Viikinki irti, osa V

Anders Behring Breivik, Utöyan teurastaja, on sitten todettu syyntakeettomaksi. Valtionsyyttäjä Svein Holden ja Inga Bejer Engh suostuivat kertomaan lehdistötilaisuudessa joitakin yksityiskohtia siitä, miksi oikeuspsykiatrit uskoivat Breivikin olleen surmien hetkellä psykoosissa. Heidän mukaansa Breivik eli illuusioiden maailmassa ja sairastui paranoidiseen skitsofreniaan pitkän ajan kuluessa, mikä muutti hänet. Psykiatrien mukaan kaikkia hänen ajatuksiaan ja tekemisiään ohjasivat harhat.

Breivik oli myös puhunut useaan otteeseen "omasta kansastaan" ja siitä, että hänen oman temppeliherraorganisaationsa oli tarkoituksena ottaa valta omiin käsiinsä Euroopassa. Breivik myös sanoi teloittaneensa 77 ihmistä Oslon keskustassa ja Utöyan saarella "rakkaudesta kansaansa kohtaan". Psykiatrien mukaan Breivik oli psykoosissa sekä tekojen suunnitteluvaiheessa, että tekohetkellä. Oikeuspsykiatrit kertoivat Holdenin mukaan useaan otteeseen, että Breivikin mielentilasta vallitsi koko selvitystyön ajan täysi yksimielisyys.

No. Syyntakeettomuus tarkoittaa - aivan kuten Sanna Sillanpäänkin tapauksessa - sitä, ettei syytettyä voida tuomita rikoksesta eikä häntä voida tuomita vankilaan. Sensijaan hänet voidaan - ja tullaankin - sulkea vankimielisairaalaan ympäristölleen vaarallisena.

Mutta samalla ruukinmatruuna jäi raksuttamaan. Syyntakeettomuus - ainakin Suomessa - tarkoittaa, että rikollinen ei ymmärrä tekoaan eikä sen seurauksia eli ei ymmärrä oikean ja väärän eroa. Sensijaan ihminen, joka noudattaa omaa moraalikoodistoaan eikä piittaa oikeasta ja väärästä, on aina syyntakeinen ja tuomiokelpoinen. Mikäli ruukinmatruunalta asiaa kysytään, Behring Breivik kyllä aivan selvästi tiesi täsmälleen, mitä hän oli tekemässä. Hän ei missään vaiheessa näyttänyt sen enempää psykoosin kuin hallusinaatioidenkaan oireita, ja hän vaikutti teoissaan hyvin johdonmukaiselta, päättäväiseltä ja määrätietoiselta. On toki totta, ettei hän noudattanut yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä etiikasta, oikeasta ja väärästä. Hän noudatti omaansa. Hän tiesi täsmälleen tasan tarkkaan mitä hän oli tekemässä, ja hänen järkensä leikkasi kuin partaveitsi. Ikävä kyllä teot, joita hän teki, olivat puhdasta pahuutta. Hän selittää tekojensa motiivit manifestissaan, eikä se ole mielisairaan, harhaisen eikä psykoottisen ihmisen tekstiä - vaan se edustaa määrätietoista pahuutta.

Behring Breivik ei vaikuta lainkaan sekopäiseltä - ainoastaan pahalta. Joku Aileen Wuornos oli kaheli kuin käkikello, ja hänen oikea paikkansa ei ollut myrkkypiikki vaan vankimielisairaala, mutta USA:ssa on asiaan eri standardit kuin Norjassa. Ruukinmatruunan silmissä Behring Breivik on täysin syyntakeinen, ja ansaitsee elinkautisen.

Kun pahuus aletaan selittämään mielisairaudeksi, ollaan väärillä jäljillä. Norjassakin psykiatrien lausunto on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Pahuus on ihmisen tietoinen valinta ja tietoinen transgressio normeja vastaan, ja Behring Breivik tiesi mitä teki ja ennenkaikkea hän tiesi, mitä hänen teoistaan myös seuraa. Se, että ihmisellä on vilkas mielikuvitus, ei tee häntä skitsofreenikoksi, eikä pelkästään se, että ihminen on paranoidi, tarkoita etteikö hän voisi nähdä myös todellisia uhkaskenaariota. Mutta hän valitsi pahuuden ja väkivallan tien.

Ruukinmatruunalla on vahva kutina siitä, että Behring Breivik halutaan nyt tietoisesti kompromettoida ja häneltä halutaan riistää mahdollisuus näyttäytyä ideologiansa marttyyrina. Isku oli niin katala, niin ilkeä, niin paha - ja se ei suinkaan suuntautunut pelkästään norjalaisia ja heidän eliittinsä lapsia, vaan koko Norjan yhteiskuntaa vastaan. Niinpä - näin täälläpäässä tuntuu - hänet on pakko leimata mielisairaaksi, ettei hän voi saada ymmärrystä osakseen. Rikollisilla on paha taipumus kerätä myyttistä sankarin karismaa itselleen - muistammehan Steen Christensenin ja hänen bändärinsä. Mutta mielisairailla ei ole bändäreitä.

Samalla se kuitenkin pistää mietteliääksi. Behring Breivikin toteaminen syyntakeettomaksi tarkoittaa samalla ettei kristillistä terrorismia ole olemassakaan. On vain yksittäisen kahelin sekopään yksittäinen kaheli mielisairas teko. Mistä voidaan päätellä, että kristityt ovat sille päälle sattuessaan yksinäänkiin ja jopa paranoidia skitsofreniaa sairastaessaan vaarallisempia kuin komppania täysipäisiä muslimeja. Ha ha. Ainakaan Behring Breivikin älyllis-strategista suorituskykyä hänen paranoidi skitsofreniansa ei häirinnyt - sen verran taitavasti tuo attentaatti oli puhtaan teknisesti toteutettu. Mutta samalla voidaan myös pohtia, onko islam massapsykoosi, sillä samanlaisista terrori-iskuista - ja vielä paljon pahemmista, joissa joku piruparka räjäyttää itsensä (ja liudan viattomia sivullisia) jonnekin Alfa Centauriin ja liki poikkeuksetta sitä edeltää huuto Allahu akhbar! Pahuuden määrittäminen mielisairaudeksi on hyvin arveluttavaa.

Onko pian odotettavissa ihmeparantuminen? Ruukinmatruuna jää mietteliääksi. Mikäli lääkärit ovat nyt fiksuja, he pitävät Breivikin nyt tönkkösuolattuna psyykenlääkkeillä ja ihan hiljaa seuraavat viisikymmentä vuotta. Muutoin on vaarana ihmeparantuminen.

Onneksi paranoidissa skitsofreniassa - ja varsinkin hiipivässä skitsofreniassa - on tunnetusti hyvin huono hoitoennuste.

Mitä mahayanabuddhalaisuus ei ole

Ruukinmatruunalta on usein tivattu hänen nuivaa suhtautumistaan ateismiin ja miksi hän ei ole järkeisuskova. No. Ruukinmatruuna käveli sen tien loppuun saakka ja siellä oli tyhjyys. Se ei tarjonnut yhtään mitään.

Buddhalaisuutta sanotaan usein ateistiseksi uskonnoksi, vaikka kysymys ei ole lainkaan ateismista, vaan transteismista. Ja vaikka käsite "harhaoppi" onkin tutumpi seemiläisten monoteististen uskontojen puolelta, myös buddhalaisuus tuntee "harhaopin" käsitteen. Harhaopit eivät kuitenkaan ole Saatanasta tai sielunvihollisesta eikä buddhalaisuudessa J-la nakkaa salamalla niskaan, jos joku erehtyy sanomaan šem hameforašin ääneen. Harhaopilla ihminen aiheuttaa eniten vahinkoa itselleen ja omalle hengelliselle kehitykselleen, ei muille.

Mitkä sitten ovat nuo kuusi tunnettua harhaoppia? Indoeurooppalaiset kansat ovat tunnettuja korkeatasoisesta filosofoinnistaan ja Intia ei jää tässä suhteessa juurikaan jälkeen Kreikasta. Siinä, missä assyrialaiset ja babylonialaiset keskittyivät murhaamaan toisiaan ja uhraamaan vauvoja Molokille, Intiassa kyettiin jo Siddhartha Gotama Buddhan aikana hyvin korkeatasoiseen eettis-filosofiseen pohdintaan, ja nuo kuusi harhaoppia liittyvät vicikicchāhan eli epäilyksiin dharmasta. Nuo kuusi harhaoppia ovat saaneet nimensä kuudelta intialaiselta filosofilta, jotka niitä opettivat. Kaikki ne saivat alkunsa kysymyksestä Onko mahdollista osoittaa tässä ja nyt ne hedelmät, jotka kontemplatiivinen elämä saa aikaan? Harhaopit ovat:

1. Amoralismi (Pūraṇa Kassapa)

Amoralismi kiistää kokonaan käsitteiden "hyvä" ja "paha" sekä "oikea" ja "väärä" olemassaolon, ja seuraamukset niistä. Amoralismi seuraa siitä, kun ajatellaan että ihmiset ovat irrallisia, atomisia olentoja ja yksilöitä ja ettei teoilla ole lainkaan transkendenttia ulottuvuutta, ja kiistetään karman laki. Buddhalaisuudessa "hyvä" ja "paha" eivät ole samalla tavoin kiveenhakattuja käsitteitä kuin vaikkapa kristinuskossa, mutta ne ovat silti olemassa. Wandaa siteeraten buddhalaisuuden syvin olemus ei ole every man for himself (Lontoon maanalainen ei myöskään ole poliittinen liike). Päätyminen amoralismiin ajoi Kassapan lopulta epätoivoon ja itsemurhaan.

2. Fatalismi (Makkhali Gosāla)

Fatalismi lähtee siitä, että kaikki on ennaltasäädettyä ja predestinoitua, ja että ihminen on pelkkä olosuhteiden avuton uhri. Fatalismi lähtee karman lain väärintulkinnasta - siitä, että edelliskerralta kertynyt karma predestinoi tämänkertaisen elämän. Buddhalaisuus kiistää tämän. Ihmisen omassa valinnassa on, miten hän käyttää mahdollisuutensa tuon karman poispolttamiseen. Gosalalla tuo usko fatalismiin sai hänet harhautumaan okkultismiin ja taikauskoon ja etsimään yliluonnollisia keinoja kohtalon hallitsemiseen, koska hänen filosofiansa sai aikaan toivottomuuden tätä elämää ja sen mahdollisuuksia kohtaan. [Insallah.]

3. Materialismi (Ajita Kesakambali)

Materialismi tarkoittaa samaa kuin ateismi, eli se kiistää kokonaan transkendentin olemassaolon ja sen, että kuoleman jälkeen olisi yhtään mitään. Materialismi lähtee siitä, että olemme pelkkää ainetta ja kuoleman jälkeen kaikki tuhoutuu. Tämä oli sekä kreikkalaisen Demokritoksen että intialaisen Ajita Kesakambalin filosofia. Buddhalaisuus kiistää ateismin sekä materialismin erityisen tuhoisana harhaoppina; se saa ihmisen vajoamaan egonsa valtaan ja takertumaan entistä tiukemmin samsaraan - ja dukhaan - ja näin haaskaamaan elämänsä. Kesakambalin kohtalona oli unohdus; hänestä tiedetään enää vain nimi ja jotain hajanaisia oppeja.

4. Eternalismi (Pakudha Kaccāyana)

Eternalismi on länsimaiselle lukijoille varsin outo käsitys, ja sen mukaan maailmankaikkeus koostuu seitsemästä substanssista: neljästä elementistä (maa, vesi, ilma, tuli) ja kolmesta essenssistä (ilo, suru ja elämä) ja että ne ovat ikuisia ja ne ovat toisistaan erillisiä. Kaccayanan oppi on helposti osoitettavissa vääräksi, ja se on rajusti ristiriidassa myös kaiken katoavaisuuden periaatteen kanssa.

5. Pidättäytyminen (Nigaṇṭha Nātaputta)

Jos elämä kerran on kärsimystä ja kärsimys johtuu elämänjanosta, niin eikö silloin mielekästä ole tukahduttaa kaikki ja pidättäytyä kaikesta? Tämä olisi looginen johtopäätös, ja tätä ehdotti Nigaṇṭha Nātaputta alias Mahavira. Mutta tuo pidättäytyminen johtaa vain entistä pahempaan kärsimykseen, ja sen havaitsi jo Siddhartha Gotama Buddha omien askeettivuosiensa aikana. Mutta Mahaviran oppi tunnetaan nykypäivänä dzainalaisuuden nimellä. Se on toki dharminen uskonto, mutta miksi kiusata itseään jos se ei auta yhtään matkalla kohti vapautumista?

6. Skeptismi (Sanjaya Belatthaputta)

Epäily on aina hyvästä, mutta niin kauan kun se on järkevää epäilyä. Kun jokin asia on osoitettu todeksi järkevän epäilyn tuolle puolen, niin skeptismillä aiheutetaan tällöin enemmän haittaa kuin hyötyä. Sanjaya Belatthaputtaa verrataan - eikä täysin aiheetta! - toisaalta David Hume'iin ja toisaalta ankeriaaseen; hänen opistaan on mahdotonta saada otetta ja toisaalta skeptisyys on harvinaisen hedelmätön asenne; se vain kyseenalaistaa kaiken eikä se luo yhtään mitään. Siddhartha Gotama Buddha toki opetti epäilemään auktoriteetteja, mutta hän myös opetti, että kun jokin asia on koeteltu ja hyväksi havaittu, se tulee hyväksyä ja sisäistää. Mikäli ruukinmatruuna muistaa oikein, niin muuan jannu, jonka nimipäivä osuu talvipäivänseisaukseen, osoitti varsin hyvin skeptisyyden hyödyllisyyden rajat sitten noin kuutisensataa vuotta myöhemmin.

Mitä harhaopeista seuraa? Varmuudella ainakin rakkoja käsiin ja pippaa päähän ja ylimääräistä riesaa, mutta ne ovat myös vahingollisia omalle hengelliselle kehitykselle. Ei niin, että harhaoppisia pitäisi vainota tai heidät sulkea sanghan ulkopuolelle, vaan niin, että osoitetaan harhaoppien seuraukset ja se, miksi ne ovat harhaoppeja ja se vahinko, mikä niistä koituu.

Harhaopeista vapautuminen kuuluu myös osana henkiseen kehitykseen. Virtaan astujan tavoitteena on päästä harhaoppien tuolle puolen ja samalla päästä eroon egoa koskevista harhoista ja takertumisesta rituaaleihin. Kerran palaajan tavoitteena on lisäksi päästä eroon pahansuopuudesta ja aistillisista himoista. Kun näistä kaikista pääsee eroon, ihmisestä tulee ei-palaaja, eikä hän enää reinkarnoidu materiaaliseen maailmaan. Hän on tällöin valmis tavoittelemaan vapautumisen viimeistä astetta, arhatia.

Huokaus. Vielä kun itsekin pääsisi eroon pahansuopuudesta. Ehkä vielä sitten joskus.

Sekulaariparadoksi

Ruukinmatruuna törmäsi Blogonian turuilla ja toreilla linkkiin, joka johti Vox Dayn blogiin, jossa hän käsittelee mielenkiintoista ongelmaa.

Ongelma on se, että Britannian yliopistoissa muslimiopiskelijat boikotoivat lääketieteen ja biologian luentoja, joissa käsitellään evoluutiota. Voimme sanoa mitä tahansa kristityistä kreationisteista - toki juutalaiset kreationistit ovat vielä astetta pöhkömpiä - mutta islamilainen kreationismi on aivan toisesta kinkeripiiristä mitä sekopäisyyteen tulee.

No. Ensimmäinen kysymys, joka ruukinmatruunalle tulee mieleen, on että mitä ihmettä tuollaiset opiskelijat ylipäänsä yliopistossa tekevät? Jos vakaumus kieltää tieteellisten paradigmojen opiskelun, niin yliopisto on tällöin aivan väärä paikka, ja oikeampi paikka voisi olla vaikka ammattikoulun suurtalouskokkilinjalla. Ai mutta kun siinäkin joutuu tietämään perusasiat taudinaiheuttajista. Miksi fundamentalistimuslimit ylipäänsä lähtevät opiskelemaan, jos oppi ei miellytä?

Ai niin. Mutta kun he haluavat päästä hyviin töihin, saada hyvää palkkaa ja päästä korkealle yhteiskunnassa. Ja heillä tulee olla siihen yhtäläinen oikeus siinä missä Trevor ja Tessie Bullillakin. Koska rassismi. Syy on yksinkertainen: jos musliminuorilta evättäisiin mahdollisuus opiskella yliopistoissa, se voitaisiin tulkita diskriminaatioksi. [Vaikka sitten lääkiksen oppimäärään kiinteästi kuuluva paradigma olisikin vastoin heidän uskonnollista vakaumustaan.]

Emeritusprofessori Steve Jones University College Londonista kertoo boikottien, luennoiltauloskävelyjen ja vihamielisten sähköpostien olevan jokapäiväinen ilmiö. Hänen mukaansa ennen oli riesaa lähinnä kristittyjen hihhulien kanssa ja ehkä kerran-pari vuosikymmenessä. Nyt riesana ovat islamilaiset hihhulit ja päivittäin.

Ruukinmatruuna kutsuu tätä ilmiötä nimellä sekulaariparadoksi. Sitä voitaisiin kutsua aivan yhtä hyvin nimellä Russellin paradoksi, sillä ilmiön havaitsi ensimmäisenä Bertrand Russell kirjassaan Länsimaisen filosofian historia. Ikävä kyllä nimi on jo varattu. Paradoksi asiassa on se, että ne täsmälleen samat sekulaarihumanistit, jotka bashasivat kristinuskoa ja edesauttoivat sen mädättämistä, auttoivat nämä muslimifundamentalistit yliopistoihin akateemisen maailman riesaksi. [Ja sitämyötä yhteiskunallisesti merkittäviin asemiin, joissa he tulevat olemaan todella pahaksi riesaksi tulevaisuudessa.] Ei niin, että islam olisi inherentisti absoluuttinen pahuus, vaan siksi, että fundamentalismi merkitsee aina riesaa; ja huomattavasti suurempi osa muslimeista on fundamentalisteja kuin kristityistä - ja he ovat paljon fanaattisempia.

Ruukinmatruuna tyytyy jälleen toteamaan: enkös minä sanonut. Kyse on puhtaasti kulttuurievoluutiosta - ja aivan perusmemetiikasta: memeettinen tyhjiö täyttyy. Kun kristinusko (meemipleksi) on tuhottu, se jätti jälkeensä tyhjän memeettisen lokeron. Se ei suinkaan täyty sekulaarihumanismilla (memeettisellä tyhjiöllä). Se täyttyy jollakin toisella meemipleksillä - siis uskonnolla - ja ruukinmatruunan pahin pelko on käymässä toteen: se täyttyy islamilla.

On aivan kuin eilispäivän masuuninlaskun aihe, sekopäisen peikon logiikka, toteutuisi reaalielämässä: ateistit, jotka patologisesti vihaavat kristinuskoa, eivät niinkuin mitenkään ajatelleet nokkaansa pitemmälle että mitä siitä seuraa kun kristinusko mädätetään. Siitä ei suinkaan seurannut tieteiselokuvien fantasia, jossa valkoisiin verkkarihaalareihin pukeutuneet sukupuolineutraalit olennot keskustelevat hienosti ja sivistyneesti filosofiasta ja avaruusmatkailusta lecorbusiaanisen arkkitehtuurin ja minimalistisen sisustuksen leimaamassa miljöössä. Siitä lopputulos on täsmälleen se, minkä memetiikka ja kulttuurievoluutio ennustavat: tilalle syntyy joukko villisti keskenään kilpailevia oppeja ja oppisuuntia, joista sitten yksi - vahvin - korjaa koko potin. Ihan niinkuin biologisenkin evoluution suhteen ja miten ekologiassa sukkessioprosessi kulkee. Yhdellekään ateistille ei tietenkään tullut mieleen, että se meemipleksi, joka asettuu taloksi kristinuskon jälkeensä jättämään memeettiseen lokerostoon, olisi islam!

Sekulaariparadoksi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun vähemmän vahingollinen uskonto mädätetään sekularismi mielessä, lopputulos ei suinkaan ole sekularismin, vaan enemmän haitallisen uskonnon valtaannousu. Tämän havaitsi jo Bertrand Russell, ja hän esitti sen muodossa: Kun renessanssi hävitti keskiajan kristillisen yhtenäiskulttuurin ja kristinuskon ihmismielistä, se ei merkinnyt että ihmisistä olisi tullut yhtään sen fiksumpia. Päinvastoin, nyt heidän mielensä avautuivat sellaiselle hölynpölylle, jota jopa kristityt pitivät todella sekopäisenä. Astrologia, noituus, alkemia, numerologia - kaikkia näitä kristillinen kirkko oli pitänyt typeränä hölynpölynä. Renessanssiaikana ne kokivat - hmmm... - renessanssin!

No. Sekularismi ja poliittinen korrektius kulkevat käsi kädessä, ja useat sekularistit vihaavat kristinuskoa paljon patologisemmin kuin islamia. Vihollisesi vihollinen on tunnetusti ystäväsi, ja toisaalta myös poliittinen korrektius on bolševismia frakki päällä. Ei ole salaisuus, että useat sekulaarihumanistit ovat olleet tulipunakommunisteja, ja heillä on perinteisesti ollut paljon vähemmän ongelmia islamin kuin kristinuskon kanssa. Mutta nuo sekulaarihumanistit yksinkertaisesti eivät tajua. He eivät tajua, että sellainen vastustaja, jolla on käsky rakasta vihollistasi on paljon helpompi ja triviaali vihollinen kuin sellainen, jolla on käsky hävitä vihollisesi sukupuuttoon ja jonka metodiarsenaaliin kuuluu taqiya. Sekulaarihumanistit yksinkertaisesti eivät tajua ruokkineensa kyytä povellaan. He eivät tajua, että islam on heille ystävä täsmälleen niin kauan kun islamistit pääsevät itse vallankahvaan. Sen jälkeen alkaa parranpäristys, jota seuraa päiden pätkintä - siis sekulaarihumanistien päiden.

Mutta tiedeihmiset ja tieteentekijät - siis objektiivisten tieteiden, kuten luonnontieteiden, lääketieteen, biologian - eivät ole lainkaan huvittuneita. He ovat pääsääntöisesti immuuneja sekä sekulaarihumanismille että bravosierralle, ja ovat - aivan sukupuolestaan riippumatta - samanlaisia mutteripäitä kuin ruukinmatruuna itsekin. Poliittinen korrektius ja feministinen bravosierra on tehnyt jo tuhojaan britannialaisessa yliopistomaailmassa kun tiettyjä biologisia tosiasioita ei saa opettaa sukupuolisensitiivisyyden vuoksi, ja siitä protestoineet opettajat on vaiennettu oikeusjutuilla ja syrjintäkanteilla ja leimattu seksisteiksi ja šovinisteiksi - ja miten brittiläinen biologianopetus on kärsinyt tästä rajusti.

Se, mikä on aivan erityisen ironista tässä asiassa on, että nuo muslimiopiskelijat ovat päässeet brittiläisiin yliopistoihin aiheuttamaan ikävyyksiä ainoastaan sen takia, että sekulaarihumanistit ovat lobbanneet avoimen maahanmuuton puolesta vuosikymmeniä. Tulee vain mietittyä, että millainen kognitiivinen dissonanssi mahtaakaan heihin iskeä siinä vaiheessa, kun nuo islamistiopiskelijat alkavat pahoinpitelemään opettajiaan ja professoreitaan teologisen oikeaoppisuuden nimessä. Tämä tunnetaan nimellä argumentum ad baculum, ja tätä tapahtuu yleisesti islamilaisessa maailmassa. Ehkäpä sekulaarihumanistit ojentavat sovinnon kätensä islamisteille ja luopuvat uskostaan darwinilaiseen evoluutioon sovinnon merkiksi ja omaksuvat kreationismin. Eivät tietenkään judeokristillistä kreationismia, vaan islamilaisen.

Ruukinmatruuna jäi mietteliääksi. Entäpä sitten, jos ja kun nuo fundismedisiinarit joskus sitten valmistuvat? Millainen on heidän lääkärinetiikkansa, ja kumpi vetää edelle, islam vaiko Hippokrateen vala? Kumpi on pyhempi, ihmiselämä vaiko uskon puhtaus? Entäpä sitten, jos hoidettavaksi sattuukin vääräuskoinen tai sitten jokin sellainen, jonka uskonto käskee surmattavaksi, kuten vaikkapa homo tai HIV-positiivinen? Ruukinmatruuna tietää, mitä sanotaan pirujen maalaamisesta seinille, mutta silti...

Tästä tulee jotenkin Call of Cthulhu mieleen. Olemme avanneet juuri dimensionaalisen portaalin. Emme vielä tiedä, mihin se johtaa, mutta varmasti nuo alienit ovat ystävällismielisiä.

Tai ehkä kyseessä todella onkin salaliitto länsimaisen sivilisaation pään menoksi, ja nuo sekulaarihumanistit toivovat pääsevänsä jonkinlaiseen hovijuutalaisen asemaan uusien islamilaisten yliherrojensa hallinnossa. Äh. Älä ikinä pidä ilkeytenä mitään sellaista, minkä voi selittää typeryydellä.

On kuitenkin aivan varmaa, että ainoa, mitä tästä seuraa, on entistä tulenpalavampia hyökkäyksiä kristinuskoa ja kristittyjä kohtaan ja kaikki tullaan panemaan kristittyjen kreationistien syyksi. Ei siksi, että se olisi heidän syytään, vaan siksi, että kristityt ovat pehmeä maali - he eivät taistele vastaan, he rakastavat vihollistaan ja siksi heitä on aina helpointa lyödä kun he eivät lyö takaisin. Yhdelläkään sekulaarihumanistilla ei ole sen enempää munaa kuin munasarjaakaan osoittaa sitä oikeaa uhkaa - islamia - ja nimetä sitä eikä häpyä katsoa peiliin ja pohtia, että mistä tämä kaikki oikein johtuu. Jos joku sekulaarihumanisti erehtyisi kohtelemaan islamia samalla tavoin kuin kristittyjä, hänet tapettaisiin. Pelko - siis hienommin sanottuna argumentum ad metum - on muslimien puolella. Mutta voi olla, että kaikki tulee päättymään todella rumasti - Campus Crusade for Christin sijaan saammekin "Campus Jihad for Mohammed Allahu Akhbar!" Ehkäpä vain kulttuurien konflikti saa aivan uusia muotoja yliopistokampuksilla, kun sekulaarihumanistit tajuavat, mitä tarkoittaa

Se kuollut ei oo, min voi iäti maata
ja aikojen myötä voi kuolokin laata

sovellettuna reaalimaailmaan, ja reaalimaailman kultisteihin. Mutta voihan todella olla, että sekulaarihumanistit todella vihaavat kristittyjä niin patologisesti, että mieluummin näkevät koko länsimaisen kulttuurin luhistuvan ja joutuvan islamin valtaan ja itsensä tapetuiksi kuin näkisivät jonkinlaisen kristillisen renessanssin tai kurinpalautuksen tapahtuvan - kun he tajuavat, että heidän oma sekulaarihumanistis-monikulttuurinen unelmansa on tuhoontuomittu.

Lähestulkoon joka ainoa islamilainen maa tällä kiertotähdellä on kipinää odottava ruutitynnyri tai paraikaa muuttumassa sellaiseksi. Sharian, polygamian, orjuuden, naisten kohtelemisen kotieläiminä tai huonekaluina, pyhän sodan ja yleisen parranpäristyksen ja vihanjulistuksen säikeet kiertyvät yhteen sellaiseksi köydeksi, joka merkitsee hirttosilmukkaa koko muulle maailmalle. Ja kiitos holtittoman maahanmuuton ja leväperäisen siirtolais- ja kriminaalipolitiikan, Eurooppa islamisoituu kovaa vauhtia. Toisin kuin sekulaarihumanistit ovat laskelmoineet, muslimisiirtolaiset eivät ole sekularisoituneet, vaan he ovat olleet uskossaan aivan yhtä fanaattisia ja ahdasmielisiä kuin kotimaissaankin. Veri voi olla vettä sakeampaa, mutta vesi kastelee verta perusteellisemmin, ja islam on sellainen meemipleksi, johon sekulaari mädätys yksinkertaisesti ei tepsi.

Mutta kaiken konfliktinhallinnan avain on tunne vihollisesi. Suomalainen pulma mitähän ne mahtaa ajatella meistä? ei suinkaan ole osoitus huonosta itsetunnosta, vaan aivan tervettä konfliktinhallintaa; ja on hyvä tietää, mitä he ajattelevat meistä ja millaisina he pitävät meitä. Islamtieto.comin keskustelupalsta on, miten sen kauniisti sanoisi, mielenkiintoista luettavaa. Kun ainoa työkalu on miekka, kaikki ongelmat näyttävät örkeiltä. Lukemalla tuota keskustelupalstaa - sekä tätä - pysyy varsin hyvin kärryillä siitä, mitä suomimuslimin mielessä liikkuu - ja onko odotettavissa samanlaisia kalabaliikkeja meikäläisessä akateemisessa maailmassa kuin Britanniassa, ja jos, niin millä aikavälillä.

Siihen saakka Suomessakin lääketieteen opiskelijat, aivan ihonväristä, sukupuolesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta, saavat tai joutuvat opiskella oppimäärässään myös evoluutioteoriaa. Onneksi.

Sekopäisen peikon logiikka

Sir Bedivere: Quiet! Quiet! There are ways of telling whether she is a witch.
Peasant: 1 Are there?! What are they? Tell us!
Sir Bedivere: Tell me. What do you do with witches?
Crowd: BURN THEM!!
Sir Bedivere: And what do you burn apart from witches?
Peasant 1: MORE WITCHES!
Peasant 2: ….wood!
Sir Bedivere: So, why do witches burn?
Peasant 3: Cause they’re made of wood?
Sir Bedivere: “Good! So, how do we tell if she is made of wood?
Peasant 1: Build a bridge out of her!
Sir Bedivere: Ah, but can you not also make bridges out of stone?
Peasant 1: Oh yeah…
Sir Bedivere: Does wood sink in water?
Peasant 2: No, nope…it floats! It floats!!
Peasant 1: THROW HER INTO THE POND!
- Sir Bedivere calms the crowd-
Sir Bedivere: What also floats on water?
Peasant 1: Bread!
Peasant 2: Apples!
Peasant 3: Very small rocks!
Peasant 1: Cider!
Peasant 2: Gravy!
Peasant 3: Cherries!
Peasant 1: Mud!
Peasant 2: Churches!
Peasant 3: Lead! Lead!
King Arthur: A duck!
Sir Bedivere: Exactly! So logically…
Peasant 1: If she weighs the same as a duck… she’s made of wood!
Sir Bedivere: And therefore…
Peasant 2: A witch!
Peasant 1: A WITCH!

Termillä insane troll logic (sekopäisen peikon logiikka) tarkoitetaan sellaista loogista päättelyketjua, joka on mielekäs vain päättelijälle itselleen mutta joka on täysin järjetön kaikille muille. Sekopäisen peikon logiikka ei ole pelkästään virheellistä, huonoa tai typerää; se on kertakaikkiaan veretseisauttavan typerää, ja niin typerää, että siihen on mahdotonta sanoa oikeastaan yhtään mitään. Se on sellaista typeryyttä, joka saa kohteensa kurtistamaan kulmiaan ja ajattelemaan HÄH? - eli voiko tällaista ääliömäisyyttä ollakaan, vai onko tässä takana jokin todella käsittämätön logiikka. Sekopäisen peikon logiikka vastaan on lähes mahdotonta argumentoida, sillä argumentointi vaatii argumentin ja implikaatioketjun ymmärtämistä, mutta sekopäisen peikon logiikasta puuttuu kertakaikkiaan se vähäisinkin tolkku ja asioiden yhteys. Se on niin totaalisen dementoitunutta, niin pöhköä ja niin hukassa että jokainen yrityskin korjata tätä logiikkaa aiheuttaa vain entistä pahempaa sekoilua.

Sekopäisen peikon logiikka tulee varsin tutuksi nettikeskustelussa - varsinkin kansakunnan vessanseinällä - ja varsinkin keskusteltaessa uskonnosta, politiikasta tai jääkiekosta. Se on erityisen yleistä uskontokeskustelussa. Mutta myös politiikassa ja talouskeskustelussa tuo "logiikka" on ilmeistä.

Esimerkki sekopäisen peikon logiikasta voisi olla vaikka seuraava:

1) Alussa oli Sana.
2) Sana oli Jumala.
3) Kana on sana.
4) Jotta saadaan muna, pitää olla kana.
5) Jumala on siis kana ja Jeesus syntyi munasta.
6) Jumala on rakkaus.
7) Rakkaus on sokea.
8) Ray Charles on sokea pianisti
9) Jumala soittaa siis pianoa.

Sekopäisen peikon logiikkaan ei törmää ainoastaan nettikeskustelussa, vaan siihen saattaa törmätä aivan jokapäiväisessä elämässä. Mutta erityisen silmiinpistävää se on politiikassa, ja tätä sekopäisen peikon logiikkaa on käytetty viime aikoina varsin runsaasti Eurooppa-politiikassamme ja siinä päättelyketjussa, miksi Suomen pitää lähteä pelastamaan Vetelä-Euroopan huithapelimaita. Myös rasismikeskustelussa tähän sekopäisen peikon logiikkaan törmää useasti. Se on myös yksi feministien lempilapsia ja tunnetuin esimerkki tästä on tokaisu jokainen yhdyntä on raiskaus. Postmoderni filosofia pohjaa myös hyvin pitkälti sekopäisen peikon logiikalle. Itse asiassa se menee niin pitkälle, että se kieltää koko logiikan olemassaolon.

Sanotaan, että Raamatun vaikeaselkoisin osa on Paavalin kirjeet, ja varsinkin Roomalaiskirje. Tähän on syynsä. Paavali oli fariseus, ja farisealainen judaismi on varsin tunnettua tästä varsin mutkikkaasta teologiastaan. Ruukinmatruuna on tutustunut toiseen farisealaisen judaismin mestariteokseen, Talmudiin - jota on täysin mahdotonta ymmärtää, ellei ymmärrä sen sisäistä, sekopäisen peikon, logiikkaa. Sitä ei voi ymmärtää tavanomaisen aristotelisen logiikan kautta, vaan siinä on aivan oma logiikkansa - sekopäisen peikon logiikka, joka sai Martti Lutherin sivumennen sanoen polttamaan proppunsa. Mutta Luther - ja varsinkaan Calvin - eivät olleet immuuneja tälle logiikalle, ainakaan mitä Mikolaj Kopernykiin alias Nikolaus Kopernikukseen ja aurinkokeskeiseen maailmankuvaan tuli.

Mutta on yksi kirja yli muiden jossa sekopäisen peikon logiikka on kaikkein enimmin läsnä, ja se on Koraani. Yksi tärkeä osa Koraanin kauneudesta on juuri se, että se on täyttä siansaksaa - ja antaa Allahista lähinnä mielipuolisen kosmisen lunaatikon vaikutelman - siis sellaisen, joka kärsii egomaniasta, psykopatiasta, tertiäärisyfiliksestä, skitsofreniasta, megalomaniasta ja aivopöhöstä. Yhtenä hetkenä Allah on armahtava, laupias, lempeä ja kiva, ja seuraavassa lauseessa lentää sitten tulta, rikkiä, meteoriitteja ja taudinaiheuttajia niskaan sellaisella tulentiheydellä, joka saa jopa paatuneimmankin kristillisen fundamentalistin totemaan Jotain rajaa! Pelkästään jo Lehmän suura tuo mieleen James Joycen runollisen kielen hänen teoksissaan "Odysseus" ja "Finnegan's Wake". Ja toki Muhammedin seuraajat ovat liki 1400 vuoden ajan seuranneet tätä sekopäisen peikon logiikkaa. Ehkäpä ajatolla Ruhollah Khomenin kirja Tahrirolvasyleh valaisee tätä logiikkaa kaikkein parhaimmin. Tuo linkki auttaa ymmärtämään varsin hyvin shiialaista mielenlaatua ja sekopäisen peikon logiikkaa. Toinen hyvä paikka on Skeptic's Annotated Quran.

Sekopäisen peikon logiikka esiintyy usein komedian aineksena, ja varsinkin britit ovat mestareita siinä. Ehkä yksi Monty Pythonin suosion salaisuus on juuri tuo täysin bisarri päättelyketju, joka johtaa mitä omituisimpiin lopputuloksiin.

Mistä tunnistaa sekopäisen peikon logiikan? Siihen voi todeta, että tunnen sen kyllä kun näen sellaisen, mutta jotain tuntomerkkejä asiasta voi antaa. Sekopäisen peikon logiikalle tunnosomaisia ovat mm. seuraavat piirteet:

* Täydellinen piittaamattomuus luonnontieteistä, varsinkin fysiikasta
* Non sequiturien käyttäminen argumentoinnissa
* Kehäpäätelmät
* Amfiboliat ja ekvivokaatiot
* Kärjistäminen aina dilemman virheasetteluun saakka
* Syy-seuraussuhteiden kääntäminen päälaelleen
* Äärimmäinen moniselitteisyys ja hätäiset päätelmät
* Todella absurdit johtopäätökset aina naurettavuuteen saakka
* Virheelliset implikaatiot ja implikaation pitäminen kommutaationa
* Metaforien pitäminen reaalisina ja argumentointi metaforaan vetoamalla.

Kuinka sitten kohdata sekopäisen peikon logiikka? Hyvä kysymys, ja jos jollakulla on antaa ruukinmatruunalle neuvoja aiheesta, ne otetaan ilomielin vastaan.

Vaurausparadoksi

Niillä ihmisillä, joilla on suurimmat nettopalkkatulot, on yleensä kaikkein pienin nettovarallisuus - heillä on aktiivojen ja passiivojen välinen erotus kaikkein pahimmin pakkasen puolella.

Selkokielellä se tarkoittaa, että suurituloisimmat ihmiset ottavat kaikkein innokkaimmin lainaa ja käyttävät sen kerskakulutukseen - asuntoihin, mökkeihin, autoihin ja muihin Veblenin hyödykkeisiin. Keskituloiset, joilla ei ole tarvetta esittää sen vauraampia kuin mitä he ovat, yleensä elävät hyvin kohtuullisesti ja asuntolainansa pois maksettuaan harvoin enää ottavat uutta lainaa, ja pienituloiset puolestaan elävät kädestä suuhun - mutta heillä harvemmin on velkojakaan.

Ruukinmatruuna tajusi jo nuorena, että velattomuus on vapautta ja että todellinen vaurastuminen alkaa vasta sen jälkeen, kun kaikki velat on maksettu. Tämä asia jää kovin monelta paljon suurituloisemmalta huomaamatta kokonaan. Ei niin, että kun velat on maksettu niin sitten otetaan enemmän velkaa isompaan asuntoon, isompaan mökkiin, hienompaan autoon tms. Fiksuimmat suurituloiset toki investoivat arvopapereihin, sijoitusinstrumentteihin, maaomaisuuteen tai jalometalleihin.

Oma lukunsa ovat sitten ne, jotka elävät isolla palkalla kädestä suuhun ja jotka haluavat näyttää ulospäin suurituloisemmilta kuin tosiasiallisesti ovat, ja joilla ei tilipäivänä ole senttiäkään rahaa kun kaikki menee kerskakulutukseen, Michelin-ravintoloissa syömiseen, muotishoppailuun tms ja joille ehdotuskin säästämisestä tai - hyvänen aika, investoinnista ja pääomatuloista - on kauhistus. Puhumattakaan siitä, että jätettäisiin lapsille nettoperintöä ja opetettaisiin heitä kasaamaan suvulle varallisuutta useamman sukupolven yli.

Anarkotyrannia

Keskustelussa tapauksesta Juha Valjakkala alias Nikita Fouganthine - vai mitä nimeä tämä Aslak Ahonen sitten nykyään käyttääkään - nimimerkki Markku toi esiin käsitteen anarkotyrannia. Anarkotyrannia on hallinto, jossa toisaalta yhdistyy piittaamattomuus hallintoalamaisten oikeushyvistä - anarkia, sekä hallintoalamaisten armoton kontrollointi, tylyttäminen ja nöyryyttäminen - tyrannia. Käsite on alunperin peräisin Samuel T. Francisilta. Häneltä on peräisin myös toinen amerikkalaisen politiikan käsite, managerial state, joka tarkoittaa suomeksi suunnilleen samaa kuin holhousvaltio.

Kuten Machiavelli kirjoittaa, jokaisen hallitsijan ensimmäinen ja tärkein tavoite on pysyä vallassa. Jokainen hallintomalli tekee sen omalla tavallaan, ja hyvinvointivaltiolla on paha taipumus muuttua holhousvaltioksi, mikäli demokratia ja sen vahtikoirat eivät ole tehtäviensä tasalla. Francis yhdistää anarkotyrannian juuri holhousvaltioon - jossa se onkin aivan ilmeinen uhka - mutta anarkotyrannia voi syntyä missä tahansa hallintomallissa, ja Neuvostoliittoa on oikeutettua pitää anarkotyranniana koko sen elinkaaren ajan aina Leninistä perestroikaan.

Anarkotyrannia voidaan tiivistää yhteen virkkeeseen: täydellinen piittaamattomuus kriminaalirikollisista ja heidän tekemisistään ja samanaikainen lainkuuliaisten kansalaisten nöyryyttäminen, tylytys ja holhoaminen. Eli lyödään niitä, jotka eivät lyö takaisin - pidetään hallintoalamaiset jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa - ja käytetään lyömäaseena niitä, jotka ovat oikeasti vaarallisia. Ja juuri tämä tulee eittämättä mieleen siitä lepsuudesta, jolla Juha Valjakkalaa on kohdeltu - ja toisaalta siitä tylytyksestä, jonka kohteeksi Marita Routalammi on joutunut.

Ruukinmatruunalle tulee jälleen eittämättä repressiivinen toleranssi tästä mieleen. Eli että nostetaan ihmisryhmä, johon ns. suuri yleisö suhtautuu negatiivisesti, etuoikeutettuun asemaan ja vallanpidon välineeksi ja vastaavasti nöyryytetään ja dissataan suurta enemmistöä. Theodore Dalrymple kirjoittaa tästä aiheesta murhaavasti - itse kunkin kannattaa lukea tuo essee.

On totta, että ehdollinen vankeusrangaistus on riittävä 75% tapauksista ja ehdollisen osalta vain aniharva uusii. Mutta siihen 25% tapauksista mahtuu sitten sellaisia Kuristaja-Assereita, joiden kanssa ei todellakaan ole leikkimistä. Hallitsijan ja hallinnon legitimiteetti kumpuaa siitä, että se pitää hallintoalamaisistaan huolta ja ylläpitää lakeja ja oikeusjärjestelmää. Mutta rikollisten paapominen ja päänsilittely on varmin tapa menettää tuo legitimiteetti.

Kun liiallinen sosiaaliliberalismi yhdistyy humanismiin ja kollektivistiseen ajatteluun, merkit ovat pahat. Tie helvettiin on tyypillisesti kivetty hyvillä aikomuksilla, ja tällöin seurauksena on anarkotyrannia, jossa tavallisen kansalaisen elämää pyritään säätelemään lukemattomin eri tavoin samalla kun yhteiskuntaan muodostuu alueita, joihin laillinen yhteiskunta ei ylety. Totalitarismi synnyttää anarkotyrannian pakkovallan kautta ja plutokratia brasilifikaation kautta; koska sekä totalitaristien että plutokraattien perusaikeet ovat itsekkäät eli pahat, niitä on mahdollista vastustaa. Mutta miten vastustaa sellaista instanssia, jonka aikomukset ovat hyvät? Kumpi on tuhoisampaa, vihjeettömyys vaiko ilkeys?

Kun liberaalit humanistiälyköt ja heidän apparatsikkiliittolaisensa saavat vallan, he eivät jätä kiveäkään kääntämättä varmistaakseen, että lainkuuliaisista kansalaisista tehdään niin puolustuskyvyttömiä ja avuttomia kuin mahdollista - aseenkannon rajoittaminen, poliisin resurssien alasajo, blankopykälät, sananvapauden rajoittaminen jne - kun taas rikollisten päätä silitellään ja heihin suhtaudutaan lepsusti ja heidän mellastustaan katsotaan läpi sormien. Tähän kuuluu lisäksi lainkuuliaisten kansalaisten nimittäminen "suvaitsemattomiksi", "rasistisiksi" tai "sivistymättömiksi" heidän protestoidessaan asiasta.

Lopputulos on sairas yhteiskunta, jossa lainkuuliaisia kansalaisia kohdellaan yhtä mielivaltaisesti kuin pikkulapsia dysfunktionaalisessa perheessä, ja jossa rikkaruohot saavat rehottaa vapaasti. Tilanne on lainkuuliaisen kansalaisen kannalta sekä anarkia - rikollisia rankaistaan vain nimellisesti ja lakeja valvotaan jos viitsitään - ja tyrannia, kun kansalaiset toisaalta eivät saa puolustaa itse itseään eikä poliisikaan siihen kykene, koska siltä on viety mahdollisuudet siihen "humanismin" nimessä, mutta valtio kurittaa pienimmistäkin erheistä tai protesteista ankaralla kädellä. Rikollisia ei rankaista, mutta syyttömiä kyllä. Kaikkein pahimmin tästä anarkotyranniasta kärsivät kaikkein köyhimmät ja kaikkein kilteimmät.

Onko Suomi menossa kohti anarkotyranniaa? Ei yhtä pahasti kuin monet muut Euroopan maat, mutta jäljet pelottavat. Olisi houkuttelevaa tarjota ratkaisuksi julkisen sektorin alasajoa ja hyvinvointivaltion romuttamista, mutta se olisi lapsen heittämistä pesuveden mukana. Kaupan päälle minarkistinen yövartijavaltio on liian köykäinen otus: se on täysin markkinavoimien, maailmanpolitiikan ja erilaisten mellastajien armoilla. Lakia ja oikeutta ei voi olla olemassa ilman yhteiskuntaa ja valtiota; valtion ja yhteiskunnan romahtamisessa reaalimaailman tulos on Somalia.

Kun valtion säätömekanismit ovat liian voimakkaat, yhteiskunnassa ja taloudessa on negatiivinen takaisinkytkentä: se pyrkii stabiloitumaan mutta samalla ajautumaan stagnaatioon ja pysähtyneisyyden tilaan ja pöhöttymään. Kun ne ovat liian vähäiset, tuloksena on positiivinen takaisinkytkentä ja hyvin epästabiili ja rajusti värähtelevä talous ja yhteiskunta, joka ennemmin tai myöhemmin räjähtää käsiin.

Kun julkinen sektori on liian pieni ja hallinnolla liian pieni ote yhteiskuntaan, yhteiskunta on monien epäterveiden ilmiöiden armoilla: sosioekonominen epätasapaino ja yhteiskunnan raju polarisoituminen upporikaisiin ja rutiköyhiin, talouden epävakaus ja oskillointi, talouselämän aliohjaus ja ajautuminen kriisistä toiseen, riittämättömät resurssit poikkeustilanteiden hallintaan ja vaikeuksista selviämiseen sekä kyvyttömyys suunnitella elämää yhtään pitkällä aikajänteellä. Ultraliberaali yhteiskunta yksinkertaisesti kertakaikkiaan leviää käsiin ja muuttuu anarkiaksi. Jossa kenelläkään ei enää ole kivaa olla. Joka ei usko, miettiköön mitä tahansa Euroopan keskiaikaista feodaalivaltiota, jossa keskusvalta ulottui about täsmälleen niin pitkälle kuin mitä ritari ratsasti yhden päivän aikana.

On selvää, että optimitilanne on jossakin minarkistisen yövartijavaltion ja totalitarismin välillä. Me tiedämme hyvinvointivaltion toimivaksi, ja me tiedämme ja tunnemme sen tyyppiviat. Siksi sen alasajo olisi hirvittävä virhe. Mutta sensijaan tämä anarkotyrannia alkaa kehittymään silloin, kun yhteiskunnassa ovat väärät ihmiset puikoissa - aivan riippumatta hallinto- ja talousmallista. Hyvillä ajatuksilla, kuten asekontrollilla, on paha taipumus mennä mönkään - aseenkannon kriminalisoinnin jälkeen vain kriminaalit kantavat aseita. Kun itsepuolustus kriminalisoidaan, rikollisilla on täydellinen mielivalta.

Demokratiassa on totalitarismiin ja plutokratiaan verrattuna se hyvä puoli, että asioihin voi vaikuttaa äänestämällä, ja kun riittävän monelta hallintoalamaiselta palaa proppu, jopa paatuneimmankin lällyhumanistin on pakko todeta että ketuiksi meni. Ehkä on vain niin, että se, mikä on päättäjälle rasismia, on hallintoalamaisille protesti yhteiskunnan ajautumisesta kohti anarkotyranniaa. Tällöin moralisoinnin sijaan olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, missä oikein on vika. Ei syyllistää hallintoalamaisia.

Mitä on chutzpah, osa VIII

Tätä.

Ja tätä.

Siis eivätkö viranomaiset ikinä opi?

Juha Valjakkala - alias Nikita Fouganthine - on jälleen karkuteillä. Kolmoismurhasta elinkautiseen tuomittu jamppa on karannut niin moneen otteeseen, ettei enää laskuissa meinaa pysyä.

Eivätkö viranomaiset ikinä opi? Tämä jannu on, paitsi paatunut hörhö ja kolminkertainen murhaaja, ja hänet on diagnosoitu psykopaatiksi. Hän petkuttaa aina kun on tilaisuus ja karkaa aina, kun saa mahdollisuuden, ja tekee aina rikoksen. Kerta toisensa jälkeen, mitään katumatta, mitään oppimatta. Miehen rikosrekisteri on pitkä ja paksu kuin anakonda.

Elinkautisen tulee olla elinkautinen, varsinkin psykopaateille. Mielellään niin, että pannaan tällaisille venkuloille lukko reikeliin ja nakataan avain Keravanjokeen.

Sukurutsan sietämätön keveys

Keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta käy jatkuvasti, ja Vihreissä on väläytetty jo seuraavaksi lukumääräneutraalia avioliittoa eli polygamiaa - seurauksista piittaamatta. Tyypilliseen liberaaliin tapaan he puhuvat lukumääräneutraalista avioliitosta "yksilönvapauksiin" vedoten ja sanoen että aikuisella ihmisellä on oikeus valita, kenen kanssa pelehtii ja miten. Tottahan tuo toki on, mutta se on vain yksipuolinen totuus. Kaikki nimittäin vaikuttaa kaikkeen, ja moniavioisuus on erityisen tuhoisa perhemalli. Ei ainoastaan miesten kannalta, vaan naisten itsensä. Ruukinmatruuna on valmis väittämään, että 90% naisista ei ymmärrä omaa pitkän aikavälin parastaan, vaan he ovat hormoniensa vietävissä olevia hepsankeikkoja. Miehillä puolestaan järki ja kalu seisovat yhtä aikaa. Ruukinmatruuna totesi edellisessä masuuninlaskussaan, että yhteiskunnallinen vapaus ja yksilönvapaus ovat pitkälti toisensa poissulkevia asioita ja että mikä on hyväksi yksilöille ja heidän himoilleen, ei ole välttämättä hyväksi yhteiskunnalle.

Mutta yksilöliberalismin nimeen kaiken, mistä ei koidu suoranaista haittaa toisille, tulee olla sallittua - vaikkei se olisikaan hyödyllistä tai vaikka sillä olisi miten tuhoisat yhteiskunnalliset vaikutukset.

Ruukinmatruuna on pohtinut, että seuraavaksi otetaan varmaankin käsittelyyn ikäneutraali avioliitto eli pedofilia ja lapsimorsiamet, ja tämän jälkeen voidaan siirtyä lajineutraaliin avioliittoon eli zoofiliaan ja sen legitimointiin. Varmasti monien vihreiden naisten mielissä islamilaiset maat ovat niiiiiiiin paljon vapaampia kuin ahdistuneet, tiukkapipoiset ja seksistiset länsimaat, koska siellä kaikki tytöt voivat päästä naimisiin jo suoraan pyhäkoulusta.

On kuitenkin yksi avioliiton muoto, jonka legitimointia kukaan ei vielä ole ehdottanut, ja se on sukupuuneutraali avioliitto eli sukurutsa. Eli siis seksuaalinen kanssakäyminen omien läheisten verisukulaisten, kuten äidin, isän, siskon, veljen, lapsen, sedän, enon tai tädin kanssa. Jostakin kumman syystä täällä ahdasmielisessä ja suvaitsemattomassa länsimaailmassa sukurutsaa pidetään hyvin vastenmielisenä ilmiönä ja varsinkin suomalainen kansanperinne tuomitsee sukurutsan tiukasti - erilaisten hirviöiden ja kansantarujen roistojen ja epäsikiöiden kerrotaan saaneen alkunsa sukurutsasta ja miten Kullervon ja hänen sisarensa orastava intiimi suhde päättyi ikävällä tavalla. Eikä muualla länsimaissa olla tippaakaan suvaitsevaisempia - J.R.R. Tolkien on plagioinut tuon tarinan Narn i hin Huriniin ja kertoo siinä Túrinin ja Nienorin kielletyn rakkaustarinan. Englanninkin kielessä sana motherf*cker on pahimman luokan kirosana.

Sensijaan muualla maailmassa ollaan oltu paljon avomielisempiä ja suvaitsevaisempia sukurutsaa kohtaan. Faaraoiden ajan Egyptissä oli tapana naittaa faaraot sisarilleen, ettei jumalallinen veri laimenisi tavallisten kuolevaisten vereen, ja muinaisen Egyptin viimeinen hallitsija Kleopatra VII oli sisarusavioliiton tulos. Samoin Raamatussa Aabraham ja Saara olivat isänpuoleisia sisaruksia, ja me kaikki ihmiset olemme Aatamin ja Eevan lasten sukurutsan tulos, sillä mistäpä he olisivat muualtakaan löytäneet parittelukumppaneita kuin sisaruksistaan? Ennen kun sukurutsa kielletään Mooseksen laissa, Raamatusta löytyy paljon kuvauksia sisarusrakkaudesta. Inkavaltiossa hallitsijat naitettiin sisaruksilleen ja Thaimaan sekä Havaijin kuningashuoneet ovat tunnettuja tästä käytännöstä. Ohessa vielä lisää aiheesta.

Mutta kaikkein myötämielisin kulttuuri sukurutsaa kohtaan lienee varmaankin islamilainen. Ruukinmatruuna laski masuunia aiheesta Mitä serkumpi, sen herkumpi ja islamilaisen maailman serkusavioliitoista, ja Koraanin Lehmän suuran jakeen 2:223 katsotaan legitimoivan sukurutsan. Katsotaan, että puutarhurilla on oikeus nauttia oman tarhansa hedelmistä ja katsotaan myös, että sukurutsa vahvistaa suvun ja klaanin yhteenkuuluvuussiteitä. Tämä vaikutus on aivan todellinen, ja se selitetään tuossa edellisen kappaleen viimeisessä linkissä. Myös Liittoutuneiden suura 33:37 vahvistaa, että miehelle on sallittua yhtyä ottopoikansa ex-vaimoon.

Ruukinmatruunan täytyy myöntää oma tyhmyytensä ja kokemattomuutensa ja se, ettei hän ole koskaan ollut sillai sen enempää isänsä kuin veljiensäkään kanssa kuin muidenkaan verisukulaistensa. Tässä suhteessa monet islamilaiset naiset ovat paljon edistysmielisempiä.

Sukurutsakieltoa on perusteltu sillä, että a) sukurutsa on vastenmielistä ja b) se voi aiheuttaa perinnöllisten sairausten yleistymistä. Nuo perusteet ovat helposti kumottavissa. Lainsäädäntö ei ikinä voi perustua vastenmielisyydelle, sillä kyseessä on tunne, joka on subjektiivinen; lainsäädäntö voi perustua vain seuraamuksille ja oikeushyvien loukkaamiselle. Toisaalta myös jos käytetään ehkäisyä, voidaan välttää ei-toivotut raskaudet. Sukurutsa on suhteellista. Sukurutsan kieltämiselle ei siis ole mitään faktuaalista perustetta sen enempää kuin zoofilian tai polygamiankaan kieltämisella.

Kulttuurirelativismin mukaan yksikään kulttuuri ei ole toista huonompi, on vain erilaisia kulttuureja, eikä meillä ole mitään moraalista oikeutta pakottaa ketään toista tottelemaan omia normejamme. Maailmassa on ollut ja on yhä paljon kulttuureja, joissa sukurutsa on joko normi tai hyväksyttävää. Japanissa 近親相姦, kinshinsōkan ei ole kirosana. Ohessa hyvää keskustelua asiasta, ja Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka ovat löytäneet sukurutsan sietämättömän keveyden. Lloyd deMause kirjoittaa erinomaisesti sukurutsan universaaliudesta ja siitä, miten se on joskus maailmassa ollut normi. Monikulttuurisuuteen kuuluu vieraiden kulttuurien tapojen ja käytäntöjen ymmärtäminen, salliminen, hyväksyntä ja suvaitseminen. Muutoin on bigotti.

ViNO (Vihreät Nuoret ja Opiskelijat) ovat ottaneet tapetille jo lukumääräneutraalit avioliitot ja niiden legitimoinnin sekä sallimisen suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden nimessä. Milloin Vihreät Nuoret ja Opiskelijat ry. ottaa asiakseen sukupuuneutraalien avioliittojen ajamisen Suomessa?

Vapauden neljä ulottuvuutta

Liberalismi tarkoittaa ideologiaa, joka pitää vapautta ja vapaamielisyyttä korkeimpana arvona. Vapaus voidaan määritellä joko negatiivisena (pakon tai velvollisuuden puuttumisena) tai positiivisena (oikeus tai lisenssi johonkin asiaan), ja yleensä katsotaan negatiivisen vapauden olevan vahvempi kuin positiivisen vapauden. Liberalismille vastakkainen ideologia on autoritarismi, joka painottaa pakkoa, kuria, tottelemista ja auktoriteettia.

Vapaus voidaan myös tulkita neljän ulottuvuuden kautta:

1. Yhteiskunnallinen vapaus

Yhteiskunnallinen vapaus tarkoittaa negatiivisessa mielessä vapautta mielivallasta, vapautta sorrosta, vapaus pakkotyöstä, vapautta henkeen ja terveyteen kohdistuvasta uhasta, vapautta vainoamisesta, vapautta ahdistelusta ja vapautta fyysiseen, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen habitukseen kohdistuvista loukkauksista. Se tarkoittaa positiivisessa mielessä vapautta liikkua, vapautta valita asuinpaikka, vapautta ottaa osaa yhteiskunnalliseen toimintaan ja vapautta äänestää vaaleissa. Sanottaessa Suomi on vapaa maa! tarkoitetaan yleensä yhteiskunnallista vapautta.

2. Yksilöllinen vapaus

Yksilöllinen vapaus tarkoittaa sananvapautta, uskonvapautta, liikkumisvapautta, sananvapautta, elinkeinonvapautta, ilmaisunvapautta, opiskelunvapautta ja ammatinvalinnanvapautta. Yksilönvapaus kattaa kaikki ne positiiviset ja negatiiviset vapaudet, jotka koituvat yksilön itsensä kontolle.

3. Sosiaalinen vapaus

Sosiaaliseen vapauteen kuuluu vapaus heitteillejäämisestä, vapaus mielivallasta, vapaus hyväksikäytöstä, oikeusturva, sosiaaliturva, toimeentuloturva, vapaus julmista ja epätavallisista rangaistuksista, vapaus rehelliseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin, vapaus valita puolisonsa ja ihmissuhteensa ja vapaus perheväkivallasta. Sosiaalisiin vapauksiin kuuluvat kaikki ne vapaudet ja oikeudet, jotka liittyvät ihmistenvälisiin suhteisiin sekä yksilön ja yhteiskunnan välisiin suhteisiin.

4. Taloudellinen vapaus

Taloudelliseen vapauteen kuuluu vapaus mielivaltaisesta verotuksesta, vapaus pakko-otosta, vapaus omistamiseen, vapaus ostaa ja myydä, vapaus tehdä työtä, vapaus saada palkkaa, vapaus harjoittaa pörssitoimintaa, vapaus käyttää rahaansa vapaasti, ja kaikki muut finanssitoimintaan liittyvät oikeudet ja vapaudet. Voidaan sanoa, että taloudelliset vapaudet ovat kaikkein perustavimmanlaatuisia vapauksia, sillä ilman taloudellisia vapauksia - ilman kulkuvälineitä ei olisi liikkumisenvapautta, ilman viestimiä ei olisi sananvapautta, ilman tuotantovälineitä ei olisi ammatinvapautta ja ilman vapaata vaihdantaa ei olisi kapitalismia vaan eläisimme jonkinasteisessa pakkovallassa.

Kuitenkin kaikki neljä vapauden ulottuvuutta voivat toteutua täydellisesti vain aniharvoin ja vain tietyissä tilanteissa, ja monet vapauksista ovat toisensa poissulkevia tai johtavat ristiriitaan. Esimerkiksi positiivinen vapaus - sananvapaus - on ristiriidassa negatiivisen vapauden eli vapauden sosiaaliseen habitukseen kohdistuvista loukkauksista kanssa. Siksi lainsäädännössä sananvapaudesta on tiukat pykälät joilla sitä rajoitetaan niin, että kunnianloukkaukset, uskonrauhan loukkaaminen ja muut negatiiviset vapaudet joita sananvapaus voi loukata, säilyvät rikkumattomina ja näitä rajoja ylittävä toiminta kriminalisoidaan. Samoin esimerkiksi hädänalaisen tilan hyväksikäyttö tai heitteillejättö on kriminalisoitu. Seksuaalista vapautta rajoitetaan esimerkiksi suojaikärajoilla, raiskauksen kriminalisoinnilla, insestin ja sukurutsan kielloilla, polygamian kielloilla ja zoofilian kriminalisoinnilla. Liikkumisenvapautta rajoitetaan monin eri tavoin kuten oikeudella aidata yksityisalue tai kieltää siellä liikkuminen - sotilasalueelle luvaton tunkeutuminen saattaa maksaa tunkeilijan hengen. Omistamisenvapautta rajoitetaan mm. sisäpiirikauppojen ja kartellien kiellolla sekä kiristämisen ja petoksen kriminalisoinnilla. Kun kaksi vapautta joutuvat ristiriitaan, negatiivinen on aina vahvempi, ja toisaalta katsotaan eri vapauksien olevan keskenään arvohierarkiassa.

Ohessa kymmenen oikeutta ja vapautta ja muuta asiaa, joista ruukinmatruuna ei tingi. Eikä edes keskustele niistä tinkimisestä. Kaikesta muusta voidaan neuvotella, mutta ei näistä kymmenestä.

Vapaus on periaatteessa hyvä asia. Miksi sitten sanalla liberaali on huono maine - ja miksi sana uusliberalismi on kirosana?

Syy on siinä, että vapaus mahdollistaa myös mitä törkeimmät väärinkäytökset silloin, kun heikon ja vahvan intressit menevät ristiin. Tilaa, jossa vapaus on maksimissaan ja jossa auktoriteetteja ei ole, kutsutaan anarkiaksi. Tilaa, jossa mitään sääntöjä ei kyetä luomaan vaan jossa jokainen tekee mitä mieleen juolahtaa, kutsutaan anomiaksi. Käytännössä anomia ja anarkia käyvät käsi kädessä, ja ainoa laki tällöin on vahvemman oikeus ja kuudestilaukeavan laki. Ja koska ihmisluonne on mitä on, joka ainoa järjestäytynyt yhteiskunta on katsonut tarpeelliseksi säätämään lakeja rajoittamaan sitä käytöstä, mitä on sallittua tehdä ja mistä rangaistaan. Ensimmäinen tunnettu rangaistus oli kuolemanrangaistus. Se oli pitkään ainoa käytössä ollut rangaistusmuoto.

Ja juuri nämä vapauden väärinkäytökset - ihmisluonto kun vain sattuu olemaan mitä se on - johtavat siihen, että liberalismilla on paha nimi. Toinen syy on siinä, että positiivisia vapauksia ei voi olla olemassa ilman negatiivisia, ja positiivinen vapaus pääsääntöisesti voidaan järjestää vain rajoittamalla jonkun toisen negatiivisia vapauksia - esimerkiksi vapaus peruskoulutukseen voidaan järjestää vain rajoittamalla taloudellisia vapauksia verotuksella. Yhdysvalloista termistä "liberaali" on tullut synonyymi moraalittomalle, selkärangattomalle ja seurauksista piittaamattomalle ihmiselle; oikeampi nimi tällaiselle olisi "libertiini". Onpa Yhdysvalloissa menty niin pitkälle tässä loanheitossa, että termit "liberaali", "natsi" ja "sosialisti" samaistetaan toisiinsa.

Mutta liberaaliudella on toinenkin kääntöpuoli ja se on piittaamattomuus. Kun ihmisellä on pelkkiä vapauksia, hän ei välitä velvoitteistaan eikä rasitteistaan tippaakaan eikä hän kunnioita muiden vapauksia ja oikeuksia. Piittaamattomuus voi ilmetä välinpitämättömyytenä, jolloin ihminen ei välitä moraalisista velvoitteistaan tai pahimmillaan täydellisenä sosiopatiana, jolloin hän suhtautuu toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja sen normeihin vihamielisesti. Joko täysin avoimesti tai sitten peitellysti ja kierosti.

Ja tietyn rajan jälkeen mitä vapaampi ihminen on, sitä taipuvaisempi hän on käyttäytymään psykopaatin tavoin. Ihmiset käyttäytyvät fiksusti ja nätisti vasta silloin, kun heiltä viedään vapaus elää sikamaisesti.

Tämä taipumus psykopatiaan - jota sekä Ayn Rand että Friedrich Nietzsche niin kovasti ihannoivat, ei rajoitu ainoastaan ihmisiin, vaan myös organisaatioihin ja juridisiin henkilöihin; suuuryritykset käyttäytyvät kuin psykopaatit.

Mutta - hyvät lukijat - älkää antako tämän asian hämätä. Psykopatia on ihmisen luonnontila. Jokainen pikkulapsen äiti tietää tämän - lapset eivät ole pieniä enkeleitä, vaan he ovat pieniä psykopaatteja. Me olemme pohjimmiltamme pahoja ja se, että hyvyyttä ylipäänsä on olemassa, on se teodikean ongelma, ei pahuus. [Koko teodikean ongelma lakkaa olemasta, jos oletamme Jumalan olevan pohjimmiltaan paha. Niinpä hänen luonteenkuvaansa kuuluu petokset ja valehtelu.] Oheinen teksti on äärimmäisen hyvää - ja hyytävää - luettavaa. Koska kuitenkin kyky erottaa hyvä ja paha on ihmisyyden perimmäinen tunnusmerkki ja koska ihmiset näin pääsääntöisesti ovat hyviä, psykopatiaa pidetään sekä ei-toivottavana luonteenpiirteenä että ei-toivottavana käytösmallina. Täydellisessä vapaudessa siis psykopaattiselle käytökselle - niin yksilölliselle kuin insititutionaalisellekaan - ei ole mitään pidäkkeitä, ja sitä pidetään yleisesti ei-toivottavana asiantilana.

Ja tämä pätee kaikkiin neljään vapauden ulottuvuuteen. Yhteiskunnallisesti se johtaa holhousvaltioon. Yksilöllisesti se johtaa pilalle hemmoteltuihin kermaperseisiin. Sosiaalisesti se johtaa kaikenkarvaisiin anarko-Markoihin. Ja taloudellisesti se johtaa plutokratiaan.

Kaikista vapauden muodoista taloudellinen vapaus on kaikkein perustavanlaatuisin - ja samalla myös kaikkein tuhoisin. Täydellinen taloudellinen vapaus johtaa väistämättä plutokratiaan, ja sitä ei yleisesti pidetä hyvänä yhteiskuntamuotona, sillä plutokraatit ovat väistämättä myös psykopaatteja. Mutta tällainen vapaus tietää myös kaikkien muiden vapauksien menetystä. Yksikään plutokraatti ei voi sietää yhtäkään kilpailijaa itselleen - eikä myöskään minkäänlaista arvostelua, kritiikkiä tai protestia. Niinpä täydellinen taloudellinen vapaus merkitsee lopulta totalitarismia muilla yhteiskunnan aloilla ja vapauksien muiden ulottuvuuksien luhistumista. Me emme elä missään satumaailmassa emmekä teoreettisessa ideaalimaailmassa, vaan ihmisten maailmassa, jossa ihmiset ovat p*skiaiskuorrutettuja p*skiaisia p*skiaistäytteellä.

Jos ja kun talousliberalismi johtaa ennemmin tai myöhemmin plutokratiaan, se merkitsee tällöin että talousliberalismi sekä sosiaaliliberalismi ovat toisensa poissulkevia vastakohtia, siinä missä yhteiskunnallinen liberalismi ja yksilöliberalismi sulkevat toisensa pois. Vapaamielisen yhteiskunnan ja kansalaisvapauksien säilyttämiseksi talouden pitää olla kurissa. Tämä on asia, joka on historian saatossa opittu katkeralla tavalla. Jos talous on täysin vapaa, johtaa se rajusti polarisoituneeseen yhteiskuntaan, jossa on vähän upporikkaita ja paljon rutiköyhiä eikä keskiluokkaa nimeksikään. Kuitenkaan implikaatio ei päde toiseen suuntaan: se, että talous pannaan väkisin kuriin, ei ole tae vapaamielisestä tai hyvinvoivasta yhteiskunnasta, vaan se voi tuottaa Neuvostoliiton. Myöskään sosiaalinen kontrolli, elämäntapatarkkailu ja normiruuvien kiristäminen eivät luo vaurautta tai valtiolle rahaa.

Uusliberalismi on merkinnyt sosiaalivaltion ja sosiaalisien vapauksien alasajoa ja taloudellisten vapauksien ylikorostamista. Seuraukset ovat olleet tuhoisia - yhteiskunnan polarisoituminen, naisten aseman heikkeneminen, keskiluokan eroosio, valtioiden ylivelkaantuminen ja toinen toistaan seuraava talouskriisi. 1800-luvun virheistä ja siitä imperialismi- ja globalisaatiokehityksestä, joka johti ensimmäiseen maailmansotaan, ei ole opittu tippaakaan. Ensimmäinen maailmansota ja klassinen liberalismi aikaansai kommunismin ja fascismin. On todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin nousee autoritaarinen liikehdintä - toivottavasti se ei ole islam. Merkit ovat pahat; Occupy Wall Streetin hajottaminen väkivalloin ei lupaa hyvää. Kun muutos tulee, se yleensä tapahtuu äkkiarvaamatta ja salamannopeasti, muutamassa viikossa. Yhdysvallat on konkurssikypsä, ja useimmat Euroopan maat ovat korviaan myöten veloissa. Maailman suurimmista nettorahoittajista on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tullut maailman suurimpia velallisia, kiitos harjoitetun uusliberalistisen politiikan. Teoria ei ole tuottanut käytäntöön sovellettuna positiivisia tuloksia sen enempää kuin sosialisminkaan osalta. Yhdysvalloista on tullut dekadentti savijalkainen jättiläinen - aivan kuten Länsi-Roomasta 400-luvulla; vaikka se vaikuttaa vauraammalta kuin ikinä ja sotilaallisesti vahvemmalta kuin ikinä, se todellisuudessa on taloudellisesti konkurssitilassa, sen velat ylittävät sen maksukyvyn, se on deindustrialisoitunut rajusti ja se on brasilifikoitumassa upporikkaisiin ja rutiköyhiin keskiluokan erodoituessa koko ajan pahemmin.

Ruukinmatruunan korvissa soivat nyt Arnold Toynbeen sanat dekadentista sivilisaatiosta ja sen muuttumisesta plutokratiaksi, ja mitä siitä seuraa: Se sivilisaatio, joka ensimmäisenä kehittää sekä sisäisen proletariaatin että ulkoisen proletariaatin, romahtaa nopeimmin. Yhdysvalloilla on jatkuvasti ollut ulkoinen proletariaatti - meksikolaiset. Nyt sinne on syntymässä sisäinen proletariaatti. Liittovaltion konkurssitila ei taatusti helpota tilannetta.

Konservativismi ei ole liberalismin vastakohta, vaan konservativismi tarkoittaa oppimista menneisyyden virheistä ja toimimista tavalla, joka tiedetään toimivaksi. Kysymys on nyt siitä, kumpaa vapautta pidetään arvokkaampana: taloudellista vapautta vaiko sosiaalista vapautta. Yhteiskunnallisten vapauksien ja yksilönvapauksien kanssa Suomessa on varsin hyvä tasapaino.

Ruukinmatruuna jää miettimään sitä, missä kohden on taloudellisten ja sosiaalisten vapauksien osalta hyvä tasapainotila.

Päivän mietelmä

Parhaimmat meistä kuolevat nuorina. P*skiaiset sensijaan ovat riesana pitkään... pitkään... pitkään....

Hunnutettu nainen, riisuttu mies

Ruukinmatruuna on, kuten tiedämme, ensimmäisen aallon feministi ja sanoutuu jyrkästi irti feminismin toisesta, vasemmistovetoisesta, aallosta. Ruukinmatruuna on vahvasti sitä mieltä, että kaikille samat oikeudet ja samat velvollisuudet mutta ei yhtään enempää. Siinä vaiheessa, kun feminismi muuttuu tasa-arvoa ajavasta liikkeestä naisten ylivaltaa tavoittelevaksi liikkeeksi, se muuttuu pelkäksi vihaliikehdinnäksi erilaisten white power -liikkeiden tavoin, ja alkaa toimimaan itseään ja asiaansa vastaan. Siinä vaiheessa, kun poikalapsen synnyttämistä aletaan pitämään petoksena koko naissukupuolta vastaan, ollaan kertakaikkiaan menty liian pitkälle. Näin siis itse poikalapsen äitinä. Ruukinmatruuna ei olisi matruuna, jos hän olisi jokin kotkottava nynnykana, mutta hän ei myöskään olisi matruuna, jos hän olisi hypännyt feminismin kelkkaan, vaan hän hyvin todennäköisesti olisi tällöin jokin miehiä patologisesti vihaava hörhöhumanisti.

Se julkinen salaisuus on, että useimmilla nykyfeministeillä on sekä tolkku että pallo täysin hukassa, ja vaikka joku Gudrun Schyman onkin omanlaisensa hörhö, niin kovin, kovin monet feministit eivät näe metsää puilta eivätkä kykene näkemään asiaa ns. laajemmalta perspektiiviltä, vaan papukaijamaisesti toistavat ideologiaansa ja sen iskulauseita, kuten "naisen euro on 80 snt" (voi voi, on se ikävää ettei kosmetologi tienaa samaa kuin dippainssi). Ruukinmatruuna törmäsi oheiseen tekstiin, joka varsin hyvin valaisee toisen aallon feminismin pallohukkaisuutta. Se on kuin suoraan jostaon marxilaisen hölynpölytuubageneraattorin näppikseltä: kun ruukinmatruuna kuulee sanan "sorron syvärakenne", on aika kaivaa esiin happipeitsi.

Kailon havainnot sinänsä ovat aivan oikeat - islamilaiset maat ovat harvinaisen viheliäisiä paikkoja naiselle asua ja elää, ja jos länsimaissa nainen lähtee siihen narsistiseen kilpailuun alfakoiraista ja ottaa itselleen niskaansa ne kaikki ulkonäkö- ja sosiaaliset paineet, niin voi olla täysin varma, että pimahtaa. Mutta johtopäätökset, joita Kailo niistä tekee, ovat täyttä huuhaata. Kaiken takana ei ole mikään mystinen patriarkaatin salaliitto. Kaiken takana on sokea, järjetön ja päämäärätön voima nimeltään kulttuurievoluutio. Kyse on puhtaasti meemien ja meemipleksien kamppailusta kulttuurievolutiivisesta dominanssista, ei miesten hirmuvallasta.

Tärkein ero on siinä, että islamilaisessa maailmassa sorto perustuu institutionaaliseen väkivaltaan - sellainen nainen, joka islamilaisessa kulttuurissa osoittaa itsenäisyyttä ja omaa tahtoa, tapetaan hyvin suurella todennäköisyydellä, kun taas länsimaissa naiset tekevät sen ihan itse, omasta tahdostaan. Ei jumankekka kukaan käske eikä pakota yhtäkään tyttöä olemaan bimbo! Ei kukaan käske yhtäkään tyttöä meikkaamaan, flirttaamaan, keikistelemään tai pukeutumaan muotivaatteisiin. Se on jokaisen naisen oma valinta. Ja syy on aivan puhtaasti kulttuurievolutiivinen. Kyse on parinvalinnasta - siitä, että parinvalinnassa se on nainen, joka aina päättää - ei ikinä mies. Ja tällä meikkaamisella, flirttailulla, keikistelyllä ja muodin orjuudellan nainen viestii omaa statustaan ja kilpailukykyään toisille naisille. Ei suinkaan pahalle patriarkaatille. Nainen, joka ei tähän kilpailuun ryhdy, menettää statuksensa toisten naisten silmissä. Mutta ei miesten! Tässä on vissi ero. Ruukinmatruuna itse huomasi tämän asian; kun hän hyppäsi tästä kilpailusta pois peruskoulun jälkeen, niin samalla mahdollisuudet alfakoiraan saamiseen kyllä menivät ja muut tytöt katsoivat pitkin nenänvartta, mutta hän huomasi että maailmassa on valtava määrä miehiä beetasta oomegaan ja useat heistä olivat jopa hyvää ja uskollista isäainesta. Miehille asia on pääsääntöisesti herttileijan yhdentekevä, kunhan nainen on psyykeltään suunnilleen tolkullinen ja suunnilleen tavallisen näköinen. Liimatilheä ei halua kukaan.

Kailo iskee kirveensä pahemman kerran kiveen. Hän kirjoittaa:

Siinä missä monien muslimimaitten naisten keho, jopa katse halutaan kätkeä uskonnollisen fundamentalismin nimissä, länsimaissa nainen on tyypillisesti miehisen talousfundamentalismin ja siihen kytkeytyvän kontrolloivan katseen "narsistinen" kohde: pornon kyllästämässä markkinataloudessa häntä ei peitetä vaan päinvastoin riisutaan niin paljaaksi kuin vain vallitseva eetos sallii. Samalla hänetkin leimataan miehen heikkouksien uhkaajaksi ja uhmaajaksi. Tässä on kyse tyypillisestä vallasta riisutun ryhmän syyllistämisestä ja huomion siirtämisestä pois pukeutumis- tai alastomuuskoodeja ylläpitävästä sukupuolijärjestelmästä. Niin länsimaiden kuin Lähi-Idän naiset ovat patriarkaatissa ulkoa tulevan kontrollin ja säätelyn kohteita, joskin eri tavoin. Nainen ei ole kummassakaan tapauksessa omaehtoisen seksuaalisuutensa subjekti; patriarkaalinen yhteiskunta, uskonto, markkinat, kapitalismi ja patriarkaatti määrittelevät ja hallitsevat eri tavoin hänen haluaan. Tämä ei tarkoita etteikö naisilla olisi minkäänlaista vaikutus- tai itsemäärämisvaltaa, etteikö hän voisi neuvotella ja jopa performoida sukupuolen "tyyliään" osittain tai täysin tietoisena sukupuolisuhteiden mielivaltaisesta luonteesta.

Länsimaissa naista ei "riisuta". Hän riisuu itse itsensä. Sillä on vissi ero. Kailon havainto islamilaisesta maailmasta on aivan oikea, mutta hän haluaa nähdä sortoa vaikka väkisin myös länsimaissa. Totuus on, että länsimainen nainen riisuuntuu ihan itse voidakseen vetää miehiä hepistä. Ja siinä samassa nainen myös aivan omaehtoisesti alistuu markkinavoimille - sokeille, päämäärättömille ja mielettömille kulttuurievolutiivisille voimille. Hän prostituoi ihan itse itsensä, luopuen sosiaalisesta itsemääräämisoikeudestaan saadakseen seksuaalisen vallan itselleen. Ja länsimainen nainen tekeekin sen niin hyvin ja perusteellisesti, ettei huomaa asiaa edes itsekään.

Ei, hyvät ystävät. Ruukinmatruuna kertoo nyt julkisen salaisuuden ääneen. Pojaksi syntyminen ei ole milloinkaan ollut mikään etuoikeus eikä se ole milloinkaan merkinnyt dominanssia. Pojaksi syntyminen merkitsee ainoastaan sitä, että sinun kyyneleilläsi, tuskallasi, kivullasi ja kokemallasi vääryydellä ei ole mitään merkitystä. Poikien ja miesten maailma on äärimmäisen väkivaltainen, armoton ja epäoikeudenmukainen. Juice Leskinen summaa kaiken varsin hyvin:

Isä poikaa löi, hän kasvatti piesten,
pani lopulta kouluun miesten:
Vaikka turpiin saa, ei saa valittaa
aina vahvempi sortaa heikompaa

Tässäkään kyse ei ole mistään myyttisestä patriarkaatin salaliitosta, vaan aivan puhtaasti kulttuurievoluutiosta yhdistyneenä biologiseen evoluutioon: voittaja vie kaiken. Pojaksi syntyminen merkitsee häviäjän osaa kaikille muille pojille paitsi niille harvoille, jotka koppaavat pääpotin ja voittavat kaiken. Ja jokainen nainen, joka lähtee mukaan tuohon riisumiskilpaan, tavoittelee juuri näitä harvoja alfakoiraita ja identifioi itsensä ja muut miehet heihin. Feministien mielissä patriarkaatilla on salaliitto ja miehillä dominanssi siksi, että jotkut harvat alfakoiraat ovat siinä asemassa. Leijonanosalle miehistä elämä on verta ja räkää. [Yleensä onneksi kuvainnollisesti.] Mutta miehillä ei ole vaihtoehtoja. Jokainen mies, joka yrittää riistäytyä tuosta kilpailusta irti, sotketaan suohon. Yksikään nainen ei kunnioita tällaista miestä ja tällaista miestä vältetään kuin ruttoa ja halveksitaan koko sydämestä. Miehen tulee olla alfakoiras, vaikkei hän haluaisikaan tai hänellä ei olisi siihen kykyä. Kyse ei ole patriarkaatin salaliitosta vaan kulttuurievoluutiosta. Sukupuoliroolit muotoutuvat niin, että ne kussakin vallitsevassa miljöössä pyrkivät tuottamaan mahdollisimman hyvän vasteen annetuille haasteille. Ja juuri tätä Juice tarkoittaa tuolla siteerauksen viimeisellä sanalla: vaikka turpiin saa, ei saa valittaa - aina vahvempi sortaa heikompaa. Kulttuurievoluutio ei tunne sellaisia käsitteitä kuin "oikeudenmukaisuus", "reiluus" tai "hyvyys". Mies, joka protestoi asiasta, menettää miehuutensa naisten silmissä - ja varsinkin feministien silmissä. Tämän voi huomata siitä kohtelusta, jonka miesasialiike on saanut osakseen. Todellisuudessa feministit itse pönkittävät tätä sukupuolijärjestelmää ihan itse - joko tietäen tai sitten tietämättään - ja vain pahentavat sitä. Sukupuolijärjestelmät eivät suinkaan ole seurausta mieshegemonian psykologisesta, viestinnällisestä, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ylivallasta, jonka turvin naiset olisi sosialisoitu yhdessä muiden valtaa vähemmän omaavien ryhmien kanssa hyväksymään alisteinen ja riippuvaisempi asemansa ikäänkuin "luonnollisena" ja jopa suotavana. Ne ovat seurausta kulttuurievoluutiosta - siitä, mikä kulloinkin vallitsevassa miljöössä tuottaa parhaimman tai ainakin vähimmin huonon lopputuloksen. Yksilövalinta on aina vahvempi kuin ryhmävalinta; parhaimmin eivät suinkaan menesty ne yksilöt, jotka ottavat toiset lajin yksilöt ja heidän jälkeläisensä huomioon, vaan ne, jotka toimivat kaikkein itsekkäimmin ja pyrkivät surmaamaan kilpailijoidensa jälkeläiset. Tämä yksinkertainen biologinen tosiasia jää feministeiltä huomaamatta. Kailo jatkaa:

Sylvia Walbyn mukaan naisten itsenäistyminen yksityisen alueella on kaikesta edistyksestä huolimatta johtanutkin siihen, että heidän seksuaalisuuttansa kontrolloidaan nyt yhä voimakkaammin julkisella alueella. Pornografia ja prostituutio ovat tämän julkisen kontrollin näkyvimpiä muotoja. Paradoksaalista onkin, että näitä instituutioita usein puolustetaan seksuaalisen vapauden nimissä. "Vapaa" länsimainen nainen riisutaan lisääntyvästi kaupallisiin alkutekijöihinsä markkinatalouden mantraksi muodostuneen kilpailukyvyn ja talouskasvun sekä tuottavuuden nimissä. Kun uskonnollinen fundamentalismi haluaa kätkeä naisen "synnillisen" ja syntiin kiihottavan ruumiin, taloudellinen fundamentalismi haluaa taas lypsää siitä kaikki mahdolliset ja mahdottomat voitot. Ihmisyys on globalisaation ajalla alennus- ja polkumyynnissä ja nainen tämän eetoksen keulakuva pornoistuvassa arjessa. Seksuaalinen kaksinaismoraali ja siihen liittyvä naisen seksuaalisuuden hallinta ovat arkipäivää niin Lähi-Idässä kuin pohjoismaissa. Nainen on kehonkaupan pääobjekti jota rahavalta luonnollisesti tukee. Aivan kuten musliminainen voi selittää hunnun toimivan hänen itsemääräämisensä symbolina, länsinainen saattaa kokea kauneuden rituaalimenot ja kehonkontrollin voimaannuttavana. Kyse on mielestäni tietoisuudesta; tietoisena valintana hunnunkäyttö tai kehonmuokkaus saattavat hyvinkin lisätä tunneta oman elämän ohjaamisesta. Missikilpailutkin voivat toimia tiedostavan naisen "sukupuoliperformanssina" jossa hän itse hyödyttää sukupuolirooliaan suostumatta alistus-instituution kaikkiin loukkuihin.

Jälleen oikeat havainnot mutta väärät johtopäätökset. Kailo ei tajua, että nainen kauppaa itse kehoaan parinvalintamarkkinoilla. Ja juuri tähän länsimainen nainen pyrkii hyppäämällä kauneusmarkkinoiden kelkkaan - kohentamaan omia parinvalintamahdollisuuksiaan kilpasiskojensa silmissä. Naiset eivät prostituoi itseään kauneusmarkkinoille itseään eivätkä patriarkaattia varten. He tekevät sen toiset naiset mielessään. Länsimaista naista ei suinkaan pakota alastomuuteen patriarkaatti eivätkä patriarkaaliset sukupuolinormit, vaan toiset naiset ja kilpailu alfakoiraista. Tätä Kailo ei tajua eikä näe. Naisen seksuaalisuutta ei suinkaan kontrolloi mikään mystinen patriarkaatti, vaan toiset naiset ja heidän muodostamansa valintapaine. Alfakoiraita ei riitä jokaiselle naiselle - onneksi, sillä alfakoiraat pääsääntöisesti ovat hyvin huonoa perheenisäainesta.

Ruukinmatruuna on jo useasti todennut seksuaalisuuden olevan maailman tuhoisin voima ja sen irtipäästämisen kykenevän tuhoamaan kokonaisia sivilisaatioita. Tästä syystä jokainen tähän mennessä olemassaollut sivilisaatio on pyrkinyt kammitsoimaan seksuaalisuuden. Yksi keino, miten tähän on pyritty, ovat olleet tiukat perhenormit ja seksuaalimoraali, ja sitä ovat ajaneet ensisijaisesti naiset - siitä syystä, että naiset näin pääsääntöisesti (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) välittävät lapsistaan. Länsimainen seksuaalimoraali on ollut ensisijaisesti naisten - ei suinkaan patriarkaatin - aikaansaannos, juuri lastemme takia.

Mutta juurikin feministit ovat pyrkineet murtamaan nuo samaiset seksuaalinormit - sillä vain aniharvalla feministillä on omia lapsia ja vielä harvemmat välittävät heistä. Seksuaalinormien murtuminen ei ole vapauttanut meitä mihinkään hedonistiseen onnelaan. Free sex isn't free like free speech nor free beer. It is free like free fighting. Sodassa ja rakkaudessa todellakin kaikki on sallittua, ja nihilistisimmät, egoistisimmat ja hedonistisimmat yksilöt korjaavat potin. Tuo kauneuskilpailu ja itsensä prostituoiminen markkinavoimille on seurausta seksuaalisesta vapautumisesta. Tätä feministit eivät suostu myöntämään, vaan syyttävät siitä jotain myyttistä "patriarkaattia".

Mutta paljon pahemmin kuin naiset tuosta seksuaalisesta vapautumisesta ovat kärsineet miehet. Lukuunottamatta joitakin harvoja alfakoiraita, useimpien miesten elämä on nykypäivänä paljon tukalampaa kuin ennen 1960-lukua. Suurin osa miehistä kohtaa tilanteen, jossa he yksinkertaisesti eivät kelpaa kenellekään. Miehen seksuaalinen markkina-arvo on aina alempi kuin naisen ja miesten henki on halpa. Niinpä valtava määrä miehiä syrjäytyy kokonaan pois parinvalintamarkkinoilta - ja mikä kaikkein tuhoisinta, suurin osa heistä on sosiaalisesti erinomaista isäainesta.

Ensimmäisen aallon feministi Kay Hymowitz on kiinnittänyt asiaan huomiota. Tekstissään Where Have All Good Men Gone hän analysoi tätä tuhoisaa kehitystä ja sitä, mihin kaikki johtaa. Seksuaalinen vapautuminen on merkinnyt miehien riisumista. Heidät on riisuttu. Vallasta ja sen mukana tulevasta vastuusta. Lopputuloksena on valtava märä kidulteja - kronologisesti aikuisia ihmisiä, jotka elävät jatkettua teini-ikää.

Tosiasia on, että mies ei ikinä aikuistu, jos häntä ei valtauteta siihen. Mies kykenee tulemaan toimeen yllättävän vähällä ja silti tekemään olonsa mukavaksi. Jokainen ikinä poikamiesboksissa käynyt tietää sen. Miehelle vaatteet ovat olemassa vain kehon suojaamiseksi luonnonvoimilta; hänen asuinpaikkansa ei ole suinkaan koti, vaan luola, jossa hän viettää yönsä ja harrastelee ja tukikohta, josta käsin hän käy ulkomaailmassa. Silloin, jos mies ei saa valtaa, hän pyrkii välttämään kaikkea vastuuta ja vastuunottoa. Miehet ovat hyvin rationaalisia olentoja, ja he osaavat arvioida erinomaisen hyvin sellaisen käsitteen kuin panos-tuottosuhde, ja tietävät, että kovalla työllä saa pääsääntöisesti vain rakkoja käsiin. Niinpä sinkkumiehet yleensä tekevät työtä täsmälleen niin paljon että saavat kuitattua sillä elämäntapansa ja harrastuksensa eikä heillä useinkaan ole ammatillista tai sosiaalista kunnianhimoa. He haluavat vain pitää hauskaa.

Vasta silloin, jos mies saa valtaa - avioliiton tai isyyden kautta - hän myös kasvaa vastuuseen ja sitämyötä aikuisuuteen. Joskus aikoinaan miehen elämää leimasi sarja siirtymäriittejä: ammattitutkinto - työpaikka - asunto - taloudellinen riippumattomuus - avioliitto - isyys. Tämä kaikki oli kasvua aikuisuuteen. Yleensä täysin vastuuttomasta, huolettomasta ja vetelästä jätkästä kasvaa täysin vastuullinen ja aikuinen mies noin kolmessa vuodessa valtauttamisen ja sitä seuraavan vastuun myötä. Nykypäivänä noihin kaikkiin askeliin liittyy hirvittävä määrä epävarmuutta sekä niin valtavia taloudellisia riskejä, että koko ajan yhä harvempi mies viitsii vaivautua. Vuonna 2010 alle 40-vuotiaista miehistä noin 40% ei ole koskaan ollut naimisissa ja 60%:lla ei ole yhtään lasta. Kun mies riisutaan, tuloksena on ylikasvanut mutta ei aikuistunut teinipoika.

Tämän päivän nuorimies on kuin näyttelijä, joka ei tiedä vuorosanojaan mutta joka tietää, mitä ei tule sanoa. Hän joutuu kilpailemaan brutaaleilla ja armottomilla työmarkkinoilla, mutta hän ei voi esiintyä liian dominoivana tai itsevarmana, muuten hän saa šovinistin leiman. Hän ei tiedä, mitä hänen tulisi olla. Naiset antavat hänelle ristiriitaisia signaaleja, preferoiden jotain muuta kuin mitä he sanovat. Ja hänen ystävänsä yleensä ovat juuri samanlaisia kesyttämättömiä ei-sisäsiistejä isoksi kasvaneita teinijätkiä.

Sinkkumiehet eivät ikinä ole olleet yhdenkään sivilisaation vastuuntuntoisinta tai stabiileinta ainesta. He aiheuttavat aina enemmän riesaa kuin ne, joista tulee isiä ja aviomiehiä. Voimme aina närkästyä siitä, jos nelikymppinen mies pelaa videopelejä ja hänen kämppänsä on täynnä Star Wars -rihkamaa ja muistuttaa sikolättiä, ja tämä mies kohtelee naisia pelkkinä epäluotettavina ja huikentelevaisina estrogeenileluina, mutta meidän ei pitäisi ihmetellä asiaa. Miehet vain ovat sellaisia.

Silloin, jos mies ei ole taipuvainen rikoksiin tai päihteisiin ja jos hän on taloudellisesti itsenäinen eikä hänellä ole rasitteita tai velvotteita, sinkkumies voi elää kuin sika vatukossa - ja useimmat todella tekevätkin niin. He toki voivat olla kiinnostuneita naisista - mutta ainoastaan seksileluina; he ovat oppineet, ettei naisiin voi luottaa ja etteivät naiset ole kiinnostuneita heistä eivätkä naiset ole halukkaita luovuttamaan heille tippaakaan valtaa. Heidän mielikuvansa on, että he ovat naisille pelkkiä spermalinkoja ja pankkiautomaatteja. Koska miehet pääsääntöisesti ovat hyvin yksinkertaisia, triviaaleja ja rationaalisia olentoja, he vetävät asiasta omat johtopäätöksensä ja pyrkivät välttämään sitoutumista ja vakiutumista kuin ruttoa. Mutta nämä valinnat vain betonoivat tätä kidult-elämäntapaa. Miksi miehet ylipäänsä vaivautuisivat kasvamaan aikuisiksi, kun heillä ei ole valtaa ja vastuusta koituu pelkkää riesaa tai pahimmillaan katastrofi?

Ruukinmatruuna on jo kauan aikaa todennut, että yksikään tolkullinen nainen ei ikinä ole libertaristi ja Ayn Randia tai Margaret Thatcheria ruukinmatruuna ei laske tolkulliseksi, ja syy on selvä. Kun vapaus nostetaan kaikkein perimmäiseksi arvoksi, yhteiskunnassa nousevat pintaan viidakon lait. Täysin vapaa yhteiskunta on todella tuhoisa kaikkein heikoimmille, ja pahimmin siinä tulevat kärsimään lapset. Naiset - varsinkin ne meistä, ketkä ovat äitejä - yleensä tajuavat lasten parhaan, ja siekailematon vapaus hyödyttää vain ja ainoastaan sosiopaatteja. Mutta tässä asiassa Kailo osuu oikeaan. Uusliberalismi ei ole mitään muuta kuin yritys muuttaa 2000-luvun yhteiskunta 1800-luvulle, ja uusliberalismi on ennenkaikkea hyökkäys yhteiskuntaa ja naisia vastaan. Uusliberalismi on plutokratian ideologia kansalaisyhteiskuntaa vastaan, ja tätä ehkä kaikkein parhaimmin heijastaa Margaret Thatcherin lausahdus There is no such thing as society, there are only individual men and women, jonka Hikipedia vääntää muotoon ...there are only animals and shopping malls. Uusliberalismi ja laissez faire -kapitalismi on erityisen tuhoisaa naisille ja äideille, ja se merkitsee kertakaikkiaan kaiken sen työn romuttamista, mitä meidän esiäitimme ovat rakentaneet meille. Hikipedia kertoo jälleen sen totuuden, jota Wikipedia ei kerro.

Libertarismin - ja siinä sivussa uusliberalismin - ideologiaan kuuluu väittää valtiota ja yhteiskuntaa pahaksi riesaksi, joka ainoastaan haaskaa ja joka tuottaa tehottomia näennäispalveluita kalliilla. No. Joka ainoa äiti tässä maassa kykenee sanomaan tähän hyvin jyrkän vastalauseen. Kapitalismi puolestaan tuottaa hyvin huonoa laatua hyvin kalliilla ja pyrkii maksimoimaan voitot ja minimoimaan laadun. Lopputulos on hyvin polarisoitunut yhteiskunta, jossa on vähän upporikkaita ja paljon rutiköyhiä ja keskiluokka rapautunut - ja naiset alistettu uusmaaorjuuteen, nyrkin ja hellan väliin.

Uusliberalistisille arvoille pohjautuva globalisaatio ja varsinkin hyperkilpailuun perustuva vapaakauppafundamentalismi pyrkivät lopulta johtamaan naisen aseman takaiskujen - kuten sosiaaliturvan ja kansalaisyhteiskunnan alasajon - kautta niin länsimaissa kuin muuallakin maailmassa täysin alisteiseen asemaan. Maailmanpankki pyrkii muiden talousinstituutioiden muassa "vapauttamaan" molempien maanosien naiset integroimalla heidätkin syvemmin vaurastumista lupaavaan markkinatalouteen, mutta kieltämällä sosiaaliedut ja sosiaaliturvan kehittämisen sitoo heidät rajusti joko synnytyskoneeksi tai sitten palkkamaaorjuuteen. Globalisaatio on kaikkialla länsimaissa heikentänyt ja kärjistänyt naisten omaehtoisen elämän edellytyksiä riistämällä heiltä kautta maailman ne julkiset tai hyvinvointipalvelut, joiden turvin he ovat voineet yhdistää työn ja perheen. Ruukinmatruuna on kuitenkin sen verran feministi, ettei hän suostu ihan mihin tahansa päähänpotkintaan "globalisaation" ja "taloudellisen välttämättömän pakon" nimessä. Uusliberalismissa kyse on selkeästi ideologiasta - ideologiasta, joka ajaa 1800-luvun yhteiskuntaa 2000-luvulle, ei taloudellisista luonnonlaeista.

Vaikka julkinen sektori toimii eri maanosissa ja maissa hyvin eri tavoin, yhteistä naisten kokemuksille globalisaation aikakaudella on kuitenkin heidän työelämän oikeuksiensa tietoinen heikentäminen sekä lisääntyvä palkaton tai matalapalkkatyö. Noin 50% alle 40-vuotiaista naisista Suomessa toimii muissa kuin pysyvissä ja vakituisissa työsuhteissa - pätkä-, silppu-, tilapäis- ja tempputyöllistäminen lankeaa eritoten naisten niskaan.

Ketkä tässä sitten ovat taustalla? Libertaristitko? Ne alastomiksi riisutut sinkkumiehetkö, joille valtaa vailla oleva vastuuton elämä merkitsee ikuista teini-ikää ja elämää kuin siat vatukossa?

Ei. Syyllisiä voi lähteä etsimään niistä alfakoiraista. Heidän intressinsä on naisten päätäntävallan kaventaminen - sekä muiden miesten elämän tekeminen tukalaksi. Taloudellinen vapaus merkitsee kasautumista, keskittymistä, kurjistumista - ja katastrofia. Se on tulonsiirto kaikkein heikoimmilta kaikkein vahvimmille. Kyse on aivan puhtaasti ideologisista valinnoista: köyhät kyykkyyn ja rutiköyhät mahalleen. Äänestä Kokoomusta, saat maaorjayhteiskunnan.

Ruukinmatruuna on konservatiivi ja sellaisena nojaa kokemukseen ja hän tietää vallan hyvin, että sosiaalivaltio toimii ja Suomessa se toimii varsin hyvin. Siinä on omat tyyppivikansa, mutta se tuottaa pääsääntöisesti vähimmin huonoja tuloksia. Yksi syy, miksi se Suomessa on toiminut niin hyvin kuin on, on se, että Suomi on perinteisesti ollut sekä etnisesti että homogeenisesti hyvin yhtenäinen yhteiskunta, eikä meillä ole ollut etnisiä, uskonnollisia tai kulttuurillisia enklaaveja. Uusliberalismin ideologiaan kuuluu tämän kansallisen yhtenäisyyden murtaminen tuomalla tänne sellaisia vähemmistöjä, joiden mahdollisuus integroitua on hyvin heikko ja jotka aiheuttavat koheesion murtumista ja saavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat taistelemaan toisiaan vastaan. Tätä on liberalismi - hajoita ja hallitse. Kaikkein surullisinta on, että ns. suvaitsevaisto on nielaissut tämän hajoita-ja-hallitse -ideologian syöttiä, koukkua, lyijypainoa ja pari metriä siimaa myöten aina kohoon saakka. Kansalaisyhteiskunta, jossa on vankka koheesio, kykenee vastustamaan plutokratiaa ja sen pyrkimyksiä, aivan samalla tavoin kuin se kykenee vastustamaan kommunismia ja kulttuurimarxismia. Sensijaan rikottu ja pilkottu kansakunta ei kykene. Se rosvotaan putipuhtaaksi.

Vapaakauppafundamentalistissa plutokratioissa sisäpiirikakaupat, klähmintä ja nepotismi ovat kuitenkin saaneet aivan uudet mittasuhteet. On syytä epäillä, että ilmiö on saanut räikeät, kansalliset valtioiden rajat ylittävät mittasuhteet vapaakaupan myötä yritysten ja vauraitten yksilöiden siirtäessä varojaan veroparatiiseihin. Lähipiirin suosijat löytyvät esimerkiksi yksilön oikeuksia painottavasta, markkinafundamentalistisesta USA:sta ja sen vasalleista. Ronald Reaganin hallinto aloitti tämän politiikan, ja sen jälkeen jokainen USA:n presidentti on jatkanut sitä. Ruukinmatruunalla on paha kutina, että Yhdysvalloista on tulossa uusi Neuvostoliitto. Ei bolševistinen, vaan plutokraattinen sellainen. Sen hallinto on turvautunut militarismin lisäksi WTO:n, IMF:n sekä Maailmanpankin kautta käytävään kauppasotaan, jossa maailman resurssit ollaan keskitetty ennennäkemättömällä röyhkeydellä muutaman sadan monikansallisen yhtiön yksityisomaisuudeksi. Bushin aikakausi edusti amerikkalaisen ylivaltapolitiikan huippua, jossa kaksinaismoraalia ja pyrkimystä plutokratiaan ei edes yritetty peitellä. Jokaisessa sodassa on aina kaksi osapuolta: ne, jotka siitä hyötyvät ja ne, jotka siinä kärsivät, ja Irakin sodasta hyötyivät lähinnä Bushin kabinetin lähipiiri, kuten Haliburton-yhtiö, kansallisesta vastuusta vapaat yksityisarmeijat ja sotilasteollisuus. Siinä kärsivät amerikkalaiset sotilaat, Irakin kansa ja USA:n kansa Patriot Actin ja demokratian kaventamsien myötä. Eniten ovat kärsineet USA:n naiset. Ei niin, että Saddam Hussein olisi ollut mitenkään kiva tai edistysmielinen hallitsija, vaan niin, että vähempikin rosvoaminen olisi riittänyt. Maailmansheriffiksi ryhtyminen ei oikeuta ryhtymistä maailman capo de tutti capiksi.

On sinänsä ihmeellistä, miten suomalaiset nuoret miehet alistuvat lampaan tavoin asevelvollisiksi vuosi toisensa jälkeen, eivätkä ymmärrä ulosmitata valtiolta kaikkea sitä riesaa, mikä heidän osalleen koituu ja vaatia käypää palkkaa työstään. Korulauseet ja puheet "kansalaisvelvollisuudesta" tai "miesten koulusta" eivät lämmitä. Mikään pikakoulutettu orja-armeija ei kykene taloudelliseen maanpuolustukseen eikä torjumaan kansallisomaisuutemme ulosmittaamista ja huutokauppaa pilkkahintaan - varsinkaan, jos omat päättäjämme ovat itse sitä huutokauppaamassa pilkkahintaan. Sen jälkeen on aivan yhdentekevää, että kuka tässä maassa pitää valtaa.

Tilanne on erityisen kriittinen miesten kannalta. Perinteisesti siirtymäriitti nuoruudesta miehuuteen ei suinkaan ole armeijan käyminen, vaan taloudellinen itsenäisyys ja vakituinen työpaikka - sellainen työpaikka, jolla kykenee elättämään sekä itsensä että perheensä. Uusliberalismi ja globalisaatio on merkinnyt tämän murtumista. Kun työpaikat ulkoistetaan kehitysmaihin voiton maksimoinnin nimessä, miehet joutuvat taistelemaan kynsin hampain yhä vähemmistä työpaikoista yhä kovempaa yhä huonommin ehdoin. Joka tarkoittaa entistä tukalampia aikoja entistä useammille miehille - ja entistä vähemmän mahdollisuuksia valtautua ja näin kasvaa vastuullisiksi yhteiskunnan tukipylväiksi. Uusliberalismi merkitsee suoraan naisten aseman tukaloitumista sosiaalivaltion alasajon myötä ja välillisesti miesten aseman tukaloitumista holtittoman globalisaation myötä. Tosiasiassa talousliberalismi sekä arvo- ja sosiaaliliberalismi ovat pitkälti toisensa poissulkevia vastakohtia - ja yhteiskunta, joka on arvo- ja sosiaaliliberaali, on huomattavasti miellyttävämpi ja parempi paikka asua ja elää kuin sellainen, joka on talousliberaali. Tämä on asia, jonka kovin harva konservatiivi tiedostaa - mutta se on silti totta! Vapaamielisen yhteiskunnan ja kansalaisvapauksien säilyttämiseksi talouden pitää olla kurissa - tämän tiedosti jo Adam Smith. Jokainen ihminen, jolla on tolkkua edes kastemadon verran, tiedostaa että taloudellinen vapaus täysin rajoittamattomana riekkuessaan merkitsee yksilönvapauksien menoa, sillä yksikään plutokraatti ei siedä väärinkäytöstensä, tolkuttomuuksiensa eikä klähmintöjensä kritisointia.

Thomas Jeffersonin mukaan vapauden puuta pitää aina silloin tällöin kastella tyrannien ja patrioottien verellä. Uusliberalistinen markkinafundamentalismi on se tyrannia, joka on toisaalta viemässä naisilta vapauden ja toisaalta myös heikentämässä ei-alfakoiras-miesten asemaa entisestään. Sitten ihmetellään, miksi syntyvyytemme on niin alhainen ja mihin kaikki hyvät miehet ovat menneet.

Olisikohan seuraavissa presidentinvaaleissa aineksia muutokselle?

Valelääkäreitä meillä ja muualla

Vasta kun Suomessa olemme toipuneet valelääkärikohusta, niin eikö vain Yhdysvalloissa sitten nouse kahta pahempi. Siellä muuan amatööripuoskari on jäänyt kiinni varsin oudosta tohtoroinnista.

Siellä muuan puoskari kohensi erään naisen peppua ruiskuttamalla sinne sementtiä, mineraaliöljyä, pikaliimaa ja renkaanpaikkausainetta. Kauneuskirurginen operaatio meni pieleen, ja uhri joutui teholle. Morris on pidätetty Fort Lauderdalessa luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Kyseinen puoskari on itse tapaus, jollaisista on tapana käyttää nimitystä "she-male". Tai vaihtoehtoisesti palloukko.

30-vuotias Oneal Ron Morris, joka omassa kuvassaan on ilmeisesti kiinteyttänyt omaakin peppuaan jonkin verran, on nyt syytteessä tapon yrityksestä. Todettakoon, että sementti, moottoriöljy ja renkaanpaikkausaine kuivuvat yhdessä hieman silikonin kaltaiseksi kiinteähköksi mutta jonkin verran elastiseksi mömmöksi. Morris oli sekoittanut sementtiä, moottoriöljyä ja Fix-A-Flat -renkaanpaikkausainetta ja struutannut sitä sitten potilaansa uhrinsa peppuun hotellihuoneessa. Leikkausviilto oli sitten suljettu pikaliimalla.

Ruukinmatruuna tietää, että lääketieteellä ja varsinkin kosmeettisella kirurgialla on oma alamaailmansa, ja tapaus Morris on sieltä miedommasta päästä. Yhtä kaikki, potilas uhri kehitti komplikaatioita ja hakeutui Tampan keskussairaalaan. Hän oli kaupan päälle saanut multiresistentin superabakteerin ja keuhkokuumeen, mutta hän kieltäytyi kertomasta että mitä oli tapahtunut. Niinpä sairaalahenkilökunta päätteli, että kyse on luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Morris napattiin lopulta kiinni ja häntä syytetään tapon yrityksestä sekä luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta.

Kauneuskirurgiaan - ja varsinkin luvattomaan kauneuskirurgiaan - liittyvät riskit ovat melkoisia. Helmikuussa 20-vuotias brittiopiskelija Claudia Aderotimi kuoli philadelphialaisessa hotellihuoneesta samanlaisen operaation aiheuttamiin komplikaatioihin. Tammikuussa valelääkäri nimeltä Whalesca Castillo pidätettiin New Yorkissa; hän pyöritti ikiomaa valeklinikkaa, joissa halukkaisiin naisiin ruiskutettiin peppuun ja/tai rintoihin ikkunantiivistyssilikonia. 2010 puolestaan Miamissa Ana Josefa Sevilla joutui syytteeseen samanlaisesta rikoksesta kun eräs hänen potilaistaan uhreistaan joutui teholle.

Pepunkohennuskirurgiasta on tullut ilmeisen suosittua Yhdysvalloissa, jossa monet naiset haluavat olla yhtä kurvikkaita kuin Jennifer Lopez, Beyonce ja laulaja Nicki Minaj. Varsinkin afroamerikkalaisten naisten keskuudessa iso takamus tuntuu olevan valttia. (Does my bum look big in this?)

Silti amatöörien käsissä tällainen operaatio on vähän kuin pelaisi venäläistä rulettia. Antaa kuitenkin aivan uuden merkityksen sanonnalle "betoniperse".

Ensimmäinen kannabispiikki voi tappaa, dattebayō!

Jokin aika sitten ruukinmatruuna kirjoitti siitä, miten viina on viisasten juoma ja miten hamppu älykkäiden huume, ja valvomossa olikin sitten keskustelua aiheesta. Huumeisiin liittyy paljon mystiikkaa, vähän tietoa, paljon kapinahenkeä, paljon pelottelua ja paljon vallankäyttöä, ja ne ovat tunnetusti hyvä vihollinen. Koska ruukinmatruuna on joutunut kuluttamaan koulunpenkkiä ja tutustumaan prosessimetallurgian salojen ohella myös moniin muihinkin aloihin, niin tajustemolekyylitkin tulivat siinä sivussa tutuiksi.

Tämänkertaisen masuuninlaskun otsikko tulee Kokoomuksen MEP Ville Itälältä, joka totesi tuolla tavoin huumeiden vaaroista. Jos joku ihmettelee, mitä tuo mystinen dattebayō! tarkoittaa, niin se on japania ja tarkoittaa suunnilleen "ihan totta!", "eikö vain!" tai "tiedäthän!". Tuo lausahdus kertoo oikeastaan enemmän kuin yhtään mikään muu hänen tietämyksestään kemian kellarikerroksesta.

Keskustelussa myöhemmin Rauno Räsänen totesi kokeilleensa hašišta, muttei saaneensa siitä mitään ihmeempiä visioita - vain normaalia rennomman olon. Hän totesi myöhemmin, ettei hän halua uusia asiaa, koska hän ei halua tulla heroinistiksi. Tämä näkemys, Viinasta on paljon pitempi tie rappiolle kuin hashiksesta koko elämän nopeasti tuhoavaan heroiini-riippuvuuteen [onneksi en kokeillut kovia huumeita] on totuusarvoltaan kategorisesti väärä, mutta se varmasti suojaa narkomanialta.

No. Kannabistuotteet jaotellaan kahteen pääluokkaan, marijuanaan ja hašikseen, joita molempia saadaan hampun, Cannabis sativa, osista. Molemmissa on sama vaikuttava ainesosa, tetrahydrokannabinoli, tuttavallisemmin THC. Toinen hyvin tunnettu ainesosa on kannabidioli, jolla on hyvin arvokkaita lääketieteellisiä vaikutuksia, ja sen tiedetään auttavan kuukautiskipuihin ja MS-tautiin. Molemmat ovat kannabinoideja, jotka muistuttavat molekyyliltään lähinnä steroideja, eikä niissä ole typpeä. Ne vaikuttavat aivoissa kannabinoidireseptoreihin. THC on eetteri, kun taas kannabidioli on alkoholi. Molemmissa on kaksi epäsymmetristä hiiltä.

Marijuana on kuivattuja hampun kasvinosia, kuten lehtiä ja emikukintoa. Hašiš puolestaan on hampun hartsia ja siemenistä puristettua öljyä. Niiden tärkein ero on THC-pitoisuudessa; marijuanassa se on alhainen, kun taas hašiksessa korkea. THC vaikuttaa pienissä annoksissa rentouttavasti, kun taas suurissa annoksissa hallusinoivasti. Jääköön kertomatta, onko ruukinmatruunalla itsellään asiasta omakohtaisia kokemuksia.

Kaikista laittomista tajusteista kannabis on taatusti eniten käytetty Suomessa, ja sitä pääsääntöisesti käytetään marijuanan muodossa. Ero on suunnilleen sama kuin oluella ja viinalla; marijuanan pössyttely on enemmän sosiaalista toimintaa, kun taas hašiksen käyttö viittaa jo tietoisempaan tajusteluun. Tetrahydrokannabinoli ei aiheuta fyysistä riippuvuutta eikä krapulaa, mutta se voi pitkään säännöllisesti käytettynä aiheuttaa psyykkisen riippuvuuden.

Tetrahydrokannabinoli, sen enempää marijuanana kuin hašiksenakaan nautittuna, ei ole euforisoiva aine eikä sedatiivi. Se siis ei vaikuta samalla tavoin kuin heroiini.

Heroiini eli nörttikielellä diasetyylimorfiini on puolestaan opioidi, joka on kemiallisesti alkaloidi eli siinä on epäsymmetrinen typpi. Sitä valmistetaan unikon siemenkodasta saatavan oopiumin sisältämästä morfiinista käsittelemällä sitä sensuroitu:lla. Heroiini on siis kemiallisesti täysin erilainen aine kuin THC, juuri tuon alkaloiditypen takia. Se toimitetaan loppukäyttäjälle vaaleasta vaaleanruskeaan värisenä jauheena, riippuen siitä, kuinka paljon siinä on pesupulveria joukossa. Tyypillisesti se liuotetaan veteen lämmitettynä ja piikitetään suoneen.

Heroiini vaikuttaa aivoissa aivan eri paikkoihin kuin THC. Heroiini vaikuttaa nikotiinireseptoreihin, ja lamaannuttavasti keskushermostoon. Välittömästi aineen ottamisen jälkeen käyttäjä kokee voimakkaan hyvän olon tunteen. Nälän ja kivun tunteet katoavat, samoin seksuaalinen halu. Usein aineen ottamiseen liittyy aluksi pahoinvointia ja rauhattomuutta. Suuremmilla annoksilla käyttäjä tuntee olonsa lämpimäksi, hänen raajansa tuntuvat raskailta ja suu kuivuu. Olotila on vuorotellen virkeä ja unelias, sisäänpäin kääntynyt. Annosta kasvatettaessa hengitys hidastuu, pupillit muuttuvat nuppineulanpään kokoisiksi ja iho tuntuu kylmältä, nihkeältä ja se sinertää. Euforian kokeminen on yksilöllistä, ja kaikki eivät koe heroiinia lainkaan euforisoivaksi.

Heroiini on hyvin arvokas kipulääke, ja sitä käytettiin Suomessa sotien aikana varsin liberaalisti. Niin liberaalisti, että sitä saatettiin käytettää itsensä turruttamiseen sodan kauhuilta kuten jenkkisotilaat Vietnamissa. Termi "tykittää" on peräisin sodan ajalta. 1930-luvun Suomessa heroiinia käytettiin seitsemän kiloa miljoonaa asukasta kohden. Vain Japani ylitti väkilukuun suhteutettuna Suomen heroiininkulutuksen. Suomen apteekeista heroiini poistettiin vuonna 1957. Käyttäjät olivat pääasiassa sota-aikana riippuvaisiksi jääneitä, sillä armeija käytti heroiinia kivunlievityksessä. Sen lisäksi Suomen armeija käytti heroiinia sotiemme aikana kustannussyistä yskänlääkkeenä (tabletteina), sillä sen maailmanmarkkinahinta oli huomattavasti edullisempi kuin kodeiinin. Jos joku kuvittelee narkomanian olevan uusi ilmiö, hänellä ei ole ollut yhtään sodankäynyttä sukulaista.

Heroiinin sanotaan olevan "täydellinen entä sitten -huume", sillä se saa käyttäjänsä täysin välinpitämättömäksi yhtään mistään. Se ei aiheuta hallusinaatioita eikä se aiheuta rentoa oloa. Se passivoi ja lamauttaa. Ruukinmatruuna on ollut kerran elämässään vahvoilla analgeeteilla ja se oli niin hirveä tokkura, että siitä toivoi vain että se menisi mahdollisimman nopeasti ohi. Eräs hänen ystävänsä sanoi, että (tytönnimi), sinusta ei ikinä olisi voinut tulla nistiä, juuri sen takia, että ruukinmatruuna koki analgeetit hyvin epämiellyttäviltä vaikutuksiltaan.

Hašiš ja heroiini siis eivät ole sukulaishuumeita eivätkä ne vaikuta samalla tavalla. Tyypillisesti heroiinin käyttäjät ovat hyvin moniongelmaisia ihmisiä ja sellaisia, jotka eivät välitä enää yhtään mistään yhtään mitään. Heroiini ei ole bailu- eikä seurusteluhuume. Se on turrutushuume.

Raunolle todettakoon, että hašiksen käyttö ei johda heroiinin käyttöön. Ei sen enempää kemiallisesti, fysiologisesti kuin farmakologisestikaan. On kuitenkin olemassa kolme mahdollisuutta, miten hašiksen käyttäjä voi ajautua heroiiniin:

1) Hašiš oli jo alunalkaenkin väärä tuote. Käyttäjä ei etsinyt kikatusta, rentoa oloa ja halluja, vaan unohdusta, passivoitumista ja vetäytymistä pois maailmasta.

2) Käyttäjä on mukana jossakin alakulttuurissa ja ajautuu sellaiseen porukkaan, jossa erilaisia pulvereita käytetäänkin sitten vähän liberaalimmin

3) Käyttäjä ostaa tuotteensa Igor-marketista, ja Igor sanoo, että ei oo nyt hasaa, mutta käyks polakka?

Ruukinmatruuna on aina sanonut, että ryypätä saa mutta ei rähjätä. Hänen omakaan suunsa ei ole tuohesta, ja kaikkien tajusteiden kanssa se isoin ongelma tulee siitä, että aletaan väkivaltaisiksi tai tehdään töitä tai ajetaan kulkuneuvoa kamapäissä ja aiheutetaan onnettomuus. Ei aine sinänsä, jos käytössä pysytään kohtuudessa. Kannabistuotteiden suurin ongelma ei ole kannabismyrkytys eikä kannabispsykoosi, vaan se, että huumeiden kriminalisointi on vienyt huumekaupan kriminaalien käsiin.

Toisinaan tietämättömyys ja pelko on siunaus. Niin se on Ville Itälällekin. Kannabista ei tietenkään piikitetä, eikä tetrahydrokannabinoli ole sen myrkyllisempää kuin ruokasuolakaan. Tuo täydellinen tietämättömyys kannabiksesta ja lapsenomainen pelko varmasti auttaa häntä myös pysymään erossa kamasta ja kehittämästä riippuvuutta. Mutta kaikki eivät osaa olla yhtä lapsekkaita eivätkä kaikki usko huumevalistusta vaan haluavat osoittaa uhmaa ja kapinamielialaa. Tuhoisin seurauksin.

No. Kieltolait eivät toimi. Sen enempää alkoholin kuin muidenkaan tajusteiden kanssa. Kokeiltu on. Myöskään täysi vapaus ei toimi, vaan lopputulos on sama kuin Kiinassa ennen oopiumisotia. Oopiumisodat olivat liberalismin lapsia, ja niihin jouduttiin Britannian liberalismin takia. Kaupan esteiden purku osoittautui todella tuhoisaksi.

Ruukinmatruuna on vahvasti sitä mieltä, että jälleen kerran optimitilanne löytyy jostain kieltolain ja täyden rähinän väliltä. Hänen oma ratkaisunsa on, että hamppu Alkoon. Näin sen laatua, puhtautta ja saatavuutta kyetään valvomaan, markkinat viedään pois rikollisilta ja sitä voidaan haittaverottaa.

Erilaisiin pulvereihin sensijaan ruukinmatruunalla on hyvin kielteinen mielipide. Ne ovat oikeasti vaarallisia ja niihin voi oikeasti jäädä koukkuun ja ne voivat oikeasti tappaa. Ehkä parasta huumevalistusta on tuntea joku ex-narkomaani ja nähdä itse, mitä heroiini saa aikaan.