Pessimismi on parasta realismia

Ruukinmatruuna on, kuten tunnettua, hyvin raskasmielinen otus, sillä hän pohjaa elämänfilosofiansa termodynamiikan II laille sekä futilitarismille. Ruukinmatruuna tunnustautuu pessimistiksi, sillä elämänkokemus on muokannut hänestä sellaisen.

Mutta psykologi Martin Selighmanin mukaan pessimisteillä on parempi ote elämään sekä myös realiteetit paremmin hanskassa kuin optimisteilla. Pessimisti yleensä osaa ajatella huomispäivää pitemmälle ja osaa tehdä sen worst case -skenaarion ja suhteuttaa toimenpiteensä sen mukaisesti.

On sanottu, että teknologian virallinen ideologia on epätoivo. Missään tämä ei tule niin selkeästi esiin kuin tietotekniikassa, mutta myös ruukinmatruunan omalla alalla tuo apateettinen epätoivo on läsnä. Onhan metallurgia lopultakin viivytystaistelua luontoa itseään vastaan - metallit pyrkivät oksidoitumaan takaisin maaksi, josta ne ovat tulleet.

Mutta myös politiikassa pessimismi on yleensä parasta realismia. Omalla painollaan asiat pyrkivät yleensä menemään huonoista katastrofaalisiksi, ja juuri sen vuoksi ruukinmatruuna ei usko mihinkään näkymättömiin käsiin eikä luovaan tuhoon. Useimmat konservatiivit ovat vahvan pessimistisiä, ja tuo pessimismi kumpuaa juurikin elämänviisaudesta sekä elämänkokemuksesta. He tietävät ziljoona tapaa, millä asiat voivat mennä pieleen, ja yleensä ovat kokeneet useampia kuin yhden niistä. Ja Iltalehti tietää kertoa, että Hesarin mukaan perussuomalaiset ovat pessimistisimpiä kaikista eduskuntapuolueista. TNS Gallupilla teetetyn tutkimuksen mukaan puolueen kannattajista peräti 79 prosenttia arvelee, että kansalaisten hyvinvointi vähenee seuraavan neljän vuoden aikana. Muissa puolueissa noin puolet kannattajista arvelee hyvinvoinnin vähenevän. Kansalaisten olojen kohentumiseen uskoo läpi puoluekentän vain harva. Tutkimukseen haastateltujen en käsitykset tulevaisuudesta ovat muutenkin synkkiä. Useampi kuin kaksi vastaajaa kolmesta uskoo alueellisten erojen sekä eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntyvän Suomessa.

No. Ruukinmatruuna ei ole perussuomalaisten jäsen eikä edes kannattaja, mutta hän ymmärtää varsin hyvin tuota mielenmaisemaa, joka tuottaa sekä pessimismin että ankaran inhorealismin. Onhan ruukinmatruuna itsekin X-sukupolven lapsi, eikä hän usko enää yhtään mihinkään - ei ainakaan yhteenkään oppijärjestelmään eikä ideologiaan, joka maalailee taivaanrantoja niin vapaudella, veljeydellä kuin tasa-arvollakaan. Nyt on aika myydä ja kotiuttaa voitot.

Elämme ikävällä tavalla mielenkiintoisia aikoja. Aika näyttää, tuleeko maailmasta sellainen, jossa vahvat tylyttävät heikkoja vaiko sellainen, jossa rikkaat tylyttävät köyhiä. Tosin nuo skenaariot eivät ole toisiaan poissulkevia.

Luetunymmärtämistesti

Luetunymmärtäminen - siis sen, että paitsi kykenee lukemaan kirjaimet ja niiden määrittelemät äänteet ja muodostamaan äännähdyksistä suomen kielen kieliopin mukaisia sanoja, myös ymmärtämään mitä kirjoittaja tarkoitti - tuntuu olevan kovin kyseenalainen taito. Varsinkin tietyillä yhteiskuntaryhmillä se on kovin harvinaista. Niinpä ruukinmatruuna päätti Scott Adamsin innoittamana tehdä lyhyen testin siitä, kuinka moni todella ymmärtää lukemansa. Ohessa siis lyhyt, seitsemän kysymystä käsittävä luetunymmärtämistesti. Tulokset sitten joskus myöhemmin.

1. Kapitalismi täysin vapaana ja säätelemättömänä johtaa katastrofiin, josta seurauksena voi olla fascistinen vallankumous.

a) Ruukinmatruuna on fasisti.
b) Ruukinmatruuna ei ymmärrä taloudesta yhtään mitään.
c) Marx on oikeassa.
d) Sosialismi johtaa väistämättä vielä pahempaan katastrofiin.
e) Jokin muu, mikä?

2. Afro-niloottisen Cavalli-Sforza-superklusterin ihmisillä on keskimäärin noin 10 pistettä alhaisempi ÄO kuin europideilla.

a) Ruukinmatruuna on rasisti.
b) Jokainen valkoihoinen ihminen on fiksumpi kuin jokainen afrikkalainen.
c) Ihonväri määrää ihmisen älykkyyden.
d) Europidit ovat maailman älykkäimpiä ihmisiä.
e) Jokin muu, mikä?

3. Asevelvollisuus on hyvin tehoton ja kallis tapa järjestää Suomen puolustus.

a) Ruukinmatruuna on puolustusnihilisti.
b) Miehistä tulee täysiä vässyköitä ilman asevelvollisuutta.
c) Palkkasoturit ovat erittäin epäluotettavia, toisin kuin asevelvolliset.
d) Ammattiarmeija on liian kallis eikä sillä ikinä saada puolustettua koko Suomea.
e) Jokin muu, mikä?

4. Ateismi ei kykene antamaan vastauksia ns. elämän suuriin kysymyksiin.

a) Ruukinmatruuna on hihhuli.
b) Tiede pystyy.
c) No ei kuule kristinuskokaan pysty yhtään sen enempää
d) Ateistit ovat vihjeettömiä ja moraalittomia ihmisiä.
e) Jokin muu, mikä?

5. Miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä lahjakkaita, mutta miehissä on enemmän ääripäitä ja naisissa enemmän keskinkertaisuuksia.

a) Ruukinmatruuna halveksii omaa sukupuoltaan.
b) Yhteiskunta sortaa naisia. Heitä on liian vähän yritysten johtopaikoilla.
c) No ei tasan ole. Katsokaa vaikka yliopistojen opiskelijoiden jakaumaa!
d) Miehillä on ylivertaiset lahjakkuusgeenit naisiin nähden.
e) Jokin muu, mikä?

6. Julkinen terveydenhoito mahdollistaa neliraajahalvaantuneille, kehitysvammaisille ja vauvoille ihmisarvoisen elämän paremmin kuin yksityinen.

a) Ruukinmatruuna on sosialisti.
b) Vauvat ovat kehitysvammaisia.
c) Neliraajahalvaantuneet ovat vauvan tasolla.
d) Ongelma on liiassa sääntelyssä ja valtiojohtoisuudessa.
e) Jokin muu, mikä?

7. Jokaisella miehellä on penis ja kivekset. Niitä käytetään raiskaukseen. Jokainen mies on siis potentiaalinen raiskaaja.

a) Ruukinmatruuna on seksisti.
b) Ruukinmatruuna vihaa miehiä patologisesti.
c) Jokainen mies raiskaa elämässään ainakin jonkun naisen.
d) Jokainen heteroseksuaalinen yhdyntä on raiskaus.
e) Jokin muu, mikä?

Päivän mietelmä

Länsimainen yhteiskunta on henkisesti niin paljon köyhempi kuin itämainen siksi, että olemme itse haaskanneet henkisen pääomamme tavoitellessamme materialistista vaurautta. Ateismin konkurssi 2000-luvulla on jättänyt meidät henkisesti vararikkoisiksi eikä materiaalinen elintaso ole sitä kyennyt paikkaamaan. Kaikkein pahimmin tämä ateismin konkurssi on osunut länsimaiseen vasemmistoon, sillä ihminen, joka tunnustautuu ateistiseksi oikeistolaiseksi, on todennäköisesti antisosiaalinen p*skiainen. Ateistinen vasemmistolainen on ollut yleensä jonkin sortin humanisti.

Yhtä kaikki, tämä henkinen pääoma on haaskattu eikä uutta enää ole luvassa. Tuhlaajapojalle ei ole tiedossa velkajärjestelyä.

Eurooppa pakanallistuu, Israel teokratisoituu

Ruotsin kirkko on luhistumassa. Peräti 75 prosenttia Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä ei usko Jeesukseen. 15 prosenttia kertoo olevansa ateisteja. Samalla islam leviää kuin AIDS Afrikassa ja toisaalta myös uuspakanuus on Euroopassa kaikkein voimakkaimmin leviävä uskonto. Eurooppa palaa siihen samaan pakanuuden tilaan, jossa se oli ennen kristinuskon leviämistä. Roomassa se tarkoitti väkivaltaa, poliittisten vastustajien murhaamista, ei-toivottujen lasten poisheittämistä, perverssien elämäntapojen, orgioiden ja avioerojen yleisyyttä, julmia gladiaattorihuveja, kilpa-ajoja ja näytäntöjä. Germaanisessa maailmassa se merkitsi eläin- ja ihmisuhreja, jatkuvaa endeemistä sodankäyntiä, ultraväkivaltaa ja ryöstöretkiä. Hitler saa lopullisen voittonsa henkisellä ja hengellisellä tasolla.

Ja tätä Euroopan pakanallistumista vahvistaa entisestään islamin uhka - pakanuus nähdään vastavoimana ei-eurooppalaiselle, seemiläiselle islamille. Ruukinmatruuna on joskus todennut, että kristinuskosta ei ole enää vastavoimaksi islamille, mutta riittävän vahvasta ja väkivaltaisesta pakanuudesta voisi olla. Ja hänen pitäisi olla varovaisempi ajatustensa kanssa. Tällainen blogi löytyi - se on sekä pelottavaa että surullista luettavaa. Pakanuus nimittäin käy käsi kädessä natsismin kanssa. Joko aivan suoraan tai sitten ekofilosofian kautta. Ruukinmatruunalla on kaikki syy uskoa, että Adolf Hitler oli reinkarnoitunut Julianus Apostata.

Kristinusko ja sen Jumala on kuollut. Ketä länsimaailma nyt seuraa? Onko jäljellä vain keskinäinen vertailu, kilpailu, kateus ja siitä seuraava väkivalta. Valistuksen synnyttämä optimistinen usko ihmiseenkin on jokseenkin kuollut ja kuopattu. Jäljellä on vain pitkänperjantain jälkeinen kyyninen realismi, taistelu vahvimman selviytymisestä, tai myyttinen sota pahuutta vastaan, jossa ihmiskunnan pelastajat tappavat toisiaan sillä ainoalla sodan perusteella, joka enää on yleisesti hyväksytty: pelastaakseen viattomia uhreja väkivallalta. Mutta taustalla on paljon raadollisempi sota: olemassaolon taistelu, kampailu parittelukumppaneista ja kamppailu siitä, kuka selviää hengissä jatkamaan sukuaan - ja jatkamaan tätä taistelua. Ja ne, jotka tämän taistelun häviävät - no...

Heinrich Heine - juutalaissyntyinen, kristinuskoon kääntynyt runoilija - näki tämän kaiken jo liki 200 vuotta sitten. Hän kirjoitti 1832:

Kristinusko - suurimpana meriittinään - on jossain määrin hillinnyt Saksan brutaalia rakkautta sotimiseen, muttei ole kyennyt kokonaan hävittämään sitä. Jos tuo suojaava talismani, risti, joskus murtuu, tuo muinaisten germaanisoturien hurja sekopäisyys, furor Teutonicus, se mielipuolinen berserkkiraivo josta pohjoiset bardit puhuivat ja lauloivat niin usein, syttyy jälleen liekkeihin. Tuo talismani on heikko ja tulee päivä, jolloin se luhistuu surkealla tavalla. Nuo vanhat kivijumalat heräävät jälleen henkiin ja pyyhkivät tuhat vuotta pölyä silmistään, ja Thor loikkaa henkiin ja murskaa jättiläisvasarallaan nuo goottilaiset katedraalit.

Älkää naurako tälle arviolle - sellaisen uneksijan arviolle, joka varoittaa teitä kantilaisista, fichteläisistä ja luonnonfilosofeista. Älkää naurako visionäärille, joka ounastelee, että se sama vallankumous, joka on jo tapahtunut henkisellä tasolla, tulee tapahtumaan myös näkyvässä maailmassa.

Ajatus edeltää toimintaa aivan kuin salama edeltää ukkosenjyrähdystä. Saksalainen jyrinä alkaa jokseenkin hitaasti, mutta sen isku tulee olemaan jotain, mitä maailma ei ole ikinä saanut kokea. Kun kuuluu rytinä, jollaista ei ole kuulunut ikinä aiemmin maailmanhistoriasta, silloin tiedetään että Saksan ukonvaaja on iskenyt. Tässä raivossa kotkat putoavat kuolleina taivaalta ja leijonat Afrikassa perääntyvät häntä koipien välissä peloissaan. Ja siihen verrattuna, mitä Saksassa tulee tapahtumaan, Ranskan vallankumous tulee näyttämään pelkältä viattomalta idylliltä

Ja tasan sata vuotta myöhemmin - 1933 - tämä kaikki sitten toteutui. Sen jälkeen maailma ei ole ollut entisensä. Liittoutuneet tuhosivat tämän henkisen ruttotaudin, mutta jälkihoito jäi tekemättä. Se kaikki on tapahtunut jo kerran ja voi tapahtua vielä uudelleen. Heinrich Heinen hautaa ei enää ole olemassa. Natsit hävittivät sen jäljettömiin.

Uuspakanuus ei ole rauhan liike eikä Greenpeace-laiva, vaan se ihailee voimaa ja väkivaltaa, aseita, kansainvälisiä sotilasliittoja, panssarien ja sinkojen voimaa. Sen psalmeja ovat black metal ja sotilasmarssit. Se on paluuta ihmisen eläimelliseen tilaan ja vahvemman oikeuteen - mitään teeskentelemättömään eläimellisyyteen. Vastassaan sillä on islam - sokean mieletön, fanaattinen, verenhimoinen ja fatalistisen alistuneen järjetön uskonto joka on olemassa vain alistamista, sotaa, valloitusta ja leviämistä varten. On vain ajan kysymys, milloin näiden kahden voiman - pakanuuden ja islamin - välille syttyy konflikti, siis oikea pang-pang-sota.

Mutta ynetnews.com on mielenkiintoista - ja samalla surullista - luettavaa. Israel on valinnut toisen polun - siitä on tulossa samanlainen teokratia kuin naapuruston islamilaisista maista. Ynetnewsin uutiset kertovat paljon, ja lukijapalautteet kertovat vielä enemmän.

Ruukinmatruuna tyytyy toteamaan, että judaismissa on ns. munaa. Judaismi on totalitaarinen, vahva uskonto joka luo fanaattisia kannattajia. Joka ei usko, lukekoon Makkabealaiskirjat. Kristinusko sensijaan on täysin sisuton ja velliperseinen uskonto, josta ei ole enää vastavoimaksi islamin hyökyaaltoa vastaan. Ja tämä sama fanaattisuus - sama suvaitsematon, ahdasmielinen ja mistään tinkimätön fanaattisuus, joka sai Juudas Makkabealaisen joukot hyökkäämään aikansa vahvinta ja uudenaikaisinta sotakonetta, Antiokhos Epifaneen seleukidimakedonialaista armeijaa, vastaan, elää Israelissa vahvana tänäkin päivänä. Kristinusko ei kertakaikkiaan pysty samaan. Mutta kyseessä on kansakunta, jonka keskuudesta on peräisin käsite "khutzpa". Ruukinmatruunan on pakko ihailla tätä röyhkeyttä. He tietävät että JHWH on heidän puolellaan. Ja heillä on ydinase. Deus lo vult. יהוה רוצה בזאת

Elämme todella mielenkiintoisia aikoja. Toisaalta maailman talous on kriisissä ja toisaalta länsimaat ovat konkurssikypsiä. Toisaalta islamin aikapommi tikittää koko ajan. Ehkä oikeastaan vain Maitreja Buddhan inkarnoituminen voi pelastaa maailman täydelliseltä tuholta.

Päivän mietelmä

Paras tapa vakuuttua siitä, etteivät esivanhempamme olleet yhtään sen tyhmempiä, taikauskoisempia, typerämpiä, osaamattomampia tai vähemmän fiksuja kuin mitä me 21. vuosisadan ihmiset olemme, on historianelävöittämisharrastus.

21. vuosisata ei tule jäämään historiaan järjen, rationalismin, tieteen ja edistyksen huikaisevana ajanjaksona. Se tulee jäämään historiaan uutena pimeänä vuosisatana, jolloin irrationalismi otti niskalenkin rationalismista ja jolloin länsimainen kulttuuri tulee kokemaan hirvittävän luhistumisen ja mahdollisesti satojen vuosien taantumisen.

Järkeä ilman sydäntä seuraa väistämättä sydämetön järjettömyys. Aivan kuten 1700-luvun valistusaika päättyi Ranskan vallankumoukseen ja giljotiineihin, myös 1900-luvun positivismi päättyi Natsi-Saksaan, Neuvostoliittoon ja kaasukammioihin. Ja aivan kuten Ranskan vallankumousta seurasi romantiikan ja irrationalismin aikakausi, myös meidän aikaamme leimaa täydellinen irrationalismi ja tolkun puute. Älyllistä humalaa seuraa väistämättä tunteellinen krapula.

Päivän sarkasmi

Jos elämä on parasta huumetta, kyseessä täytyy olla paha trippi.

Väkivallan ulkoistaminen

Asevelvollisuusaikaa ollaan nyt pudottamassa miehistön osalta kuudesta kuukaudesta neljään. Voimme sanoa mitä tahansa miesten koulusta tai miehistymisestä tai muista latteuksista, mutta armeija on väkivaltakoneisto eikä sen tehtävänä ole kansalaiskasvatus vaan väkivalta. Armeijassa opetetaan tappamaan, sotimaan ja liiskaamaan väärää kieltä puhuvia ja väärää univormua kantavia Homo sapiens-apinakoiraita. Se siksi, etteivät nuo väärää kieltä puhuvat ja väärää univormua kantavat Homo sapiens-apinakoiraat tekisi sitä samaa omanpuolelaisille. Väkivalta on armeijan ydinosaamisaluetta, ei kansalaiskasvatus.

Mutta niin paljon kuin ruukinmatruuna vihaa ja inhoaa asevelvollisuuden nimellä eufemisoitua orjuutta, tuo lyhennys on samalla signaali huolestuttavaan suuntaan. Asevelvollisuus luo määriä, ei laatua, ja kun miehistön koulutusaikaa lyhennetään, tuo olematon laatu heikkenee entisestään. Asevelvollisuuden lyhentäminen näin lyhyeksi ilman että tilalle ollaan suunnittelemassa ammattiarmeijaa on todella huono signaali - se kertoo puolustusnihilismistä.

Reality check: Ihminen on p*skiaiskuorrutettu p*skiainen p*skiaistäytteellä, ja fyysinen väkivalta on vain tapa ajaa tahtoa läpi eikä reaalipolitiikka tunne käsitteitä "oikea" ja "väärä" - se tuntee vain menestyksen ja tuhon. Maanpuolustuksen laiminlyöminen - olipa se kuinka kallista tahansa - on signaali heikkoudesta, ja heikkous vetää aggressiota puoleensa kuin magneetti rautanauloja. Sotia on aina ollut ja niitä tulee aina olemaan - ihminen on elukka ja fyysinen väkivalta on elukan tapa ratkoa konfliktinsa. Tämän kiistäminen on joko naiiviutta tai typeryyttä.

No. Ruukinmatruuna luki jokin aika sitten Adrian Goldsworthyn kirjan Rooman valtakunnan tuho, jossa käsiteltiin jälleen kerran Länsi-Rooman imperiumin luhistumista. Goldsworthy päätyy samoihin johtopäätöksiin kuin ruukinmatruunakin: taustalla oli talous, valtakunta oli tuhoontuomittu jo startissa ja oli ihme, että valtakunta pysyi koossa niin pitkään kuin mitä se ylipäänsä pysyi. Vain ihme - Diocletianuksen reformi - pelasti valtakunnan täydelliseltä tuholta 200-luvun lopussa, ja osti sille vielä liki 1200 vuotta jatkoaikaa.

Mutta ruukinmatruuna koki ahaa-elämyksen tutkiessaan Rooman armeijoita 200-luvun lopulta 400-luvun lopulle. Ne muuttuivat jalkaväkiarmeijoista ratsuväkiarmeijoiksi - ja raskasaseinen, haarniskoitu legionarius hävisi 300-luvulle tultaessa lähes täysin. Syynä oli viholliskuvan muutos. Legioona, legio oli toiminut mainiosti taisteltaessa sivistyneitä kulttuurivihollisia, kuten hellenistisiä tai seemiläisiä armeijoita vastaan, mutta huonosti barbaareja sekä ratsuväkiarmeijoita, kuten parthialaisia, vastaan. Kun Rooma oli kukistanut hellenistivastustajansa ja germaanit tungettu Reinin tuolle puolen, legionariuksen memeettinen lokero oli hävinnyt. Sille ei enää ollut käyttöä. Barbaareja vastaan toimi paljon paremmin ratsuväki sekä kevyemmät mutta liikkuvammat auxiliariukset. Legioonat eivät kuitenkaan hävinneet - ne muuttuivat hyökkäyksellisistä, pilumilla ja gladiuksella varustetuista joukoista puolustukselliseksi lancealla, verutumilla ja spathalla varustetuiksi. Legioonien kokoa myös supistettiin, ja samalla auxilioiden kokoa kasvatettiin, ja ratsuväki muuttui yhä hyökkäyksellisemmäksi ja raskaammaksi.

Sekä Edward Gibbon että Antoine-Henri Jomini olivat väärässä. 300-luvun roomalainen armeija oli todellisuudessa paljon tehokkaampi, joustavampi ja iskukykyisempi kuin ne armeijat, joilla imperiumi luotiin. Panssaroidun taistelulinjan oli korvannut syvyyspuolustus, ja armeijan varsinainen iskuvoima oli liikkuvassa raskaassa ratsuväessä. Ja 300-luku näki katafraktien synnyn.

Mutta 300-luvussa oli yksi ongelma. Rooma kävi puolustussotaa, joka on harvinaisen huonosti tuottavaa puuhaa. Rooman talous oli Raubwirtschaft, rosvotalous, joka toimi täsmälleen niin kauan kun Rooma laajeni - kun laajeneminen tyssäsi 117 jKr, alkoi alamäki. Ja ratsuväki oli erityisen kallis aselaji.

Niinpä 300-luvulla valtakunta kykeni kyllä torjumaan kaikki uhat ja uusi nousu näytti mahdolliselta, mutta valtakunta oli käytännössä selvitystilassa. Länsi-Roomassa oli jouduttu siirtymään vaihdantatalouteen rahatalouden sijasta. Armeijan ylläpito kävi kalliiksi.

400-luvulle tultaessa tilanne oli jo tukala. Vaikka ratsuväki oli houkutteleva ura, jalkaväkeen ei saatu enää roomalaisia rekryyttejä. Oli pakko turvautua asevelvollisuuteen - ensimmäistä kertaa Mariuksen jälkeen. Mutta asevelvollisuus osoittautui niin epäsuosituksi, että siitä oli pakko luopua. Roomalaisilla oli katkerat muistot asevelvollisuudesta ja sen epäkohdista ja siitä, miten patriisit olivat hyväksikäyttäneet plebeijejä ja köyhdyttäneet heidät.

Mikä avuksi? No ulkoistetaaan armeija ja hankitaan se alihankintana.

Roomalaiset todellakin ulkoistivat armeijansa. Markkinat olivat tyydyttyneet ja talouskasvu tyrehtynyt, ja kustannussäästöjä etsittiin ulkoistuksilla. Koska ammattiarmeijan ylläpitoon ei ollut varaa, roomalaiset päättivät keskittyä ydinliiketoimintaan eli raskaaseen ratsuväkeen ja ulkoistaa kaikki muut armeijan rönsyt yksityisille liikkeenharjoittajille. Tällä saavutettiin valtavat säästöt - 300-luvun ammattiarmeijan sijaan 400-luvun armeija koottiin palkkasotureista, foederati, jotka värvättiin barbaarikansoista heidän omien johtajiensa alla ja jotka kutsuttiin aseisiin vain kun heitä tarvittiin.

Ongelma oli täsmälleen sama kuin ulkoistamisessa ja fokusoitumisessa aina. Se toimii täsmälleen niin kauan kun johto ja yrityskulttuuri on tehtäviensä tasalla. Ulkoistetun bisneksen kanssa ei ole varaa tehdä mitään virhettä - muutoin ulkoistuskumppanit puukottavat selkään tahi homma lätsähtää käsiin. Ja juuri tämä oli Karthagon ongelma - Karthagon armeija oli täysin ulkoistettu ja koottu palkkasotureista ammattiarmeijan tai asevelvollisuuden sijaan. Hannibal sai rutistettua näistä kreeteistä ja pleeteistä parhaat esiin. Ikävä kyllä jokainen Karthagon kenraali ei ollutkaan Hannibal.

Onnekseen roomalaisilla oli kaksi sotaherraa yli muiden 400-luvulla, ja he olivat Stilicho sekä Aëtius. Nuo molemmat sotaherrat olivat Hannibalin kaliiberia, ja todella saivat tästä sekalaisesta seurakunnasta iskukykyisen armeijan. Aëtius varsinkin oli loistava kenraali, joka kykeni yhdistämään niin roomalaisen ratsuväen, barbaarijalkaväen kuin auxiliatkin toimivaksi kokonaisuudeksi - ja lyömään Attilan laumat. Juuri Aëtius (italiaksi Ezio) oli Nibelingenliedin Etzel, ei suinkaan Attila.

Mutta Campi Catalaunicin taistelu 451 oli Länsi-Rooman viimeinen voimanponnistus. Maa oli kertakaikkiaan konkurssissa. Kun pelkurimainen keisari Valentianus III murhasi omin käsin Aëtiuksen, romahdus oli selviö. Enää ei ollut ketään, joka niillä resursseilla olisi saanut yhtään mitään aikaan eikä ketään kenraalia, joka olisi pitänyt langat käsissään. Niinpä Geiserik, Ricimer ja Odoachar saivat juonitella ja mellastaa vapaasti ja niinpä ulkoistuskumppanit lopulta kaappasivat isäntänsä ja pilkkoivat sen keskenään. Ulkoistus oli epäonnistunut ja johti ulkoistajan konkurssiin.

Mitä tästä opimme? Rooma pohjasi armeijansa 300-luvulle oman osaamisen ja ammattisotilaiden päälle, mutta 400-luvulla ulkoistetuille alihankkijoille. Niin kauan kun siellä oli Stilicho tai Aëtius puikoissa, homma sujui. Sen jälkeen homma p*ssi.

Päivä on koittava, pyhä, jolloin Ilion lankee, totesi Publius Cornelius Scipio Aemilianus Karthagon savuavilla raunioilla kolmannen puunilaissodan jälkeen. Ja se päivä koitti 455, jolloin Geiserik hävitti Rooman. Vaikka valtakunnan pääkaupunki olikin Ravenna, Rooman menetys oli hirveä symbolinen tappio. Vandaaleilla on tarpeettoman huono maine ja jälkinimi tuon tapauksen jälkeen. Mutta 400-luvun Rooman ja -100 -luvun Karthagon armeijat muistuttivat julmalla tavalla toisiaan. Molemmat oli koottu ulkoistetuista palkkasotureista. Vuonna 146 eKr Karthagolla ei enää ollut Hannibalia. Roomalla oli Scipio. Vuonna 455 Roomalla ei enää ollut Aëtiusta. Barbaareilla oli Geiserik, Ricimer ja Odoacher.

Miksi Rooma ja Karthago sitten ulkoistivat väkivaltakoneistonsa? Rooman tapauksessa tilanne on selviö. Maa oli kertakaikkiaan konkurssitilassa, ja sillä saatiin ostetuksi hiukan jatkoaikaa. Karthagon tapauksessa tilanne oli päinvastainen: maa eli kaupasta, ja sen valta oli talousvaltaa. Karthagolaiset eivät olleet sotilaskansaa eli väkivalta ei ollut heidän ydinosaamisaluettaan - heitä pidettiin mukavuudenhaluisina sybariitteina. He olivat kuitenkin merivalta.

Näin yleisesti ottaen kuitenkin väkivaltakoneiston ulkoistaminen on paha merkki. Se on merkki joko talousvaikeuksiin joutumisesta tai sitten veltostumisesta ja nihilismistä. Italiassa condotta oli erityisen suosittu tapa koota kaupunkivaltion armeija keskiajalla ja renessanssiajalla. Ikävä kyllä hyvät poliitikot ovat huonoja kenraaleja ja sama päinvastoin, ja useampi kuin yksi kondottieeri sai puukon kylkeensä poliitikolta Aëtiuksen tapaan osoittauduttuaan korvaamattomaksi sodassa. Sillä hyvä kenraali, eritoten ulkoistettu kenraali, on kriisin väistyttyä uhka poliitikolle. Ruotsi joutui ulkoistamaan väkivaltakoneistonsa 30-vuotisen sodan loppuvaiheessa siksi, että sen asevelvolliset sekä fyrkat olivat kertakaikkiaan lopussa. Niinpä hakkapeliittojen ja vanhojen väriprikaatien sijaan 1640-luvulla Ruotsin armeijassa vilisi skottilaisia, saksalaisia, espanjalaisia ja tšekkiläisiä palkkasotureita, ja palkan maksoi Ranska.

Suomi on nyt leikkaamassa omaa väkivaltakoneistoaan, sillä tarkoituksena on saavuttaa kustannussäästöjä. Ja se on erittäin paha merkki. Neljässä kuukaudessa ei opi niitä taitoja, mitä nykyajan sodankäynti vaatii, ja toisaalta jos asevelvollisuudesta aiotaan luopua, niin luovutaan sitten kunnolla ja pannaan kunnollinen ammattiarmeija pystyyn. Nyt ruukinmatruunalla on hyvin paha kutina siitä, että Suomi aikoo kriisitilan tullen palkata jonkin PMC:n, kuten Blackwaterin tai Executive Outcomesin. Tai sanotaan reilusti vain condottan.

Yhdysvallat on koko ajan supistanut varsinaista ammattiarmeijaansa ja ulkoistanut sen tehtäviä erilaisille condottoille. Nuo PMC:t (Private Military Contractor) ovat hyvin pahassa maineessa - kuten palkkasoturit aina; julmuutensa, kurittomuutensa ja epäluotettavuutensa vuoksi.

Ja Yhdysvallat on todella pahoissa talousvaikeuksissa. Se on etsinyt kustannussäästöjä ulkoistusten kautta. Onko se saanut niitä, on oma kysymyksensä. Varmuudella sikäläiset sotilaat tykkäävät erilaisista kaikenkarvaisista condottoista yhtä paljon kuin suomalaismerimiehet mukavuuslippulaivoista.

Yhtäläisyydet USA:n ja Länsi-Rooman kanssa eivät voisi olla julmempia. Länsi-Rooma kuvitteli vielä 400-luvun puoleenväliin saakka olevansa suuri ja mahtava supervalta, mutta se oli dekadentti varjo entisestä. Itä-Rooma selvisi, koska sen talouspohja oli kunnossa. Selviääkö USA? Siinä on kysymys, johon ruukinmatruuna haluaa saada vastauksen. Yhdysvaltojen romahdus merkitsisi erilaisten pikkuhitlerien ja despoottien nousua ja maailman muuttumista hyvin epästabiiliksi ja ikäväksi paikaksi.

Kun maallinen valtio uskonnollistuu

Ruukinmatruuna seuraa puolisäännöllisesti Israelin tapahtumia. Syyt siihen jääköön sanomatta, mutta Israel on kuitenkin suunnilleen ainoa tolkullinen, demokraattinen, kapitalistinen ja sekulaari maa sillä kolkalla.

Mutta viime aikojen uutiset ja tapahtumat eivät ole huvittavia.

Israel perustettiin aikoinaan juutalaisen kansan kotimaaksi - että olisi edes yksi maa, jossa he olisivat suojassa antisemitismiltä. Ruukinmatruuna tekee selkeän eron juutalaisuuden - siis etnisen identiteetin - ja judaismin - siis uskonnon - välille. Alkusysäyksen tälle antoi 1800-luvulla sionistinen liike, joka oli aikoinaan täysin sekulaari, uskonnoton ja maallinen liike ja liittyi samalla tavalla kansalliseen heräämiseen kuin nationalismi muuallakin Euroopassa.

Ja ha-šoa oli se viimeinen niitti sille, että Israelin valtio lopulta perustettiin. Se perustettiin nimenomaan demokraattiseksi sekulaarivaltioksi, jossa uskonto ja valtio olisivat tiukasti erillään ja joka olisi nimenomaan juutalaisen kansan koti. Ehkä virhe oli siinä, että se perustettiin Palestiinaan - jolla on liian suuret uskonnolliset kytkökset. Alusta alkaen kaikki tuntui menevän pieleen, sillä uskonto sai siellä liian suuren painoarvon alusta asti.

Kun me pohdimme judaismia uskontona, me yleensä suhteutamme sen kristinuskoon, sillä judaismi on kristinuskon emouskonto ja kristinusko on Judaismi Light, sanoivatpa kristityt, ateistit tai judaistit itse asiasta mitä tahansa. Mutta ruukinmatruuna on todennut, että jos jossain aikakapselissa olisi yhä jotain alkuperäistä ääriultraortodoksijudaismia, se olisi jotain hyvin samankaltaista kuin islam. Ja ikävä kyllä ruukinmatruunan toteamus on näyttänyt käyneen toteen. Judaismi on paljon lähempänä islamia kuin kristinuskoa uskontona. Sitä on täysi oikeus pitää maailman vanhimpana olemassaolevana uskontona. Se ei ole muuttunut miksikään viimeiseen 2000 vuoteen.

Judaismi on jaoteltavissa neljään päähaaraan:

1. Liberaalijudaismi. Tämä on hyvin maallistunut uskon haara, ja se pyrkii soveltamaan uskonoppeja tähän päivään sovellettuna. Se on mm. luopunut kashrut-säännöksistä ja hyväksyy naisrabbiuden ja homoliitot. Se myös suhtautuu käännynnäisiin hyvin suopeasti. Tämä on anglosaksisessa maailmassa yleisin judaismin muoto. Liberaalijudaismi on judaismille suunnilleen samaa mitä luterilaisuus kristinuskolle.

2. Reformijudaismi. Reformijudaismi on varhaisempi uudistusliike kuin liberaalijudaismi, ja se mm. käyttää kansankielistä Tanakhia opetukseen. Reformijudaismi ei ole yhtä maallistunut kuin liberaalijudaismi, mutta se pyrkii seuraamaan aikaansa mm. naisten tasa-arvon, seksuaalivähemmistöjen ja kalenterin osalta. Reformijudaismi on rinnastettavissa roomalaiskatolisuuteen - se pyrkii evoluutioon, ei revoluutioon. Tämä on yleisin muoto Keski-Euroopassa.

3. Konservatiivijudaismi. Tämä on judaismin mainstream-haara Yhdysvalloissa, ja se edustaa suoraa jatkumoa Raamatun ajan farisealaisuudelle. Konservatiivijudaismiin kuuluu halakhan (Mooseksen lain) noudattaminen, pysyttely kashrutissa, tiukka Raamatun tekstin ja säädösten noudattaminen ja legalismi. Se ei hyväksy naisia ja miehiä yhdessä synagogaan, naisrabbiudesta tai homoseksualismista puhumattakaan, ja suhtautuu seka-avioliittoihin ja käännynnäisiin varauksellisesti.

4. Ortodoksijudaismi. Tämä on judaismin kaikkein fundamentalistisin haara, ja se on yleisin islamilaisessa maailmassa ja Itä-Euroopassa. Se pyrkii noudattamaan Raamatun ja Talmudin säännöksiä pilkuntarkasti, ja mistään tinkimättä ja mitään myönnytyksiä traditiolle tekemättä. Ortodoksia on väärä sana; pitäisi ehkä puhua ortopraksiasta. Se suhtautuu seka-avioliittoihin, seksuaalivähemmistöihin ja käännynnäisiin hyvin nuivasti. Tämä linja on rinnastettavissa kristinuskon puolella kalvinismiin tai fundamentalismiin - mutta paljon vahvempana. Ääriesimerkki tästä ovat haredit, jotka ovat viellä hašidejakin tiukempia.

Uskonnollisuudessa - siis aivan uskonnosta riippumatta - on havaittavissa kolme trendiä. Ensinnäkin mitä tyhmempi väestö, sitä tiukempi uskovaisuus - älykkäät ihmiset ovat vapaamielisempiä uskonasioissakin; tärkeänä poikkeuksena tästä autistit. Toiseksi mitä hurskaampi väestö, sitä voimakkaampi syntyvyys - uskovaiset sikiävät voimakkaammin kuin uskottomat. Kolmanneksi mitä hurskaampi väestö, sitä syvempi yhteisöllinen koheesio myös samalla on. Nämä kaikki kolme trendiä pätevät niin kristinuskoon, judaismiin, islamiin kuin ihan mihin tahansa muuhunkin uskontoon.

Entäpä sitten uskonnon evoluutio? Pääsääntöisesti trendinä on, että mitä älykkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän maallistuu. Ja mitä maallistuneempi ihminen on, sitä todennäköisemmin hänellä on vähän lapsia tai hän jää kokonaan lapsettomaksi. Ja mitä vähemmän lapsia ihmisellä on, sitä vähemmän yhteisöllinen hän pääsääntöisesti myös on. Pitkällä aikavälillä tästä voidaan päätellä, että liberaalit uskonsuunnat menestyvät elintason kohentuessa ja kuihtuvat lasten puutteeseen, autoritaariset taas kasvavat sikiämällä ja kuihtuvat elintason nousuun. Ja tämäkin pätee varsin selkeästi kaikkiin uskontoihin.

Ruukinmatruuna luki joskus kauan sitten Margaret Attwoodin kirjan Orjattaresi, jossa Attwood fantasioi fundamentalistisesta kristillisestä yhteiskunnasta. Kirja oli tylsä ja epäuskottava - kristillinen fundamentalismi ei kertakaikkiaan ole sellaista kuin Attwood dystopioi. Meillä on riiittävästi esimerkkejä siitä, mitä kristillinen fundamentalismi on käytännössä. Pääsääntöisesti ne eivät ole kivoja paikkoja, mutta siedettäviä. Sensijaan me tunnemme judaistisen fundamentalismin Raamatusta - varsinkin UT:n puolelta - ja islamilaisen fundamentalismin puolestaan uutisista. Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, mistä siinä on kyse. Ne paikat eivät ole sen enempää kivoja kuin siedettäviäkään.

Mutta ruukinmatruuna on pahaksi onnekseen saanut havaita, että Israel on koko ajan vajoamassa uskonnollisuuteen ja teokratiaan. Se on muuttumassa samaan suuntaan kuin naapuruston islamilaiset valtiot, ja se ei ole hyvä asia. Ynetnews.com on mainio sivusto, joka kertoo elämästä Israelissa - niin hyvässä, pahassa kuin rumassakin.

Ja nyt viimeksi ruukinmatruuna luki pikku-uutisen, jonka mukaan linja-autoliikenne on lakkautettu Tel Avivissa sapattien aikana.

Tämä kilisti sitä pientä kirkonkellon kokoista hälytyskelloa siellä ruukinmatruunan farfelkugelissa. Ruukinmatruuna tietää mainiosti, mitä hodos sabattum merkitsee, ja tietää täsmälleen, mistä tuossa on kyse. Kun ruukinmatruuna luki Israelin ainoaan krematorioon kohdistuneesta tuhopoltosta sekä koirankivityssekoilusta - joka onneksi paljastui uutisankaksi - hänelle tuli välittömästi mieleen, että nyt ollaan menty todella pahaan suuntaan. Ortodoksijuutalaiset nimittäin ottavat sapatin hyvin vakavasti - ja mišna kertoo täsmälleen tasan tarkkaan, mitä sapattina saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Ja jos kristittyjä sanotaan suvaitsemattomiksi, niin heillä on ollut erinomaiset opettajat tässä asiassa.

Kristityissä fundamentalisteissa on yleensä se hyvä puoli, että he ovat suunnilleen tolkullisia ja pitävät hihhulointinsa omana asianaan. Samaa ei voi sanoa islamilaisista fundamentalisteista - eikä ikävä kyllä judaistifundamentalisteistakaan. He nimittäin ovat jatkuvasti ajaneet Israelissa läpi asioita, jotka nakertavat maan sekulaaria perustaa, ja ajavat sitä kohti teokratiaa.

Kun Israel perustettiin, sinne muutti, paitsi ha-šoasta selvinneitä Lännen ashkenasi- ja sefardijuutalaisia, myös islamilaisen maailman sefardi- ja mizrahijuutalaisia. Plus sitten valtava määrä Neuvostoliiton juutalaisia. Vaikka juutalaiset ovat menestyneet erinomaisesti välimiesvähemmistönä kaikkialla kristillisessä maailmassa, Israelin oma historia on vähemmän mairittelevaa. Syynä on se, että Israeliin muutti maallistuneiden länsijuutalaisten ohella valtava määrä todella sekopäisiä hihhuleita, jotka toivat kulttuurinsa ja tapansa mukanaan. Theodor Herzl ei osannut laskelmoida tätä perustaessaan sionistisen liikkeen.

On julkinen salaisuus, että ha-šoa tappoi judaismin länsimaissa elävänä uskontona. Auschwitzissa ei ollut J-laa. Noin 70%-80% länsimaiden juutalaisista on ateisteja. Mutta se ei tehnyt sitä islamilaisessa maailmassa. Sefardien ja mizrahien uskonnollisuus on aivan yhtä voimakasta kuin ennenkin. Tai vieläkin voimakkaampaa, koska Raamatun ennustukset omasta luvatusta maasta ovat käyneet toteen. Ja he ovat juurikin näitä ortodoksijudaisteja. Hašidismi ja lubavitschelaisuus tulevat Itä-Euroopasta ja haredismi islamilaisesta maailmasta. Ja pahaksi onneksi he ovat tunkemassa omia uskomuksiaan, tapojaan ja käytäntöjään maallistuneiden israelilaisten kurkuista alas.

Israel on perustuslakinsa mukaan juutalainen valtio. Mutta ei judaistinen. Tässä on se ero. Uskonto on hyvä renki, mutta erittäin huono isäntä.

On samoin julkinen salaisuus, että juutalainen kansa on tienhaarassa. Länsimaissa ja Yhdysvalloissa juutalaiset integroituvat ja assimiloituvat goyimiin. Antisemitismin häviäminen ja judaismin kuolema merkitsevät myös juutalaisten assimilaatiota - Yhdysvalloissa nykypäivänä jo liki 90% avioliitoista on seka-avioliittoja. Mutta Israelissa tilanne näyttäisi olevan toiseen ääripäähän päin. Israel on jatkuvan sodanvaaran alla, ja tällainen tilanne fanatisoi ja lujittaa uskomuksia ja uskonnollisia käsityksiä. Ja kun vastassa on islamilaisia hihhulivaltioita, tilanne on erityisen paha.

Erityisen ikäväksi tilanteen tekee se, että Tel Aviv on perinteisesti ollut Israelin maallistunein ja modernein kaupunki, se on ollut eräänlainen Israelin San Francisco, ja siellä on hyvin voimakas seksuaalivähemmistöyhteisö. Kun halakha ulotetaan tuonne fundamentalistisessa muodossaan, se merkitsee tukalia aikoja kaikille niille, jotka eivät halua noudattaa uskonnollista lakia pilkuntarkasti. Mukaanlukien bussien jakamista erillisiin naisten ja miesten osastoihin - kilistääkö sana apartheid ja Yhdysvaltojen Syvä Etelä kenenkään kelloja? Sillä mitäpä eroa on sillä, jaetaanko paikat bussissa sukupuolen vai ihonvärin mukaan? Ruukinmatruuna tietää täsmälleen, mitä Talmudin traktaatissa Nidda sanotaan, eikä hän tykkäisi yhtään sen kirjaimellisesta noudattamisesta. Tanakh - siis Vanha testamentti - on muutoinkin varsin synkkää luettavaa, ja kristityt eivät mielellään lue esimerkiksi Joosuan kirjaa. Mutta ortodoksijudaisteille nuo hirveydet eivät aiheuta mitään ahdistusta.

Muuan juutalainen opettaja teki 2000 vuotta sitten kysymyksen Onko sapatti ihmistä varten vaiko ihminen sapattia varten? ja tämä kysymys on yhä tänäkin päivänä Israelissa ajankohtainen. Tuohon kysymykseen vastattiin tuolloin liiskaamalla kyseinen opettaja. Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että jos Messias tulisi tänä päivänä maan päälle Israeliin, niin hänet tapettaisiin.

Maallisen valtion uskonnollistuminen ei ole hyvä merkki missään. Erityisen paha se on Israelissa, joka on perinteisesti edustanut tolkun hiljaista ääntä kovana mylvivän fanatismin ja suvaitsemattomuuden islamilaisessa valtameressä. Se voi merkitä myös Israelin valtion tuhoa - sillä kun älykkäät, osaavat ja fiksut juutalaiset, jotka pääsääntöisesti ovat varsin liberaaleja ja maallistuneita, muuttavat maasta pois, jäljelle jäävät vain uskonnolliset hihhulit, joilla ei välttämättä ole enää mitään laatueroa arabeihin nähden. Tällöin merkitystä on enää lukumäärillä. Ja ydinaseella.

Ruukinmatruuna ei ole huvittunut siitä kehityksestä, mikä Israelissa tapahtuu. Uskonto on hyvä renki mutta huono isäntä - kaikkialla.

Sarcasm of the Day

Lager is for beer the same what plonk is for wine.

Päivän toinen mietelmä

Ihmisellä - ja siinä sivulla kaikilla tasalämpöisillä olennoilla, jotka siis tiedostavat oman minuutensa - on outo halu panna päänsa sekaisin tavalla jos toisella.

Imppaaminen on sekä laillista, halpaa että suhteellisen vaaratonta. Ainoa syy, miksi se ei ole mielekkäin tapa tähän kuupanhimmennykseen on juuri siinä, että se on laillista, halpaa ja suhteellisen vaaratonta. Se ei siis anna signaalia rohkeudesta (= halusta rikkoa lakeja ja yhteisön nokkimisjärjestystä vastaan laittomilla huumeilla), varakkuudesta (= kalliista signaalista ostaa verotettua alkoholia) eikä riskinottohalukkuudesta (= halusta leikkiä kuolemalla tupakan kanssa). Siksi se ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

Jos imppaaminen olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, se todennäköisesti olisi suosituin tapa panna pää sekaisin niin arkena kuin sunnuntaina.

Päivän mietelmä

Turhamaisuus on ylpeyden pahansuopa pikkusisko.

Somalit eivät ole neekereitä

Tämänkertainen masuuninlasku alkaa varsin raflaavalla otsikolla, ja ilkeämpimielinen voisi tulkita sen jo hipovan kiihotuksen kansanryhmää vastaan rajoja. Esiintyyhän siinä sekä erään vähemmistökansallisuutemme nimi ja myös loukkaavaksi tulkittu sana "neekeri", jolla on perinteisesti tarkoitettu negridiseen rotuun kuuluvia ihmisiä.

Sana "neekeri" oli pitkään Suomessa täysin neutraali ilmaus, mutta kiitos erään nimeltämainitsemattoman alikersantin Suomen raskaassa, joka meni nimittelemään erästä suomalaisgambialaista alokasta v*tun neekeriksi - ja sai siitä tuomion solvaamisesta - tästä termistä on nyt tullut suomen kielessä loukkaava.

Mutta asiassa on kuitenkin catch. Vaikka perinteiset ihmisrodut ja rotuopit ovat stiiknafuuliaa, Cavalli-Sforza -klusterit ja suurklusterit eivät sitä ole. Ja jos sana "neekeri" ei olisi niin pahoin kompromettoitunut, se olisi varsin kelvollinen sana kuvaamaan afro-niloottista Cavalli-Sforza-suurklusteria - siis sitä, johon kuuluvat mm. bantukansat, niloottiset kansat ja Länsi-Afrikan kansat.

Mutta eivät somalit.

Somalit nimittäin kuuluvat toiseen suurklusteriin - afroaasialaiseen, josta käytetään myös nimeä hamito-seemiläinen suurklusteri. Somalit ovat geneettisesti paljon läheisempää sukua haamilaisille kansoille, kuten egyptiläisille, etiopialaisille, amharoille ja tigreille sekä berbereille, sekä seemiläisille, kuten arabeille ja juutalaisille kuin ympäristön niloottisille kansoille, kuten kenialaisille ja tansanialaisille, bantuista puhumattakaan.

Ihonväri ei määrää rotua. Genetiikka sensijaan määrää geeniklusterin.

Ihonväri - siis ihon melaniinipitoisuus - on sopeuma auringonvaloon ja ennenkaikkea UV-säteilyyn. Mitä lähempänä ollaan päiväntasaajaa, sitä tummempi ihmisen iho on. Tämä on selkeästi havaittavissa niin afro-niloottisesta, indoeuropidisesta kuin afroaasialaisestakin suurklusterista. Niin kenialaisella, somalilla kuin keralalaisellakin on täsmälleen yhtä tumma iho. Mutta he kaikki edustavat eri suurklusteria. Mistään tämä ei käy niin selkeästi ilmi kuin kasvonpiirteistä. Intialaisten kasvonpiirteet muistuttavat selkeästi europidista, kun taas somalien arabeja ja afro-niloottisilla ihmisillä puolestaan on täysin erilaiset kasvot.

Sanat "bantu" ja "seemiläinen" ovat varsin pahankuuloisia. Mutta ne tarkoittavat samaa kuin inuit, ihmistä. He siis omassa kielessään kutsuvat itseään ihmiseksi. Todettakoon, että vaikka geeniklusteri on peritty ja kieli hankittu ominaisuus, afroaasialaiset kansat puhuvat melko lailla afroaasialaisia kieliä.

Mutta bantut ovat samaa Afrikalle kuin indoarjalaiset kansat Euroopalle. Bantut, jotka harjoittavat maanviljelyä ja karjanhoitoa, ja jotka ovat alunperin Niger- ja Kongo-jokien väliseltä alueelta kotoisin, levittäytyivät noin vuosien 100 eKr ja 1000 jKr välisenä aikana kaikkialle päiväntasaajan eteläpuoliseen Afrikkaan - lukuunottamatta kaikkein karuimpia seutuja, kuten Kalaharia ja Namibin aavikkoa. He siis levittäytyivät kaikkialle hepoasteiden väliin. Mutta he eivät koskaan ylittäneet Lohikäärmevuoristoa ja Oranjea. Kun hollantilaiset uudisasukkaat saapuivat 1652 Kapmaahan, he saapuivat lähestulkoon tyhjään maahan, jossa oli vain metsästäjä-keräilijöinä eläneitä khoisan-kansoja eli hottentotteja, jotka eivät ole sukua sen enempää bantukansoille kuin afro-niloottiselle suurklusterillekaan. Afrikaanereita on siksi täysi oikeus pitää kaikkein eteläisimmän Afrikan eli Kapmaan alkuperäiskansana. Sensijaan Oranjen ja Vaalin tuolla puolen he eivät sitä ole.

Ruukinmatruuna olisi valmis varaamaan sanan "neekeri" yksinomaan afro-niloottista suurklusteria sekä eritoten bantukansoja varten neutraalina ilmaisuna. Sensijaan vanha afroaasialaista tarkoittava suomen kielen sana on "murjaani", joka esiintyy heraldiikassa ja tarkoittaa berbereitä sekä maureja. Somalit ovat siis pikemminkin murjaaneja kuin neekereitä tässä katsannossa. Kun sanotaan musta kuin murjaani, niin voidaan hyvinkin tarkoittaa etiopialaista tai somalia, joilla on varsin tumma iho.

Entäpä sitten se orjuuskysymys? Herodeshan tunnetusti tylytti Murjaanien kuningasta Tiernapojissa. Mutta ei suinkaan Neekerien kuningasta! Ja kun puhutaan neekeriorjuudesta, puhutaan nimenomaan bantukansojen synkästä historiasta. Mutta unohdamme usein sen, että orjuuttajina olivat valkoisten ohella juurikin murjaanit - eli siis afroaasialaiset. Sekä orjanmetsästys että orjakauppa oli arabien ja berberien bisnestä - ja valtaosa orjakaupasta suuntautui afroaasialaiselle alueelle. Eurooppalaiset siis tulivat mukaan valmiiseen bisnekseen. Tärkein ero asiassa kuitenkin on, että eurooppalaiset eivät kastroineet orjiaan. Tästä syystä bantukansojen edustajat ja heidän sukulinjansa pääsivät jatkumaan kaikkialla Amerikoissa, ja varsinkin Länsi-Intiassa, jonne suurin osa orjakaupasta suuntautui. Mutta myös Yhdysvalloissa sekä Brasiliassa on vahva afroamerikkalaisvähemmistö.

Somalien kutsuminen neekereiksi on siis loukkaavaa. Ei siksi, että "neekeri" olisi loukkaava sana, kiitos sen nimeltämainitsemattoman alikeisarin, vaan siksi, että he eivät sitä ole.

Sananen sananvapaudesta, osa XIV

Geert Wildersin kiihotusoikeudenkäynti on päättynyt vapauttavaan tuomioon. Kaikki hänen syytteensä menivät nurin Hollannissa. Geert Wilders on vapautettu syytteistä, jotka koskivat hänen islaminvastaisia lausuntojaan. Tuomarin mukaan Wildersin puheet ovat hyväksyttäviä julkisen keskustelun osana.

Wildersiä siis syytettiin kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Hän oli muun muassa verrannut islamia natsismiin ja Koraania Hitlerin Mein Kampf -teokseen. Oikeudenkäynnissä Wilders vetosi sananvapauteen ja sanoi puolustavansa Hollannin kulttuuria ja vapautta islamia vastaan.

Tapauksessa on erityisen mielenkiintoista se, että myös syyttäjä oli vastahakoinen käymään oikeutta Wildersiä vastaan. Syyttäjä pyysi moneen otteeseen tuomioistuinta luopumaan jutusta, koska syyttäjän mukaan Wildersin lausunnot olivat loukkaavia mutta eivät rikollisia.

Voimme sanoa asiasta mitä tahansa, mutta Wildersin vapauttaminen oli voitto sekä oikeuslaitokselle että sananvapaudelle. Ei ole tärkeää, mitä sanot; tärkeää on se, miten sen sanot. Tämä on yhtenevä länsimaisen oikeuskäytännön perusperiaatteen nulla poena sine lege eli legaliteettiperiaatteen kanssa. Ei riitä, että sanotaan jeder Schurke wird bestraft, eli "jokaista roistoa on rangaistava"; tuo kuuluu natsivallan oikeudenkäyttöön. Länsimainen oikeus lähtee siitä, että ensin määritellään roisto (= mikä on kriminalisoitu teko eli laki ei saa olla epämääräinen ja rikoksen tunnusmerkkien tulee olla selkeät) ja miten siitä rangaistaan (= rangaistusten tulee perustua lakiin ja niiden tulee olla sinne kirjattuja). Jos teko ei täytä rikoksen tunnusmerkkejä, siitä ei saa rangaista.

Tässä tapauksessa rikoksen - kiihotuksen kansanryhmää vastaan - tunnusmerkit eivät täyttyneet, ja hyvä niin. Ainoa mielekäs teko tällöin on vapauttaa Wilders. Voimme olla hänen jutuistaan mitä mieltä tahansa, mutta Hollanti on nyt toiminut kaikesta huolimatta oikeusvaltion tavoin.

Riippumatosssa nukkuu onnellinen perhe

Riippumatto nähdään usein kesän, rentoutumisen, loman ja yksinkertaisen, helpon elämän symbolina. Ja lapset aivan erityisesti rakastavat sitä.

Riippumatto on oikeastaan aika yksinkertainen ja silti mukava huonekalu. Se on pohjimmiltaan matto tai verkko, jonka molemmissa päissä on kiinnitysnyörit, ja se ripustetaan kahden puun, tolpan tai koukun väliin. Sitten sinne kiivetään tutimaan tai muuten vain rentoutumaan. Uni tulee nopeammin kuin uskoisikaan.

Jos riippumatossa on levittäjätangot molemmissa päissä, tällöin siitä tulee riippukeinu. Riippukeinuun on helpompi kiivetä kuin riippumattoon ja siinä on helpompi ottaa aurinkoa, mutta se ei ole yhtä hyvä nukkumiseen.

Riippumaton keksijöinä pidetään yleisesti arawakeja, jotka kutsuivat sitä nimellä "hamaca". He virittivät eräretkelle lähtiessään kalaverkon kahden puun väliin ja nukkuivat siinä. Kristoffer Kolumbus näki tuon 1492 ja kokeili sitä - ja teki merkinnän lokikirjaansa. Kun Niña ja Pinta saapuivat Espanjaan 1493, Kolumbuksen miehet palasivat hyvin levänneinä kotiin - he olivat virittäneet laivoihinsa riippumatot ja nukkuneet niissä merellä. Vuosisatojen traditio oli saanut alkunsa - merimiehet ovat siitä lähtien nukkuneet riippumatoissa, sillä riippumatto pysyy aina vakioasennossa riippumatta siitä, miten laiva tai vene heittelehtii aalloissa. Nykyaikainen purjehtija virittää riippumaton yöpurjehdusta varten vaikkapa niin, että toinen pää on kiinni mastonjalassa prusik- tai pytonsolmulla ja toinen oviluukussa. Kippari-Kalle ei voi olla väärässä!

Eikä hän muuten ollutkaan.

Hesarin mukaan riippumatossa todellakin nukkuu paremmin ja sikeämmin. Ei ainoastaan merellä, vaan myös maissa. Tuore tutkimus osoittaa, että keinuva liike saattelee ihmisen sikeämpään ja virkistävämpään uneen.

Geneven yliopiston tutkimuksessa oli mukana kymmenen miestä, jotka nukkuivat 45 minuutin päiväunet unilaboratoriossa. Ensimmäisenä päivänä he nukkuivat tavallisella sängyllä ja toisena päivänä keinuvalla sängyllä. Tutkijat seurasivat EEG:n avulla miten nopeasti vapaaehtoiset nukahtivat ja minkä laatuista heidän unensa oli.

Tulokset osoittivat, että kaikki vapaaehtoiset nukahtivat keinuvassa sängyssä nopeammin ja nukkuivat sikeämmin.

Tutkimuksen huomionarvoisin tulos oli keinuvan sängyn vaikutus aivojen sähköiseen toimintaan. Tutkijat havaitsivat, että jos ihmiset nukkuivat keinuvalla alustalla, heidän aivosähkökäyrässään esiintyi enemmän unikehriä. Ne ovat puoli sekuntia kestäviä sähköpurkauksia, joita nähdään sikeämmän unen aikana.

Hyvä yöuni on yksi onnellisimpia asioita maailmassa, ja ikävän moni pirinisti vanhemmiten huomaa sen tosiasiallisen merkityksen. Riippumatto on siitä kiva vekotin, että siinä ollaan kuin äipän masussa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että mitä enemmän unessa on unikehriä, sitä virkistyneemmäksi ihminen tuntee itsensä unesta herättyään.

Mitä tästä opimme? Riippumatossa nukkuu onnellinen perhe, ja jos lapset kärttävät kesäksi riippumattoa, sellainen kannattaa ostaa - ja vaikka antaa lasten virittää sellainen yöksi vintille, jos he niin haluavat; kunhan vain muistaa tarkistaa, että solmut ovat tukevat ja solmittu oikein.

Kemiaa herkkäuskoisille, osa XV

Pikkulinnut tiesivät kertoa, että Hollolan kaasuräjähdys liittyy huumeiden kokkaamiseen. Pariskunta oli jatkojalostanut hamppua, ja räjähtänyt kaasu oli ollut butaania. Räjähdys lennätti kaksion ikkunoita liki 30 metrin päähän. 1980-luvulla syntyneet mies ja nainen sekä heidän parivuotias lapsensa ovat sairaalahoidossa. Heillä on ainakin palovammoja. Asunto oli loukkaantuneen pikkulapsen koti.

Hupsista. Todettakoon, että butaani, C₄H₁₀ on hyvin tulenarkaa kaasua, ja sillä on taipumus poksahtaa pienestäkin liekistä. Tästä syystä ruukinmatruuna on hyvin paranoidi veneen keittimen kanssa.

Mutta samalla panee mietityttämään. Toisin kuin Iltalehti tietää kertoa, tuo pikku kotikemisti ei suinkaan yrittänyt valmistaa hampusta marijuanaa, vaan kannabisöljyä, "kukkaishunajaa". Ruukinmatruuna tuntee mainiosti tuon prosessin, mutta kyseessä ei suinkaan ole kemiallinen reaktio vaan yksikköoperaatio, ja kertomatta jääköön, mihin sitä butaania tarvitaan. Prosessi on varsin vaarallinen, ja on edesvastuutonta tehdä tätä prosessia huoneistossa, jossa on pikkulapsia.

Mutta butaani itsessäänkin on tajuste. Se on imppaajien suosiossa - halpaa, vaarallista ja täysin laillista.

Ehkä olisi vain kannattanut keskittyä siihen butaanin imppaamiseen ja jättää tuon kannabisöljyn valmistaminen sikseen.

Päivän mietelmä

Plutokratia on diktatuurin kaikkein profaanein ja alhaisin muoto.

Ehkä juuri tästä syystä erilaiset despotiat, teokratiat ja orjanomistajayhteiskunnat ovat niin viheliäisiä maita kuin ne ovat: se, jolla on kulta, laatii säännöt, ja se, joka laatii säännöt, saa kaiken kullan.

Näin Luvatussa maassa

Eivätkä ne pöhköt uutiset tähän lopu. Israelissa puolestaan uskonnollinen oikeus on määrännyt koiran kivitettäväksi.

Israel on kyllä onnistunut panemaan kaikki rasistiset stereotypiat juutalaisista murskaksi kerta toisensa jälkeen. Ensin israelilaiset osoittivat, etteivät he ole nynnyjä. Seuraavaksi he osoittivat, etteivät he ole talousneroja. Sitten he osoittivat, etteivät he ole fiksuja. Nyt he vielä ovat osoittaneet, etteivät he edes ole tolkullisia.

Tapaus sattui Jerusalemissa Mea Shearimin kaupunginosassa, joka tunnetaan vanhoillisten haredijuutalaisten asuinpaikkana. Israelilaisen uutissivusto Ynetin mukaan määräys annettiin, koska eräs tuomareista epäili, että koiraan olisi reinkarnoitunut erään edesmenneen maallistuneen lakimiehen sielu. Lakimies oli loukannut samaista tuomioistuinta parikymmentä vuotta sitten.

Ynetin mukaan tuomioistuin antoi kivityksen paikallisten lasten tehtäväksi. Koiran onnistui kuitenkin paeta. Isokokoisen koiran kerrotiin tulleen sisään oikeusrakennukseen joitakin viikkoja sitten. Koira säikäytti vierailijat ja kieltäytyi lähtemästä rakennuksesta.

Tapauksen yhteydessä erään tuomarin kerrottiin muistaneen, että oikeudessa oli annettu 20 vuotta sitten tuomio tuomareita loukanneelle lakimiehelle. Lakimiehen sielu oli tuomittu siirtymään koiraan miehen kuoleman jälkeen. Koiraa pidetään likaisena eläimenä halakhassa.

Hym-höm. Sen verran mitä ruukinmatruuna Kabbalaa tuntee, niin gilgul ha-nešamotin mukaan ihminen voi reinkarnoitua ainoastaan ihmiseksi. Ruukinmatruuna kutsuu tuota olettamusta, että koira olisi tuon lakimiehen reinkarnaatio, heresiaksi tai paikallisella kielellä avoda zara.

Tuomioistuimen päätuomari, rabbi Avraham Dov Levin, kielsi uutissivuston väitteet valheellisena. Yksi tuomioistuimen johtajista kuitenkin vahvisti, että lapsia käskettiin kivittämään koira kuoliaaksi.

Ruukinmatruuna on todennut, että jos jossain aikakapselissa olisi säilynyt alkuperäistä judaismia jossain ääriultraortodoksifundamentalistisessa muodossaan, se olisi jotain hyvin samankaltaista kuin islam. Ruukinmatruunan arvelus näyttänee käyneen toteen - sillä tuo ei ole enää keskiaikaista menoa, tuo on pronssikautista.

Jotenkin tuntuu, että juutalainen kansa on tienhaarassa. Länsimaissa - Euroopassa ja Amerikassa - juutalaiset maallistuvat ja menettävät uskontonsa - noin 70% Euroopan ja Amerikan juutalaisista on ateisteja. Mutta se myös merkitsee, että he menettävät legendaarisen kykynsä vastustaa assimilaatiota - he assimiloituvat kiihtyvällä vauhdilla goyimiin ja häviävät täysin. Hitler saa voittonsa. Mutta Israelissa tuntuu, että siellä juutalaisten kansallinen ja uskonnollinen identiteetti päinvastoin vain vahvistuu ja lujittuu - eikä välttämättä lainkaan positiivisella tavalla. Vanhasta Testamentista löytyy paljon sellaista, mitä kristityt eivät lue mielellään, mutta jota kohtaan juutalaiset eivät tunne mitään ahdistusta. Kaikenkaikkiaan Israel tuntuu olevan elävä osoitus vanhasta suomalaisesta latteudesta joukossa tyhmyys tiivistyy - Luvatussa maassa tuntuu katoavan kaikki järki ja tolkku ja juutalaiset alkavat pahalla tavalla muistuttaa islamilaisia naapureitaan. Messiaan tulolla alkaisi olla jo kiire.

Todettakoon kuitenkin, että samalta sivulta on linkki Why the rabbis are hated, eli ihan kaikki israelilaisetkaan eivät tykkää sekopäärabbien toilailuista. Ja vain J-la yksin tietää, mitä mikvassa tapahtuu ješivan jälkeen... Ongelma vain on, että sekopäiset haredit sikiävät kuin kaniinit, ja ne fiksut aškenasit puolestaan eivät.

Se kai tässä on suurin ongelma - samoin kuin kaikkialla länsimaissa.

Lisäys 20. kesäkuuta 2010 kello 18:44 Sillävälin jossain muualla. Ehkä pahimmille hihhuleille kertakaikkiaan pitäisi säätää tyhmyysvero.

Rikos vaiko suvaitsemattomuutta?

Hesari tietää kertoa, että salolainen 26-vuotias mies on tuomittu ehdolliseen vankeuteen 14-vuotiaan kiksauttamisesta. Käräjäoikeus ei ymmärtänyt nuoren lemmen päälle, vaan kahdeksan kuukauden kakku tuli että mäjähti, syynä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Voidaan toki kysyä, että onko 14-vuotias enää niin lapsi, etteikö hän tietäisi, mitä seksi on. Ja voidaan myös kysyä, että onko 26 vee niin vanha, että kyse olisi hyväksikäytöstä. Monet liki kolmekymppiset miehet voivat olla täysiä kakaroita seurustelu- ja seksipuolella. Onko kyseessä rikos vai ovatko oikeuden jäsenet olleet vain suvaitsemattomia, jää lukijoiden ratkaistavaksi.

Mutta Suomi monikulttuuristuu, ja monissa, ehkä useimmissa, kulttuureissa 14-vuotias on täysin naimakelpoinen. Joissakin kulttuureissa jopa 9-vuotias on valmis astumaan avioliiton satamaan. Ehkä me tarvitsemme, paitsi sukupuolineutraalin avioliiton, myös lukumääräneutraalin, kuten Ruotsissa on väläytelty - ja ikäneutraalin avioliiton. Seuraava askel on sitten lajineutraali avioliitto...

Päivän sarkasmi

Aikoinaan kinofilmin aikakaudella todettiin, että "yksi valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa". Digiaikakaudella voidaan todeta, että yksi valokuva valehtelee enemmän kuin koko paroni von Münchausenin tuotanto.

Vaarallisia toiveita

Vanhan klišeen mukaan kannattaa olla varovainen sen suhteen, mitä toivoo. Tämä kävi kouriintuntuvalla tavalla toteen Britanniassa, jossa oikeudessa käsiteltiin kolmiodraamaan liittyvää internet-kunnianloukkausta.

Britin kanssa naimisissa oleva suomalaisnainen petti miestään Ian Puddickia esimiehensä Timothy Haynesin kanssa vuonna 2002, josta erikoinen tapahtumaketju sai alkunsa. Ian-siippa niinsanotusti veti asiasta härkäpavun nenukkiinsa. Oikeus Lontoossa totesi perjantaina, että suomalaisnaisen aviomies Puddick ei ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen.

Puddickin mukaan myös hän ja hänen vaimonsa joutuivat kokemaan yllättäviä iskuja.

Puddick kertoi käräjäoikeuden istunnossa, että he saivat järkyttävän puhelinsoiton sen jälkeen, kun suomalaisnaisen suhde Haynesin kanssa oli jo ohi. Väitteen mukaan tuolloin raskaana ollut suomalaisnainen sai uhkauksen Timothy Haynesin vaimolta, joka ei ollut huvittunut rouvan siunatusta tilasta. Daily Mail tietää kertoa rva Haynesin todenneen:

- Toivon vain, että et olisi koskaan tullut raskaaksi. Toivon, että lapsesi kuolee.

Daily Mailin mukaan suomalaisvaimo sai keskenmenon kymmenen viikkoa uhkauksen jälkeen. Haynesin vaimo kiisti soittaneensa puhelun.

Kannattaa olla varovainen sen kanssa, mitä toivoo. Se voi toteutua. Mikä hirveä määrä karmaa tuosta tokaisusta!

Ilmasto muuttuu - jälleen

Ilmastonmuutos on ollut viime aikojen suurimpia puheenaiheita. Nyt on ilmasto muuttumassa jälleen.

Tällä kertaa on uusi jääkausi tulossa. Syynä on auringon aktiivisuuden väheneminen - auringonpilkut ovat lähteneet vuosilomalle.

Jos tiedemiehet nyt pääsisivät edes jonkinlaiseen yksimielisyyteen siitä, uhkaako meitä höyrysaunailmiö vai uusi jääkausi, vai neutraloivatko auringonpilkkujen pistelakko sekä kasvihuonekaasujen vaikutukset toisensa, tulevaisuuteen voisi suhtautua hiukan luottavaisemmin.

Sekä tiedemiehiin.

Höyrypunkkia

Termillä steampunk tarkoitetaan vaihtoehtoista rinnakkaistodellisuutta, jossa Babbagen mekaaninen tietokone olisi rakennettu, ja jossa elektroniikka on korvattu hienomekaniikalla ja jossa pääasiallinen voimanlähde on sähkön sijaan höyry, dieselmoottori tai vieteri. Usein tässä vaihtoehtotodellisuudessa ensimmäistä maailmansotaa ei milloikaan käydä, ja Britannia on yhä viktoriaaninen tai edvardiaaninen valtio ja Saksa puolestaan keisarikunta vielä 2000-luvullakin. Dadaa ei ole milloinkaan tapahtunut eikä arkkitehtuurissa funktionalismia, brutalismista puhumattakaan.

Steampunk on aivan uskomattoman romanttista vaihtoehto-scifiä - Jules Verne on steampunkin henkinen isä. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen fiktiivinen teknologia todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet tai piirustuslaudalle jääneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin visiot olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön. Ja koska Babbagen analyyttinen kone todella oli toteuttamiskelpoinen ja kun se 1992 lopulta rakennettiin, se toimi täsmälleen suunnitellulla tavalla - niin entäpä, jos se olisikin rakennettu 1892?

Mutta tämä kaveri on vienyt käsitteen "höyrypunk" sen loogiseen äärimmäisyyteen. Kyseessä on siis oskillaatiokone, jossa työsylinteri oskilloi imu- ja poistoventtiilin välillä, ja joka on yleisin pienten höyrykoneiden tyyppi. Kuka sanoi, että levysoittimen pitäisi toimia sähköllä - ja kuka sanoi, että höyrypunk olisi höyrypäiden haihattelua? Jos nykyinen teknologinen sivilisaatiomme romahtaa, me voimme rakentaa sen aina uudelleen höyrypunkin pohjalta.

Kansanautolla fascismiin

Sanotaan, että missään sosialismin epäonnistuminen ei näkynyt niin selkeästi kuin autoissa. Onko Moskvitš muka auto?

Ruukinmatruuna totesi, että etatismissa on hyvää se, että sosialismi ei toimi, ja pahaa se, että fascismi toimii. Ja mikä pelottavinta, fascistijohtajat eivät olleet kiinnostuneet vallasta sen itsensä takia kuten George Orwellin Vuonna 1984 antaa ymmärtää. He nimittäin aivan aidosti välittivät kansastaan.

Missään se ei näy niin selkeästi kuin Italian autostradoilla. Moottoritie - italiaksi autostrada - on italialainen keksintö, ja vaikka sellaisia suunniteltiin jo kuningasvallan aikana, vasta Benito Mussolini todella toteutti nuo ajatukset ja rakennutti Italiaan moottoritiet.

Mutta pelkät moottoritiet ovat hyödyttömiä ilman niillä liikkuvia autoja. Auto oli kaikkialla länsimaailmassa vain yläluokan kuriositeetti - ne olivat liian kalliita tavalliselle kansalle omistaa ja käyttää. Mutta Italiassa tämäkin oli otettu huomioon. Siellä nimittäin suunniteltiin maailman ensimmäinen kansanauto - siis tavalliselle kansalaiselle tarkoitettu auto, joka oli kenen tahansa työtätekevän kansalaisen ostettavissa - Fiat 500 "Topolino".

Topolino oli tyypillinen Fiat - vain hiukan nopeampi kuin kilpapyöräilijä, kiihtyi kuin tervattu etana, suunniteltu 160-senttiselle italialaiselle ja varaosat olivat hirvittävän kalliita. Samalla auto oli kaunis, aerodynaaminen, ketterä, pieniruokainen ja siinä oli hyvä ajoergonomia. Se oli suunniteltu se Giuseppe ja Gina Lavatore mielessä - ei suinkaan Thorstein Veblen. Suunnittelutyö alkoi 1929 ja se tuli markkinoille seuraavana vuonna. Hinta oli noin 9000 liiraa - nykyrahassa noin 7000 euroa; kalliimpi kuin oli suunniteltu, mutta ei köyhimmillekään mahdoton. Sillä oli jopa nykyautoille kohtuullinen kulutus; 6,00 l/100 km kun vauhtia oli 85 km/h. Autossa oli erillinen alusta ja kori, ja erillisjousitus.

Autosta tuli sekä myynti- että vientimenestys. Siitä tehtiin sekä kaksi- että nelipaikkainen versio, pakettiautoversio ja armeijalle oma versionsa. Simca valmisti sitä Ranskassa lisenssillä ja NSU puolestaan Saksassa. Juuri ennen sotaa siitä valmistettiin myös avoautoversio.

Kansanauto oli syntynyt. Se, mihin Henry Ford tavoitteli T-Fordillaan kapitalismissa, onnistui vasta Benito Mussolinin ansiosta fascismissa. Oli luotu auto, joka oli jokaisen hallintoalamaisen ulottuvilla ja sille oli olemassa infrastruktuuri - autostradat. Ja autostradojen myötä syntyi Italian turismielinkeino. Fascistit investoivat työntekijän hyvinvointiin, organisoivat vuosilomat, ja rakensivat ensimmäiset lomaparatiisit.

Meistä varmasti jokainen tuntee Kuplavolkkarin, ja jokainen peruskoulun armoviitosilla läpipäässyt tietää, että Volkswagen tarkoittaa suomeksi "kansanauto". Sillä Hitler oli ilkeä mutta ei tyhmä, ja hän tiesi kyllä mainiosti, mitä Benito Mussolini oli saanut aikaan Alppien takana. Ja hän halusi samaa. Tai mikäli mahdollista, vieläkin parempaa.

Ja kun tekniikasta puhutaan, niin "saksalainen" on synonyymi laadulle, toimivuudelle ja luotettavuudelle. Hitler antoi spesifikaatit ja määräsi Ferdinand Porschen suunnittelemaan kansanauton. Ja kun saksalainen ryhtyy toimeen, niin sellainen syntyi. Työnimellä KdF-Wagen kulkenut projekti poiki hedelmää. Kaikki Hitlerin spesifikaatit täyttyivät, ja ne ylitettiin. Samanaikaisesti KdF (Kraft durch Freude) kannusti jäseniään säästämään rahaa kansanautoon. Uudessa kansanautossa oli oleva yksinkertainen ja toimiva tekniikka, vähäruokainen moottori, se oli oleva luotettava ja siinä oli oleva erillisrunko ja kori niin, että samalle alustalle saattoi rakentaa vaikka millaisen auton.

Vaikka autobahn-verkosto saatiin valmiiksi, yhtään kansanautoa ei toimitettu tilaajille. Sota tuli väliin. Kansanauton tuotantoon oli rakennettu ihan oma uudenuutukainen kaupunkinsa, Stadt des KdF-Wagens, lähelle Fallerslebeniä. Valmiit rungot ja tuotantolinja mobilisoitiin sotilaskäyttöön. Syntyi kaksi mallia: Kübelsitzwagen eli "kuppi-istuinauto" ja Amphibienfahrzeug, "amfibioajoneuvo" . Nämä ovat kaikille historian harrastajille tuttuja nimillä Kübelwagen ja Schwimmwagen. Ne sodan aikana palvelivat kaikilla rintamilla aina Volgalta Tunisiaan. Ja kaikenlaisessa maastossa - niin mudassa, liejussa, lumessa, pakkasessa kuin autiomaan pölyssäkin. Ja toimivat.

Sota loppui, Saksa oli raunioina, asukkaat köyhiä kuin kirkonrotat, yhtään kansanautoa ei oltu toimitettu tilaajille, ja optimistit olivat 1944 alkaneet opiskelemaan englantia ja pessimistit venäjää. Mutta KdF-Wagen oli näyttänyt kyntensä. Se toimi. Se toimi jopa paremmin kuin amerikkalaisten vastaava ajoneuvo eli legendaarinen Jeep. Kübelwagen oli jeeppiä nopeampi, mukavampi ajaa ja helpommin korjattavissa, ja konstruktionsa ansiosta kulki suunnilleen yhtä pahassa maastossa kuin jeeppikin. Tietenkään siinä ei ollut nelivetoa eikä sen raideleveys ollut sama kuin rautateiden. Mutta Schwimmwagen kellui ja ui. Jeeppi ei. Vihatut natsit olivat ylittäneet amerikkalaiset heidän omimmassa lajissaan, autoissa. Oheinen teksti oli karua luettavaa.

Kansallissosialistinen Saksa oli epäonnistunut oman happotestinsä eli toisen maailmansodan. Se ei ollut kestävä konsepti. Mutta sensijaan kansanauto oli läpäissyt sen liehuvin lipuin. Kansanauto ei ollut pelkästään hyvä konstruktio; se oli erinomainen. Se oli parempi kuin mitä kapitalismi ja vapaa markkinatalous kykeni saamaan aikaan.

No. Me tiedämme, miten hirvittävä paikka Neuvostoliitto oli salaisine poliiseineen, kyyläyksineen ja sisäisine passeineen. Neuvostoliitto ei tuntenut käsitettä "matkustusvapaus", vaan suhtautui kansalaisten liikkuvuuteen erittäin epäluuloisesti. Miksi sitten fascistinen Italia loi kansanauton, suurnopeusjunat ja autostradat? Miksi kansallissosialistisessa Saksassa luotiin autobahn-verkosto? Olivatko ne pelkästään sotilaslogistiikkaa varten ja Kuplavolkkari pelkkä iso huijaus jolla kupattiin työläisten rahat, kuten William Shirer antaa ymmärtää?

Vastaus on ei ollut! Ruukinmatruunalla on Shirerin järkälemäinen teos Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho sekä suomeksi että englanniksi, ja suomenkielinen laitos kertoo jotain sellaista, mitä englanninkielinen ei. Kääntäjä nimittäin mainitsee, että kansanauto otettiin jälleen tuotantoon sodan jälkeen, ja niille, jotka olivat sen jo tilanneet ennen sotaa ja säästäneet, heille toimitettiin sellainen. KdF-Wagen oli saanut 1938 uuden nimen, Volkswagen, ja Stadt des KdF-Wagens oli säästynyt pommituksilta. Se kuului brittien miehitysvyöhykkeeseen, ja britit voivat olla ylimielisiä mutta he eivät ole sen tyhmempiä kuin saksalaisetkaan, ja he sallivat tuotannon jatkua - näin saatiin saksalaisille työtä ja heidät pidettyä rauhallisina.

Miksi sitten Hitler loi kansanauton ja autobahn-verkoston, jos tarkoitus ei ollut sotilaslogistiikka ja kansalaisten säästöjen kuppaaminen?

Vastaus on niin yllättävä, ettei kukaan ole sitä vielä pohtinut. Syy on kansallinen sekä sosialistinen - kansakunnan sisäinen lujittaminen ja yhtenäistäminen liikkuvuutta lisäämällä. Kun kansalaisten sallittiin liikkua vapaasti, he sosialisoituivat toisiinsa ja loivat verkostoja ympäri Valtakuntaa. Ja tämä, jos jokin, palveli natsipuoluetta. Tämä liikkumisenvapaus lisäsi valtavasti sekä kansallista koheesiota että luottamusta natsipuolueeseen. Saksa oli kutistunut. Saksan logistiikka rullasi kuin hyvin öljytty kone. Kaupan päälle Volkswagen oli hyvin yksinkertainen - sen pystyi itse korjaamaan, siinä oli luotettava ilmajäähdytteinen moottori, sillä pystyi ajamaan tuntitolkulla autobahneilla, se oli mukava ajettava ja erillisrunkonsa ansiosta samalle alustalle saattoi rakentaa about millaisen auton tahansa. Moniin sodasta selvinneisiin Kübelwageneihin yksinkertaisesti laitettiin tehtaalla uusi siviilikori ja taas mentiin.

Kraft durch Freude tarkoitti juuri sitä. 1930-luvulla Natsi-Saksassa työläiset olivat vauraampia ja onnellisempia kuin missään muualla maailmassa. Heillä oli työehdot ja lomat sekä sosiaaliturva, josta kapitalistisessa maailmassa saatiin vain uneksia. Ja ikioma radio - Volksempfänger ja oma auto - Volkswagen - loivat luottamusta huikaisevaan tulevaisuuteen hakaristin viitoittamalla tiellä. Rotfront ja Reaktion eivät kertakaikkiaan kyenneet samaan.

Ja tämä on historiaa, josta vaietaan visusti.

Britit ovat lähes yhtä käytännöllisiä kuin saksalaisetkin, ja sodan jälkeen sensijaan että Stadt des KdF-Wagens olisi revitty Morgenthau-suunnitelman mukaisesti maan tasalle, se sai uuden nimen, Wolfsburg, läheisen linnan mukaan. Mutta länsiliittoutuneita vaivasi voittajantauti. Ari Turunen kertoo kirjassaan Ettekö te tiedä, kuka minä olen: Ylimielisyyden historia karuin sanoin tästä voittajantaudista: länsiliittoutuneet arvioivat Volkswagenin niin alkeelliseksi, kehittymättömäksi ja triviaaliksi, ettei sellaiselle ollut sijaa heidän kapitalistisessa maailmassaan ja että Volkswagen-Werke ei kelpaisi sotakorvauksina. Sekä Ford, Chrysler, Citroën, Rootes että Hillman hylkäsivät sen. Henry Ford sanoi, että this contraption is not worth a damn. Isäänsä kaukonäköisempi Edsel Ford olisi halunnut Volkswagen-Werken, mutta hänen isänsä torppasi sen.

Mutta brittien sotilaat tajusivat, millainen vehje heillä oli käsissään. He tilasivat 20 000 Volkswagenia omille joukoilleen, siviileille ja Saksan postille. Loppu on historiaa. Monet Saksasta palanneet brittisotilaat toivat Kuplan mukanaan Britanniaan, ja eversti Colborne-Baber erottuaan armeijan palveluksesta perusti Volkswagenin tuontiliikkeen Britanniaan. Loppu onkin sitten historiaa. Kulpavolkkarista tuli maailman eniten rakennettu ja myyty sekä pisimpään tuotettu auto - auton, jonka tuotanto alkoi 1938, tuotanto päättyi lopullisesti vasta 2003.

Eikä Italiassa todellakaan oltu Pietroa pahempia. Siellä nimittäin Agnellin pojat jatkoivat Pikku-Fiiun tuotantoa sodan jälkeen - Fiat 500 pysyi tuotannossa. Ja sitähän tuotettiin. Vuonna 1957 mallin ulkonäköä muutettiin radikaalisti, ja cinquecento oli syntynyt. Fascistien luomalle kansanauton pohjalle perustuu FIAT SpA:n maailmanvalloitus - jonka osa Ferrarikin on. Ja molemmat kansanautot - Fiat 500 ja Volkswagen 1 - ovat osoittautuneet niin menestyksekkäiksi, että niistä on tehty retroversiot - nuova cinquecento ja New Beetle.

Voisiko kukaan kuvitella retro-Moskvitšia tai retro-Ladaa - tai, Herra paratkoon, retro-Wartburgia?

Ja juuri tässä on fascismin koko pelottavuus. Se toimii ja se saa aikaan hyviä tuloksia. On aivan yhdentekevää, onko tuotannonala yksityinen vai valtiollinen, jos suunnittelijoina on meritokraattinen tiimi jolle annetaan selkeät speksit ja jonka työhön ei puututa, ja jonka tuotanto tehdään korkealuokkaisella työvoimalla ja hyvillä työvälineillä. Moskvitš, sosialistinen auto, on epäonnistumisen stereotyyppi. Fiat 500, fascistinen auto, ei ole. Ja toisin kuin sosialistit, fascistit aivan aidosti välittivät hallintoalamaisistaan. Italia oli hyvä paikka asua niin kauan kun et asettunut poikkiteloin systeemiä vastaan. Sen jälkeen kutsui keskitysleiri.

Mikä tässä kaikessa on kaikkein pelottavinta on, että kapitalismin kriisi tekee fascismista koko ajan houkuttelevamman vaihtoehdon. Kiina on jotain sellaista, mitä Italia voisi tänään olla ilman toista maailmansotaa. Mietitäänpä tilannetta, jossa fascismi on vakiuttanut valtansa, marssi Roomaan on Italian kunniakasta historiaa, Mussolini on kuollut ja haudattu mausoleumiinsa ja vanhan fascistipuolueen kaikki veteraanit ovat vaihtaneet hiippakuntaa. Fascistipuolue istuu vallassa tiukasti kuin jalkasilsa ja se on modernisoinut Italian ja johtaa sitä nyt uudelle vuosituhannelle. Ajatuskin siitä, ettei toista maailmansotaa ikinä tullut ja fascismi olisi nyt käyttökelpoinen ja elävä vaihtoehto kapitalismille, hirvittää. Fascistit onnistuivat kaikessa siinä, missä sosialistit epäonnistuivat. Sama muuten Saksassa kansallissosialismin kanssa - Hitler toteutti sosialismia paljon onnistuneemmin ja paljon paremmilla tuloksilla kuin Lenin milloinkaan.

Onko meillä nyt siis valinta fascistisen ruton ja kapitalistisen koleran välillä - ja kolmantena vaihtoehtona islamilainen lepra?

Päivän mietelmä

Valtion suunnittelema auto ei välttämättä ole Moskvitš. Se voi olla myös Volkswagen.

Hyvä asia etatismissa on se, että sosialismi ei toimi. Paha asia on, että fascismi toimii.

Lutkat ja hampuusit

Konstaapeli Marja Vuento antoi takavuosina viisaita neuvoja naisille sen osalta, että ei pidä pukeutua provosoivasti, sillä se on ongelmien kerjäämistä. Ns. tiedostavat naiset nostivat siitä hirvittävän haloon.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Kanadan Torontossa muuan konstaapeli on antanut täsmälleen saman neuvon: pukeutumalla kuin lutka antaa signaalin siitä, että on lutka. Naisopiskelijoille terveydestä Torontossa puhunut poliisi sanoi, ettei naisten kannattaisi pukeutua lutkien tapaan, etteivät he joutuisi uhreiksi.

Ja reaktio asiaan oli täsmälleen sama kuin mitä Marja Vuento sai niskaansa. Poliisin naisopiskelijoille antama kehotus välttää pukeutumista "kuin lutka" on nostattanut protesteja Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Kommentti nostatti protestin, ensimmäisen lutkakävelyn Torontossa huhtikuussa. Sen nettisivun mukaan tarkoitus oli muuttaa lutkasanan merkitystä: Oman seksielämän hallitseminen ei tarkoita sitä, että odotamme väkivaltaa, kun osallistumme seksiin huvin tai työn vuoksi.

Toronton jälkeen lutkakävelyjä on pidetty jo kolmessa kaupungissa Yhdysvalloissa. Suunnitelmissa on viisi muuta kaupunkia. "Lutkakävelyihin" on osallistunut tuhansia naisia eri kaupungeissa.

Voi pyhä jysäys.

Tämä ei ole enää tyhmyyttä, tämä on paljon pahempaa. Tämä on täydellistä vihjeettömyyttä. Ruukinmatruuna tuntee kyllä oman sukupuolensa edustajat ja millaisia tyhjäpäitä he ovat pahimmillaan, mutta feministinen tiedostavaisuus ja pää, jonka sisällä on pelkkää muotovaahtoa, muodostavat samalle kohdalle sattuessaan todella tuhoisan yhdistelmän.

Reality check: Ihminen on elukka. Ihminen on eläin, jolla on eläimen vietit, himot ja vaistot, ja muiden kädellisten tapaan ihminen on jatkuvassa kiimassa. Ja ihminen reagoi niin visuaalisiin, audiaalisiin kuin olifaktorisiinkin signaaleihin - ja mitä seksuaalisempi signaali, sitä voimakkaammin. Se, että Homo sapiens on apina, ei pitäisi jäädä edes kaikkein tiedostavaisimmaltakaan telaketjufeministiltä tiedostamatta.

Jos naaraspuolinen Homo sapiens pukeutuu lutkan tavoin, hän antaa signaalin siitä, että hän on lutka. Se on signaali paritteluhalukkuudesta - ei sen enemmästä eikä vähemmästä. Tuo signaali on suunnattu erityisesti koiraspuolisille Homo sapienseille ja sen tarkoituksena on herättää heissä paritteluhalukkuutta. [Mihin sivumennen sanoen ei paljoa tarvitakaan.]

Koiraspuolinen Homo sapiens on todella vaarallinen olento. Koiraspuolinen Homo sapiens on pääsääntöisesti sekä isompi, nopeampi että voimakkaampi kuin naaraspuolinen, ja pahaksi onneksi tällä olennolla seisovat yleensä sekä järki että kalu samaan aikaan. Latteudessa jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja on vinha perä. Jokaisella miehellä on saastutin ja pallit, joita voidaan virtsaamisen ohella käyttää seksuaaliseen väkivaltaan. Jotkut miehet ovat vähemmän potentiaalisia raiskaajia kuin toiset, mutta yhtä kaikki kyse on atrappiin reagoimisesta. Ja jos joku naaraspuolinen Homo sapiens antaa koiraalle atrappisignaalin paritteluhalukkuudestaan - pukeutumalla seksuaalisesti kiihottavalla tavalla - silloin on piru irti.

Seksuaaliset vietit ja himot ovat nimittäin paljon vahvempia kuin mitkään opitut estot tai lait tai mitä järki sanoo. On toki ihmisiä, jotka kykenevät hallitsemaan seksuaalisuutensa ja tukahduttamaan sen. He vain eivät kuulu esivanhempiemme joukkoon. Ihmisen seksuaalisuus on todella tuhoisa ja destruktiivinen voima, mutta samalla se ylläpitää elämää.

Pukeutuminen on signaali. Ihminen viestittää pukeutumisella itsestään. Pukeutuessaan paljastavasti nainen viestittää sekä tietoisia että alitajuisia signaaleja seksuaalisuudestaan. Se viestittää, että kyseisen naisen seksuaalisuus ei ole hänen yksityisasiansa, eikä varsinkaan rajoitu romanttiseen yksiavioiseen suhteeseen. Se viestittää halukkuutta paritteluun.

Me voimme sanoa, että naisella on oikeus pukeutua miten hän haluaa ja me voimme sanoa, että naiselle ei saa ikinä tehdä fyysistä väkivaltaa ja me voimme sanoa, että syy on aina raiskaajan, aina! mutta tuo kaikki on pelkkää lässynläätä biologisten himojemme, viettiemme ja vaistojemme rinnalla. Aivan samoin voimme sanoa, että ei saa varastaa, ei saa ryöstää eikä saa tappaa. Mutta jos uhri antaa itse signaalin joko piittaamattomuudestaan jättämällä autonsa lukitsematta, puolustuskyvyttömyydestään juomalla itsensä tukkihumalaan ja esittelemällä kultaketjujaan ja korujaan, tai uhkarohkeudestaan pukeutumalla kippaan ja tallitiin Talibanistanissa, kukaan ei voi väittää, etteikö siitä seuraava rikos olisi vähintäänkin tuottamuksellinen ja etteikö rikokselta olisi voinut helposti välttyä toimimalla toisin. Kun signaali paritteluhalukkuudesta on riittävän voimakas, mies kuin mies kiihottuu, ja mitä enemmän miehiä, sitä todennäköisempää on, että joku raiskaa. Ja nämä signaalit eivät ole kulttuurisidonnaisia. Ne ovat biologisperäisiä.

Ruukinmatruuna ihan oikeasti pelkää vieraita miehiä, sillä hän tietää että he ovat potentiaalisesti vaarallisia. Koska hän ei tykkää tulla sen enempää raiskatuksi kuin ryöstetyksikään, hän pyrkii välttämään konflikteja ja hän pyrkii pukeutumisellaan antamaan signaalin, ettei hän ole halukas parittelemaan, ja että hän ei ole helppo ryöstön kohde.

Oma lukunsa on sitten aivan oikea uhkarohkeus ja ärsyttäminen. Ruukinmatruuna muistaa tämän lapsuudestaan niin hyvin. Hän oli jostain saanut päähänsä, ettei tyttöjä saa lyödä. Veljet olivat häntä isompia, ja pelasivat lätkää ja olivat muutenkin aika korstoja. Niinpä hän meni härnäämään veljeään ja haastamaan riitaa tämän kanssa. Aikansa härnättyään hän sai kauhukseen huomata, että veljen pinna paloi ja tämä käytti fyysistä väkivaltaa blogiemäntänne fyysistä habitusta kohtaan. Pikku ruukkilainen meni itkua vollottaen äipän luo. Mutta sensijaan, että äippä olisi kurittanut veljeä, hän sanoi tyttärelleen: Oma syysi. Mitäs menit ärsyttämään veljeäsi. Haastoit riitaa ja sait sellaisen aikaan. Äippä oli niin kylmä ja tyly - toki velikin sai rangaistuksensa - että se pani pohtimaan, että oliko pikku blogiemäntänne tehnyt jotain väärin, kun veli löikin sisartaan. Ja tarinan opetus on se, että vaikka kuinka sanottaisiin, ettei tyttöjä saa lyödä, jokaiselta pojalta palaa pinna ennemmin tai myöhemmin kuin oikein ärsytetään ja jos silloin lentopallomaila heilahtaa, niin se on sen vika, joka sitä riitaa on provosoinut ja haastanut. Sitä sanotaan tuottamuksellisuudeksi tai hienommin latinalaisittain kulpabiliteetiksi. Eli hyvät siskot, jollette halua saada pläsiinne, niin älkää haastako riitaa miesten kanssa. He ovat aivan oikeasti vaarallisia ärsytettyinä.

Hirveä peto tuo mies. Se lyö kun sitä kiusataan.

Ja täsmälleen sama pätee myös seksuaalisiin signaaleihin. Raiskatuksi tuleminen antamalla ensin riittävän voimakkaan seksuaalisen signaalin paritteluhalukkuudesta on tuottamuksellisuutta. Syy on toki raiskaajan, mutta toisin käyttäytymällä rikoksesta olisi voinut välttyä. Voimme sanoa, että meillä on oikeus omaan vartaloomme ja saamme tehdä sillä mitä haluamme. Se ei kiinnosta raiskaajaa tippaakaan. Häntä kiinnostaa vain omien viettiensä ja himojensa toteuttaminen.

Lainsäädäntö ei kykene estämään rikoksia. Se kykenee vain kriminalisoimaan teot ja rankaisemaan niistä. Rikosten estäminen kuuluu jokaisen yksilön harteille - ei yhteiskunnan. Ja siihen kuuluu myös vastuu niin, ettei rikoksen uhriksi joutuminen ole ainakaan tuottamuksellista.

Mutta asialla on myös kääntöpuolensa, ja se on hampuusimainen pukeutuminen - nuorilla miehillä. Siinä, missä provosoiva pukeutuminen naisilla antaa signaalin paritteluhalukkuudessa, miehillä se antaa signaalin tappelunhalusta, röyhkeydestä ja aggressiivisuudesta - halukkuudesta haastaa yhteisön sosiaaliset hierarkiat. Ja esimerkki tästä tuli jälleen Yhdysvalloista, Fort Worthista, jossa paikallinen liikennelaitos kielsi nuorilta miehiltä provosoivan pukeutumisen. Nuorten miesten suosimat lökäpöksyt ovat provosoivaa pukeutumista - Fort Worthin kaupungin liikennelaitos on kieltänyt haaroissa roikkuvat housut busseissaan.

Samalla tavoin kuin lutkamainen pukeutuminen on atrappi, myös hampuusimainen pukeutuminen on atrappi. Sen tarkoitus on herättää ärtymystä ja haastaa riitaa, ja se on todella myös saanut sitä aikaan. Liikennelaitos kyllästyi kanssamatkustajien valitteluihin ja kielsi alushousut tai takapuolen paljastavat lökäpöksyt joukkoliikenteessä.

Siisti pukeutuminen on kaiken kohteliaisuuden A ja O. Pukeutumalla vallitsevan pukukoodin mukaisesti mies antaa visuaalisen signaalin, että hän on sisäistänyt yhteisön arvot eikä asetu poikkiteloin yhteisön kanssa eikä yritä horjuttaa yhteisön sisäisiä rakenteita. Tätä kustutaan triviaalinimellä kohteliaisuus.

Juridiikassa puhutaan tahallisuudesta (dolus), ja se jaetaan kolmeen ryhmään: tarkoitustahallisuuteen, varmuustahallisuuteen ja välinpitämättömyystahallisuuteen.

Tarkoitustahallisuus tarkoittaa sitä, että tiedetään teon seuraukset ja myös tietoisesti pyritään niihin. Esimerkiksi murha on aina tarkoitustahallinen teko. Samoin törkeä pahoinpitely on aina sellainen.

Varmuustahallisuus tarkoittaa sitä, että tiedetään teon seuraukset, vaikka tarkoitus olisikin jokin muu. Esimerkiksi junan suistaminen raiteilta aiheuttaa hyvin suurella todennäköisyydellä veturinkuljettajan tai matkustajien kuoleman, vaikka tarkoituksena olisikin pelkkä ilkivalta.

Välinpitämättömyystahallisuus tarkoittaa sitä, että tiedetään, mitä seuraa tekemättä jättämisestä tai mitä teosta mahdollisesti voi seurata, mutta silti ei juuri yritä estää sen syntymistä tai hyväksyy seurauksen. Esimerkiksi katsastamattomalla autolla, josta jarrut ovat rikki, kolarin ajaminen on välinpitämättömyystahallisuutta.

Jotkut teot ovat rikoksia (= rangaistavia) vain silloin, jos niihin syyllistytään tahallisesti. Mutta jos rikoksen uhriksi joudutaan tahallisuudesta, tällöin kyse on tuottamuksellisuudesta eli kulpabiliteetista. Tuottamuksellisuus on siis tahallisuuden inverssi. Tuottamuksellisuus voi joko alentaa tekijän syyllisyyttä, alentaa korvausvastuuta, alentaa tuomiota tai pahimmillaan poistaa teolta kokonaan rangaistavuuden. Äärimmillään se voi saattaa inkriminoida uhrin itsensä - kuten jos tapahtuma voidaan tulkita vaikkapa vakuutuspetokseksi. Nämä ovat juridiikan koukeroita, joita Teemu Teekkari tai Hanna Humanisti eivät kovinkaan usein mieti.

Kun nuori mies pukeutuu sakilaisen tavoin, hänen täytyy tietää, että hänen pukeutumisensa ärsyttää kanssaihmisiä. Kyseessä on siis vähintään varmuustahallisuus. Jos tarkoituksena on todella haastaa riitaa ja antaa aggressiivinen signaali, kyse on tietoisesta tahallisuudesta. Nyt kanssamatkustajien negatiivinen vapaus aggressioista menee sakilaisten positiivisen vapauden pukeutua hampuusin tavoin edelle ja on voimakkaampi. Liikennelaitoksella on täysi oikeus kieltää sellainen pukeutuminen, joka antaa aggressiivisen ja riitaa haastavan signaalin. Kyse on myös sakilaisten itsensä oikeusturvasta - jos he saavat riidan aikaan, ilkeämpi tuomari voi pitää aggressiivista pukeutumista tuottamuksellisuutena.

Entä sitten lutkamainen pukeutuminen? Jokaisen naisen täytyy tietää että kyseessä on seksuaalinen signaali. [Jonsei tiedä, niin on vakavasti harkittava holhouksenalaiseksi julistamista.] Kyse on vähintään välinpitämättömyystahallisuudesta - siitä, että tiedetään mitä seksuaalisen signaalin antamisesta voi seurata, mutta ei piitata seuraamuksista. Pahimmillaan kyse on varmuustahallisuudesta - siitä, että tiedetään riettaan pukeutumisen, lutkamaisen käytöksen ja päihtymystilan aiheuttavan seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutumisen, muttei mitenkään yritetä estää asiaa vaan luotetaan siihen, että naisia ei saa raiskata.

Tästä on kyse. Ei yhtään enemmästä eikä yhtään vähemmästä.

Menneisyyden sosialistinen tulevaisuus

Sosialistista arkkitehtuuria ja taidetta on usein pidetty ikävänä - joko rumaa, sielutonta ja banaalia betonilaatikkoarkkitehtuuria, tai sitten raskaita ja pompöösejä kertaustyylisiä kermakakkuja. Mutta Jugoslavia oli poikkeus - aivan kuin fascistisessa Italiassa, siellä osattiin olla futuristeja.

Oheiset monumentit Jugoslaviasta kertovat omaa karua kieltään luottamuksesta ihmiskunnan huikaisevan valoisaan sosialistiseen tulevaisuuteen, jota ei koskaan sitten tullutkaan. Mutta enemmän kuin mistään muusta ne kertovat tärkeästä buddhalaisesta konseptista - kaiken katoavaisuudesta.

Rikkaat rikastuvat ja...

Dilbertin isä Scott Adams tekee mielenkiintoisen havainnon.

Boston Consulting Groupin mukaan miljonäärit omistavat 39% maailman globaalista vauraudesta. Vuonna 2009 luku oli 37%. Miten tämä on tulkittavissa?

1. Rikkaat ovat kupanneet vaurautta ei-rikkailta itselleen.

2. Rikkaat ovat luoneet lisää vaurautta ja pitäneet sen kaiken.

3. Rikkaat ovat rikastuneet nopeammin kuin ei-rikkaat, jotka hekin ovat rikastuneet.

4. Yhä useammasta ihmisestä on tullut miljonääri.

5. Meillä ei ole riittävästi informaatiota muodostaaksemme tulkintaa.

6. Aktiivojen arvot ovat nousseet kun talous on kohentunut. Rikkaat ihmiset omistavat suurimman osan aktiivoista.

7. Jokin muu, mikä?

Adamsin mukaan se, mitä kukin vastaa, kertoo ennenmuuta hänen poliittisen kantansa.

Työn loppu ja keskiluokan eroosio, osa II

Douglas Couplandin kirjassa Generation X: Tales of the Accelerated Culture oli mainio uudissana, brazilification, jolla tarkoitetaan yhteiskunnallisten tulo- ja elintasoerojen räjähtämistä käsiin ja keskiluokan häviämistä - aivan samalla tavoin kuin mitä Brasiliassa on tilanne.

Yhdysvalloissa tämä brasilifikaatio ja keskiluokan eroosio alkoi 1980-luvulla, ja on jatkunut läpi koko 2000-luvun. Ennenmuinoin koulutus oli varma tapa työväenluokkaiselle lapselle kohota keskiluokkaan: nyt se on varma tapa henkilökohtaiseen konkurssiin opintolainojen muodossa. Yhdysvalloissa myös deindustrialisaatio ja teollisuuden alasajo ja siirtäminen kehitysmaihin on romuttanut keskiluokan taloudellisen perustan.

Ruukinmatruuna on maalaillut kauhukuvia tästä aiheesta useaan otteeseen ja toivonut olevansa väärässä. Ikävä kyllä nyt näyttäisi siltä, että ruukinmatruuna on jälleen ollut oikeassa. ETLA - Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos siis - on päätynyt aivan samanlaisiin johtopäätöksiin kuin ruukinmatruunakin. Tämä täsmälleen sama brasilifikaatio on alkanut Skandinaviassakin. ETLA käyttää brasilifikaation sijaan nimitystä "U-käyrä", jolla se tarkoittaa, että työt lisääntyvät Gaussin käyrän molemmat ääripäissä - siis hyvin vähän mitään koulutusta vaativissa matalapalkaktöissä ja toisaalta sitten niissä hyvin vaativissa töissä - ja keskiluokan työt häviävät täysin.

Ruukinmatruuna on kirjoittanut asiasta jo aikaisemmin, ja silloin maalaili kauhukuvia Kassandran viitta päällään. Nyt näyttäisi, että Kassandra oli ikävällä tavalla oikeassa. Taloussanomien 15 ennusmerkkiä siitä, tuleeko ihmisestä elämänsä aikana rikas, on karua luettavaa. Samoin seitsemän neuvoa, joilla tullaan miljonääriksi.

Mikä siis ratkaisuksi? Ruukinmatruuna pelkää, että tämän tien päässä on fascismi. Hän ei halua elää sen enempää kommunistisessa kuin fascistisessakaan yhteiskunnassa. Neuvoja otetaan jälleen vastaan.

Kymmenen epätodennäköisten kansojen tekemää keksintöä

Nimimerkki FRDM kommentoi seuraavasti: Ehkä seuraavaksi saamme lukea listan afrikkalaisten tai polynesialaisten tai Pohjois-Amerikan intiaanien tekemistä keksinnöistä. Koska ruukinmatruuna on yllytyshullu, niin tässäpä sitten kymmenen hyvin epätodennäköisten kansojen tekemää keksintöä.

1. Siemens-Martin -prosessi

Siemens-Martin -prosessi oli aikoinaan tärkein teräksenvalmistusmenetelmä Bessemer-prosessin ohella, ja sen keksijänä pidetään yleensä Karl Wilhelm Siemensiä ja Emile Martinia. Ei kuitenkaan!

Tansaniassa nimittäin haya-kansa oli keksinyt tuon saman prosessin - ahjomellotuksen siis - jo ennen Siemensiä ja Martinia, ja ennen kiinalaisia. He valmistivat terästä alkeellisella ahjomellotusprosessilla jo Jeesuksen syntymän aikoihin. Taito oli painua unohduksiin 1970-luvulla ulkomaisen terästuonnin myötä, mutta arkeologit kykenivät dokumentoimaan sen, ja kannustamaan sen säilyttämistä elävänä perinteenä.

Ohessa lisää aiheesta. Todettakoon, että hayat omaksuivat roomalaiskatolisuuden jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja heidän keskuudestaan tuli ensimmäinen mustaihoinen kardinaali sitten 600-luvun ja Afrikan menettämisen islamille.

2. Avomerinavigointi

FRDM penäsi polynesialaisten keksintöjä, ja avomerinavigointi on tärkein sellainen. Se on taito, jota yksikään toinen kulttuuri - skandinaaveja lukuunottamatta - ei kehittänyt ennen 1600-lukua. Edes kiinalaiset eivät milloinkaan kehittäneet avomerinavigaatiota, vaan purjehtivat puhtaasti merkintälaskun avulla.

Avomerinavigointi tarkoittaa navigoimista taivaankappaleiden (Auringon ja Kuun sekä tähtien), vallitsevien tuulten, sääilmiöiden ja merivirtojen avulla. Se eroaa merkintälaskusta siinä, että merkintälasku tehdään ennen matkaan lähtemistä, ja tulokset voidaan tarkistaa vasta perille saavuttaessa. Todettakoon, että merkintälasku on hyvin vanha metodi, ja sen tunsivat jo hellenistiset kansat ja kiinalaiset, mutta merkintälaskun on todellakin nimensä mukaisesti dead reckoning, hakuammuntaa - avomerellä ollaan täysin laskujen ja kompassin armoilla.

Polynesialaiset kehittivät avomerinavigaation taidon jo ensimmäisellä esikristillisellä vuosituhannella. He kykenivät purjehtimaan erehtymättä tuhansia kilometrejä Tyynen meren vesiaavikolla, ja saapumaan kotiin.

Tärkein syy, miksi Euroopassa ja Kiinassa tätä taitoa ei koskaan keksitty, oli että Atlantilla ja Luoteis-Tyynellämerellä ei ole saaria. Ei ollut mitään, mihin purjehtia. Ainoastaan skandinaavit - siis viikingit ja normannit ja lopulta skandinaavit - kehittivät tämän saman taidon, joskin eri lähtökohdista. Vaikka sekä eurooppalaiset että kiinalaiset osasivat määrittää leveysasteen, pituusaste pysyi tuntemattomana aina luotettavan kellon keksimiseen saakka. Mutta polynesialaiset eivät tarvinneet kronometria.

Ruukinmatruuna on tutustunut sekä viikinkien että polynesialaisten navigointimenetelmiin. Ja viime kesänä niille jo lähes tulikin käyttöä.

Taito ei ole koskaan kuollut, ja sitä pidetään yhä yllä Havaijissa, Uudessa-Seelannisssa ja kaikkialla, missä polynesialainen kulttuuri on jättänyt jälkensä.

3. Ravunsaksipurje

Ravunsaksipurje on latinalaispurjeen variantti - kolmikulmainen purje, joka nostetaan viistoon mastoon, ja jossa on raaka sekä yläreunassa että alareunassa. Ravunsaksipurjeella saavutetaan erinomainen sivusuhde ja se on hyvä suoriutuja sekä sivutuulella että luovissa. Olkoonkin että raakapurje on paras mahdollinen myötätuulipurje ja bermudapurje paras mahdollinen luovipurje, ravunsaksipurje on paras mahdollinen keskiarvo.

Tämä on polynesialainen keksintö. Latinalaispurje on roomalainen keksintö, mutta polynesialaiset keksivät sen itsenäisesti. Avain on juurikn tuo alaraaka. Se parantaa purjeen aerodynaamista suorituskykyä, ja tekee siitä tavanomaista latinalaispurjetta tehokkaamman.

4. Monirunkoalus

Vaikka roomalaiset olivat rakentaneet cimbal-aluksia, kaksirunkoisia kuljetusaluksia, jo hellenistisellä ajalla, varsinainen monirunkoalus on selkeästi polynesialainen keksintö. Monirunkoalusta kutsutaan lähes kaikilla maailman kielillä nimen kattamaram johdoksilla - tuo nimi tarkoittaa kaksirunkoista lauttaa.

Monirunkoaluksen edut yksirunkoiseen ovat ilmeiset. Se on paljon nopeampi kuin monirunkoalus, se on stabiilimpi, se ei vaadi köliä ja se on ongelmaredundantti - se toimii yhdelläkin peräsimellä. On todella outoa, että edes teknisestä nerokkuudestaan legendaariset kiinalaiset eivät koskaan keksineet monirunkoalusta!

Ensimmäinen varsinainen monirunkoalus Polynesian ulkopuolella rakennettiin Britanniassa 1662. Vaikka se oli nopeampi kuin yksirunkoiset ja sen syväys oli paljon pienempi, se ei saavuttanut kaupallista menestystä. Vasta 1900-luvulla monirunkoalusten edut todella tiedostettiin ja ne yleistyivät.

5. Fraktaaligeometria

Fraktaaligeometria - joka keksittiin länsimaissa vasta 1900-luvulla ja jota ei itämaissa keksitty koskaan - tunnettiin Länsi-Afrikassa jo 100-luvulla jKr. Sitä pidettiin täysin käsittämättömänä ja outona, mutta koko länsiafrikkalainen taide, arkkitehtuuri ja jopa yhteiskunnan sosiaalinen hierarkia perustui sille.

Oikeastaan vasta 2000-luvulla on alettu ymmärtämään, että länsiafrikkalainen "alkeellisena" pidetty organisaatio onkin tosiasiassa ainoastaan erilainen kuin omamme; se on varsin pitkälle viety ja kehittynyt. Kun arabit ja myöhemmin eurooppalaiset tulivat Afrikkaan, he pitivät sikäläistä arkkitehtuuria hyvin epäjärjestyneenä, kaoottisena ja primitiivisenä. Heille ei tullut mieleen, että afrikkalaiset vain noudattivat erilaista matemaattista kaavaa - sellaista, jota sen enempää arabit kuin eurooppalaisetkaan eivät olisi keksivä vielä vuosisatoihin.

6. Antibiootit

Antibiootteja pidetään varsin modernina keksintönä, mutta ne tunnettiin Nuubiassa jo varhaiskeskiajalla. Ensimmäinen keksitty antibiootti oli tetrasykliini. Se löydettiin sattumalta; olutta oli valmistettu streptomycedes-bakteerin saastuttamissa astioissa, ja tuo bakteeri oli kontaminoinut oluen. Havaittiin, että tuota kyseistä olutta juomalla sairaat ihmiset tervehtyivät, ja niinpä tuon oluen hiiva - ja samalla bakteerikanta - pidettiin hengissä vuosisadoista toiseen.

7. Rokotus

Rokotteen keksijänä pidetään Edward Jenneriä, joka keksi isorokkorokotteen havaitessaan, etteivät karjakot sairastu isorokkoon. Mutta täsmälleen sama innovaatio oli tehty Länsi-Afrikassa jo vuosisatoja aiemmin! Isorokosta on olemassa lievempi muoto, lehmärokko, ja tartuttamalla lehmärokko saatiin kansalaiset rokotettua isorokkoa vastaan, ja tämä oli akanien keskuudessa yleinen tapa. Edward Jenner itse asiassa vain löysi saman asian, joka oli tunnettu Afrikassa jo satoja vuosia.

8. Turvallinen keisarinleikkaus

Vaikka keisarinleikkaus onkin nykypäivänä varsin turvallinen operaatio, ja vaikka se onkin tunnettu jo kymmeniätuhansia vuosia, se ennen turvallista anestesiaa ja antibiootteja oli hirvittävää uhkapeliä - se saattoi pahimmillaan merkitä äidin kuolemaa, todennäköisesti hänen tulemaistaan loppuiäkseen hedelmättömäksi ja oli vain lähinnä ihme, jos äiti toipui täysin ja sai lapsia tuon jälkeenkin.

Ei kuitenkaan aivan! Ugandalainen kahura-heimo oli kehittänyt turvallisen tavan keisarileikkaukseen. Äiti juotettiin ensin banaaniviinillä tukkihumalaan (anestesia siis) ja sen jälkeen leikkaus tehtiin aivan tietystä kohtaa niin, että kohtu aukeni mahdollisimman vähän limakalvoa vahingoittaen. Paranemista edesautettiin banaaninlehdillä - ne sisältävät antibiootteja - ja yrttilääkkein. Prosessi on dokumentoitu 1879, ja se oli tuolloin ollut käytössä jo vuosisatoja.

9. Riippumatto

Niin triviaali keksintö kuin riippumatto onkin, se on peräisin arawaki-intiaaneilta. He käyttivät kalaverkkoja yöpymiseen - he virittivät kalaverkon kahden puun väliin, ja nukkuivat siinä. Kun Kolumbus miehineen näki ensimmäisen kerran riippumaton ja pääsi kokeilemaan sitä, hän innostui välittömästi. Kun Kolumbuksen karavelit - Niña ja Pinta - palasivat kotiin, he toivat riippumaton mukanaan Amerikasta.

Riippumatto merkitsi oikeastaan valtamerimatkailun alkua. Riippumatot otettiin välittömästi käyttöön laivoilla. Enää ei tarvinnut nukkua kannella tai ruumassa ja pelätä kierivänsä holtittomasti. Sen kun viritti riippumaton sopivaan paikkaan ja ummisti simmut. Riippumatto pysyy aina vakioasemassa, aivan riippumatta laivan liikkeistä. Yhä tänäkin päivänä monet avomeripurjehtijat suosivat riippumattoa merellä nukkumiseen bunkan sijasta. Ja Keski-Amerikassa riippumatto kuuluu yhä tänäkin päivänä joka kodin varusteeseen. Lapset syntyvät siinä, he nukkuvat siinä, he viettävät siestaa siinä, aikuisina he nukkuvat yönsä siinä, ja kun on aika jättää tämä maailma, riippumatto yksinkertaisesti kääritään vainajan ympärille ja ommellaan kiinni, ja meillä on kätevä ruumisarkku. Ja mikäpä on sen mukavampaa kuin virittää riippumatto pihalle täällä Suomessakin?

10. Jalustin

Vaikka me pidämme jalustinta joko skyytialaisena, lombardialaisena tai kiinalaisena keksintönä, se on tosiasiallisesti keksitty Sahelin alueella Afrikassa. Sahel - siis noin 10 leveysasteen alue Saharan ja sademetsäalueen välissä - oli menneinä aikoina täydellistä ratsuväkimaastoa, sillä tsetsekärpänen ei siellä viihtynyt ja maa on savannia ja siellä voi laiduntaa. Mielenkiintoista sinänsä, Sahelin ratsuväkiarmeijat olivat hyvin samankaltaisia kuin eurooppalaiset, ja perustuivat raskaalle ratsuväelle - rengashaarniskoin varustetuille sotureille ja ratsuille, jotka oli suojattu sarvikuonon- ja krokotiilinnahalla.

Ja nämä Afrikan mustat ritarit keksivät jalustimen itsenäisesti. Se tunnettiin jo 300-luvulla, ja juuri se mahdollisti ratsuväkiarmeijoiden kokoamisen. Ikävä kyllä Sahelin kuningaskunnat eivät milloinkaan saavuttaneet valtiollista yhtenäisyyttä, ja jäivät tuliasein varustautuneiden islamilaisten valloittajien jalkoihin - Nuubiaa ja Abessiniaa lukuunottamatta, joka on säilynyt kristillisenä Etiopiana tähän päivään saakka. Mutta Pyhä Mauri kuvataan aina mustaihoisena afrikkalaisena, ja mustan ritarin käsite tunnetaan varsin hyvin eurooppalaisessa kulttuurissa. Oheinen kirja on varsin mielenkiintoista luettavaa aiheesta.