Ja valehteli pahemmin kuin itse Bobrikov

Eilispäivän uutisaihe on ollut komissaari Olli Rehnin herkkänahkaisuus. Rehn suivaantui siitä, että Perussuomalaisten Timo Soini oli erään keskustelun yhteydessä nimitellyt häntä "Brysselin Bobrikoviksi", ja Rehn oli tulkinnut tämän vihapuheeksi ja henkirikokseen yllyttämiseksi, ja vaatinut julkista anteeksipyyntöä.

No. Me kaikki tiedämme, kuka oli kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitš Bobrikov, tai kuten vanha ortografia kuuluu, Bobrikoff. Hän on nimittäin tullut tunnetuksi aivan muista asioista kuin siitä, että hän joutui lopulta henkirikoksen uhriksi.

Nikolai Ivanovitš Bobrikov, jos joku ei sitä satu tietämään, oli Suomen kenraalikuvernööri Suurten sortovuosien aikana eli 1894-1904. Hän oli niinsanottu single-minded soldier ja sellaisena harvinaisen tarmokas ja kovapäinen.

Kenraali Nikolai Bobrikov nimitettiin Venäjän sotaministerin, kenraali Kuropatkinin esityksen johdosta Suomen kenraalikuvernööriksi, ja hän saapui Suomeen 6. marraskuuta 1894. Hän piti 12. lokakuuta 1898 kenraalikuvernöörin palatsissa puheen Suomen senaatille ja muutamille korkeimmille virkamiehille. Puhe julkaistiin seuraavana päivänä lehdissä, ja se herätti suurta hämmästystä sekä suuttumusta.

Bobrikov nimittäin oli puheessaan kutsunut Suomea rajamaaksi eikä ollut tunnustanut Suomen erityisasemaa autonomisena valtiona. Se loukkaus sisälsi vakavan uhkauksen ja sai ihmiset ymmärtämään että Bobrikovin tehtävänä oli Suomen erityisaseman hävittäminen ja suomalaisten venäläistäminen. Yhdellä iskulla hän oli onnistunut yhdistämään koko Suomen - niin ruotsinmieliset, vanhasuomalaiset, nuorsuomalaiset kuin työväenaktivistitkin - itseään vastaan ja tehnyt itsestään koko valtakunnan vihatuimman miehen.

Puheessaan hän ilmoitti Venäjän olevan yksi ja jakamaton ja että oli olemassa vain yksi alamaisuus ja rakkaus yhteiseen Venäjä-isänmaahan.

Kukaan ei voi kiistää Bobrikovin isänmaallisuutta, työtarmoa ja voimakasluonteisuutta. Hänen onnettomuutensa oli se, että hän oli isänmaallinen väärässä maassa ja väärällä tavalla - siis autonomisesssa suuriruhtinaskunnassa. Jos Bobrikov olisi pelannut korttinsa eri tavalla, hänestä olisi voinut tulla yksi suosituimpia kenraalikuvernöörejä ikinä. Ainoa, mitä hänen olisi tarvinnut tehdä, olisi ollut torpparireformi, kansakoululaitoksen uudelleenjärjestäminen sekä kaupanteon esteiden poistaminen Suomen ja Venäjän väliltä. Suomalaiset olisivat alkaneet opiskelemaan venäjää vapaaehtoisesti nopeammin kuin kukaan olisi ehtinyt sanoa "štšuka".

Bobrikov ei tullut Suomessa tunnetuksi murhansa takia. Hän tuli tunnetuksi Suomi-syöjänä, pakkovallan edustajana ja pakkovenäläistäjänä - siis miehenä, joka halusi hävittää suomalaisuuden, Suomen erityisaseman ja koko suomalaisen identiteetin ja sulauttaa Suomen Venäjään. Hänestä tuli pakkovallan ja imperialismin symboli.

Ja ruukinmatruunan tulkinta on, että Timo Soini on osunut aivan nappiin tässä asiassa: Rehn on ollut yksi aktiivisimpia liittovaltiopolitiikan ajajia. Rinnastus Nikolai Bobrikoviin, joka oli yhtä paukapäinen kuin Arthur "Butcher" Harris tai Semjon Budjonnyi, on osuva. Ruukinmatruunan tulkinta on, että Soini rinnasti Rehnin Bobrikoviin tämän epäisänmaallisuuden ja Suomi-syönnin takia - ei sen enempää eikä sen vähempää. Bobrikovin ohjelman pääkohdat olivat:

- Suomen sotaväen sulauttaminen Venäjän armeijaan.
- Suomen valtiosihteeriviraston lakkauttaminen.
- Valtakunnanlainsäädännön saattaminen voimaan Suomessakin.
- Venäjän kieli viralliseksi kieleksi senaattiin, virastoihin ja kouluihin.
- Helsingin yliopisto ja oppikoulut tarkemman valvonnan alaisuuteen.
- Venäjän kansalaisille annetaan oikeus virkoihin Suomessa.
- Suomen rahan poistaminen.
- Venäjän ja Suomen tullirajan poistaminen, sekä tullilaitoksen yhdistäminen Venäjän tullilaitokseen.
- Venäläisiä lehtiä piti perustaa Suomeen levittämään hallituksen mielipiteitä.
- Valtiopäivien juhlamenot on uudistettava.
- Kenraalikuvernöörin ohjesääntö on uudistettava.

Bobrikovin ohjelmassa korostettiin sitä, että Suomen valtiolliset olot ja autonominen asema ovat Venäjän etujen vastaisia. Tavoitteena oli Suomen alistaminen täysin Venäjän hallitusviranomaisten johtoon.

Mutta vaikka lähes kaikki Suomen piirit vihasivat ja inhosivat Bobrikovia, hänellä oli kuitenkin toinen puolensa. Suomen köyhälistö rakasti häntä, sillä hän nimittäin välitti aidosti ihmisistä. Hän lisäsi määrärahoja köyhimmän kansanosan avustamiseen, kehitti kansakoululaitosta ja suunnitteli torpparivapautusta.

Lopulta kuitenkin Suomen yhteiskunnan yläkerroksilla keitti yli. Senaatin virkamies Eugen Schauman päätti murhata Bobrikovin, ja hän sitten tekikin sen, ampuen sen jälkeen itsensä.

Poliittinen murha ei ole suomalainen perinne. Suomessa on tehty täsmälleen kolme merkittävää poliittista murhaa viimeisen kahden vuosisadan aikana. Ne olivat kenraalikuvernööri Bobrikovin murha, prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen murha ja sisäministeri Heikki Ritavuoten murha. Kaikissa yhteistä oli, että murhaajana oli etuoikeutettu nuori aatelismies - siis sellainen, joita on tapana kutsua yläluokan mätämuniksi ja juuri sellainen, joista yleensä tulee terroristeja.

Ja monille suomalaisille Bobrikovin murha oli "inhottava ja ilkeä teko" - vanhasuomalaiset tuomitsivat sen jyrkästi, ja nuorsuomalaiset sanoutuivat siitä irti. Ainoastaan perustuslailliset ymmärsivät asiaa ja aktivistit juhlivat sitä. Suomessa ei kertakaikkiaan ole tapana murhata epäsuosittuja poliitikkoja. Meillä on tapana hoidella heidät parlamentaarisesti. Bobrikovin murha oli kuin jos suomalaiseen poliittiseen keskusteluun olisi laskeutunut lentävä lautanen - se kertakaikkiaan sotki pakan täysin. Ja sitä ei kukaan halunnut.

Soini ei rinnastuksellaan kiihota poliittiseen murhaan, vaan miettimään että mitä Bobrikovin politiikka oikein Suomessa sai aikaan - ja kuinka tuhoisaa se oli. Sikäli rinnastus oli varsin osuva. Tosin ruukinmatruuna ei ole lainkaan niin varma siitä, onko Rehn ihan niin isänmaanpetturi kuin miksi Bobrikov oletettiin.

Mutta Soinilla on pointti. Meidän isoisovanhempamme sanoivat EI pakkovenäläistämiselle. Meidän tehtävämme on sanoa EI pakkoeurostolaistamiselle.