Matteus-efekti eli anakykloosi, osa IV

Occupy Wall Street -mielenosoitukset jatkuvat ympäri maailmaa jo kolmatta kuukautta. Sosiaalisella medialla on melkoinen - ja voimakas - vaikutus, ja se on sekä ylläpitänyt liikehdintää USA:ssa että levittänyt sen ympäri maailmaa. Ja pikemminkin kuin hyytymään, liikehdintä on kasvamaan päin.

Ruukinmatruuna on ehtinyt pelätä jo mielenosoitusten riistäytymistä käsistä ja niiden muuttumista mellakoiksi - ja näin lähestulkoon jo pääsi tapahtumaan Kalifornian Oaklandissa, jossa poliisi hajotti mielenosoituksen väkivaltaisesti.

Ruukinmatruunan on nyt pakko siteerata rabbi Gamaliel Suurta, ja hänen kommenttiaan kahden oppilaansa, Shaul ha-Tarsin ja Johanan ben Zakkain, seuraajien väliseen kiistaan: Siksi annan teille nyt tämän neuvon: jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan? Sama suomeksi: Jos OWS on pelkkää luuserien ruikutusta ja pilalle hemmoteltujen humanistien nillitystä maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja omista typeristä itseaiheutetuista ongelmistaan, se lässähtää nopeasti itsestään. Mutta jos se on pointannut todellisen epäkohdan systeemistä, sitä on mahdotonta tukahduttaa enää edes väkivalloin, sillä se on ehtinyt levitä jo yleiseen tietoisuuteen.

Ja mukana protesteissa eivät ole enää pelkät hipit, viherpiipertäjät ja hörhöhumanistit. Oaklandissa loukkaantunut mielenosoittaja - joka sai kyynelkaasuprojektiilin päähänsä - on 24-vuotias tietokoneinsinööri ja Irakin sodan veteraani Scott Olsen. Siis sellainen ihminen, jolla pitäisi kaiken järjen mukaan olla kaikkein vähiten mitään protestoitavaa, jos kyse on pelkistä hörhöhipeistä.

Mutta samaan aikaan Hesari tietää raportoida, että USA:ssa vaurain prosentti rikastui hurjasti. Vaikka pitäisimme mielessä, että Hesari on estabilissementin äänitorvi ja että siellä työskentelevät penaalit ovat todennäköisesti Tampereen yliopiston tiedotusopin tiedekunnan tuottamaa stalinistista ongelmajätettä, sokeakin kana voi löytää jyvän.

Kyse on nimittäin Matteus-efektistä eli nörttikielellä positiivisesta takaisinkytkennästä. Ilmiö on varsin tunnettu sosiologiassa, ja se löytyy Matteuksen evankeliumista jakeesta 25:29: Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Selkokielellä siis kapitalismin normaalitila on että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tämä on yleispätevä sosiologinen laki, mutta se pätee myös kaikkiin kasautuviin aktiivoihin, kuten koulutukseen, sivistykseen, statukseen jne.

Hesari tietää kertoa, että amerikkalaisten rikkain prosentti on vaurastunut hurjaa vauhtia viimeisten 30 vuoden aikana - siis Reaganin hallinnon jälkeen. Kun amerikkalaisten tulot kasvoivat keskimäärin 62 prosenttia vuosina 1979–2007, kasvoivat vauraimman yhden prosentin tulot 275 prosenttia, kongressin budjettiviraston CBO:n raportissa sanotaan. Verojen jälkeen tulojen jakautuminen Yhdysvalloissa oli merkittävästi epätasaisempaa 2007 kuin 1979, ja syynä pidetään harjoitettua tulopolitiikkaa. Raportissa on otettu huomioon inflaation vaikutus, tulonsiirrot ja verotus.

Keskiluokan tulot verojen jälkeen kasvoivat 40 prosenttia, pohjimmaisen viidenneksen vain 18 prosenttia. Ja sokerina pohjalla CBO:n mukaan vuosina 2005–2007 vaurain viidennes sai verojen jälkeen tuloja enemmän kuin loput 80 prosenttia yhteensä. Rikkain yksi prosentti amerikkalaisista ansaitsi Yhdysvaltain veroviranomaisen IRS:n tilastojen mukaan 17 prosentin siivun kaikista tuloista vuonna 2007, vuonna 1979 vain kahdeksan prosenttia.

Tämä kaikki yhdessä kertoo jotain kapitalismista, Matteus-efektistä ja siitä, missä OWS:ssä on tosiasiallisesti kyse.

Nörtit ovat suurimmaksi osaksi autisteja ja he ovat täysin immuuneja sellaisille käsittelille kuin "kohtuus", "reiluus", "emptatia" ja "sosiaalinen oikeudenmukaisuus", mutta he pääsääntöisesti ymmärtävät matematiikkaa. Ja jokainen nörtti tietää, että positiivinen takaisinkytkentä tarkoittaa, että systeemin ominaisarvot ovat kompleksitason positiivisessa puolitasossa ja että jokainen systeemi, jossa on positiivinen takaisinkytkentä, on inherentisti epästabiili. Selkokielellä se tarkoittaa sitä, että positiivisesti takaisinkytketyt systeemit räjähtävät ennemmin tai myöhemmin ja yleensä ennemmin.

Ominaisarvo, saksaksi Eigenwert, josta englannin eigenvalue, on matriisilaskennan yksi tärkeimpiä käsitteitä. Ominaisarvoja tarkastelemalla nimittäin voidaan päätellä systeemistä yhtä sun toista, ja erityisesti prosessien säätöteoriassa ominaisarvot näyttelevät hyvin tärkeää osaa. Ja positiivinen takaisinkytkentä tarkoittaa sitä, että systeemin matriisimuotoisen esityksen (stabiliteettimatriisin) ominaisarvot eli karakteristisen yhtälön juuret ovat positiivisia (= sijaitsevat kompleksitason positiivisessa puolitasossa). Jos stabiliteettimatriisi on positiivisesti definiitti, systeemi on epävakaa ja räjähtää käsiin.

No. Jokaisesta kahden tai useamman muuttujan systeemistä voidaan muodostaa lineaarinen tilayhtälömalli ja siitä neliömatriisiesitys. Ja kun neliömatriisiesitys on muodostettu, siitä voidaan muodostaa karakteristinen yhtälö ja laskea systeemin ominaisarvot. Jos systeemissä esiintyy Matteus-efekti, sen ominaisarvot ovat positiiviset, systeemi on positiivisesti definiitti ja se on inherentisti epästabiili.

Tämä on asia, jota libertaristit eivät tajua ja humanistit vielä vähemmän koska humanistit pääsääntöisesti ymmärtävät matematiikasta yhtä paljon kuin maatiaissika abstraktista taiteesta. Kyse ei siis ole kapitalistien pahuudesta ihmisinä vaan siitä, että kapitalismi on pohjimmiltaan inherentisti epästabiili systeemi ja räjähtää ennemmin tai myöhemmin käsiin, sillä laissez-faire-kapitalismin lineaarisesta tilayhtälömallista muodostetun matriisiesityksen ominaisarvot ovat positiiviset. Matematiikalle edes nörtit eivät mahda mitään.

Ja jos lähdetään etsimään Matteus-efektin syytä ja palautetaan mieliin säätöteorian perusteet ja se, että eksotermisiä systeemejä ei säädetä tekemällä niistä monimutkaisia vaan jäähdyttämällä eli poistamalla lämpöenergiaa niin omaisuudesta voidaan helposti muodostaa toisen kertaluvun differentiaaliyhtälö, jossa eksponentiaalisesti kasvavana terminä ovat pääomatulot, lineaarisena terminä palkkatulot ja vakioterminä reaaliomaisuus. Tähän mennessä kukaan ei ole rikastunut työtä tekemällä vaan omaamalla pääomatuloja - ja ne ovat luonteeltaan eksponentaalisia. Differentiaaliyhtälössä ensimmäisen kertaluvun termi ilmaisee systeemin vaimennuksen. Matriisiesityksessä säätöfunktiona on siis systeemiä käyttävän fluidin (=rahan) poisto systeemistä eli verotus. Matteus-efekti johtuu pähkinänkuoressa siitä, että rahaa ei poisteta systeemistä riittävän tehokkaasti eli verotus on liian alhainen. Käykää oheinen sivu läpi - siinä asian matemaattinen mallinnus esitetään varsin hyvin suomeksi.

Voidaan helposti osoittaa, että jos tästä systeemistä muodostetun matriisiesityksen ominaisarvot ovat positiiviset, systeemi on epästabiili ja kaatuu ennemmin tai myöhemmin.

Nörttikielellä sanottuna: Laissez-faire -kapitalismi on saakelin epästabiili systeemi ja räjähtää väistämättä käsiin. Ihan jo pelkästään matemaattisesti tarkasteltuna.

Eli kun tarkastelemme asiaa Matteus-efektin kannalta ja alamme muodostaa stabiliteettimatriisia, niin yhtenä akselina tässä on tulojakauma (pääomatulot - palkkatulot - omaisuus), toisena yhteiskuntaluokka (yläluokka - keskiluokka - alaluokka) ja kolmantena vauraus (rikkaat - keskituloiset - köyhät), niin tästä voidaan helposti muodostaa kolmen muuttujan neliömatriisi. Tämä tunnetaan nimellä tilasiirtymämatriisi ja se liittyy taloustieteessä olennaiseen Markovin ketjuun. Koska siinä on lukuarvoja, niitä voidaan käsitellä täysin matriisilaskennan sääntöjen mukaisesti ja niistä laskea karakteristinen yhtälö. Pidetään mielessä, että systeemin tärkein ominaisuus on stabiilisuus eli vasteen pysyminen rajoitettuna - ja erityisen tärkeää tämä on yhteiskunnassa ja taloudessa. Jos järjestelmän luonnollinen vaste (nollaohjausvaste) kasvaa rajatta, ei järjestelmää pystytä ohjaamaan haluttuun tilaan, koska jossain vaiheessa nollaohjausvasteen vaikutus tulee paljon ohjaussignaalia suuremmaksi. Se kertakaikkiaan räjähtää käsiin. Mikään - toistetaan - mikään systeemi ei kestä kasvua äärettömän suureksi vaan jossain vaiheessa mukaan astuu epälineaarinen käyttäytyminen, esimerkiksi sulakkeen palaminen tai laitteiston hajoaminen - tai yhteiskunnassa levottumuudet, kapina ja vallankumous.

Monet systeemit ovat jo luonnostaan epästabiileja ja kapitalismi on tällainen - jo pelkästään positiivisen takaisinkytkennän ja Matteus-efektin takia. Säädön tavoitteena ei ole ideologia, kateus, katkeruus eikä menestyjien rankaiseminen, vaan saada epästabiilista systeemistä stabiili. Ettei syntyisi Occupy Wall Streetia - eikä Tea Partya. Sillä nuo molemmat ovat merkkejä siitä, että systeemi oskilloi nyt niin rajusti että jotain ikävää tapahtuu pian.

Ja kun pidämme mielessä, että ensimmäisen kertaluvun termi - verotus - määrää systeemin vaimennuksen ja sen, onko systeemi stabiili vai ei (eli lähteekö mopo käsistä), voimme alkaa pohtimaan säätöfunktiota. Tällaisen linearisoidun systeemin säätöfunktio muodostuu kahdesta yhtälöstä, nimittäjässä olevasta järjestelmän karakteristista polynomista ja osoittajassa olevasta karakterisesta yhtälöstä. Osoittajan nollakohdat ovat nimeltään nollia ja nimittäjän nollakohdat, siis karakterisen yhtälön ratkaisut, napoja. Systeemin napojen perusteella systeemin stabiilisuus voidaan päätellä ilman vasteen laskemista - jos navat ovat kompleksitason vasemmalla puolella, systeemi on stabiili. Suuri joukko muitakin systeemin ominaisuuksia, kuten esimerkiksi värähtelyjen ominaistaajuus ja vasteen vaimenemisnopeus, on pääteltävissä nollista ja navoista. Taloudessa systeemin nollien ja napojen paikkaa on mahdollista säätää verotuksella. Eksponentiaalitermiä säädellään pääomaverotuksella, lineaaritermiä tuloverotuksella ja vakiotermiä varallisuusverolla ja senluonteisilla maksuilla.

Mutta ruukinmatruunan kaikki lukijat eivät ole nörttejä eikä heillä ole hajuakaan säätöteoriasta. Siispä palataan takaisin Matteus-efektiin ja verotukseen sekä anakykloosiin - nimittäin demokratiaan ja oklokratiaan.

Suomalaisessa yhteiskunnassa Matteus-efekti on varsin tuore ilmiö, ja se räjähti käsiin oikeastaan vasta 1990-luvun jälkeen ja pääomamarkkinoiden vapauttamisen sekä pääomatuloverotuksen alentamisen jälkeen. Se on yhteiskunnallisesti erittäin epätoivottava ilmiö, sillä se on merkki systeemin muuttumisesta epästabiiliksi. Ennen 1990-lukua pääomamarkkinat olivat Suomessa varsin tiukasti säänneltyjä ja pääomaverotus oli progressiivista ja tiukkaa. Seuraus oli, että firmat mieluummin investoivat ja tekivät uushankintoja kuin jakoivat osinkoja tai kotiuttivat voittoja, ja yhteiskunnassa tuloerot olivat varsin niukat. Talous kasvoi hitaasti mutta tasaisesti, sillä tärkein tulon muoto olivat aritmeettisesti (lineaarisesti) kasvavat palkkatulot. Kun pääomatuloverotusta muutettiin, talouden painopiste muuttui sinne eksponentiaalisen termin suuntaan ja firmat alkoivat nyt jakamaan osinkoja, kotiuttamaan voittoja ja toimimaan kvartaali kerrallaan. Talouden syklit alkoivat pyörimään nyt entistä rajummin, ja pääomatuloista tuli merkittävin vaurauden uusjaon muoto. Kävi täsmälleen kuten säätöteoria ennustaa - markkinatalous muuttui kapitalismiksi ja kapitalismi plutokratiaksi kun tuloerot räjähtivät käsiin. Viimeisen 20 vuoden aikana ne ovat rikastuneet, kenellä on ollut pääomatuloja, kun taas ne, kenellä on ollut palkkatuloja, ovat pysyneet omillaan, ja kaikkein köyhimmät ovat surkeammassa jamassa kuin ennen 1990-luvun lamaa kun sosiaalietuuksia on jatkuvasti leikattu. [Nörtti nauttii saadessaan soveltaa teoriaa käytännön ilmiöiden tarkasteluun!] Ohessa vielä säätötekniikan perusteita libertaristeille (joiden mielestä inherentisti epästabiilit systeemit ovat hyvä idea) ja humanisteille (joiden mielestä systeemien säätämisen paras keino on massan ja viiveajan lisääminen byrokratialla).

Oklokratian ensimmäinen tunnusmerkki on juuri tämä yhteiskunnan polarisoituminen ja plutokratisoituminen. Oklokraattisessa yhteiskunnassa tuloerot ovat rajuja ja yhteiskunta polarisoitunut upporikkaisiin ja rutiköyhiin ja keskiluokka rapautunut. Tämä on merkki epästabiilista yhteiskunnasta, sillä keskiluokka on potentiaalisesti kaikkein vaarallisin yhteiskuntaluokka - juuri sieltä kumpuavat vallankumoukset.

Meidän ei tarvitse välittää hippien, hörhöjen, viherpiipertäjien, humanistien, prekaeetujen ja anarkomarkojen rettelöinnistä. Mutta silloin kun insinöörit astuvat barrikadeille, tilanne on todella huolestuttava. Syy on siinä, että kaikista keskiluokkaisista insinöörit ja juristit ovat perinteisesti kaikkein konservatiivisimpia koska he ajattelevat järjellään ja rationaalisesti eivätkä tunteillaan. Insinööri ei lässytä, insinööri laskee. Ja he lähtevät kapinaan vasta silloin, kun jotain on todella pahasti pielessä. Oaklandissa kaasuprojektiilin päähänsä saanut jamppa oli sotaveteraani ja tietokoneinsinööri. Kun sellaiset kapinoivat, systeemi on jo rajusti epästabiili.

Miksi plutokratia ilmentää oklokratiaa ja päinvastoin? Polybioksen mukaan silloin kun demokraatit alkavat käyttäytyä aristokraattien tavoin - eli että kansan mandaattina saanutta valtaa käytetään kuin perintöoikeutena (syntyy ministeridynastioita, kuten Kreikassa Papandreout) eikä yksikään kolmesta eliitistä - valtioeliitti, talouseliitti, sivistyseliitti - enää piittaa hallintoalamaisistaan eli rahvaasta, joita he ovat mandaattinsa saaneet. Kiki Duracell ilmaisi asian ruukinmatruunaa itseään paremmin, joten annetaan sananvuoro hänelle:

Eliitti luo lakeja ja holhoavia säännöksiä "antaakseen signaaleja" roskaväelle oikeista käytöstavoista. Keskiluokka joutuu kärsimään ylettömän pikkumaisista säännöistä, joita on tehty niitä kaikista idiooteimpia ja epäsosiaalisimpia aineksia silmällä pitäen. Ehdotetut toimenpiteet eivät käytännössä vaikuta ollenkaan roskaväen käyttäytymiseen, vaan vaikuttavat vain rehellisten lainkuuliaisten ihmisten elämään sitä monimutkaistaen. Esimerkiksi ehdotettu kielto koskien tupakointia autossa lasten läsnäollessa on käytöstapa, jota nykyään ei yksikään fiksu ihminen harrasta. Mutta koska jotkut idiootit tekevät niin, sitä ehdotetaan kiellettäväksi lailla. Se jää kuolleeksi kirjaimeksi, koska fiksut eivät sitä tee ja ne epäsosiaaliset eivät lakkaa sitä tekemästä vain siksi, että siitä on yhtäkkiä tullut laitonta. Aselain uudistus on toinen hyvä esimerkki. Jokaista aseluvan hakijaa kohdellaan potentiaalisena kajahtaneena koulu-/ostoskeskus- tms. ampujana, vaikka useimmat aseluvan hakijat ovat metsästystä tai maaliin ammuntaa harrastavia kunnon kansalaisia, joilla usein on jo valmiiksi aselupia toisille aseille. Uuden luvan hakijaa kohdellaan "tasa-arvoisuuden" nimissä tasan yhtä epäilevästi, byrokraattisesti ja k*sipäisesti riippumatta siitä, onko kyseessä ensimmäisen luvan hakija vai useamman luvan jo omaava vuosikymmeniä metsästystä harrastanut paikallisen metsästysseuran puheenjohtaja. Kaikki joutuvat siis alistumaan "roskaväen valtaan" siinä mielessä, että roskaväkeä varten tehdyt säännökset terrorisoivat kaikkia muita.

Toisaalta demokratian sanotaan olevan kansanvaltaa, ja jos hallitsevat eliitit halveksuvat kansan mielipiteitä ja eettisiä normeja, voidaan sanoa vallan olevan eliitin näkökulmasta katsottuna roskaväen käsissä, kun nuo idiootit demokratian nimissä päästetään päättämään vallanpitäjien pääsystä valtaan äänestämällä eivätkä ne ääliöt edes osaa äänestää oikein.

Myöskin keskiluokan mielestä roskaväki on vallassa sekä tuon "säännöt kaikille pahimman roskaväen mittapuulla"-syyn takia eli roskaväelle annetaan valta yli kunniallisten ihmisten että siksi, ettei omia poliittisia virkanimityksiään jahtaavalla eliitillä ole sen enempää moraalia, eettisiä arvoja, vastuuntuntoa, substanssiosaamista kuin aivojakaan. Noiden ominaisuuksien puute tekee eliitistä keskiluokan silmissä roskaväkeä hienoissa autoissa tai Scarlett O'Haran Mammyn sanoin "muuleja hevosten valjaissa" - ihmisiä, jotka ovat astuneet liian isoihin saappaisiin substanssiinsa ja kompetenssiinsa nähden.

Ja ennemmin tai myöhemmin systeemin muututtua epästabiiliksi tapahtuu romahdus. Eliitit menettävät otteensa rahvaasta, ja yleinen lainkunnioitus häviää täysin. Kreikassa ollaan jo tällä rajalla. Oklokraatit eivät kykene enää substanssillaan ja kompetenssillaan hanskaamaan tehtäviään, joten he yrittävät liehitellä hallintoalamaisiaan ja koko systeemiä leimaa korruptio. Demokratia muuttuu byrokratiaksi ja pakkovallaksi. Kun ihmiset lähtevät kadulle, heidät ensin ignoroidaan, mutta lopulta eliitit joutuvat turvautumaan väkivaltaan. Ja kun - ei jos vaan kun - homma lopulta riistäytyy käsistä, syntyy valtatyhjiö ja valta siirtyy väkijoukoille.

Jussi Halla-aho puhui mahdollisuudesta, että Kreikassa nousee valtaan sotilasjuntta, ja tämä on täysin anakykloosin mukainen lopputulos - syntyy despotia. Halla-aho yritettiin vaientaa, mutta hän spekuloi täsmälleen sillä samalla asialla, jonka Polybios havaitsi jo 2200 vuotta sitten. Halla-aho ei kannattanut sotilasjunttaa; hän sanoi, että se on mahdollinen lopputulos, ja pohti, onko se pienimmän riesan tie ulos umpikujasta.

Mutta varmuudella voidaan sanoa Kreikan olevan läpimätä kleptokratia, jossa mikään ei ole toiminut eikä varsinkaan yhteiskunnallinen säätöfunktio eli verotus. Lopulta on käynyt niin, että velka on ruokkinut velkaa, korruptio korruptiota ja systeemi on kertakaikkiaan räjähtänyt ja levinnyt käsiin ja edessä on varma romahdus. Kreikka kaipaa nyt sukkasaippuaa oikein kunnolla, sillä kreikkalaiset ovat vieneet EU:n katastrofin partaalle.

Mutta silloin on Piru irti, jos Italialle käy samoin. Silloin Yhdysvallatkin ja Yhdysvaltojenkin talous on vaarassa. Ja sitä myötä koko globaali kapitalismi joutuu kriisiin, jossa voi tapahtua ihan mitä vain.