Ruukinmatruuna muistaa nuoruudestaan tietokonepelin Secret Weapons of Luftwaffe, jota hän itsekin sai tai joutui pelaamaan. Se oli toiseen maailmansotaan liittynyt lentosimulaattori, jossa sai lentää viime rähinän aikaisia lentopelejä ja leikkiä lentäjä-ässää. Mukana oli sitten vielä varsin ufologisia vekottimia, ja saksalaisten salaisia aseita, jotka [onneksi] olivat jääneet piirustuslaudalle...
Mutta nyt Grumman Aerospace aikoo tehdä tietokonepelistä totta. He aikovat rakentaa aivan oikeasti yhden näistä salaisista aseista, nimittäin Horten Ho 229:n, aivan oikeasti. Kaupan päälle vekotin olisi ollut maailman ensimmäinen stealth-hävittäjä, sillä vanerisena lentävänä siipenä se olisi ollut käytännössä tutkassa näkymätön.
No. Jos tuo vekotin olisi todella lentänyt ja tullut laivueisiin, niin sieltä olisi briteiltä tullut nopeasti De Havilland Vampire palveluskäyttöön, sillä ensimmäiset Vampiret tulivat laivueisiin huhtikuussa 1945, ja Vampire oli ylivoimainen kaikkiin saksalaisiin ja brittiläisiin konstruktioihin verrattuna - viimeiset Vampit otetiin pois palveluskäytöstä 1979. Mutta amerikkalaiset ja venäläiset olisivat olleet helisemässä.
Mutta ysiysinä ruukinmatruuna odottaa mielenkiinnolla mitä Grumman saa aikaan.
Wednesday, November 2, 2011
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
22 comments:
Ho229 ei ollut suunniteltu stealth-hävittäjäksi, vaan pienempi tutkaprofiili syntyi konseptin sivutuotteena:
1) Koneen muoto oli valittu ilmanvastuksen minimoimiseksi
2) Vaneria käytettiin materiaalirajoitusten vuoksi, metallirunko olisi ollut suorituskykyisempi
3) Nokan erikoisliima oli kokeilu, ei varsinainen suunnittelun kulmakivi
4) Suihkumoottorin lavat heijastuivat yhä tutkaan, mutta piememmältä alalta kuin potkurikoneiden propellit
Kuitenkin, koneen tutkaprofiili oli pienempi kuin aikalaisten propellihävittäjien, muttei se suinkaan ollut tutkassa näkymätön.
Jenkeillä oli Ho229 piirustukset käytössään omia lentäviä siipiään sekä stealth-koneita suunniteltaessa, mutta käyttivät luultavasti inspiraationa eikä lähteenä.
Tarunhohtoinen " Haunebu " olisi kiinnostavampi.
ME-262 taisi olla ainoa oikeasti merkityksellinen noista SWOTL-koneista, muita oli rakennettu vain muutamia kappaleita, vailla todellista strategista merkitystä.
Luin otsikkosi ja jostain syystä mielen perukoilla heräsi heti tuttu tunne että tuon kirjainlyhenteen tiedän jostain. Muistan miten koitin kopioida kaverilta tuota kyseistä peliä itselleni mutta pirulaisen kopiosuojaus esti ;) .. köh siis tehdä varmuuskopiota kaverille jos alkuperäiset menisivät rikki. B17:n lentäminen oli suurta hupia kun sai hyppiä tornista toiseen tiputtamaan "meissersmithejä".
Mutta nyt Grumman Aerospace aikoo tehdä tietokonepelistä totta. He aikovat rakentaa aivan oikeasti yhden näistä salaisista aseista, nimittäin Horten Ho 229:n, aivan oikeasti.
Kyseinen malli rakennettiin myytinmurtajat-tapaiseen ohjelmaan, jossa testattiin sen häiveominaisuuksia roikottamalla sitä nosturin vaijerin varassa ja peilaamalla sitä tutkalla maassa. Siis MAASSA. Hävittäjässä ei ole mitään toimivaa, ainoastaan puurunko, vanerikuoret ja muoto.
Kyseessä EI OLE lentokelpoinen versio. Eikä sellaista tulla tekemään. Jenkeillä ON JO B-2 ja F-117A.
Tarkennetaan sen verran, että Grummanin rekonstruktio ei lentänyt oikeasti, vaan oli lähinnä tutkamalli, jonka sirontaominaisuuksia tutkitiin todellisuutta vastaavin mittauksin.
Mittauksissa saatu tutkapinta-ala oli muistaakseni tyypillisesti 20% tuon ajan tavanomaisia koneita pienempi, joka koneen suureen nopeuteen yhdistettynä olisi kutistanut brittien vastatoimi-ikkunan 2,5 minuuttiin koneen havaitsemisesta.
Hortenista tuli äskettäin dokumentti TV 1:ssä. Rakensivat siitä muotokappaleen ja testasivat sen jenkeissä tutkavasteen mittauslaitteilla. Häiveominaisuuksia oli, mutta kyllä se olisi brittien tutkassakin näkynyt. Liian myöhään tosin, jotta hävittäjät olisivat ehtineet nousta ajoissa ilmaan..
Suomen Kuvalehti kritisoi ohjelmaa.. että tuskin tuo olisi sodan lopputulokseen vaikuttanut kun saksalaisilta alkoi tuossa vaiheessa sotaa olla tarvittava lentokoneen polttoaine jo lopussa.
Että se siitä saksalaisesta logistiikasta..
Kyllä ne saksalaiset sillä lentivätkin, mutta protosta oliko parinkymmenen lennon jälkeen hajosi toinen suihkumoottori ja se lensi maahan. Olisiko tuo ollut yksi niistä kuuluisista "aavekoneista". Enivei, vuosi taisi olla 1945, joten ei paljon merkitystä.
Vampire ei todellakaan olisi ollut mikään ylivoimainen kone noiden speksien perusteella.
Ihan sama mitä siellä -45 enää rakennettiin, -41 ja -42 ne hommat ratkaistiin.
Paljon toimintavarmempi moottori, paljon toimintavarmemmat tykit, ketterämpi ja parempi nousukyky. Plus sitten lentävän siiven yleiset ongelmat, joista heikko ketteryys ei ole vähäisin.
Radiaaliturbiini ei ole yhtä tehokas kuin aksiaaliturbiini, mutta paljon toimintavarmempi ja luotettavampi. Siksi britit rakensivat sodan aikana radiaaliturbiineja ja siirtyivät aksiaalitutbiineihin vasta sodan jälkeen. Brittimoottorit pääsivät hyvinkin 200 tunnin huoltoväleihin, kun taas Jumo 004 oli valmis romutettavaksi neljän tunnin käytön jälkeen. Sodanajan materiaalit eivät sallineet luotettavan aksiaaliturbiinin rakentamista.
Muutama nopea kommentti:
-Ho229:n ainoa säilynyt yksilö joutui 1945 US Armyn saaliiksi ja on nyt Smithsonia Instituten varastossa. Kuvia löytyy googlettamalla.
-Hortenia potentiaalisempi saksalaiskone oli Heinkel He 162 "Volksjäger". Englantilaisten koelentäjien lausuntojen mukaan se olisi lentänyt suorituskykynsä puolesta Vampiren ja Meteorin suohon. Koneen BMW 003E-1 suihkumoottorista kehitettiin 1950 -luvulla mm Dassault Miragessa käytetty SNECMA Atar
-1946 -skenarioa voi pelata Maddox Gamesin hienossa IL2 Sturmovik 1946 -simulaattorissa. Ho229 taisi olla tuohon peliin ladattavana lisäosana.
-Jos ketteryys olisi ollut WWII hävittäjillä ratkaiseva tekijä, 1945 olisi taivaita hallinneet kaksitasot. Ratkaisevampaa ovat kyky säilyttää nopeus liikehtiessä, hyvä nousukyky ja kyky kestää rajuja syöksyjä.
-Taitava ohjaaja pystyi kömpelölläkin koneella voittamaan kaartotaistelun. ME163 rakettihävittäjällä on pudotettu Mosquito kaartotaistelun päätteeksi.
-Viimeinen unohtui: Jumo 004:n lyhyt käyttöikä ei johtunut konstruktiosta vaan materiaaleista. Saksalaisilla oli krooninen pula lujien, varsinkin korkeita lämpötiloja kestävien teräten valmistukseen tarvittavista seosmetalleista, mm. nikkelistä, kromista, molybdeenistä ja vanadiumista. Liittoutuneilla ei tätä strategista pullonkaulaa ollut. Englantilaisten keskipakoturbiinit eivät olisi saksalaisilla materiaaleilla olleet yhtään sen kestävämpiä.
Saksalaisia kiusasi myös öljyn puute jonka vuoksi voiteluun tarvittavia mineraaliöljyjä korvattiin synteettisillä korvikkeilla. Vaikka tänä päivänä synteettiset voiteluöljyt ovat laadultaan ylivoimaisia, en usko 1945 laadun olleen lähelläkään mineraaliöljyjä.
Hopliitti, Heinkel 162:n ongelma oli vaikeat lento-ominaisuudet ja vielä vaikeammat kenttäkäsittelyominaisuudet. Se vaati hyvin kokeneen pilotin. Ja jälleen tuo sama sodanaikaisten turbiinien luotettavuusongelma. BMW 003 ei ollut yhtään sen luotettavampi kuin Jumo 004.
Radiaaliturbiinia voidaan ajaa pienemmillä kierroksilla kuin aksiaaliturbiinia, koska turbiinin säde ja sitämyötä kulmanopeus on suurempi ja näin samalla pyörimisnopeudella saavutettava puristussuhde on parempi kuin aksiaaliturbiinilla. Siksi radiaaliturbiinin materiaaleilla ei ole yhtä suuria vaatimuksia kuin aksiaaliturbiinilla. Saksalaiset menivät suoraan aksiaaliturbiineihin, joilla saadaan kyllä isommat tehot otsapintaan nähden, mutta joiden materiaalivaatimukset ovat aivan eri luokkaa kuin radiaaliturbiineilla.
Adolf Galland ja Eric Brown - jotka molemmat pääsivät lentämään sekä Meteoria että Me 262:ta - olivat molemmat sitä mieltä, että The Ultimate Fighter olisi ollut Me 262, jossa olisi ollut Meteorin moottorit ja aseet.
Jos katsot siipipinta-alaa ja siipikuormitusta sekä nousukykyä, se kertoo paljon koneen ketteryydestä ja kaartosäteestä. Me 262 oli tarkoitettu lentämään kovaa ja suoraan, kun taas Meteor oli nopea nousemaan ja kurvatappelija. Meteor oli 1945 vasta elinkaarensa alussa, ja viimeiset Metorit museoitiin vasta 1980-luvulla. Eric Brown piti He 162:sta, mutta totesi myös, että se oli kokemattoman pilotin käsissä hengenvaarallinen. Sen suoritusarvot oliva selkeästi Vampirea heikommat, mutta jokaisen lentokoneen tärkein suoritusarvo löytyy sauvan ja selkäpanssarin välistä.
Ohessa sitten italialainen ratkaisu samaan ongelmaan.
Eli jätetään systeemistä pakokaasuturbiini kokonaan pois ja pannaan mäntämoottori pyörittämään kompressoria turbiinin sijaan, niin voidaan keskittyä olennaiseen eli suihkuputkeen.
Polttoaineenkulutus varmaan on ollut valtava, mutta tällä saadaan ratkaistua metallurgiset ongelmat näppärästi.
He162:sta sen verran, että mielestäni sen suurin ongelma oli 30min toiminta-aika. Se rajoittaa koneen käytettävyyttä operaatioissa varsin rajusti.
Mitä yleisiin lento-ominaisuuksiin tulee, niin Wikissäkin oli lainaus Eric Brownilta: "
This opinion was mirrored by Eric "Winkle" Brown of the Fleet Air Arm (FAA), who flew it not only during post-war evaluations, but went on to fly it for fun after testing had completed. He considered it delightful to fly, although the very light controls made it suitable only for experienced pilots. "
Lisäksi lentolaite oli teknisesti monimutkainen, joten sen lentäminen pelkällä liidintaustalla ei ollut realistinen.
Myös on pidettävä mielessä, että konetyyppi kärsi materiaaliongelmista ja luokattomasta liimasta, jolla se pysyi lähes kasassa. Peruskonsepti oli toimiva, mutta se tungettiin tuotantoon sellaisenaan, lastentautiensa kera. Vakausongelmia oli, mutta ne olisi pystytty korjaamaan varsin helposti, jos tuotantoa olisi viivästytetty vaikka kuukaudella. Nyt sitten kompensaatio jätettiin piloteille.
Yleensäkin saksalaisten hävittäjäkonsepti keskittyi nopeuteen ja tulivoimaan. Nousukyky ja ketteryys tulivat jäljessä, toisin kuin Briteillä ja Venäläisillä.
- BMW:n aksiaaliturbiinin potentiaali tuli todistettua 50-luvulla ranskalaisten kehitettyä siitä oman versionsa jonka kehitysversiot ovat edelleen käytössä. Vika ei ollut kostruktiossa vaan materiaaleissa
- He162 suunniteltiin ja rakennettiin torjuntahävittäjäksi jonka piti ampua alas viholliskoneita oman tukikohtansa lähellä. Nopeus ja varsinkin nousunopeus olivat tärkeämpiä kuin toiminta-aika.
- He162:n ohjaimissa ei ollut samanlaista nopeuden mukaan progressiivisesti kasvavaa ohjausvoimaa kuin esim. Me109:ssä joka esti rasittamasta rakenteita yli sallitun kuormituksen. Liikaa kuormitettuna peräsimet irtosivat.
- Ilmataistelutaktiikka on suunniteltava oman koneen vahvuuksien ja vastustajan heikkouksien mukaan. Nopea kone tekee nopeita hyökkäyksiä ja irtaantumisia eikä jää kaartotaisteluun. Suurin osa ilmavoitoista on aina saavutettu yllätyksellä, vastustaja ei edes tiedä vihollisen läsnäoloa ennen kuin on myöhäistä.
-Italialaiset keksivät jälkipolttimen.
-Amerikkalaisilla oli 40-luvun alussa suunnitelmat aksiaaliturbiinista ja canard-mallisesta taistelukoneesta, Locheed L-133 starjetista. Moottori rakennettiin ja testattiin mutta oli aikansa päättäjille liian avant garde ja projekti hyllytettiin. Testimoottori on näytillä jossain museossa.
http://www.youtube.com/watch?v=O3viiJ4g5G8
BMW:n aksiaaliturbiinin potentiaali tuli todistettua 50-luvulla ranskalaisten kehitettyä siitä oman versionsa jonka kehitysversiot ovat edelleen käytössä. Vika ei ollut kostruktiossa vaan materiaaleissa
Jep. Britit käyttivät radiaaliturbiineja juuri sodanajan materiaaliteknologian vuoksi: käytössäolevilla materiaaleilla radiaaliturbiinista saatiin kestävämpi ja luotettavampi. Britit vaihtoivat sodan jälkeen aksiaaliturbiineihin kun metallurgia ja materiaalit kykenivät tuottamaan parempia lejeerinkejä. Radiaaliturbiini oli myös helpompi valmistaa - kompressorin siipien asetuskulmien toleranssien ei tarvitse olla yhtä tarkat. Ohessa lisää. Briteillä oli jo 1943 olemassa aksiaaliturbiini, mutta sitä ei otettu käyttöön juuri luotettavuusongelmien vuoksi. Rolls-Royce Avon oli brittien ensimmäinen tuotantoon tullut aksiaaliturbiini, ensiajo vuonna 1946. Sen tuotanto päättyi 1974.
Radiaaliturbiinien ongelma on otsapinta. Niinpä niitä käytetään nykyään enää pienissä turbiineissa ja helikoptereissa.
- He162 suunniteltiin ja rakennettiin torjuntahävittäjäksi jonka piti ampua alas viholliskoneita oman tukikohtansa lähellä. Nopeus ja varsinkin nousunopeus olivat tärkeämpiä kuin toiminta-aika.
Jep. Se oli torjuntahävittäjä, ei ilmaherruushävittäjä. Saksalaisessa 30 mm tykissä oli hyvin alhainen tulinopeus ja se soveltui pommikoneiden torjuntaan mutta ei hävittäjienväliseen ilmataisteluun. Brittien 20 mm Hispano oli hyvä kompromissi.
He162:n ohjaimissa ei ollut samanlaista nopeuden mukaan progressiivisesti kasvavaa ohjausvoimaa kuin esim. Me109:ssä joka esti rasittamasta rakenteita yli sallitun kuormituksen. Liikaa kuormitettuna peräsimet irtosivat.
Kyllä. Tuo ongelma olisi voitu ratkaista pitämällä vekotinta vielä kuukausi piirustuspöydällä, mutta tuolloin ei enää ollut aikaa.
Turbiiniteknologia on paljon kaasuturbiinia vanhempaa; 1894 vesille laskettu höyryturbiinilla liikkuva Turbinia aiheutti vakavia kulmien kurtistuksia esiintyessään Spitheadin laivastoparaatissa 1897. Taisipa siinä rytäkässä pudota joku monokkelikin ja stiff upper lip oli vakavassa vaarassa.
Hoyryturbiini pukkasi tuon 45 tonnisen 32 metrisen aluksen silloin käsittämättömään 34.5 solmun (63.9 km/h) nopeuteen.
Aksiaaliturbiineja osattiin siis tehdä. Ongelma oli riittävän korkeita lämpötiloja kestävien materiaalien valmistuksessa. Eikä ongelma ollut turbiinisiivissä vaan polttokammioitten lämmönkestävyydessä.
He162:n aseistus oli 2x20mm (MG151/20), eikä 2x30mm MK108. MG151/20 oli täysin Hispanoon verrattavissa oleva konetykki ominaisuuksiensa puolesta.
MK108:n ongelma oli matala lähtönopeus, tulinopeus oli täysin riittävä (650 l/s).
Natsit tyypillisine muutosvastarintaineen estivät itseään saamasta Heinkel 280 suihkuhävittäjän jo 1942, joka oli FW190:ä vastaan kuulemma "superior".
Jos Vampire olisi ollut aikaansa edellä, olisi sakemanneilla ollut oma huomattavasti Vampirea modernimpi "twin boom structure", Focke wulff flitzer. Projekti jäädytettiin, koska 262 oli modernimpi.
http://www.luft46.com/fw/fwflitz.html
Sekä nuolisiipi- että deltasiipi- konstruktiot olivat periaatteella saksalaiset ensin ja muut sodan jälkeen perässä, samaten brittien ja muiden suihkumoottorit saivat aimo hyppäyksen tulevaisuuteen saksalaissotasaaliista.
Nuolisiipi Messerschmitt p.1101
http://www.luft46.com/mess/mep1101.html
En tiedä seuraavista kuvista, ovatko aitoja, mutta väitetäämpä noidenkin olleen ilmassa:
http://www.luft46.com/fw/ta183-i.html
Onko seuraava "photoshopattu"?
http://tappis.0catch.com/Hartmann_5.htm#TANK
Deltasiivet Lippisch
http://www.youtube.com/watch?v=MvtxjSrImHw
Horten lensi usassa niin paljon, että ilmeisesti aiheutti koko UFO-hypetyksen?
Kenneth Arnold, UFOT ja Horten 1947:
http://www.altereddimensions.net/images/aliens/KennethArnold.gif
Horten myös lensi USA:ssa
http://www.youtube.com/watch?v=JBnBSJ9bz3A
Northopin lentävissä siivissä korostetaan "amerikkalaista osaaamista", mutta Horteenin osuutta vähätellään.
http://www.youtube.com/watch?v=pP4Ucigr2Rg&feature=related
Post a Comment