To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Thursday, October 6, 2011

Viuluviikarit musiikkitalossa

Ruukinmatruuna joutui eilen käymään Pääkaupungissa, joten hän päätti töiden jälkeen lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: hän päätti töiden jälkeen lähteä klassisen musiikin konserttiin ja samalla ottaa selvää, ovatko uutta musiikkitaloa maasta taivaaseen ylistäneet lausunnot puoleksikaan totta.

Klassista musiikkia pidetään tarpeettoman usein eliittilajina oopperan tapaan, mutta se ei ole sitä. Klassinen musiikki on pikemminkin hyvin keskiluokkainen kiinnostuksenkohde, ja viulu tai piano ovat nimenomaan keskiluokan tytärten soittimia. Klassinen musiikki ei ole eliittiharrastus! Liput musiikkitaloon olivat hyvin kohtuullisen hintaisia - 20 euroa - kun taas rock-konsertista saa pulittaa pahimmillaan jopa satkun. CD-aikana halpamerkit, kuten Naxos, ovat tuoneet klassisen musiikin äänilevyt kaikkien ulottuville.

Ja ruukinmatruuna on itsekin klassisen musiikin harrastaja rockin, kansanmusiikin ja keskiaika- sekä renessanssimusiikin ohella. Esiintyjänä eilen oli Radion Sinfoniaorkesteri (RSO), ja konsertti lähetettiin YLE 1:ltä. Musiikkitalon konsertissa oli Franz Lisztin "Orfeus-alkusoitto", Mahlerin "Lauluja kokoelmasta Des Knaben Wunderhorn" ja Sibeliuksen 5. sinfonia kokonaisuudessaan. 1700-paikkainen musiikkitalo oli ääriään myöten täynnä ja konsertti loppuunmyyty - onneksi liput oli hankittu etukäteen.

Ja itse konserttitalo ylitti odotukset.

Helsingin entinen pääkonserttiareena - Finlandia-Lato - voi olla arkkitehtuuriltaan henkeäsalpaavan upea tai sitten ei - mutta akustiikaltaan se kyllä jää kirkkaasti kakkoseksi. Tai pikemminkin niin, että ensin tulee Musiikkitalo ja sitten ei tule mitään ja sitten ei tule mitään ja sitten ei tule mitään ja sitten jossain kaukaisuudessa tulee Finlandia-talo.

Kun Orfeus-alkusoitto alkoi, koko sali hiljeni. Siellä voi kirjaimellisesti kuulla nuppineulan putoavan. Akustiikka on niin hyvä, että kaikki sinfoniaorkesterin soittimet aina pikkolohuilusta kontrabassoon erottuvat ja Finlandia-talolle tyypillinen cloud of sound jää syntymättä. Jopa pizzicatona soitetun kontrabasson tunnusomainen ääni kuulosti hienolta.

Mahlerin laulusarjan esitti saksalainen baritoni Christian Gerharer. Ilman äänentoistolaitteita. Ilman mikrofonia. Ilman ämyreitä. Hänen tulkintansa Mahlerin varsin makaabereista lauluista oli upea.

Mutta pääesitys oli Sibeliuksen viides sinfonia, jossa on kolme osaaa. Kahden dynaamisesti ja tempoltaan rajumman osan välissä on toinen, rauhallisempi ja pastoraalinen osa. Lopuksi tuuttasektio ottaa ohjakset käsiinsä, ja sinfonia loppuu rajulla tavalla - ei suinkaan tavanomaiseen codaan tai jälkisoittoon, vaan kuuteen rajuun yhteissointuun.

Ja tunnelma oli sen mukainen. Kaikkein suurimman vaikutuksen tekivät sinfonian keskiosan viulupizzicatot. Milloinkaan aikaisemmin ei viulu näppäiltynä ole kuulostanut noin hienolta - yleensä pizzicaton varsin hentoinen ääni hukkuu konserttisalin akustiikkaan. Mutta ei Musiikkitalossa.

Helsinkiläisillä on korvaamaton aarre uuden Musiikkitalon muodossa. Se on RSO:n, Kaupunginorkesterin ja Sibelius-Akatemian kotitalo ja treenikämppä, ja se on akustiikaltaan yksi hienoimpia konserttisaleja, missä blogiemäntänne on ikinä käynyt. Sen pääsali on täysin maailmanluokan sali.

Oli pakko miettiä. Miltä kuulostaisi big band tuossa konserttitalossa? Tai akustiset näppäilykielisoittimet, kuten luuttu, akustinen kitara, kannel, sitra tai tympanon? Harppu ainakin kuulosti hyvältä. Puhumattakaan sitten voimakasäänisemmistä keskiaikasoittimista, kuten säkkipilli, skalmeija, rebec tai kampiliira. Oboehan on skalmeijan suoranainen jälkeläinen - molemmat tunnetaan ranskaksi nimellä hautbois. Musiikkitaloa ylistävät kirjoitukset eivät olleet puoliksikaan niin totta, kun pääsi omin korvin kuulemaan. Totuus oli paljon enemmän.

Ja helsinkiläisillä on nyt miljoonan euron paikka. RSO:n konsertit ovat loppuunmyytyjä loppusyksyksi, mutta uusia tulee. Samalla niin RSO:lla, Kaupunginorkesterilla kuin muillakin helsinkiläisesiintyjillä on upea tilaisuus kasvaa maailmanluokan esiintyjiksi Wienin tai New Yorkin filharmonikkojen tapaan.

Yksi asia jäi vaivaamaan. Mistä saa RSO:n fani-, kiertue- ja konserttipaitoja?

6 comments:

Tomi said...

Eliitti- tai junttiharrastuksia ovat kaikki ne joita itse ei harrasta.
Itse lajittelu eliitti- ja junttiharrastuksiin riippuu sitten henkilöstä.

Mutta eliittiharrastuksina pidetään yleensä oopperaa, golfia ja purjehdusta.

Junttiharrastuksina pidetään penkkiurheilua, metsästystä ja kalastusta.

kati sinenmaa said...

Suuret orkat ovat aina hienoa musiikkia. Erityisen mukavia mulle ovat kaikki 50-60- ja osin vielä 70-luvun äänitteet, missä laulajaa säestää aito orkesteri eikä joku pilapaliporukka, joka pahoinpitelee instrumenttejaan sekametelisoppana ja sen edessä hoilottaa joku kurkkusuorana nmikrofoni suussa...

Valitettavasti Toivo Kärjen jälkeen suomalainen musiikki vaipui jopa alkuasukkaiden noitarumpujen päristelyä alemmalle tasolle, vaikka meidän ei ole vuosiin tarvinnut pelätä noitia :-(

Meteli karkoittaa vain kiusanhenkiä, mutta kaunis musiikki karkoittaa paholaisen joukkioineen:
Markus
Matti ja Teppo
Shirley Bassey
Jose Carreras
AAikamiehet

etcyouknowit

44 said...

Taisit unohtaa lipun hintaa laskiessasi RSO:n kustannukset.

Ironmistress said...

44, RSO esiintyy kolmasti viikossa.

Anonymous said...

RSO:n ystäväyhdistyksen perustamisajatus on ilmassa. Vielä ei kuitenkaan ole löytynyt henkilöä, joka panisi toimeksi. Mahtaisiko RM muiden askareiden ohella ottaa homman hoitoonsa. Saisi itse päättää, millaisia T-paitoja painattaa.

Ötöpesän jengi said...

Ötöpesässä mietitään, että saiskos Ludwig vanista niitä semmoisia...ultria?