Vasemmisto on syvässä kriisissä.
Se tuli viimeistään selväksi presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen, jossa vasemmiston ehdokkaat - SDP ja Vasemmistoliitto - saivat yhteensä runsaat 12% äänistä eli hiukan enemmän kuin protesti- ja populistipuolue Perussuomalaisten ehdokast Timo Soini yksinään. Sensijaan Keskusta osoitti olevansa yhä voimissaan, ja se onkin noussut pöhnix-linnun tavoin tuhkasta kerta toisensa jälkeen.
Kyse ei ole siitä, että presidentinvaalit olisivat yksilövaali (mitä ne ovatkin) ja ettei vasemmistolla olisi ollut parempaa ehdokasta kuin Paavo Lipponen. Kyse on paljon syvemmästä ja vakavammasta asiasta.
Perinteinen vasemmisto on syvissä vaikeuksissa, ja ne johtuvat siitä, että perinteinen vasemmisto kuuluu menneisyyteen - aikaan, jolloin oli olemassa toisenlainen yhteiskunta, toisenlainen elinkeinorakenne ja toisenlainen koulutusjakauma. Vasemmisto on pettänyt perinteiset äänestäjänsä - työtä tekevät ja palkkaa saavat miehet - ja muuttunut jonkinlaiseksi häpeämättömän elitistiseksi tulonsiirtojen varassa elävien ihmisten intressiryhmäksi. Tämä petos ei ole jäänyt vasemmiston perinteisiltä äänestäjiltä huomaamatta - ja se on realisoitunut niin kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa kuin presidentinvaaleissakin. Maan entinen valtapuolue on kärsinyt murskatappion ja sen entinen kantakannattajajoukko on siirtynyt Perussuomalaisten kannattajiksi. Perussuomalaisista on tullut uusi työväenpuolue SDP:n sijaan.
Mikael Jungnerin piti pelastaa SDP. Hän aikaansai katastrofin kaksissa vaaleissa, ja hän on tehnyt asiasta oikeat johtopäätökset - ja aikoo erota.
Vasemmisto on yhteiskunnan rakennemuutoksen jälkeen samassa tilanteessa kuin Keskusta oli 1960- ja 1970-luvulla agraari-Suomen murtuessa, maan teollistuessa ja maalaisten muuttaessa kaupunkeihin. Tuolloin ennustettiin silloisen Maalaisliiton tuhoa, ja puhuttiin halveksuen "asvalttimaalaisliittolaisista". Mutta Maalaisliitto onnistui muuttumaan Keskustapuolueeksi ja säilyttämään asemansa - eikä yksinomaan Kekkosen ansiosta, vaan sillä, että se onnistui vakuuttamaan myös kaupunkilaisäänestäjät. Keskusta kykeni uudistumaan elinkeinorakenteen muuttuessa maatalousvaltaisesta teolliseksi. SDP:n pitäisi kyetä samaan teollisen rakenteen murtuessa - kunhan vain puoluejohto tietäisi, mihin suuntaan kulkea.
Juuri nyt Keskusta tuntuu olevan paremmassa jamassa kuin SDP. Poliittinen palloukko Paavo Väyrynen sai yksistään enemmän ääniä kuin koko vasemmisto yhteensä - ja käsite "palloukko" tuntuisi olevan Paavosta oikea nimitys, sillä keikauttipa häntä miten tahansa, hän nousee aina pystyyn palloukon tavoin.
Mutta vasemmistolla ei ole palloukkoja, ja vaalit merkitsivät myös toisen Paavon poliittisen uran loppua - SDP:n kunniapuheenjohtaja Paavo Lipponen jää eläkkeelle. Vähältä piti, ettei se merkinnyt myös kolmannen Paavon - siis Arhinmäen - uran loppua, mutta 35-vuotias Arhinmäki on siinä määrin valtakunnanpoliitikkona vielä untuvikko ja muutoinkin höyhensarjaa, ettei hänen uransa tulle kokemaan koe kananlennon kohtaloa.
Vasemmistoliitto on SKDL:n perillinen. Se on "aidosti vasemmalla", nojaten yhä Marxin oppeihin, joista toki on siistitty pois kaikki luokkaviha ja väkivalta. Mutta Vasemmistoliiton ongelma on siinä, että se yrittää antaa tekohengitystä kuolleelle hevoselle: reaalisosialismi ei tuottanut kauhean hyviä tuloksia oikein missään. Vasemmistoliitto on se prolepuolue, mutta nykyisellään se on pitkälti valkokaulusproletaarien puolue. Feminismi, vihervasemmistolaisuus, ksenofilia, poliittinen korrektius - kaikki nimenomaan Vasemmistoliiton ajamia asioita. Eikä niille ole oikein tilausta prekariaattinuorison ulkopuolella, joskin jotkin vanhat ihmiset jaksavat äänestää Vasemmistoliittoa siksi, että he ovat äänestäneet skodeleita koko ikänsä. Ikävä kyllä Vihreä Liitto tuntuisi vetoavan varsinkin naisiin Vasemmistoliittoa paremmin. Koska se on vielä niin trendikästäkin ja koska se on niiiiiiiin konformistista, ja opportunistista - sillä mitäpä nuo kympin tytöt ovat muita kuin konformismin ja opportunismin äärimmäinen ilmenemä?
Vasemmistolaisuus tuntuu olevan nykymaailmassa lost cause. Se ajaa yhä keskusjohtoisuutta, holhousvaltiota ja raskasta valtiokoneistoa p*rsaukisessa ja konkurssikypsässä maailmassa, joka pyrkii koko ajan liukumaan enemmän ja enemmän kohti plutokratiaa. Vasemmistolla on edessään nyt täsmälleen sama pakkorako kuin Maalaisliitolla oli 1960- tai 1970-luvulla: muutu tai tuhoudu. Evolve or perish.
Kykeneekö vasemmisto mutatoitumaan ja muuttuuko vasemmiston meemipleksi marxilaisuudesta vaikkapa keynesiläisyyteen? Me tiedämme varmuudella, ettei marxismi toimi, vaan se saa aikaan katastrofin reaalimaailmaan sovellettuna. Me tiedämme myös, että keynesiläisyys toimii kuin junan vessa, mutta se ei ole vesilaitos vaan palokunta, ja se on tarkoitettu kriisitilanteiden hoitamiseen, ei suinkaan pitkän aikavälin talouteen. Vasemmiston pitää nyt todella löytää itsensä ja muuttua. Muutoin sen paikan ottavat Perussuomalaiset - lopullisesti ja peruuttamattomasti.
Ruukinmatruunalla on lapsuudestaan varsin katkerat kokemukset marxilaiskakaroista ja vasemmistolaisista opettajista, ja hän kokee tietynlaista vahingoniloa ideologisen radikaalivasemmiston luhistumisesta. Itse asiassa Takkiraudan yksi alkuperäisiä tavoitteita oli juuri tuon ideologisen vasemmiston tylyttäminen. Saatte sanoa argumentum ad odiumiksi, mutta etatismia ja holhous- sekä tylytysvaltiota kohtaan ruukinmatruunalla ei ole mitään sympatioita. Marxilais-leninistis-pohjaisen vasemmiston suuntaan voi todeta, että good riddance. Mutta SDP:n luhistumista kohtaan hän kokee lähinnä surua. Jos Kokoomukselta katoaa tasapainottava vastavoima, Suomi on matkalla plutokratiaan, sillä Kokoomus on osoittanut olevansa valmis myymään isänmaan kilon palasina vähiten tarjoavalle.
Aika näyttää, miten vasemmiston tulee käymään. Sama tilanne on kaikkialla länsimaailmassa: sosialismi ei oikein enää iske, mutta plutokratia ei sekään houkuttele. Vasemmisto on tienhaarassa: takertuako menneeseen ja mariginalisoitua vaiko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lusikoida katkera soppa.
Muussa tapauksessa Perussuomalaiset vakiutuvat protesti- ja populistipuolueesta kansalliskonservatiiviseksi työväenpuolueeksi ja täyttävät memeettisen lokeron.
Lisäys 26. tammikuuta 2012 kello 16:42: Asiassa on vielä yksi ulottuvuus, ja se on ammattiyhdistysliike. AY-liike on kapitalismissa elettäessä ehdottoman tarpeellinen juurikin neuvotteluvoiman kartellisointiin ja ylemmän sekä alemman tason työmarkkinoiden syntymisen ehkäisemiseen sekä sen ehkäisemiseen, että liukuisimme vääjäämättä plutokratiaan - tosin nykypäivänä ihmiset tuntuvat olevan joko ideologisesti sokaistuneita tai muutoin typeriä tajuamaan asian. AY-liike on perinteisesti ollut vasemmisto- ja ennenkaikkea demarivetoinen, mutta näin ei tarvitse asioiden olla eikä mikään sanele myöskään muuta hegemoniaa. Perussuomalaisten vyörytys on ulottunut jo moniin ammattiliittoihinkin; miten käy AY-liikkeen, jos vasemmisto luhistuu, näivettyy ja mariginalisoituu lopullisesti? Todennäköisesti Perussuomalaiset valtaavat myös tämän memeettisen lokeron itselleen, mikäli SDP ei kykene muuttumaan.
Aika näyttää.
Thursday, January 26, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
23 comments:
SDP on yhdessä keskustan kanssa rakentaneet Suomen, muilla puolueilla ei ole ollut siinä sijaa.
Esim. suurin osa luonnonsuojelulainsäädännöstä on SDP:n aikaansaannosta ei vihreiden.
SDP kärsii siitä, että heillä on naisjohtaja. Lisäksi puolueen lisääntynyt feminismi on rasite.
Kansainvälisyys on aina kuulunut sosiaalidemokraattiseen ideologiaan harmi vaan, että duunarit suhtautuvat kansainvälisyyteen vihamielisesti.
Vihreät ja persut ovat tulleet varsin onnistuneesti kuokkimaan perinteisen vasemmiston reviirille.
Harmi vaan, että kummankin puolueen kannattajat joutuvat karvaasti pettymään. Kumpikaan puolue ei ole saanut mitään koskaan aikaiseksi eikä tule saamaankaan.
Tomi, ennen oli ennen ja nyt on nyt.
[Äläkä koskaan sano "ei koskaan".]
Ei vanhoilla meriiteillä jatketa ikuisesti.
Äänestäjillä on mahdollisuus meidänkin systeemissä valita ketä äänestävät. Tämähän ei ole itsestäänselvyys missään "kansandemokratioissa" yms.
Todelliseen muutokseen toki menee pidempi aika, kun niistä poliittisilla perusteilla valituista virkamiehistä pitää myös päästä eroon.
Ikävä tuottaa Tomille pettymys, mutta uskon että perussuomalaiset on vähän pidempikestoinen ilmiö huolimatta muutamien tiedotusvälineiden harjoittamasta ankarasta mustamaalauksesta.
Ihmiset kun ei ole enää niin tyhmiä, että ne uskoo kaiken lehdistä lukemansa.
Valtakunnan pääsanomalehti ei ainakaan näin satunnaisen lukijan silmiin vaikuta mitenkään puolueettomalta.
Sinä se et vain näytä tajuavan marxismista yhtään mitään. Mutta eipä tuossa kirjoituksessasi muutenkaan järki loistanut kuin ehkä korkeintaan poissaolollaan.
Mitä ihmettä tämäkin tarkoitta:
"Vasemmisto on pettänyt perinteiset äänestäjänsä - työtä tekevät ja palkkaa saavat miehet - ja muuttunut jonkinlaiseksi häpeämättömän elitistiseksi tulonsiirtojen varassa elävien ihmisten intressiryhmäksi."
???
SK, ei ruukinmatruuna ymmärrä astrologiastakaan yhtään mitään.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö astrologia olisi hölynpölyä.
"Vasemmisto on pettänyt perinteiset äänestäjänsä - työtä tekevät ja palkkaa saavat miehet - ja muuttunut jonkinlaiseksi häpeämättömän elitistiseksi tulonsiirtojen varassa elävien ihmisten intressiryhmäksi." Terävä huomio - tosin Vihreät rp täyttää tuon määritelmän kriteerit paremmin ja uskottavammin(?) kuin perinteiset vasemmistopuolueet. Kuusisen ja Sinisalon perinne, sekä esim. tiedostava taiteilijaeliitti, elää siellä suunnassa, ja voi oikein hyvin. Terv. Achtung
Ekku ja Tomi: SDP:lle se kuuluisa teksti seinällä näkyy jo tulikirjaimin. SDP elää nyt etsikkoaikaansa: muuttuako vaiko näivettyä.
Vihreät ja persut eivät ainoastaan kuoki perinteisen vasemmiston reviirillä, he ovat jo paaluttaneet sen itselleen. Kulttuurievoluutio on armoton ja tyhjäksi jäänyt memeettinen lokero täyttyy väistämättä.
Puolueet eivät saa asioita aikaan, sen saavat puolueissa vaikuttavat ihmiset. Ja jos kyvykkäät, pätevät ja aikaansaavat ihmiset siirtyvät joukolla SDP:stä Vihruihin ja Persuihin, vasemmiston arkku on naulattu kiinni lopullisesti.
Perussuomalaiset on populistinen protestipuolue, jolla ei ole muuta konkreettista ohjelmaa kuin epämääräinen EU-vastaisuus ja Soinin sutkautukset. Puolue romahtaa lopulta omaan mahdottomuuteensa aivan kuten kävin sen edeltäjälle SMP:lle. Populismin pohjalle ei voi rakentaa pysyvää menestystä.
Aika näyttää, pystyvätkö vasemmistopuolueet uusiutumaan ja saamaan lisää kannatusta. Lipposen vaatimaton menestys presidentinvaalissa ei vielä tarkoita, että SDP:stä olisi tullut pienpuolue. Lipponen sattui vain olemaan huono valinta presidenttiehdokkaaksi. SDP:ltä puuttuu valovoimaisia poliitikkoja. Ehkä Urpilaisesta kehittyy sellainen, kun aikaa kuluu.
Poliittinen valta on rajallinen hyödyke, jota voi saada itselleen vain ottamalla sitä muilta. Ihmislajin historiasta tiedämme, että vallasta käydään ikuista kamppailua. Joissakin yhteiskunnissa valta keskittyy poliitikoille, joissakin se keskittyy sotilaille, joissakin diktaattoriperheelle, joissakin uskonnollisille johtajille, joissakin rikkaiden eliitille. Varmaa on ainostaan se, että vallalla on aina ottajansa. Jos kansalaiset eivät pidä puoliaan, seurauksena on diktatuuri, jossa joku intressiryhmä on saanut määräävän aseman eikä aio luopua siitä. Tavallinen kansa maksaa diktatuurista henkilökohtaisen vapautensa menettämisenä.
Diktatuurin ei tarvitse kehittyä perinteisen poliittisen koneiston sisällä vaan se voi kehittyä itsenäisesti käyttäen hyväkseen poliittisen vallan heikkoutta. Kun sotilaat esimerkiksi saavat liikaa valtaa, armeijasta muodostuu piilovallankäyttäjä, jonka tahtoa poliitikkojen on noudatettava. Muodollisesti maa voi olla demokratia, mutta viimeisen sanan sanoo armeija. Tällaisesta on olemassa paljon esimerkkejä aivan viime ajoiltakin. Myös uskonnollinen johto voi jossakin teokraattisessa maassa muodostua todelliseksi vallankäyttäjäksi, mutta tämä ei ole nykymaailmassa yleistä. Näkyvin esimerkki tästä on Iran.
Suomessa ei tarvitse olla huolissaan papiston tai armeijan nousemisesta poliittisen vallan käyttäjäksi. Se ei ole täällä päin perinne. Eräs toinen univormua käyttävä ryhmä sen sijaan on nostanut profiiliaan siinä määrin, että se alkaa jo olla samanlainen piilevä vallankäyttäjä kuin armeija joissakin maissa. Tämän joukkion vallan jatkuva lisääntyminen merkitsee sitä, että demokratiana pitämämme järjestelmä on lopulta enää pelkkä kuori diktatuurin peittona. Poliittiset puolueet ovat lopulta enää pelkkiä keskustelukerhoja ilman todellista valtaa.
Vihreätkin ovat liikkuneet juuristaan. Tai pikemminkin Vihreä liike on hajonnut puolueen alta yhteensopimattomiin kuppikuntiin. Toisaalla on nämä radikaalivihreät, eläinaktivistit, veganistit jne. Tästä ryhmästä tapahtuu jonkin verran pakoa vasemmistoliittoon ja uusiin puolueisiin.
Toisekseen nämä degrowth-idealistivihreät joita kerääntyy etenkin entisistä vasemmisto- ja cityjunttipiireistä.
Kolmannekseen teknokraattivihreät, joille esim. ydinvoima voi olla vain kehno vaihtoehto muiden kehnompien vaihtoehtojen seassa. Täältä pakoa tapahtuu kokoomukseen ja piraatteihin.
Vasemmisto on kriisissä, mutta niin on myös Vihreät. Henkilövaaleissa tätä on vaikea huomata. Sinänsä kummallista, ettei Suomalaiseen oikeistoon ole kohdistunut vastaavaa painetta. RKP:llä ja krideillä lienee liian vakiutunut kannattajaenklaavi.
Ano, suurin syy vasemmiston kriisiin on Ita-Euroopan sosialistimaiden varsinkin NL:n romahtaminen.
Sosialismin epaonnistumisesta johtui, ettei vasemmistopuolueita nahda enaa varteenotettavina vaihtoehtoina.
Vasemmiston kriisi tuli jalkinjunassa, koska ihmisten ajatteklu muuttuu hitaasti.
Samanlailla oikeisto ajautui kriisiin sodan jalkeen.
Kansainvälisyys on aina kuulunut sosiaalidemokraattiseen ideologiaan harmi vaan, että duunarit suhtautuvat kansainvälisyyteen vihamielisesti.
Kiinalaisen duunarin näkökulmasta suomalainen duunari on käsittämättömistä etuoikeuksista nauttiva huippupalkattu kermaperse. Nopea teollistumisprosessi on nyt käynnissä niin paljon halvemman kustannustason maissa kuin länsimaissa, että mitään syytä keskinäiseen globaaliin palkansaajien solidaarisuuteen ei kerta kaikkiaan ole, elleivät länsimaiset duunarit halua suostua pudottamaan palkkojaan alle kolmasosaan nykyisestä.
Keskusta ei muuten ole vakuuttanut kaupunkilaisäänestäjiä, se on 4-5% puolue Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Ottaen huomioon että suuret ikäluokat ovat syntyneet maalla ja edelleen suurin äänestysvoima, niin Keskusta on edelleen kehässä. Mutta 10-15v vielä ja katsotaan sitten taas...
Vasemmistolta taas on vain kertakaikkiaan idea tyhjentynyt kuin vappupallo, NL:n suuri kokeilu ajoi karille.
On toki edelleen niin että ihmiset muodostavat hierakian taloudellisen vaikutusvallan akselilla, mutta sen alapää ei ole kehittänyt vielä uutta ideaa Marxin tilalle. Sitä odotellessa... mistähän se muuten syntyisi... veikkaan että teollisen kulttuurin ajaessa karille ympäristön alkaessa yskiä, konkretisoitunee jotain oikeasti uutta.
Tomi, myös oikeisto on pettänyt perinteiset kannattajansa lähtiessään plutokratian ja globalisaation kritiikittömäksi kannattajiksi. Ikävä kyllä oikeistolaiset ovat helposti höynäytettävissä tässä suhteessa.
Oikeiston aate on se, että kaikelle on hinta, mutta millekään ei ole arvoa.
Markku, länkkärit ovat käsittämättömiä kermaperseitä kiinalaisten silmissä vain ja ainoastaan siitä syystä, että Kiina on fascistinen valtio.
Kiinassa kuuluminen riippumattomaan ammattiliittoon on kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla. Ne katsotaan maanpetoksellisiksi ryhmittymiksi ja uhkaksi Kiinan kommunistipuolueelle.
Jos Kiinassa olisi vapaa ammattiyhdistystoiminta sallittua, kiinalaisen duunarin elintaso olisi tänään aivan jotain muuta kuin mitä se on tällä hetkellä.
Jos Kiinassa olisi vapaa ammattiyhdistystoiminta sallittua, kiinalaisen duunarin elintaso olisi tänään aivan jotain muuta kuin mitä se on tällä hetkellä.
Eikä olisi. Kiinassa ei ole vielä riittävästi reaalipääomaa (tehtaita, koneita, laitteita, teitä, rautateitä, energiantuotantoa jne.) per capita, jotta siellä voisi olla yhtä korkea keskimääräinen elintaso kuin edes Itä-Euroopassa. Rikkaiden teollisuuspohattojen, hyvinvoivan, ehkä satamiljoonapäisen keskiluokan ja kohtalaisesti pärjäävän työväestön lisäksi Kiinassa on vielä satoja miljoonia rutiköyhiä maalaisia, jotka eivät ole vielä päässeet tehtaisiin maatöitä paremmin palkattuihin töihin.
Jos Kiinassa olisi vapaiden ammattijärjestöjen kattojärjestö, joka sopisi työnantajajärjestöjen kattojärjestöjen kanssa valtakunnallisesti työehdoista, siellä olisi varmaankin vähemmän tapauksia, joissa yksittäiset työnantajat kusettavat työntekijöitä, mutta keskimääräinen palkkataso ei voisi olla olennaisesti korkeampi ilman, että maan teollistuminen hidastuisi. Kiinan pääasiallinen kilpailutekijä tässä vaiheessa on nimenomaan alhainen kustannustaso. Jos Kiinassa pitäisi maksaa puolalaisia palkkoja, puhumattakaan länsimaalaisista, sinne ei lähtisi kukaan. Kiina on liiketoimintaympäristönä niin paljon huonompi kuin Eurooppa (korruptio, energiakatkokset, kehittymätön oikeuslaitos, saasteet, etäisyys vientimarkkinoista Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa jne.).
Kiinalaiset palkat ovat kuitenkin nousseet sitä mukaa, kun teollistuminen on edennyt, koska työvoiman paikallisella saatavuudella on rajansa. Kustannustason nousu on aiheuttanut teollistumisrintaman työntymisen kauemmas rannikolta länteen. Siihen, että Kiinan kaikissa osissa on mediaanipalkkataso Viron tasolla menee ehkä 15-20 vuotta. Ammattiyhdistystoiminta ei voi nopeuttaa tuota kehitystä, joskin sen avulla voidaan luoda yhtenäisiä pelisääntöjä ja antaa työntekijöille välineitä puolustautua sopimuskiistatilanteissa.
Juuri niihin kolmeensataan miljoonaan maataloustyöläiseen ammattijärjestäytyminen todennäköisesti purisi kaikkein tehokkaimmin. Vaikka ruuasta on ylituotantoa, miljardin asukkaan maan tuotantovajeen paikkaamiseen sitä ei ole jos maalaiset alkaisivat vaatia oikeuksiaan.
Maslown alimmat kerrokset ovat Kiinassa maaorjuuden varassa.
RM sekoittaa ja yksinkertaistaa käsitteitä taas aika häpeilemättä. Tämä on joko retorista kikkailua tai sitten puhdasta tietämättömyyttä.
Marxismi toimii, nimittäin teoriana ja teoriaa sovelletaan erityisesti yhteiskuntatieteissä. Marxismi on kriittinen teoria, joka tutkii kapitalistista yhteiskuntaa ja kulttuuria; kapitalismin lainalaisuuksia ja vaikutuksia sosiaalisiin rakenteisiin ja ihmisten välisiin suhteisiin. Tämä on marxismin terävin kärki, eikä se ole vielä suinkaan tylsistynyt, päinvastoin, haasteet ovat vasta edessä.
Poliittinen marxismi on taas tämän ajattelutavan politisoimista. Sosialismi ja kommunismi ym. sekalaiset variantit ovat marxismiin perustuvia poliittisia ideologioita, jotka pyrkivät uudenlaiseen yhteiskuntajärjestykseen, so. marxilaisen teorian soveltamista käytäntöön.
Sosialismilla ja kommunismilla on ollut hyviä ja huonoja seurauksia -- aivan kuten kapitalismilla ja vapaalla markkinataloudella, jotka yleensä nähdään (hieman valheellisesti) toistensa antonyymeina. Huonoja puolia en nyt ala erittellä, koska niistä kuulee täällä aivan tarpeeksi. Mutta sanottakoon nyt tässä sosialismin puollustukseksi, että yhteiskunnalliset vapautemme ja oikeutemme ovat laajentuneet juuri sen ansiosta: demokratia, tasa-arvo, kansalaisoikeudet jne. Ehkä tärkeimpänä on hyvinvoinnin jakaminen. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on hyvin pitkälti sosialistisen ja oikeistolaisen yhteiskuntajärjestyksen synteesi. Tämä malli on maailmalla hyvin tunnettu ja arvostettu.
Vasemmisto on kriisissä ja hylännyt tavallisen ihmisen -- olen samaa mieltä.
Vasemmiston kriisin syy on kuitenkin se, että se on hylännyt marxismin, terävimmän kärkensä, kapitalismin kritiikin, ja tarrautunut täysin erilaisten tasa-arvo-oikeuksien, kuten naisten ja vähemmistöjen oikeuksien ajamiseen -- mikä ei sinällään ole väärä, vaan liian yksiulotteinen lähestymistapa.
Jopa Soini taitaa halvoilla sutkautuksillaan kapitalismin kritiikin paremmin kuin Arhinmäki, joka jostain syystä on vakuuttava kyllä kaikessa muussa, paitsi kapitalismikritiikissään. Vasemmistoliiton nykyisestä eduskuntaryhmästä ainoastaan Anna Kontula on ollut sellainen järjen ihminen, jolta olen kuullut jotain analyyttistä ja pohtivaa sanottavaa nykykapitalismista.
SDP nyt taasen on todellinen haihattelun mestaripuolue. Byrokratian pyörittäminen ja juhlapuheet heiltä kyllä onnistuvat, mutta harvoin kuuluu mitään terävää.
Lisäksi vasemmistolle tyypillinen arvoliberaaliuus, arvoeksperimentalismi, tai jopa arvonihilismi, josta RM:kin olet myös puhunut, eivät tällaisina globaalisti epävakaina aikoina ole kovin suurta huutoa; epävarmoina aikoina ihmiset nojaavat entistä enemmän vanhoihin hyväksi koettuihin arvoihinsa.
Art2, näin kolmannella kotimaisella:
Practise without vindication of theory is trivia.
Theory without vindication of practise is bullshit.
Arhinmäki on ministerinä hallituksessa joka on vastuussa ennennäkemättömästä "oikeistolaisesta" puhalluksesta, jossa veroeuroja siirretään pankeille. Vaikka Arhinmäellä edes olisi retoriikka kunnossa (mikä ei ole), mitä vasemmistolaista siinä on?
Ei vasemmiston kannatus ole hiipunut. Osan on napannut uutena pelurina kentälle tullut Vihreät ja osa on optista harhaa, kun Sekoomus muiden mukana on muuttanut koko pelikenttää. Entinen keskiviiva on nykyisin piirretty vasemmiston vanhan siniviivan tuntumaan. Entisen porvaripuolueen vetämä hallitus velkaantuu miljarditolkulla, ja pääkanisteri virnuilee otsa kiiltäen pienessä sievässä vaalvivalvojaisissa.
Jos Sekoomus palaisi ns. juurilleen tai edes nyt jonkinlaiseksi oikeistopuolueeksi, sen kannatus tipahtaisi vanhaan 15%:n sarjaan. On mukavampaa istua ministerinä kuin pitää kiinni periaatteistaan. Näinhän se suomalainen korruptio toimii ja kukoistaa.
Muuten ansiokkaaseen analyysin puutun sen verran ettei vasemmiston ongelma ole Marx vaan sen puute. Vasemmistopuolueet ovat muuttuneet pelkiksi edunvalvonta puolueiksi, mitä nyt ennen vaaleja muistetaan vähän köyhiä ja syrjäytyneitä. Demarit eivät siihen enää vaivaudu imago syistä, kun pitäisi saada niiden työssä käyvien miesten äänet. Ja ne työssä käyvät miehet harrastavat sijoitusta, omistavat asunnon ja kesämökin, vielä mahdollisesti pari autoa. Siinä vaiheessa alkaa kummasti identifioitua kokoomuksen suuntaan. Samaan aikaan syrjäytyy yhä useampi epämääräisiin työsuhteisiin ilman näiden työssä käyvien miesten palkkaa ja etuisuuksia. Taistolaismörkö toimii vielä yhden sukupolven ja onhan tukena vankka oikeistopropaganda jota ladataan yhä tyhmistyvämmästä mediatarjonnasta.
Ei tuhatta sanaa, vaan yksi kuva:
http://farm8.staticflickr.com/7141/6771855089_8a5db4a410_b.jpg
Post a Comment