Arktisen taivaan alla

Vuosi vanha vaipuu hautaan, ja ilmeisesti ainakin jossakin päin Suomea tähtikirkkaan taivaan alla. Osa Suomea kuuluu arktiseen alueeseen - ja nimensä se on saanut siitä, että tuolloin syyspäiväntasauksen aikaan tähdistö Iso Karhu - Arktos megale, myös tunnettu Otavan nimellä - on zeniitissä eli taivaanlaella. [Kreikan ἄρκτος, arktos tarkoittaa karhua.] Toki tällä alueella on karhuja luonnossakin, mutta ne ovat jo talviunessa.

Arktiseen alueeseen kuuluu siis maapallon pohjoiskalotti suorakulmasta (90°) miinus ekliptikan kaltevuustaso (23°27') eli napapiiristä (66°33') pohjoiseen. Täällä Iso Karhu on sirkumpolaarinen tähdistö, eli se ei koskaan laske horisontin alle.

Miksi sitten toisella puolen maailmaa on Antarktis - antikarhu? Syy on siinä, että toisella puolen taivaanpalloa, siis siellä, missä SHA on noin 0°-30° ja deklinaatio noin 60° ei ole kirkkaita tähtiä. Eli kevätpäiväntasauksen aikaan toisella puolen maailmaa ei ole kirkasta tähdistöä zeniitissä. Toki sieltä löytyy Feeniks, Vesikäärme ja Eridanos, mutta ei oikein mitään kirkasta ja näkyvää. Sensijaan samalta tuntikulmalta löytyy Etelän risti, joka on yksi tuon tähtitaivaan kirkkaimpia ja selkeimpiä tähdistöjä. Ilmeisesti juuri tästä syystä - eteläisellä tähtitaivaalla ei ole mitään Isoa karhua vastaavaa upeaa asterismia, joka olisi zeniitissä tuolloin - ei ole antamaan eteläisille napaseuduille vastaavaa nimeä; siksi se on vain tylsästi "antikarhu", Antarktis.

Mutta nyt talvella on mitä parhainta aikaa opetella tähtitaivaan ilmiöitä. Astrologialla ei pärjää avomerellä, astronomialla kylläkin.

Panem et circenses

Vanha roomalainen resepti pitää proletares hiljaisena oli panem et circenses eli leipä ja sirkushuvit. Orjatyölle perustuneessa Rooman valtakunnassa oli valtava määrä vapaata köyhälistöä, jolle ei ollut mitään käyttöä, mutta jotka olivat hyvin räjähdysherkkää ainesta ja kansankiihottajille altista. Koska orjatyö ei luo keskiluokkaa eikä ostovoimaa, ja vauraan yläluokan tarpeet tyydyttyvät nopeasti, eikä proletariaatilla ollut juurikaan toiveita sosiaalisesta kiipeämisestä, fiksut poliitikot keksivät keinon sen kurissapitoon.

Se oli sosiaaliturva ja viihde - leipä ja sirkushuvit. Ja tämä vanha hyväksi koettu konsti toimii tänäkin päivänä: yksi tärkeimpiä syitä, miksi Euroopan maat eivät romahda sisällissotaan vaikka köyhälistö kasvaa jatkuvasti, on sosiaaliturva.

Ja sirkushuvitkin osataan, sillä mitäpä muuta urheilu ja viihde ovat kuin sirkushuveja? On julkinen salaisuus, että jääkiekkoa mennään katsomaan tappeluiden vuoksi; itse peli on useimmille sivuseikka, toki jokin Granlundin ilmaveivi puhuttaa vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Samoinhan oli jo antiikin Roomassa: proletariaatti ei ikinä saanut kyllikseen verestä - niin gladiaattoriareenoilla kuin kilpa-ajoissakin. Kuuluisat gladiaattorit ja aurigat olivat kansallissankareita.

Mutta raja pööbelin ja snobien välillä ei kulje tulotasossa. Se kulkee asenteessa. Hesari nimittäin tiesi kertoa, että ylemmät luokat inhoavat tosi-TV:tä kun taas pööbeli rakastaa katsoa sitä.

Jälleen olemme samassa tilanteessa kuin Roomassa ennenmuinoin. Yläluokka tykkäsi käydä katsomassa teatteria ja kuunnella musiikkia, kun taas munerae, ad bestias ja ludi circenses olivat proletariaatin huveja. Vertaa oooppera, klassinen musiikki ja teatteri kontra jääkiekko, formulakisat ja tosi-TV. Täsmälleen sama jako on olemassa tänäkin päivänä.

Sosiaalinen asema näkyy myös siinä, miten televisiota katsotaan. Television summittainen katselu paremman tekemisen puutteessa ja television pitäminen auki muiden askareiden taustalla on tutkimuksen mukaan tyypillisintä nuorille ikäryhmille. Televisionkatselun tärkeydestä ja intensiivisestä katselutavasta on käytössä termi "sohvaperunafaktori". Se ilmaisee televisionkatsomisen ja sosiaalisen aseman korrelaation. Kouluttamattomat alle 35-vuotiaat katsovat televisiota kaikkein eniten, jopa enemmän kuin ahkerina televisionkatsojina tunnetut eläkeläiset.

Paljon televisiota katsovat ovat poliittisesti passiivisia. Runsas televisionkatselu näkyy jopa äänestyskäyttäytymisessä nukkuvien puolueen suosimisena. Tämä ei ole edes yllättävää. Sen jälkeen kun ruukinmatruunan pirunsilmä pimeni, uutta ei ole hankittu tilalle, ja jäljet näkyvät. Televisiota ei turhaan kutsuta lamauttimeksi: se kertakaikkiaan kytkee aivot pois päältä. Ruukinmatruunan kirjahyllystä löytyy Neil Postmanin kirja Huvitamme itsemme hengiltä ja se on 2010-luvulla aivan yhtä ajankohtainen kuin 1980-luvullakin.

Tutkimuksen tekijä, dosentti Semi Purhonen ei kuitenkaan pidä television poliittisesti passivoivaa vaikutusta yhtä hälyttävänä kuin pohjoisamerikkalaista yhteiskuntaa analysoinut sosiologi Robert Putnam. Putnamin pääväite, jonka mukaan viihteellinen televisionkatselu on keskeinen syy niin sanotun sosiaalisen pääoman rapautumiseen, ei Purhosen mukaan sellaisenaan päde Suomessa. Mutta lestadiolaisilla on paljon viisautta: televisio on todellakin se pirunsilmä - peto, jonka kuva puhuu. Syy on siinä, että televisio on yksisuuntainen media - katsoja voi vain passiivisena vastaanottaa viestin eikä vaikuttaa siihen. Ja mitä tyhmempi katsoja, sitä pahempi passivoituminen.

Ihmisessä on jokin sellainen outo psykologinen piirre, joka saa hierarkian pohjalla olevat nauttimaan siitä kun toiset ihmiset repivät toisensa kappaleiksi. Sehän on niin tosi-TV:n kuin gladiaattoritaistelujenkin ideana. Tai jääkiekossa ja gladiaattoritaisteluissa. Jääkiekko olisi upea ja sähäkkä peli, jos tappeluista rankaistaisiin kuten mistä tahansa muistakin väkivaltarikoksista - sakoilla ja vankeudella. Nykyisellään se on silkkaa laillistettua väkivaltarikollisuutta.

Mutta todettakoon kauniiksi lopuksi, että nihil sub sole novum.

MItä on chutzpah, osa IX

Tätä.

Tosin kommenttiosastossa oletetaan, että irtopäästä alventtiinsa saanut nainen olisi loukkaantunut ja voittoa tavoitteleva sairaala olisi kirjoittanut hoidosta ison laskun, ja voittoa tavoitteleva sairausvakuutusfirma olisi kieltäytynyt maksamasta, ja niinpä tapaukselle pitää löytää syyllinen. Joko junafirma tai sitten junan alle jäänyt nuorimies.

Päivän sarkasmi

Missä oikeisto, siellä tylyttäminen. Missä vasemmisto, siellä kyylääminen.

Hei, meitä holhotaan!

Suomen Posti on ottanut politiikakseen, ettei se enää kuljeta aseita tai niiden osia. Se läpivalaisee jokaisen paketin, ja jos sieltä löytyy aseen näköinen objekti - vaikka sitten nallipyssy - niin paketti palautetaan lähettäjälle lähettäjän kustannuksella. Syytä ei mainita, mutta on oletettavaa, että Posti haluaa ilmentää tiukentunutta asepolitiikkaa: tehdään aseen hankkiminen mahdollisimman hankalaksi.

No. Tämän olemme saaneet kun äänestämme ns. poliittisesti korrekteja tahoja. Holhous ja kaiken kattava kyyläys ja ihmisten yksityisasioihin puuttuminen on siitä seurauksena. On satavarmaa, että ainoa mitä tällä vaikeutetaan, on lainkuuliaisten kansalaisten - varsinkin armeijan reserviläisten - mahdollisuudet hankkia ase ja pitää ampumataitoaan yllä.

Kun aseenkanto kriminalisoidaan, vain kriminaalit kantavat sen jälkeen asetta. Rikolliset eivät taatusti tule piittaamaan tippaakaan tästä säännöstä. Igor-marketista saa vaikka millaisen reikäraudan halutessaan, eikä kukaan tule kyselemään lupien eikä lakien perään. Ei millään pahalla, mutta rajansa se on holhouksellakin. Mikä on seuraava yksilönvapaus, johon kajotaan, kun aseenkanto ajetaan lainkuuliaisilta kansalaisilta alas? Onko se liikkumisenvapaus, sananvapaus vaiko asumisenvapaus? Mikäli muisti palaa pätkittäin, Neukkulassa piti aikoinaan toimittaa KGB:lle kirjasinnäyte, jos halusi omistaa kirjoituskoneen...

Onneksi on Matkahuolto.

Softan kanssa ei voi voittaa

Tietokoneet ovat kivoja leikkikaluja niin kauan kun mitään ei tarvitse uusia eikä mitään päivittää.

Kaupallinen softa Windowsille maksaa ja sen yhteensopivuus ja toimivuus on niin ja näin ja tuotetuki on mitä sattuu. No, ainahan voi warettaa. Ikävä kyllä piratismi on ainakin toistaiseksi rikos, ja softafirmoilla on huono huumorintaju lisenssirikkomusten suhteen.

Linux on ilmainen ja Linux-softa on ilmaista. Ikävä kyllä softat ovat täysin mitä sattuu, niitä saa kääntää ja kaulita sorsakoodista, yksi ainoa näppihäriö voi turmella monen tunnin työn, ja eri Linux-distrojen välillä on fataaleja eroja. Jos taas yrittää asentaa paketeista, eri riippuvuuksia ja kirjastoja setvitään sitten tuntikausia, eikä toimimisesta ole takeita.

Softan kanssa ei kertakaikkiaan voi voittaa.

Ei niillä ritareillakaan aina ollut helppoa

Ruukinmatruuna sattui törmäämään mielenkiintoiseen linkkiin. Sen mukaan keskiajan ritaritkin kärsivät post-traumaattisesta stressioireyhtymästä.

No. Ritarit olivat mitä suurimmassa määrin keskiajan ammattisotilaita, ja sotilaan ammatissa on aina riesana tuo PTSD:n mahdollisuus. Artikkelin mukaan keskiajan teksteistä käy ilmi nuo täsmälleen samat oireet, mitä sotaveteraaneilta on kuvattu maailman sivu: ärtyisyys, unettomuus, stressi, yliherkkyys ja alttius äkillisille väkivaltakohtauksille. Elokuvissa ja kirjoissa ritarit kuvataan joko urheina sankareina tai väkivaltaisina pukareina. Totuus on sama kuin ammattisotilailla yleensäkin: hekin olivat ihmisiä.

Keskiajan ihmiset eivät olleet brutaaleja raakalaisia, eivätkä he olleet myöskään väkivaltaisia psykopaatteja, vaan samanlaisia ihmisiä kuin me kaikki - heillä oli täsmälleen samat aivot kuin meilläkin. Thomas Heebøll-Holm Kööpenhaminan yliopistosta on tutkinut asiaa ja lähestynyt asiaa ammattisotilaan näkökulmasta.

Silloin, kun sotaretkelle lähdettiin, sotilaat nukkuivat huonosti, he olivat väsyneitä ja uupuneita ja usein sään armoilla - vain ruhtinailla ja ylhäisaatelisilla oli teltat mukana, muut nukkuivat laavuissa tai kääriytyivät viittoihinsa nuotion ääreen. Ja kuten sotilailla aina, kuolema ja silpoutuminen mitä hirvittävimmillä tavoilla oli aina läsnä. Plus sitten kulkutaudit, haavatulehdukset ja muut ikävyydet. Ja se, kun joutuu surmaamaan toisia ja näkee kaveriensakin kuolevan.

PTSD:tä on tutkittu toden teolla vasta Vietnamin sodan jälkeen; sitä ennen se leimattiin vain "hermoheikkoudeksi" tai "pelkuruudeksi", ja vasta siinä vaiheessa, kun veteraanit palasivat Vietnamista vamma sielussaan, asia todella tunnustettiin, ja todella otettiin vakavasti. Tiedämme, että taistelu, kidutus, terrori, kiusaaminen, keskitysleirit ja jatkuva pelossa eläminen voi aiheuttaa PTSD:n, ja se ilmenee hallitsemattomana ja kaiken läpäisevänä stressinä vähintään kuukauden verran tapahtuman jälkeen. Oireisiin voi kuulua flashbackeja, painajaisia, masennusta ja hyperaktiivisuutta.

Me tiedämme sotilaspsykologiasta, että sotilas kestää psyykkisesti maksimissaan 60 vuorokautta etulinjassa. Heebøll-Holmin mukaan entisaikana sotaretket harvoin kestivät tuota pitempään - juuri tuosta syystä. Jatkuvat vaikeudet ja rasitukset käyvät sotilaiden psyyken päälle, ja lopulta itse jokainen murtuu. Koska keskiajalla ritarit kohtasivat samoja ikävyyksiä ja mahdollisesti vielä rajumpina kuin nykyajankin sotilaat, Heebøll-Holm pohti, olisiko mahdollista löytää viitteitä tästä samasta psyyken ylirasittumisesta keskiajan kirjallisuudesta.

Ja löytyihän sieltä. Ranskalainen ritari Geoffroy de Chargny, joka oli Oriflammen kantajana Poitiers'issa 1356, kirjoittaa seuraavasti:

Tässä ammatissa täytyy sietää kuumuutta, nälkää ja kovaa työtä, nukkua vähän ja pitää jatkuvasti vahtia. Ja olla väsynyt ja nukkua epämukavasti kovalla maalla herätäkseen vain äkisti. Ja olla täysin voimaton tilanteen edessä. Tässä ammatissa joutuu kohtaamaan pelon kun näkee vihollisen rynnäköivän peitset tanassa sinua kohti tai jalan miekat ja kirveet paljastettuina. Vasamat ja nuolet lentävät kohti ja niitä vastaan on vaikeaa suojautua. Tässä ammatissa saa nähdä, miten ihmiset surmaavat toisiaan, juoksevat pakoon, tekevät sanoinkuvaamattomia julmuuksia toisilleen ja ottavat toisiaan vangeiksi ja miten ystäviesi ja vihollistesi ruumiit lojuvat sekamelskana edessäsi. Jos hevosesi on hengissä, voi aina paeta häpeällisesti. Jos ei, voi kuolla kunniallisesti. Mutta kuka muu kuin itseään jo valmiiksi kuolleena pitävä haluaa kuolla kunniallisesti?

Me tiedämme, miten Geoffroy de Chargnyn kävi. Hän kaatui Poitiers'issa puolustaessaan Ranskan kuninkaan pyhää lippua, Oriflammea - siis suurimmalla mahdollisella sotilaskunnialla. Mutta hänen tekstistään käy oikeastaan kaikki läpi. de Chargny kuvaa täsmälleen sen saman epätoivon, pelon, voimattomuuden ja raivon mikä on tuttua Vietnamin veteraaneilta - ja omilta isoisiltämme. Lukuisat ritarit ovat taatusti kärsineet tästä samasta post-traumaattisesta stressioireyhtymästä minkä de Chargny elävästi kuvaa.

No. Keskiaikaiset tekstit ovat täynnä verenhurmeisia yksityiskohtia. Monissa teksteissä kuvataan miten taistelu on kirjaimellisesti verta ja räkää, ja miten irtopäät ja suolenpätkät lentelevät. Jatkuvasti kohdataan kuvauksia julmuuksista, kylmästä, väsymyksestä, pelosta ja nälästä. Sodan arki ei ole muuttunut oikeastaan miksikään keskiajasta. Ainoa ero on, että ritarit eivät koskaan psyykanneet itseään eivätkä menneet shrinkin juttusille. Vastapainona monet olivat syvästi uskonnollisia, ja monet ritarit, varsinkin sinkuiksi tai leskiksi jääneet, menivät sotilasuransa jälkeen luostariin - ja syykin on varsin selvä. Purkaakseen psyykeään.

Ehkä kuitenkin tärkein asia, mikä on syytä muistaa, että ritarit olivat kertakaikkiaan syntyneet sotilaiksi - he pääsääntöisesti syntyivät aatelisiksi tai olivat kersanttien (aatelittomien asemiesten) poikia, ja he harjoittelivat sotilaiksi jo seitsenvuotiaasta alkaen - aseenkantajina he saattoivat mennä taistelukentälle jo 12-vuotiaina. He pitivät itseään ensisijaisesti sotilaina, ja monilla oli turvanaan voimakas uskonnollisuus. Nykypäivän sotilaat sensijaan ovat käytännössä siviilejä 18-vuotiaiksi saakka, jonka jälkeen he joko värväytyvät armeijaan tai heidät pakkovärvätään asevelvollisiksi - muutos on hyvin raju.

Mutta itse sodankäynnin todellisuus ei ole muuttunut keskiajalta miksikään - eivätkä myöskään meidän aivomme, ja siksi on oletettavaa, että ritareillakaan ei aina ollut niin helppoa. Ritarin haarniska tekee kyllä ruumiin lähes haavoittumattomaksi - kokemusta on! - mutta ei psyykeä.

Päivän mietelmä

Viikinkien joulua on elävöitetty kovin, kovin monessa perheessä tänäkin vuona.

Ensin ylensyödään, sitten ylenjuodaan, sitten tapellaan ja sitten ylenannetaan.

Kristillisessä joulussa on puolensa.

Hyvää Joulua 2011

Masuuni hiljenee jouluksi, ja ruukinmatruuna haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää ja rauhallista joulua 2011.

Buddhan viisaus analysoituna

Yksi ruukinmatruunan lempiaforismeja tulee Siddhartha Gotama Buddhalta, ja se menee seuraavasti:

Älä usko kuulopuheisiin, älä usko perinteisiin vain siksi että ne ovat sukupolvia vanhat, älä usko huhuihin siksi että ne ovat levinneet laajalle, älä usko vanhoihin satuihin vain siksi että ne on kirjoitettu muistiin, älä usko arvauksiin, älä usko mihinkään vain siksi että ne on tullut sinulle tavaksi, älä usko mitään siksi että opettajasi tai vanhat ihmiset sanovat niin. Hyväksy asia vasta sitten kun olet tutkinut ja eritellyt sitä, ja huomannut sen olevan järkevä ja hyödyttävän kaikkia. Mutta kun olet hyväksynyt asian, elä sen mukaisesti.

Tässä lausahduksessa on valtava määrä viisautta. Kun sitä lähdetään purkamaan lause kerrallaan, huomataan että Buddha on pohtinut monia tunnettuja argumentointivirheitä ja analysoinut ne.

Älä usko kuulopuheisiin

Argumentointivirhe: Kuulopuhe. Kuulopuhe on täsmälleen nollan arvoista: se voi olla totta mutta se voi olla olemattakin.

älä usko perinteisiin vain siksi että ne ovat sukupolvia vanhat

Argumentointivirhe: Traditioon vetoaminen (argumentum ad traditionem). Tässä virheessä vedotaan perinteeseen vain siksi, että se ylipäänsä on perinnettä - ikäänkuin menneisyys tai ikä sellaisenaan olisi jotenkin arvokasta tai että menneisyyden realiteetit pätisivät tässäkin päivässä.

älä usko vanhoihin satuihin vain siksi että ne on kirjoitettu muistiin

Argumentointivirhe: Ipse dixit. Kaikki se, mikä on viety kirjoihin ja kansiin, ei ole totta, ja pelkkä muistiin taltiointi ei merkitse totuudellisuutta.

älä usko arvauksiin

Argumentointivirhe: Mahdollisuuteen vetoaminen. Se, että jokin asia on mahdollista, ei tee siitä totta. Arvaukset osuvat aivan yhtä hyvin hutiin kuin oikeaankin.

älä usko mihinkään vain siksi että ne on tullut sinulle tavaksi

Argumentointivirhe: Tottumukseen vetoaminen. Tämä on sukua traditioon vetoamiselle, mutta tähän liittyy myös itsestä yleistäminen. Se, että jokin asia on omakohtainen tapa, ei tarkoita sitä, että se olisi totta tai edes validi.

älä usko mitään siksi että opettajasi tai vanhat ihmiset sanovat niin

Argumentointivirhe: Auktoriteettiin vetoaminen (argumentum ad auctoritatem. Tämä virhe on formalisoitu jo 1100-luvulla, ja tarkoittaa sitä, että kun joku asioista perillä oleva taho sanoo niin, niin sen on oltava niin. Ikävä kyllä ihmiset ovat erehtyväisiä, ja tiedolla on tapana vaihtua ja muuttua.

Hyväksy asia vasta sitten kun olet tutkinut ja eritellyt sitä, ja huomannut sen olevan järkevä ja hyödyttävän kaikkia. Mutta kun olet hyväksynyt asian, elä sen mukaisesti.

Tämä on kuitenkin se asia, joka tuntuu unohtuvan niin kovin monilta. Pelkkä skeptismi on harvinaisen hedelmätön katsantokanta. Yksi pääsky ei tee kesää, mutta kun niitä on tuhansittain, on hyvin todennäköistä, että kesä tulee. Kun asiasta on olemassa todisteet, on älytöntä alkaa kiistämään sitä yhtään pitemmälle tai olemaan skeptikko vain skeptisyyden vuoksi.

Kymmenen trivialiteettia

1. Keskiaikaa on kiva elävöittää, mutta sitä ei ole kiva elää. Me tarvitsemme ydinvoimaa, sillä se on ainoa tapa päästä eroon fossiilisista polttoaineista sekä jätteiden poltosta. Tuuli- ja aurinkovoima eivät vain kertakaikkiaan skaalaudu ylöspäin. Siksi meillä on veneellä aurinkopaneeli mutta ei ydinreaktoria.

2. Sosiaalinen media on eufemismi narsismille ja henkiselle ekshibitionismille. Sillä on mahdollista saada omalle habitukselle niin paljon arvaamatonta vahinkoa ettei ole tosikaan. Siksi siitä kannattaa pysytellä erossa ja harjoittaa nokkakusoa.

3. On mielekästä uskoa silloin kuin näkee. Ei ikinä sitä ennen, muttei myöskään kieltäytyä uskomasta vaikka näkisikin. Yksi pääsky ei tee kesää, mutta silloin kun niitä on tuhansittain, on melko todennäköistä, että kesä on tullut.

4. Jos vähän on hyvä, niin paljon ei ole erinomainen. Määrä tekee aineesta myrkyn ja asoista tuhon välikappaleita. Monet asiat, jotka ovat erinomaisia renkejä, ovat kertakaikkiaan tuhoisia isäntiä.

5. Älykkyyden ja tolkun tulo on vakio. Mitä tyhmempi ihminen, sitä todennäköisemmin hän tajuaa omat rajoituksensa, kun taas älykäs ihminen on taipuvainen sellaisiin typeryyksiin, joita tyhmä ihminen ei kykene edes kuvittelemaan.

6. Kaikki posti mikä tulee pyytämättä on roskapostia. Älä ammu viestintuojaa, mutta mainosmiehet ovat vapaata riistaa.

7. Teknologia ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Pronssikautinen barbaari, jolla on älypuhelin, on yhä edelleenkin pronssikautinen barbaari.

8. Väkivalta ei ole ratkaisu. Paitsi kansallissosialismiin, fascismiin, kommunismiin, islamismiin ja koulukiusaamiseen.

9. Älä ikinä luota myyntimiesten lupauksiin vaan vaadi referenssejä ja näyttöjä systeemin toimivuudesta reaalimaailmassa. Jos systeemiä on kokeiltu kymmenen kertaa ja kymmenen kertaa tuloksena on ollut katastrofi, yhdennelläkintoista kerralla tuloksena on taatusti katastrofi, riippumatta myyntimiesten lupauksista.

10. Yleensä ei ole mielekkäintä tavoitella parasta ratkaisua, vaan vähimmin huonoa. Etenkin yhteiskunnassa, jossa asiat pissiessään tuottavat katastrofin.

Tule meille Tuomas kulta, tuopa raketit tullessas

Tuomaksen päivästä (21.12) on perinteisesti laskettu joulunaika alkavaksi, vaikka itse joulupäivä onkin vasta 25.12. Talvipäivänseisaus eli vuoden lyhin päivä on omistettu apostoli Tuomakselle, koska tänä päivänä sopii epäillä, palaako valo takaisin enää lainkaan. Tänä talvena on ollut ainakin pimeyttä ja koleutta riittämiin.

Mutta nyt Suomi on saanut Tuomaksen-päivänä varsin epäilyttävän joululahjan. Itse asiassa sellaisen, joka on yleensä tapana yhdistää uuden vuoden juhlintaan.

Kotkaan pysäytetystä laivasta on nimittäin löydetty 69 Patriot-ohjusta, kertoo keskusrikospoliisi. Ei siinä mitään, muttä ohjusten sisällä kaupan päälle on räjähdysaine ja ajopanos. Ne ovat siis pantu jo valmiiksi ampumakuntoon, ja ruukinmatruunalla on vahva kutina sen suhteen, että niitä ei ollut tarkoitus käyttää juhlistamaan vuoden 2012 alkua. Lisäksi aluksella on räjähteitä niin paljon, että sillä räjäyttäisi pienen kaupungin ilmaan. Laivassa on nimittäin 150 tonnia nitroguanidiinia, eli räjähdysainetta joka tunnetaan myös "pikriitin" nimellä. Aine on lastattu asianmukaisesti 25 kilon pakkauksiin, mutta räjähdysaineen ominaisuuksien takia lastin tulisi olla konteissa.

Laiva, jonka nimi on pahaenteisesti Thor Liberty - siis "ukkosenjumalan vapaus", pysäytettiin Kotkan satamaan, koska aluksen merikelpoisuus oli epäilyksen alla. Kävi ilmi, että laivalla oli räjähteitä. Tarkastus tehtiin työsuojelutarkastajan pyynnöstä, sillä sataman ahtaajat olivat huolestuneet yleisestä turvallisuudesta räjähdeaineiden kelvottoman ja vaarallisen lastauksen vuoksi. Räjähteet olivat kyllä virallisissa säilytyspakkauksissa, eli muovipusseissa pahvilaatikoissa ja edelleen kuormalavoilla. Kaiken lisäksi paketit oli sidottu erittäin huonosti. Merikuljetusta varten ne olisi pakattava ehdottomasti erilliseen teräskonttiin. Viranomaiset päättivät vielä tarkastaa koko aluksen ja kontit. Silloin löytyivät ohjukset.

Rahtiasiakirjoista oli aiemmin ilmennyt, että aluksessa olisi sotilastarvikkeita. Paperit eivät kuitenkaan olleet kunnossa tältä osin: ohjukset oli muun muassa kirjattu ilotulitusraketeiksi. Laiva on nyt saarrettuna Kotkan satamaan, ja Puolustusvoimilta on pyydetty virka-apua.

Asiasta on aloitettu rikostutkinta. Rikosnimikkeinä ovat puolustustarvikkeiden maastavientirikos ja merikelpoisuudesta huolehtimisen laiminlyönti. KRP ja tulli tutkivat yhdessä asiaa. Ohjukset on nyt siirretty Puolustusvoimien haltuun, mutta räjähteet ovat edelleen aluksessa. Itse alus siirretään ylihuomenna kaukaisimpaan laituriin. Tuolloin räjähteet siirretään kontteihin aluksen ukrainalaismiehistön ja vapaaehtoisten ahtaajien voimin.

Laiva on siis liputettu Man-saarelle Britanniaan, siinä on ukrainalaismiehistö, ja se on lähtenyt Saksasta. Sen sen määränpäänä oli Etelä-Korea ja Kiina.

Ruukinmatruunalla raksuttaa. Koko juttu haisee kuin limburginjuusto heinähelteellä. Laiva oli tullut Kotkaan hakemaan ankkurikettinkiä ja paperikonetta.

Patriotit ovat amerikkalaisvalmisteisia, ja niillä on varsin mielenkiintoinen maine. USA ei suostunut myymään niitä Suomelle, ja nyt meillä on niitä 69 kpl käsissämme. Määränpääksi on merkitty Etelä-Korea ja Shanghai, Kiina. Kumpaan ne ovat menossa, jää arvoitukseksi.

Kuka ohjukset omistaa, kuka ne on myynyt ja kuka on vastaanottaja? Kysymyksiä ilman vastauksia.

Tässä olisi nyt Suomen armeijalla mainio mahdollisuus säästää kalustohankinnoissa. Takavarikoidaan ohjukset - ja varustetaan niillä sellainen IT-patteristo, joka olisi joka tapauksessa menossa pian uusintaan. Siinä on monen miljoonan euron asejärjestelmä kirjaimellisesti kuin taivaan lahjana. Pitäisikö laittaa Joulupukki asialle kuten silloin, kun venäläinen risteilyohjus putosi Inariin?

Alus oli toikkaroinut Itämerellä viime viikolla, ja mm. joutunut hakeutumaan Utössä myrskyssä hätäsatamaan. Laivalla ei ollut Suomen aluevesien merikarttoja. Hupsista.

YLE uutisoi aiemmin, että yhdysvaltalaisvalmisteiset Patriot-ohjukset olisivat laillisia ja niiden määränpäänä olisi Etelä-Korea. Laillisen kauttakulun mahdollistava lisenssi tosin olin puutteellinen ja kateissakin, Yle kertoo. Varustautuuko Etelä-Korea uuteen vuoteen vaiko Kim Jong Unin jouluyllätykseen? Sitä tarina ei kerro. Päivi Räsäsen mukaan ohjukset oli merkitty asiakirjoihin "ilotulitteiksi".

Minne oli salakähmäinen räjähde- ja ohjuslasti menossa, huonosti ahdattuna ja puutteellisin paperein? Kaikenkaikkiaan kimurantti tarina. Ruukinmatruuna jää seuraamaan surutulitteiden kohtaloa.

Jouluksi kotiin

Vanhan klišeen mukaan jouluksi kotiin on jokaisen sodan tai sotaretken tavoite. Ja USA:n sotaretki Irakissa on nyt päättynytkin siihen - sotilaat ovat päässeet jouluksi kotiin.

Tosin vain ne, kenellä ylipäänsä kotia on. Jokaisen sotaretken ongelmana on se, että sota jättää valtavan määrän sotilaita ja muita sotatyöläisiä työttömiksi - ja samalla tyhjän päälle, kodittomiksi. Tämä on yleismaailmallinen ilmiö ja kaikissa maailman armeijoissa. Useimmat sotilaat ovat nuoria ja perheettömiä miehiä, joilla ei ole vakinaista asuntoa eikä ammattia armeijan ulkopuolella.

Ja Yhdysvalloissa on käynyt nyt juuri niin - valtava määrä Irakista kotiutettuja sotilaita on kertakaikkiaan pudonnut tyhjän päälle. Osalla ei ole työtä, ei asuntoa, ei perhettä. Esimerkiksi Arizonassa yhä useampi sotaveteraani asuu kadulla, sillä Irakista kotiutetuille veteraaneilla ei talousvaikeuksien kanssa painivassa osavaltiossa ole ollut minkäänlaista sosiaaliturvaa ja työpaikat ovat kiven alla.

Ikävin tilanne on ollut reserviläisillä ja National Guardista, kansalliskaartista, palvelukseen kutsutuilla. Liittovaltion lakien pitäisi taata sotapalveluksesta palaaville kansalliskaartiin kuuluville takaisin vanha työpaikkansa, mutta taantuman myötä monet niistä ovat haihtuneet talousvaikeuksiin. Lisäksi monella sotaan lähteneellä oli ennen sotaa osa-aikainen tai väliaikainen työpaikka, johon ei enää ole paluuta. Lukuisat konkurssit ovat pyyhkineet myös työnantajia olemattomiin.

Niinpä veteraanien kohdalla työttömyysluvut ovatkin huomattavasti korkeammat kuin maan keskiarvo. Yleinen työttömyysluku on 8,6 prosenttia, mutta veteraanien kohdalla se on liki 11,7 prosenttia. Naisveteraanien kohdalla tilanne on tätäkin karumpi; työttömiä heistä on lähes viisitoista prosenttia.

Jokainen armeija supistaa lukumääriään aina sodan jälkeen, ja myös USA:n asevoimat ovat supistaneet jälleen rauhanajan vahvuuteen, ja ensimmäisenä kotiutetaan reserviläiset ja kansalliskaartilaiset. Mutta myös vakinaisia sotilaita on irtisanottu täysinpalvelleina - värväyskausi on USA:n asevoimissa neljä vuotta. Työpaikan löytyminen heikossa taloustilanteessa painiskelevassa Yhdysvalloissa onkin suurin ongelma niille noin 40 000 sotilaalle, jotka ovat juuri palanneet tai palaamassa kotiin. Vammautuneet veteraanit saavat vain aniharvoin jatkaa asevoimien palveluksessa.

Mutta kaikki, jotka eivät ole saaneet vammaa ruumiiseensa, eivät ole välttyneet sielullisilta vammoilta - joista post-traumaattinen stressioireyhtymä ei ole sieltä kivoimmasta päästä. Mielenterveysongelmat on toinen suuri haaste. Viime vuonna lähes 200 sodasta palannutta veteraania teki itsemurhan, ja tänä vuonna luku on noussut yli kahdensadan. Monet kärsivät sodan aiheuttamista traumoista, osalla on vakavia päävammoja. Painajaiset, väkivaltaiset purkaukset ja masennus johtavat avioeroihin, työttömyyteen ja huumeongelmiin ja/tai alkoholismiin. Monet veteraanit ovat joutuneet ongelmiin lain kanssa, ja veteraanit ovat - jälleen kerran - yliedustettuina vankiloissa.

Älkää naurako. Suomessa oli täsmälleen sama tilanne 2MS jälkeen. Samoin pienessä mittakaavassa ongelmat ovat Suomessa tänä päivänä täsmälleen samat kuin Yhdysvaltojenkin armeijassa - monet armeijasta kotiutuvat pojat putoavat tyhjän päälle. Suomi ei nykypäivänä onneksi ole aivan yhtä tyly yhteiskunta häviäjille kuin USA. Jokaisessa sodassa on aina kaksi osapuolta: voittajat ja häviäjät - ja voittajia ovat keinottelijat, sotateollisuus, alihankkijat ja musta pörssi. Häviäjiä ovat siviilit, sotateollisuuteen liittymättömät liikemiehet, veteraanit, invalidit ja ylipäänsä kaikki, jotka ovat joutuneet sotatoimialueelle ilman mahdollisuutta varastamiseen, ryöstöihin, keinotteluun, kavalluksiin tai mustan pörssin liiketoimintaan. Ja nuo veteraanit ovat mitä suurimmassa määrin häviäjiä - siis luusereita. Jos ei ole mennyt terveys, työkyky tai mielenterveys, niin usein on mennyt asunto ja työpaikka. Veteraani putoaa korkealta ja kovaa.

Ei ole salaisuus, että Venäjän mafian kovan ytimen muodostavat Afganistanin ja Tšetšenian veteraanit, eikä ole salaisuus, että USA:ssa monet moottoripyöräjengit ovat sotaveteraanien alkuunpanemia. Kun yhteiskunta kääntää veteraaneille selkänsä, veteraanit kääntävät selkänsä yhteiskunnalle. "Ihmisellä on vakaat tulot kun hän palvelee maataan, taistelee maansa puolesta, mutta kun hän palaa, hän on koditon, koska ei löydä työtä", purnasi laivastossa 14 vuotta palvellut Kenya Smith CNN-uutisille. Hän menetti asuntonsa syyskuussa maksamattomien asuntolainojen vuoksi ja hänellä on kaksi teini-ikäistä lasta huolettavanaan. Entäpä siinä vaiheessa, kun veteraanilla kertakaikkiaan keittää yli? Hänet on koulutettu tappamaan ja hän on väkivallan ammattilainen.

"Jouluksi kotiin" ei tarkoita yksinomaan iloisia uutisia. "Golden Gate in '48" muuttuu hyvin nopeasti muotoon "Bread Line in '49". USA on hyvin tyly valtio omilleen, ja sen asevoimat ovat osoittaneet, etteivät ne piittaa kuolleistaan. Eivätkä edes elävistään. Mutta tila on täsmälleen sama kaikkialla, ja meillä on tiedossamme, millaista kohtelua ja suoranaista v*ttuilua omat veteraanimme saivat sodan jälkeen. Vasta heidän lapsenlapsensa arvostivat heitä. Hectorin tietty biisi on nyt ajankohtainen Yhdysvalloissa - ja samoin Bruce Springsteenin kaikkein pahimmin väärinymmärretyin kappale, joka kertoo 40 vuoden takaisesta sodasta. Videossa mukana sanat, ettei kenellekään jäisi epäilyksiä että mistä siinä biisissä on kyse.

Ruukinmatruuna ei ole huvittunut tilanteesta.

Hyvää hanukkaa kaikille

Tänä iltana on alkanut hanukka, ja ruukinmatruuna haluaa toivottaa kaikille juutalaislukijoilleen oikein hyvää ja rauhallista hanukkaa seuraavan yhdeksän päivän ajan. Olkaa varovaisia menoran kanssa älkääkä syökö liikaa latkia, älköönkä öljy loppuko!

Lämpimän joulukuun syy selvisi

Nyt sekin sitten selvisi, miksi joulukuu on ollut poikkeuksellisen lämmin.

Piru on pitänyt Helvetin portteja auki odotellessaan Kim Jong Iliä saapuvaksi. Ja niin vain maailman ensimmäisen kommunistisen dynastian nokkamies otti ja vaihtoi toissapäivänä hiippakuntaa.

Pohjois-Korea on maailman sulkeutunein ja eristäytynein maa. Se on köyhä kuin kirkonrotta, sen asukkaat kärsivät nälästä ja se edustaa anakykloosissa despotiaa. Kimin dynastia, joka on hallinnut maata toisen maailmansodan päättymisestä saakka, on nyt siirtynyt kolmanteen sukupolveen Kim Jong Unin noustua valtaan. Kim Jong Il valitsi nuorimman poikansa seuraajakseen, koska tämä oli hänen pojistaan kaikkein kovaluontoisin, säälimättömin ja ureokefaalisin.

Sanotaan, että jokaiselle dynastialle, perheyritykselle ja instituutiolle kolmas sukupolvi on aina se kriittisin. Ensimmäinen sukupolvi rakentaa, toinen vakiuttaa - ja kolmas joko tuhoaa tai stabiloi. Kolmannessa sukupolvessa dynastia joko sortuu lopullisesti tai vakiuttaa itsensä. Ja nyt vallassa on molopäinen 28-vuotias kukonpoika, joka on täydellinen loose cannon.

Kaikkein kamalinta koko jutussa on, se, että Pohjois-Korean aivopesty kansa aivan oikeasti suree johtajaansa. Ne parkumiset ja itkut ovat aivan aitoja. Kansa on aivopesty, rääkätty ja kiusattu kognitiivisen dissonanssin ja Tukholman syndrooman äärirajoille, ja se samaistuu sortajaansa. Sensijaan kaikkialla muualla Kimin oikea karva on tiedetty varsin hyvin, eikä USA:n ulkoministeri säästänyt sanojaan; hän kutsui Kimiä termein madman sekä dictator. Kyseessä on kuitenkin kommunistinen sotilasdiktatuuri, jolla on ydinase, ja joka on käyttäytynyt täysin holtittomasti ja johon ei voi luottaa. Human Rights Watchin Kenneth Roth ei hänkään kaunistele: Rothin mukaan Kim johti maanpäällistä helvettiä, ja hänet tullaan muistamaan julmana ja systemaattisena sortajana, joka samalla antoi kansansa nääntyä nälkään

Ehkä kaikkein julmimmin kommunismin todelliset kasvot näyttäytyvät juuri Pohjois-Korean yhteiskunnassa. Kansa on jaettu kolmeen kastiin ja ne edelleen 53 luokkaan. Pohjalla olevilla proletaareilla ei ole oikeutta opiskella eikä edes muuttaa Pjongjangiin. Pohjois-Koreaan verrattuna jopa Natsi-Saksa oli tasa-arvon mallimaa.

Tervemenoa vain, Kim. Parempi tuuri sinullekin sitten seuraavassa inkarnaatiossa.

Sillä välin toisaalla maailmassa...

Arvosana 7+

Yhdysvallat on lähtenyt Irakista. Viimeiset amerikkalaisjoukot jättivät maan eilen 18. joulukuuta 2011 - yli kahdeksan vuotta sen jälkeen kun he maahan tulivat. Barack Obama vei päätökseen George W. Bushin aloittaman sotilasoperaation.

Puhtaan sotilaallisesti operaatio oli jymymenestys. USA:n asevoimat murskasivat Irakin armeijan kuin piparkakkutalon - irakilaisista asevelvollisista ei ollut taistelemaan amerikkalaisia ammattisotilaita vastaan, eikä tasavaltalaiskaartin ammattilaisetkaan lopulta pärjänneet kolmea viikkoa pitempään. Miehityksen jälkeen alkanut partisaanisota oli pitkä ja hirvittävän katkera, mutta USA sai maahan järjestyksen - ja näännytettyä partisaanit. Sota tulee pysymään oppituntina siitä, miten sissijoukot nujerretaan. Sekulaarit partisaanit saatiin lopulta taivutettua demokratian ja poliittisen toiminnan kannalle ja uskonnolliset hihhulit kertakaikkiaan näännytettiin kuiviin niin rahan kuin ennenkaikkea miesvoiman suhteen. Vastoin Euroopan odotuksia USA onnistui tässä täydellisesti.

Poliittisesti operaatio oli täydellinen fiasko. Irakista ei löytynyt sitä, mitä sieltä haettiin - joukkotuhoaseita. Saddam Hussein oli täydellinen roisto, mutta hän jätti jälkeensä valtatyhjiön. Keski-Itä on nyt epävakaampi kuin ikinä. Alueen voimatasapaino on järkkynyt - islamistien hyväksi. Irakissa demokratia tulee olemaan hyvin epävakaa. USA on sotkeutunut Afghanistaniin - seudulle, josta Sun Tzu toteaa, että mene läpi niin nopeasti kuin pystyt äläkä jää tänne ellet halua saada turpaasi - se on juurikin Sun Tzun tarkoittamaa saartavaa maastoa. Siellä tulee juonitella - ei taistella - ja britit oppivat asian kantapään kautta: vasta kun he yksinkertaisesti julistivat, että alue kuuluu nyt britti-imperiumiin ja lupasivat palkata joka ainoan halukkaan afgaanien ylijäämäpojan omaan armeijaansa, he saivat maan haltuunsa. Yksikään toinen maahan hyökännyt valtio ei ole tuota ikinä tajunnut. Jopa mongolit ottivat dunkkuunsa afgaaneilta. Ja ruukinmatruunalla on paha kutina, että USA saa paikasta lähtöpassit vähin äänin. Ja taloudellisesti Operation Iraqi Liberty tuli hirvittävän kalliiksi.

Inhimilliset kärsimykset ovat mittaamattomat. USA menetti 4484 sotilasta, joista taistelutoimissa 3531 (78% kaikista tappioista). Haavoittuneita on liki 30 000. Irakilaisia on kuollut liki 1 000 000 - joista suuri osa terrori-iskuissa. Sota on tullut maksamaan Yhdysvalloille liki 4000 mrd dollaria. Britannialle - jonka osalta juttu päättyi 2010 ja joka menetti 179 miestä - koko soppa maksoi 20 mrd puntaa.

Saddam Husseinia ei käy tippaakaan sääliksi. Mies oli psykopaattinen diktaattori, ja sai täsmälleen minkä ansaitsikin - ja hänen poikansa myös. Hänenlaisiaan pikkuhitlereitä seudulla on perinteisesti mahtunut kolmetoista tusinaan. Terrorismia ei sensijaan ole saatu nujerrettua - eikä islamismia. Arabikevättä on seurannut islamistitalvi.

Mitä sodalla saatiin aikaiseksi? Ei tiedä vielä. Ainakin USA sai varmistettua öljylogistiikkansa, sekä sen, että dollari on ja pysyy öljyn laskutusvaluuttana. Sekä sen, että USA:ta vihataan nyt todella patologisesti - sekä kaikkialla islamilaisessa maailmassa että myös sen liittolaisten keskuudessa. Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että USA:sta on tullut reaalimaailman Númenor.

Kaikenkaikkiaan USA:lle voi tuosta koko jutusta antaa arvosanaksi 7+ - pääasiassa sen vuoksi, että Irak ei ole romahtanut täydelliseen anarkiaan Somalian tavoin, USA ei lähtenyt Irakista häntä koipien välissä ja USA:n sotilaallinen voitto oli niin täydellinen menestys, sekä siksi, että maailma pääsi Saddam Husseinista sekä hänen psykopaattipojistaan eroon. Mutta poliittinen fiasko laskee pisteitä rajusti.

Nähtäväksi jää, mikä on USA:n itsensä tulevaisuus - kestääkö sen talous vai luhistuuko se itse muutaman vuoden sisään, ja mikä on Irakin sotaretken osuus tässä sopassa.

Suuri voirohmuaminen

Ruukinmatruuna kävi jouluostoksilla, ja koska perheen joululeivonnaiset perinteisesti tehdään voitaikinalla, voitakin piti ostaa.

Voihyllyt ammottivat tyhjyyttään. Joku oli ehtinyt ensin.

No. Uutiset ovat raportoineet voipulasta - että ihmiset ovat kaikkialla Skandinaviassa rohmunneet voita. Syyksi esitetään vähähiilihydraattinen ruokavalio ja se, miten lääkärit ovat rehabilitoineet voin.

Ja niinpä ihmiset ovat nyt alkaneet rohmuta voita.

No. Sekä voi että margariini ovat ravintorasvoja, jotka puolestaan ovat veden ja lipidien W/O -emulsioita. Lipideihin lasketaan tässä rasvahappojen triglyseridiesterit, steroidit ja sterolit. Voita valmistetaan kermasta kun taas margariinia kasvirasvoista.

Voilla on täsmälleen kaksi etua margariiniin verrattuna. Ensimmäinen etu on se, ettei se härskiinny. Pitkille purjehduksille voi ottaa voita mukaan huoletta - se pehmenee, muttei pilaannu, ja faasi-inversio tapahtuu vain suoran auringonvalon aiheuttamana tai yli 35 asteen lämpötiloissa. Toinen etu on sen maku leivonnassa. Voilla leivotut leivonnaiset pääsääntöisesti maistuvat paremmilta kuin margariinilla.

Mutta a) syystä b) toisesta ihmiset ovat nyt hylänneet margariinin ja siirtyneet voin käyttäjiksi oikein urakalla. Ruukinmatruuna ihmettelee, että miksi sillä pohjimmiltaan samoista molekyyleistähän siinä on kyse. Toiset ovat eläinperäisiä ja toiset kasvisperäisiä.

Ainoa ero voin ja margariinin välillä on rasvahappomolekyylien pituus, tyydyttyneisyysaste ja kolesterolien tyyppi.

Voin rasvahapot ovat luonnollisesti tyydyttyneitä (= ei-hydrattuja) ja mukana on konjugoituja cis-trans -rasvoja. Margariineissa mukana on monityydyttymättömiä rasvoja; Suomen lain mukaan rasvat on valmistettava niin, ettei synny konjugoituja trans-trans -rasvoja, jotka ovat terveydelle haitallisia. Teollisten, keinotekoisesti kovetettujen, transrasvojen on sensijaan todettu lisäävän merkittävästi sydäntautien riskiä, ja etenkin Yhdysvalloissa ne ovat olleet todellinen riesa.

Ongelma on siinä, että eri rasvat vaikuttavat eri tavalla veren kolesteroliin. Nyrkkisäännöt ovat seuraavat:

1) Tyydyttämättömät rasvat kohottavat hyödyllisen HDL-kolesterolin ja laskevat haitallisen LDL-kolesterolin arvoja veressä

2) Luonnolliset tyydyttyneet rasvat kohottavat molempien arvoja [mutta monesti myös parantaen HDL/LDL-suhdetta]

3) Keinotekoiset konjugoidut transrasvat laskevat hyödyllisen HDL-kolesterolin ja kohottavat haitallisen LDL-kolesterolin arvoja heikentäen niiden välistä suhdetta. Transrasvat lisäksi edesauttavat LDL-kolesterolin hapettumista, mikä on ateroskleroosin syntyprosessin merkittävä alkuvaihe.

Maitorasvoissa olevien luonnollisten transrasvojen (CLA) rakenne eroaa keinotekoisesti kovettamalla syntyneistä transrasvoista siten, että niissä on kaksi kaksoissidosta, toinen kaksoissidos on cis- ja toinen trans-tyyppinen, ja kaksoissidokset ovat peräkkäisissä hiiliketjun atomeissa, jolloin ne ovat konjugoituneet. Koska molekyylissä on edelleen cis-sidos, se ei ole suora, ja yhdistelmän vaikutus on toisenlainen kuin yksinään esiintyvällä synteettisellä suoraketjuisella trans-rasvalla.

No. Karppaamisessa rasva on rehabilitoitu - siitä syystä, että rasvan syönti polttaa rasvaa jos samanaikaisesti vältetään hiilihydraatteja (= insuliinistimulaatiota). Mutta samalla lähes kaikki karppausgurut kannustavat käyttämään tässä kasvirasvoja - mitä juoksevampia, sen parempi. Syy on juurikin monityydyttymättömissä rasvahapoissa. Voi ei ole enää kaiken pahan alku ja juuri, mutta ei se kyllä mikään terveyden pelastajakaan ole. Voin terveysvaikutukset ovat samat kuin ennenkin: se kohottaa sekä LDL-kolesterolin että HDL-kolesterolin arvoja. Eli voi on aivan yhtä epäterveellistä kuin ennenkin tältäosin.

Jääkaappimargariinin - silloin, kun kyse ei ole säilyvyydestä eikä myöskään leivonnasta - korvaaminen voilla ei osoita mitään erityistä valveutuneisuutta eikä edistyksellisyyttä. Se on yksinkertaisesti vain Veblenin hyödyke tällöin.

Siksi ruukinmatruuna ihmettelee tältäosin voin rohmuamista. Tästä tulevat jotenkin 1970-luvun rasvamatkat mieleen kun Ruotsiin mentiin rohmuamaan ravintorasvoja.

Ai niin. Meillä ei syödä jouluisin kinkkua. Syömme kalaa.

Libertaristinen palokunta

Ruukinmatruuna surffaili jokin aika sitten Pink Flamingon blogiin, jossa hän törmäsi tapaukseen eräässä Tennesseen pikkukaupungissa Yhdysvalloissa. Kyseistä blogia pitää muuan nainen, joka on ruukinmatruunan tapaan konservatiivi, mutta syvästi uskonnollinen kristitty (ei tosin fundamentalisti) ja se näkyy hänen teksteissään.

No. Obionin piirikunta Tennesseessä on republikaanivetoinen, ja se päätti laskea kertaheitolla verot lähelle nollaa. Siihen kuului julkispalveluiden, mukaanlukien palokunnan, yksityistäminen. Palokunta päätti kantaa 75 USD suojelumaksun jokaiselta talolta per kuukausi. Ei suojelumaksua, ei sammutusta.

Ja kävipä South Fultonin kaupungissa tässä piirikunnassa sitten niin, että muuan trailer parkissa asunut perhe ei ollut joko halunnut tai kyennyt maksamaan tätä suojelumaksua. Heidän kotonaan syttyi sitten tulipalo - nuo asuntotrailerit ovat surmanloukkuja kun niin tapahtuu.

Ja kuinka ollakaan, tuo koti sattui sitten syttymään palamaan. Palokunta saapui paikalle, mutta se kieltäytyi tekemästä elettäkään sammuttaakseen tuota tulipaloa. Ei, vaikka omistaja miten pyysi ja rukoili ja oli valmis tarjoamaan mitä vain. Ei suojelumaksua, ei tulipalonsammutusta. Palokunta keskittyi vain suojelemaan niitä tontteja, jotka tuon suojelumaksun olivat suostuneet maksamaan.

Pink Flamingo kirjoitti sitten aiheesta Do Libertarians Have Basic Human Decency? Ruukinmnatruuna on saanut kristillisen kasvatuksen, eikä hän ole vielä kyennyt kokonaan vapautumaan kotonaan häneen aivopestyistä arvoista ja ihanteista, ja siksi hänen superegonsa toteaa että tuo palokunnan toiminta oli äärimmäisen paskiaismaista ja todella katalaa kiristystä - siis sellaista, joka kertoo, että ihmisellä ei ole minkäänlaista tajua säädyllisestä käytöksestä. Sen ymmärtäisi, jos rikollisliiga toimisi tuolla tavoin kiristämänsä suojelunsa suhteen, mutta että palokunta, jonka tehtävänä on suojella ihmishenkiä ja omaisuutta! Pink Flamingo ei säästele sanojaan aiheesta. Lukekaa teksti, se on varsin mielenkiintoinen.

Mutta kristillisen arvopohjan täydellisen luhistumisen niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin näkee kaikkein parhaimmin eri medioiden kommenteissa. Lukuisten kommentoijien mielestä palokunnan toiminnassa ei ole mitään moitittavaa. Moitittavaa on puolestaan siinä, ettei joku kykene maksamaan suojelumaksua ja näin vaarantaa toisten omaisuuden. Tällainen kommentointi kertoo kaikkein parhaimmin yhteisöllisyyden sekä yhteenkuuluvuuden tunteen täydellisestä luhistumisesta ja ennenkaikkea luottamuksen häviämisestä sekä kristillisen arvopohjan täydellisestä mädännäisyydestä kaikkialla länsimaailmassa.

Ruukinmatruuna pohti, miten libertaristinen palokunta toimisi, ja se toimisi juuri tuolla tavoin. Toki myös sillä tavoin, että eri kilpailevien palokuntien toiminta olisi sallittua, ja jokainen palokunta pyrkisi vaikeuttamaan toistensa toimintaa. Lopultakaan tällaisen palokunnan toiminta ei eroaisi mitenkään mafian harjoittamasta kiristyksestä.

Äh. Jani Alander pointtasi vinkin todella libertaristiseen palokuntaan, ja se toimi muinaisessa Roomassa. Sen palomestarina oli Marcus Licinius Crassus, aikansa rikkain mies. Kun tulipalo syttyi, Crassus lähetti agenttinsa paikalle ostamaan palavan kiinteistön pilkkahintaan. Tulipalo sammutettiin vain, jos asunnon omistaja myi asunnon Crassukselle. Muussa tapauksessa palokunta antoi sen palaa poroksi. Jos omistaja myi sen, palokunta sammutti palon ja Crassus korjautti sen, ja vuokrasi sitten sen entiselle omistajalle kiskurihintaan. Crassuksesta tuli nopeasti oman aikansa rikkain mies - hänen nemesiksensä oli sitten surullisenkuuluisa sotaretki Parthiaan ja Carrhaen taistelu. [Hyvät bisnesmiehet eivät ole välttämättä hyviä kenraaleja.]

Näin toimii vapaa markkinatalous. Hädänalaisen lähimmäisen tilan hyväksikäyttö on yksi vapaan markkinatalouden toiminnan kulmakiviä - toki sillä provisolla, että kunhan ei käytetä fyysistä väkivaltaa.

Ruukinmatruuna pohti buddhalaisuudessa niin tärkeää kultaista sääntöä: Älä tee lähimmäisellesi mitään sellaista, mitä itsellesi et haluaisi tehtävän ja heitteillejättö on yksi sellainen. Tuossa tapauksessa palokunta kertakaikkiaan jätti heitteille tulipalon uhrin eikä piitannut tästä ja tämän omaisuudesta tippaakaan. Viis siitä, että uhri menetti omaisuutensa ja jäi kodittomaksi. Viis siitä, että hänen koko elämänsä tuhoutui. Viis siitä, että ihmishenkiä vaaraantui. Viis siitä, että tuossa törkeällä tavalla loukattiin kultaista sääntöä. Olennaista on vain suojelumaksu ja niiden maksaminen ajallaan.

Onko liikemiehen ja suurrikollisen välillä oikeastaan mitään moraalista eroa?

Juuri tämän takia - palokuntatoiminta mahdollistaa todella hirvittävät moraaliset väärinkäytökset sekä moraalikadon - yksityinen palokuntatoiminta päätettiin yhteisöllistää kaikkialla Euroopassa jo 1800-luvulla. Isoin ongelma on siinä, että niillä, joilla on kaikkein eniten kärsittävää, yleensä on myös kaikkein vähimmin varaa maksaa suojelumaksuja, ja Crassuksen toiminta on palokuntatoiminnan looginen jatko - se on kovin helppoa kytkeää kiinteistökeinotteluun. Seuraava vaihe on sitten murhapoltot. Siksi lähestulkoon kaikkialla maailmassa palokuntatoimi on järjestetty julkisena palveluna, jota täydentää VPK - ja se rahoitetaan toisaalta verovaroilla ja toisaalta lahjoituksina. Ettei tämänkaltaista pääsisi tapahtumaan.

Ohessa vielä amerikkalaisen palomiehen rukous snipattuna Pink Flamingon blogista.

When I am called to duty, God, whenever flames may rage;
Give me strength to save some life, whatever be its age.
Help me embrace a little child before it is too late
Or save an older person from the horror of that fate.
Enable me to be alert and hear the weakest shout,
And quickly and efficiently to put the fire out.
I want to fill my calling and to give the best in me,
To guard my every neighbor and protect his property.
And if, according to my fate, I am to lose my life;
Please bless with your protecting hand
my children and my wife.

Christopher Hitchens kaputt

Uusateismin kantava voima Christopher Hitchens on kuollut tänä aamuna 62-vuotiaana syöpään. Katolisen isän ja juutalaisen äidin poika Christopher hylkäsi sekä isänsä uskonnon että äitinsä kansallisuuden, ja hänestä tuli raivokas ateisti sekä antisionisti ja hän oli tunnettu epäterveeellisistä elämäntavoistaan, joita hän auliisti esitteli - hyvin poliittisesti epäkorrekteilla tavoilla. Dawkinsia on sanottu Darwinin rottweileriksi, ja Hitchens oli varmasti dobermanni.

Hitchens oli siitä outo ateisti, että hän ei bashannut pelkästään kristinuskoa, kuten ateistit yleensä. Häneltä löytyi arsenaalia myös islamia, judaismia, hindulaisuutta ja uuspakanallisuutta kohtaan, eikä kukaan säästynyt hänen vihanpurkauksiltaan. Mielenkiintoista sinänsä, Christopher Hitchensin veli Peter on syvästi uskonnollinen kristitty, mutta veljensä looginen inverssi tolkuttomuudessa. Omena voi siis kieriä kauas putoamispaikastaan - molemmat aloittivat marxilais-trotskilaisina.

No. Karman laki on armoton, ja jokaisen on niitettävä sitä, mitä hän on tässä elämässään kylvänyt, eikä Hitchensiä voida parhaalla tahdollakaan sanoa edes virtaan astuneeksi. Hänellä on edessään uusi reinkarnaatio tähän murheen alhoon. Parempi tuuri sitten ensi kerralla. Sitä karmaa taisikin kertyä aika paljon pois poltettavaksi.

Kumissijunalla kotiin

Termillä "maitojuna" on pahaenteinen kaiku. Se tarkoittaa sitä, että palataan jostakin, jonne on lähdetty rinta rottingilla, kotiin lyötynä ja piestynä ja suorittamatta sitä, mitä lähdettiin tekemään. Termi on alunperin tiettävästi peräisin armeijasta, jossa Reserviupseerikoulusta lähetettiin aamujunalla ne upseerioppilaat, jotka hylättiin kurssilta, pois takaisin omaan perusyksikköönsä alikersantteina.

Ja useampi kuin yksi suomalainen yritys on lähtenyt valloittamaan maailmaa ja tullut piestynä ja hakattuna takaisin - kuten Soneran UMTS-sekoilusta muistamme, ja samoin muistamme Suomen paperiteollisuuden yritykset vallata USA:n markkinat.

Ja nyt suomalaiset yritykset ovat tulossa Kiinasta maitojunalla kotiin. Ensimmäisenä sieltä tuli vuosia sitten Kalevala Koru, joka ei saanutkaan sitä mitä se haki, mutta perässä tulee valtava määrä muita. Taloussanomat tietää kertoa, että Kiinassa on alkanut nyt se pelätty alastrendi - Kiina on teollistunut, ja sen työvoimamarkkinat tyydyttyneet, ja Kiinassa palkat ovat nousseet jo niin korkeiksi, että länsimaisen työvoiman laatuetu alkaa olla merkittävä kiinalaisen työvoiman palkkaetuun nähden.

Älkää naurako. Kun työvoimaa saa riittävän halvalla, työtä kannattaa teettää vaikka laatu olisi miten surkeaa tahansa - skeida menee kyllä aina kaupaksi kunhan se myydään kauniissa paketissa ja riittävän halvalla. Mutta kun työn hinta alkaa nousta, niin tällöin tulee kannattavammaksi satsata työn laatuun, ja tässä suhteessa länsimaisella, kalliilla, työvoimalla on kilpailuetu. Keskihintainen skeida ei enää menekään kaupaksi.

Toinen syy on, että suomalaiset ovat kertakaikkiaan saaneet aasialaisesta puliveivaamisesta tarpeekseen. Korruptio, kielivaikeudet, saamattomuus, nepotismi ja muut tahmat aiheuttavat lisäkustannuksia, joita ei ole tullut laskettua alkuperäisiin kustannuksiin mukaan. Monissa yrityksissä haikaillaan tai harkitaan vakavasti tuotannon siirtämistä Aasiasta takaisin Suomeen tai ainakin lähemmäs kotimarkkinoita. Suuria kotiinpaluuinvestointeja on vielä vähän. Kiinassa työvoima on ollut sellaista, joka tulee aamuisin maaseudulta portille katsomaan, onko tänään työtä. Kiinan tilanne ei jatku tällaisena enää pitkään. Talous kuumenee, ja viennissä näkyy keinotekoista manipulointia - Kiina on kuitenkin kaikesta huolimatta fascistinen diktatuuri.

On todennäköistä, että tuotannon siirtämistä takaisin Eurooppaan tulee tapahtumaan jatkossa yhä enemmän. Palkka ja muut tuotantokustannukset ovat nousseet Aasian maissa koko ajan Suomea ja muita länsimaita enemmän. Ilmiö voi näkyä kaikissa niissä tuotteissa, joissa laatu ja toimitusvarmuus ovat tärkeämpiä kuin pelkkä hinta. Bulkkituotteissa tämä ei näy, mutta lopputuotteissa kyllä. Tuotannon siirtäminen Suomeen voi olla perusteltua kaikilla volyymivalmisteisilla tuotantoaloilla, joilla käytetään automatisoitua prosesseja ja joilla robottiautomaatiosta saadaan kustannustehokkuutta. Näillä aloilla kotimaassa valmistaminen voi olla taloudellisesti järkevää, sillä logistiikkaketjut jäävät näin lyhyiksi ja myös toimituksen varmuudellisuus on turvatumpaa. Varsinkin lentoliikenne on osoittautunut mannerten välillä ja sisällä ongelmalliseksi.

Kumissijuna puksuttaa pitkin Siperian rataa. Paluumuuttajia on viime vuosina ollut useita, ja ne saavat toistaiseksi harvalukuisina paljon medianäkyvyyttä: Kalevala Koru aloitti, sitten, Helkama Veloxin Jopo-tuotanto ja kalustevalmistaja Lappset. Mutta ehkä kaikkein yllättävimpänä tevanake-teollisuus, jonka luultiin jo täysin kuolleen Suomessa: Reino-ja Aino-tohvelit elävät uutta nousukautta valmistuksen palattua takaisin Suomeen. Suomalaisen työn liiton toimitusjohtajan Pekka Tsuparin mukaan vaatetusteollisuuden volyymin kehityksessä on tapahtunut trendinomainen käänne 1990-luvun pohjalta. Hänen mukaansa se kertoo, että suomalainen tekstiili- ja vaatetusala pystyy tekemään kilpailukykyisiä tuotantosarjoja pienimuotoisemmin. Samoin Helkaman klassikko, Jopo, teki yllättävän paluun. Jopon myynti singahti uutisen jälkeen nousuun. Paluupäätöksen jälkeen syys–joulukuun myynti lähes kaksinkertaistui vuodentakaisesta. "Siitä saakka Jopot on myyty kädestä ja vasta nyt olemme pystyneet täyttämään varastoa", toteaa firma. Helkama Veloxinn mukaan Jopon kotimaisuuskortin avulla myös ne Helkaman mallit, joita ei koskaan valmistettu ulkomailla, alkoivat myydä paremmin.

Kiinan arvioidaan tänä vuonna ylittäneen niin kutsutun Lewisin käännekohdan, talousteoreetikko Arthur Lewisin mukaan nimetyn, talousteorioista tunnetun pisteen, jossa halpatyövoiman tarjonta kutistuu ja palkka- ja hintataso kääntyvät nousuun. Kiinan kohdalla työvoiman kysyntä ylittää tarjonnan vuonna 2014, pääekonomisti Dong Tao Credit Suisse -pankista arvioi Bloomberg Businessweekissä. Kehitys kulkee samaan suuntaan myös muissa halpatuotantomaissa. Monissa yrityksissä mietitään, kannattaako tuotantoa siirrellä Aasiassa maasta toiseen vai palata Suomeen ja Eurooppaan.

Mitä tästä pitäisi päätellä? Teollisuus palaa Eurooppaan, ja Eurooppa alkaa reindustrialisoitua, kun laatu alkaa sittenkin merkitä enemmän kuin määrä. Mikäli tämä tapahtuu ennen euron lopullista katastrofia, sekä työllisyys että talous saattavat sittenkin pelastua, ja ruukinmatruunan worst case -skenaario vältetään.

Mutta paradoksaalisesti myös Kiina voittaa. Kiina tulee olemaan valtava kotimarkkina-alue, nyt kun Kiinassa työvoimalla alkaa olla ostovoimaa. Vaikka se onkin ennen tuottanut krääsää ulkomaanvientiin - aivan kuin Japani 1950- ja 1960-luvuilla - Kiinan oma teollisuus nousee jaloilleen.

Elämme sittenkin varsin mielenkiintoisia aikoja.

Jeesus oli narsisti, mitä Muhammed oli?

Ruukinmatruuna törmäsi tuossa jokunen aika sitten varsin mielenkiintoiseen sivustoon, israelilaisen Sam Vakninin kotisivuille. Vakninia pidetään maailman johtavana auktoriteettina narsismista. Hän kirjoittaa hyvin ja hänen ulosantinsa on selkeää.

Mutta Vaknin - itsekin muuten diagnosoitu narsistiksi! - käy itsensä Jeesuksen kimppuun, ja on valmis diagnosoimaan Jeesuksen patologiseksi narsistiksi. Clive Staples Lewis esitti aikoinaan, että Jeesus oli joko mielipuoli, huijari tai Messias; Vaknin ehdottaa, että Jeesus oli narsisti, ja ruukinmatruunan mielestä perustelee sen aika vakuuttavasti.

Vaknin pitää Jeesusta historiallisena henkilönä, mutta hän ei pidä todennäköisenä, että Joosef ei olisi hänen biologinen isänsä. Syy on siinä, että avionrikkojat olisi tuona aikana kivitetty. Mutta Babylonin Talmudista löytyy paljon mielenkiintoista tästä aiheesta, ja traktaatti Kethuboth, folio 11, kertoo niistä tempuista, jotka ovat sallittuja ennen rabbin aamenta ja jolloin tyttöä vielä pidetään juridisesti neitsyenä vaikkei hän olisikaan tätä enää fyysisesti. [Tämä myös täyttäisi sen ehdon, että Jeesus olisi ollut Daavidin sukua molemmilta puolilta.]

Mutta Vakninin mukaan tässä luodaan pohja narsismille - aristokraattinen syntyperä mutta alempaa keskiluokkaa ja jotain epäselvää itse legitimiteetissä - ja Jeesus oli kiistämättä hyvin älykäs, eräänlainen lapsinero. Jeesus oli esikoinen, ja sellaisena hyvin hemmoteltu juutalaiseen tapaan - juutalaisäidin stereotypia ei tule tyhjästä. Hän viihtyi mieluummin aikuisten kuin ikätoveriensa kanssa, ja siinä iässä, jossa yleensä pidetään bar mitzva, hän jo väitteli - osaavasti - rabbien kanssa. Tästä kertoo Luuk 2:42-49 Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.

Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Jeesus ei piitannut vanhemmistaan ja Vakninin mukaan hän osoitti sekä pikkuvanhuutta, megalomaniaa että täydellistä empatian puutetta, jotka ovat narsistin tunnusmerkkejä.

Mutta lukuisille kulteille ja lahkoille tunnusomaista on, että niiden keskushahmoilla on joko narsistin piirteitä tai he ovat täysiä narsisteja. Omahyväinen ylemmyydentunto, valaistunut tietämys ja erehtymättömyydentunto sekä olettamus siitä että toiset suorastaan tarvitsevat gurun sanomaa ovat merkkejä tällaisesta narsistisluontoisesta, suorastaan psykoottisuutta hipovasta gurupersoonallisuudesta. Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. 29 Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. (Matt 7:28-29)

Mutta Jeesus teki nokkimisjärjestyksen hyvin selväksi: Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä (Matt 10:24) Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. (Matt 10:37-39)

Vakninin mukaan Jeesus oli totaalinen, abysmaalinen luuseri: hän käyttää termiä alhainen, naimaton, asunnoton puusepän poika ja Vakininin mukaan Jeesus näki itsensä oheisella tavalla Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut. (Matt 25:30-31) Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. (Matt 25:35) hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. (Matt 25:51)

Vakninin mukaan Jeesus oli täysin sydämetön ja vastuuton häikäilemätön manipulaattori, jolla ei ollut tippaakaan empatiaa ja joka tuhosi monen ihmisen elämän. Hän kehotti seuraajiaan tekoihin, joilla olisi hyvin tuhoisia seurauksia sekä heille itselleen että heidän läheisilleen, "taivasten valtakunnan" tai "palkkion ikuisuudessa" tähden. Jeesus kertakaikkiaan Vakninin mukaan monopolisoi seuraajiensa elämän ja tuhosi heidät ja heidän perheensä: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. (Matt 10:32-36)

Vaknin kirjoittaa, että Jeesus paransi vain niitä, jotka näkyvästi, suureen ääneen, selvästi, julkisesti ja toistuvasti palvoivat häntä ja pitivät häntä guruna. Hän siis ulotti voimansa ainoastaan narsistiseen lähteeseensä. Vakninin mukaan hän suorastaan vaati palvontaa, ja jollei hän sitä saanut, hän kertakaikkiaan räjähti, ja kutsui heitä, jotka eivät ottaneet hänen messiaanisuuttaan vakavasti, "koiriksi" ja "sioiksi" (Matt 7:6) Vakninin mukaan Jeesus oli ensisijaisesti megalomaaninen egomaanikko, ja hänen rakkautensa oli hyvin kyseenalaista ja aina ehdollista:joko rakastat minua tai minä kiroan sinut alimpaan helvettiin, ja Vakninin mukaan Jeesuksen suuttuminen viikunapuulle oli tyypillinen narsistin räjähtäminen.

Vakninin mukaan Jeesuksen suuttuminen fariseuksille oli aivan puhdasta ylimielisyyttä ja heijasti hänen omaa sielunmaailmaansa, Jeesus näki fariseuksissa ja lainopettajissa omat puutteensa sekä oman tekopyhyytensä. Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi. "Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. (Matt 23:2-12) Varmuudella Jeesus vaatii seuraajiltaan täysin typeriä ja mahdottomia asioita, kuten "rakasta vihollistasi" (varma tie tuhoon) ja "älä tee pahalle vastarintaa, käännä toinenkin poski" (varma tie valtaviin ongelmiin).

Vakninin teksti on julmaa ja repii rikki kaiken sen, mitä olemme Jeesuksesta tähän mennessä ajatelleet. Hän ei pidä Jeesusta huijarina eikä mielipuolena kuten Lewis antaa vaihtoehdoiksi messiaanisuudelle, eikä hän myöskään pidä Engelsin tapaan Jeesusta satuolentona. Hän näkee Jeesuksessa itsensä - narsistin - ja toteaa, että yhteiskunta lopulta hankkiutui tästä jampasta eroon laillisella tavalla eli ristiinnaulitsemalla tämän kapinallisena.

Ruukinmatruuna ei aio puolustaa Jeesusta. Se jääköön kristittyjen tehtäväksi. On muistettava, että Shmuel Vaknin on mitä suurimmassa määrin juutalainen, ja heille on oikeutettua vihata kristinuskoa, joten on täysin oletettavaa, että Vaknin leimaa Jeesuksen narsistiksi ja maailmanhistorian kenties kavalimmaksi ihmiseksi - täysin toiseen narsistiin, Adolf Hitleriin, rinnastettavaksi. Oma kysymyksensä on, että voiko paha puu tuottaa hyvää hedelmää, onhan koko länsimainen kulttuurimme kristinuskon lapsi. Ruukinmatruuna itse pitää enemmän Vanhasta testamentista kuin Uudesta, sillä Vanha testamentti on paljon mielekkäämpää tekstiä kuin Uusi. Tämä koko maailma, luonto ja sen olemus kuin puhuu julmasta, ankarasta ja kostonhimoisesta Jahvesta, mutta ei tippaakaan mistään rakastavasta Jumalasta. "Ansioton armo" tai "pelastus ilman tekoja" ovat ruukinmatruunalle täysin käsittämättömiä asioita. Karman lakia ei voi paeta kukaan eikä karman laki anna armoa.

Mutta samalla ruukinmatruunalle tulee mieleen toinen, tällä kertaa arjalainen, jamppa ja hän on Lloyd deMause. Kun nyt psykohistoriaan päästiin, niin todettakoon että deMausen mukaan narsismi oli tuona aikana kaikkein yleisin psykoluokka ja että koko Lähi-Idän kulttuuripiiri oli hänen mukaansa umpinarsistinen. Kun luemme Babylonin Talmudia, huomaamme ettei Jeesus (ja siinä sivussa Paavali) eronnut oikeastaan mitenkään silloisista juutalaisista uskonoppineista. Todettakoon vielä, että deMausella on omat kiemuransa; puhuttaessa historiallisista tapahtumista, sikari on lähestulkoon aina vain pelkkä sikari, eikä se, että Flavius Longinus puhkaisi lancealla Jeesuksen kyljen ole mikään seksuaalisen penetraation symboli, vaan "ristiinnaulitseminen"-nimisen teloitustavan protokollaan kuuluva toimenpide, jolla varmistutaan, että tuomittu todella on kuollut.

Mutta psykohistorioitseminen on aina vaikeaa, ja ruukinmatruunan oma näkemys on, että Vakninin diagnoosi Jeesuksesta on hyvin vajavainen. Hän valikoi tarkoituksella teoriaansa tukevia lauseita, ja sivuuttaa kaiken muun. On paljon todennäköisempää, että Jeesus oli juutalaiseen tapaan Asperger-tapaus eikä suinkaan narsisti - Aspergerin oireyhtymä usein sekoitetaan narsismiin, traagisin seurauksin, sillä assit eivät todellakaan ole narsisteja! Aspergerit ovat usein loppuun saakka asialleen dedikoituneita ja mielellään tekevät itsestään aatteensa marttyyrin, kun taas narsistit lähtevät lipettiin vähin äänin eivätkä ikimaailmassa kertakaikkiaan etsiytyisi teloitettaviksi. Aspergerit ovat usein hyvin rohkeita, kun taas narsistit ovat todellisuudessa pelkureita. Yksikään narsisti ei suostu kuolemaan aatteensa marttyyrinä, varsinkaan ristiinnaulittuna, kun taas kaikki evankeliumit ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus suunnilleen teki itse kaikkensa päätyäkseen ristille. Varmuudella Jeesus uskoi omaan messiaanisuuteensa satavarmuudella.

Mutta samaan hengenvetoon on pakko todeta jotain toisen profeetan eli Muhammedin psykohistorioitsemisesta.

Meillä on täysi oikeus sanoa Jeesusta narsistiksi, eikä kukaan hermostu asiasta. Kristityt kääntävät toisen posken. Mutta sensijaan, jos kutsumme Muhammedia pedofiiliksi, voimme olla varmoja siitä, että ruosteiset käyräsapelit alkavat välkkymään ja parrat pärisemään. Sille, joka nimittää Muhammedia pedofiiliksi, vaaditaan ties mitä julmaa ja epätavallista rangaistusta.

Ja kuitenkin hadithit mainitsevat, että Muhammed otti kuusivuotiaan Aišan vaimokseen ja yhtyi tähän kun tämä oli yhdeksän - siis esimurrosikäinen. Tämä seksuaalivietin kohdistuminen esimurrosikäisiin täyttää meidän yhteiskunnassamme lääketieteellisen pedofilian kriteerit. On kuitenkin muistettava, että lapsiavioliitot olivat tuolloin hyvin tavallisia, eikä niitä pidetty outoina, ja ne ovat sangen yleisiä arabikulttuurissa yhä tänäkin päivänä. [Kenties arabitytöt vain yksinkertaisesti aikuistuvat länkkärityttöjä nuorempina?] Shiiamuslimien suuri auktoriteetti, ajatolla Ruhollah Khomeini suosittaa, että isien tulisi naittaa tyttärensä ennen näiden ensimmäisiä kuukautisia. Kysymys siitä, onko ihminen pedofiili vaiko ei, on siksi hyvin monimutkainen kysymys. Varmuudella Muhammed ainakin oli polygaami.

No. Jos Jeesus oli narsisti, niin oliko Muhammed sellainen? Ruukinmatruuna antaa Faithfreedom.orgin vastata asiaan, ja koska molempia osapuolia on kuunneltava, niin ohessa toinen näkemys.

Ruukinmatruuna kieltäytyy sanomaan asiaan mitään, ja antaa lukijoidensa ratkaista asian.

Libertarismin ongelma

Kun valtio on ajettu alas, minimiinsä ja heikko, ja vapaudet maksimoitu, niin tällainen yhteiskunta pelaa täsmälleen kahdenlaisten ihmisten pussiin:

Niiden, joilla on rahaa, ja niiden, jotka ovat törkeitä.

Korpilakia koulukiusaajille

Se, mitä ruukinmatruuna on uumoillut jo pitkään tapahtuvaksi, on tapahtunut; Keravalla (Sompion yläasteella, ei Jokelassa) muuan isä lopetti koulukiusaamisen hyvin tylyllä tavalla. Hän tuli kesken koulupäivän kouluun ja pahoinpiteli poikansa kiusaajan. Samaan syssyyn kurmootusta tosin sai ilmeisesti syytönkin poika.

Epilepsiaa sairastaneen pojan isä raivostui poikaansa kiusanneille ja kävi heidän kimppuunsa. Hän oli puristanut 14-vuotiasta poikaa kurkusta. 13-vuotiasta hän tarttui rinnuksista ja tönäisi tämän seinään, niin että poika löi päänsä seinään. Lisäksi mies löi häntä avokämmenellä kasvoihin. Toiselle pojista tuli kurkkukipuja ja toiselle punoittava kuhmu päähän.

Mies myönsi tönäisseensä pojan seinää päin ja lyöneensä tätä, mutta kiisti kuristaneensa toista poikaa. Hän kertoi tarttuneensa tätä ainoastaan puserosta.

Mies tuomittiin pahoinpitelystä 40 päiväsakkoon. Hän sanoi jakaneensa korpilakia siksi, että koulu oli kyvytön lopettamaan koulukiusaamista.

Tähän ollaan siis tultu. Korpilain lukeminen on merkki siitä, että koulu on joko kyvytön tai haluton tai molemmat lopettamaan kiusaamista ja että ainoa, millä se saadaan loppumaan, on väkivalta. Oikeuden ottaminen omiin käsiin on aina se äärimmäisin keino saada asiat toimimaan.

Järjestäytynyt yhteiskunta on aina suhtautunut omankädenoikeuden jakamiseen hyvin karsaasti. Ensinnäkin siksi, että se kyseenalaistaa valtion väkivaltamonopolin ja siksi, että ylilyöntejä tapahtuu. Mutta silloin, kun auktoriteetti on kyvytön - tai, mikä pahempaa, haluton - hoitamaan tehtäväänsä, niin silloin on pakko siteerata Kaarlo Kramsua: ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki; ei oikeutta maassa saa ken itse ei sitä hanki. Tällöin korpilaki ja omankädenoikeus kertakaikkiaan jää ainoaksi mahdollisuudeksi saada oikeutta - ja saada koulukiusaaminen loppumaan.

Älkää hymistelkö. Ruukinmatruuna tietää vallan hyvin, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Yksikin kuolemantapaus on liikaa, ja ruukinmatruuna on jo nähnyt yhden sellaisen. Koulukiusaaminen on hyvin vakava asia, ja se voi aiheuttaa hirvittävän trauman sen kohteeksi joutuvalle ja pahimmillaan hänen syrjäytymisensä niin pariutumismarkkinoilta kuin yhteiskunnastakin ulos. Siksi ruukinmatruuna ymmärtää oikein mainiosti tuon isän motiiveja.

Ehkäpä oikea ratkaisu olisi ollut tuossa tilanteessa todeta, että peruskoulu ei kykene takaamaan lapselle hänen perustavanlaatuisinta oikeuttaan - oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja kertakaikkiaan ottaa poika pois koulusta ja järjestää hänelle kotikoulu. Tämän järjestelyn hyvä puoli on siinä, että oppimistulokset todennäköisesti olisivat nousseet kohisten. Mutta kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole. Tällöin ollaan catch-22 -tilanteessa; joko annetaan tilanteen olla, jolloin lapsi kärsii, tai otetaan oikeus omiin käsiin, jolloin joutuu itse kärsimään. Pieni ihminen häviää aina.

Mutta kyseessä on vielä kolmaskin näkökulma, ja se on arvovaltakysymys. Rehtorit ja opettajat ovat virkamiehiä, ja heillä on virkamiehen oikeudet ja velvollisuudet, ja niihin kuuluu myös ns. pikkuihmisen vallankäyttö. He edustavat "mahtavaa" koneistoa. Nyt, mikäli joku rohkenee kyseenalaistaa tämän "mahta­van" mahtavuuden, seurauksena voi olla hyvinkin häikäilemättömät vastareak­tiot ja pyrkimys liiskata kyseinen henkilö jalkain alle lattiamatoksi; ja mikäli virkatoimien hoitamisessa al­kaa ilmetä tällaisia koston ja henkisen liiskaamisen piirteitä, siitä virkatoi­mesta on aivan turhaa lähteä edes tavoittelemaan todellista oikeutta ja tilanne on pahempi kuin mikään korpilaki on koskaan ollut. Useammassa kuin yhdessä koulussa näin todellakin on käynyt - itselleen koulukiusaamisen takia oikeutta penännyt lapsi ja/tai tämän vanhemmat on liiskattu, koska he ovat keikuttaneet venettä. Keski-Uusimaa -lehden keskustelupalstalla väitetään, että Sompio olisi hyvin löperö koulu kiusaamisasiassa.

Mitä tähän pitää todeta? Ainakin se, että ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle kun seuraavan kerran korpilakia jaetaan tällä tavalla.

Reaalimaailman Númenor

Kaikista kirjailijoista ruukinmatruuna rakastaa John Ronald Reuel Tolkienia yli kaiken, ja hän luki TSH:n ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Pikku ruukkilainen muistaa tuolloin itkeneensä tarinan ja kerronnan kauneudesta - ja nyt, vuosikymmenten jälkeenkin - tuo kirjasarja on kirjahyllyssämme kunniapaikalla. Sieltä löytyy myös Silmarillion, Lohikäärmevuori, Hobitti, Keskeneräisten Tarujen kirja sekä Húrinin lasten tarina. Plus sitten David Dayn Tolkienin maailma.

Mutta Silmarillionin ruukinmatruuna luki sitten vähän vanhempana - teininä, ja hän muistaa lukeneensa sen ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Ja verrattuna TSH:hon, joka on selkeästi fantasiaromaani, Silmarillion on kuin eepos, tai kuin Raamatun historialliset kirjat. Silmarillionissa on viisi osaa: Ainulindalë, joka kertoo Tolkienin maailman luomisesta, Valaquenta, joka kertoo seitsemän arkkienkelin (valarin) tarinan, Quenta Silmarillion, joka kertoo Keski-Maan sekä Amanin historian, haltioiden synnyn, Morgothin nousun Mustaksi Ruhtinaaksi, noldorin kapinan, ihmisten synnyn sekä haltioiden ja ihmisten toivottoman sodan Morgothia vastaan - ja lopulta valarin hirvittävän rangaistuksen Morgothille. Viides osa onkin sitten TSH tiivistettynä. Teos on raskasta ja surullista luettavaa, mutta lukukokemuksena aivan uskomattoman kaunis.

Mutta neljäs osa - Akallabêth - on koko kirjan surullisin ja traagisin kertomus. Se kertoo Númenorin saaresta, sen noususta ja tuhosta sekä sen asukkaista ja miten kateus vie ihmisistä jaloimmat, edainin, tuhoon. Palkkioksi ihmisten taistelusta Morgothia, Mustaa Ruhtinasta, vastaan, arkkienkelit, valar, päättävät palkita edainin, Beleriandiin saapuneet kolme ihmisten heimoa (Bëorin, Halethin ja Hadorin kansat) luomalla näille Númenorin saaren ja antamalla sen heidän hallittavakseen. Númenor on maanpäällinen paratiisi, jossa säät ovat aina hyvät, sateet tulevat ajallaan, luonnonkatastrofeja ei ole eivätkä taudit vaivaa. Ihmiset kuitenkin ovat aivan yhtä kuolevaisia kuin ennenkin, ja valar kuitenkin kieltävät númenorilaisia purjehtimasta länteen, haltiamaahan, jossa kuolemattomat haltiat asuvat. Númenorilaiset tottelevat aluksi ja keskittyvät Keski-Maahan ja sen alhaisempiin ihmisiin. Heidät otetaan aluksi vastaan suurina opettajina, hyvinä hallitsijoina ja neuvojina Mutta kuolevaiset ihmiset ovat kateellisia haltioille ja heidän kuolemattomuudelleen - ja númenorilaiset, dúnedain, takertuvat elämään hirvittävällä vimmalla ja ahnehtimaan kaikenlaista maailmallista hyvää. Númenorilaisista tulee hirvittäviä sortajia ja tyranneja, ja kuningas Ar-Pharazôn Kultaisesta tulee suurin diktaattori mitä maailmassa on ollut sitten Morgothin. Lopulta Númenorin valta kasvaa niin suureksi, että se käy taistoon itseään Sauronia vastaan, voittaa tämän ja nöyryyttää Sauronia. Sauron viedään vangiksi Númenoriin, mutta myöhemmin hänet vapautetaan ja hänestä tulee kuninkaan neuvonantaja. Ar-Pharazôn on tullut jo vanhaksi, ja hän himoaa itselleen haltioiden kuolemattomuutta - jonka hän uskoo kumpuavan haltiamaasta, Valinorista, itsestään. Sauron saa kuninkaan hyökkäämään Valinoriin, jolloin valar säikähtävät ja luovuttavat maailman hallinnan Ylijumalalle, Eru Ilúvatarille, itselleen. Äärimmäistä hybristä - hyökkäystä itse arkkienkelien kimppuun - seuraa äärimmäinen nemesis; Eru tempaa haltiamaan pois maailman piiristä, alunperin litteä maa muuttuu palloksi, ja Númenor vajoaa meren syvyyksiin. Viittaus Atlantis-taruun ei voisi olla selvempi. Tästä kataklysmistä selviävät vain Elendilin, Isildurin ja Anárionin yhdeksän laivaa ja Númenorin siirtokunnat Keski-Maassa.

Ihmisten valtakunnista suurin, siunatuin, lahjakkain, ja ihanin - tuhoutui hirvittävällä tavalla. Missä siunaukset ja lahjat ovat suurimpia, siellä myös lankeemus ja tuho on suurin. Tämä on Tolkienin kirjojen kantava punainen lanka. Niin Quenta Silmarillion - haltioiden kapina - kuin Akallabêth - ihmisten kapina - kertovat samasta aiheesta, tosin eri tavoin. Haltioiden kapinan aiheutti ylpeys; ihmisten taas kateus. Yhtä kaikki, hybristä seurasi nemesis.

Tolkien sanoi inhonneensa ja vihanneensa allegoriaa yli kaiken, ja TSH:sta hän tapasi sanoa, että tapahtumat itsessään asettuivat omiin uomiinsa - TSH oli pääpiirteissään valmis jo 1938, kun Hobitti (tai siis Lohikäärmevuori) julkaistiin. Mutta nuo kaikki kertomukset ovat ikuisia - ja tosimaailma todellakin asettuu usein kaunokirjallisuuden luomiin uomiin. Myytti Atlantiksesta - mahtavasta valtakunnasta, joka tuhoutuu äkkiarvaamatta - on yhtä vanha kuin länsimainen sivilisaatiokin. Hybristä seuraa hirvittävä nemesis.

Ja ruukinmatruunalla on hyvin paha kutina, että Yhdysvalloista - USA:sta - on tullut reaalimaailman Númenor.

Kaikki alkoi samalla tavoin kuin Silmarillionissakin. Vanhan maailman sortoa, alistamista, mielivaltaa ja tyranniaa kärsineet ihmiset saivat Ammoisesta Lännestä itselleen maan, joka oli todellinen luvattu ja siunattu maa, kaukana kavalan Keski-Maan kärsimyksistä. Tämä maa oli vapauden siunattu valtakunta ja mahdollisuuksien maa, joka oli siunatumpi kuin yksikään vanhan maailman valtio - ja vauraampi, vakaampi, vapaampi ja sivistyneempi kuin mikään toinen valtio. Ja tämä valtakunta vapautti kahdesti Vanhan Maailman - ensin Mustan ja sitten Punaisen Ruhtinaan ikeestä.

Mutta kuten Silmarillionissakin, tämä valtakunta ylpistyi eikä sille kelvannut enää mikään vähempi kuin koko maailman herruus. Joko sitten sotilaallisesti, tai ideologis-kulturaalis-taloudellisesti. Ja niinpä tästä vapauden luvatusta maasta tuli pahin tyranni ja sortaja sitten Mustan Ruhtinaan (tai Punaisen Ruhtinaan). Siitä tuli kirosana koko maailman alistettujen ja päähänpotkittujen keskuudessa - ja siinä sivussa omiensa. Tältä valtakunnalta katosi kokonaan tolkku.

Yhdysvalloille on annettu enemmän kuin yhdellekään toiselle valtiolle ikinä aiemmin, mutta niiltä, jotka ovat paljon saaneet, myös paljon vaaditaan. Yhdysvallat on muuttunut vapauden ja sivistyksen soihdunkantajasta kaikkein sietämättömimmäksi päällepäsmäriksi sitten Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin. Ja USA:lle mikään ei tunnu riittävän. Jälleen kerran tuo kaikelle on hinta mutta millekään ei ole mitään arvoa - ei niin, että islam olisi jokin hyvä tai edes vähemmän paha vaihtoehto tai terroristit olisivat oikeassa, mutta rajansa sentään kaikella. Tämä maailma on kertakaikkiaan rakennettu niin, että jos vieteriä ihan missä tahansa asiassa kiristetään liian pitkälle, se napsahtaa ennemmin tai myöhemmin poikki, ja seuraukset ovat katastrofaalisia.

Ja tällä kertaa vieteriä on kertakaikkiaan kiristetty liikaa taloudessa. USA:lla ei ole haltioiden (ylpeys) eikä dúnedainin (kateus) pahetta, vaan sen kuolemansynti on sama kuin kääpiöiden - ahneus. Ruukinmatruuna totesi jossakin vaiheesa, että jos Occupy Wall Street hajotetaan väkivalloin, se on merkki siitä, että nyt tapahtuu jotain pahaa lähivuosina, sillä sen väkivalloin hajottaminen on merkki siitä, että he ovat olleet aivan oikeassa. Kapitalismi on erinomainen renki mutta katastrofaalisen huono isäntä ja libertarismi on sosiopatiaa filosofian valepuvussa.

Silloin, kun vapaus muuttuu käsitteestä libertas käsitteeksi licentia eli omalupaisuudeksi, ja kun "vapautta" (licentiaa) käytetään oikeuttamaan riisto, ryöstö, puliveivaamminen, hyväksikäyttö ja klähmintä, soveliaisuuden raja on kertakaikkiaan ylitetty - ja maailmanhistoriassa se on ylitetty jo yhden kerran. Nimittäin oopiumisotien aikana. Kiinalla on aika paljon ja aika pahasti hampaankolossa liberalismia ja vapautta vastaan. Ja tällainen vapaus palvelee vain gangstereita, rikollisia ja rosvoja.

USA on polarisoitunut hirvittävällä tavalla upporikkaisiin ja rutiköyhiin. Ne kuvat Detroitista, mitä olemme nähneet, eivät ole mitään epätavallisia siinä maassa, eivätkä leimallisia ainoastaan afroamerikkalaisten asujaimistoille. Elintasokuilu rikkaiden ja köyhien välillä on ammottavampi kuin ikinä sitten kuohuvien kaksikymppisten ja sitä seuranneen suuren 1920-luvun laman ja pulakauden jälkeen. Viimeisen 30 vuoden aikana elintasokuilu on rävähtänyt rotkoksi.

Miksi näin? Syy on siinä, että varsinkin viimeisen 10 vuoden aikana pankkimaailmaa ja finanssisektoria sääteleviä lakeja ja säädöksiä on purettu - ja pankkipelurit ovatkin sitten riekkuneet kuin siat vatukossa. Ruukinmatruuna on todennut, että mistään ei löydä niin kyynisiä ja niin nihilistisiä porukoita kuin pörssistä - kaikki tietävät, että koko homma on julmetun iso laillistettu kusetus ja että homma haisee kuin huoratalo laskuveden aikaan - mutta koska kaikki tietävät ja myöntävät, että kyseessä on filunkipeli, kukaan ei välitä. Tätä on cant. Ja juuri tästä on kyse. Kansalaisille on kirkkain silmin valehdeltu, että finanssimaailman liberalisointi on kaikkien etu, ja lopputulos on koko talouselämän räjähtäminen käsiin kuin lätsähtänyt kohokas. Silloin, kun keinottelu, vedätys ja suoranainen amoraalinen toiminta tuottaa parempia ja nopeampia tuloksia kuin kestävä kehitys ja lyhyemmällä ajalla, kuka silloin viitsii toimia moraalisesti? Ja tämä moraalikato on levinnyt läpi koko amerikkalaisen yhteiskunnan - viimeisimpänä esimerkkinä siitä tuo USAF:n hautajaisskandaali. Moraalisesti lujassa yhteiskunnassa on moraalisesti luja armeija; moraalisesti mädännäisessä yhteiskunnassa on moraalisesti mätä armeija, ja armeija on yhteiskunnan peili. Oheinen teksti on julmaa luettavaa.

Yhdysvallat on todella pahassa taloudellisessa kriisissä - vielä pahemmassa kuin EU tai edes PIIGS-maat. USA on deindustrialisoitunut rajusti - se on ulkoistanut lähes koko teollisuustuotantonsa Kiinaan ja Aasiaan, ja USA:n BKT:stä 70% tulee yksityisten kulutuksesta. USA:han luotiin 2000-luvulla asuntokupla, ja se otti ja puhkesi 2008. USA:n valtionvelka on liki tuplasti USA:n BKT:n verran, ja yksityiset ovat velkaantuneet korviaan myöten. Maa on likviditeettikriisissä - amerikkalainen hyvinvointi on velkarahalla paisutettu kupla, joka odottaa puhkeamistaan milloin hyvänsä. Ja kaupan päälle USA:n talouselämä oskilloi rajusti, kuin toisen kertaluvun positiivisen takaisinkytkennän differentiaaliyhtälö - 2008 pörssiromahduksesta selviämisestä on 2011 tullut pelätty kaksoiswee. Pörssissä tehdään mieluummin pikavoittoja päivänsisäisellä kaupalla ja keinottelulla kuin investoinnilla tuotantoon ja tulevaisuuteen.

Hupsista.

Ja pahempaa on odotettavissa. On mahdollista, että lähivuosina toisaalta työttömyys räjähtää käsiin ja toisaalta inflaatio riistäytyy käsistä - ja lopputuloksena on Yhdysvaltojen luhistuminen sisäänpäin. Pörssimaailma on aivan samanlainen juttu kuin Carl Barksin Aku Ankka-sarjakuva Rahalla saa ja hevosella pääsee - kaikki tietävät, että koko juttu on täyttä kusetusta ja huijausta, mutta niin kauan kun se hyödyttää itseä, kellään ei ole mitään syytä toimia toisin. Ja harvoissa paikoissa tapaa yhtä kovaksikeitettyjä kyynikkoja ja nihilistejä kuin Kauppalehdessä, AP-areenalla tai Troolissa. Sieltä saa yleensä parhaat vinkit ja sikäläiset myös ovat todella julmia kapitalismin kriitikoita. Paljon julmempia kuin yksikään vasemmistolainen.

Jos worst case -skenaario toteutuu, USA:ssa työttömyys räjähtää kaksinumeroisiin lukuihin, joista ensimmäinen ei ole ykkönen. Siitä seuraa yleinen elintason romahdus - ja inflaatio; kaikilla on valtava määrä tavaraa, josta kukaan ei ole valmis maksamaan senttiäkään. Vähä vähältä USA:n infrastruktuuri, joka jo nykyisellään on surkealla tolalla, rapautuu käsiin; yksikään kapitalisti ei ala investoimaan siihen koska tuotto on surkeaa - mieluummin shortataan.

Akallabêth ei tule olemaan kataklysmi, vaan taloudellinen kollapsoituminen. USA romahtaa sisäänpäin kuin ylisuuri, ylikirkas tähti mustaksi aukoksi. Vähä vähältä talous ja yhteiskunta rapautuu, ja koko maasta on tulossa yksi julmetun iso Detroit. Lopputuloema on, että ihmiset ovat valmiit ryöstämään, murhaamaan ja tappamaan toisiaan bensiinilitran vuoksi, koska he kertakaikkiaan menettävät kaiken.

Eikä yksikään toinen valtio tule USA:n avuksi. He ovat nähneet jo kaiken ja kukaan ei tule säälimään eikä auttamaan sortajaansa.

Tässä vaiheessa Kiina iskee. USA:n defaulttaaminen merkitsee myös sen asevoimien täydellistä halvaantumista. Yhtäkään sotaa ei käydä ilman rahaa ja raha on kaiken nervus rerum. Vaikka kuinka sotilaat olisivat asevelvollisia, ghulameja tai sotaorjia eikä heille maksettaisi palkkaa, niin ammukset, polttoaine ja tarvikkeet maksavat. Ilman niitä ei mikään toimi. Kiina ei ole huvittunut velallisensa defaulttaamisesta ja se ottaa väkisin sen, mitä se ei saa hyvällä. Siinä sivussa Kiina ottaa Britannialta koston oopiumisodasta.

Sanokaa pliiz ettei näin tule käymään. Tämä on se worst case -skenaario, ja on hyvin todennäköistä, että tuho tulee olemaan paljon vähäisempi. Mutta kirjoitus on jo seinällä.

Eurooppa sellaisena kuin me tunnemme ei tule selviämään USA:n romahduksesta. EU hajoaa pieniin, riitaisiin ja keskenään eripuraisiin kansallisvaltioihin - on todennäköistä, että uusi yhteisö nousee Pohjois-Euroopan protestanttisten maiden ympärille, ja Saksa on sen ydin. Suomi naiivina ja kilttinä tottelijamaana tulee olemaan todella pahasti lirissä, mutta Vetelä-Euroopan maat vielä pahemmin.

Tuleeko markka takaisin? Pienen valtion pieni leikkiraha, joka on täysin markkinavoimien ja keinottelijoiden armoilla. Se on asia, jonka vain aniharva fiksu ihminen haluaisi tapahtuvan.

Tulevaisuus ei kuitenkaan kuulu sosialidemokratialle, hyvinvointivaltiolle, konsensukselle tai tolkulle ylipäänsä. Tulevaisuus kuuluu fascismille, ja Kiina tulee ottamaan maailman talousveturin paikan. Tietenkään Kiina ei kutsu omaa systeemiään fascismiksi, mutta jos jokin näyttää ankalta, vaakkuu kuin ankka, ui kuin ankka, lentää kuin ankka, kävelee kuin ankka eikä tarvitse paristoja, ruukinmatruuna pitää sitä ankkana.

Ehkä länkkärien on aika oppia katkeralla tavalla oopiumisotien opetus, niellä pääskysenpesäkeittonsa ja opetella kiltisti hanzi-merkit.

Sananen sananvapaudesta, osa XV

James Hirvisaari on sitten saanut langettavan tuomion kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Oheisen linkin takaa löytyy teksti, jonka vuoksi tuomio - sakkoja noin 1500 euroa - langetettiin. Todettakoon, että jälleen kerran ei ole tärkeää, mitä sanot; tärkeää on, miten sen sanot.

Ottamatta asian oikeellisuuteen sen enempää kantaa, todettakoon että aikoinaan Neuvostoliitossa saattoi joutua keskitysleirille RL 58 § mukaisesta "neuvostovastaisesta toiminnasta", jollaiseksi katsottiin "olemattomien tosiasioiden esittäminen". Sellaisia olivat vaikkapa valokuvat Neuvostoliiton surkeudesta ja kurjasta tilasta.

Tässäpä kuitenkin laulu päivän piristykseksi. On kuitenkin muistettava, että puhuttaessa uskonasioista tosiasioilla - olemattomillakaan - ei ole merkitystä.

Maasta olet sinä tullut, kaatopaikalle olet sinä menevä

Polttohautaus on ollut perinteinen lentäjän tapa lähteä tästä murheen alhosta, siinä missä maavoimien sotilaat on haudattu sankarihautoihin ja merimiehet mereen. Tyypillisesti kaikkien maiden asevoimat ovat kohdelleet kuolleitaan varsin kunnioittavasti, ja Suomi aloitti tradition, jonka mukaan kaatuneet evakuoidaan kotiin.

Mutta USA:n ilmavoimat on omalta osaltaan katkaissut tämän perinteen - lieneekö syynä ateismi vaiko uusliberalismi, sillä USAF on alkanut kohtelemaan kaatuneitaan kuin jätettä. Siis ihan kirjaimellisesti kuin jätettä.

Irakissa ja Afganistanissa kaatuneiden amerikkalaissotilaiden jäännöksien kohtelusta on nimittäin noussut skandaali. Eikä niin ihan vähäinenkään skandaali. Kotimaahan tuotujen kaatuneiden sankarivainajien tuhkia on nimittäin viety Virginiassa sijaitsevalle kaatopaikalle. Saman kohtalon ovat saaneet taistelukentiltä korjatut, tunnistamattomat ruumiinosat. Niille omaisille, jotka olivat jättäneet hautauksen ilmavoimille, oli luvattu, että kaatuneen sotilaan tuhkat haudataan kunnioittavasti ja arvokkaasti. Todettakoon, että Arlingtonin kansallinen sankarihautuumaa sijaitsee myös Virginiassa, mutta sinne ei Lähi-Idässä kaatuneilla vainajilla ollut mitään asiaa.

Washington Post -lehti paljasti väärinkäytökset jonkin aikaa sitten. Sankarivainajat oli viety Dover Air Force Baseen Delawareen, jossa heidät oli tuhkattu. Tuhkat oli sitten sen suuremmitta seremonioitta kipattu Virginiassa sijainneelle kaatopaikalle. Kaatopaikan omistajalle ei oltu kerrottu, että kyseessä oli ollut kaatuneiden sotilaiden tuhkat. Aluksi uskottiin, että kyseessä oli muutama yksittäistapaus. Uusien tietojen mukaan kaatopaikalle on viety lähes 300 sotilaan tuhkat. Omaisille oli usein kerrottu, että ruumiit olivat olleet liian huonossa kunnossa tai liian silpoutuneita heille näytettäviksi. Useasti kyseessä on myös ollut ulkomaan kansalaisen mutta USA:n asevoimissa palvelleen maalliset jäännökset, jolla ei ole ollut lähiomaisia Yhdysvalloissa. Myös silpoutuneita ruumiinjäseniä oli laitettu vääriin arkkuihin.

Doveriin tuotavien sotilaiden ruumiiden käsittely pidettiin piilossa julkisuudelta presidentti George Bush vanhemman määräyksestä ensimmäisestä Persianlahden sodasta lähtien vuonna 1991. Vasta presidentti Barack Obama kumosi kiellon vuonna 2009. Tiettävästi missään julkisessa asiakirjassa ei ole annettu valtuutusta käytäntöön. Tuhkat toimitettiin kaatopaikalle lääketieteellisen jätteen joukossa. Jätteitä kaatopaikalle vieneille sotilaille ei oltu kerrottu, mitä säiliöissä oli.

Ilman virallista valtuutusta aloitettu käytäntö lopetettiin tiettävästi vuonna 2008. Tämän jälkeen hautajaiset on annettu US Navyn luotettavaksi tunnetun hautaustoimiston huolehdittavaksi.

Kaatopaikalle on viety myös tunnistamattomia ruumiinosia, jotka oli lennätetty kotimaahan. Washington Postin keräämien tietojen mukaan ainakin 1 700 ruumiinosaa heitettiin roskiin ja kaatopaikalle.

Skandaali on vielä laajennut. Miehet tietävät kertoa, miten vainajilta oli leikelty ruumiinosia, kuten käsivarsia tai jalkateriä, irti, että heidät oli saatu mahtumaan arkkuihin.

Mutta sellaista se kapitalismi teettää. Exxon, Texaco, Haliburton ja Washingtonin poliitikot eivät tarvitse kuolleita sotilaita, köyhien syrjäseutujen ja keskiluokan poikia ja tyttäriä enää, ja he ovat pelkkä kuluerä, poissa öljymiesten lompakosta ja plutokraattien vaalikassoista. Siispä looginen johtopäätös on kipata heidät kaatopaikalle. Bisnes on bisnestä, ja tunnetusti kaikki Amerikassa, myös terveydenhoito ja varsinkin kuolema, on bisnestä. Arvokkaat hautajaiset eivät palvele kapitalismissa mitään tarkoitusta ja ne sitäpaitsi tulevat kalliiksi. Aivopestyt tai ahtaalle ajetut ihmismadot palvelevat isänmaata ja kasvattavat plutokraatin lompakkoa, ja sen jälkeen kun Mauri on tehnyt tehtävänsä ja Mauri puserrettu kuiviin kuin vanha sitruuna ja kun Mauri on kuollut, Mauri saakin mennä, ja Mauri voidaankin dumpata kaatopaikalle kuin mikä tahansa jäte.

Ruukinmatruunaa puistattaa. Edes Natsi-Saksa ei kohdellut omia kaatuneitaan noin epäkunnioittavasti. Vaikka Natsi-Saksa tietyllä tavalla edustaa ihmisyyden ehdotonta nadiiria ja se tapa, miten juutalaisia, romaneja, vammaisia ja slaaveja kaasutettiin hengiltä kuin tuhohyönteisiä ja sen jälkeen poltettiin kuin koksia hakeekin vertaistaan maailmanhistoriassa ihmisyyden alennustilassa, niin tämä julkeus, jolla USAF on kohdellut omiensa maallisia jäännöksiä, kyllä on jotain hyvin samankaltaista kuin miten Natsi-Saksa kohteli inhokkiensa jäännöksiä.

Hyi yök.

Demokratia on teokratiasta luopumista

Ruukinmatruuna on huolestuneena seurannut arabikevään taipumista islamistitalveksi, ja sitä, miten kovan linjan islamisteilla on aivan natsien tapaan paha taipumus kaapata valta demokratian keinoin.

Ja missään tämä islamisaatio ei ole ollut niin syvää kuin Egyptissä, jossa Hosni Mubarakin sotilasjuntan kaatuminen repäisi esiin valtatyhjiön. Tätä valtatyhjiötä täyttämään ovat nyt nousseet kovan linjan islamistit, joilla ideologia tulee melko suoraan Said Qutbin perintönä ja Saudi-Arabian rahoittamana. Ei ole väärin todeta, että Said Qutb on ollut islamismille samaa mitä Vladimir Lenin on ollut kommunismille.

Qutbin mukaan islamilainen yhteiskunta on se, mikä saadaan aikaan kun sovelletaan islamilaista lakia, islamilaista tapakulttuuria ja islamin uskoa yhteiskuntaan. Ja juuri tähän Egyptin islamistit ovatkin menossa. Siellä nimittäin on kielletty naisilta korkokengillä käveleminen niiden antaman seksuaalisen signaalin vuoksi.

Kurinpalautus on siis käynnissä kautta linjan, ja Egypti on lipumassa hitaasti mutta varmasti kohti teokratiaan - ja vielä pahemmin kuin Israel. Kuten niin kovin usein, kevät on pettänyt lupauksensa ja talvi on ankara ja kylmä. Islamisteissa on vielä sama paha puoli kuin natseissa ja kommunisteissa: he ovat riittävän häikäilemättömiä ja kovasydämisiä kaapatakseen vallan väkivalloin - ja teurastaakseen vastustajansa sillä verukkeella, että he itse ovat oikeassa ja muut väärässä.

Ei pojat, ei demokratiaa näin pystytetä! Demokratia tarkoittaa teokratiasta ja kovan linjan uskovaisuudesta luopumista, sekä uskonnon ja lainsäädännön erottamista toisistaan; lain laatimista oikeusteoreettisten lähtökohtien, ei pyhän kirjan, kautta. Tästä syystä juutalaiset pitävät halakhaa pätevänä vain silloin, kun mitään muuta lakia ei ole; silloin, kun maallinen laki on säädetty ja se on oikeudenmukainen, tällöin noudatetaan maallista lakia. Halakhaa noudatetaan vain, jos maallinen laki ei anna aiheesta pykäliä.

Ruukinmatruuna ei ole huvittunut tilanteesta. Ensinnäkin se antaa sen mielikuvan, että kaikki islamilaiset miehet ovat seksinpuutteessa eläviä kuolaavia erotomaanisia sekopäitä, ja toiseksi se on signaali myös siitä, etteivät islamilaiset vallanpitäjät piittaa tippaakaan omasta kansastaan - vaan haluavat pystyttää maahan jonkinlaisen teokraattisen painajaisen samaan tapaan kuin Saudi-Arabiassa. Isoissa muutoksissa kannattaa olla varovainen sen suhteen, mitä haluaa. Sen nimittäin voi saada - mutta ei tavalla jota olisi toivonut.

Ei hyvä.

Muutos 14. joulukuuta 2011 klo 21:41 Deletoitu Daily Mailin viite kurkkujen myyntikiellosta naisasiakkaille. Sami Sundellin mukaan kyseessä on ankka. Eli edes niin pöljiä eivät islamistitkaan ole.