Pieni punatukkainen tyttö

Jokainen X-sukupolven lapsi tietää, että Jaska Jokusen salainen ihastus ja rakkaus on pieni punatukkainen tyttö. Ja kaikista naisten tukan väristä punainen tukka herättää eniten intohimoja sekä positiiviseen - että negatiiviseen - suuntaan. Todettakoon, että ruukinmatruuna itse ei ole punatukkainen, mutta tämä väri sekä sen muunnokset ovat hyvin yleisiä Suomessa.

Vanhan kliseen mukaan naisen verisyys määräytyy hänen tukkansa värin mukaan - on vaaleaverikköjä, tummaverikköjä ja ristiverisiä. Mutta tukan väri ei määräydy veren mukaan, vaan geneettisen klusterin, ja kyse on jälleen melaniinista samoin kuin silmien värinkin suhteen. Punatukkaisuus on seurausta resessiivisen geenin mutaatiosta kromosomissa 16, ja se siis vaikuttaa ainoastaan homotsygoottina alleelina. Punatukkaisuutta esiintyy ainoastaan europideilla, ja se kytkeytyy klusterina lähes aina sinisilmäisyyteen, vaaleaan ihoon sekä kesakkoisuuteen. [Peppi Pitkätossu, anyone?]

Punatukkaiset ovat siis erilaisia, ja punatukkaisuus on herättänyt intohimoja ihailusta kammoon. Punatukkaisen miehen sanotaan olevan äärimmäisen rohkea, rajuotteinen ja täysin peloton, kun taas punatukkainen nainen on itsepäinen, tulinen ja kesytön. Ikeenien kuningattarella Boudiccalla sanotaan olleen "lantiomittainen hulmuava uonnonkihara punainen tukka", ja traakialaiset kuvataan sinisilmäisiksi ja punatukkaisiksi. Punatukkaisuus merkitsee siis itsenäisyyttä, itsepäisyyttä, miesmäisyyttä, tulista temperamenttia ja vapaudenrakkautta, ja naisessa ne ovat pelottavia ominaisuuksia. Sensijaan punatukkaisiin miehiin on kohdistunut paljon vähemmän ennakkoluuloja kuin punatukkaisiin naisiin. Heitä on pidetty urheina sotureina.

Ja kuinka ollakaan, neandertalinihmisellä oletetaan olleen punainen tukka - ja nuo ovat juuri niitä ominaisuuksia, jotka yhdistetään Homo neandertalensisiin. On mahdollista, että punatukkaisuuden aiheuttava mutaatio on yksi niitä geenejä, jotka ovat periytyneet Homo sapiensin genomiin Homo neanderthalensisilta.

Myytit ovat myyttejä, mutta geeneillä on taipumus periytyä klustereina, ja punapäillä on tavallista useammin hyvin korkea kivunsietokyky, hyvin huono lämmönsietokyky, taipumus ihon palamiseen ja taipumus ihosyöpään. Sensijaan punapäät sietävät hyvin erilaisia lääkeaineita.

Varmuudella tiedämme, että punatukkaisuutta on ollut ainakin kolmessa hallitsijasuvussa. Yksi on ollut Daavidin suku Israelissa ja myöhemmin Juudassa, ja toinen on Hohenstaufien suku Saksassa. Daavid itse on ollut punatukkainen (1 Sam 16:12) - heprean sana "admonii" tarkoittaa, paitsi verevää, myös punatukkaista - suomalaisessa Raamatussa on käännösvirhe. Samassa jakeessa hänet mainitaan "kaunissilmäiseksi", mikä viittaa, että Daavidilla on ollut siniset silmät, sillä punatukkaisuus ja sinisilmäisyys käyvät yhdessä. Daavid on ollut jo poikana erilainen kuin toiset - saati sitten taistelussaan Goljatia vastaan. Entäpä Hohenstaufit? Arvoitus ratkeaa, kun tiedämme, mitä sana barbarossa tarkoittaa italiaksi. Se tarkoittaa "punapartaa", ja se oli keisari Fredrik I:n lisänimi. Fredrik I Barbarossa on ollut, paitsi punapartainen, myös punatukkainen.

Ja yhtäkään Saksan keisaridynastiaa eivät paavit taikauskossaan kammonneet ja vihanneet yhtä paljoa kuin Hohenstaufeja, joita Innocentius IV suvaitsi nimittää "lohikäärmeen myrkyllisiksi sikiöiksi". Punatukkaisuus ja sinisilmäisyys yhdistyneenä Hohenstaufien valtavaan tahdonvoimaan ja furor teutonicukseen on täytynyt ilmetä italialaissyntyisille paaveille kertakaikkiaan demonisena.

Kolmas on ollut Tudorien suku Englannissa - niin kuningas Henrik VIII, kuningas Edvard VI, kuningatar Maria I kuin kuningatar Elisabet I olivat punatukkaisia. Ja heissä oli jotain hyvin samaa kuin Hohenstaufeissa.

Punatukkaisella tytöllä on aina ollut vaikeampaa kuin punatukkaisella pojalla. Tyttöjen keskuudessa punapäätä on helposti syrjitty tai hänet on eristetty, ja myöskään äidit eivät ole halunneet punatukkaista tyttöä miniäkseen. Pakanallisissa kulttuureissa punatukkaisuus on helposti johtanut ihmisuhriksi joutumiseen, ja myös noidanhaistajat kiinnittävät helposti huomionsa punatukkaan. Punatukkaisilla pojilla puolestaan on korkeamman kivunsietokykynsä vuoksi ollut uraputki auki vaarallisiin ammatteihin, kuten sotilaaksi, merimieheksi tai kaivosmieheksi.

Ei ole sattumaa, että South Parkissa Sheila Brofslowski - ja Kyle - ovat punatukkaisia. Eesau oli punatukkainen - nimi edom tarkoittaa yhä nykyhepreassakin punaista! - ja punatukkaisuus on ominaisuus, joka on ympäri Eurooppaa yhdistetty juutalaisiin. Espanjassa 1492 punatukkaiset olivat ensimmäisiä, jotka joutuivat inkvisition kynsiin koska heitä pidettiin salajuutalaisina, ja tragedia asiassa on tietysti se, että yli-inkvisiittori Tomás de Torquemada itse oli juutalaiskäännynnäinen. Punatukkaisuus on myös ollut hyvin yleistä Skotlannissa, Irlannissa - ja Skandinaviassa. Kun blondi kohtaa punatukkaisen, tulos on yleensä hiekanvaalea.

Entä nykypäivänä? Jaska Jokunen oli lätkässä pieneen punatukkaiseen tyttöön - joka sivumennen sanoen myös tykkäsi Jaskasta! - kun taas muut tytöt halveksivat häntä, ja punapäihin on hyvin vaikeaa nykypäivänäkään suhtautua neutraalisti. Jos nainen - joka ei luonnostaan ole punapää - värjää tukkansa punaiseksi, se on kannanotto. Blondaaminen tai raidat tai muu väri ei ole kannanotto, mutta punaiseksi värjääminen on.

Jos nainen värjää tukkansa punaiseksi, se on kannanotto että hän on itsenäinen, omillaan toimeentuleva eikä mikään hepsankeikka. Se on suunnilleen sama kuin sanoisi "katso minua ja kauhistu". Punatukkaista naista pidetään tulisena ja itsenäisenä, ja punertava tukka olikin kesän 2011 muoti.

Ja mikäpä se siinä? Kunhan tukan väri on luonnollinen punainen, eikä teknoväri, niin se on kaunis.