To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Wednesday, October 12, 2011

Tabut murtuvat

Usari tiesi kertoa, että poliisi on murtanut tiukasti ylläpidetyn tabun.

Konstaapeli Marko Forss avautui seuraavasti: Ulkomaalaiset ja ulkomailla syntyneet syyllistyvät raiskauksiin selkeästi useammin kuin kantaväestö. Aiheesta on vaikea saada aikaan asiallista ja kiihkotonta keskustelua, joka olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää esimerkiksi maahanmuuttajiin kohdistuvan laillisen ja laittoman vihapuheen kitkemiseksi.

Kovaa tekstiä, mutta Forss ei sanonut varsinaisesti mitään uutta eikä raflaavaa. Hän vain myönsi todeksi sen, mitä on jo pitkään ounasteltu; eli että maahanmuuton osalta kaikki ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Uudelle Suomelle Forss selittää avaustaan halulla lopettaa vaikeneminen maahanmuuttoon liittyvistä tabuista. Tabut johtavat Forssin mukaan vihapuheeseen - huhut saavat siivet ja voimistuvat, ja jollei niitä kitketä asiatiedolla, lopputuloksena on niiden eskaloituminen vihaksi.

Ja tämä on täsmälleen se, mitä ruukinmatruuna toteaa Wittgensteinille: siitä, mistä ei voida vaieta, puhutaan kiertoilmauksin. Ikävä kyllä kiertoilmaukset ja vihjailut ovat asia, joilla on paha taipumus riistäytyä käsistä aivan täysin. Vihapuheella on kaksi ulottuvuutta: toisaalta se ilmentää vihaa sen kohdetta kohtaan, ja toisaalta katkeruutta vallanpitäjiä kohtaan.

Suomessa on varsin selkeät pykälät sen suhteen, mitkä ovat sananvapauden rajat, ja missä kohden ne ylitetään. Meillä on pykälät kunninanloukkauksesta, yksityisyyden suojasta ja intimiteetistä. Ikävä kyllä meillä on myös blankopykälä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, jota voidaan - ja onkin tulkittu - tulkita täysin mielivaltaisesti. Siksi ruukinmatruuna on aina sanonut, että ei ole tärkeää mitä sanot, on tärkeää miten sen sanot - nettiin kirjoitettaessa muotoseikat ovat hyvin tärkeitä asioita. Eli Hikipediaa seuraten ei saa sanoa, että X. on ruma läski huora. Sensijaan saa sanoa, että X. on seksipalveluita ammatikseen harjoittava ihminen, jonka ulkonäkö ja elopaino saattavat jättää yleisiin standardeihin nähden pelivaraa. Ruukinmatruuna jättää kuitenkin kertomatta ne mehevimmät kiertoilmaukset. Parhaat hikipedistit ovat oikeita verbaalivirtuooseja tässä suhteessa.

Todettakoon, että tässä blogissa suurin osa sinne isoon kuonasenkkaan joutuvista kommenteista joutuu sinne juurikin muotoseikkojen, ei sisällön, takia. Eli että tekstit on esitetty joko henkilökohtaiseen *ttuilusävyyn tai niin rajusti, että ne ylittävät Suomen lain rajat. Sinänsä harmi, sillä pienellä muotoilulla ja stilisoinnilla monet niistä olisivat olleet varsin julkaisukelpoisia.

Ja tämä pätee myös vihapuheeseen. Koska tuo kiihotuspykälä antaa varsin väljästi tulkinnanvaraa ja vähän turhan paljon pelivaraa ammattikiihottujille, sen kanssa on oltava erityisen varovainen. On kuitenkin muistettava uhripääoman käsite: kaikki eivät ole vihapuheessa tasa-arvoisia, vaan mitä enemmän uhripääomaa ihmisellä on, sitä herkempiä ammattikiihottujat (= erilaiset asiahenkilöt) ovat kiihottumaan ja toisaalta sitä vapaammin he itse saavat äyskiä ja raivota netissä. The SCUM Manifestoa ei perinteisesti ole pidetty vihapuheena, vaikka se täyttääkin kaikki vihakiihotuksen merkit; sensijaan islamin auktorisoitujen tekstien ja ikäneutraalin avioliiton rinnastamista pedofiliaan on. Syy on siinä, että miehet, varsinkin valkoihoiset heteromiehet, ovat vapaata riistaa, kun taas muslimeilla on uhripääomaa - ja toisaalta kokemus on osoittanut, että islamilaiseen kulttuuriin kuuluu varsin alhainen kiihottumiskynnys ja katsotaan, että se, mikä määritellään perversioksi, on kulttuurisidonnainen kysymys. Uhripääomalla tarkoitetaan ryhmän ja sen jäsenten (1) suojelemisen arvoisuutta ja (2) alistetuksi, sorretuksi ja ilman valtaa olevaksi identifioidun statusta. Suojelemisen arvoisuus puolestaan viittaa ryhmän jäseniä kohtaan koettuun empatiaan, joka ilmenee auttamisen haluna. Uhripääomaa voidaan hankkia tuottamalla sellaisia diskursseja, jotka korostavat ryhmän suojelemisen arvoisuutta ja huonoa asemaa suhteessa kilpaileviin ryhmiin.

Ryhmät, joilla yleisesti katsotaan olevan uhripääomaa, ovat mm. seuraavat:

* Naiset
* Ei-europidiset kansanryhmät, poislukien sino-mongolisen suurklusterin edustajat
* Ei-kristityt, poislukien ateistit
* Ei-sekaravinnonsyöjät
* Lapset
* Maahanmuuttajat
* Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt
* Työväestö
* Vammaiset
* Vasemmistolaiset
* Yhteiskunnan tukien ja tulonsiirtojen varassa elävät
* Yksinhuoltajat
* Äidit

Mitä useampaan em. ryhmistä ihminen kuuluu, sitä suurempi hänen uhripääomansa on, sillä sitä alisteisemmaksi hänen asemansa yhteiskunnassa yleisesti koetaan, ja toisaalta sitä vapaammin hän itse voi mesota ja huutaa netissä ja sitä enemmän hänen itsensä tekemisiään katsellaan läpi sormien. Vastaavasti mitä riippumattomampi ihminen on yhteiskunnasta ja tulonsiirroista niin taloudellisesti, statuksellisesti kuin sosiaalisestikin, sitä alhaisempi hänen uhripääomansa on ja sitä enemmän hänen sanomisiaan vahditaan. Quod licet Iovis non licet bovis. Mutta eri uhriryhmienkin välillä on hierarkiansa - jotkut ovat enemmän uhreja kuin toiset. Siksi uuspakanat saavat kritisoida islamia varsin vapaasti, mutta kristityt ja ateistit eivät. Ruukinmatruuna itse kuuluu varsin moneen uhriryhmään, joten hänen liikkumavaransa on tässä suhteessa korkeampi kuin vaikkapa Teuvo Hakkaraisen - valkoihoisen kristityn lihaasyövän oikeistolaisen heteroyrittäjämiehen. Samoin jos uhriryhmään (maahanmuuttajiin) kuuluva ei-uhriyksilö (mies) väkivaltaa ei-uhriryhmään (han-suomalaisiin) kuuluvan uhriyksilön (naisen), sitä ei pidetä viharikoksena, kun taas toisinpäin se todennäköisesti sitä olisi. Tässä viiteryhmä ratkaisee, ei yksilön identiteetti.

Mutta juuri tämä uhripääoman käsite ja uhriutuminen luo pohjaa vihalle ja vihapuheelle. Sensijaan että yksilöä pidettäisiin juridisena subjektina ja juridisesti vastuussa teoistaan, häntä kohdellaankin viiteryhmänsä kautta - lain edessä kaikki eivät suinkaan ole tasa-arvoisia, vaan kohtelu riippuu hänen edustamastaan viiteryhmästä. Ja tabu - se, että jotkut uhriluokkaan kuuluvat viiteryhmät syyllistyvät seksuaalirikoksiin useammin kuin ei-uhriluokkaiset viiteryhmät - ja siitä puhumisen katsominen vihapuheeksi, on omiaan luomaan vihaa ja katkeruutta. Vihaa itse ko. ryhmää kohtaan ja katkeruutta vallanpitäjiä kohtaan. Ei-uhrit kokevat vallanpitäjiensä pettäneen heidät, ja he kokevat vallanpitäjänsä vihollisikseen.

Ja juuri se, että kaikki ei olekaan mennyt maahanmuuton osalta ihan kuin suunniteltiin ja että uhristatuksen omaava ryhmä (maahanmuuttajat) on pettänyt oman uhriutumisensa väkivaltautumisella, on aiheuttanut tuota kränää. Asiaa ei ole saanut käsitellä julkisesti, koska sen on katsottu vähentävän maahanmuuttajien uhristatusta ja kääntävän mielipiteet tätä ryhmää vastaan. Mutta tästä vaikenemisesta ja hyssyttelystä onkin seurannut backfire - seuraus onkin ollut aivan oikean rasismin ja rotuvihan yleistyminen. Jos oikeutettua antipatiaa (= antipatiaa ihan oikeita rikollisia kohtaan) ei ole saanut osoittaa, se on muuttunut hyvin nopeasti ei-oikeutetuksi antipatiaksi kaikkia tämän ryhmän ihmisiä kohtaan, riippumatta siitä ovatko he rikollisia vai eivät. Ja se, jos jokin on erittäin epätoivottava ilmiö.

Tabut eivät ole ikinä saaneet mitään hyvää aikaan julkisessa keskustelussa. Ne ovat saaneet aikaan vain kyräilyä, epäluuloa, vihaa ja katkeruutta. Jos varoventtiili tukitaan, seurauksena on väistämättä räjähdys. Tätä eivät vallanpitäjämme aina välttämättä muista.

Forss on tehnyt esimerkillisen päänavauksen. Asioista on voitava saada keskustella asiallisesti, ja holtittoman maahanmuuton ja tolkuttoman monikulttuurisuusideologian riskeistä, haitoista, seurauksista ja ei-toivotuista sivuvaikutuksista täytyy saada keskustella avoimesti. Muuten pahimmillaan seurauksena voi olla murhenäytelmä.

Ruotsissa tätä keskustelua ei ole sallittu, vaan siellä kaikki on hyssytelty tiukasti hiljaiseksi ja kaikki kritiikin suut tukittu. Seurauksena on hirvittävä kaksinaismoralismi, hiljainen viha ja piilorasismi. Ruotsi on kuin ruutitynnyri, joka etsii sopivaa kipinää räjähtääkseen. Monissa paikoissa Ruotsia juutalaisväestö - joka sivumennen sanoen on aina paras indikaattori yhteiskuntailmastosta - on tehnyt omat johtopäätöksensä ja alkanut lähteä lipettiin.

Me tuskin haluamme seurata Ruotsin tietä asiassa. Siksi tarvitsemme avointa keskustelua.

7 comments:

Kimmo said...

Hienosti analysoitu!
Tasa-arvo on saavutettu vasta siinä vaiheessa, kun yksilön kuuluminen johonkin ryhmään on menettänyt merkityksensä. Ryhmään kuulumisen korostaminen vain vie vain kauemmas tasa-arvosta.

FRDM said...

Jos television uutislähetyksessä näytetään, kuinka sadan miljoonan asukkaan maassa muutama tuhat uskonkiihkoilijaa osoittaa mieltään kadulla, voidaanko tehdä johtopäätös, että kyseisen maan asukkaiden kulttuuriin kuuluu varsin alhainen kiihottumiskynnys. Ehkä voidaan, mutta on mielenosoituksia nähty muuallakin.

Jos oletetaan, että esimerkiksi islamilaisen maan kulttuuriin kuuluu alhainen kiihottumiskynnys, mistä se voi johtua? Kun en muutakaan selitystä ole löytänyt, voisin kuvitella julkisen kiihottumisen olevan korviketoimintaa, jolla puretaan paineita, joita tiukat uskonnolliset määräykset saavat aikaan. Tästä on esimerkkejä Suomestakin. 1950-luvulla Helsingin "lättähatut" kaatoivat kaduilla autoja katsottuaan elokuvateatterissa Bill Haleyn tähdittämän "Rock Around the Clock" -elokuvan, joka nykynuorison näkökulmasta on lähinnä koomisen tylsä.

Jotenkin paineet on purettava. Muslimimaiden nuoret miehet purkavat paineitaan katumielenosoituksissa, jotka eivät välttämättä ole niin väkivaltaisia ja hurjia kuin miltä ne näyttävät. Kyse on eräänlaisesta katuteatterista, jonka monet mielenosoittajista itsekin ottavat ainakin puoliksi huumorin kannalta. Dokumentteja tästä aiheesta löytyy Youtubesta yllin kyllin. Mielenosoittajat naureskelevat touhulleen, kun heitä haastatellaan.

Ulkomaalaisten osuudesta raiskaustapauksiin on ollut tietoa saatavilla jo vuosien ajan, joten ei kai asian "paljastaminen" tässä vaiheessa enää mikään kovin suuri tabu ole. Jussi Halla-aho on harrastanut tätä paljastamista jo kauan.

Se, että maahanmuuttajaväestön todetaan syyllistyneen keskimääräistä enemmän raiskauksiin, on vielä pelkkää tilastoa. Jonkinlaisen tabun alueelle mennään siinä vaiheessa, kun aletaan eritellä, ketkä maahanmuuttajista kuuluvat niihin, joiden toimesta raiskauksia tapahtuu erityisen paljon. Raiskauksien liittäminen tiettyyn kulttuuriin - esimerkiksi muslimikulttuuriin - on jo vaarallinen väite. Jussi Halla-aho on esittänyt tällaista. Vielä vaarallisempi väite olisi se, jos raiskauksien yleisyys yhdistettäisiin geneettisesti määriteltyihin ihmispopulaatioihin. Jostakin syystä Yhdysvalloissa, joka rasismihistoriansa vuoksi on näissä asioissa korostetun varovainen, ei koeta ongelmaksi etnisen taustan (White, Black, Asian, Hispanic) mainitsemista rikosten, koulumenestyksen, tulojen sekä muiden tämän tyyppisten asioiden tilastoimisen yhteydessä. Suomessa tilastojen tekemisen tällä perusteella katsottaisiin rasismiksi, eikä virallinen taho harrasta sitä. Suomessa ei siis tiedetä kuin korkeintaan huhupuheiden perusteella, pärjäävätkö esimerkiksi aasialaistaustaiset vai afrikkalaistaustaiset paremmin koulussa tai syyllistyvätkö aasialaistaustaiset vai afrikkalaistaustaiset useammin raiskauksiin.

Suomen lähetysseuran kasvatussihteeri kirjoitti keväällä Helsingin Sanomissa, että "väkivallan ja raiskausten ihannointi edustaa Afrikassa syvään juurtunutta vahingollista miesihannetta", ja että "tarvitaan muutos, joka vaikuttaa syviin kulttuurisiin pohjavirtoihin". Raiskausten kulttuurisidonnaisuuden esittäminen siis vielä juuri ja juuri sallitaan, kun sen tekee rakentavassa hengessä. Suomen lähetysseuran kasvatussihteeri sen sijaan ei voisi edes vihjata mitään siihen suuntaan, että raiskauksien yleisyys Afrikassa johtuisi ihmisten luonteenlaadusta tai muista perinnöllisistä ominaisuuksista. Tällainen väite katsottaisiin puhtaaksi rasismiksi. Mikko Ellilä esitti tämän suuntaisia väitteitä ja sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Halla-aho puolestaan kirjoitti blogissaan, että Ellilän kirjoitus teki ilmestyessään häneen suuren vaikutuksen, ja että "tekstistä (kuten Ellilän teksteistä yleensäkään) on vaikea löytää väitteitä, joista voisi perustellusti olla eri mieltä". Mikko Ellilän rotupoliittisten kannanottojen voidaan siis katsoa olevan tavallaan myös Halla-ahon peiteltyjä kannanottoja. Asioita ei aina tarvitse sanoa suoraan. Riittää kunhan viittaa jonkin toisen kirjoituksiin tai sanomisiin.

paukkis said...

Odotan sitä konstaa, joka rohkenee laskea mikä prosentuaalinen osuus kaikista rikoksista lankeaa jo 500 vee kotoutetun minimaalisen vähemmistön kontolle ja vertaamaan sitä valtaväestön tekemiin.

vieras said...

Termit vihapuhe ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan kuullostavat lähinnä bolsevistiselta termiltä josta tulee mieleen 1920-30-luvun Neuvostoliito ja näytösoikeudenkäynnit. Oikeuslaitos on selvästi marxilaisten ja demlalaisten hallussa.

Loukkaantumisen käsite on aika outo. Tarkoittaako se fyysistä loukkaamista vai mielen pahoittamista? Käytännössä kuka tahansa voi loukkaantua mistä tahansa jos sille päälle sattuu. Tästä syystä kunninanloukkaukseen, yksityisyyden suojaan ja intimiteettiin liittyvät juttujen tulisi olla asianomistajarikoksia eikä virallisen syytteen alaisia.

Tappouhkaukset ja puhdas väkivaltaan yllyttäminen on sellaisia jotka tulee tuomita. Siihen kuitenkin riittää tavallinen rikoslaki.

Tilasto ei voi olla rasistinen varsinkaan jos se on paikkansa pitävä. Jos jonkun mielestä tilasto tai tilaston julkistaminen on rasismia, se kertoo lähinnä siitä että kyseinen henkilö ei suostu myöntämään sitä seikkaa, että tietyt ryhmät tekevät enemmän tiettyjä rikoksia kuin toiset. Jos on tiedossa, mitkä ryhmät tekevät mitäkin rikoksia, niin sen pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä mihin ryhmään kuuluvia ei tule enempää päästää maahan.

KK said...

Uhristatushierarkian dynaamisuus on myös mielenkiintoista seurattavaa. Monestihan eri uhriryhmien edut voivat olla aika kärkkäästi ristiriidassa keskenään, ja vaikkeivät olisikaan niin tietyistä statuksista saa enemmän pisteitä kuin toisista.

Esimerkki: Iso-Britannia aikoo leikata kehitysapua sellaisiin maihin, jotka 'sortavat homoja' (http://www.huffingtonpost.com/2011/10/10/britain-cut-aid-africa-gays_n_1003213.html). Ajan henki näyttäisi olevan vähän sellainen että homot ovat menossa mustien ohi. Tai sitten britit ovat keksineet vekkulin tavan karsia valtion menoja ja kerätä samalla moraalipisteitä.

Jaassu said...

Pohjoismaiden monikulttuurisuuden tilaa on vuosien ajan seurannut rähmiksen portaali.

http://rahmispossu.net/

Working Class Nero said...

Tulva on Suomen suurimman naisjärjestön lehti. Muutama vuosi sitten päätoimittaja Anne Moilanen aika suorasukaisesti kehotti lehden kannessa ampumaan poliittiset vastustajansa. En tiedä, ryhtyikö kukaan toimeen vai jäikö toiveajatteluksi. Nimeltä mainituista tapettavista ainakin Henry Laasanen tuntuu olevan elossa.

Kohta Tulva saikin valtion kulttuurilehtipalkinnon ja Moilanen valittiin vuoden free lanceriksi ja feministiksi (tai jotain sinne päin).

Viimeistä edellisessä Tulvan numerossa muodostetaan kantaa miesten tappamiseen SCUMin innoittamana. Ilmeisesti homma menee niin jutun perusteella, että miehiä kuuluu tappaa, paitsi ehkä siinä tapauksessa, että on itseinhoinen paska. Ainakin Antti Nylen ilmeisesti selvisi hengissä haastattelusta.

Mitenkähän valtio aikoo tämän rohkean kannan palkita?

Niin tai näin, feministit -- ja valtiovalta -- voisivat kertoa yleisemminkin kantansa miesten tappamiseen. Onhan kai kuitenkin niin, että kaikki naiset eivät halua miehiä tappaa. Silloin on turha liittyä naisjärjestöön. Naisjärjestötkin voivat sitten rauhassa tappaa miehiä, kun mukana ei ole hempeämielisiä hölmöjä.

Ja sitten ihmetellään mistä valtionvastaisuus oikein sikiää! Perkele, kohta minäkin lähden teekutsuille.