Hunnutettu nainen, riisuttu mies

Ruukinmatruuna on, kuten tiedämme, ensimmäisen aallon feministi ja sanoutuu jyrkästi irti feminismin toisesta, vasemmistovetoisesta, aallosta. Ruukinmatruuna on vahvasti sitä mieltä, että kaikille samat oikeudet ja samat velvollisuudet mutta ei yhtään enempää. Siinä vaiheessa, kun feminismi muuttuu tasa-arvoa ajavasta liikkeestä naisten ylivaltaa tavoittelevaksi liikkeeksi, se muuttuu pelkäksi vihaliikehdinnäksi erilaisten white power -liikkeiden tavoin, ja alkaa toimimaan itseään ja asiaansa vastaan. Siinä vaiheessa, kun poikalapsen synnyttämistä aletaan pitämään petoksena koko naissukupuolta vastaan, ollaan kertakaikkiaan menty liian pitkälle. Näin siis itse poikalapsen äitinä. Ruukinmatruuna ei olisi matruuna, jos hän olisi jokin kotkottava nynnykana, mutta hän ei myöskään olisi matruuna, jos hän olisi hypännyt feminismin kelkkaan, vaan hän hyvin todennäköisesti olisi tällöin jokin miehiä patologisesti vihaava hörhöhumanisti.

Se julkinen salaisuus on, että useimmilla nykyfeministeillä on sekä tolkku että pallo täysin hukassa, ja vaikka joku Gudrun Schyman onkin omanlaisensa hörhö, niin kovin, kovin monet feministit eivät näe metsää puilta eivätkä kykene näkemään asiaa ns. laajemmalta perspektiiviltä, vaan papukaijamaisesti toistavat ideologiaansa ja sen iskulauseita, kuten "naisen euro on 80 snt" (voi voi, on se ikävää ettei kosmetologi tienaa samaa kuin dippainssi). Ruukinmatruuna törmäsi oheiseen tekstiin, joka varsin hyvin valaisee toisen aallon feminismin pallohukkaisuutta. Se on kuin suoraan jostaon marxilaisen hölynpölytuubageneraattorin näppikseltä: kun ruukinmatruuna kuulee sanan "sorron syvärakenne", on aika kaivaa esiin happipeitsi.

Kailon havainnot sinänsä ovat aivan oikeat - islamilaiset maat ovat harvinaisen viheliäisiä paikkoja naiselle asua ja elää, ja jos länsimaissa nainen lähtee siihen narsistiseen kilpailuun alfakoiraista ja ottaa itselleen niskaansa ne kaikki ulkonäkö- ja sosiaaliset paineet, niin voi olla täysin varma, että pimahtaa. Mutta johtopäätökset, joita Kailo niistä tekee, ovat täyttä huuhaata. Kaiken takana ei ole mikään mystinen patriarkaatin salaliitto. Kaiken takana on sokea, järjetön ja päämäärätön voima nimeltään kulttuurievoluutio. Kyse on puhtaasti meemien ja meemipleksien kamppailusta kulttuurievolutiivisesta dominanssista, ei miesten hirmuvallasta.

Tärkein ero on siinä, että islamilaisessa maailmassa sorto perustuu institutionaaliseen väkivaltaan - sellainen nainen, joka islamilaisessa kulttuurissa osoittaa itsenäisyyttä ja omaa tahtoa, tapetaan hyvin suurella todennäköisyydellä, kun taas länsimaissa naiset tekevät sen ihan itse, omasta tahdostaan. Ei jumankekka kukaan käske eikä pakota yhtäkään tyttöä olemaan bimbo! Ei kukaan käske yhtäkään tyttöä meikkaamaan, flirttaamaan, keikistelemään tai pukeutumaan muotivaatteisiin. Se on jokaisen naisen oma valinta. Ja syy on aivan puhtaasti kulttuurievolutiivinen. Kyse on parinvalinnasta - siitä, että parinvalinnassa se on nainen, joka aina päättää - ei ikinä mies. Ja tällä meikkaamisella, flirttailulla, keikistelyllä ja muodin orjuudellan nainen viestii omaa statustaan ja kilpailukykyään toisille naisille. Ei suinkaan pahalle patriarkaatille. Nainen, joka ei tähän kilpailuun ryhdy, menettää statuksensa toisten naisten silmissä. Mutta ei miesten! Tässä on vissi ero. Ruukinmatruuna itse huomasi tämän asian; kun hän hyppäsi tästä kilpailusta pois peruskoulun jälkeen, niin samalla mahdollisuudet alfakoiraan saamiseen kyllä menivät ja muut tytöt katsoivat pitkin nenänvartta, mutta hän huomasi että maailmassa on valtava määrä miehiä beetasta oomegaan ja useat heistä olivat jopa hyvää ja uskollista isäainesta. Miehille asia on pääsääntöisesti herttileijan yhdentekevä, kunhan nainen on psyykeltään suunnilleen tolkullinen ja suunnilleen tavallisen näköinen. Liimatilheä ei halua kukaan.

Kailo iskee kirveensä pahemman kerran kiveen. Hän kirjoittaa:

Siinä missä monien muslimimaitten naisten keho, jopa katse halutaan kätkeä uskonnollisen fundamentalismin nimissä, länsimaissa nainen on tyypillisesti miehisen talousfundamentalismin ja siihen kytkeytyvän kontrolloivan katseen "narsistinen" kohde: pornon kyllästämässä markkinataloudessa häntä ei peitetä vaan päinvastoin riisutaan niin paljaaksi kuin vain vallitseva eetos sallii. Samalla hänetkin leimataan miehen heikkouksien uhkaajaksi ja uhmaajaksi. Tässä on kyse tyypillisestä vallasta riisutun ryhmän syyllistämisestä ja huomion siirtämisestä pois pukeutumis- tai alastomuuskoodeja ylläpitävästä sukupuolijärjestelmästä. Niin länsimaiden kuin Lähi-Idän naiset ovat patriarkaatissa ulkoa tulevan kontrollin ja säätelyn kohteita, joskin eri tavoin. Nainen ei ole kummassakaan tapauksessa omaehtoisen seksuaalisuutensa subjekti; patriarkaalinen yhteiskunta, uskonto, markkinat, kapitalismi ja patriarkaatti määrittelevät ja hallitsevat eri tavoin hänen haluaan. Tämä ei tarkoita etteikö naisilla olisi minkäänlaista vaikutus- tai itsemäärämisvaltaa, etteikö hän voisi neuvotella ja jopa performoida sukupuolen "tyyliään" osittain tai täysin tietoisena sukupuolisuhteiden mielivaltaisesta luonteesta.

Länsimaissa naista ei "riisuta". Hän riisuu itse itsensä. Sillä on vissi ero. Kailon havainto islamilaisesta maailmasta on aivan oikea, mutta hän haluaa nähdä sortoa vaikka väkisin myös länsimaissa. Totuus on, että länsimainen nainen riisuuntuu ihan itse voidakseen vetää miehiä hepistä. Ja siinä samassa nainen myös aivan omaehtoisesti alistuu markkinavoimille - sokeille, päämäärättömille ja mielettömille kulttuurievolutiivisille voimille. Hän prostituoi ihan itse itsensä, luopuen sosiaalisesta itsemääräämisoikeudestaan saadakseen seksuaalisen vallan itselleen. Ja länsimainen nainen tekeekin sen niin hyvin ja perusteellisesti, ettei huomaa asiaa edes itsekään.

Ei, hyvät ystävät. Ruukinmatruuna kertoo nyt julkisen salaisuuden ääneen. Pojaksi syntyminen ei ole milloinkaan ollut mikään etuoikeus eikä se ole milloinkaan merkinnyt dominanssia. Pojaksi syntyminen merkitsee ainoastaan sitä, että sinun kyyneleilläsi, tuskallasi, kivullasi ja kokemallasi vääryydellä ei ole mitään merkitystä. Poikien ja miesten maailma on äärimmäisen väkivaltainen, armoton ja epäoikeudenmukainen. Juice Leskinen summaa kaiken varsin hyvin:

Isä poikaa löi, hän kasvatti piesten,
pani lopulta kouluun miesten:
Vaikka turpiin saa, ei saa valittaa
aina vahvempi sortaa heikompaa

Tässäkään kyse ei ole mistään myyttisestä patriarkaatin salaliitosta, vaan aivan puhtaasti kulttuurievoluutiosta yhdistyneenä biologiseen evoluutioon: voittaja vie kaiken. Pojaksi syntyminen merkitsee häviäjän osaa kaikille muille pojille paitsi niille harvoille, jotka koppaavat pääpotin ja voittavat kaiken. Ja jokainen nainen, joka lähtee mukaan tuohon riisumiskilpaan, tavoittelee juuri näitä harvoja alfakoiraita ja identifioi itsensä ja muut miehet heihin. Feministien mielissä patriarkaatilla on salaliitto ja miehillä dominanssi siksi, että jotkut harvat alfakoiraat ovat siinä asemassa. Leijonanosalle miehistä elämä on verta ja räkää. [Yleensä onneksi kuvainnollisesti.] Mutta miehillä ei ole vaihtoehtoja. Jokainen mies, joka yrittää riistäytyä tuosta kilpailusta irti, sotketaan suohon. Yksikään nainen ei kunnioita tällaista miestä ja tällaista miestä vältetään kuin ruttoa ja halveksitaan koko sydämestä. Miehen tulee olla alfakoiras, vaikkei hän haluaisikaan tai hänellä ei olisi siihen kykyä. Kyse ei ole patriarkaatin salaliitosta vaan kulttuurievoluutiosta. Sukupuoliroolit muotoutuvat niin, että ne kussakin vallitsevassa miljöössä pyrkivät tuottamaan mahdollisimman hyvän vasteen annetuille haasteille. Ja juuri tätä Juice tarkoittaa tuolla siteerauksen viimeisellä sanalla: vaikka turpiin saa, ei saa valittaa - aina vahvempi sortaa heikompaa. Kulttuurievoluutio ei tunne sellaisia käsitteitä kuin "oikeudenmukaisuus", "reiluus" tai "hyvyys". Mies, joka protestoi asiasta, menettää miehuutensa naisten silmissä - ja varsinkin feministien silmissä. Tämän voi huomata siitä kohtelusta, jonka miesasialiike on saanut osakseen. Todellisuudessa feministit itse pönkittävät tätä sukupuolijärjestelmää ihan itse - joko tietäen tai sitten tietämättään - ja vain pahentavat sitä. Sukupuolijärjestelmät eivät suinkaan ole seurausta mieshegemonian psykologisesta, viestinnällisestä, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ylivallasta, jonka turvin naiset olisi sosialisoitu yhdessä muiden valtaa vähemmän omaavien ryhmien kanssa hyväksymään alisteinen ja riippuvaisempi asemansa ikäänkuin "luonnollisena" ja jopa suotavana. Ne ovat seurausta kulttuurievoluutiosta - siitä, mikä kulloinkin vallitsevassa miljöössä tuottaa parhaimman tai ainakin vähimmin huonon lopputuloksen. Yksilövalinta on aina vahvempi kuin ryhmävalinta; parhaimmin eivät suinkaan menesty ne yksilöt, jotka ottavat toiset lajin yksilöt ja heidän jälkeläisensä huomioon, vaan ne, jotka toimivat kaikkein itsekkäimmin ja pyrkivät surmaamaan kilpailijoidensa jälkeläiset. Tämä yksinkertainen biologinen tosiasia jää feministeiltä huomaamatta. Kailo jatkaa:

Sylvia Walbyn mukaan naisten itsenäistyminen yksityisen alueella on kaikesta edistyksestä huolimatta johtanutkin siihen, että heidän seksuaalisuuttansa kontrolloidaan nyt yhä voimakkaammin julkisella alueella. Pornografia ja prostituutio ovat tämän julkisen kontrollin näkyvimpiä muotoja. Paradoksaalista onkin, että näitä instituutioita usein puolustetaan seksuaalisen vapauden nimissä. "Vapaa" länsimainen nainen riisutaan lisääntyvästi kaupallisiin alkutekijöihinsä markkinatalouden mantraksi muodostuneen kilpailukyvyn ja talouskasvun sekä tuottavuuden nimissä. Kun uskonnollinen fundamentalismi haluaa kätkeä naisen "synnillisen" ja syntiin kiihottavan ruumiin, taloudellinen fundamentalismi haluaa taas lypsää siitä kaikki mahdolliset ja mahdottomat voitot. Ihmisyys on globalisaation ajalla alennus- ja polkumyynnissä ja nainen tämän eetoksen keulakuva pornoistuvassa arjessa. Seksuaalinen kaksinaismoraali ja siihen liittyvä naisen seksuaalisuuden hallinta ovat arkipäivää niin Lähi-Idässä kuin pohjoismaissa. Nainen on kehonkaupan pääobjekti jota rahavalta luonnollisesti tukee. Aivan kuten musliminainen voi selittää hunnun toimivan hänen itsemääräämisensä symbolina, länsinainen saattaa kokea kauneuden rituaalimenot ja kehonkontrollin voimaannuttavana. Kyse on mielestäni tietoisuudesta; tietoisena valintana hunnunkäyttö tai kehonmuokkaus saattavat hyvinkin lisätä tunneta oman elämän ohjaamisesta. Missikilpailutkin voivat toimia tiedostavan naisen "sukupuoliperformanssina" jossa hän itse hyödyttää sukupuolirooliaan suostumatta alistus-instituution kaikkiin loukkuihin.

Jälleen oikeat havainnot mutta väärät johtopäätökset. Kailo ei tajua, että nainen kauppaa itse kehoaan parinvalintamarkkinoilla. Ja juuri tähän länsimainen nainen pyrkii hyppäämällä kauneusmarkkinoiden kelkkaan - kohentamaan omia parinvalintamahdollisuuksiaan kilpasiskojensa silmissä. Naiset eivät prostituoi itseään kauneusmarkkinoille itseään eivätkä patriarkaattia varten. He tekevät sen toiset naiset mielessään. Länsimaista naista ei suinkaan pakota alastomuuteen patriarkaatti eivätkä patriarkaaliset sukupuolinormit, vaan toiset naiset ja kilpailu alfakoiraista. Tätä Kailo ei tajua eikä näe. Naisen seksuaalisuutta ei suinkaan kontrolloi mikään mystinen patriarkaatti, vaan toiset naiset ja heidän muodostamansa valintapaine. Alfakoiraita ei riitä jokaiselle naiselle - onneksi, sillä alfakoiraat pääsääntöisesti ovat hyvin huonoa perheenisäainesta.

Ruukinmatruuna on jo useasti todennut seksuaalisuuden olevan maailman tuhoisin voima ja sen irtipäästämisen kykenevän tuhoamaan kokonaisia sivilisaatioita. Tästä syystä jokainen tähän mennessä olemassaollut sivilisaatio on pyrkinyt kammitsoimaan seksuaalisuuden. Yksi keino, miten tähän on pyritty, ovat olleet tiukat perhenormit ja seksuaalimoraali, ja sitä ovat ajaneet ensisijaisesti naiset - siitä syystä, että naiset näin pääsääntöisesti (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) välittävät lapsistaan. Länsimainen seksuaalimoraali on ollut ensisijaisesti naisten - ei suinkaan patriarkaatin - aikaansaannos, juuri lastemme takia.

Mutta juurikin feministit ovat pyrkineet murtamaan nuo samaiset seksuaalinormit - sillä vain aniharvalla feministillä on omia lapsia ja vielä harvemmat välittävät heistä. Seksuaalinormien murtuminen ei ole vapauttanut meitä mihinkään hedonistiseen onnelaan. Free sex isn't free like free speech nor free beer. It is free like free fighting. Sodassa ja rakkaudessa todellakin kaikki on sallittua, ja nihilistisimmät, egoistisimmat ja hedonistisimmat yksilöt korjaavat potin. Tuo kauneuskilpailu ja itsensä prostituoiminen markkinavoimille on seurausta seksuaalisesta vapautumisesta. Tätä feministit eivät suostu myöntämään, vaan syyttävät siitä jotain myyttistä "patriarkaattia".

Mutta paljon pahemmin kuin naiset tuosta seksuaalisesta vapautumisesta ovat kärsineet miehet. Lukuunottamatta joitakin harvoja alfakoiraita, useimpien miesten elämä on nykypäivänä paljon tukalampaa kuin ennen 1960-lukua. Suurin osa miehistä kohtaa tilanteen, jossa he yksinkertaisesti eivät kelpaa kenellekään. Miehen seksuaalinen markkina-arvo on aina alempi kuin naisen ja miesten henki on halpa. Niinpä valtava määrä miehiä syrjäytyy kokonaan pois parinvalintamarkkinoilta - ja mikä kaikkein tuhoisinta, suurin osa heistä on sosiaalisesti erinomaista isäainesta.

Ensimmäisen aallon feministi Kay Hymowitz on kiinnittänyt asiaan huomiota. Tekstissään Where Have All Good Men Gone hän analysoi tätä tuhoisaa kehitystä ja sitä, mihin kaikki johtaa. Seksuaalinen vapautuminen on merkinnyt miehien riisumista. Heidät on riisuttu. Vallasta ja sen mukana tulevasta vastuusta. Lopputuloksena on valtava märä kidulteja - kronologisesti aikuisia ihmisiä, jotka elävät jatkettua teini-ikää.

Tosiasia on, että mies ei ikinä aikuistu, jos häntä ei valtauteta siihen. Mies kykenee tulemaan toimeen yllättävän vähällä ja silti tekemään olonsa mukavaksi. Jokainen ikinä poikamiesboksissa käynyt tietää sen. Miehelle vaatteet ovat olemassa vain kehon suojaamiseksi luonnonvoimilta; hänen asuinpaikkansa ei ole suinkaan koti, vaan luola, jossa hän viettää yönsä ja harrastelee ja tukikohta, josta käsin hän käy ulkomaailmassa. Silloin, jos mies ei saa valtaa, hän pyrkii välttämään kaikkea vastuuta ja vastuunottoa. Miehet ovat hyvin rationaalisia olentoja, ja he osaavat arvioida erinomaisen hyvin sellaisen käsitteen kuin panos-tuottosuhde, ja tietävät, että kovalla työllä saa pääsääntöisesti vain rakkoja käsiin. Niinpä sinkkumiehet yleensä tekevät työtä täsmälleen niin paljon että saavat kuitattua sillä elämäntapansa ja harrastuksensa eikä heillä useinkaan ole ammatillista tai sosiaalista kunnianhimoa. He haluavat vain pitää hauskaa.

Vasta silloin, jos mies saa valtaa - avioliiton tai isyyden kautta - hän myös kasvaa vastuuseen ja sitämyötä aikuisuuteen. Joskus aikoinaan miehen elämää leimasi sarja siirtymäriittejä: ammattitutkinto - työpaikka - asunto - taloudellinen riippumattomuus - avioliitto - isyys. Tämä kaikki oli kasvua aikuisuuteen. Yleensä täysin vastuuttomasta, huolettomasta ja vetelästä jätkästä kasvaa täysin vastuullinen ja aikuinen mies noin kolmessa vuodessa valtauttamisen ja sitä seuraavan vastuun myötä. Nykypäivänä noihin kaikkiin askeliin liittyy hirvittävä määrä epävarmuutta sekä niin valtavia taloudellisia riskejä, että koko ajan yhä harvempi mies viitsii vaivautua. Vuonna 2010 alle 40-vuotiaista miehistä noin 40% ei ole koskaan ollut naimisissa ja 60%:lla ei ole yhtään lasta. Kun mies riisutaan, tuloksena on ylikasvanut mutta ei aikuistunut teinipoika.

Tämän päivän nuorimies on kuin näyttelijä, joka ei tiedä vuorosanojaan mutta joka tietää, mitä ei tule sanoa. Hän joutuu kilpailemaan brutaaleilla ja armottomilla työmarkkinoilla, mutta hän ei voi esiintyä liian dominoivana tai itsevarmana, muuten hän saa šovinistin leiman. Hän ei tiedä, mitä hänen tulisi olla. Naiset antavat hänelle ristiriitaisia signaaleja, preferoiden jotain muuta kuin mitä he sanovat. Ja hänen ystävänsä yleensä ovat juuri samanlaisia kesyttämättömiä ei-sisäsiistejä isoksi kasvaneita teinijätkiä.

Sinkkumiehet eivät ikinä ole olleet yhdenkään sivilisaation vastuuntuntoisinta tai stabiileinta ainesta. He aiheuttavat aina enemmän riesaa kuin ne, joista tulee isiä ja aviomiehiä. Voimme aina närkästyä siitä, jos nelikymppinen mies pelaa videopelejä ja hänen kämppänsä on täynnä Star Wars -rihkamaa ja muistuttaa sikolättiä, ja tämä mies kohtelee naisia pelkkinä epäluotettavina ja huikentelevaisina estrogeenileluina, mutta meidän ei pitäisi ihmetellä asiaa. Miehet vain ovat sellaisia.

Silloin, jos mies ei ole taipuvainen rikoksiin tai päihteisiin ja jos hän on taloudellisesti itsenäinen eikä hänellä ole rasitteita tai velvotteita, sinkkumies voi elää kuin sika vatukossa - ja useimmat todella tekevätkin niin. He toki voivat olla kiinnostuneita naisista - mutta ainoastaan seksileluina; he ovat oppineet, ettei naisiin voi luottaa ja etteivät naiset ole kiinnostuneita heistä eivätkä naiset ole halukkaita luovuttamaan heille tippaakaan valtaa. Heidän mielikuvansa on, että he ovat naisille pelkkiä spermalinkoja ja pankkiautomaatteja. Koska miehet pääsääntöisesti ovat hyvin yksinkertaisia, triviaaleja ja rationaalisia olentoja, he vetävät asiasta omat johtopäätöksensä ja pyrkivät välttämään sitoutumista ja vakiutumista kuin ruttoa. Mutta nämä valinnat vain betonoivat tätä kidult-elämäntapaa. Miksi miehet ylipäänsä vaivautuisivat kasvamaan aikuisiksi, kun heillä ei ole valtaa ja vastuusta koituu pelkkää riesaa tai pahimmillaan katastrofi?

Ruukinmatruuna on jo kauan aikaa todennut, että yksikään tolkullinen nainen ei ikinä ole libertaristi ja Ayn Randia tai Margaret Thatcheria ruukinmatruuna ei laske tolkulliseksi, ja syy on selvä. Kun vapaus nostetaan kaikkein perimmäiseksi arvoksi, yhteiskunnassa nousevat pintaan viidakon lait. Täysin vapaa yhteiskunta on todella tuhoisa kaikkein heikoimmille, ja pahimmin siinä tulevat kärsimään lapset. Naiset - varsinkin ne meistä, ketkä ovat äitejä - yleensä tajuavat lasten parhaan, ja siekailematon vapaus hyödyttää vain ja ainoastaan sosiopaatteja. Mutta tässä asiassa Kailo osuu oikeaan. Uusliberalismi ei ole mitään muuta kuin yritys muuttaa 2000-luvun yhteiskunta 1800-luvulle, ja uusliberalismi on ennenkaikkea hyökkäys yhteiskuntaa ja naisia vastaan. Uusliberalismi on plutokratian ideologia kansalaisyhteiskuntaa vastaan, ja tätä ehkä kaikkein parhaimmin heijastaa Margaret Thatcherin lausahdus There is no such thing as society, there are only individual men and women, jonka Hikipedia vääntää muotoon ...there are only animals and shopping malls. Uusliberalismi ja laissez faire -kapitalismi on erityisen tuhoisaa naisille ja äideille, ja se merkitsee kertakaikkiaan kaiken sen työn romuttamista, mitä meidän esiäitimme ovat rakentaneet meille. Hikipedia kertoo jälleen sen totuuden, jota Wikipedia ei kerro.

Libertarismin - ja siinä sivussa uusliberalismin - ideologiaan kuuluu väittää valtiota ja yhteiskuntaa pahaksi riesaksi, joka ainoastaan haaskaa ja joka tuottaa tehottomia näennäispalveluita kalliilla. No. Joka ainoa äiti tässä maassa kykenee sanomaan tähän hyvin jyrkän vastalauseen. Kapitalismi puolestaan tuottaa hyvin huonoa laatua hyvin kalliilla ja pyrkii maksimoimaan voitot ja minimoimaan laadun. Lopputulos on hyvin polarisoitunut yhteiskunta, jossa on vähän upporikkaita ja paljon rutiköyhiä ja keskiluokka rapautunut - ja naiset alistettu uusmaaorjuuteen, nyrkin ja hellan väliin.

Uusliberalistisille arvoille pohjautuva globalisaatio ja varsinkin hyperkilpailuun perustuva vapaakauppafundamentalismi pyrkivät lopulta johtamaan naisen aseman takaiskujen - kuten sosiaaliturvan ja kansalaisyhteiskunnan alasajon - kautta niin länsimaissa kuin muuallakin maailmassa täysin alisteiseen asemaan. Maailmanpankki pyrkii muiden talousinstituutioiden muassa "vapauttamaan" molempien maanosien naiset integroimalla heidätkin syvemmin vaurastumista lupaavaan markkinatalouteen, mutta kieltämällä sosiaaliedut ja sosiaaliturvan kehittämisen sitoo heidät rajusti joko synnytyskoneeksi tai sitten palkkamaaorjuuteen. Globalisaatio on kaikkialla länsimaissa heikentänyt ja kärjistänyt naisten omaehtoisen elämän edellytyksiä riistämällä heiltä kautta maailman ne julkiset tai hyvinvointipalvelut, joiden turvin he ovat voineet yhdistää työn ja perheen. Ruukinmatruuna on kuitenkin sen verran feministi, ettei hän suostu ihan mihin tahansa päähänpotkintaan "globalisaation" ja "taloudellisen välttämättömän pakon" nimessä. Uusliberalismissa kyse on selkeästi ideologiasta - ideologiasta, joka ajaa 1800-luvun yhteiskuntaa 2000-luvulle, ei taloudellisista luonnonlaeista.

Vaikka julkinen sektori toimii eri maanosissa ja maissa hyvin eri tavoin, yhteistä naisten kokemuksille globalisaation aikakaudella on kuitenkin heidän työelämän oikeuksiensa tietoinen heikentäminen sekä lisääntyvä palkaton tai matalapalkkatyö. Noin 50% alle 40-vuotiaista naisista Suomessa toimii muissa kuin pysyvissä ja vakituisissa työsuhteissa - pätkä-, silppu-, tilapäis- ja tempputyöllistäminen lankeaa eritoten naisten niskaan.

Ketkä tässä sitten ovat taustalla? Libertaristitko? Ne alastomiksi riisutut sinkkumiehetkö, joille valtaa vailla oleva vastuuton elämä merkitsee ikuista teini-ikää ja elämää kuin siat vatukossa?

Ei. Syyllisiä voi lähteä etsimään niistä alfakoiraista. Heidän intressinsä on naisten päätäntävallan kaventaminen - sekä muiden miesten elämän tekeminen tukalaksi. Taloudellinen vapaus merkitsee kasautumista, keskittymistä, kurjistumista - ja katastrofia. Se on tulonsiirto kaikkein heikoimmilta kaikkein vahvimmille. Kyse on aivan puhtaasti ideologisista valinnoista: köyhät kyykkyyn ja rutiköyhät mahalleen. Äänestä Kokoomusta, saat maaorjayhteiskunnan.

Ruukinmatruuna on konservatiivi ja sellaisena nojaa kokemukseen ja hän tietää vallan hyvin, että sosiaalivaltio toimii ja Suomessa se toimii varsin hyvin. Siinä on omat tyyppivikansa, mutta se tuottaa pääsääntöisesti vähimmin huonoja tuloksia. Yksi syy, miksi se Suomessa on toiminut niin hyvin kuin on, on se, että Suomi on perinteisesti ollut sekä etnisesti että homogeenisesti hyvin yhtenäinen yhteiskunta, eikä meillä ole ollut etnisiä, uskonnollisia tai kulttuurillisia enklaaveja. Uusliberalismin ideologiaan kuuluu tämän kansallisen yhtenäisyyden murtaminen tuomalla tänne sellaisia vähemmistöjä, joiden mahdollisuus integroitua on hyvin heikko ja jotka aiheuttavat koheesion murtumista ja saavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat taistelemaan toisiaan vastaan. Tätä on liberalismi - hajoita ja hallitse. Kaikkein surullisinta on, että ns. suvaitsevaisto on nielaissut tämän hajoita-ja-hallitse -ideologian syöttiä, koukkua, lyijypainoa ja pari metriä siimaa myöten aina kohoon saakka. Kansalaisyhteiskunta, jossa on vankka koheesio, kykenee vastustamaan plutokratiaa ja sen pyrkimyksiä, aivan samalla tavoin kuin se kykenee vastustamaan kommunismia ja kulttuurimarxismia. Sensijaan rikottu ja pilkottu kansakunta ei kykene. Se rosvotaan putipuhtaaksi.

Vapaakauppafundamentalistissa plutokratioissa sisäpiirikakaupat, klähmintä ja nepotismi ovat kuitenkin saaneet aivan uudet mittasuhteet. On syytä epäillä, että ilmiö on saanut räikeät, kansalliset valtioiden rajat ylittävät mittasuhteet vapaakaupan myötä yritysten ja vauraitten yksilöiden siirtäessä varojaan veroparatiiseihin. Lähipiirin suosijat löytyvät esimerkiksi yksilön oikeuksia painottavasta, markkinafundamentalistisesta USA:sta ja sen vasalleista. Ronald Reaganin hallinto aloitti tämän politiikan, ja sen jälkeen jokainen USA:n presidentti on jatkanut sitä. Ruukinmatruunalla on paha kutina, että Yhdysvalloista on tulossa uusi Neuvostoliitto. Ei bolševistinen, vaan plutokraattinen sellainen. Sen hallinto on turvautunut militarismin lisäksi WTO:n, IMF:n sekä Maailmanpankin kautta käytävään kauppasotaan, jossa maailman resurssit ollaan keskitetty ennennäkemättömällä röyhkeydellä muutaman sadan monikansallisen yhtiön yksityisomaisuudeksi. Bushin aikakausi edusti amerikkalaisen ylivaltapolitiikan huippua, jossa kaksinaismoraalia ja pyrkimystä plutokratiaan ei edes yritetty peitellä. Jokaisessa sodassa on aina kaksi osapuolta: ne, jotka siitä hyötyvät ja ne, jotka siinä kärsivät, ja Irakin sodasta hyötyivät lähinnä Bushin kabinetin lähipiiri, kuten Haliburton-yhtiö, kansallisesta vastuusta vapaat yksityisarmeijat ja sotilasteollisuus. Siinä kärsivät amerikkalaiset sotilaat, Irakin kansa ja USA:n kansa Patriot Actin ja demokratian kaventamsien myötä. Eniten ovat kärsineet USA:n naiset. Ei niin, että Saddam Hussein olisi ollut mitenkään kiva tai edistysmielinen hallitsija, vaan niin, että vähempikin rosvoaminen olisi riittänyt. Maailmansheriffiksi ryhtyminen ei oikeuta ryhtymistä maailman capo de tutti capiksi.

On sinänsä ihmeellistä, miten suomalaiset nuoret miehet alistuvat lampaan tavoin asevelvollisiksi vuosi toisensa jälkeen, eivätkä ymmärrä ulosmitata valtiolta kaikkea sitä riesaa, mikä heidän osalleen koituu ja vaatia käypää palkkaa työstään. Korulauseet ja puheet "kansalaisvelvollisuudesta" tai "miesten koulusta" eivät lämmitä. Mikään pikakoulutettu orja-armeija ei kykene taloudelliseen maanpuolustukseen eikä torjumaan kansallisomaisuutemme ulosmittaamista ja huutokauppaa pilkkahintaan - varsinkaan, jos omat päättäjämme ovat itse sitä huutokauppaamassa pilkkahintaan. Sen jälkeen on aivan yhdentekevää, että kuka tässä maassa pitää valtaa.

Tilanne on erityisen kriittinen miesten kannalta. Perinteisesti siirtymäriitti nuoruudesta miehuuteen ei suinkaan ole armeijan käyminen, vaan taloudellinen itsenäisyys ja vakituinen työpaikka - sellainen työpaikka, jolla kykenee elättämään sekä itsensä että perheensä. Uusliberalismi ja globalisaatio on merkinnyt tämän murtumista. Kun työpaikat ulkoistetaan kehitysmaihin voiton maksimoinnin nimessä, miehet joutuvat taistelemaan kynsin hampain yhä vähemmistä työpaikoista yhä kovempaa yhä huonommin ehdoin. Joka tarkoittaa entistä tukalampia aikoja entistä useammille miehille - ja entistä vähemmän mahdollisuuksia valtautua ja näin kasvaa vastuullisiksi yhteiskunnan tukipylväiksi. Uusliberalismi merkitsee suoraan naisten aseman tukaloitumista sosiaalivaltion alasajon myötä ja välillisesti miesten aseman tukaloitumista holtittoman globalisaation myötä. Tosiasiassa talousliberalismi sekä arvo- ja sosiaaliliberalismi ovat pitkälti toisensa poissulkevia vastakohtia - ja yhteiskunta, joka on arvo- ja sosiaaliliberaali, on huomattavasti miellyttävämpi ja parempi paikka asua ja elää kuin sellainen, joka on talousliberaali. Tämä on asia, jonka kovin harva konservatiivi tiedostaa - mutta se on silti totta! Vapaamielisen yhteiskunnan ja kansalaisvapauksien säilyttämiseksi talouden pitää olla kurissa - tämän tiedosti jo Adam Smith. Jokainen ihminen, jolla on tolkkua edes kastemadon verran, tiedostaa että taloudellinen vapaus täysin rajoittamattomana riekkuessaan merkitsee yksilönvapauksien menoa, sillä yksikään plutokraatti ei siedä väärinkäytöstensä, tolkuttomuuksiensa eikä klähmintöjensä kritisointia.

Thomas Jeffersonin mukaan vapauden puuta pitää aina silloin tällöin kastella tyrannien ja patrioottien verellä. Uusliberalistinen markkinafundamentalismi on se tyrannia, joka on toisaalta viemässä naisilta vapauden ja toisaalta myös heikentämässä ei-alfakoiras-miesten asemaa entisestään. Sitten ihmetellään, miksi syntyvyytemme on niin alhainen ja mihin kaikki hyvät miehet ovat menneet.

Olisikohan seuraavissa presidentinvaaleissa aineksia muutokselle?