit tai rikolliset ja fuskaavat aina kun niitä ei koko ajan olla kontrolloimassa, ei ole mitään uutta. Jo Adam Smith kiinnitti tähän huomiota, ja presidentti Andrew Jackson totesi jo 1834:
I have had men watching you for a long time and I am convinced that you have used the funds of the bank to speculate in the breadstuffs of the country. When you won, you divided the profits amongst you, and when you lost, you charged it to the Bank. ... You are a den of vipers and thieves.
Siinäkään, että reaalimaailmassa small guy gets always screwed ja että Joe ja Jane Averagen tehtävä on maksaa kulut ja pitää turpansa kiinni, ei ole uutta. Reaalimaailmassa vapaa, sääntelemätön kapitalismi johtaa väistämättä tilanteeseen, jota kutsutaan nimellä sosialismia rikkaille ja kapitalismia köyhille. Mutta uutta on se, että amerikkalaiset ovat nyt saaneet tarpeekseen siitä että suuryritykset ovat kämmeltäneet, niiden johtajat sikailleet, valtio huudettu apuun ja keskiluokka on joutunut maksamaan kaiken, ja uutta on myös se, että amerikkalaiset ovat saaneet tarpeekseen virallisesta amerikkalaisesta indoktrinaatiosta ja sumutuksesta.

Tähän mennessä jokaiselle pitäisi olla selvää, että kapitalismi ei ole hyväntekeväisyyttä eikä se ole reilua eikä kivaa resurssien ja hyödykkeiden vaihdantaa. Se on sotaa ilman verenvuodatusta, ryöstöä ilman fyysistä väkivaltaa ja petosta avoimin kortein. Kapitalismiin ei liity mitään etiikkaa eikä siihen tulekaan liittyä. Jokainen kapitalisti on pohjimmiltaan psykopaatti - tavoitteena on voittojen maksimointi ilman mitään moraalinäkökohtia ja säännöistä piittaamatta. Kapitalismissa kaikkea saa tehdä, mutta kiinni ei saa jäädä. Joel Bakanin kirja Yhtiö on hyvin julmaa luettavaa tältäosin.

Ja tästä amerikkalaiset ovat saaneet tarpeekseen. He eivät enää jaksa tykätä siitä, että rikolliset, psykopaatit ja roistot päättävät heidän asioistaan, heidän tulevaisuudestaan ja heidän elämästään. Huffington Post -sivuston mukaan mielenosoituksen tavoitteena ei ole niinkään tarkat poliittiset vaatimukset, vaan vastustaa taloudellisen epätasa-arvon kasvamista. Amerikkalainen unelma on 1970-luvulta alkaen karannut koko ajan pahemmin ja pahemmin Joe ja Jane Averagen ulottumattomiin - itse asiassa nykypäivänä Euroopassa amerikkalainen unelma on helpompi saavuttaa kuin USA:ssa.

Ruukinmatruuna seuraa tilannetta huolestuneena ja kulmat kurtussa. Tämä on paha merkki. Jos mellakat vielä leviävät, USA on lirissä. Joku Smash Asem tai muu nuorison katukivenheittäjäismellakka on yhtä tyhjän kanssa. Samoin kukaan ei voisi niinkuin vähempää piitata jostain Anarko-Markojen tai prekaeetujen riehumisesta. Mutta kun keskiluokka alkaa kapinoida, silloin merkit ovat hyvin vakavat.

Suomessa keskiluokan kapina on alkanut vaaliuurnilla. Iso Jytky oli siitä esimakua, ja ruukinmatruuna totesi jo, että insinöörien poliittinen aktivoituminen on todella paha merkki. Eurooppa alkaa saada tarpeekseen siitä, että Euroopan unionista on muodostumassa Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan sijaan Eurostoliitto.

Mutta nyt USA on alkanut mellakoimaan. Taloussanomien kommenttiosasto on katkeraa luettavaa. Kukaan ei tiedä, miten tämä päättyy; on todennäköistä, että koko juttu kuivuu kasaan ja Iso Raha tiukentaa kuristusotettaan USA:n kansasta; mutta on pienenpieni mahdollisuus, että mielenosoitukset johtavat muutoksiin USA:n talouspolitiikassa. Tai seuraavissa vaaleissa.

USA on hoitanut talouspolitiikkaansa kauniisti sanoen suboptimaalisesti. Se on pahemmassa lirissä kuin EU konsanaan; tästä syystä euron ja dollarin kurssisuhde ei ole Kreikan alennustilasta huolimatta muuttunut nimeksikään. USA on selvitystilassa. Sekä liittovaltio, osavaltiot että yksityiset ovat eläneet kuin se kuuluisa hullu mies Huittisista - syöneet enemmän kuin tienaavat.

Miksi keskiluokan kapina on vaarallisempi kuin työväestön tai alaluokan? Syy on siinä, että joka ainoassa yhteiskunnassa keskiluokka - ne yhteiskunnan jäsenet, jotka ovat hyvin toimeentulevia sekä kokevat olonsa yhteiskunnassa taloudellisesti turvatuksi, ja joilla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa mutta ei yksilöinä suoraa vaikutusvaltaa - on se voima, joka pitää yhteiskuntaa ja sen status quota pystyssä. Ja kun he alkavat rettelöidä, on se merkki siitä, että yhteiskunta on joutunut umpikujaan. Keskiluokka on aina älykkäämpää, paremmin organisoitunutta, kyvykkäämpää ja kykenevämpää vastarintaan ja muihin organisoituneisiin toimenpiteisiin kuin työväestö tai alaluokka, ja keskiluokka saa hyvin helposti yhteiskunnan halutessaan sekaisin. Wall Streetin ei tarvitse pelätä anarkomarkoja eikä prekaeetuja tai työväestöä. Sensijaan Wall Streetillä on hyvä syy pelätä vihaista keskiluokkaa. Amerikkalaiset ovat saaneet tarpeekseen suurpääoman ketkuilusta, korruptiosta ja puliveivauksesta, työttömyydestä, deindustrialisaatiosta, työpaikkojen katoamisesta halpatyömaihin, keskiluokan köyhtymisestä, surkeasta ja kalliista terveydenhoidosta, polttoaineiden ja elintarvikkeiden rajusta kallistumisesta ja maan kehnosta tilasta yleensäkin. Trendi on viime aikojen turbokapitalismissa ollut, että kaikenlainen krääsä on halventunut, mutta välttämättömyyshyödykkeet, kuten ruoka, terveydenhoito, energia, polttoaineet, vesi jne ovat kallistuneet rajusti. Pankkiirit, diilerit ja yritysjohtajat toimivat kuin rikolliset ja psykopaatit jos niiden sallitaan niin toimia.

Todettakoon, että tämän kaiken jälkeen on varsin naiivia uskoa rajoittamattomaan ja valvomattomaan markkinatalouteen ja sen autuuteen. Jos rosvot, psykopaatit, keinottelijat, varkaat ja huijarit päästetään vapaasti toimimaan ilman kontrollia, seuraako siitä ikinä mitään hyvää?

Kyynisesti voidaan sanoa, että jos osaisimme suhtautua kapitalismin kivijalkoihin, yrityksiin, sellaisina kuin ne ovat - psykopaatteina ja potentiaalisina rikollisina - sensijaan että kuvittelisimme niiden olevan hyväntekijöitämme, mitään tätä tätä ei olisi päässyt tapahtumaankaan.

Emme tiedä, miten tilanne tulee tästä kehittymään, mutta toisin kuin iranilaiset, amerikkalaiset pääsääntöisesti ovat tolkullisia ihmisiä. Sosialismissa on se ikävä puoli, että se tuottaa väistämättä Neuvostoliiton, totalitaristisen pakkovallan, murhaorgiat ja keskiluokka maksaa kaiken. Fascismi ei sekään oikein innosta. Joten jäämme katsomaan, mikä on amerikkalaisen kapitalismin tulevaisuus.

63 comments:

Anonymous said...

Anarkomarkojen kanssa on jo mennyt sukset ristiin:

http://takku.net/article.php/20111002110727732

Anonymous said...

Ei, ei ja ei.

Ironmistress said...

Autuaita ovat uskossaan vahvat.

Valkea said...

Tuo ei ole mitään muuta kuin pientä, tavallista ja säännöllisesti toistuvaa, ja erilaisten apuraha- ja sosiaalitukijärjestöjen masinoimaa keinotekoista "astro turf" -vasemmistoliberaalia liikehdintää. Laajasti ymmärrettynä tietäen tai tietämättään liberaalien valtiobyrokraattien etujärjestötoimintaa. Se on suunnilleen yhtä "vallankumouksellista" kuin Helsingin Sanomien uutisointi. Tea party -liikkeessä oli alunperin aitoa kapinaa, mutta liberaalin eliitin "konservatiivinen" haara otti sen johdon haltuunsa, ja nyt jäljellä on enää näennäisesti tyydyttävää retoriikkaa ja eleitä, jos sitäkään.

Ironmistress said...

Valkea, varmaankin myös Egyptin, Tunisian, Syyrian, Libyan ja muiden arabimaiden liikehdintä oli pientä, tavallista ja säännöllisesti toistuvaa, erilaisten apuraha- ja sosiaalitukijärjestöjen masinoimaa keinotekoista liikehdintää.

Kun keskiluokka lähtee kadulle, silloin on piru irti.

Antti K. Koskela said...

Hassua miten rinnastat pankkien pelastamisen veronmaksajien rahoilla jotenkin kapitalismiin - eihän se sitä ole, vaan ihan normaalia sosialismia. Pankeille joko annetaan kansalaisilta sosialisoituja varoja, tai ne jopa OSTETAAN kansalaisten yhteiseen omistukseen. Ei siinä ole mitään kapitalistista.

Yhdysvallat ei muutenkaan ole esimerkki "sääntelemättömästä kapitalismista", sillä liittovaltion toimet ja rahapolitiikkahan näissäkin ongelmissa ovat taustalla - vapaassa markkinataloudessa politiikan keinoilla ei tekohengitettäisi velkaantuvia instituutioita, vaan ongelmat korjautuisivat luonnollisesti. Välillä se tarkoittaisi tietty melkoisia rysähdyksiä, mutta parempi sekin kuin poliitikkojen aiheuttama, vuosikausia kestävä kriisi?

Ironmistress said...

AKK, yksikään todellinen kapitalisti...

Resepti said...

Amerikan ongelmat johtuvat pitkälti sosialismin leviämisestä, ei kapitalismin ongelmista. Kapitalismissa ongelma yritykset kaatuvat.

Valkea said...

Ironmistress, seuraapa tosiaan Huffington Postin (tai Helsingin Sanomien) suosimia liikkeitä, ja katso alkaako niistä vallankumous.

Ironmistress said...

Resepti, kak bumaga vot bumaga, kak praktika vot praktika.

Ironmistress said...

Valkea, siksipä Occupy Wall Street onkin yritetty vaieta kuoliaaksi.

puolimieli said...

Matruuna on nyt mennyt vipuun. Tuon linkittämäsi Hesarin kirjoituksen otsikkona oli alun perin "Valtamedia vaikenee Wall Streetin protesteista", mutta kun kommenteissa osoitettiin, että kaikki USA:n valtamediat ovat uutisoineet niistä, niin otsikoksi vaihtui "Osa valtamediasta vaikenee Wall Streetin protesteista". Hesarin kirjoitus on säälittävää Voima-tyylistä mukajournalismia. Ilkka Kokkarinen kirjoitti osuvasti siitä, miten myötäsukaisesti media suhtautuu näihin vasemmistolaisiin vallankumouslarppaajiin.

Ironmistress said...

Todettakoon AKK:lle vielä, että käsite regulatory capture - siis se, että suuryritykset ottavat niskalenkin valtiosta ja panevat valtion omaan talutusnuoraansa (mm. lypsääkseen yhteiskunnalta tuota corporate welfare'ia) - ei ole sosialismia.

Se on kapitalismia aidoimmillaan ja samalla brutaaleimmillaan. [Juuri sitä, mistä Adam Smith varoitti.]

Ironmistress said...

PM, ongelma on siinä, että amerikkalainen yhteiskunta on perinteisesti jakaantunut ilkeisiin (republikaanit) ja vihjeettömiin (demokraatit). Valtamedia on pääsääntöisesti koostunut ilkeiden talutusnuorassa olevista vihjeettömistä.

Nyt kun sitten suomut ovat vihdoin pudonneet keskiluokan silmiltä - he ovat pettyneet sekä republikaanien kleptokratiaan että demokraattien liberalismiin - koko juttu yritetään sivuuttaa muutamalla lauseella.

Tomi said...

Ongelma on, jos päästettäisiin sairaat yritykset ennenkaikkea pankit kaatumaan, seurauksena olisi vakava lama ja massatyöttömyys. Tämä taas ajaisi yhteiskunnan poliittiseen kriisiin ja mahdollisesti antidemokraattisten voimien valtaan nousuun. Diktatuurit olisivat taas sotaherkkiä.

Ironmistress said...

Näyttäisi siltä, että protestit ovat jo kasvaneet liian suuriksi ignoroitaviksi.

Sosialismia USA:han ei ole tulossa, amerikkalaiset ovat liian fiksuja siihen. Mutta kunhan saataisiin edes markkinatalous kleptokratian sijaan.

Ironmistress said...

Tomi, juuri tuo on tuon too big to fail -ongelman ydin. Tämä on asia, jota ei ole tunnustettu perinteisissä talous- eikä yhteiskuntateorioissa, jotka lähtevät homo oeconomicus -ihmiskuvasta ja siitä, että ihminen olisi rationaalinen toimija.

Mutta ihminen ei ole rationaalinen vaan irrationaalinen, moraalinen, toimija. Jos puljut, jotka ovat liian isoja kaatuakseen, päästetään kaatumaan, tuloksena on dominonappuloiden tapaan kaatuva talouskriisi, joka johtaa yleiseen moraalikatastrofiin, ja aivan kuten Tomi sanoi, antidemokraattisten voimien nousuun.

Jos kapitalistien annetaan huseerata täysin vapaasti, ilman mitään kontrollia ja säätelyä, firmat kasvavat lopulta niin isoiksi, että ne kykenevät ottamaan valtion laitokset kuristusotteeseensa ja tapahtuu tuo regulatory capture (mikä se muuten on suomeksi?) Se puolestaan ei suinkaan ole sosialismia, vaan kapitalismsia brutaaleimmillaan.

puolimieli said...

Nyt kun sitten suomut ovat vihdoin pudonneet keskiluokan silmiltä - he ovat pettyneet sekä republikaanien kleptokratiaan että demokraattien liberalismiin - koko juttu yritetään sivuuttaa muutamalla lauseella.

Muutamalla lauseella?? Tsekkaa edellisen viestini Google News -linkki. Aiheesta löytyy tuhansia uutiskirjoituksia ja -analyyseja isojen medioiden saiteilta.

Ennustan, että nuo protestit laantuvat itsekseen tuottamatta mitään sen kummempia tuloksia.

Sammalkieli said...

Porvarillis-sosiologinen luokka-analyysi johtaa harhaan. Marxilainen luokka-analyysi on parempi: Suhde pääomaan määrittää luokkaposition. Luokkapositio on siis ensisijaisesti ja yksiselitteisesti ihmisen suhde pääomaan. Porvarillisen sosiologian käyttämä yhteiskuntaluokan käsite on paljon hämärämpi. Puhutaan keskiluokista ja muista. Luokitellaan ihmisiä ryhmiin essentialistisesti ja mielivaltaisesti.

Pääoman hännystelijöiden diskursiivisena kaksoisstrategiana on julistaa "marxilainen puhe" yhteiskuntaluokista hölynpölyksi. Chutzpah on tietysti siinä, että tämä tapahtuu aina vetoamalla implisiittisesti porvarillisen sosiologian 'yhteiskuntaluokan' käsitteen ilmeisiin heikkouksiin.

Esimerkiksi Ironmistress puhuu jatkuvasti yhteiskuntaluokista, mutta väittää ko. käsitettä "epäeksaktiksi", jos aletaan puhua vaikkapa työväenluokan luokkaintresseistä.

Marxilaisesta näkökulmasta keskiluokka on osa proletariaattia. Insinöörit, lääkärit yms. saattavat toki kuvitella, että kapitalismi olisi heidän etujensa mukainen järjestelmä.

Ei se ole. Mutta juuri tätä keskiluokan tekemää virhettä muuan Antonio Gramsci piti kapitalismin ideologisen hegemonian merkkinä: Sosialismi ei kelpaa ihmisille. Mutta ihmiset ovat väärässä. Kapitalismi palvelee vain pienen vähemmistön etuja. Tätä ns. "akateemiset amikset" eivät ymmärrä. He eivät ymmärrä, etteivät he kuulu tuohon pieneen vähemmistöön.

Heidän olisi parempi ryhtyä rakentamaan konkreettista sosialismia.

Säätelemätön kapitalismi on pelkkä satu, kiintopiste johon vertailemalla voidaan sivuuttaa tai oikeuttaa kapitalistisen järjestelmän ilmeiset virheet. Aina voidaan sanoa, että vika on siinä, ettei järjestelmä ole "tarpeeksi kapitalistinen". Tällöin ei ymmärretä, että myös valtiokapitalismi on kapitalismia.

Historiallista kapitalismia ei määritä valtion rooli tai mikään muu vastaava sivuseikka. Kapitalismia määrittävä piirre on arvomuoto. Arvomuodosta voi lukea enemmän saksalaisen yhteiskuntateoreetikon Karl Marxin teoksesta Pääoma.

Heikkohermoisemmille voi suositella myös taloustieteilijä Karl Polanyin teosta Suuri murros, jonka esitystapa on Pääomaa taloushistoriallisempi ja vähemmän teoreettinen. Polanyi osoittaa, kuinka säätelemätön markkinatalous on tuomittu tuhoamaan omat edellytyksensä. Tässä on tietty yhtymäkohta Marxiin. Polanyi kuitenkin raapaisee vain pintaa eikä kykene ymmärtämään Marxin käsitteistöä. Tämän vuoksi Pääoma on suositeltavampi kirja.

Pääoman lukeneelle on myös selvää, että Neuvostoliittokin oli (valtio)kapitalistinen yhteiskunta, jossa monet kapitalismin sisäisistä ristiriidoista tulivat esille äärimmäisissä muodoissaan.

Ironmistress said...

Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku.

Sammalkieli said...

Täsmennän vielä valtiokapitalismin ja sosialismin suhdetta. Sosialismi on sellaista valtiokapitalismia, jossa valtiollinen omistus on laitettu palvelemaan koko kansaa. Valtiokapitalismi voi olla välivaihe tiellä sosialismiin, mutta yhtä hyvin se voi olla olematta. Tässä kohtaa sisältö todella ratkaisee. Mutta valtiokapitalismista ei voida mennä "eteenpäin" kulkematta sosialismia kohti.

Taaksepäin voidaan aina mennä, kuten Neuvostoliito osoitti. Olipa siis valtiokapitalismi kehittynyt miten pitkälle tahansa, se ei johda sosialismiin, mikäli vallanpitäjät sortuvat taantumuksellisiin juonitteluihin. Edistyksellinen vallankumousprosessi pitäisikin tämän takia aina yhdistää periaatteelliseen kansanvaltaisuuteen.

Ironmistress said...

SK, yksikään todellinen sosialisti...

Ironmistress said...

PM, suattoop olla vuan suattoop olla olemattannii...

Kimmo said...

Tomi,
Pelkäänpä, että nykykapitalistit ovat nimenomaan oppineet laskemaan sen varaan, että riittävän suuria sairaita yrityksiä ja ennenkaikkea pankkeja ei uskalleta päästää kaatumaan. Ja rahastus voi jatkua vaikka maailman tappiin.

Tomi said...

Kimmo, luulen, että olet oikeassa.
Mutta uskaltaisitko sinä päästää suurpankit kaatumaan.

muton said...

Miten tama muka on yritetty vaieta kuoliaaksi kun jopa hesari on siita uutisoinut? En vaita etteiko aihetta protestointiin olisi, mutta ei muutaman sadan henkilon protesti New Yorkissa mikaan Libyan kansannousuun verrattava ilmio ole.

Ilkka said...

Rautarouvalta harvinainen huti. Yksinkertainen kysymys joka paljastaa totuuden: millä amerikkalaisen keskiluokan jasenellä on aikaa olla töistä poissa 18 päivää putkeen leikkimässä vallankumousta?

Asukaslukuun suhteutettuna 1500 haisevaa anarkomarkoa ja humanistipelleä Amerikassa vastaa alle 30 haisevaa anarkomarkoa ja humanistipelleä Suomessa. Ei tuossa mitään vallankumouksen alkua ole, varsinkin kun tyyppien vaatimukset ovat tyyliin rajat auki aivan kaikille maailman ihmisille yhdistettynä $20/h taattuun perustuloon.

Ironmistress said...

Ilkka, jospa nuo henkilöt vaikka vaihtuvat päivittäin?

Jos katsot niitä valokuvia, niin ihmiset niissä eivät ole tavanomaisen humanistipellen tai anarkomarkon näköisiä. Eikä niissä plakuissa vaadita mitään rajoja auki kaikille tai USD 20/h perustuloa. Vaatimukset niissä ovat hyvin keskiluokkaisia.

Ironmistress said...

Ilkka, tuossa linkissäsi demonstroitiin todella mainosti että miten käy, kun keskiluokalta kiskaistaan matto alta. Siinä nautitaan brasilifikaation hedelmistä.

Ilkka said...

Koomisin kuvaus noista tolloista on postauksessa "Contradictions: Heightened". Ryhmän vaatimuksetkin ovat avoimesti esillä heidän kotisivuillaan, ja niistä näkee hauskasti, miten vahvasti tietyt meemit ovat kytkeytyneet toisiinsa vasemmiston aivoissa. Huomaa erityisesti kaikkien ydinvoimaloiden sulkeminen ja kaikkien velkojen anteeksianto.

Noista 99% vielä sen verran, että minusta jokainen riemuidiootti joka ottaa sata tonnia opintolainaa saadakseen perustutkinnon jostain postmodernista humanistisesta napanöyhdänkaivelusta jossa ei varmasti tarvita matematiikkaa, ansaitseekin elinikäisen velkavankeutensa minimipalkkaduunin antaessa todellisuusopetusta. (Amerikassa opintolaina ei katoa henkilökohtaisessa konkurssissa, vaan seuraa ottajaansa vaikka hautaan asti.)

Antti K. Koskela said...

IM:
Nyt ammuit kyllä ohi, mutta kiitokset siitä ettet vaivautunut vastaamaan kunnolla. Rohkaiset lähtemään kanssasi keskusteluun.

Lue alkuun vaikka kapitalismin määritelmä esimerkiksi Wikipediasta:
"Kapitalismi on talousjärjestelmä[1], jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä valtion omistuksessa ja hallinnassa."

Jo tuo rajasi Yhdysvallat ulkopuolelle. Nähdäkseni en siis syyllisty argumentointivirheeseen väittäessäni, ettei Yhdysvallat ole esimerkki sääntelemättömästä kapitalismista, tai itse asiassa oikein mistään kapitalismista. Yhdysvallat, kuten niin moni muukin "kapitalistinen" talous on todellisuudessa sekatalous, jossa pyritään yhdistelemään positiivisia puolia markkinataloudesta kansaa tyydyttävään säätelyyn ja sosiaaliturvaan, onnistuen siinä vaihtelevasti.

Poliitikkojen luoman järjestelmän ongelmista (ja näiden ongelmien synnyttämistä protesteista) on turha syyttää kapitalismia.

Ironmistress said...

Ilkka, lähestulkoon kaikki vaatimukset ovat toteutuneet suurimmassa osassa Euroopan unionin maista. Samoin ne ovat toteutuneet useimmissa "toisen maailman" maissa (= Aasian ja Latino-Amerikan voimakkaasti kehittyvissä maissa). Niissä tuskin on mitään outoa.

Vaatimukset suomeksi:

1) Työstä saatavalla palkalla pitäisi kyetä elämään. Suomeksi sanottuna "orjatyön kielto". Tällainen laki on useimmissa EU-maissa: Suomessa ei ole minimipalkkalakia.

2) Yhden maksajan terveydenhoito. Tällainen on jokaisessa EU-maassa ja about jokaisessa toisen maailman maassa. Ainoat länsimaat, jossa tällaista järjestelmää ei ole, ovat USA ja Sveitsi.

3) Työtilanteesta riippumaton minimitulo, jolla kykenee elämään. Tällainen on jokaisessa EU-maassa. Suomessa tätä kutsutaan toimeentuloturvaksi. No, meillä on leipäjonoja, joten ei tilanne ole täälläkään aivan auvoinen.

4) Ilmainen yliopisto-opiskeluoikeus. Suomessa on tällainen, ja jokaisessa EU-maassa Isoa-Britanniaa lukuunottamatta yliopisto-opiskelu on ilmaista.

5) Vaatimus fossiilisista polttoaineista luopumiseen mahdollisimman nopeasti. EU-maissa pyrkimys on kohti tätä lisäämällä bioenergian tuotantoa (puuhake, turve, biomassa jne) [Ydinenergia, anyone?]

6) 10^12 dollarin investointi julkiseen infrastruktuuriin. EU-maissa siitä yleisesti pidetään huolta eikä sitä päästetä rapistumaan.

7) 10^12 dollarin investointi metsittämiseen, kosteikkojensuojeluun ja jokien palauttamiseen luonnontilaansa. Suomessa tätä tehdään jatkuvasti, joskaan ei ko. rahasummilla. Ainoa outo vaatimus tässä on ydinenergian alasajo.

8) Lakiuudistus, joka takaa rodullisen ja sukupuolisen tasa-arvon. Pitäisiköhän tuo tulkita syrjintäkielloksi? Sellainen on olemassa kaikissa EU-maissa, toki valkoihoinen heteromies on vapaata riistaa.

9) Rajojen avaaminen vapaalle maahanmuutolle. Ei hyvä. Ei hyvä.

10) Vaaliuudistus. Eli siirtyminen suljettuun lippuäänestykseen EU-maiden tapaan. Amerikkalaiselle vaalifarssille onkin tullut muutamaan kertaan kurtistettua kulmia. Vanha kunnon kynä ja paperi toimii satavarmasti.

11) Yleinen velka-akordi. Tuo on hyvin arveluttava vaatimus, mutta ymmärrettävissä maassa, joka on korviaan myöten veloissa. Ainakin osittain harkittavissa, sillä ilman akordia USA tulee olemaan todella k*sessa muutaman vuoden sisään.

12) Luottoluokituslaitosten kriminalisointi. Vaatimus on vähän turhan kova, mutta luottoluokituslaitokset ovat syyllistyneet ikäviin väärinkäytöksiin. Kriminalisointi voi olla lapsen heittämistä pesuveden mukana.

13) Vapaa ammattiyhdistymisoikeus sekä keskitetyt työehtosopimukset. Tällainen järjestelmä löytyy kaikista EU-maista. Tietäen, että the small guy gets always screwed niin tämä on about ainoa tapa turvata työntekijän asia tuloneuvotteluissa.

Kolmetoista vaatimusta, joista kahdeksan on niin triviaaleja, että ihmetyttää ettei niitä ole USA:ssa, kaksi harkitsemisenarvoista, kaksi osittain toteutettavissa ja vain yksi täysin älytön (rajojen alasajo). Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä?

Mitä matematiikkaan tulee, niin ruukinmatruuna ei ole tarvinnut fuksivuoden matematiikkoja fuksivuoden jälkeen. On toki kiva tietää, mikä on Greenin lause, roottori, Dirac'in delta ja jakobiaani, Fourier-sarjoista ja lappalaismuunnoksista puhumattakaan, mutta lakimiehen, lääkärin tai ekonomin töissä harvemmin tarvitsee derivoida. Entäpä sitten opettaja - joka taatusti tarvitsee matematiikkaa?

Ironmistress said...

AKK, palautapa mieleesi, mitä tarkoittavat käsitteet regulatory capture, too big to fail sekä corporate welfare. Sen jälkeen palauta mieleesi, mitä tarkoittavat moraalikatastrofi, pankkiralli, markkinoiden epäonnistuminen ja pörssiromahdus.

Tuo regulatory capture - eli siis tilanne, jossa kapitalistit ottavat niskalenkin ja kuristusotteen valtiosta ja jossa he soluttavat valvontaviraston niin, että siitä tuleekin kontrollimekanismin sijaan kapitalistin edunvalvoja - on erityisen tuhoisa tilanne. Presidentti Eisenhower erityisesti varoitti tästä puhuessaan käsitteestä military-industrial complex. Mutta tämä sama rautakolmio pätee about kaikkialle.

Teoria on teoriaa ja käytäntö käytäntöä. Voimme saivarrella kapitalismista (tai SK:n kanssa marxismista) miten paljon tahansa, mutta capitalism is what capitalism does.

Sammalkieli said...

Tätä keskustelua seuraamalla alan olla hetki hetkeltä entistä vakuuttuneempi siitä, ettei kapitalismia voi ollenkaan ymmärtää ilman Karl Marxin "pääomalogiikkaa". Kaikki vulgaariporvarilliset kapitalismin määritelmät menevät metsään jo ensi metreillä. Wikipediakin on nähtävästi ihan pihalla sen suhteen, mitä kapitalismi oikein tarkoittaa.

AKK ja IM kinaavat siitä, onko kapitalismi kapitalismia!

Ainoa analyyttisesti [/ yhteiskuntatieteellisesti] mielenkiintoinen kapitalismin määritelmä löytyy Karl Marxin Pääoman ensimmäisestä osasta. Kapitalismi määrittyy siinä tavaran ja arvomuodon käsitteistä lähtien eikä mistään niin triviaalista seikasta käsin, kuin että omistaako tuotantolaitokset yksityinen ihminen vai valtio. [Huomauttaisin, että myös valtio on oikeussubjekti siinä missä luonnolliset henkilötkin.]

Ironmistress said...

SK, palautetaanpas sitten mieliin se Pipin Lyhyen kysymys vuodelta 747:

Kuka on kuningas, se jolla on valta vai se, jolla on nimi?

Sammalkieli said...

"4) Ilmainen yliopisto-opiskeluoikeus."

Käytännössä maksuton yliopisto-opiskeluoikeus ei toteudu [tai ei riitä tasa-arvon toteutumiseksi], jollei myös opiskelijan saama opintotuki ole riittävällä tasolla. Jos opintotuki on puutteellinen kuten Suomessa, aivan köyhimmillä ei käytännössä ole mahdollisuuksia kouluttautua. Opintotuella ei elä, joten täysipäiväinen opiskelu on käytännössä mahdollista vain vanhempien tuella. Tämä tuottaa yhteiskuntaan tuhoisaa epätasa-arvoa. Opiskelun pitäisi olla tosiasiallisesti mahdollista jokaiselle, jolla riittää tarvittavasti kykyjä opiskeluun.

Voidaan sanoa, että esimerkiksi Suomessa opiskelijoiden ihmisoikeudet eivät toteudu. Tämä johtuu siis siitä, että suomalainen opintotuki on liian pieni eikä mahdollista kohtuullista elintasoa. Opintotuki on oikeastaan pelkkä sairas läppä, kun joutomiehillekin maksetaan enemmän. Opintotuki pitäisikin viipymättä nostaa edes perustoimeentuloturvan tasolle: Opiskelijan olisi saatava vähintään sama määrä rahaa kuussa kuin työttömänkin.

Tarkennan vielä, että opintolainat yms. joutaisivat pois. Elämisen rahoittaminen lainaa ottamalla on aivan mieletön ajatus. Valtion ei pitäisi totuttaa tai kannustaa kansalaisia moiseen hulluuteen missään tilanteessa. Opintolainat ovat jo itsessään suunnaton vääryys. On täysin käsittämätöntä, miten sivistysvaltiossa voidaan vielä 2000-luvulla de facto pakottaa ihmisiä elämään velaksi.

Maksuton yliopisto ei siis riitä. On vaadittava myös riittävää opintotukea. Sellaista joka mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun.

On mieletöntä, että opiskelija joutuisi opintojen ohella tekemään töitä, etenkään ns. paskaduuneja, kun samaan aikaan monet koulutuksien ulkopuolella olevat nuoret ovat täysin vailla työpaikkoja.

Voisi olla ehkä perusteltua sekä nostaa opintotuki siedettävällä tasolle, että kieltää työnteko opintotuensaajilta kesäkuukausia lukuunottamatta kokonaan. Tällöin opintoajat lyhenisivät ja toisaalta syrjäytyneille nuorille olisi enemmän avoimia työpaikkoja.

Ironmistress said...

SK, TANSTAAFL.

Sammalkieli said...

"SK, TANSTAAFL."

Tässä on nyt loppujen lopuksi kysymys aika pienistä summista. Opintorahan nostaminen inhimillisesti kestävälle tasolle, ehkä noin 500 euron pintaan kuussa, ei kaataisi sen enempää valtion kuin veronmaksajienkaan taloutta. Tässä on nyt kysymys ihan perusihmisoikeuksista. Suomi rikkoo niitä pitämällä opintorahan liian pienenä.

Sammalkieli said...

KELA:n tilastojen mukaan opintotukimenot ovat vuonna 2009 olleet yhteensä 795,7 miljoonaa euroa. 50% korotus etuuksiin ei aiheuttaisi edes 400 miljoonan euron lisäkuluja, mutta parantaisi opiskelijoiden asemaa todella tuntuvasti.

Evojeesus said...

Jenkeissä pankkeja tuettiin väärin ja kansa on nyt syystäkin vihaista. Paskapankit olisi pitänyt sosialisoida Ruotsin malliin siten että osakkeenomistajat ja bondholderit olisivat ottaneet neniinsä ja valtio olisi saanut vastineeksi osakkeita.

Ironmistress said...

Kaikille: Kapitalismi on erinomainen renki, mutta h*lvetin huono isäntä. Siksi kummastuttavat nuo kannanotot, että ongelma on yhteiskunnassa eikä suinkaan kapitalisteissa. Ihmetyttää vain,
että miten lauma ihmisiä, jotka käyttäytyvät rikollisien, gangsterien ja psykopaattien tavoin, kykenisivät täysin omilleen jätettyinä tuottamaan sen Joe ja Jane Averagen kannalta mitään positiivista lopputulosta aikaan?

Ja sitten se toinen laita. On kumma juttu, että systeemiin, joka tuotti katastrofin kaikkialla missä sitä kokeiltiin ja sitä kokeiltiin kolmasosalla ihmiskuntaa, jaksetaan yhä uskoa kuin Suureen Kurpitsaan. Mutta kai se on uskottava, että kommunismi ei ole aate vaan uskonto.

Rocceri said...

Aatellaampa tätä pienen ihmisen kannalta eli olet nuori ihminen joka on omasta opiskelusta maksanut vaikka 70000$ siitä syystä kun ei sitä ilmaisin voi opiskella. Sitten ainoa työ johon pääset on minimipalkka työ ja kaikki eivät saa edes sitä. Sitten yrität maksaa sillä asumisen, syömisen, velan korkoineen ja muun elämäsi. Sairastumista ei uskalla etes ajatella. Itse olisin tässä tilanteessa aika helevetin vihainen ja uskon että näitä vihaisia saattaa Amerikassa olla useampikin ne vaan yrittää selvitä päivästä toiseen ja kaikki ei suinkaan lähde kadulle vaikka mieli tekisikin, vielä. saattaa olla että asia muuttuu kun Joe Averagen velka (jota muuten ei voi edes itse valita että otatko vai et vaan se on pakko selvitäksi normielämästä) kasvaa tarpeeksi suureksi. Ei se ole kivaa että raha minkä saat päivässä revittyä kasaan ei pakollisten menojen jälkeen riitä kuin johonkin einesruokaan ilman mahdollisuutta parantaa sitä omaa asemaa paremmaksi. se tuntuisi siltä kuin joku olisi varastanut tulevaisuuteni, raha kun pitää antaa velkojalle eikä sitä voi käyttää oman elämän rakentamiseen. Kuka sitten on tämä joku, veikkaan että suurinosa Amerikkalaisista ei edes tiedä ketä heidän tilanteesta pitäisi syyttää ja niinpä he syyttävät välistä valtiota, välistä korporaatioita ja toisinaan pankkeja. näkyvää, selvää vihulaista ei ole eikä yksinkertaista ratkaisua. Toki on hyvä muistaa että on paljon niitä jotka osaavat itsestäään huolehtia ja hyvin pärjäävät. Tosiasia on myös se että jos jalkoihin jäät, useimmiten pysyt siellä niinkuin laulussa sanotaan. Näitä ihmisiä ei ideologiat kiinnosta, asiat mitkä he haluavat on työ mitä tehdä palkalla jolla tulee toimeen, yksinkertaista. Amerikka alkaa pikkuhiljaa huomata että raha on vain vaihdonväline ja olisi sittenkin kannattanut pitää ne tehtaat omassa maassa. Eurooppa tulee muuten olemaan samassa jamassa joskin vähän jälkijunassa että eiköhän se selviä meille täällä Suomessakin kuinka kivaa se on elämä kunnon veloissa minimipalkoilla :)

Antti K. Koskela said...

IM:
Monesta asiasta olemme samaa mieltä, mutta väännettäköön nyt silti vielä hetki.

Mietitäänpä noita esittelemiäsi termejä ja tilanteita:


regulatory capture:
Wikipedian määritelmästä: "Regulatory capture is a form of government failure - -"
Kyseessä on hallinnon ongelma, valuvirhe järjestelmässä joka pyrkii rajoittamaan ja kontrolloimaan markkinoita.

Kuulostaako kapitalismin ongelmalta? Ei, vaan sekatalouden.


too big to fail:
Jälleen kerran vaikkapa Wikipediasta: "Tämän teorian kannattaja uskovat, että näiden instituutioiden pitäisi saada rahoitus- ja talouspolitiikkojen myötä tukea hallituksilta tai keskuspankeilta niiden pitämiseksi elossa. Ajatellaan, että yhtiöt, jotka kuuluvat tähän luokkaan, ottavat asemia, jotka ovat riskialttiita, kun ne ovat kyvykkäitä hyödyntämään näitä riskejä perustuen niiden saamaan politiikkapreferenssiin."

Eli teorian mukaan on instituutioita, joita täytyy tukea niiden suuren koon vuoksi koska niiden kaatuminen "aiheuttaisi ongelmia". Mitä ihmettä? Vapaassa markkinataloudessa ne kaatuisivat, ja sinne menisivät johdon työpaikat ja bonukset - säädellyssä, poliittisessa sekataloudessa kuten Yhdysvalloissa kyseiset firmat tietävät että ne saavat sosiaalisia tukia jos paska osuu tuulettimeen - siis valtio tukee niitä veronmaksajien rahoilla.

Onko tämä muka kapitalismia? Ei ole, vaan poliittista sekataloutta typeryyksineen.


corporate welfare:
Liittyy yleensä tuettuihin aloihin, kuten Suomessa turvetuotantoon (suurin hyötyjä Vapo), tai koko EU:n alueella vaikkapa maataloustukiin (suurin hyötyjä Britannian kuningasperhe, Suomessa varmaankin Nalle...), eli taas näitä ei-kapitalistisia rakennelmia, joilla pyritään vääristämään kilpailua.

Jälleen siis sekatalouden ongelma, ja vieläpä erittäin poliittinen sellainen...

- -

Voisitko Matruuna kertoa minulle vielä niistä kapitalismin ongelmista, olemme päässeet jo pitkälle sekatalouden ja poliitikkojen talousasioihin puuttumisen synnyttämien ongelmien ruotimisessa... :)

Ironmistress said...

regulatory capture:
Wikipedian määritelmästä: "Regulatory capture is a form of government failure - -"
Kyseessä on hallinnon ongelma, valuvirhe järjestelmässä joka pyrkii rajoittamaan ja kontrolloimaan markkinoita.


Ei, vaan kyse on siitäm että riistanvartija muuttuu itse salametsästäjäksi.

Regulatory capture on government failure siksi, että siinä kapitalisti on hallitusta voimakkaampi ja kaappaa haltuunsa sen organisaation, jonka tehtävänä on ollut valvoa ja hillitä ko. toimialaa ja sen väärinkäytöksiä. Siinä valvontaorganisaatio muuttuu vahtikoirasta edunvalvojaksi.

Vai olisiko mielestäsi parempi idea, että toimijat jotka käyttäytyvät kuin rikolliset, gangsterit ja psykopaatit jos niitä ei koko ajan valvota ja jotka eivät vapaaehtoisesti noudata ensimmäistäkään lakia, saisivat mellastaa miten haluavat?

Kuulostaako kapitalismin ongelmalta? Ei, vaan sekatalouden.

Ehei. Se on juurikin kapitalismin ongelma, ja eritoten sellaisen, jossa kapitalistien huseerausta ei ole valvottu riittävän tarkoin.

too big to fail:
Jälleen kerran vaikkapa Wikipediasta: "Tämän teorian kannattaja uskovat, että näiden instituutioiden pitäisi saada rahoitus- ja talouspolitiikkojen myötä tukea hallituksilta tai keskuspankeilta niiden pitämiseksi elossa. Ajatellaan, että yhtiöt, jotka kuuluvat tähän luokkaan, ottavat asemia, jotka ovat riskialttiita, kun ne ovat kyvykkäitä hyödyntämään näitä riskejä perustuen niiden saamaan politiikkapreferenssiin."

Eli teorian mukaan on instituutioita, joita täytyy tukea niiden suuren koon vuoksi koska niiden kaatuminen "aiheuttaisi ongelmia". Mitä ihmettä? Vapaassa markkinataloudessa ne kaatuisivat, ja sinne menisivät johdon työpaikat ja bonukset -


Ja samalla syntyisi niin kammottava dominoefekti kun rytinä kävisi läpi koko yhteiskunnan, ettei siitä säästyisi yksikään yhteiskunnan sektori. Seurauksena olisi luottopula, konkurssiaalto, työttömyys, kurjistuminen ja moraalikriisi. Lopulta kävisi kuten Saksassa 1933: populistinen autoritaarinen liike kaappaa vallan ja lopputulos on totalitarismi. Tomi tarkastelikin tuota jo.

Voimme teoretisoida "vapaalla markkinataloudella" ihan niin paljon kuin haluamme. Tosiasiassa reaalielämä eroaa rajusti teorioista ja yhteiskunnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Too big to fail tarkoittaa sitä, että instanssi aiheuttaa kaatuessaan kertakaikkiaan niin suuren shokin, ettei yhteiskunta selviä siitä. Yhteiskunta ja talous ei ole mikään modulaarinen järjestelmä, josta voisi ottaa palan sieltä toisen täältä pois ilman, että siinä olisi vaikutusta koko systeemiin.

Onko tämä muka kapitalismia? Ei ole, vaan poliittista sekataloutta typeryyksineen.

Se on kapitalismia mitä suurimmassa määrin. Ja kapitalisti itsekin tietää sen. Ainoa ratkaisu on pilkkoa tällaiset isot instanssit pienemmiksi ennenkuin ne kasvavat liian isoiksi kaatumaan.

corporate welfare:
Liittyy yleensä tuettuihin aloihin,


Liittyy erityisesti pankki- ja rahoitussektoriin. Ks. edellinen kohta. Muistanet ne presidentti Andrew Jacksonin sanat sieltä päätekstistä.

Voisitko Matruuna kertoa minulle vielä niistä kapitalismin ongelmista, olemme päässeet jo pitkälle sekatalouden ja poliitikkojen talousasioihin puuttumisen synnyttämien ongelmien ruotimisessa... :)

Kyseiset ongelmat eivät ole sekatalouden ongelmia. Ne ovat kapitalismin ongelmia.

N.N said...

Eihän tässä viimeisessä RM:n kommentissa ole enää mitään järkeä. Siis "kapitalistit" ovat soluttaneet organisaatiot, joiden tehtävänä on valvoa näitä pahoja veikkoja. Varmaankin näin on. Mutta mikäli näitä organisaatioita ei olisi olemassa, tai niiden toimivalta ja budjetti olisi huomattavasti rajatumpi, eihän pahalla kapitalistilla silloin olisi mitään solutettavaakaan, jonka hän pystyisi muuttamaan edunvalvojakseen. Vai?

Ei kukaan ole ehdottanut, että näiden ilkeiden kapitalistien tulisi "saada mellastaa miten haluavat" - tosiasia vain on, että nimenomaan USAn poliittisessa järjestelmässä on jo vuosikymmenet kehittynyt korruptoituneiden poliitikkojen ja korporaatioiden symbioosi, jonka seurauksena tilanne tänä päivänä on juuri tuo mellastaminen. Tämän nykyisen USAn sekatalouden ongelmaksi on muodostunut juuri se, että valtio on tarjoutunut suurten korporaatioden työrukkaseksi ja mahdollistanut lainsäädännön keinoin ynnä erilaisilla liittovaltion hankkeilla niiden merkityksen ja vaikutusvallan kasvun. Kyllä se on nimenomaan poliittinen ongelma, ihan peruskorruptiota.

Reaalielämä eroaa teorioista "too big to fail" -ilmiön kohdalla juuri siinä, että reaalielämän sekataloudessa (=tappioiden sosialisointi) tällaisen korporaation kaatuminen aiheuttaa kytköksiensä kautta erilaisia ongelmia, mutta sillä ei ole mitään tekemistä markkinatalouden (tappiot yksityisiä) kanssa.

Lisäksi minusta tuollaisten populististen autoritääristen liikkeiden maalailu vuonna 2011 USAssa on aikamoista mutkat suoriksi -analyysiä. Ei kaikkea ihan oikeasti voi aina perustella natseilla.

Ironmistress said...

Eihän tässä viimeisessä RM:n kommentissa ole enää mitään järkeä. Siis "kapitalistit" ovat soluttaneet organisaatiot, joiden tehtävänä on valvoa näitä pahoja veikkoja. Varmaankin näin on. Mutta mikäli näitä organisaatioita ei olisi olemassa, tai niiden toimivalta ja budjetti olisi huomattavasti rajatumpi, eihän pahalla kapitalistilla silloin olisi mitään solutettavaakaan, jonka hän pystyisi muuttamaan edunvalvojakseen. Vai?

Eli mielestäsi se, että ne instanssit, jotka ilman jatkuvaa valvontaa ja kontrollia toimivat kuin rikolliset, gangsterit ja psykopaatit, saisivat mellastaa kuin siat pellossa, olisi hyvä idea?

Kommenttisi on suunnilleen sama kuin todeta "ilman lakeja ja poliisia ei olisi rikoksiakaan".

Ei kukaan ole ehdottanut, että näiden ilkeiden kapitalistien tulisi "saada mellastaa miten haluavat"

Se on looginen seuraus siitä, että mitään valtion kontrollia ei ole. Yksikään kapitalisti ei ikinä noudata yhtäkään lakia vapaaehtoisesti.

tosiasia vain on, että nimenomaan USAn poliittisessa järjestelmässä on jo vuosikymmenet kehittynyt korruptoituneiden poliitikkojen ja korporaatioiden symbioosi, jonka seurauksena tilanne tänä päivänä on juuri tuo mellastaminen.

Miksi Euroopassa ei tuollaista symbioosia ole, vaikka Euroopassa kapitalismi on paljon valvotumpaa ja kontrolloidumpaa kuin Yhdysvalloissa?

Reaalielämä eroaa teorioista "too big to fail" -ilmiön kohdalla juuri siinä, että reaalielämän sekataloudessa (=tappioiden sosialisointi) tällaisen korporaation kaatuminen aiheuttaa kytköksiensä kautta erilaisia ongelmia, mutta sillä ei ole mitään tekemistä markkinatalouden (tappiot yksityisiä) kanssa.

Sinulta menivät nyt syy ja seuraus sekaisin.

Se tappioden sosialismi on olemassa sitä varten, että tällaisen ison instanssin kaatuminen aiheuttaisi liian tuhoisat seuraukset läpi koko yhteiskunnan. Markkinatalouden teoriassa kaikki on modulaarista ja toimijat toisistaan erillisiä, eikä teoriassa ole kerrannaisvaikutuksia. Reaalielämässä kaikki on paljon monimutkaisempaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mitä autoritaarisiin liikkeisiin tulee, niin nälkä on punikki. Se havaittiin Suomessa katkeralla tavalla sotienvälisenä aikana - ja se oli hyvin tärkeä syy sille, miksi Suomeen luotiin hyvinvointivaltio.

Kimmo said...

Tomi,
Tämä on taas näitä rutto/koleravalintoja. Suostuako hiljalleen kupattavaksi kunnes ei ehkä jää kupattavaa vai pistääkö hulinaksi ja toivoa, että asiat muuttuisivat joskus paremmiksi.
Joka tapauksessa on turha odottaa, että rahavaltiaiden harmaa joukko tulisi synnintuntoon ja parantaisi tapansa. Kyllä lisänolla oman tilisaldon perässä on aina parempi kuin miljardin ihmisen hyvinvointi.

Antti K. Koskela said...

IM:
Sinulta menivät nyt syy ja seuraus sekaisin.

Se tappioden sosialismi on olemassa sitä varten, että tällaisen ison instanssin kaatuminen aiheuttaisi liian tuhoisat seuraukset läpi koko yhteiskunnan. Markkinatalouden teoriassa kaikki on modulaarista ja toimijat toisistaan erillisiä, eikä teoriassa ole kerrannaisvaikutuksia. Reaalielämässä kaikki on paljon monimutkaisempaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.


Keneltäköhän tässä syy ja seuraus menivät sekaisin?

Sanoit itse, että "too big to fail"-teorian mukaan suuret instituutiot ottavat suuria riskejä koska tietävät valtion kuitenkin pelastavan ne. Se, että valtio pelastaa kyseiset instituutiot ei kuitenkaan ole pelkästään seuraus - se on myös ongelman syy. Tieto ja kokemus siitä, että kyllä veronmaksajat sitten pelastavat yrityksen, jos johtoporras mokaa, ketään ei irtisanota ja kultaiset kädenpuristukset säilyvät nimenomaan johtaa kuvailemaasi tilanteeseen - eikä tämä ole kapitalismia ensinkään. Ei markkinataloudessa taata yritysten riskinottoa veronmaksajien rahoilla.


Corporate welfare on kirjanpitäjätaustani vuoksi tuttu nimenomaan raskaasti tuetulta maataloussektorilta, mutta voimme toki puhua ilmiöstä pankkien kohdallakin. Liittynee kieltämättä paremmin aiheeseen :)

Lobbaamisella saadut tuet ja edut (niin pankkisektorilla kuin missä tahansa muualla) eivät myöskään ole kapitalismin ominaisuuksia - markkinataloudessa vallitsee vapaa kilpailu, eivätkä julkisen talouden instituutiot puutu tuilla tai rajoituksilla yritysten toimintaan. Ajatus, että corporate welfare - jossa jälleen veronmaksajien rahoja käytetään eri asioiden tukemiseen - olisi jotenkin kapitalismin syytä, on siis kuolleena syntynyt. Kyseessä on lähtökohtaisesti poliittinen ongelma, ja siten se liittyy kiinteästi sekatalouteen eikä suinkaan kapitalismiin.

Regulatory capture ei merkittävästi eroa siitä. Vapaassa markkinataloudessa kun "kaapattavia" instituutioita ei oikein ole.

- -

Nämä sanottuani todettakoon kuitenkin vielä, että en pidä täysin säätelemätöntä markkinataloutta välttämättä hyvänä asiana. Esimerkiksi osakeyhtiölaissa määritelty vähemmistösuoja, rahoittajia velallisen epärehellisyydeltä suojaavat säädökset ja monet muut lait ja säädökset puoltavat paikkaansa. Henkilökohtaisesti pidän myös esimerkiksi poliisilaitosta pohjimmiltaan hyvänä asiana.

En siis ole libertaari, ja sopivasti säädelty sekatalous olisi minusta helvetin hyvä juttu. Tilanne, jossa kirjoittaja oman ennakkoluuloisuutensa vuoksi syyllistää esimerkiksi markkinataloutta ongelmista jotka ovat puhtaasti poliitikkojen luomia, vaatii kuitenkin minusta puuttumista, ihan vaan vaikka alkuperäisen kirjoittajan kasvattamiseksi ihmisenä ;)

N.N said...

Et nyt viitsisi rakennella olkiukkoja ja esittää tyhmää. Myös tahallinen väärinymmärtäminen on aika kuiva keskustelukeino. Minähän juuri sanoin, ettei kukaan (sisältää myös minut) ole ehdottanut että jonkun tulisi "saada mellastaa miten haluavat". Sanoin: "tai niiden toimivalta ja budjetti olisi huomattavasti rajatumpi", viitaten liittovaltion hallinnon ylikorostuneeseen ja perustuslainvastaiseen rooliin sekä toimintaan nykypäivän USAssa.

Edelleenkään "mitään valtion kontrollia" ei ole lähinnä Somaliassa. Muualla maailmassa, ja tässä tapauksessa erityisesti USAssa on esimerkiksi oikeuslaitos, jonka tehtävänä on pitää huolta, että lakien rikkojat (myös korporaatiot) saavat rangaistuksensa. Ja niitä lakejakin on kovasti säädelty antitrustilainsäädännöstä alkaen. Siksi on pelkkää löysää demagogiaa puhua jostain tilasta, missä mitään valtion kontrollia ei ole, tätä tosin on kuultu blogilla ennenkin näiden "libertaarien ihannevaltio Somalia" -heittojen yhteydessä.

Yksi syy, miksi Euroopassa ei (vielä) tuollainen symbioosi esiinny yhtä voimakkaana, on varmaankin se, että Euroopassa on ollut ~30 itsenäistä valtiota, joista jokaiseen on hankalampaa vaikuttaa kuin yhtenäisen liittovaltion hallintoon. Vai minkähän takia mm. yritysmaailma taputtaa karvaisia käsiään EU:n liittovaltiokehityksen suhteen? Sen sijaan esimerkiksi ihan suomalaisessa kunnallispolitiikassa ilmiö lienee yleisempi. Kuitenkin Euroopassakin, mikäli et ole sattunut huomaamaan, on ollut tällainen pieni finanssikriisi valloillaan kaikesta väitetystä säätelystä huolimatta, ja ongelman ydin on jälleen kerran siinä että poliitikot yrittävät ratkaista markkinoiden ongelmia, jotka ovat syntyneet osittain poliittisten päätösten (mm. euron käyttöönotto yhteensopimattomissa kansantalouksissa) seurauksena.

En minä puhunut syistä tai seurauksista yhtään mitään. Sanoin vain, että "too big to fail" -ilmiöllä ei ole mitään tekemistä markkinatalouden (kapitalismin)kanssa. Tämä nyt on aivan selvä asia, koska ns. puhtaassa kapitalismissa tällaista ei voisi esiintyä, koska mitään valtion takauksia yksityisille toimijoille, kuten pankeille, ei ole. Ja tällaista tilannetta ei selvästikään esiinny missään, eikä taatusti ainakaan USAssa. Yksinkertaisesti siis haukut väärää puuta jatkuvasti puhuessasi "kapitalismin" epäonnistumisesta.

Mutta ei tästä sen enempää, omahan on blogisi, ja täällä saat määritellä käsitteet ihan miten haluat. Jos kapitalismia on sinusta se, että julkinen hallinto antaa erilaisia tukia, vakuuksia ja järjestä bailout-rahastoja yksityisille korporaatioille poliittisista lähtökohdista (yhteiskunnan stabiiliuden ylläpito jne), niin sille minä en voi mitään.

Ironmistress said...

Keneltäköhän tässä syy ja seuraus menivät sekaisin?

Sinulta.

Sanoit itse, että "too big to fail"-teorian mukaan suuret instituutiot ottavat suuria riskejä koska tietävät valtion kuitenkin pelastavan ne. Se, että valtio pelastaa kyseiset instituutiot ei kuitenkaan ole pelkästään seuraus - se on myös ongelman syy.

Ei. Se on nimenomaan ongelman seuraus. Ongelmaa ei olisi, jos suurinstituutiot olisi ajoissa pilkottu pienemmiksi. Se taas puolestaan on sosialismia ;-)

Tieto ja kokemus siitä, että kyllä veronmaksajat sitten pelastavat yrityksen, jos johtoporras mokaa, ketään ei irtisanota ja kultaiset kädenpuristukset säilyvät nimenomaan johtaa kuvailemaasi tilanteeseen - eikä tämä ole kapitalismia ensinkään.

Se on juuri sitä mitä suurimmassa määrin. The small guy gets always screwed. Työntekijät saavat aina kenkää, ja pomoille on tiedossa kultaisia kädenpuristuksia ja laskuvarjoja.

Ja jo Adam Smith varoitti tästä. Hän tiesi, mihin kapitalismi kontrolloimatta johtaa ja hän tajusi, että jos yritykset kasvavat liian voimakkaiksi ja isoiksi, ne ottavat kuristusotteen yhteiskunnasta. Tässä on käynyt juuri Smithin ennustamalla tavalla: instituutiot ovat kasvaneet liian isoiksi ja ne kontrolloivat valtiota ja kuppaavat sitä.

Ei markkinataloudessa taata yritysten riskinottoa veronmaksajien rahoilla.

Teoriassa. Käytännössä näin on pakko tehdä, jotta vältytään kerrannaisvaikutuksilta, katastrofilta ja moraalikriisiltä.

Lobbaamisella saadut tuet ja edut (niin pankkisektorilla kuin missä tahansa muualla) eivät myöskään ole kapitalismin ominaisuuksia - markkinataloudessa vallitsee vapaa kilpailu

Näin siis teoriassa. Käytännössä tilanne on aina paljon monimutkaisempi. Muistelepa, mitä Clausewitz sanoi sodankäynnin teoriasta ja käytännöstä. Täsmälleen sama pätee talouteen.

Kuten on olemassa absoluuttinen sodankäynti - täysin teoreettinen konstruktio - samoin on olemassa myös absoluuttinen talous, jossa teoriat toimivat aina sataprosenttisesti eikä ongelmia ole. Se on kuitenkin eri asia kuin reaalitalous. Siksi se, mikä toimii mainiosti teoriassa, ei ole suoraan sovellettavissa käytäntöön.

Mitä lähemmäksi kilpailu muuttuu pudotuspeliä ja oligopolia, sitä likaisemmaksi se myös muuttuu ja sitä enemmän se erkanee teorioista ja muuttuu kieroksi peliksi ja fuskaamiseksi. Miksi, älä kysy. Näin vain on. Ja pankki- ja rahoitussektori, jos jokin, on roistojen temmellyskenttä. Tähän jo Andrew Jackson kiinnitti huomiota.

Ajatus, että corporate welfare - jossa jälleen veronmaksajien rahoja käytetään eri asioiden tukemiseen - olisi jotenkin kapitalismin syytä, on siis kuolleena syntynyt.

Se kuuluu kapitalismiin kuin paita ja peppu. Kun instituutiot kasvavat riittävän isoiksi, ne alkavat kuppaamaan sitä yhteiskuntaa joka ne on kasvattanut.

Regulatory capture ei merkittävästi eroa siitä. Vapaassa markkinataloudessa kun "kaapattavia" instituutioita ei oikein ole.

Puhut jälleen absoluuttisesta taloudesta, et reaalisesta taloudesta. Absoluuttisessa taloudessa toimijat ovat enkeleitä tai ainakin autistisia rationaalisia nörttejä. Reaalitaloudessa he ovat gangstereita, rikollisia ja psykopaatteja tai käyttäytyvät niiden tavoin. Tämä on syytä pitää mielessä.

Ironmistress said...

Et nyt viitsisi rakennella olkiukkoja ja esittää tyhmää. Myös tahallinen väärinymmärtäminen on aika kuiva keskustelukeino. Minähän juuri sanoin, ettei kukaan (sisältää myös minut) ole ehdottanut että jonkun tulisi "saada mellastaa miten haluavat". Sanoin: "tai niiden toimivalta ja budjetti olisi huomattavasti rajatumpi",

Mitä heikompia ja vähämerkityksellisempiä nuo kyseiset valvontainstanssit ovat, sitä vapaampaa on myös yritysten meno ja mellastus ja sitä vähemmän yhtään mitään sääntöjä noudatetaan.


Edelleenkään "mitään valtion kontrollia" ei ole lähinnä Somaliassa. Muualla maailmassa, ja tässä tapauksessa erityisesti USAssa on esimerkiksi oikeuslaitos, jonka tehtävänä on pitää huolta, että lakien rikkojat (myös korporaatiot) saavat rangaistuksensa.

Tuomiovalta ei ole sama asia kuin lainsäädäntövalta eikä toimeenpanovalta. Oikeuslaitos ei myöskään valvo lakien tai pelisääntöjen noudattamista; se ainoastaan sanktioi niiden rikkomisesta. [Jos sanktioi.]

Yksi syy, miksi Euroopassa ei (vielä) tuollainen symbioosi esiinny yhtä voimakkaana, on varmaankin se, että Euroopassa on ollut ~30 itsenäistä valtiota, joista jokaiseen on hankalampaa vaikuttaa kuin yhtenäisen liittovaltion hallintoon.

Tämä on hyvä pointti. Toinen pointti on siinä, että Euroopassa on pääsääntöisesti vallalla monipuoluejärjestelmä ja yhteiskunnan päättäjillä on paljon vähemmän kytköksiä talouselämään kuin USA:ssa.

Kuitenkin Euroopassakin, mikäli et ole sattunut huomaamaan, on ollut tällainen pieni finanssikriisi valloillaan kaikesta väitetystä säätelystä huolimatta

Se saatiin Kreikassa aikaan epärehellisyydellä ja petollisuudella. Siksi Kreikka pitäisi kylmästi potkaista ulos yhteisöstä sensijaan, että sitä aletaan auttamaan. Tai ainakin jonkinlainen sukkasaippuarumba pitäisi Kreikalle järjestää tämän jälkeen.

Irlannissa puolestaan yritykset saivat katastrofin aikaan, samoin Islannissa. Islanti putosi lopulta EU:n syliin. Molemmissa ongelmana oli kontrollin puute.

En minä puhunut syistä tai seurauksista yhtään mitään. Sanoin vain, että "too big to fail" -ilmiöllä ei ole mitään tekemistä markkinatalouden (kapitalismin)kanssa.

Reaalimaailmassa kapitalismi kuitenkin sen saa aikaan. Sinulle sama kuin AKK:llekin: muistelepa mitä Clausewitz sanoi teorian ja käytännön eroavaisuuksista.

Reaalimaailmassa ainoa toimiva ratkaisu on pilkkoa tällaiset instanssit pienemmiksi ennenkuin ne ehtivät kasvaa niin isoiksi että ne ovat vaaraksi yhteiskunnalle. Adam Smith varoitti asiasta. Mutta tämä puolestaan olisi kai sosialismia.

Antti K. Koskela said...

Huoh. Lopetan itseni toistamiseen tämän kommenttiketjun osalta tähän, kun minkäänlaista edistystä ei tunnu tapahtuvan. Kuten aiemmin sanoin, en halua että poliitikkojen virheet laitetaan kapitalismin syyksi, vaikka se helppo syntipukki onkin.

On hauskaa miten mainitsit sekatalouden ongelmista (ja tbtf:n myötä liian itsevarmoista pankeista) kärsineen Islannin esimerkkinä.. laitankin vielä linkkivinkin sulle http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=1056&fb_ref=8_1056&fb_source=home_oneline

Verkkomedia on pakinamaisuudestaan (ja välillä yliampuvista jutuistaan) huolimatta mielenkiintoinen sivusto.

Ironmistress said...

Näin yleisesti sekataloudella tarkoitetaan sellaista talousmuotoa, jossa valtio omistaa yrityksiä joko valtionyhtiöinä tai valtion liikelaitoksina.

Se, että elinkeinoelämä kiristää valtion pelastamaan itsensä kun hommat k*sevat, ei ole sekataloutta. Se on reaalikapitalismia.

Tomi said...

AKK vapaassakin kapitalisamissa yritykset voivat kasvaa jättimäisiksi jopa monopoleiksi. Näin kävi USA:ssa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Kun nämä jättimäiset yhtiöt voivat ajautua kriisiin ilman takeita valtion pelastuksesta. Kuitenkin olisi luultavaa, että demokratiassa valtio yrittäisi pelastaa ne. Poliitikot kuitenkin (yleensä) yrittävät minimoida ihmisten kärsimykset.

Valkea said...

Tässä vielä hiukan lisää tietoa sosialistisen puolueen, vihreiden yms. tempauksesta. Sinänsä hiukan erikoista, että konservatiivinä itseään pitävä Ruukinmatruuna lähtee niin impulsiivisesti mukaan em. tempauksen kannattajaksi.

http://mangans.blogspot.com/2011/10/occupy-wall-street-just-leftist.html

Huomatkaa kyltit:

http://www.theatlantic.com/business/archive/2011/10/occupy-wall-street-what-should-a-populist-movement-ask-of-washington/246143/

Ironmistress said...

Valkea, tolkku se myös ahneudessa ja kohtuus riistämisessäkin.

Ihmisillä - varsinkin keskiluokalla - on olemassa tietty raja, johon saakka he antavat kusta itseään silmään. Kun tämä raja ylittyy, he alkavat rettelöidä. Ja tämä raja alkaa USA:n keskiluokalta pikku hiljaa ylittyä.

Jos sitten kaikenlainen oheiskuona, kuten vasemmistolaiset ja muut sosialistit käyttävät tilaisuutta hyväkseen, se ei ole syy vaan jälkiseuraus.

Ironmistress said...

Todettakoon kaikille vielä, että too big to fail -ilmiö on olemassa vain reaalimaailmassa. Yksikään talousteoria ei tunne sitä, sillä talousteoriat käsittelevät absoluuttista taloutta, eivät reaalitaloutta.

Ja tuo ilmiö johtuu siitä, että ihmiset ovat elollisia olentoja ja riippuvaisia sellaisista trivialiteeteista kuin ravinto, lämpö, asunto, juomavesi, polttoaine jne. Joita saadaan rahalla ja jota puolestaan saadaan työpaikoista. Ja jos ihmiset eivät saa kyseisiä välttämättömyyshyödykkeitä, he alkavat ensin mellakoida ja sitten kuolla. Tämä on ilmiö, jota yksikään yhteiskunta, varsinkaan demokraattinen sellainen, ei hyväksy. [Mellakoiden ja kuolemisen välillä ovat sitten rettelöt ja levottomuudet ja siinä sivussa moraalikriisi ja moraalikato.]

Kun jokin instituutio on too big to fail, niin se tarkoittaa sitä, että sen kerrannaisvaikutukset ulottuvat niin totaalisesti läpi yhteiskunnan - kaikki vaikuttaa kaikkeen - että se kaatuessaan vetää kumoon valtavan määrän muuta taloutta ja aikaansaa dominoefektin, jossa valtava määrä muita yrityksiä kaatuu ja ihmisiä jää työttömiksi. Jolla puolestaan on hyvin voimakkaat yhteiskunnalliset vaikutukset.

Kun jokin instanssi on too big to fail ja se pelastetaan, niin pelastajat eivät ajattele ko. instanssia. He ajattelevat kaatumisen seurannaisvaikutuksia. He ensisijaisesti ajattelevat sitä pientä ihmistä ja hänen hyvinvointiaan ja toissijaisesti yhteiskuntarauhaa.

Toki absoluuttisen talouden teoriat selittävät, että pitkällä aikavälillä tilanne palautuu lopulta ennalleen, jos instanssien annetaan kaatua. Reaalimaailmassa me kaikki olemme pitkällä aikavälillä kuolleita. Siksi voimme lässyttää kapitalismin teoriasta mitä tahansa, mutta se vain ei reaalimaailmassa toimi.

Mikä sitten avuksi? Ainoa, mikä tepsii, on se, että ylipäänsä estetään tuon too big to fail-ilmiön synty. Eli että pilkotaan instanssit vaikka väkisin pienemmiksi ennenkuin ne kasvavat liian isoiksi kaatuakseen. Tätä puolestaan yksikään kapitalisti ei tule ikinä hyväksymään, sillä se olisi sekataloutta ja sosialismia.

vieras said...

Eikös Kilpailuvirasto ole Suomessa ja vastaat virastot muissa maissa justiinsa sitä varten ettei mikään yritys kasva niin suureksi että siitä tulee "too big to fail"?

Anonymous said...

USA ja Eurooppa kärsivät vain toisen maailmansodan tuloksena tulleesta uusmarxismista joka vei vallan valkoisela mieheltä ja antoi sitä naisille ja neekereille. Molemmailla mantereilla on vain yksi suunta ja se on alaspäin.

Tämä alamäki on vasta alkua ja tulos vuosikymmenien moraaliselle rappiolle.

Aasiassa näitä ongelmia ei juuri ole.

Anonymous said...

http://erratasec.blogspot.com/2011/10/independent-reporting-of.html

Ironmistress said...

Ano, tuo oli hyvin mielenkiintoista luettavaa. Tässä suora linkki.

Anonymous said...

Toinen linkki.

Ironmistress said...

Erinomainen sellainen.