Ruukinmatruunan tekstiä säätöteoriasta on ehditty toisaalla netissä kutsua "teekkarijargoniksi", mutta insinööreissä on yksi paha puoli. Insinööri ei lässytä. Insinööri laskee. Kylmät ja puolueettomat numerot vakuuttavat rationaalisesti ajattelevan ihmisen suunnilleen mikrosekunnissa, kun taas lässytystä ei maailmasta puutu. Siksi ruukinmatruuna suhtautuu olankohautuksella kaikenlaisiin uskontoon rinnastettaviin taloustieteiden nimellä kulkeviin hypoteesikokoelmiin, tulivatpa ne sitten oikealta tahi vasemmalta. Sekä itävaltalainen että marxilainen taloustiede halveksivat matematiikkaa, tieteiden kuningatarta, mutta ruukinmatruuna tietää saavansa viimeisen naurun, sillä kaikkea, mitä voidaan mitata numeroina, voidaan mallintaa matemaattisesti.
Säätöteoria liittyy kiinteästi systeemianalyysiin, ja alunperin säätöteoria on syntynyt juurikin insinööritieteiden keskuudessa. Säätöteoriaan liittyy olennaisesti takaisinkytkennän käsite, ja takaisinkytkentää on kahdenlaista: negatiivista (vaimentavaa) ja positiivista (vahvistavaa). Kärjistäen voidaan sanoa, että systeemi, jossa on negatiivinen takaisinkytkentä, pyrkii ajamaan itsensä alas kun taas sen sijaan systeemi, jossa on positiivinen takaisinkytkentä, pyrkii riistäytymään käsistä ja räjähtämään. Säätöteorian lapsi on säätötekniikka, jonka tavoite on saada systeemit toimimaan halutulla tavalla.
Mutta pian havaittiin, että takaisinkytkennän käsite on yleismaailmallinen, ja kaikki systeemit niin sosiaalisessa elämässä, taloudessa, uskonnossa, psykologiassa kuin yhteiskunnassakin toimivat samalla tavalla: negatiivisen takaisinkytkennän systeemit pyrkivät stabiloitumaan ja ovat itsestabiloituvia, kun taas positiivisen takaisinkytkennän systeemit pyrkivät riistäytymään käsistä ja ovat luonnostaan epästabiileja. Niinpä säätöteoria levisi nopeasti myös yhteiskuntatieteisiin 1970- ja 1980-luvuilla, ja yhteiskuntatieteilijät joutuivat ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja opettelemaan ns. korkeampaa matematiikkaa.
No. Jokaiselle luonnontieteilijälle on itsestäänselvyys, että talouselämä on systeemi, jossa on positiivinen takaisinkytkentä. Talouskasvu on siitä esimerkki, ja tämä on asia, joka ei vaadi enempää tarkastelua. Ja systeemit, joissa on positiivinen takaisinkytkentä, ovat aina inherentisti epästabiileja. Aina, vaikka joku libertaristihörhö väittäisikin toisin. Pyrometallurgiassa liikutaan niin vaarallisten prosessien ja korkeiden lämpötilojen kanssa, ettei siellä lähdetä laatimaan tehdassuunnittelua itävaltalaisen taloustieteen olettamusten pohjalta - edes vöestalpine AG ei niin tee. Säätöteoria antaa ymmärtää, että vapaa markkinatalous on inherentisti epästabiili systeemi eli että se pyrkii luonnostaan muuttumaan epävapaaksi; vapaa markkinatalous on teoreettinen systeemi, ja äärimmäisen labiili sellainen sekä altis pienimmillekin häiriöille. Ja kokemus todella osoittaa, että omilleen jätettynä talouselämä pyrkii riistäytymään käsistä, oskilloimaan ja lopulta joko hajottamaan koko systeemin tai vakiintumaan plutokratiaksi.
Mutta taloustieteilijät eivät usko vaikka näkisivätkin. Sanotaan, että ihminen, joka uskoo, että rajaton kasvu on mahdollista suljetussa systeemissä, on joko hullu tai taloustieteilijä; ihminen, joka uskoo, että systeemi, jossa on positiivinen takaisinkytkentä, on itsestabiloituva, on joko seinähullu tai itävaltalainen taloustieteilijä. He eivät osaa matematiikkaa, halveksivat sitä eivätkä ymmärrä käsitettä "derivaatta" eivätkä "Cauchyn väliarvolause". No, on olemassa kyljys ja talouskyljys, samoin on olemassa tiede ja taloustiede.
Säätötekniikan tavoite on siis muuttaa systeemiä niin, että negatiivisen takaisinkytkennän systeemi pysyy käynnissä eikä positiivisen takaisinkytkennän systeemi riistäydy käsistä. Säätö toteutetaan säätöpiirillä, joka toimii John Boydin OODA-silmukan kautta: Observe, Orientate, Decide, Act - joka tarkoittaa matemaattisesti samaa kuin Mittaa, Vertaa, Laske ja Korjaa.
Säätötekniikka johtaa hyvin ikäviin ja kryptisiin differentiaaliyhtälöihin, joita kaikkein mieluimmin käsitellään Laplace-muunnosten kautta. Niistä ei sen enempää. Mutta sosiologiassa Donella Meadows tarkasteli ihmistenvälisiä interaktioita säätöteorian kautta. Säätöteoria on ollut sosiologiassa ja taloustieteessä varsin uusi ala, mutta se löi itsensä läpi lopullisesti Meadowsin myötä. Meadows oli koulutukseltaan biofysiikan tohtori.
Meadows esitteli käsitteen kaksitoista säätöpistettä - eli 12 strategista paikkaa, jossa systeemiiä voidaan säätää ja kontrolloida niin, että se aiheuttaa parhaat tulokset ja vähimmin häiriötä.
Pisteet ovat vakavuusjärjestyksessä seuraavat: 1 aiheuttaa pienimmän impulssin ja 12 suurimman ja vastaavasti 1 kajoaa systeemiin vähimmin ja 12 eniten.
1. Vakiot, parametrit, numerot ja säädökset.
Vakiot on helppoja havaita ja niillä on helppoa vaikuttaa systeemiin ylläpitävästi. Niitä ovat mm. verot, tuet, standardit ja haittamaksut. John Maynard Keynesin talousteorian, jonka mukaan hyvinä aikoina verotusta tulee koventaa ja huonoina keventää, on jälkeenpäin havaittu perustuvan juurikin klassiseen säätöteoriaan. Se toimii kuin junan vessa, toisin kuin muut talousteoriat, mutta sitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen eikä jatkuvaan käyttöön vaan ainoastaan stabiloimaan häiriöt. Vakioluonteiset interventiot eivät muuta itse systeemin olemusta mitenkään, ja niillä saadaan systeemiä tasapainotettua nopeasti häiriön tullessa, ja niillä on hyvin vähäiset pitkäaikaisvaikutukset.
2. Puskurit ja välisäiliöt
Välisäiliö on komponentti, jonka tehtävä on stabiloida virtausta. Se kykenee poistamaan syötevirran muutoksia ja tuottamaan ulostulon vakiovirtausnopeudella. Tällainen välisäiliö tunnetaan prosessitekniikassa nimellä "kyyppi". Elektroniikassa välisäiliöinä toimivat kondensaattorit. Mutta myös erilaiset puskurit, kuten rahastot, pankit, puolueet, organisaatiot jne toimivat puskureina: ne stabiloivat yhteiskuntaa ja rauhoittavat sitä. Klassinen esimerkki on järvi: jos sekä järveen laskevan veden tilavuusvirta latvavesiltä että luusuan kautta pois laskeva veden tilavuusvirta ovat vähäiset itse järven vesimäärään nähden, systeemi pysyy stabiilina eikä rämettymistä tai kuivumista tapahdu. Puskurit ja välisäiliöt stabiloivat systeemiä, mutta ne ovat usein isoja entiteettejä eikä niitä voida muuttaa helposti.
3. Koko järjestelmän infrastruktuuri
Systeemin infrastruktuurilla (putkisto, sähköjohdot, väylät, kassavirta jne) on valtava vaikutus itse operaatioihin ja niiden sujuvuuteen, mutta niitä voi olla hyvin vaikeaa muuttaa. Mutta mikäli infrastruktuurissa on pullonkauloja, rajoitteita tai pulppuamista, näihin ongelmiin on helpompaa puuttua. Esimerkiksi on helpompaa rakentaa uusi moottoritie kuin yrittää säätää liikennevirran sujuvuutta ruuhkautuneella tiellä liikennevaloin, opastein, risteyksin ja peltipoliisein.
4. Systeemiviiveen pituus suhteessa säätösilmukkaan
Systeemiviive - eli signaali, joka saapuu joko liian nopeasti tai liian myöhään - voi aiheuttaa yli- tai alireagointia ja voi johtaa oskillointiin. Tästä kaikkein paras esimerkki löytyy pörssistä, jossa erilaiset salamana saapuvat vahvistamattomat huhut aiheuttavat paniikinomaisia ylireagointeja, jotka puolestaan aiheuttavat jatkuvaa kurssien heilahtelua - usein tuhoisin seurauksin. Tässä on esimerkki liian vähäisestä systeemiviiveestä. Mutta myös klassinen ongelma "liian vähän liian myöhään" on esimerkki systeemiviiveestä. Ja ikävä kyllä mitä pitempi säätösilmukka on, sitä pitempi on myös systeemiviive ja sitä vaikeampaa systeemiä on stabiloida. Totalitaristiset keskusjohtoiset valtiot ovat tästä hyvä esimerkki - kommunismi luhistui juuri keskusjohtoisuuteensa; sen säätösilmukat olivat aivan liian pitkiä ja informaation kulku aivan liian hidasta ja kankeaa. On sanottu, että Suomen armeijan menestyksen tärkein syy on ollut juuri oikean mittaiset säätösilmukat: taktinen päätäntävalta on annettu joukkue- ja komppaniatasolle sensijaan että kaikkea olisi yritetty mikromanageroida armeijakuntatasolta.
5. Negatiivisen takaisinkytkennän vahvuuus suhteessa häiriöön jota sillä yritetään korjata
Negatiivisella takaisinkytkennällä on yksi erinomainen puoli: se pyrkii stabiloimaan systeemin itsellään. Paha puoli on se, että liian voimakkaana se ei ainoastaan stabiloi systeemiä vaan halvaannuttaa sen ja ajaa sen alas. Esimerkkinä tästä ovat vaikkapa korkeat valmiste- ja haittaverot. Euroopassa polttoaine on hyvin korkealle verotettua, eli mitä enemmän polttoainetta kulutetaan, sitä isommat transaktiokustannukset eli tässä on negatiivinen takaisinkytkentä. Seurauksena on ollut, että eurooppalaiset ja japanilaiset moottorinvalmistajat ovat pyrkineet jatkuvasti suunnittelemaan moottorinsa mahdollisimman energiatehokkaiksi ja polttoainepiheiksi. Tämä liittyy yleisesti niukkuustekijän käsitteeseen. Kun jokin hyödyke on niukka tai se tehdään sellaiseksi, se pyritään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Yhdysvalloissa tätä niukkuustekijää ei ole ollut, vaan polttoaine on ollut halpaa. Seuraus on ollut, etteivät amerikkalaiset moottorinvalmistajat ole vaivautuneet investoimaan tuotekehittelyyn ja amerikkalaismoottorit ovat hyvin janoisia.
6. Positiivisen takaisinkytkennän syötteen vaimentaminen
Positiivinen takaisnkytkentä nopeuttaa prosessia ja tehostaa sitä, mutta kontrolloimattomana positiivinen takaisnkytkentä riistäytyy käsistä ja särkee systeemin. Kemiassa tämä tunnetaan nimellä "ketjureaktio ja sitä seuraava räjähdys". Meadowsin mukaan positiivisen takaisinkytkennän vaimentaminen on suositeltavampaa kuin negatiivisen takaisinkytkennän vahvistaminen. Esimerkki tästä on pääomatulojen verotus. Raha tulee rahan luo ja synnyttää uutta rahaa. Mikäli pääomatulot ovat kevyesti verotettuja, ne kotiutetaan tai ne sijoitetaan keinotteluun tai veroparatiiseihin, jolloin ne pyörittävät itse itseään mutta eivät hyödytä yhteiskuntaa. Kun positiivisen takaisinkytkennän syötettä heikennetään (pääomatuloja verotetaan ankarasti), tällöin investoijat mieluummin sijoittavat pääomansa teolliseen tuotantoon ja liiketoimintaan sekä uusinvestointeihin, jolloin ne hyödyttävät koko yhteiskuntaa paljon tehokkaammin kuin keinottelussa. Mutta toinen esimerkki on se, miten optio-ohjelmat, joiden tarkoituksena oli sitouttaa hyvät johtajat yhtiöihin tekemällä heistä omistajia, epäonnistuivat lähes poikkeuksetta: johtajat kotiuttivat tulonsa myyden optionsa sensijaan että olisivat lunastaneet optionsa osakkeina. Vuoden 2008 laman tärkein syy oli juuri se, että positiivinen takaisinkytkentä luotonannossa oli liian vahva ja luotonanto holtitonta; talous alkoi oskilloimaan rajusti ja riistäytyi käsistä.
7. Tietovuorakenne, eli kenellä on oikeus minkäkinlaiseen informaatioon
Tietovuo ei ole sen enempää parametri kuin takaisinkytkentäsilmukkakaan, vaan se on silmukka joka toimittaa uutta informaatiota, impulsseja, signaaleja ja kontrolloi itse takaisinkytkentää. Lentokoneiden ohjainelimissä ja laivojen peräsimissä käytetty trimmilaippa on esimerkki tietovuosta; vähäinen muutos trimmilaipassa vaikuttaa nopeasti ohjainelimeen, joka muuttaa lentotilaa tai kurssia. On halvempaa ja helpompaa muuttaa tietovuorakennetta kuin kajota koko systeemiin. Klassinen esimerkki tästä on sisäpiirikauppojen kielto, joka rajoitti yritysten johtajia käymästä kauppaa niiden tietojen pohjalta, joita heillä oli johtamistaan yrityksistä, joka puolestaan hillitsi tehokkaasti pörssin ylikuumenemista. Toisaalta myös vapaa tiedonkulku kaatoi Itä-Euroopan kommunistidiktatuurit alta aikayksikön. Tiedonkulkua voidaan pitää eräänlaisena trimmilaippana: tiedonkulun rajoittaminen hillitsee positiivista takaisinkytkentää ja sen edistäminen kohentaa negatiivista - ja vähäinenkin muutos tietovuorakenteessa saa aikaan hyvin voimakkaita muutoksia koko systeemissä.
8. Säännöt, joilla systeemi toimii (lait, rangaistukset, insentiivit, rajoitteet)
Kiinnittäkää huomiota sääntöihin ja niiden laatijoihin, sillä vähäisetkin muutokset systeemin sääntöihin kantavat hyvin pitkälle. Tähän liittyy myös konservatiivin elämänohje älä kajoa toimivaan systeemiin. Esimerkiksi ympäristönsuojelulain muutos ja rangaistuksien sekä valvonnan tiukentaminen vaikuttavat välittömästi sekä teollisuuden toimintaedellytyksiin että myös ympäristön tilaan. Kiina ei ole enää ainoastaan ympäristökatastrofin partaalla; siellä liki 30% (!) viljelymaasta on saastunut täysin käyttökelvottomaksi - se on ympäristökatastrofi, kiitos leväperäisen ympäristölainsäädäntönsä ja korruption sen sanktioinnissa.
9. Päätäntävallan delegointi tai sen keskittäminen
Päätäntavallan tasolla hierarkian sisällä on suora vaikutus kontrollisilmukkaan. Mitä korkeammalla tasolla päätäntävalta hierarkiassa on, sitä pitempi on silmukka, sitä suurempi systeemiviive ja sitä epästabiilimpi järjestelmä. Toisaalta myös keskusjohtoiset järjestelmät kykenevät muutoksiin ja päätöksiin, joihin hajautetut systeemit eivät kykene. Mutta mitä alemmas hierarkiatasolla päätäntävalta on hajautettu, sitä itseorganisoituvampi systeemi on, sitä stabiilimpi se on ja sitä lyhyemmiksi kontrollisilmukat jäävät, mutta usein myös systeemi on varsin tehoton kun jotain asiaa pitää perustavalla tasolla muuttaa, sillä hajautetussa systeemissä on voimakas muutosvastarinta. Mutta mikäli päätäntävalta delegoidaan ei liian alas eikä liian korkealle, systeemi kykenee lisäämään itse säätösilmukoita ja muuttamaan säätöpiirejä ja tehokkaasti mukautumaan uusiin oloihin itseohjautuvasti.
10. Systeemin tavoite
Kun itse systeemin tavoitetta - miksi tällainen systeemi on olemassa ja mihin sillä pyritään - muutetaan, samalla kaikki edelläesitetyt otukset muuttuvat: parametrit, takaisnkytkentäsilmukat, tietovuot ja itseorganisoituminen. Tuotetaanko voita vaiko tykkejä. Totalitaristiset yhteiskunnat ovat surullisen kuuluisia megalomaanisista projekteistaan ja johtajiensa humalapäissään tekemistä linjanvedoista. Mutta muuttamalla tavoitteitaan Nokia OYJ nousi aikoinaan kansallisesta monialayrityksestä kansainväliseksi telekommunikaatiojätiksi - ja ilmeisesti on jälleen onnistunut tavoitteita muuttamalla ja kytkemällä kännykkänsä Windowsiin muuttamaan itse systeemin tavoitteita ja uusiutumaan. Aika näyttää.
11. Sen ajatusmaailman, josta paradigma kumpuaa, muuttaminen.
Paradigma on yhteiskunnallinen, tieteellinen tai sosiaalinen idea ja konsepti, jota pidetään itsestäänselvyytenä ja jolle kaikki muut struktuurit rakentuvat. Paradigmoja on hyvin vaikeaa muuttaa, mutta paljon helpompaa on osoittaa puutteita ja virheitä paradigmoissa sekä korjata niitä. Konservatiivin elämänohje jatkuu: ... mutta jos järjestelmä ei toimi, korjaa se välittömästi ja korjaa se sellaisella ratkaisulla, jonka tiedetään varmasti toimivan. Suomen Keskusta on onnistunut uusiutumaan muuttamalla sitä ajatusmaailmaa, josta sen paradigma kumpuaa - agraariyhteiskunnasta taajamien ja kaupunkien pohjalle. Nähtäväksi jää, kykeneekö vasemmisto - SDP, Vasemmistoliitto ja SKP - justeeraamaan omaa ajatusmaailmaansa ja sitämyötä tarkistamaan paradigmaansa, vai onko edessä luhistuminen.
12. Paradigman muutos.
Kun paradigma muuttuu, se muuttaa samantien aivan kaiken ja täydellisesti. Näin kävi kun Itä-Euroopassa kommunismi luhistui - se muutti Itä-Euroopan täydellisemmin kuin yhtään mikään muu. Miljoonien ihmisten elämä muuttui - joidenkin surkeampaan mutta useimpien rutkasti parempaan suuntaan kuin ikinä ennen. Ehkä kaikkein järisyttävimpiä esimerkkejä tästä ovat eri kansojen kääntymiset eri uskontoihin. Euroopan kristillistyminen muutti varhaiskeskiajalla Euroopan historian ja sen suunnan lopullisesti. Samoin kävi arabimaailman islamisoitumisessa. Uskonto on se pohja, jolle joka ainoa yhteiskunta nojaa, ja jokainen uskonto luo oman näköisensä yhteiskunnan. Tähän paradigmaan kajoaminen on kaikkein varmin tapa tuhota kansakunta for good - ja se on nähtävissä juutalaisten kohtalosta USA:ssa ja Euroopassa. Kansakunta, joka selvisi niin Nebukadnessarista, Antiokhos Epifaneesta, Tituksesta, Hadrianuksesta, inkvisitiosta, Hitleristä kuin Stalinista, ei ole enää selvinnyt Darwinista. Judaismin hylkääminen merkitsee kuolemansuudelmaa juutalaisuudelle - he assimiloituvat. Ateistijuutalainen menee paljon helpommin naimisiin shiksan tai shegetzin kanssa kuin judaisti, tai jää kokonaan lapsettomaksi. Juutalainen kansa tulee etnisenä identiteettinä häviämään sadan vuoden sisään USA:sta ja Euroopasta liki kokonaan, mutta Israel tulee voimaan paksusti, sillä siellä judaismi on voimissaan liki teokratiaan saakka.
Mitä tästä opimme? Luonnontieteet sekä matematiikka ovat läsnä kaikkialla, myös siellä, missä niiden ei oikein haluttaisikaan olevan. Mitä tahansa asiaa, missä on takaisinkytkentä, voidaan tarkastella säätöteorian puitteissa ja siihen soveltaa myös sitä - eikä kyse ole teekkarijargonista vaan ns. kovasta tieteestä.
Monday, January 30, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
40 comments:
Näin se mennee, yhteiskunnallinen säätöteoria on kohtuullisen monien parametrien summa joiden vaikutuksia erittäin harvat kunnolla ymmärtävät.
Yhteiskunnallisen takaisinkytkennän tarve havaitaan laajemmassa mitassa aivan liian myöhään ja monissa tapauksissa väärien parametrien käyttö tuottaa pitkä-aikaista ja lähes korvaamatonta vahinkoa.
Mitä vähemmän säätöparametreja sitä vakaampi prosessi.
Ongelmana länsimaisessa yhteiskunnassa on säätöjärjestelmän sisäisesti ja ulkoisesti keinotekoisesti luodut häiriötekijät joilla ei ole teoreettista tai todellisuuteen pohjautuvaa perustaa.
Sekä itävaltalainen että marxilainen taloustiede halveksivat matematiikkaa, tieteiden kuningatarta, mutta ruukinmatruuna tietää saavansa viimeisen naurun, sillä kaikkea, mitä voidaan mitata numeroina, voidaan mallintaa matemaattisesti.
Eiköhän viimeinen nauru mene kuitenkin NP-täydellisyyden peikolle...
Äh. Taloustieteen suuri ongelma juuri 70- ja 80-lukujen vaihteesta lähtien on ollut rajaton usko matematiikkaan ja siihen, että asioita voidaan säädellä. Itävaltalainen koulukunta on ollut marginaalissa, mutta lienee nyt nousussa juuri siksi, ettei taloutta olla pystytty mallintamaan matemaattisesti mitenkään tyydyttävällä tavalla. Tämä on kenen tahansa nähtävissä esimerkiksi siinä, miten heikosti ennusteet tulevasta talouskasvusta onnistuvat.
Taloutta ei ole mahdollista mallintaa matemaattisesti, koska huomioon otettavia asioita on yksinkertaisesti liikaa, emmekä me edes tiedä kaikkia niitä.
Taloutta voidaan ennustaa ainoastaan hyvin epämääräisesti. Jos esim. kenkien hinta nousee, voimme olettaa, että ihmiset ostavat hieman vähemmän kenkiä. Jos kenkien hinta nousee 5%, emme voi ennustaa paljonko kysyntä laskee.
Olisin mielelläni blogiemännän kanssa samaa mieltä siitä, että taloutta voidaan säätää. Valitettavasti vain sekä empiiriset havainnot ja historia eivät tue tätä näkemystä.
OJ, varmaa on vain että säätämättä se räjähtää käsiin.
Mutta nyt on pakko panna se käyttöinsinöörin kypärä päähän ja todeta:
mitä vähemmällä säädöllä ja lyhyemmällä säätösilmukalla eksoterminen reaktio pysyy stabiilina, sen parempi. Kuten Jaassu sanoi, mitä vähemmän säätöparametreja, sitä vakaampi prosessi.
Suo siellä, vetelä täällä; kokonaan säätämättä talous riistäytyy käsistä ja hajottaa koko systeemin, mutta liiallisella säädöllä saadaan vain vahinkoa aikaan, kuten sosialistimaissa.
Tämä on ehkä parempi paikka näille kommenteille kuin tuo USSA -ketju.
Alkusyynä talouden positiiviselle takaisinkytkennälle siis lienee siinä, että pääoma itsessään on tuotannontekijä. Emäntä viittaa siihen, mutten ole nähnyt sitä ilmaistun näillä sanoilla. Sikäli kuin muut tuotannontekijät ovat lainkaan läsnä, tulisi siis rahan kyetä luomaan lisää rahaa (tai huveta jyrkästi laskukausina). Positiivisen kytkennän tulisi kaiketi tällöin olla korjaamaton?
On helppo laadullisesti todeta, että takaisinkytkentöjen vuoksi säätöteorioilla tulisi olla annettavaa talouden mallinnukselle. Niin kauan kuin vain pysytään tällaisessa toteamuksessa, eivät ulkopuoliset voi siitä vakuuttua vaikka tukeuduttaisiinkin oudohkoihin väitteisiin. [Esim tuolla USSA-ketjussa GM katsoo asuntojen olevan taloudessa kapea sektori, vaikka käsittääkseni kiinteistöt ja asuntolainat muodostavat kohtalaisen osan kansallisvarallisuudesta.]
Kysymys kuuluukin, onko blogiemännällä tiedossaan systeemianalyyttistä talouden mallinnusta, ja millaisilla mitattavilla tuloksilla sitä on harjoitettu? En kykene uskomaan, että kaikki taloustieteilijät voisivat olla matemaattisesti lahjattomia.
Siirrytään vielä offtopicciin: kun RM harrastaa keskiaikaakin, hän tietänee tuolloisen "ratkaisuyrityksen" - kielletään koronotto perustellen sitä kiistämällä rahan luonne tuotannontekijänä? Korkohan lopulta sallitiin vaihtoehtoiskustannukseen vedoten.
Itävaltalainen taloustiede ei halveksi matematiikkaa, vaan on huomattu että matemaattisesti ei ole mahdollista mallintaa luotettavasti taloutta, kuten Olli Juntunen sanoo. Itävaltainen taloustiede sen sijaan kutsuu lähestymistapaansa prakseologiaksi (ihmisen toiminnan logiikaksi). Itävaltalaisen taloustieteen kehittäjät ovat myös osoittaneet Marxilaisen taloustieteen mahdottomaksi, eli se on ainakin toimimaton järjestelmä.
Keynesiläinen taloustiede on myös humpuukia, vaikka perustuu matemaattisiin malleihin, eli ei pidä paikkaansa. Keynesiläisessä taloustieteessä ei olla edes otettu huomioon sitä tosiseikkaa että pankit voivat luoda rahaa tyhjästä (fractional reserve banking) tiettyyn pisteeseen asti, ja lainata tätä korkoja vastaan. Pitäisi ymmärtää että tämä johtaa mahdottomaan tilanteeseen joskus tulevaisuudessa, sillä velkaa ei koskaan pystytä maksamaan takaisin korkoineen, kun pankit kuitenkin luovat lähes kaiken rahan, eli raha on velkaa.
Myös kultatakaus valuutoille, jota Itävaltainen taloustiede haluaa takaisin, on osoittanut toimivuutensa aikaisemmin historiassa. Kelluvat FIAT-valuutat, joita nyt käytetään ovatkin paljon huonompi ratkaisu, mikäli halutaan vakaa talousjärjestelmä, koska ne ovat helposti manipuloitavissa, ja rahan todellinen arvo ja epämääräiseksi. Jatkuva inflaatio myös piinaa nykyistä järjestelmäämme.
Jokaiselle luonnontieteilijälle on itsestäänselvyys, että talouselämä on systeemi, jossa on positiivinen takaisinkytkentä. Talouskasvu on siitä esimerkki, ja tämä on asia, joka ei vaadi enempää tarkastelua.
Sanoisinko, että yksinkertaistavasti ajateltu. Kun taloustieteessä puhutaan negatiivisesta takaisinkytkennästä tai tasapainottumisesta, tarkoitetaan ennen kaikkia sellaisia ilmiöitä, että arbitraasia ei voi harjoittaa pitkiä aikoja voitollisesti.
Kun kirjoitat positiivisesta takaisinkytkennästä, tarkoitat varmaan ihan toisenlaisia asioita, esimerkiksi kannattamattomien investointien realisointia lamassa. Tämäkin noudattaa paremmin toisaalla paljon mainostamaasi logistiikkakäyrää, koska lopulta realisoitavat on realisoitu ja uudet markkinahinnat vakiintuneet.
Minua hämmentää, että jatkuvasti vedotaan positiiviseen takaisinkytkentään ja kuinka talouden sääntelyn tarpeesta on laaja historiallinen todistusaineisto, mutta seikkaperäistä blogikirjoitusta aiheesta ei toistaiseksi ole. Hämmentää ennen kaikkea siksi, että monista muista aiheista tällaisia kirjoituksia on.
"taloutta olla pystytty mallintamaan matemaattisesti mitenkään tyydyttävällä tavalla. Tämä on kenen tahansa nähtävissä esimerkiksi siinä, miten heikosti ennusteet tulevasta talouskasvusta onnistuvat."
Näinhän se on. Blogiemäntä voi toki kritisoida sitä, että vaikkapa libertaristit tai itävaltalaiset pohjaavat uskonsa ihannetilanteeseen, eivätkä reaalimaailmaan; tosiasia on kuitenkin, että nämä RM:n säätöteoreettiset analogiat ja mallit ovat vielä rajumpia yksinkertaistuksia, eikä vastaavia käyttävä mainstream-taloustiede ole todellakaan loistanut lähihistoriassa.
Siinä missä äärimmäisimmät libertaristit luottavat ihanteelliseen kapitalismiin, RM luottaa ihanteelliseen teoriaan - ja kummatkin menevät metsään.
"mitä vähemmällä säädöllä ja lyhyemmällä säätösilmukalla eksoterminen reaktio pysyy stabiilina, sen parempi. Kuten Jaassu sanoi, mitä vähemmän säätöparametreja, sitä vakaampi prosessi."
Juuri siksi libertaristit ovat oikeassa monessa asiassa (eivät välttämättä kaikessa).
Ano, "lyhyt säätösilmukka" ei ole synonyymi termille "ei säätöä lainkaan".
SH, pikainen googlaus hakusanoilla "control theory economics" löytyi valtava määrä osumia. Kyllä, sitä todella on sovellettu ja sen kautta todella on mallinnettu reaalimaailman ilmiöitä. Ohessa linkki tiedehakuihin ko. hakusanoilla.
"Ano, "lyhyt säätösilmukka" ei ole synonyymi termille "ei säätöä lainkaan"."
Siksi sanoinkin 'monessa asiassa oikeassa'. RM:llä vain on jonkinlainen pakkomielle (kuvainnollisesti) esittää kaikki analogioina ja yksinkertaistuksina. Lisäksi mallinnus- ja teoriauskovaisuus, vaikka mallit on huomattu erittäin vajavaisiksi, vastaa täysin hörhöimpien itävaltalaisten tai marxilaisten paatosta, muutettavat muuttaen.
Säätöteoria antaa ymmärtää, että vapaa markkinatalous on inherentisti epästabiili systeemi [...]
Mutta taloustieteilijät eivät usko vaikka näkisivätkin.
A) Ketkä valtavirran taloustieteilijät kannattavat esittämääsi sääntelemätöntä, vapaata markkinataloutta?
on joko seinähullu tai itävaltalainen taloustieteilijä. He eivät osaa matematiikkaa, halveksivat sitä eivätkä ymmärrä käsitettä "derivaatta" eivätkä "Cauchyn väliarvolause". No, on olemassa kyljys ja talouskyljys, samoin on olemassa tiede ja taloustiede.
B) Miksi rinnastat itävaltalaisen talustieteen valtavirtataloustieteeseen?
Säätöteoria on ollut sosiologiassa ja taloustieteessä varsin uusi ala, mutta se löi itsensä läpi lopullisesti Meadowsin myötä.
C) Voitko antaa esimerkkejä tästä läpilyönnistä taloustieteessä? D) Ketkä ylipäätään käyttävät prosessitekniikan termistöä taloustieteessä?
John Maynard Keynesin talousteorian, jonka mukaan hyvinä aikoina verotusta tulee koventaa ja huonoina keventää, on jälkeenpäin havaittu perustuvan juurikin klassiseen säätöteoriaan.
E) Kuka tämän on havainut?
Se toimii kuin junan vessa, toisin kuin muut talousteoriat, mutta sitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen eikä jatkuvaan käyttöön vaan ainoastaan stabiloimaan häiriöt.
F) Miksi Keynes hylättiin valtavirrasta stagflaation jälkeen, jos se toimii kuin junan vessa? G) Ketkä taloustieteilijät ovat todenneet, että talouskasvu luo talouteen positiivisen takaisinkytkennän?
Ruukinmatruuna kaivoi iankaikkisen vanhat säätöteorian prujunsa ja kirjansa pölyn alta esiin. Siinä jo edesmennyt professori Virkkunen toteaa, että reaalimaailmassa useimmat säätötekniset ilmiöt eivät esiinny yksinkertaisina yhtälöinä; ne esiintyvät joko epälineaarisina differentiaaliyhtälöinä, differenssiyhtälöinä tai osittaisdifferentiaaliyhtälöinä, mutta niitä voidaan mallintaa niinkuin ne olisivat yksinkertaisia vakiokertoimisia lineaarisia differentiaaliyhtälöitä, joissa muuttujana on aika, kunhan keskitytään sille alueelle, mikä on systeemin toiminnan kannalta olennaista.
Eli reaalimaailman säätötekniset ratkaisut ovat varsinkin prosessiteollisuudessa hyvin puutteellisia, karkeita ja jopa virheellisiä. Silti niiden pohjalta on mahdollista ohjata menestyksellisesti hengenvaarallisia prosesseja.
Vanhan totuuden mukaan jos variksen lento ei näytä kauniilta, syy on stabiliteettiderivaatoissa. Aerodynamiikkaa ei turhaan kutsuta aeromystiikaksi, sillä se on äärimmäisen hankalaa ja vaikeaa mallintaa. Todistihan professori Ludwig Prandtl, ettei kimalainen kertakaikkiaan voi lentää. Silti lentokoneita on olemassa, ja niissä on varsin yksinkertaiset säätölaitteet - siivekkeet, sivuperäsimet ja korkeusperäsimet, joita niitä puolestaan hallitaan tietovuota hallistsemalla eli trimmilaipoilla. Ja hyvin onnistuu.
Talous kuuluu sumeisiin järjestelmiin siinä missä säätilakin. Eikä myöskään turhaan puhuta käsitteestä fog of war. Silti noita kaikkia voidaan mallintaa, niitä voidaan simuloida ja niiden pohjalta voidaan tehdä approksimaatioita. Laskentakapasiteetti on kaiken A ja O. Ei ole sattumaa, että säätiedotukset ovat nykyään paljon luotettavampia kuin kymmenen vuotta sitten - kiitos supertietokoneiden kasvaneen laskentakapasiteetin.
Mutta huonokin mallinnus on parempi kuin kaiken mallinnuksen heittäminen romukoppaan ja toimiminen täysin ideologia- tai voodoo-pohjalta. Itävaltalaista taloustiedettä ei turhaan kutsuta "voodoo-ekonomiaksi", sillä se ei pohjaudu millekään konkreettisille tosiasioille eikä kokemukselle.
On totta, että perinteinen taloustiede on kohdannut ongelmia. Mutta Friedmanin, Reaganin ja Chicagon poikien uusliberalistinen taloustiede on kohdannut vielä pahempia ongelmia - ja aikaansaanut katastrofin joka ainoassa paikassa, jossa sitä on sovellettu käytäntöön. Kokemusten perusteella se on yhtä toimivaa ja uskottavaa kuin reaalisosialismikin. EMTP.
Kuten todettu, paras säätö on sellainen, jossa säätösilmukka on mahdollisimman lyhyt ja joka sotkee itse systeemiä mahdollisimman vähän. Paras keino on verotus - pääomatuloja (toisen kertaluvun termiä) tulee verottaa kovempaa kuin palkkatuloja, jotta investoinnit siirtyvät keinottelusta elinkeinoelämään ja toisaalta palkkatuloja (ensimmäisen kertaluvun termiä) tulee kohdella lievemmin, jotta kansalaisilla olisi ostovoimaa.
Uusliberalistinen taloustiede on ajanut todella pahasti karille. Tulokset eivät kertakaikkiaan ole olleet luvattuja, vaan se on varma tie plutokratiaan. Kun pääomatulojen ja rikkaiden verotus on kevyttä, johtaa se keinotteluun investointien sijaan, talouden ylikuumenemiseen, oskillaatioihin - ja lopulta katastrofeihin. Ei hyvä.
Nuo kaksitoista säätöpistettä ovat hyvä alku, ja siinä eri pisteet pannaan hierarkiaan vaikuttavuutensa vuoksi. USA:n keskuspankki - Federal Reserve - perustettiin juuri sen vuoksi, että sen tehtävä on olla kyyppi eli välisäiliö ja näin tasata ja rauhoittaa rahaliikennettä.
Huonokin malli on parempi kuin ei mallia lainkaan - jos säädöstä vastaavilla poliitikoilla ja talousammattilaisilla on riittävästi tolkkua ja pragmaattisuutta ja ymmärrystä heittää ideologiat romukoppaan silloin kun tilanne vaatii sitä.
Itävaltalainen taloustiede ei halveksi matematiikkaa, vaan on huomattu että matemaattisesti ei ole mahdollista mallintaa luotettavasti taloutta, kuten Olli Juntunen sanoo.
Tarvitaan vain riittävästi laskentakapasiteettiä ja tolkkua. Säätäkin pidettiin joskus mahdottomana mallintaa. Tiedämme nyt paljon enemmän kuin itävaltalaiset taloustieteilijät vaikuttivat ja kun voodoo-ekonomia esiteltiin.
Itävaltainen taloustiede sen sijaan kutsuu lähestymistapaansa prakseologiaksi (ihmisen toiminnan logiikaksi).
Ikävä kyllä ihminen ei kertakaikkiaan toimi sillä tavoin kuin mitä itävaltalaiset esittävät. Tähän mennessä kaikkein paras esitys ihmisen käyttäytymisestä ja psykologiasta tulee norjalaisamerikkalaiselta Thorstein Vebleniltä. Ihminen ei ole rationaalinen eikä järkevä olento eikä ajattele omaa intressiään - vain syvästä autismista kärsivät ovat sellaisia. Ihminen on irrationaalinen, viettiensä, tunteittensa ja vaistojensa varassa elävä olento, joka ajattelee ensisijaisesti sosiaalista statustaan ja vasta sen jälkeen intressejään. Ja reaalitodellisuus on osoittanut Veblenin olleen oikeassa.
Itävaltalaisen taloustieteen kehittäjät ovat myös osoittaneet Marxilaisen taloustieteen mahdottomaksi, eli se on ainakin toimimaton järjestelmä.
Jo Veblen osoitti sen olevan mahdotonta. Marxismi ja reaalisosialismi on helposti osoitettavissa toimimattomaksi säätöteorian pohjalta: jokainen järjestelmä, jossa on negatiivinen takaisinkytkentä, pyrkii ajaamaan itse itsensä alas. Samoin sosialismissa säätösilmukat muodostuvat hirvittävän pitkiksi ja monimutkaisiksi, ja niitä on mahdotonta hallita. Niissä systeemiviive muodostuu valtavaksi. Lopputulos on, että ne toisaalta lähtevät käsistä - kukaan ei tiedä minkään oikeita kustannuksia - ja ne pyrkivät ajamaan itsensä alas eli menemään kertakaikkiaan kanttuvei.
Keynesiläinen taloustiede on myös humpuukia, vaikka perustuu matemaattisiin malleihin, eli ei pidä paikkaansa.
Siinä on yksi paha puoli: keynesiläinen taloustiede toimii kuin junan vessa. Se tuottaa täsmälleen sellaisia tuloksia kuin tarvitaankin, ja hädän hetkellä Keynes kaivetaan aina naftaliinista. Aina. Koska se toimii.
Maailman ensimmäinen keynesiläinen ekonomisti oli varmaan Raamatun Joosef. Ja sitä noudattamalla Suomi selvisi nyt viimeisimmästä lamasta säikähdyksellä.
Mutta kenynesiläinen taloustiede on luonteeltaan reaktiivista. Se on nimenomaan kriisitaloutta. Se on tarkoitettu kriisien välttämiseen ja niistä selviämiseen, ei suinkaan pitkän aikavälin toimintaan. Keynes tiesi asian itsekin. Mutta ihmisten ja inhimillisen toiminnan kannalta lyhyt aikaväli on olennaisempaa kuin mitä pitkällä aikavälillä tapahtuu. Keynesiläisyydessä on puutteensa, mutta se toimii, ja ennenkaikkea se toimii siihen tarkoitukseen mihin Keynes sen ajatteli. Kun kriisistä on selvitty, on aika ottaa muut teoriat esiin.
Keynesiläisessä taloustieteessä ei olla edes otettu huomioon sitä tosiseikkaa että pankit voivat luoda rahaa tyhjästä (fractional reserve banking) tiettyyn pisteeseen asti, ja lainata tätä korkoja vastaan. Pitäisi ymmärtää että tämä johtaa mahdottomaan tilanteeseen joskus tulevaisuudessa, sillä velkaa ei koskaan pystytä maksamaan takaisin korkoineen, kun pankit kuitenkin luovat lähes kaiken rahan, eli raha on velkaa.
Velattomuus on todellista vapautta. Siksi velkaa tulee välttää viimeiseen saakka ja se tulee maksaa pois ASAP.
Myös kultatakaus valuutoille, jota Itävaltainen taloustiede haluaa takaisin, on osoittanut toimivuutensa aikaisemmin historiassa.
Kultakannassa on yksi ongelma, ja se on todella tuhoisa. Se johtaa väistämättä deflaatioon - ja deflaatio on vielä pahempi ongelma kuin inflaatio. Ohessa tarkastelua.
Kelluvat FIAT-valuutat, joita nyt käytetään ovatkin paljon huonompi ratkaisu, mikäli halutaan vakaa talousjärjestelmä, koska ne ovat helposti manipuloitavissa, ja rahan todellinen arvo ja epämääräiseksi. Jatkuva inflaatio myös piinaa nykyistä järjestelmäämme.
Inflaatio on keino alentaa palkkoja ja palkkakustannuksia tuhoamatta yhteiskuntaa ja aiheuttamatta massatyöttömyyttä. Milton Friedman sai talous-nobelinsa juuri NAIRU-käsitteen keksimisestä ja mallintamisesta.
Monetaristien mielestä massatyöttömyys on pienempi riesa kuin inflaatio, kun taas keynesiläisten mielestä inflaatio on pienempi riesa kuin massatyöttömyys.
Näin elämänkokemuksen puolesta ruukinmatruuna valitsee mieluummin inflaation kuin massatyöttömyyden.
Ano, tämä maailma kertakaikkiaan toimii analogioilla. Siksi analogian käyttäminen on paljon mielekkäämpää mallinnuksessa kuin täydellinen voodoo.
Ruukinmatruuna käytti aikoinaan termodynamiikkaa talouden mallinnuksessa. Kävi ilmi, että ruukinmatruuna ei ole ainoa, joka niin on tehnyt - ja toiset ovat havainneet täsmälleen saman ilmiön; Wikipediasta löytyi hakusana Thermoeconomics.
Aineensiirrossa ja lämmönsiirrossa käytetään täsmälleen samoja yhtälöitä, muuttujat vain ovat eri. Samoin mekaniikassa ja elektroniikassa. Miksei samalla tavoin myös ekonomiassakin?
Kyllä, analogiat luonnontieteisiin ja teknologiaan ovat täysin päteviä talouden mallintamisessa.
[Jumala on ollut hyvin laiska, sillä hän on maailmaa luodessaan käyttänyt samoja kaavoja kerta toisensa jälkeen.]
Ohessa mielenkiintoinen tarkastelu taloudesta ja termodynamiikasta. Vaatii tosin fysikaalisen kemian tuntemusta.
IM:
A) Ketkä valtavirran taloustieteilijät kannattavat esittämääsi sääntelemätöntä, vapaata markkinataloutta?
Ne, jotka ovat uusliberalismiin ja libertarismiin kallellaan.
B) Miksi rinnastat itävaltalaisen talustieteen valtavirtataloustieteeseen?
Siksi, että itävaltalaisella taloustieteellä on suhteettoman suuri painoarvo sen todelliseen kannatukseen nähden päättäjien keskuudessa.
C) Voitko antaa esimerkkejä tästä läpilyönnistä taloustieteessä?
Googlaa "control theory economics".
D) Ketkä ylipäätään käyttävät prosessitekniikan termistöä taloustieteessä?
Aloita vaikka täältä.
E) Kuka tämän on havainut?
Ensimmäisenä Robert Lucas ja Thomas Sargent 1981.
F) Miksi Keynes hylättiin valtavirrasta stagflaation jälkeen, jos se toimii kuin junan vessa?
Koska se on tarkoitettu kriisitaloudeksi. Keynes itse ei milloinkaan tarkoittanut sitä pitkän aikavälin taloudenhoitoa varten.
Mutta aina kun hommat alkavat kusemaan, Keynes kaivetaan naftaliinista. Aina.
G) Ketkä taloustieteilijät ovat todenneet, että talouskasvu luo talouteen positiivisen takaisinkytkennän?
Kyseessä on truismi. Ks. Wikipedia-artikkeli aiheesta.
Laskenta ja insinööritoimi on eräänlaista kosmista lässytystä, jonka tuhovaikutukset yhteiskunnassa ovat samat kuin jos muusikoiden annettaisiin tehdä kaikki kuvataide tai jos luonnostaan yksiavioisten eli kvasi psykootikkojen annettaisiin määrätä seksuaalimoraali tai vaikka "aikuisuuden" käsite. Tällaisestahan esimerkkejä riittää.
Ano, happamia nuo pihlajanmarjat.
Itävaltalaista taloustiedettä ei kutsuta voodoo-taloudeksi. Voodoo-talous on hakkumasana, jolla kuvattiin Reaganin talouspolitiikkaa. Reagan, Freidman ja Chicagon pojat eivät olleet itävaltalaisen koulukunnan edustajia, vaan monetarismin. Monetarismi on osoittanut Yhdysvalloissa ja Euroopassa, että se ei toimi. Se
on yksinkertaisesti virheellinen teoria, kuten keynesiläisyyskin.
Vaikka olisitkin sitä mieltä, että jonkinlainen mallinnus on parempi kuin ei mitään, niin täysin
virheellinen mallinnus on huonompi kuin ei mitään. Itävaltalaisten tärkein viesti on, että me emme
ymmärrä. Me emme osaa. Taloustiede ei kykene mallintamaan asioita riittävästi. Tämä lähestymistapa
on mielestäni osoittautunut oikeaksi. Juuri tämä lähestymistapa on käytännönläheinen.
Vaikka kirjoitat, etteivät taloustieteilijät osaa derivoida, tämä ei pidä paikkansa. Eräs proffani sanoi aikoinaan luennolla, että jos taloustieteilijät eivät tiedä mitä tulisi tehdä, niin silloin derivoidaan. Näin asia valitettavasti on. Samoin muuten marksilaisessa taloustieteessä
painotettiin matematiikkaa, toisin kuin luulit. Juuri marksilaisten mielestä talous on insinööritiede.
Vaikka kritisoit taloustiedettä, edustat itse asiassa juuri sitä vanhanaikaista matemaattisen
mallinnuksen linjaa, jonka kulta-aika oli 80-luvulla. Näistä ajatuksistasi ollaan vähitellen
jouduttu luopumaan.
Vaikka saatatkin olla sitä mieltä, että täysin vapaa markkinatalous ei toimi, ei se ole syy uskoa
mihinkään suureen teoreettiseen suunnitelmaan. Paljon toimivampaa on esim. antaa talouden toimia
suhteellisen vapaasti ja korjata sitten markkinamekanismin synnyttämiä mahdollisia ongelmia. Tämä sopii vallan hyvin pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. Tätä linjaa noudatettiin Suomessa aina 70-luvulle asti, ja tulokset olivat erittäin hyviä. Tämän jälkeen Suomessakin ollaan noudatettu lähinnä taloustieteen valtavirtaa eli uusklassismia, keynesiläisyyttä ja monetarismia, eli siis kaikkia yleisestiä keskusteltuja matemaattisia teorioita. Tulokset ovat olleet heikkoja. Teoreettisen ja virheellisen suunnitelman seuraaminen aiheuttaa paljon suurempia ongelmia kuin ilman suunnitelmaa toimiminen.
Tekninen laite saadaan toimimaan stabiilisti asentamalla siihen säätöpiiri.
Talouselämä poikkeaa siinä mielessä teknisistä laitteista, että sen säätömekanismia eli poliittista järjestelmää koskevat samat luonnolait kuin taloudellista järjestelmääkin. Poliittinen järjestelmäkin voi halvaantua toimettomaksi tai räjähtää kontrolloimattomaksi, jos takaisinkytkennässä on ongelmia. Ja niitä usein on. Mekanismi toimii hitaasti. Poliitikot lupaavat kansalle taloudellisia etuuksia lyhyen aikavälin kannatusta saadakseen, vaikka taloustilanne edellyttäisi vyön kiristämistä. Poliitikot eivät uskalla tehdä ikäviltä näyttäviä ratkaisuja, kuten tukien ja etujen leikkaamisia. Jotta talous pyörisi ja edut rullaisivat, poliitikot ottavat puolisalaa ulkomaanvelkaa eivätkä mieti mitä tapahtuu, kun velaksi elämisessä tulee seinä vastaan. Se on seuraavan ja sitä seuraavan vaalikauden murheita. Kreikassa on nyt eletty näitä seuraavia vaalikausia niin monta, että totuus alkaa valjeta tyhmemmillekin. Kuitenkin vielä sielläkin mellakoidaan kaduilla ja vaaditaan etujen maksamisen jatkamista, vaikka rahaa ei kerta kaikkiaan enää ole. Taustalla on ehkä joidenkin ryhmien toive, että koko järjestelmä romahtaisi, jolloin nämä ryhmät voisivat päästä vallankumouksen avulla johtamaan maata.
Poliittinen järjestelmä voi rapautua eikä se kykene lopulta enää hoitamaan tehtäväänsä eli taloudellisen järjestelmän säätämistä. Asiassa on vielä sekin puoli, että talouselämä - varsinkin Yhdysvalloissa - rahoittaa poliitikkojen kampanjoita eikä se tietenkään tee sitä vastikkeettomasti. Poliitikkojen kädet voivat siis olla sidotut, kun pitäisi tehdä päätöksiä, joilla taloutta tervehdytetään. Oikeat toimenpiteet edellyttäisivät pitkän tähtäyksen näkökulmaa, mutta asioiden sykli on sellainen, että teot painottuvat lyhyelle aikavälille - ja siinäkin poliitikkoja itseään eniten hyödyttäviin asioihin. Kukaan ei enää usko muutokseen, vaan kaikki kahmivat vain kilpaa etuuksia itselleen niin kuin ryöstelevä porukka uppoavassa laivassa.
Itävaltalaista taloustiedettä ei kutsuta voodoo-taloudeksi. Voodoo-talous on hakkumasana, jolla kuvattiin Reaganin talouspolitiikkaa. Reagan, Freidman ja Chicagon pojat eivät olleet itävaltalaisen koulukunnan edustajia, vaan monetarismin.
Same sh*t, different shovel.
Kun asioiden annetaan kehittyä omalla painollaan, ne pyrkivät muuttumaan huonoista vielä huonommiksi.
Monetarismi on osoittanut Yhdysvalloissa ja Euroopassa, että se ei toimi. Se
on yksinkertaisesti virheellinen teoria, kuten keynesiläisyyskin.
Keynesiläisyyden ongelma on, että se toimii - ja se toimii vieläpä erinomaisesti. Sen rajoite on sen skooppi, eli reaktiivisuus - kriisit, ja niistä selviäminen.
Vaikka olisitkin sitä mieltä, että jonkinlainen mallinnus on parempi kuin ei mitään, niin täysin
virheellinen mallinnus on huonompi kuin ei mitään.
Tuo on täyttä tuubaa. Se, että annetaan kaiken mennä täysin ranttaliksi, on varma tie katastrofiin. Talouselämää on mahdotonta mallintaa "täysin virheellisesti". Puutteellisesti kyllä, mutta ei täysin virheellisesti. Ellei mallintaja ole täysi tomppeli.
Itävaltalaisten tärkein viesti on, että me emme ymmärrä. Me emme osaa. Taloustiede ei kykene mallintamaan asioita riittävästi.
Se olikin aikaa ennen simulointia, moderneja mallinnusmenetelmiä ja supertietokoneita. Pitkän aikaa säästä ja ilmastosta sanottiin samalla tavoin.
Kuinka ollakaan, kehitys kehittyy ja olemme päässeet siihen tilaan, että todella osaamme mallintaa ja approksimoida todella komplekseja systeemejä melko hyvin.
Ruukinmatruuna aikoo laskea masuunia tästä aiheesta piakkoin.
Tämä lähestymistapa
on mielestäni osoittautunut oikeaksi. Juuri tämä lähestymistapa on käytännönläheinen.
Ei. Se avaa ovet täydelliselle holtittomuudelle ja sokealle ideologiauskovaisuudelle.
valitettavasti on. Samoin muuten marksilaisessa taloustieteessä
painotettiin matematiikkaa, toisin kuin luulit. Juuri marksilaisten mielestä talous on insinööritiede.
Ei ole. Heille se on politiikkaa ja ideologiaa ja selkeästi kytköksissä puolueen linjaan. Mistään riippumattomasta saati objektiivisesta taloustieteestä tai talousmatematiikasta marxismissa on turhaa puhuakaan.
Vaikka saatatkin olla sitä mieltä, että täysin vapaa markkinatalous ei toimi, ei se ole syy uskoa
mihinkään suureen teoreettiseen suunnitelmaan. Paljon toimivampaa on esim. antaa talouden toimia
suhteellisen vapaasti ja korjata sitten markkinamekanismin synnyttämiä mahdollisia ongelmia.
Sitä sanotaan keynesiläisyydeksi - ja me tiedämme sen toimivan.
Taloutta on yhtä typerää suunnitella kuin säätä, mutta sitä on yhtä mielekästä mallintaa kuin säätä.
SH, pikainen googlaus hakusanoilla "control theory economics" löytyi valtava määrä osumia. Kyllä, sitä todella on sovellettu ja sen kautta todella on mallinnettu reaalimaailman ilmiöitä. Ohessa linkki tiedehakuihin ko. hakusanoilla.
Mitä mieltä blogiemäntä on siitä, että suurin osa noista säätöteoriaa käsittelevistä tiedejulkaisuista on 1960- ja 1970-luvuilta? Eli nimenomaan vasemmiston kultaisilta vuosikymmeniltä?
Ano, suurin osa oli myöhemmältä ajalta. Ensimmäiset julkaisut olivat 60- ja 70-luvuilta, ja amerikkalaisia. Neuvostoliittolaiset tutkimukset loistivat poissaolollaan.
"John Maynard Keynesin talousteorian, jonka mukaan hyvinä aikoina verotusta tulee koventaa ja huonoina keventää, on jälkeenpäin havaittu perustuvan juurikin klassiseen säätöteoriaan."
Minä kyllä sanoisin, että on ihan niin sanottua maalaisjärkeäkin pistää pahanpäivän varalle.
Muutoin sanoisin, että konservatiivinen teoresointisi on liian idealistista. Ongelma on, että joskus historiassa ollaan tilanteissa, joissa mikään koeteltu malli ei voin toimia. tai oikeammin tällaisissa tilanteissa ollaan enemmän tai vähemmän jatkuvasti, mutta koska näihin ei osata reagoida -- koska toistetaan juuri niitä "hyväksi havaittuja malleja" -- tilanne patoutuu kunnes paine on riittävä. Ota tämä konservativismin rajoite huomioon, tai vajoa taantumukselliseksi...
Radikalismi ja jopa vallankumoukset ovat välttämättömiä aika ajoin. Ennen ja tulevaisuudessa. Niihin taas sisältyy riskinsä, mutta elämä nyt on hengenvaarallista.
MItä taas tulee talouden matemaattisuuteen, niin se, että taloutta ei voi ennakoida nimenomaan seuraa ilmiön matemaattisesta luonteesta ja voidaan ymmärtää eksaktisti juuri tätä kautta (--> Benoit Mandelbrot).
Ihmisen pitää olla aivan vitun tyhmä esimerkiksi jos kannattaa tasaveroa. Idioottikin tajuaa, että kun systeemiä iteroi, se johtaa omaisuuden skaalautuvaan keskittymiseen; sen jakaminen gaussin käyrän mukaisesti vaatii puuttumista järjestelmään. Myös isot yritykset pitäisi pilkkoa, pankeille säätää koko, ja monia aloja tulisi sosialisoida (vähintään pankkitoiminta ja energiantuotanto) --
Spekulaatiota pitäisi ehkäistä verotuksellisin keinoin, veroparatiisit kieltää ja sitouttaa kaikki valtiot tiettyihin minimiveroihin, jottei päädyttäisi verokilpailuun.
Verot pitäisi laskea sen mukaan että kaikki tarpeellinen saataisiin kustannettua, ei niin kuin nyt, missä se, mikä on tarpeellista lasketaan sen mukaan paljon kehdataan kiskoa veroa.
Se, että rahan luomista tyhjästä kauhistellaan taas on fetisististä taikauskoa. idea on oikea, mutta jos järjestelmä ei ole läpinäkyvä ja poliittisesti hallinnassa, se voi johtaa väärinkäytöksiin. Normaalin pankkitoiminnan pitäisi olla sosialisoitua: koronkiskonta tulisi kieltää lailla; koroilla maksettaisiin vain pankkitoiminnan kustannukset. Lainarahaa taas ei pitäisi käyttää sijoittamiseen lainkaan paitsi riskittömissä tapauksissa: sillä vain olisi lupa pelata, mikä on jo tienattua.
KUltakanta on humpuukia...pankkitoiminnan sosialisointi olisi sen sijaan täysipäinen ratkaisu.
Vapaisiin markkinoihin uskominen on yhtä älykästä kuin uskominen johonkin ihmisen "luonnolliseen hyvyyteen" anarkistihippien tapaan. Mutta libertalistihan onkin anarkistihippi. Make money not war.
Niin, ja paitsi että talous on takaisinkytketty, informaatiota on tarjolla hyvin rajallisesti ja kaiken lisäksi tulkinnat systeemistä vaikuttavat siihen itseensä, koska ne tuottavat erilaista käyttäytymistä (itseään toteuttavat profetiat selittyvä esim. näin). Mistään eksaktista tieteestä ei kansantalouden suhteen voi puhua. Tulevaisuutta ei voi ennakoida. Joku uusi keksintö voi pistää talouden täydellisen uusiksi, samoin polittiset olot, uskonnot, ekologia...ja miljoona asiaa mihin ei voi vaikuttaa mitenkään.
Kontrolliteoria voi olla ok, paitsi jos idiootit rupeavat kelaamaan, että olisi ohjakset käsissä. Ei, ei ne ole. Jos konservatiivi ajattelee, että tulevaisuus jatkuu kuin mennytkin hän on muuttunut taantumukselliseksi.
olemme olkikoiria -- ja sitä enemmän, mitä vähemmän sen tajuamme.
Saanko kysyä, miksi kommenttini eiliseltä aamulta ei tullut näkyviin?
Hui! Täälläpäässä ei ole huomattu koko kommenttia - lienee hävinnyt jonnekin Blogspotin syövereihin. Eilen ei yksikään kommentti mennyt isoon kuonasenkkaan.
Ahaa. No, semmoista se joskus on. Kirjoitan uudelleen lyhyemmin:
Pelkkä positiivinen tk. on liika yksinkertaistus. Saa olla aika vahvat perustelut sille, että tämä malli vastaisi oikeasti todellisuutta.
Hedelmällisempää lähestymistapaa edustavat esimerkiksi systeemidnamiikan huippunimet, kuten John D.Sterman. Business Dynamics.
Jay Forrester on myös googlettamisen arvoinen. Forresterin World model on legenda ja voin taata, että siinä on enemmän kuin yksi positiivinen looppi.
Tämä. Oli. Sitten. Matruunan. Parhaita. Kirjoituksia. Koskaan.
Muutamia huomautuksia kommenttipuolelle:
Eeko: Eiköhän viimeinen nauru mene kuitenkin NP-täydellisyyden peikolle...
Jää nähtäväksi. Vaikka useimmat huippunimet ovatkin taipuneet sille kannalle, että P=NP on epätosi, sitä ei ole todistettu. Miljoonan dollarin palkkio luvassa, todisti sen sitten todeksi tai epätodeksi...
Anonyymi: on huomattu että matemaattisesti ei ole mahdollista mallintaa luotettavasti taloutta
Jos meillä on teoria, joka väittää mallintavansa taloutta luotettavasti, se on todistettava vääräksi. Kaikkia tällaisia teorioita ei voida todistaa vääriksi. Jos voitaisiin, meillä olisi väittämiä joiden todistettavauus tiedettäisiin a priori, minkä Turing osoitti mahdottomaksi. Todistamattomia ongelmia on, mikä osoitettiin Gödelin epätäydellisyyslauseessa, mutta niin kauan kuin väitettä ei ole todistettu, ei voida tietää voidaanko se todistaa. Sovellusten kannalta tämä lienee kuitenkin vähämerkityksistä, koska:
IM itse: mutta niitä voidaan mallintaa niinkuin ne olisivat yksinkertaisia vakiokertoimisia lineaarisia differentiaaliyhtälöitä
Tässä tuli oleellinen. Emme välttämättä saa selville täsmällistä ratkaisua, mutta saamme sen selville jos ei edes halutulla, niin ainakin riittävällä tarkkuudella.
Olen kirjoittanut kirjoituksen aiheesta, miksi taloustiede ei ole insinööritiedettä tai muutenkaan matemaattinen ilmiö.
http://thomastaussi.blogspot.com/2011/11/matematiikka-ei-ole-taloustieteen.html
Talous on pohjimmiltaan kulttuurillinen laadullinen ilmiö, jossa ihmiset tavoittelevat päämääriään. Ei ole mitään mitattavaa taloudellista yksikköä, kuten utiliteettia. Ihmiset tekevät valintoja asettamalla ne olennaisuusjärjestykseen sillä perusteella, miten ne auttavat häntä lähestymään päämääriään. Raha kvantitatiivisena suureena ei ole luonnontieteellinen mitta, vaan ihmisen subjektiivisen vaihdannan ja luottamuksen ilmentymä.
Valtavirran taloustiede ei keskity tarpeeksi realistisen talouden kuvaamiseen, mihin taas itävaltalaiset: talous ei voi saavuttaa tasapainoa, vaikka voittojen ja tappioiden järjestelmä tasoittaakin suuremmat ylilyönnit ajan kanssa. Koska ihmisten mieltymykset, päämäärät ja keinot muuttuvat, ei ole mitään absoluuttista kiinteää tasapainoa. Yhden päämäärän saavuttaminen johtaa uuden tavoitteluun uusilla välineillä, jolloin tasapaino on taas muuttunut. Koska toiminta on ihmisen elämän aikana ominainen tila suhteessa toimettomuuteen (kuoleminen), taloudessa, olipa se kuinka vapaa tai säännelty, on jatkuva epätasapaino pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Jos olisit lukenut taloustiedettä, ymmärtäisit kuitenkin vapaiden markkinoiden tuottaman hintajärjestelmän tärkeyden tämän epätasapainon lieventämisessä. Vapailla markkinoilla yksilöt tavoittelevat omia päämääriään. Sääntelytaloudessa ihmisiltä viedänä mahdollisuuksia tavoitella omia päämääriään, jolloin he pyrkivät sopeutumaan tuohon tilaan, ja rokotetuilla voimavaroilla, ihmisten kustannuksella toteutetaan vain jonkun suunnittelijan henkilökohtaisia mieltymyksiä. Suosittelen kaiken varalta lukemaan http://fi.wikipedia.org/wiki/Talouslaskun_ongelma
Pyytäisin blogiemäntää perustelemaan väitteitään. Esimerkiksi se, ettei marksilaisten mielestä talous ole insinööritiede kaipaisi perusteluja. En usko kirjoittajan juuri perehtyneen Neuvostoliittoon, mutta minä olen.
Kommunistisen talousjärjestelmän perustana on nimen omaan uskomus siihen, että taloutta voidaan säätää keskusjohtoisella matemaattisella suunnittelulla. Vaikka marksilaisilla oli oma ideologiansa, niin kommunistinen ideologia ei anna vastauksia siihen, miten talous on käytännössä järjestettävä.
Tästä syystä neuvostotalous piti suunnitella mahdollisimman hyvin mm. yhä kehittyneempien tietokoneiden avulla, kuten blogiemäntä ehdotti. Neuvostoliitto käytti talouden suunnitteluun valtavia voimavaroja juurikin miettimään, miten asiat käytännön tasolla tehtäisiin.
Tämä vakaa usko suunnitelmallisuuteen oli samaan aikaan suuressa suosiossa länsimaissa. Monet länsimaiset keynesiläiset, kuten Nobel-palkittu Paul Samuelsson, uskoivat Neuvostoliiton voivan ohittaa Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena. Juuri nämä tahot myös hylkäsivät viimeiseen asti kaikki todisteet neuvostojärjestelmän ongelmista.
Itävaltalaisen koulukunnan edustajana on mielenkiintoista kuulla, etteivät ihmiset toimi sillä tavoin kuin me oletamme. Mitä me sitten oletamme ihmisten toiminnasta?
Lisäksi haluaisin kuulla blogiemännältä esimerkkejä siitä, miten taloutta ihan käytännössä sitten säädeltäisiin. Tunnustautuuko hän keynesiläiseksi?
http://actuspurunen.blogspot.com/2012/01/jos-osaat-korjata-mopon-vikoja-osaat.html
Ano: Keynesiläinen taloustiede on myös humpuukia, vaikka perustuu matemaattisiin malleihin ... Pitäisi ymmärtää että tämä johtaa mahdottomaan tilanteeseen joskus tulevaisuudessa, sillä velkaa ei koskaan pystytä maksamaan takaisin korkoineen,
“In the Long Run We Are All Dead ... The long run happens when all of the variable elements in a model are fully adjusted. It is an intellectual experiment."(http://thinkmarkets.wordpress.com/2010/06/28/%E2%80%9Cin-the-long-run-we-are-all-dead%E2%80%9D-what-does-it-mean/)
Tärkein "variable elements" lienee elvytysrahan hinta, siis valtion lainojen korko. Kun valtion lainan korko kohoaa riittävästi, niin silloin on kaikki keynesiläiset elvytyspelit pelattu, ja tarjolla on vain kurjuutta:
http://www.bbc.co.uk/news/magazine-16472310
Muistaakseni USA:ssa elvytykseen laitettu 1 dollari tuotti 0.3$ lisää bruttokansantuotetta.
Jos seuraavan elvytyskierroksen 1 dollari tuottaa vaikkapa 0.2$ lisää bkt:ta, ja kolmas elvytyskierros vaikkapa 0.1$ lisää bkt:ta, niin jossain vaiheessa elvytyksen koko ajan laskeva hyötysuhde aiheuttaa sen, että USAn valtion velkakirjojen korko pomppaa rajusti kuten Kreikassa. Se on silloin "Game over" keynesiläiselle elvytykselle.
Suomessakin elvytysvarat on käytetty jo loppuun: http://suvituuli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91713-demarit-ja-vasemmistoliitto-hylkaavat-tyollistavan-elvytyspolitiikan-eurosopimuksen-myota-miks
Mallintamisen vaikeudesta yleensä...Ötöpesän jengille tuli tässä mieleen Eric Abrahamsonin & David H. Freedmanin kirja "Täydellinen sekasotku".
Uusimmassa ponijaksossa oli muuten taas kerran talousasiaa..sitä RM:n mainitsemaa huonouden ekonomiaa! ;)
OJ, suunnitelmatalouden ongelma on aina se, että tuotetaanko voita vaiko tykkejä. Toinen ongelma on WYMIWYG - What You Measure is What You Get.
Neuvostoliitto päätti tuottaa tykkejä voin sijaan, ja se valitsi mittarit hullusti - ja se rankaisi oma-aloitteisuudesta. Lopputulos oli äärimmilleen militarisoitunut totalitaristinen diktatuuri, jossa tuotettiin vain ratakiskonauloja, jos tuotantokriteerinä olivat tonnit, tai nastoja, jos lukumäärinä olivat lukumäärät.
Mutta JOT-filosofia perustuu mallintamiselle, laskemiselle ja optimoinnille - siis matemaattiselle mallintamiselle ja suunnittelulle. Ja se on merkinnyt vallankumousta kaikessa tuotannossa.
Todettakoon vielä, että säätöteoria ei ole luonteeltaan proaktiivista eli prosessia suunnittelevaa. Säätö ei merkitse samaa kuin ennakointi eikä suunnittelu. Säätöteorian pyrkimys on häiriöiden kompensointi ja tilanteen vakiuttaminen optimitilaan eli estää positiivista takaisinkytkentää riistäytymästä käsistä ja negatiivista ajamasta itseään alas. Siitä seuraa, että säätöteoria on aina reaktiivista eli pyrkii prosessin häiriöiden korjaamiseen, ei itse prosessin korjaamiseen.
Vanha insinöörin viisaus on älä koske toimivaan systeemiin. Juuri siksi, että pääsääntöisesti systeemit toimivat omillaan juuri niinkuin pitääkin. Säätö tulee kysymykseen vasta silloin, kun prosessiin tulee häiriö, ja sen tehtävänä on palauttaa tilanne normaalitilaan.
Säädöstä on olemassa seuraavat maksiimit:
- Mitä lyhyempi säätösilmukka, sen parempi.
- Mitä vähemmän itse prosessiin tarvitsee kajota, sen parempi.
- Mitä vähemmillä säätöparametreilla selvitään, sen parempi.
- Mitä vähemmillä toimenpiteillä selvitään, sen parempi.
- Tehokkain, joskaan ei aina turvallisin, säätö on takaisinkytkennän säätö eli positiivisen vaimentaminen ja negatiivisen voimistaminen.
Kun prosessi kyetään mallintamaan ja kun mallinnetaan prosessivirrat, tiedetään myös kipupisteet ja osataan suunnitella reaktiivinen säätö. Se ei tarkoita sitä, että itse prosessia pitäisi suunnitella eteenpäin proaktiivisesti tai että siihen pitäisi kajota.
Tästä oli päätekstissä kyse.
Tjaa. Pystyisitkö sitten hiukan avaamaan sitä, mitä mielestäsi tämä talouden säätäminen on? Käytännön esimerkeillä?
Et Ironmistress vastannut täysin kommenttiini, joten yritän vielä tiivistää erittäin kansanomaisesti: Insinööritiedettä ei voi soveltaa talouteen juuri sen takia, ettei talous ole mikään irrallinen systeemi. Kansantaloutta voitaisiin pitää insinööritieteenä, mikäli sillä olisi yksi tietty päämäärä. Armeijan tehtävänä on puolustaa maata annetun strategian pohjalta, yrityksen tehtävänä on tuottaa voittoa myöskin annetun strategian pohjalta. Kansantalous taas koostuu lukuisista omia strategioitaan, päämääriään tavoittelevista yksilöistä ja liiketaloudellisista yksiköistä, jotka jakavat yhteisiä keinoja ristiin. Insinööritieteiden kardinaalinen matemaattisuus on mahdollista vain kun on olemassa yhteismitallisia suureita. Ihmisen toiminta ei pohjimmiltaan ole yhteismitallista, koska arvo on subjektiivista. Yhteismitallisuus mm. markkina-arvoina pätee ainoastaan hyvin rajatussa tilanteessa, eikä siitä ole johdettavissa mitään energiansäilymislain kaltaisia sääntöjä.
Puheet erilaisista insinöörikielisistä säädöistä ja tehokkuuksista ovat mahdollisia vasta, kun on määritelty kärsivällisesti taloustieteen metodologiset yhteneväisyydet suureellisiin tarkasteluihin ylipäätään. Ilman sellaista artikkelisi jää noitatieteiden kastiin. Ja kyllä, niin jäävät varmasti ne monet tilastotaloudellisetkin "teoriat", jotka on rakennettu huteralle pohjalle.
RM: "Hui! Täälläpäässä ei ole huomattu koko kommenttia - lienee hävinnyt jonnekin Blogspotin syövereihin. "
Preview -napin jälkeen tehty Publish -napin painaminen ei julkaise kommenttia, koska sanavahvistus on vanhentunut esikatselun aikana. Siksi pitää aina tarkistaa, että näytön yläreunaan ilmestyy:
Kommenttisi on tallennettu, ja se tulee näkyviin sen jälkeen, kun blogin omistaja on hyväksynyt sen.
Post a Comment