Vapauden neljä ulottuvuutta

Liberalismi tarkoittaa ideologiaa, joka pitää vapautta ja vapaamielisyyttä korkeimpana arvona. Vapaus voidaan määritellä joko negatiivisena (pakon tai velvollisuuden puuttumisena) tai positiivisena (oikeus tai lisenssi johonkin asiaan), ja yleensä katsotaan negatiivisen vapauden olevan vahvempi kuin positiivisen vapauden. Liberalismille vastakkainen ideologia on autoritarismi, joka painottaa pakkoa, kuria, tottelemista ja auktoriteettia.

Vapaus voidaan myös tulkita neljän ulottuvuuden kautta:

1. Yhteiskunnallinen vapaus

Yhteiskunnallinen vapaus tarkoittaa negatiivisessa mielessä vapautta mielivallasta, vapautta sorrosta, vapaus pakkotyöstä, vapautta henkeen ja terveyteen kohdistuvasta uhasta, vapautta vainoamisesta, vapautta ahdistelusta ja vapautta fyysiseen, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen habitukseen kohdistuvista loukkauksista. Se tarkoittaa positiivisessa mielessä vapautta liikkua, vapautta valita asuinpaikka, vapautta ottaa osaa yhteiskunnalliseen toimintaan ja vapautta äänestää vaaleissa. Sanottaessa Suomi on vapaa maa! tarkoitetaan yleensä yhteiskunnallista vapautta.

2. Yksilöllinen vapaus

Yksilöllinen vapaus tarkoittaa sananvapautta, uskonvapautta, liikkumisvapautta, sananvapautta, elinkeinonvapautta, ilmaisunvapautta, opiskelunvapautta ja ammatinvalinnanvapautta. Yksilönvapaus kattaa kaikki ne positiiviset ja negatiiviset vapaudet, jotka koituvat yksilön itsensä kontolle.

3. Sosiaalinen vapaus

Sosiaaliseen vapauteen kuuluu vapaus heitteillejäämisestä, vapaus mielivallasta, vapaus hyväksikäytöstä, oikeusturva, sosiaaliturva, toimeentuloturva, vapaus julmista ja epätavallisista rangaistuksista, vapaus rehelliseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin, vapaus valita puolisonsa ja ihmissuhteensa ja vapaus perheväkivallasta. Sosiaalisiin vapauksiin kuuluvat kaikki ne vapaudet ja oikeudet, jotka liittyvät ihmistenvälisiin suhteisiin sekä yksilön ja yhteiskunnan välisiin suhteisiin.

4. Taloudellinen vapaus

Taloudelliseen vapauteen kuuluu vapaus mielivaltaisesta verotuksesta, vapaus pakko-otosta, vapaus omistamiseen, vapaus ostaa ja myydä, vapaus tehdä työtä, vapaus saada palkkaa, vapaus harjoittaa pörssitoimintaa, vapaus käyttää rahaansa vapaasti, ja kaikki muut finanssitoimintaan liittyvät oikeudet ja vapaudet. Voidaan sanoa, että taloudelliset vapaudet ovat kaikkein perustavimmanlaatuisia vapauksia, sillä ilman taloudellisia vapauksia - ilman kulkuvälineitä ei olisi liikkumisenvapautta, ilman viestimiä ei olisi sananvapautta, ilman tuotantovälineitä ei olisi ammatinvapautta ja ilman vapaata vaihdantaa ei olisi kapitalismia vaan eläisimme jonkinasteisessa pakkovallassa.

Kuitenkin kaikki neljä vapauden ulottuvuutta voivat toteutua täydellisesti vain aniharvoin ja vain tietyissä tilanteissa, ja monet vapauksista ovat toisensa poissulkevia tai johtavat ristiriitaan. Esimerkiksi positiivinen vapaus - sananvapaus - on ristiriidassa negatiivisen vapauden eli vapauden sosiaaliseen habitukseen kohdistuvista loukkauksista kanssa. Siksi lainsäädännössä sananvapaudesta on tiukat pykälät joilla sitä rajoitetaan niin, että kunnianloukkaukset, uskonrauhan loukkaaminen ja muut negatiiviset vapaudet joita sananvapaus voi loukata, säilyvät rikkumattomina ja näitä rajoja ylittävä toiminta kriminalisoidaan. Samoin esimerkiksi hädänalaisen tilan hyväksikäyttö tai heitteillejättö on kriminalisoitu. Seksuaalista vapautta rajoitetaan esimerkiksi suojaikärajoilla, raiskauksen kriminalisoinnilla, insestin ja sukurutsan kielloilla, polygamian kielloilla ja zoofilian kriminalisoinnilla. Liikkumisenvapautta rajoitetaan monin eri tavoin kuten oikeudella aidata yksityisalue tai kieltää siellä liikkuminen - sotilasalueelle luvaton tunkeutuminen saattaa maksaa tunkeilijan hengen. Omistamisenvapautta rajoitetaan mm. sisäpiirikauppojen ja kartellien kiellolla sekä kiristämisen ja petoksen kriminalisoinnilla. Kun kaksi vapautta joutuvat ristiriitaan, negatiivinen on aina vahvempi, ja toisaalta katsotaan eri vapauksien olevan keskenään arvohierarkiassa.

Ohessa kymmenen oikeutta ja vapautta ja muuta asiaa, joista ruukinmatruuna ei tingi. Eikä edes keskustele niistä tinkimisestä. Kaikesta muusta voidaan neuvotella, mutta ei näistä kymmenestä.

Vapaus on periaatteessa hyvä asia. Miksi sitten sanalla liberaali on huono maine - ja miksi sana uusliberalismi on kirosana?

Syy on siinä, että vapaus mahdollistaa myös mitä törkeimmät väärinkäytökset silloin, kun heikon ja vahvan intressit menevät ristiin. Tilaa, jossa vapaus on maksimissaan ja jossa auktoriteetteja ei ole, kutsutaan anarkiaksi. Tilaa, jossa mitään sääntöjä ei kyetä luomaan vaan jossa jokainen tekee mitä mieleen juolahtaa, kutsutaan anomiaksi. Käytännössä anomia ja anarkia käyvät käsi kädessä, ja ainoa laki tällöin on vahvemman oikeus ja kuudestilaukeavan laki. Ja koska ihmisluonne on mitä on, joka ainoa järjestäytynyt yhteiskunta on katsonut tarpeelliseksi säätämään lakeja rajoittamaan sitä käytöstä, mitä on sallittua tehdä ja mistä rangaistaan. Ensimmäinen tunnettu rangaistus oli kuolemanrangaistus. Se oli pitkään ainoa käytössä ollut rangaistusmuoto.

Ja juuri nämä vapauden väärinkäytökset - ihmisluonto kun vain sattuu olemaan mitä se on - johtavat siihen, että liberalismilla on paha nimi. Toinen syy on siinä, että positiivisia vapauksia ei voi olla olemassa ilman negatiivisia, ja positiivinen vapaus pääsääntöisesti voidaan järjestää vain rajoittamalla jonkun toisen negatiivisia vapauksia - esimerkiksi vapaus peruskoulutukseen voidaan järjestää vain rajoittamalla taloudellisia vapauksia verotuksella. Yhdysvalloista termistä "liberaali" on tullut synonyymi moraalittomalle, selkärangattomalle ja seurauksista piittaamattomalle ihmiselle; oikeampi nimi tällaiselle olisi "libertiini". Onpa Yhdysvalloissa menty niin pitkälle tässä loanheitossa, että termit "liberaali", "natsi" ja "sosialisti" samaistetaan toisiinsa.

Mutta liberaaliudella on toinenkin kääntöpuoli ja se on piittaamattomuus. Kun ihmisellä on pelkkiä vapauksia, hän ei välitä velvoitteistaan eikä rasitteistaan tippaakaan eikä hän kunnioita muiden vapauksia ja oikeuksia. Piittaamattomuus voi ilmetä välinpitämättömyytenä, jolloin ihminen ei välitä moraalisista velvoitteistaan tai pahimmillaan täydellisenä sosiopatiana, jolloin hän suhtautuu toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja sen normeihin vihamielisesti. Joko täysin avoimesti tai sitten peitellysti ja kierosti.

Ja tietyn rajan jälkeen mitä vapaampi ihminen on, sitä taipuvaisempi hän on käyttäytymään psykopaatin tavoin. Ihmiset käyttäytyvät fiksusti ja nätisti vasta silloin, kun heiltä viedään vapaus elää sikamaisesti.

Tämä taipumus psykopatiaan - jota sekä Ayn Rand että Friedrich Nietzsche niin kovasti ihannoivat, ei rajoitu ainoastaan ihmisiin, vaan myös organisaatioihin ja juridisiin henkilöihin; suuuryritykset käyttäytyvät kuin psykopaatit.

Mutta - hyvät lukijat - älkää antako tämän asian hämätä. Psykopatia on ihmisen luonnontila. Jokainen pikkulapsen äiti tietää tämän - lapset eivät ole pieniä enkeleitä, vaan he ovat pieniä psykopaatteja. Me olemme pohjimmiltamme pahoja ja se, että hyvyyttä ylipäänsä on olemassa, on se teodikean ongelma, ei pahuus. [Koko teodikean ongelma lakkaa olemasta, jos oletamme Jumalan olevan pohjimmiltaan paha. Niinpä hänen luonteenkuvaansa kuuluu petokset ja valehtelu.] Oheinen teksti on äärimmäisen hyvää - ja hyytävää - luettavaa. Koska kuitenkin kyky erottaa hyvä ja paha on ihmisyyden perimmäinen tunnusmerkki ja koska ihmiset näin pääsääntöisesti ovat hyviä, psykopatiaa pidetään sekä ei-toivottavana luonteenpiirteenä että ei-toivottavana käytösmallina. Täydellisessä vapaudessa siis psykopaattiselle käytökselle - niin yksilölliselle kuin insititutionaalisellekaan - ei ole mitään pidäkkeitä, ja sitä pidetään yleisesti ei-toivottavana asiantilana.

Ja tämä pätee kaikkiin neljään vapauden ulottuvuuteen. Yhteiskunnallisesti se johtaa holhousvaltioon. Yksilöllisesti se johtaa pilalle hemmoteltuihin kermaperseisiin. Sosiaalisesti se johtaa kaikenkarvaisiin anarko-Markoihin. Ja taloudellisesti se johtaa plutokratiaan.

Kaikista vapauden muodoista taloudellinen vapaus on kaikkein perustavanlaatuisin - ja samalla myös kaikkein tuhoisin. Täydellinen taloudellinen vapaus johtaa väistämättä plutokratiaan, ja sitä ei yleisesti pidetä hyvänä yhteiskuntamuotona, sillä plutokraatit ovat väistämättä myös psykopaatteja. Mutta tällainen vapaus tietää myös kaikkien muiden vapauksien menetystä. Yksikään plutokraatti ei voi sietää yhtäkään kilpailijaa itselleen - eikä myöskään minkäänlaista arvostelua, kritiikkiä tai protestia. Niinpä täydellinen taloudellinen vapaus merkitsee lopulta totalitarismia muilla yhteiskunnan aloilla ja vapauksien muiden ulottuvuuksien luhistumista. Me emme elä missään satumaailmassa emmekä teoreettisessa ideaalimaailmassa, vaan ihmisten maailmassa, jossa ihmiset ovat p*skiaiskuorrutettuja p*skiaisia p*skiaistäytteellä.

Jos ja kun talousliberalismi johtaa ennemmin tai myöhemmin plutokratiaan, se merkitsee tällöin että talousliberalismi sekä sosiaaliliberalismi ovat toisensa poissulkevia vastakohtia, siinä missä yhteiskunnallinen liberalismi ja yksilöliberalismi sulkevat toisensa pois. Vapaamielisen yhteiskunnan ja kansalaisvapauksien säilyttämiseksi talouden pitää olla kurissa. Tämä on asia, joka on historian saatossa opittu katkeralla tavalla. Jos talous on täysin vapaa, johtaa se rajusti polarisoituneeseen yhteiskuntaan, jossa on vähän upporikkaita ja paljon rutiköyhiä eikä keskiluokkaa nimeksikään. Kuitenkaan implikaatio ei päde toiseen suuntaan: se, että talous pannaan väkisin kuriin, ei ole tae vapaamielisestä tai hyvinvoivasta yhteiskunnasta, vaan se voi tuottaa Neuvostoliiton. Myöskään sosiaalinen kontrolli, elämäntapatarkkailu ja normiruuvien kiristäminen eivät luo vaurautta tai valtiolle rahaa.

Uusliberalismi on merkinnyt sosiaalivaltion ja sosiaalisien vapauksien alasajoa ja taloudellisten vapauksien ylikorostamista. Seuraukset ovat olleet tuhoisia - yhteiskunnan polarisoituminen, naisten aseman heikkeneminen, keskiluokan eroosio, valtioiden ylivelkaantuminen ja toinen toistaan seuraava talouskriisi. 1800-luvun virheistä ja siitä imperialismi- ja globalisaatiokehityksestä, joka johti ensimmäiseen maailmansotaan, ei ole opittu tippaakaan. Ensimmäinen maailmansota ja klassinen liberalismi aikaansai kommunismin ja fascismin. On todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin nousee autoritaarinen liikehdintä - toivottavasti se ei ole islam. Merkit ovat pahat; Occupy Wall Streetin hajottaminen väkivalloin ei lupaa hyvää. Kun muutos tulee, se yleensä tapahtuu äkkiarvaamatta ja salamannopeasti, muutamassa viikossa. Yhdysvallat on konkurssikypsä, ja useimmat Euroopan maat ovat korviaan myöten veloissa. Maailman suurimmista nettorahoittajista on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tullut maailman suurimpia velallisia, kiitos harjoitetun uusliberalistisen politiikan. Teoria ei ole tuottanut käytäntöön sovellettuna positiivisia tuloksia sen enempää kuin sosialisminkaan osalta. Yhdysvalloista on tullut dekadentti savijalkainen jättiläinen - aivan kuten Länsi-Roomasta 400-luvulla; vaikka se vaikuttaa vauraammalta kuin ikinä ja sotilaallisesti vahvemmalta kuin ikinä, se todellisuudessa on taloudellisesti konkurssitilassa, sen velat ylittävät sen maksukyvyn, se on deindustrialisoitunut rajusti ja se on brasilifikoitumassa upporikkaisiin ja rutiköyhiin keskiluokan erodoituessa koko ajan pahemmin.

Ruukinmatruunan korvissa soivat nyt Arnold Toynbeen sanat dekadentista sivilisaatiosta ja sen muuttumisesta plutokratiaksi, ja mitä siitä seuraa: Se sivilisaatio, joka ensimmäisenä kehittää sekä sisäisen proletariaatin että ulkoisen proletariaatin, romahtaa nopeimmin. Yhdysvalloilla on jatkuvasti ollut ulkoinen proletariaatti - meksikolaiset. Nyt sinne on syntymässä sisäinen proletariaatti. Liittovaltion konkurssitila ei taatusti helpota tilannetta.

Konservativismi ei ole liberalismin vastakohta, vaan konservativismi tarkoittaa oppimista menneisyyden virheistä ja toimimista tavalla, joka tiedetään toimivaksi. Kysymys on nyt siitä, kumpaa vapautta pidetään arvokkaampana: taloudellista vapautta vaiko sosiaalista vapautta. Yhteiskunnallisten vapauksien ja yksilönvapauksien kanssa Suomessa on varsin hyvä tasapaino.

Ruukinmatruuna jää miettimään sitä, missä kohden on taloudellisten ja sosiaalisten vapauksien osalta hyvä tasapainotila.