To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Saturday, October 22, 2011

Dekadenssi ja oklokratia eli anakykloosi, osa II

Eilinen masuuninlasku anakykloosista onkin kirvoittanut keskustelua. Ruukinmatruuna totesi siinä Euroopan olevan kaikista mantereista pisimmällä anakykloosissa ja siirtyneen jo demokratiasta oklokratiaan, tai ainakin olevan jo siirtymässä.

Oklokratia tarkoittaa suomeksi "roskaväen valtaa". Se on hallinnon vaihe, jossa demokraattiset instituutiot rämettyvät ja jossa valta siirtyy kansalta ensin suurille instituutioille ja plutokraateille ja sen jälkeen se menettää otteensa - ensin yhteiskunnan alakerroksista ja lopulta koko yhteiskunnasta, ja muuttuu rämettyneeksi anarkiaksi, jossa laeista ei enää piitata. Oklokratiaa leimaa dekadenssi - yhteiskunnan arvopohjan, eettisen pohjan, instituutioiden ja traditioiden rapautuminen sekä koheesion häviäminen.

Oklokratia syntyy silloin, kun demokratia pääsee elämään liian pitkään rauhassa, ilman uhkia, haasteita tai vaaroja, ja kun kansa alkaa pitämään vapautta ja vaurautta itsestäänselvyyksinä eikä sellaisina asioina, joiden eteen on nähtävä jatkuvasti vaivaa ja jota on puolustettava jatkuvalla taistelulla. Thomas Jeffersonin sanoissa vapauden puuta on jatkuvasti lannoitettava tyrannien ja patrioottien verellä on valtavasti totuutta. Polybioksen mukaan "demokratian dynastioiden" synty - siis että meillä on sukuja, joissa kansanedustajuus, ministeriys tai poliitikon ammatti periytyy sukupolvesta toiseen - on hyvin huono merkki, sillä ne merkitsevät, että demokraattiset hallitsijat alkavat pitää valta-asemaansa ikäänkuin itsestäänselvyytenä tai etuoikeutena sensijaan, että se pitäisi ansaita omilla saavutuksilla. Samanaikaisesti kansa alkaa tunte itseään koko ajan enemmän ja enemmän erillisiksi hallitsijoistaan ja piittaa yhä vähemmän ja vähemmän yhteiskunnastaan.

Oklokratia ja dekadenssi voidaan jakaa kahteen vaiheeseen. Toinen on "humala", jolloin dekadentti yhteiskunta kuvittelee olevansa voimainsa tunnossa ja että sillä menee paremmin kuin milloinkaan ja että edessä on huikea tulevaisuus. Tähän liittyy traditioiden, moraalin, yhteisöllisyyden ja instituutioiden rapautuminen "edistyksen" nimessä; kuvitellaan, että nyt luodaan jotain uutta ja nyt maailma muuttuu rajusti ja astutaan uuteen aikakauteen. Dekadenssin humalavaihetta leimaa uskonnon luhistuminen ja sekularisaatio, seksuaalimoraalin höltyminen, yhteiskunnallisen koheesion (ibn Khaldunin termein asabija) rapautuminen, erilaiset ideologiavetoiset liikkeet, siekailematon hedonismi ja syntyvyyden romahtaminen.

Mutta humalaa leimaa ennemmin tai myöhemmin krapula. Dekadenssin edetessä "krapulaan" yhteiskunta on rajusti polarisoitunut upporikkaisiin ja rutiköyhiin, keskiluokka luhistunut ja hallintoeliitti on irtautunut täydellisesti kansastaan. Tässä vaiheessa lainkunnioitus on romahtanut. Koska lakeja ei enää kunnioiteta sisäsyntyisesti ja koska yhteiskunnan koheesio on rapautunut ja sitä myötä yhteisön sisäinen kontrolli ja "kirjoittamattomat lait" haipuneet, yhteiskunta ryhtyy säätämään hyvin detaljoituja ja mielivaltaisia lakeja ja yrittää säännellä ihmisten elämää pikkutarkasti. Krapulavaiheeseen liittyy myös byrokratisoituminen ja optimismin muuttuminen pessimismiksi. Talouselämää leimaa se, että talouskasvu ei enää perustu hyödykkeiden tuottoon, vaan rahan tekemiseen rahalla - siis pörssikeinottelulla. Tämä johtaa talouselämän oligarkisoitumiseen ja keskittymiseen, ja lopulta plutokratiaan. Koska moraali on rapautunut, talouseliitti ja hallintoeliitti kietoutuvat tiukasti toisiinsa.

Oklokratiassa hallitsijat eivät enää piittaa kansastaan, vaan ainoastaan itsestään ja omien sidosryhmiensä intresseistä. Hallitsijat samanaikaisesti pelkäävät kansaansa ja halveksivat sitä, ja yrittävät sekä nuoleskella että kurittaa. Tähän pätee täydellisesti Sun Tzun toteamus kun upseerit ensin rankaisevat miehiään ja tämän jälkeen pelkäävät heitä, kurittomuuden raja on saavutettu ja tämä pätee täydellisesti myös oklokratiaan.

Yhteiskunnan romahdus alkaa alhaalta päin. Kaikki legitimiteetti perustuu luottamukseen ja siihen, että lakien noudattamisesta seuraa oikeus, rauha ja turva. Kun tämä menetetään, myös lainkunnioitus häviää. Yhteiskunnan alaluokka ei enää välitä laeista. Yhteiskunnan yläluokka ei myöskään välitä noudattaa lakeja, sillä he katsovat olevansa etuoikeutettu kasti. Näin kaikki lainkuuliaisuus jää enäää keskiluokan kontolle. Samalla kun yhteiskunta brasilifikoituu - jakautuu Brasilian tapaan upporikkaisiin ja rutiköyhiin - myös työllistymisnäkymät heikkenevät koko ajan. Työelämä huononee - työt häviävät ja muuttuvat pätkä- ja tilapäisluonteisiksi, työntekijöistä pyritään pusertamaan kaikki ulos ja heittämään heidät käytön jälkeen pois, työsuojelusta ja työhyvinvoinnista pyritään luistamaan aina kun voidaan ja palkansaajaa kohdellaan kustannuseränä, ei ihmisenä. Tämä johtaa veropohjan rapautumiseen ja koko ajan kasvavina verorasitteina koko ajan rapautuvalle keskiluokalle. Nuoriso näkee, että heiltä on viety tulevaisuus. Tähän liittyvät mellakat, omaisuusrikokset, vandalismi ja urbaani rappio.

Mitä hallintoeliitti pyrkii tekemään tässä vaiheessa? Vastaus on, että se yrittää kiristää otettaan - tiukentamalla lakeja, lisäämällä valvontaa, kiristämällä rangaistuksia. Ongelma on kuitenkin moraalinen. Dekadenssin humalavaiheen ilmiöt - uskonnon luhistuminen, seksuaalimoraalin luhistuminen, yhteiskunnan koheesion rapautuminen jne - iskevät nyt täysillä takapotkuna päälle. Mitä tiukemmiksi lait tulevat, sitä taidokkaammin niitä kierretään ja sitä vähemmän niitä totellaan.

Lopulta keskiluokka toteaa, että p*skaakos tässä. Yhteiskuntaa leimaa hälläväliä-meininki, eikä kukaan piittaa enää muusta kuin itsestään. Politiikkaa leimaavat nyt rajut populistiset liikkeet ja äärimmäisyysilmiöt. Humalavaiheen optimismi luhistuu lopullisesti ja koko yhteiskuntaa leimaa syvä pessimismi. Humalavaiheen uudistukset eivät johtaneetkaan mihinkään uuteen ja ihanaan, vaan vain kiihdyttivät rappiota ja dekadenssia entisestään. Yhteiskunta joutuu ennemmin tai myöhemmin talouskriisiin, joka halvaannuttaa yhteiskunnan lopullisesti, sillä raha on nervus rerum, kaiken yhteiskunnallisen toiminnan elinehto.

Sekä Polybios että ibn Khaldun kuvaavat tämän vaiheen varsin hyvin. Kuitenkin ibn Khaldun erehtyi pitämään oireita syinä: ibn Khaldun pitää ateismia, homoseksualismia ja aviorikoksia dekadenssin syinä. Tosiasiallisesti ne ovat varmoja merkkejä siitä, että nyt dekadenssi on alkanut ja siirtyminen demokratiasta oklokratiaan on käynnissä. Sekularisaatio merkitsee yhteiskunnallisen koheesion rapautumista ja sitämyötä atomisoitumista; seksuaalimoraalin höltyminen puolestaan edistää perheiden hajoamista ja koko yhteiskunnan tuhoa. Lopulta hallinnon muuttuminen sietämättömäksi, kaikenkahlitsevaksi holhoukseksi, joka hallitsee toisaalta suosikki- ja lahjontajärjestelmällä (panem et circenses) ja toisaalta mielivaltaisella, laeista piittaamattomalla kontrollilla merkitsee lopullista siirtymistä demokratiasta oklokratiaan. Hallinto on muuttunut välttämättömästä pahasta sietämättömäksi, kaikenkuristavaksi, kaikentuhoavaksi ja itsetarkoitukselliseksi möhköfantiksi, joka vain kuluttaa resursseja eikä tavallinen hallintoalamainen saa siltä mitään.

Ja missään tätä prosessia ei kuvata niin hyvin kuin Raamatussa - tarkalleen sanottuna historiallisissa kirjoissa eli Kuningasten kirjoissa ja Aikakirjoissa. Nuo kirjat eivät ole satua vaan historiallisia tekstejä, ja niiden sisältö on ristiintarkistettavissa sekä arkeologian että muiden seemiläisten tekstien kautta.

Kahden heprealaisen kuningaskunnan - Israelin ja Juudan - erilaiset kohtalot kuvaavat tätä prosessia varsin mainiosti. Jiisreelin tasangolle ja Välimeren rannalle sijoittunut Israel oli vauraampi ja hyvinvoivempi kuin vuoristoinen Juuda; sanottiin että jos haluat tulla hurskaaksi, mene Jerusalemiin; jos haluat tulla rikkaaksi, mene Samariaan. Israel oli paikallinen supervalta, joka uhmasi sekä Egyptiä että Assyriaa,kun taas Juuda takapajula. Mutta Israelissa vauraus toi mukanaan lieveilmiöt, kuten veltostumisen, piittaamattomuuden ja yhteiskunnan polarisoitumisen. Monikulttuurisessa Israelissa myös uskonto rapautui nopeasti. Alkuperäinen henoteismi - Elohimin palvonta - sai nopeasti tehdä tilaa uskonnolliselle moniarvoisuudelle ja monijumalaisuudelle, joiden palvontamenot olivat kauniisti sanoen seemiläiset - ja jotka omalta osaltaan rapauttivat nopeasti Israelin kymmenen heimon koheesion. Mutta hyvinvointi ja sitä seurannut veltostuminen myös merkitsi Israelin sekularisaatiota - edes pakanajumaluuksista ei enää piitattu.

Israelissa kuninkaat seurasivat nopeassa tahdissa toisiaan, kiitos murhien ja vallankaappausten, ja siellä on laskettu kymmenen eri dynastiaa. Siinä, missä bukolisessa Juudassa yksi ainoa dynastia - Daavidin suku - hallitsi alusta loppuun, Israelissa politiikka oli levotonta. Ja vaikka Israel oli loppuun saakka suurvalta, juuri tuo dekadenssi merkitsi loppua. Joutuessaan napit vastakkain Assyrian ja Tiglat-Pileser III:n sekä Sargon II:n kanssa, se luhistui. Viimeinen kuningas Hoosea yritti vielä reaalipolitiikalla pelastaa mitä pelastettavissa oli, mutta turhaan; Israel luhistui. Mutta se, mitä siitä seurasi, kertoo varsin hyvin että millaiseksi meno Israelissa oli mennyt.

Israelin myöhemmät vaiheet tunnetaan nimellä kymmenen kadonnutta kansaa. Israelin kymmenen heimoa vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan, ja he jäivät sille tielleen. Tilalle tuotiin siirtolaisia, jotka opetettiin paikallisille tavoille. Heistä muodostuivat kuutealaiset eli samarialaiset, joita Talmud ei käsittele silkkihansikkain. Nuo kymmenen heimoa hävisivät ainiaaksi - he menettivät kokonaan identiteettinsä ja sulautuivat goyimiin. Geneettisesti on tutkittu, että kurdit ja Afghanistanin pataanit ovat ainakin osaksi noiden heimojen jälkeläisiä - paradoksaalisesti he vihaavat juutalaisia ja nyky-Israelia kaikkein katkerimmin!

Ja syy, miksi he demoralisoituivat ja hävisivät, oli sekularisaatio. Tämä on helposti nähtävissä eteläisen kuningaskunnan eli Juudan kohtalosta. Kun Babylonian kuningas Nebukadnessar II kukisti Juudan ja vei väestön pakkosiirtolaisuuteen, hän vei sinne fanaattisen uskonkiihkoisia juutalaisia, jotka turvasivat Jahveen ja kieltäytyivät seka-avioliitoista, säilyttäen näin etnisen identiteettinsä.

Ja he ovat säilyttäneet sen liki 2600 vuotta. Sen enempää Nebukadnessar, Antiokhos, Hadrianus kuin Hitlerkään eivät ole kyenneet sitä tuhoamaan, sillä judaismi luo aivan ällistyttävän lujan koheesion. Mutta he ovat tehneet sen itse. Luopumus judaismista on merkinnyt Euroopassa ja Amerikassa myös juutalaisuuden häviämistä - he sulautuvat goyimiin aivan kuten israelilaiset 2700 vee sitten.

Israel oli selkeästi romahtanut jo oklokratiaan Hoosean aikana. Kuvaukset Israelin kuninkaista eivät mairittele. Hän teki pahaa mikä on Herran silmissä tarkoittaa liberaalia ja suvaitsevaista sekä moniarvoista kuningasta suomennettuna. Juuda kukistui hallitsijakriisin aikana - siellä itsevaltius (Joosea) oli muuttunut aristokratiaksi hänen poikiensa jälkeen ja oligarkiaksi Zedekian aikoina - ja Babylonia murskasi Juudan väkivalloin. Voimme sivuuttaa Tanakhin moralisoinnit Israelin kohtalosta miten haluamme, mutta sosiologinen kuvaus on varsin vakuuttava; paikallinen suurvalta luhistui sisäisen koheesion puutteeseen ulkoisen vihollisen eli Assyrian iskusta.

Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että Länsi-Eurooppa on jo kaikkialla vahvasti oklokratia ja että olemme dekadenssissa siirtymässä humalavaiheesta krapulavaiheeseen. Theodore Dalrymplen kertomukset Britannian alaluokan elämästä ovat todella surullista luettavaa. Kulttuurien ja sivilisaatioiden luhistumisessa uskonnon merkityksen romahdus ja rintarinnan sen kanssa etenevä seksuaalimoraalin luhistuminen näyttää muodostavan selkeän symbioosin. Kulttuuri, jolta puuttuu arvot on historian aikana osoittautunut erittäin helposti valloitettavaksi - aivan kuten Israel, joka oli sotilaallinen suurvalta, puhumattakoon hellenistisestä kulttuurista, joka oli kehittänyt makedonialaisen falangin. Kulttuuri, jolla on selkeästi "pyhän" kunnioitus yhteiskunnallisena sidosaineena, on puolestaan hyvin vaikea valloittaa tai tuhota. Missään tämä ei ilmene niin selkeästi kuin Israelin ja Juudan niin erilaisina kohtaloina!

On ilmeistä siis, että dekadenssi saattaa siis todellisuudessa olla ensimmäinen vakava kytkös kultuurin rappioon, oklokratiaan ja odotettavissa olevaan tuhoon. Jos siis sivilisaatio, korkeakulttuuri, luopuu "pyhän" tunnustamisesta onko mitään mahdollisuutta edes teoriassa välttää dekadenssia ja joutumista vieraan kulttuurin - joko korkeakulttuurin tai barbaarien - jyräämäksi? Tämä on täysin yhtenevää sen kanssa, mitä kulttuurievoluution käsite ja meemiteoria ennustavat; kyse on olemassaolon taistelusta ja itsesäilytyksestä.

Ja tuo teksti - מנא ,מנא, תקל, ופרסין - on jo seinällä. Meillä on uhkanamme voimakas ja nälkäinen valloittajameemipleksi eli islam. Länsimainen sivilisaatio on käynyt sitä vastaan puolustussotaa liki 1400 vuotta, ja tämä sota näyttäisi nyt päättyvän islamin voittoon seuraavien 20-30 vuoden aikana. Länsimainen sivilisaatio on kaikkein paras paikka maailmassa olla ja asua materiaalisesti, mutta siveellisesti ja henkisesti se on pahoin rappeutunut. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään epäilyksiä siitä, että 1970-luvulta eteenpäin jotain todella on tapahtunut.

Oklokratian humalavaiheessa dekadenssi, vähemmistöt, ahneus ja perversiot marssivat traditioiden, enemmistön ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan yhteisöllisyyden yli. Tämän ohimarssin aikana dekadenssi pyyhkii lihavan takalistonsa lippuihin, lakeihin, perinteisiin arvoihin ja enemmistön oikeuksiin. Siinä kuvitellaan luotavan jotain uutta, radikaalia ja upeaa, mutta tosiasiassa siinä saadaan aikaan vain rikkoutuminen ja rapautuminen. Dekadenssin kakofonia huutaa ajoittain milloin mistäkin asiasta tasa-arvon nimissä. Yleensä näissä tapauksissa on todellisuudessa kyse kuitenkin oikeastaan epätasa-arvopyrkimyksistä ja pyrkimyksistä toisaalta etuoikeuksiin ja toisaalta yhteiskunnan koheesion rikkomiseen sekä lainsäädännön muuttamisesta kohti yltiösuvaitsevaista kaaosta ja sekasortoa. Tähän liittyy talouden estoton muuttuminen plutokratiaksi - kun kaikki pidäkkeet poistetaan, talous pyörii kuin vuorenkuninkaan luolassa konsanaan ja luo plutokratian. Oswald Spengler piti Länsimaiden perikadossaan plutokratiaa sivilisaation rappion päätepisteenä, jonka jälkeen seuraa romahdus.

Oklokratian krapulavaiheessa nuo kaikki sitten lyövät takapotkuna näpeille - huomataan, että mitään uutta ja ihanaa ei olekaan saatu aikaan, vaan ainoastaan yleinen pahoinvointi ja kaaos. Mutta rikkominen on aina helpompaa kuin rakentaminen, ja Kristus Vapahtajan katedraalin tilalla ei olekaan Neuvostojen palatsi, vaan maakuoppa.

Ruukinmatruuna suhtautui aikoinaan positiivisesti EU:hun, koska ajatteli sen edustavan tolkun ääntä Suomen hyvin ankaran ja mielivaltaisen tsaarinvaltaisen hallinnon sijaan. Mutta Brysselin hallinto on vetänyt tilanteen vielä hullummaksi. Demokraattisen päätöksenteon sijaan Brysselin hallinto on täysin oklokraattinen möhköfantti, jota leimaa byrokraattisuus, kankeus, salamyhkäisyys ja kansasta irrallaan oleva päätöksenteko.

On selvää, että ideana EU on mainio, ja se on tuonut paljon hyvää hallintoalamaistensa elämään. Mutta suoraan sanoen toteutus jättää paljon toivomisen varaa ja varsinkin Ranskan, jota ruukinmatruuna aivan erityisesti inhoaa, käytös on ollut todella hävytöntä ja korruptoitunutta. Ranskassa dekadenssi ja oklokratia onkin edennyt pisimmälle ja se on jo astunut selkeästi oklokratian krapulavaiheeseen. Ranska tulee olemaan yksi ensimmäisiä maita, joka putoaa islamin syliin.

1970-luvulla vanhempamme sanoivat, että meillä tulee olemaan kaikki paremmin, tulemme olemaan materiaalisesti aivan älyttömän rikkaita, meillä tulee olemaan mielenkiintoiset ja ihanat työt ja teemme Kuuhun lomamatkoja ja edessä on huikaiseva tulevaisuus. 2010-luvulla voi vain todeta, että älä unta näe, sillä todellisuus olikin paljon karumpi. Me toteamme, että lapsillamme elämä tulee olemaan paljon kovempaa, paljon ankarampaa ja todennäköisesti köyhempää kuin meillä.

Ruukinmatruunalta penättiin, että voiko dekadenssia ja rappiota enää kääntää ja estää demokratiaa muuttumasta oklokratiaksi? Vastaus on kyllä ja se löytyy kulttuurievoluutiosta itsestään. Tarvitaan jokin riittävän voimakas uhka, katastrofi tai sota joka muistuttaa, ettei demokratia ja vapaudet sekä oikeudet ole itsestäänselvyyksiä, tai sitten sopiva lainsäädäntö, joka estää perinnöllisten päättäjädynastioiden (pl. valtionpäämies) syntymisen. Samoin talouselämän suitsiminen Adam Smithin tarkoittamalla tavalla ehkäisee plutokratian syntyä.

Isoimmat ongelmat ovat moraalisia. Humalassa on ihana olla, mutta krapulassa kamala, ja isoin kysymys on tuon humalavaiheen ehkäisy. Juudassa oli kerta toisensa jälkeen moraalinen ryhtiliike, joka ehkäisi yhteiskunnan leväperäistymisen. Tällaista ei ollut monikulttuurisessa Israelissa. Juudan asukkaat oppivat Babylonin vankeudessa läksynsä vähän turhankin hyvin!

Ehkä uuden ja voimakkaan uskonnollisuuden nousu - vaikkapa jonkinlainen arjalainen pakanuus - voisi pelastaa vielä länsimaat, tai sitten länsimaiden on kertakaikkiaan jouduttava katkeraan ja pitkään sotaan, joka aiheuttaa ensin moraalisen katastrofin ja sen jälkeen kurinpalautuksen. Ruukinmatruuna ottaa vastaan ehdotuksia. "Islamin maallistuminen" ei ole ehdotus, sillä missään ei ole käynyt näin - islam on meemipleksinä lähes täysin immuuni sekularisaatiolle.

Mutta anakykloosi pyörii ja Eurooppa on siinä ikävällä tavalla edelläkävijä.

32 comments:

Tomi said...

Sinusta siis enemmistön oikeuksiin kuuluu vähemmistöjen sortaminen?

Tomi said...

Jan Sobieskin voitto Wienin porteilla, ei ollut niin suuri asia, kuin te islamofobit höpötätte.
Yhteiskunnallisesti mooseksen-lain Eurooppa oli täsmälleen samanlainen kuin sharia lain islamilainen maailma.

Kunnon ihmisen oli tuolloin valittava kahden paskan väliltä.

Ironmistress said...

Demokratiassa mennään enemmistön ehdoilla, ei vähemmistön.

Euroopassa ei ole koskaan ollut Mooseksen laki käytössä, vaan toisaalta roomalaisgermaaninen oikeus ja toisaalta anglosaksinen Common Law.

Mooseksen lakia on mahdotonta lukea ja tulkita oikein ilman Talmudia.

varjovain said...

ajatteli sen edustavan tolkun ääntä Suomen hyvin ankaran ja mielivaltaisen tsaarinvaltaisen hallinnon sijaan. Mutta Brysselin hallinto on vetänyt tilanteen vielä hullummaksi. Demokraattisen päätöksenteon sijaan "Brysselin hallinto on täysin oklokraattinen möhköfantti, jota leimaa byrokraattisuus, kankeus, salamyhkäisyys ja kansasta irrallaan oleva päätöksenteko.

On selvää, että ideana EU on mainio, ja se on tuonut paljon hyvää hallintoalamaistensa elämään. Mutta suoraan sanoen toteutus jättää paljon toivomisen varaa"

En voisi olla enemmän samaa mieltä.

Muuten haluaisin olla positiivisempi ja uskoa että tilanne voisi vielä korjautua occupay-liikkeen, Obaman, tea-partyjen, persujen ja muiden oikeudenmukaisuuden vähenemisestä ammentavien ilmiöiden laajentumisen ansiosta.

Tomi said...

RM, entä sellaiset vähemmistön oikeudet, jotka eivät ole millään tavalla enemmistöltä pois, kuten homoavioliitto?
Eikö niiden kieltäminen ole vaan puhdasta sortoa, jota ei voi perustella mitenkään.

Ironmistress said...

Meillä on jo virapari. Emme tarvitse homoavioliittoa.

Ruukinmatruuna tietää, mitä ajetaan takaa. Seuraavaksi vaaditaan "sukupuolineutraalin avioliiton" jälkeen "lukumääräneutraalia avioliittoa" (polygamiaa), "ikäneutraalia avioliittoa" (lapsimorsiamia) ja "sukulaisuusneutraalia avioliittoa" (insestin laillistamista) sekä "lajineutraalia avioliittoa (zoofiliaa). Ei se siihen tule jäämään, saat nähdä.

Juuri tämä perhe- ja avioliittoinstituution romuttaminen on tunnusomaista dekadenssin humalavaiheelle. Halutaan "vähemmistöjen oikeuksien" nimessä romuttaa perinnäiset arvot ja saada aikaan anarkiaa ja kaaosta. Dekadenssin krapulavaiheessa se kaikki sitten kostautuu.

Jason (SO2001) said...

Vaikka taloudellinen valta keskittyy ylimmälle luokalle, ja vaikka pätkätöitä tekevä ja kohoavista asumiskustannuksista kärsivä keskiluokka vajoaa alaspäin, Brasilian tilanteeseen on vielä matkaa.

Suomessa on vielä toistaiseksi laadukas koulutus ja kohtuullinen terveydenhuolto sekä sosiaaliturva, joten slummiutumista ei tapahdu kovin nopeasti. Joissakin isojen kaupunkien lähiöissä saattaa olla jo näkyvissä lieviä merkkejä slummiutumisen alkamisesta, mutta maaseudulla ilmiötä ei vielä näy.

Tyttäreni on ollut Brasilian slummeissa vapaaehtoistyössä ja hän on kertonut, että ongelmat ovat aivan toista luokkaa kuin Suomen köyhimmilläkään alueilla. Slummien lapset kärsivät aliravitsemuksesta, ja katolinen kirkko (jonka projektiin tyttäreni on osallistunut) jakaa äideille lisäravintopakkauksia.

Myös "brasilifikoitumisen" toinen puoli eli Brasilian miljonäärit elävät erilaisissa olosuhteissa kuin Suomen rikkaat. Suomessa ei sentään rikkaidenkaan tarvitse linnoittautua suojaan köyhältä kansalta ainakaan toistaiseksi. Tähän vaiheeseen tullaan ehkä silloin, kun Venäjän ja Suomen välillä astuu voimaan viisumivapaus. Sen jälkeen omaisuutta on suojeltava rajan yli tulevilta varasjoukoilta. Se, että tällaisia varasjoukkoja on yhä enemmän, johtuu osittain Ruukinmatruunan mainitsemista syistä eli uskonnon ja siihen liittyvän moraalin romahtamisesta.

Se, että länsimainen sivilisaatio häviäisi sodan islamia vastaan 20-30 vuodessa tuntuu aika rohkealta ennustukselta. Islam näyttää nimittäin olevan varsin hidas leviämään kääntymisten kautta, joten se leviää pääasiassa muuttoliikkeen ansiosta. Muslimimaahanmuuttajat jäävät yleensä poliittisen päätösvallan ja varakkuuden suhteen marginaaliin, joten tuntuisi lähes mahdottomalta, että he nykyisen maahanmuuttotahdin jatkuessa esimerkiksi Suomessa saavuttaisivat 20-30 vuodessa sellaisen aseman, että sitä voitaisiin pitää jonkinlaisen sodan voittona. Islamin vaikutus länsimaiseen elämänmenoon tulee aivan varmasti lisääntymään, mutta kuinka paljon ja miten, se jää nähtäväksi.

Ehdotuksia nykyisen kehityskulun pysäyttämiseksi on vaikea antaa, sillä asiat näyttävät menevän historiallisten suuntaviivojensa mukaan, eivätkä siinä ehdotukset auta. Länsi-Rooman ja myöhemmin Itä-Rooman tuhoutuminen tapahtuivat niin kuin tapahtuivat, eikä tuhoutumista olisi voinut estää, vaikka joku olisi keksinyt hyvän ehdotuksen. Jos nykyisin tuntemamme Eurooppa on nyt tiensä päässä, tämäkin asia kuuluu suuriin historiallisiin tapahtumiin, joiden edessä yksilö on voimaton.

Niin vaaralliselta ja epäsuositulta kuin tällaisen ajatuksen esittäminen tuntuukin, näyttää siltä, että natsit olivat viimeinen voima Euroopassa, jolla oli jonkinlainen laajempi ja yleistä kannatusta saanut idea kulttuureiden välisestä taistelusta ja eurooppalaisen kulttuurin tarpeesta suojata itseään. Natseilla oli vain väärä vihollinen. Eivät juutalaiset nimittäin ole uhanneet länsimaista sivistystä ja sivilisaatiota, vaan päinvastoin he ovat antaneet rakentavan panoksensa sen hyväksi. En missään tapauksessa kannata natseja tai heidän raakuuksiaan, mutta on vaikea kiistää sitä, etteikö heillä olisi ollut oma kieroutunut ajatuksensa siitä, että Eurooppaa ja eurooppalaista kulttuuria pitää puolustaa vieraita valloittajakulttuureita ja sisäistä rappiota vastaan. Natsismi oli kuitenkin itse monella tavalla huono aate, ja sen toiminta johti päinvastaiseen lopputulokseen kuin mikä oli tarkoitus. Natsismia sellaisena kuin sen historiasta tunnemme ei voi puolustaa missään olosuhteissa. Mieluummin tuhoutunut Eurooppa kun natsien johtama Eurooppa.

Istoo said...

"Länsimainen sivilisaatio on käynyt sitä vastaan puolustussotaa liki 1400 vuotta, ja tämä sota näyttäisi nyt päättyvän islamin voittoon seuraavien 20-30 vuoden aikana. "

Jossain vaiheessa tapahtuu takaisinkytkentä: esimerkiksi populistipuolueiden pulpahtaminen pintaan. Ne sitten hoitaa lähiöissä elävät, sotilaskouluttamattomat muslimit eli toisin sanoen ongelma ei ole niin vakava kuin 1000 vuotta sitten, jolloin muslimeilla oli ihan aikuisen oikeasti ihan kohtuullisen hyvä hyökkäys- valloitusarmeija.

Ja yhtäläisyyksien vetäminen sekä rinnastaminen Israeliin ei välttämättä ole noin luontevaa, koska talouselämämme, etnisyytemme, kulttuurimme ja kaikki eroaa tuon ajan Israelista. Sikäli dogmaattiset ennustukset Euroopan muuttumisesta Brasiliaksi ja pahemmaksi tuskin on 100 %

Täytyy myös muistaa, että Etelä-Amerikassa ihmiset eroavat meistä Eurooppalaisista - kun yhteiskunta koostuu ihmisistä, niin voi olla, että ihmisten takia Brasilia on mitä on. Jos Brasialiassa on tyyliin 100 % saksalaisia, niin tuskin yhteiskunnassakaan on slummeja.

Sammalkieli said...

Nyt jäitä hattuun. Ei yhteiskunta ole edelleenkään mikään täysin passiivinen ajopuu.

Jos vallassa ovat oikeat miehet, niin pahimmatkin karikot kyllä voidaan välttää. Tuloerojen kasvu ei ole mikään luonnonilmiö, vaan tietyn politiikan harkittu lopputulos. Muslimien maahanmuutto ei ole mikään luonnonilmiö, vaan tietyn politiikan harkittu lopputulos.

IDA said...

Tuomareiden kirja Raamatussa olisi hyvää luettavaa. Se sisältää yhden Raamatun ehkä vanhimman tekstin - ehkä jostain 1300 ekr. jopa - ja se pätee edelleen.

http://www.youtube.com/watch?v=h2EI0vLspuM

Sika said...

No mutta, ratkaisuhan on ihan nenän edessä, nimittäin ateistit. Koska kaikkihan tietävät, niin on tässä blogissa sanottu, että ateistit ovat tunteettomia autisteja jotka ovat askeleen päässä natseista eivätkä pistä mitään painoa ihmishengelle. Tällöin ateisteille ei tuota mitään ongelmaa ratkaista asiaa isoimmilla saatavilla olevilla aseilla. MOT

Tomi said...

No, höh! RM et julkaissut hienoa proosallista kommentiani. Sehän vain seuraili mielipiteitäsi.

Mr.man.a.gaboo said...

voi voi, tätä rahvan määrää.
"Jos vallassa ovat oikeat miehet, niin pahimmatkin karikot kyllä voidaan välttää. Tuloerojen kasvu ei ole mikään luonnonilmiö, vaan tietyn politiikan harkittu lopputulos. Muslimien maahanmuutto ei ole mikään luonnonilmiö, vaan tietyn politiikan harkittu lopputulos."

Tässä menee sekaisin ala-asteen muna ja kana kysymykset.
Jonka kirjoittaja missaa kaikessa komeudessaan.Luultavasti ei omaa tarpeeksi keskihajontoja suhteessa keskiarvoon. hauskaa lauantaita!

N.N said...

""Islamin maallistuminen" ei ole ehdotus, sillä missään ei ole käynyt näin - islam on meemipleksinä lähes täysin immuuni sekularisaatiolle."

Itseasiassa 1920-luvulta alkaen ympäri lähi-itää Turkista Irakiin esimerkiksi arabisosialismi toimi pitkään islamin vastavoimana. Harmi vain, että USA (kuten tavallista) touhusi väärässä paikassa väärään aikaan, mikä johti Iranin islamilaiseen vallankumoukseen ja ääriliikkeiden nousuun. Tietenkin tuolla hääräili monenlaisia muitakin liikkeitä, mutta kyllä pitkän aikaa (Neuvostoliiton romahdukseen asti) islam uskontona pysyi aika hyvin kurissa.

Nyymi said...

Luulen, että Suomi on siitä onnellisessa asemassa että edustamme aika pitkälti eurooppalaisen dekadenssikehityksen häntäpäätä, ts. melkein joka puolella muualla kehitys on 10-20-30 vuotta Suomea edellä. Siinä vaiheessa kun esim. Ranska ajautuu oikeasti vaikeuksiin ja monikulttuurihumalasta heräämisen sekasorto pyyhkii ympäri Eurooppaa vastareaktioineen, on meillä Suomessa vielä hyvin todennäköisesti mahdollista viheltää peli poikki ja ryhtyä tarvittavaan kurinpalautukseen.

Itseasiassa melko kivuttoman selviytymisen ainakin kriisin alkuvaiheista toisi jo pari uutta persujytkyä (kunnallisvaali- ja eduskuntavaalijytky 2) jotka veisivät Suomen hieman Kekkoslovakian oloiseen persujohtoiseen demokratuuriin vähintään pariksikymmeneksi vuodeksi. Sanoisin että tuo on melkeinpä se toivottavin ratkaisuvaihtoehto Ruukinmatruunan esittämiin huolestuneisiin kysymyksiin maamme lähitulevaisuudesta.

Ironmistress said...

Tomi, kyseinen edustaja ei ole ruukinmatruunan suosikkiedustaja. Kommenttisi rikkoi pykälää 1 ja lensi siksi poistoon.

Markku said...

Täytyy myös muistaa, että Etelä-Amerikassa ihmiset eroavat meistä Eurooppalaisista - kun yhteiskunta koostuu ihmisistä, niin voi olla, että ihmisten takia Brasilia on mitä on. Jos Brasialiassa on tyyliin 100 % saksalaisia, niin tuskin yhteiskunnassakaan on slummeja.

Manaus ja Curitiba ovat kaksi totaalisen erilaista brasilialaista suurkaupunkia. Manaus on haiseva avoviemäri ja Curitibassa on globaalistikin vertaillen toimivuudeltaan huippuluokkaa oleva julkinen liikenne. Tutkikaa huviksenne kaupunkien väestöjen etnisiä jakaumia.

Corrado said...

Täällähän on aiemminkin keskusteltu Orjattareni-romaanista. Vaikka RM pitääkin sitä epäuskottavana, niin sehän kuvaa hyvin yhtä mahdollista skenaariota. Syntyvyydeltään romahtaneen dekadentin ja äärimmäisen sekulaarin yhteiskunnan muuttumista sotilasvallankaappauksen kautta vähemmistöille ankaraksi pseudo-teokratiaksi.

Kirjassa kuvattu Gileadia edeltävä USA on kuin peilikuva nyky-Euroopasta.
Siinähän kerrotaan kuinka "kunnolliset" miehet kyllästyivät rodullisten ja seksuaalisten vähemmistöjen vaatimuksiin sekä yleiseen moraaliseen rappioon ja ideoivat maan pelastamiseksi ratkaisun. Taisi parannuskeino vain olla pahempi kuin tauti.

Jos islamia vastaan voidaan taistella vain heidän omilla aseillaan, eikö se edellytä muuttumista heidän kaltaisekseen? En lainkaan yllättyisi mikäli joku pikkuviiksisen miehen reinkarnaatio nousisi aikanaan näyttämölle ja Auschwitz-Birkenaun ja Treblinkan uunit lämpiäisivät uudelleeen.

Historia toistaa itseään.

annanimi said...

Hei vaan, pitempään blogia seuranneena olen suurella mielenkiinnolla lukenut kirjoituksiasi, ja vaikka välillä ne kieltämättä vetävät synkäksi niin niistä on myös ollut iloa.

Olen vakuuttunut, että olet enemmän oikeassa kuin väärässä, joten minua kiinnostaa enemmän tuo veneenkääntämispuoli.

Pakanuus olisi erinomainen vaihtoehto siinä mielessä, että se pystyy sekä periaatteellisesti että käytännössä asettumaan poikkiteloin islamin kanssa, toisin kuin liberalismi ja höttökristillisyys. Kuitenkin, vaikka itse tunnen vahvaa sympatiaa eurooppalaista pakanuutta kohtaan: on aika epätodennäköistä, että uusi, elävän perinteen tuomaa auktoriteettia vailla oleva uskonto pystyisi voimistumaan riittävästi ja vakiinnuttamaan paikkansa siinä ajassa jonka annat. Toinen ongelma on, että se kohtaisi voimakasta vastustusta myös länsimaisen sivilisaation sisällä niin tiedeuskoisen rationalismin kuin kristinuskonkin taholta. Riskinä siis on, että se vain heikentäisi Lännen puolustuskykyä entisestään. Ainakaan jos tällainen liike nousee, niin se ei saisi olla sen enempää antikristillinen kuin rationaalisuutta väheksyväkään. Molempia elementtejä uuspakanuudesta löytyy enemmän kuin soisi, vaikka positiivisia vastaesimerkkejäkin on.

Eikö länsimaisen sivistyksen nykyisenä osana ole syvä ja ratkaisematon kiista, joka on siedetty yhdistymällä universalismin ja vapaamielisyyden lipun alle? Jotta Länsi voisi omaksua muun kuin puolustuskyvyttömän maailmaasyleilevän asenteen sortumatta oma-aloitteiseen itsetuhoisuuteen, sen siis on samalla kehitettävä uusi ratkaisu järjen ja hengen erottamisen ongelmaan.

Netzach said...

"Natsismia sellaisena kuin sen historiasta tunnemme ei voi puolustaa missään olosuhteissa. Mieluummin tuhoutunut Eurooppa kun natsien johtama Eurooppa."

Lienen eri mieltä. Olen myös sitä mieltä, että murha on pahempi rikos kuin väkivaltainen joukkoraiskaus, koska jälkimmäisestä voi sentään enimmäkseen toipua. Kummatkin ovat kuitenkin täydellisiä katastrofeja, ja vähän epäilen, että jos joutuisin elämään jossain natsi-Euroopassa, niin ampuisin joitain grammoja metallia ydinjatkeeseeni elämisen ja muutoksen puolesta kamppailemisen sijaan.

Mitä taas pyhyyteen yhteiskuntaa yhdistävänä tekijänä tulee, niin sen pyhän asian ei tarvitse olla transsendentti, kuten kristinuskossa tai islamissa. Se voi olla myös immanentti, kuten pakanallisissa luonnonuskonnoissa - tai nationalismissa. Neuvostoliiton historia toisen maailmansodan aikana kertoo kaiken oleellisen siitä, miten fanaattisella raivolla venäläisten nationalismiin vetoaminen sai heidät taistelemaan Rodinan puolesta saksalaisia hyökkääjiä vastaan. Sama kuvio todettiin myös talvisodan aikana. Alkuvaiheessa Puna-armeijan sotilaat olivat varsin apaattisia, toki kuolemaahalveksuvia, mutta lähinnä sen takia, että niskoittelusta seurasi lyijyä naamaan vielä suuremmalla varmuudella. Joulukuun katastrofien jälkeen agitprop vaihtoi levyä Stalinin ja kommunismin puolesta taistelusta enemmänkin siihen, että meidät on nolattu koko maailman silmissä, ja nyt teidän velvollisuutenne on palauttaa kunniamme. Ihmeitä ei tapahtunut - asevelvolliset toimivat paljon huonommin hyökkäyssodissa kuin puolustaessa - mutta taistelutahto ja aggressiivisuus kasvoivat selvästi.

Kyllästynyt Ruotsissa said...

"Muslimien maahanmuutto ei ole mikään luonnonilmiö, vaan tietyn politiikan harkittu lopputulos."

No, siinähän se iso ongelma onkin.

Katsokaa suomalaiset väestönkehitystä Ruotsissa ja vaviskaa.

Suurimmat mamu-tuottajat ovat Somalia, Irak ja Afganistan. Plussaksi päälle perheenyhdistämiset.

Ruotsin 3. suurimman kaupungin Malmön yleisin poikalapselle annettu nimi ei ole Ville tai Oskar vaan Muhammed.

Affe seuraa blogissaan mm. syntyvyystilastoja.
http://affes.wordpress.com/

Katsahdin muuten sattuneesta syystä Suomen uskonnollisten yhdyskuntien viime tilastoja.

Vaikka Suomen islamilaiset yhä ovat pieni ryhmä, trendi on kasvava ja todennäköisesti kiihtyvä.
http://www.stat.fi/til/vaerak/2010/01/vaerak_2010_01_2011-09-30_tau_008_fi.html?tulosta

En tiedä, pitäisikö sillä sitten lohduttautua, että Suomen kehitys kulkee 20-30 vuotta muiden jäljessä. Minua ainakin surettaa. 30 vuotta on vain yksi sukupolvi, yksi silmänräpäys vain.

DuPont said...

RM: "Nuo kymmenen heimoa hävisivät ainiaaksi - he menettivät kokonaan identiteettinsä ja sulautuivat goyimiin. Geneettisesti on tutkittu, että kurdit ja Afghanistanin pataanit ovat ainakin osaksi noiden heimojen jälkeläisiä..."

Luulisin, että mm. kurdien geneettinen sukulaisuus juutalaisiin johtuu siitä, että juutalaiset ovat alunperin tulleet samoilta alueilta kuin kurditkin. Heprealaisethan olivat paimentolaiskansa, joka saapui Kaldean Uriinkin idästäpäin, jatkoivat sitten Välimeren rannoille. Kurdien ja heprealaisten sukulaisuus ei siten liity mihinkään kadonneisiin heimoihin, vaan varhaisempaan sukulaisuuteen.

Anonymous said...

Muistaako kukaan sitä 1900-luvun alun kirjaa, jossa neuvottiin Kaikki. Siis alkaen vehnän viljelystä puuhuussin rakentamiseen ja luistinten tekemiseen? Jousen ja nuolen osaan jo tehdäkin, tulen yhdellä tikulla tai raudalla. Näistä olisi ehkä hyötyä kohta. Ja yhteisöstä, samanmielisestä. Missä kokoonnumme? Mistä sen kirjan saisin? Valmistaisin, itseni, lapseni ja ehkä heidänkin lapsensa. Siihen aikaan kun omillansa pitää ihmisen selvitä.

Sinivihreä said...

[RM:] Mieluummin tuhoutunut Eurooppa kun natsien johtama Eurooppa.

Tätä samaahan meltä minäkin olen, minkä esitin toisessa viestiketjussa, mutta sinä vastasit silloin kysymällä, haluanko minä tosiaan että länsimainen yhteiskunta tuhoutuu…

Tai minä en siis puhunut natseista, vaan siitä, että minä en halua tehdä ”ennaltaehkäiseviä” hirmutekoja vain puolustaakseni ”länsimaista yhteiskuntaa”. Reaktiivisia ehkä, mutta en ennaltaehkäiseviä. En minä ammu ennen kuin kukaan ”vihollinen” on tehnyt mitään konkreettista, joka tekee siitä vihollisen. Vieraan vallan armeija joka on hyökännyt maahan täyttäisi tämän ehdon, rauhanomainen toista uskontoa tunnustava siviili ei todellakaan.

[Istoo:] Ne sitten hoitaa lähiöissä elävät, sotilaskouluttamattomat muslimit eli toisin sanoen ongelma ei ole niin vakava kuin 1000 vuotta sitten, jolloin muslimeilla oli ihan aikuisen oikeasti ihan kohtuullisen hyvä hyökkäys- valloitusarmeija.

”Hoitaa”? Millä tavalla? Selvennätkö…

[Nyymi:] Siinä vaiheessa kun esim. Ranska ajautuu oikeasti vaikeuksiin ja monikulttuurihumalasta heräämisen sekasorto pyyhkii ympäri Eurooppaa vastareaktioineen, on meillä Suomessa vielä hyvin todennäköisesti mahdollista viheltää peli poikki ja ryhtyä tarvittavaan kurinpalautukseen.

Millainen se ”kurinpalautus” siis olisi? Voimassa olevat homoavioliitot julistetaan mitättömiksi? ;) Paljon merkitystä jossain kulttuurienvälisessä sodassa… Eipä saataisi silloin homoja taistelemaan omiin riveihin.

Moskeijat suljetaan, ateistien kampanjat kielletään? Sama juttu, ei saataisi maltillisia muslimeja eikä ateisteja omiin riveihin…

Maahanmuuttomyönteiset puolueet julistetaan laittomiksi? Yli puolet kansasta jättää taistelematta omissa riveissä…

Vakavasti puhuen tarkoitat ehkä viilauksia rikoslakeihin, ankarampaan suuntaan. Olisikohan se muka niin merkittävä tapahtuma, että siitä puhuttaisiin ”kurinpalautuksena”…

Vai mitä tarkoitat konkreettisina toimenpiteinä?

Olkani said...

"Jos vallassa ovat oikeat miehet, niin pahimmatkin karikot kyllä voidaan välttää. Tuloerojen kasvu ei ole mikään luonnonilmiö, vaan tietyn politiikan harkittu lopputulos."

Suomella onkin sellainen politiikka, ettei vallassa ole oikeat henkilöt vaan koko kansa. Eikä se johtaja tahdo nähdä mitään yhteyttä vastuun ottamisen, saamisen, ja kantamisen välillä.

Ja se muuten tekee harkintatyönsä armottoman todennäköisyyslaskelmoinnin mukaan kuin paraskin luonnonilmiö. Edustuksellisuus lievittää vaivaa hieman mutta ei riitä lääkkeeksi.

Re-te-rik said...

Mitä mieltä olet, ovatko naisten lisääntyneet oikeudet yksi askel olokratiaan ajautumisessa?

Ironmistress said...

Kyllä ja ei.

Naiset ovat perinteisesti olleet kotiorjan ja synnytyskoneen asemassa, tai sitten nyrkin ja hellan välissä. Ensimmäisen aallon feminismi tuli aivan tarpeeseen.

Mutta toisen aallon feminismi on vetänyt överiksi. Kun naisten vapautusliike sai kaiken haluamansa ja tarvitsemansa, historiallinen kehitys saavutti loogisen tasapainopisteensä. Me x-sukupolven tyttäret olemme saaneet kasvaa aivan uskomattoman ihanassa ja tasa-arvoisessa maailmassa.

Tämän jälkeinen kehitys - siis se, että feministit ovat vetäneet hyvän jutun täysin överiksi ja miehistä ja naisista on tullut toistensa vihollisia - on puolestaan merkki dekadenssista ja ajautumisesta oklokratiaan. Kun perheiden hajottamisesta tehdään itsetarkoitus, on se todella hälyttävä merkki.

Sinivihreä said...

Kun perheiden hajottamisesta tehdään itsetarkoitus, on se todella hälyttävä merkki.

Mitä ihmettä nyt taas tarkoitat? Selitä. Anna esimerkkejä. Kuka tässä hajottaa perheitä?

miehistä ja naisista on tullut toistensa vihollisia

Joskus olen katsellut leikkiviä lapsia tai varhaisteinejä. Esim. pihalla tai joukkoliikennevälineissä. Mielestäni tytöt ja pojat oleskelevat nykyään paljon enemmän luontevasti keskenään kuin minun varhaisnuoruudessani. Ja kysymys näyttää olevan ihan kaverillisista suhteista. Joten tyrmään myös tämän vihollisuusväittämäsi, koska siitä ei ole todellista näyttöä.

Ironmistress said...

Mitä ihmettä nyt taas tarkoitat? Selitä. Anna esimerkkejä. Kuka tässä hajottaa perheitä?

Noin 50% avioliitoista päättyy avioeroon ja 70% tapauksista eron hakijana on nainen. Vain noin 10% tapauksista takana on väkivaltaisuus tai jokin muu aiheellinen syy. Suurin osa eroista otetaan vain koska ollaan kyllästytty puolisoon.

Feministien itsetarkoituksena on ollut perheinstituution romuttaminen ja perheiden hajottaminen. Tuhoisin seurauksin.

miehistä ja naisista on tullut toistensa vihollisia

Joskus olen katsellut leikkiviä lapsia tai varhaisteinejä.

Odotapa vain kun he kasvavat vähän vanhemmiksi.

Tiedät kyllä asian itsekin.

Sinivihreä said...

Feministien itsetarkoituksena on ollut perheinstituution romuttaminen ja perheiden hajottaminen. Tuhoisin seurauksin.

Kysy keneltä tahansa feministiltä, paitsi ehkä joltain Akuliina Saarikoskelta, pitääkö tuo paikkansa. Et varmastikaan saa myöntävää vastausta mistään, päinvastoin vakuutteluja että avioliitot ja vakituiset suhteet ovat hyvä asia.

Noin 50% avioliitoista päättyy avioeroon ja 70% tapauksista eron hakijana on nainen. Vain noin 10% tapauksista takana on väkivaltaisuus tai jokin muu aiheellinen syy. Suurin osa eroista otetaan vain koska ollaan kyllästytty puolisoon.

Eroja tapahtuu enemmän kuin ennen, varmaankin. Mutta kuka aktiivisesti perheitä muka hajottaa?

Ja jos joidenkin feministien agendalla olisikin perheinstituution hajottaminen, niin väitätkö, että nämä muutamat harjoittaisivat jatkuvasti jotain agitaatiotyötä naimisissa olevien naisten keskuudessa, jonka tuloksena saisivat heidät jättämään aviomiehensä? Ei, RM, ei, nyt joudut kyllä selittämään rautalangasta näitä ”hajotusmekanismeja”. En ymmärtänyt.

Turjalainen said...

Off-topic.

Minulla ei nyt ole linkkejä, mutta liittyen noihin Israelin (pohjoisen) valtakunnan ns. "kadonneisiin" heimoihin, niitä on DNA-testein alettu löytää. Mainitsemasi pataanit (pashtut) ja kurdit ovat selvimmät esimerkit.

Muita olivat muinaiset karthagolaiset. Karthago perustettiin, ylläripylläri, samaan aikaan kuin pohjoisvaltakunta eli kuolinkouristuksiaan. DNA-testien perusteella huomattava osa Tunisian ja Itä-Algerian väestöstä on ns. kadonneiden jälkeläisiä. Tämä saattaa kiinnostaa sinua (viitaten tuohon seemiläiset jumalat-juttuusi).

Iberian niemimaa tulee sanasta "Heberia" eli "hebrealaisten maa". Nimen antoivat--Foinikialaiset! Roomalaisajan "iberialaiset" olivat sekaväestöä, jossa seemiläinen kanta oli sekoittunut alueen vanhempaan väestöön. DNA-testien perusteella "kadonneita" löyty myös Andalusiasta ja Etelä-Portugalista.

700-luvun maailman tunsi toisenkin Iberian. Nimittäin nykyisen Georgian alueen Etelä-Kaukasuksella. DNA-osumia "kadonneisiin" löytyy Kurdien ohella myös armenialaisista (mahdollisesti jopa kolmannes heistä) ja georgialaisista.

Itään päin mentäessä Afganistanin vuoristossa oli joku toinenkin heimo, jonka nimeä en nyt muista, jotka ovat sekä oman perimätietonsa että DNA-tutkimuksen mukaan "israelilaista alkuperää". Ja tietenkin kashmirilaiset. Jotkut ovat esittäneet, että pakkosiirtolaisten jälkeläisten vaikutus näkyisivät myös muka sikheissä ja sikhien protosikhiläisyyden synnyssä.

DNA-testien mukaan jopa 40% tsetseenimiehistä kantaa isälinjaa J1. Kyseessä on sama isälinja, josta ovat löytyneet mm. kanta-Cohenit. Tshetseenit ovat siis "israelilaisperäisiä" tai sitten heidän esi-isänsä tulivat joka tapauksessa Arabian niemimaan luoteisoista (ns. abrahamilaiset kansat, mm. edomilaiset).

Pohjoisimmat matchit DNA:n puolesta löytyvät sitten Venäjältä. Luin aikoinaan artikkelin joka koski tutkimusta niistä askenaasisuvuista, joilla oli heidän oman sukuperimätietonsa perusteella kasaarialkuperä. Otanta oli pieni, muistaakseni vain muutama kymmenen näytettä, mutta noin 40%:lla heistä oli samoja isälinjoja kuin juutalaisilla yleensä. Lisäksi on esitetty väite, että kasaarit olivat israelilais-turkkilaista sekakansaa, jolla olisi ollu perimätieto siitä, että he olivat "kadonneita" ja tämä oli sekä syy siihen, että juutalaiset käännyttivät heidät "takaisin" judaismiin 800-luvulla j.Kr. että syy siihen, miksi he kääntyivät juuri judaismiin (eikä kristinuskoon tai islamiin, vaikka näiden uskontojen lähettiläät kovasti koittivat myös käännyttää).

Ja syy miksi rabbit tulivat juuri Etelä-Venäjälle heitä käännyttämään johtuu kirjoituksista: Apokryfinen II Esran kirja kertoo pakkosiirtolaisten olevan mennen 1,5 vuoden matkan päähän, ja olevan "runsaslukuinen kansa", "pohjoisessa maassa". Rabbit uskoivat, että Messiaan tulo nopeutuu, jos kadonneet saadaan palautettua, koska kirjoitukset puhuvat Messiaan palaavan samaan aikaan kun "kadonneet" palaavat. No, joutuivat rabbit pettymään, mutta osan kasaareista saivat kääntymään.

Turjalainen said...

Off-topic.

Minulla ei nyt ole linkkejä, mutta liittyen noihin Israelin (pohjoisen) valtakunnan ns. "kadonneisiin" heimoihin, niitä on DNA-testein alettu löytää. Mainitsemasi pataanit (pashtut) ja kurdit ovat selvimmät esimerkit.

Muita olivat muinaiset karthagolaiset. Karthago perustettiin, ylläripylläri, samaan aikaan kuin pohjoisvaltakunta eli kuolinkouristuksiaan. DNA-testien perusteella huomattava osa Tunisian ja Itä-Algerian väestöstä on ns. kadonneiden jälkeläisiä. Tämä saattaa kiinnostaa sinua (viitaten tuohon seemiläiset jumalat-juttuusi).

Iberian niemimaa tulee sanasta "Heberia" eli "hebrealaisten maa". Nimen antoivat--Foinikialaiset! Roomalaisajan "iberialaiset" olivat sekaväestöä, jossa seemiläinen kanta oli sekoittunut alueen vanhempaan väestöön. DNA-testien perusteella "kadonneita" löyty myös Andalusiasta ja Etelä-Portugalista.

700-luvun maailman tunsi toisenkin Iberian. Nimittäin nykyisen Georgian alueen Etelä-Kaukasuksella. DNA-osumia "kadonneisiin" löytyy Kurdien ohella myös armenialaisista (mahdollisesti jopa kolmannes heistä) ja georgialaisista.

Itään päin mentäessä Afganistanin vuoristossa oli joku toinenkin heimo, jonka nimeä en nyt muista, jotka ovat sekä oman perimätietonsa että DNA-tutkimuksen mukaan "israelilaista alkuperää". Ja tietenkin kashmirilaiset. Jotkut ovat esittäneet, että pakkosiirtolaisten jälkeläisten vaikutus näkyisivät myös muka sikheissä ja sikhien protosikhiläisyyden synnyssä.

DNA-testien mukaan jopa 40% tsetseenimiehistä kantaa isälinjaa J1. Kyseessä on sama isälinja, josta ovat löytyneet mm. kanta-Cohenit. Tshetseenit ovat siis "israelilaisperäisiä" tai sitten heidän esi-isänsä tulivat joka tapauksessa Arabian niemimaan luoteisoista (ns. abrahamilaiset kansat, mm. edomilaiset).

Pohjoisimmat matchit DNA:n puolesta löytyvät sitten Venäjältä. Luin aikoinaan artikkelin joka koski tutkimusta niistä askenaasisuvuista, joilla oli heidän oman sukuperimätietonsa perusteella kasaarialkuperä. Otanta oli pieni, muistaakseni vain muutama kymmenen näytettä, mutta noin 40%:lla heistä oli samoja isälinjoja kuin juutalaisilla yleensä. Lisäksi on esitetty väite, että kasaarit olivat israelilais-turkkilaista sekakansaa, jolla olisi ollu perimätieto siitä, että he olivat "kadonneita" ja tämä oli sekä syy siihen, että juutalaiset käännyttivät heidät "takaisin" judaismiin 800-luvulla j.Kr. että syy siihen, miksi he kääntyivät juuri judaismiin (eikä kristinuskoon tai islamiin, vaikka näiden uskontojen lähettiläät kovasti koittivat myös käännyttää).

Ja syy miksi rabbit tulivat juuri Etelä-Venäjälle heitä käännyttämään johtuu kirjoituksista: Apokryfinen II Esran kirja kertoo pakkosiirtolaisten olevan mennen 1,5 vuoden matkan päähän, ja olevan "runsaslukuinen kansa", "pohjoisessa maassa". Rabbit uskoivat, että Messiaan tulo nopeutuu, jos kadonneet saadaan palautettua, koska kirjoitukset puhuvat Messiaan palaavan samaan aikaan kun "kadonneet" palaavat. No, joutuivat rabbit pettymään, mutta osan kasaareista saivat kääntymään.