Immateriaalioikeuksista puhuttaessa tuli esiin kysymys: saako teosta jäljitellä? Immateriaalioikeuksia on kovasti vastusteltu sillä verukkeella, että niiden olemassaolo - patentit, tekijänoikeudet, mallisuoja, hyödyllisyyssuoja jne - hidastaisi kulttuurievoluutiota ja estäisi kehityksen.
No. Yllätys yllätys, jäljittely on jo nykyisellään sallittua - sillä edellytyksellä, että teoskynnys ylittyy - eli että jäljitelty tuote on riittävässä määrin omaperäinen ja eroaa alkuperäisestä. Ehkä äärimmäisin muoto tästä jäljittelystä löytyy musiikki-instrumenteista: kielisoitinten valmistajilla on sopimus, että kaikkea muuta saa imitoida, mutta soittimen lavan tulee olla omaperäinen - näin kyetään erottamaan alkuperäiset innovaatiot jäljittelystä.
Imitaatio tarkoittaa jäljittelyä, jossa pyritään tekemään teoksesta alkuperäisen kaltainen mutta kuitenkin niin, ettei sekaannuksen vaaraa ole. Imitoinnissa pyritään jäljittelemään, mutta niin, että teoskynnys ylittyy. Imitointi on ollut sekä musiikissa että kuvataiteessa perinteinen tapa oppia, ja Taistelevat metsot on varmasti Suomen kaikkein imitoiduin maalaus. Imitoinnissa yleensä otetaan huomioon immateriaalioikeudet eikä niitä pyritä loukkaamaan.
Kopiointi on jäljentämistä, jossa pyritään saamaan aikaan mahdollisimman alkuperäisen kaltainen teos piittaamatta siitä, ylittyykö teoskynnys vaiko ei piittaamatta immateriaalioikeuksista. Valokopiokone on varmasti kaikkein triviaalein tapa tehdä kopio, mutta teknologia on antanut paljon mahdollisuuksia kopioimiselle. Plagiaatti eli kirjallinen varkaus tarkoittaa tekstin kopiointia sanasta sanaan ja esittämättä omana ilman viitteitä tai hyperlinkkejä. Copypastaaminen on puolestaan jokaiselle tuttu tapa kopioida elektronisessa muodossa olevia teoksia muuttamatta sisältöä tai muotoa. Kopiointi on lähes aina immateriaalioikeuksien loukkaus, ja siksi asiasta on olemassa tarkat lakipykälät.
Matkiminen puolestaan tarkoittaa amatöörimäistä tai harrastelijamaista jäljittelyä tai tuotteen idean jäljittelyä. Immateriaalioikeudet suojaavat vain teoksia, eivät ideoita; ja teoksen idean jäljittely on täysin sallittua. Matkiminen on yleensä hyvin karkeaa ja "sinne päin" -toimintaa, ja tällöin teoskynnys ylittyy lähes aina - varsinkin, jos erehtymisen vaaraa ei ole ja jos yhtäläisyydet alkuperäiseen johtuvat lähinnä sattumasta. Matkimisen humoristinen muoto on parodia eli ivamukaelma, jossa teos pyritään esittämään humoristisessa valossa.
Imitoinnin äärimmäisin muoto on vääärennös, joka on tehty erehdyttämään kuluttajaa ostamaan ko. tuotteen ja olemaan mahdollisimman paljon alkuperäisen kaltainen ja jossa immateriaalioikeuksien loukkaaminen on tietoista ja törkeää.
No. Mikäli immateriaalioikeuksia lähdetään kumoamaan, se merkitsee väärennösten, plagiaattien ja jäljitelmien rajua yleistymistä ja sitä, että röyhkeät toimijat ajavat rehelliset pois markkinoilta. Yhtäkään taulua ei enää maalattaisi, yhtäkään laulua sävellettäisi, yhtäkään innovaatiota tehtäisi ja koko luova työ kärsisi konkurssin - sillä kuka enää raataisi minkään luovan työn eteen, jos omasta työstä hyödyn käärisivät toiset? Röyhkeimmät toimijat plagioisivat ne itselleen, ottaisivat kaiken kunnian ja hyötyisivät toisten tekemästä innovointi- ja luomistyöstä. Leipojalle jäisi leivästä käteen pelkkä reikä. Voimme toki hurskastella ja lässyttää asiasta mitä tahansa, muttta asialla on vakavampi puoli. Tuoteväärennökset tappavat 14 miljoonaa ihmistä vuosittain. Jos immateriaalioikeuksia ei olisi, minkäänlainen brändäys, mikään laadunvalvonta, ylipäänsä minkäänlainen luottamus tuotteisiin ei olisi mahdollista, koska väärennökset ajaisivat aidot tuotteet markkinoilta - olisi mahdotonta erottaa mitenkään aitoa väärennöksestä. Ongelmaksi muodostuisi informaation asymmetrisyys - joka sattumoisin on yksi pahimpia vapaiden markkinoiden esteitä! - sillä myyjä kyllä tietäisi myyvänsä skeidaa, mutta ostajalla ei olisi mitään mahdollisuutta varmistua asiasta. Ja erityisen vaarallisia ovat alkoholijuomien, lääkkeiden ja ajoneuvojen varaosien väärennökset. Toki teosten tekijät voivat jo nykyisellään asettaa teoksensa julkiseen korvauksettomaan jakeluun - ruukinmatruunakin tekee niin - ja asettaa sille vaikkapa GNU Copyleftin; Takkirauta on GNU Copyleftin alainen.
Tässä asiassa, samoin kuin kaikessa muussakin, olennaista on tolkku. On selvää, että tekijänoikeussuoja on nykyisellään liian kattava; musiikkikappaleiden rojalteja maksetaan koko tekijöiden eliniän ja vielä 70 vee tekijän kuolemasta. Tämä liittyy aikaan, jolloin musiikki levitettiin nuottipapereina ja jolloin äänitallenteet olivat gramofonilevyjä, mutta nykypäivänä tällainen käytäntö on täysin järjetöntä. Ja meistä tuskin kukaan haluaa autoonsa vaikkapa väärennettyä jarrusylinteriä, väärennetystä ajotietokoneesta puhumattakaan; immateriaalioikeuksien kumoaminen merkitsi käytännössä sitä, että all bets are off ja tie Helvettiin olisi taivasta myöten auki.
Sitä meistä tuskin kukaan haluaa.
Thursday, March 1, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
26 comments:
"Yhtäkään taulua ei enää maalattaisi, yhtäkään laulua sävellettäisi, yhtäkään innovaatiota tehtäisi ja koko luova työ kärsisi konkurssin - sillä kuka enää raataisi minkään luovan työn eteen, jos omasta työstä hyödyn käärisivät toiset?"
Höpsis nyt taas tuomionpasuuna :) Kuvitteletko aikuisten oikeasti että luovaa työtä ei tehdä kuin vain ja ainoastaan rahasta?
No Pyhästä Hengestäkö luulet taiteilijoiden, tutkijoiden, insinöörien, kirjoittajien, toimittajien, tuotesuunnittelijoiden ja kaikkien luovaa työtä ammatikseen tekevien ihmisten elävän?
Reality check: Ruukinmatruunalla on varaa panna Takkirauta GNU Copyleftin alle, sillä hän on amatööri ja kirjoittaa Takkirautaa harrastuksekseen. Jos hän olisi ammattitoimittaja ja tekisi tekstejä työkseen, hän turvaisi peppunsa lakimiehen kautta.
Kerroppaas kuinka se luovuus katoaa jos henkilö tekee myös palkallisia töitä? Hän nimittäin voi hyvinkin tehdä näin ja käyttää sitten vapaa-aikaansa luomaan jotain? Ei luovuus vaadi ammattilaisuutta kyseiseen asiaan.
Onko amatöörien tuotokset, koska niitä ei tehdä välttämättä ansaitsemis tarkoituksessa, arvottomia tai ainakin niin vähäpätöisiä että niitä ei voi laskea luoviksi teoksisi?
Ano, ainakin amatöörifilmit ovat keskimäärin surkeita, samoin amatöörimusiikki on laadultaan heikkoa.
Tietenkin, jos tykkää surkeasta taiteesta, niin mikäs siinä.
Kerroppaas kuinka se luovuus katoaa jos henkilö tekee myös palkallisia töitä? Hän nimittäin voi hyvinkin tehdä näin ja käyttää sitten vapaa-aikaansa luomaan jotain? Ei luovuus vaadi ammattilaisuutta kyseiseen asiaan.
Kaikella kunnioituksella amatöörejä kohtaan (ja ruukinmatruuna on itsekin sanankäytön amatööri), ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen. Myös luovassa työssä.
Tomi, suunnilleen noin. Immateriaalioikeuksien kumoamisesta seurausi teosten laadun romahtaminen kautta linjan - miksi kukaan tekisi yhtään mitään hyvin kun toiset keräävät kaiken hyödyn?
Tämä on suora seuraus Greshamin laista: huono raha työntää hyvän rahan syrjään pois tieltään; ja samalla tavoin huonot hyödykkeet työntävät pois hyvät markkinoilta.
Ohessa snipetti Wikipediasta:
The principles of Gresham's law can sometimes be applied to different fields of study. Gresham's law may be generally applied to any circumstance in which the "true" value of something is markedly different from the value people are required to accept, due to factors such as lack of information or governmental decree.
In the market for used cars, lemon automobiles (analogous to bad currency) will drive out the good cars. The problem is one of asymmetry of information. Sellers have a strong financial incentive to pass all used cars off as "good" cars, especially lemons. This makes it difficult to buy a good car at a fair price, as the buyer risks overpaying for a lemon. The result is that buyers will only pay the fair price of a lemon, so at least they reduce the risk of overpaying. High-quality cars tend to be pushed out of the market, because there is no good way to establish that they really are worth more. Certified pre-owned programs are an attempt to mitigate this problem by providing a warranty and other guarantees of quality. "The Market for Lemons" is a work that examines this problem in more detail. Some also use an explanation of Gresham's Law as "The more efficient you become, the less effective you get"; i.e. "when you try to go on the cheap, you will stop selling" or "the less you invest in your non-tangible services, the fewer sales you will get".
Immateriaalioikeuksien kumoaminen johtaa väistämättä tuohon informaation asymmetriaan ja luottamuksen rapautumiseen: myyjä tietää tuotteensa olevan heikkolaatuinen väärennös, mutta ostajalla ei ole mitään mahdollisuutta tarkistaa asiaa. Lopputulos on totaalinen soppa.
Anolle vielä: mikä olisi se palkkatyö, mitä tuo luovan työn tekijä tekisi ja jolla hän ansaitsisi elantonsa?
Monet luovat työt ovat sellaisia, että ne vaativat omistautumista 24/7 asialle. On kohtuutonta vaatia tällaista ihmistä jättäytymään sosiaaliturvan armoille.
"htäkään taulua ei enää maalattaisi, yhtäkään laulua sävellettäisi, yhtäkään innovaatiota tehtäisi ja koko luova työ kärsisi konkurssin - sillä kuka enää raataisi minkään luovan työn eteen, jos omasta työstä hyödyn käärisivät toiset?"
Itse asiassa tauluja maalataan ja kappaleita sävelletään, vaikka niistä ei rahallista tuottoa saataisikaan. Nämä alueet kuuluvat ihmisen luontaiseen luovuuteen ja siksi aina löytyy niitä hyväntekijöitä, jotka maalaavat ja säveltävät haluamatta mitään vastineeksi :)
Istoo, näpertelyä ei lasketa ammatilliseksi luovuudeksi.
Mitkä ovat sellaisia luovia töitä joita ei voi tehdä palkkatyön ohessa?
Jos immateriaalioikeuksia ei olisi luovan työn tekeminen toki muuttuisi, mutta ei todellakaan loppuisi kokonaan. Luovilla tyypeillä on tyypillisesti tarve olla luova, silloin sitä luovuutta käytetään riippumatta siitä saako siitä rahaa.
Tässäkin kannattaa muistaa se kohtuus ja tolkku eikä maalata turhia piruja seinälle.
Sika, mitä amatöörit ovat ammattilaisiin verrattuna?
Luova työ vaatii usein omistautumista asialle - siis täysipainoista ja täysipäiväistä sellaista, 24/7. Ilman tätä omistautuimista ihminen jää pelkäksi harrastelijaksi.
Asiassa on vielä toinenkin puolensa. Perinteinen palkkatyö häviää koko ajan, ja toisaalta sekin muuttuu yhä enemmän luovuutta vaativaksi. Jos tämän ihmisryhmän immateriaalioikeuksia ei taata, lopputuloksena tulee olemaan keskiluokan lopullinen köyhtyminen ja kurjistuminen. Jukka Kemppinen on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota.
Kannattaa aina miettiä se worst case -skenaario etukäteen. Markkinatalous toimii, kun maassa on keskiluokka, alempi ja ylempi. Keskiluokka tarvitsee elääkseen työtä. Aineettomat palvelut ovat yhä suurempi osa työstä, ja yhä suurempi osa työstä vaatii myös tekijältään luovuutta. Entä, jos leipojalle jääkin käteensä pelkkä reikä? Worst case -skenaariossa tästä seuraa massatyöttömyys - ja romahdus. Immateriaalioikeuksien takaaminen suojaa sekä aineettomien palvelujen tuottamista että luovan työn tekijöiden oikeusturvaa.
Minusta Ironmistressin tämänkertainen kirjoitus perustuu jonkinlaiseen kategoriavirheeseen. Mitä tekemistä esimerkiksi musiikin vapaalla verkkojakelulla ["piratismilla"] on tuoteväärennösten kanssa? Verkkopiratismissa jaetaan ihan oikeaa hyödykettä, ei mitään tuoteväärennöstä.
Tuoteväärennösten ehkäisemiseksi ei tarvita immateriaalioikeuksia. Pelkkä petoksen tms. käsite riittää. Jos tavara ei ole lähtöisin siltä valmistajalta kuin myyjä väittee sen olevan, niin tuotteet takavarikkoon. Tämä voidaan tehdä, vaikka mitään immateriaalioikeuksia ei olisi.
Tuoteväärennösten kytkeminen tähän keskusteluun on virheellistä argumentaatiota. Jos torilla myydään virolaisia mansikoita suomalaisina, niin ei asia liity immateriaalioikeuksiin mitenkään. Myyjä vain on huijari.
Matruuna... Onko seuraavat saitit tuttuja?
http://modarchive.org/
http://pouet.net/
Täynnä "harrastelijoiden" tuottamaa materiaalia, tosin mod archivesta löytyy myös kaupallista (amiga jne. pelien musiikkia) materiaaliakin koska niissä oli myös mod-musiikkia...
Nuo on vain pieni raapaisu materiaaliin jota on pääasiallisesti tuotettu silkasta tuottamisen ilosta, ei tienaamaan elantoa.
On naiivia väittää että luovan materiaalin tuottaminen loppuisi jos tekijänoikeuksia ei olisi :) Ehkä kaupallisesti käytetyn luovan materiaalin tuottaminen loppuisi mutta se on tyystin eri asia se, kaupallisuus kun ei kata kaikkea ihmiskunnan luovuutta.
Oma taustani on ohjelmoija jolla ainakin itse olen rahoittanut muuta luovaa tuotantoani 90-luvulta lähtien. Ehkäpä olen outo, mutta ei minulla valitettavasti luovuus minnekkään katoa sillä että teen siihen liittymättömiä töitä kuten vaikka ammattiyhdistyksille softaa :)
Ymmärrän kyllä että on paljon materiaalia mikä jäisi tekemättä ilman sitä palkkaa, mutta on naiivia väittää että yhtään mitään ei tehtäisi :)
Oma mielipiteeni tekijänoikeuksista on että 7-10 vuotta voisi olla sovelias aika tekijänoikeuksille.
Ja omaa materiaaliani on piratoitu, töissä tuotettua sekä harrasteena tuotettua. Maailma on mikä on, ei se piratismiin silti kaadu.
Luovaa materiaalia tuotetaan vaikka maailmassa kukaan ei siitä saisi maksua. Luonnollisesti laatu vaihtelee, mutta niin se vaihtelee maksetusta työstäkin, katselkaapa esim. kaupallisten yritysten tuottamien www-sivujen lähtekoodia. Itku pääsee kun vieläkin näkee tableja jne. käytettävän vielä layouttiinkin joissain uusissa saiteissa. Ja back-endeissä tilanne on vielä hirveämpi :) Etenkin IT-alalla sen näkee kun kaikesta [sensuroitu] maksetaan rahaa :)
Valitan typoista, mutta en jaksa lukea tekstiäni uusiksi sillä flussa painaa päälle ja siirryn hetkeksi nauttimaan paistetuista sipulirenkaista ja pihveistä oluen kera (itse hemmottelua surkeaan flunssa oloon vaikka makuaisti ei ole mitä sen pitäisi olla...).
"Luova työ vaatii usein omistautumista asialle - siis täysipainoista ja täysipäiväistä sellaista, 24/7. Ilman tätä omistautuimista ihminen jää pelkäksi harrastelijaksi."
Noh noh. Taas höpöä, jos henkilö panostaa tarpeeksi aikaansa harrastuksiin tulee hänestä silti niiden parissa ammattilainen vaikka palkkaa ei saisikaan.
Yleinen vertaus maailmalla tuntuu olevan että 10000 tuntia asiaa kuin asiaa tekee ammattilaisen siinä asiassa... :)
Mutta joo, nyt poistun keskuudesta hetkeksi :)
Ano, eivät ole tuttuja. Mutta samaan hengenvetoon myös immateriaalioikeuksien kumoaminen merkitsisi, että ohjelmoijan urasi olisi nopeasti lopussa - mikään lainsäädäntö ei turvaisi sitä, että sen enempää sinä kuin työntantajasikaan pystyisi hyödyntämään aikaansaannoksiasi.
Eli joudutaan dilemmaan. Selkeästi elinikä + 70 v tekijänoikeuksille on liikaa, mutta ei mitään oikeuksia on liian vähän. Optimi on jossain siellä välissä - todennäköisesti noin 10 v tienoilla.
"Sika, mitä amatöörit ovat ammattilaisiin verrattuna?"
No ensimmäinen ero mikä tulee mieleen on se että ammattilainen tekee asiaa rahasta ja amatööri rakkaudesta.
Ammattilainen ei todellakaan aina tee automaattisesti parempaa mitä amatööri harrastelija.
Niinkuin sanottu, tässäkin kannattaisi ottaa nyt se tolkku käteen ja myöntää että amatööri voi ihan hyvin tehdä yhtä hyvää jälkeä mitä ammattilainen ja kaikki ammattilaiset eivät lopettaisi luovia töitä vaikka eivät siitä leipää saisikaan.
@ Sika
No ensimmäinen ero mikä tulee mieleen on se että ammattilainen tekee asiaa rahasta ja amatööri rakkaudesta.
Ammattilainen ei todellakaan aina tee automaattisesti parempaa mitä amatööri harrastelija.
Amatööri voi olla ammattilaista taitavampi, mutta se että jotain kutsutaan amatööriksi, tai amatöörimäiseksi ei ole edelleenkään kehu. Jos työn laatu on tarpeeksi hyvää, niin sitä ei kutsuta amatöörimäiseksi. Voidaan puhua esim. puoliammattilaisuudesta.
Ammattilaisen ja amatöörin erottaa toisistaan asiaan paneutuminen ja siihen käytetyt tunnit. Palkkaa saava ammattilainen voi pudota osaamiseltaan amatööriksi, jos ei kehitä ja ylläpidä osaamistaan.
Pelkkä rakkaus ei mielestäni riitä, rakkauden laatujakin on niin erilaisia. Kaukorakkaus, platoninen...
Kuten ihmissuhteissa, todellinen rakkaus punnitaan panostuksella, eli lähinnä rakkauteen ja sen ylläpitoon käytetyllä ajalla.
Amatööriydestä pääsee eroon laittamalla aiheeseen tunteja, mitä enemmän tunteja on käytetty ja kehitytty, sitä vähemmän amatööri on. Ja ne tunnit on revittävä jostain mitä vähemmän rakastaa. Esim. perheestään. :)
Kaikille aloilla pelkkä jonkun asian tekeminen ei riitä, pitää myös pystyä pitämään itsensä tietoisena miten ala kehittyy ollakseen ammattimainen. Tämä lisää taidon vaatimaa ajantarvetta.
Ns. maksettu ammattilainen taas voi ylläpitää ja kehittää varsinaisia taitojaan töissä ja sen lisäksi seurata kehitystä ja kehittää osaamistaan harrastuneisuuttaan. Silloin on reilusti isompi aikapooli käytettävissä kehittymiseen, kuin tyypillä jonka pitäisi tehdä samaa muun elämänsä sivujuonteena. Myös ei-niin-rakkaat päätyöt voivat vaatia osansa vapaa-ajasta, koska myös sen alan ammattitaitoa voi joutua ylläpitämään. Jokainen myös ikääntyy samalla, mikä ei yleensä ainakaan helpota tilannetta. Kyllähän sitä voi ajan myötä tulla ammatilaiseksi, jos ei vain kuole ensin pois.
Ihminen kehittyy taidoissa yleensä toistamisen kautta, tekemällä saa kokemusta ja sen sivutuotteena on laadun paraneminen (vähemmän virheitä). Näin tietää mitä kannattaa tehdä, mitä ei. Yksinkertaiset asiat sujuvat nopeasti koska ne tulevat syntyvät tuhansien ja tuhansien toistojen harjaantumisesta. Tekemällä paljon virheitä, oppii tekemään parempia virheitä.
Ei luovuus tietenkään katoaisi, mutta todennäköisestä kyllä on, että laatu laskisi kautta linjan kaikilla niillä aloilla, jossa kopioijat voivat laillisesti ja helposti syödä valmiista pöydästä ja kopioida reseptinkin. Jos ei ole kannattavaa laittaa johonkin asiaan tunteja, vaan leipä pitää repiä muualta, niin ei tuotoskaan ole yhtä hyvä, kuin henkilöllä joka voi tehdä samaa päätöinään.
Kehittymismahdollisuudet olisivat ehkä erityislahjakkailla tai muilla erityistapauksilla, varakkailla joilla olisi varaa "tuhlata" aikaansa johonkin asiaan, joillain eläkeläisillä tai niillä henkilöillä joilla ei ole mitään muuta elämää päivätyön ja harrastustensa lisäksi, jolloin harrastuksessaan ehtii kehittymään normiamatööriyttä pidemmälle.
Ns. normipullukalle se olisi haastavampaa, koska jos ei ole erityislahjakas ja muu elämä ja vie ison osan vuorokaudesta, niin kehittyminen on vaikeampaa ja hidasta.
Äskeisissä kommenttisekoiluissa huomasin, että itse en ole kovin ammattimainen ainakaan näiden selain-ikkunoiden kanssa :)
- j
Monet amatöörit säätävät vailla päämäärää. Se on omaksi huvikseen tekemistä ilman velvoitteita. Joskus sujuu, joskus ei.
Otetaanpa nyt vaikka esimerkki: Ubuntun pakettivarastosta löytyy n + 1 kappaletta molekyylien piirtelytyökalua.
Moniko on käyttökelpoinen? Itse en laske yhdenkään varaan. Jokaisessa on omat kiusalliset käyttöä merkittävästi haittaavat bugit. Tyydyin kaupalliseen freewareen winellä ajaen.Joskin löysin lopulta javalla koodatun systeemin.
Poikkeus tähän on tietysti Latex, jolla noita voi ns. koodaamalla piirtää. Vaatii opettelua. Tyylikästä jälkeä toki, mutta ei oikein nappaa.
Tarvitaan yleensä kirkas päämäärä, kun amatööri puuhastelee. Pystyykö sitä laajentamaan hänen mielenkiintonsa ulkopuolelle? Jollekin se amatöörimäinen puuhastelu on vain harjoittelua tai ajanvietettä, tekemistä tekemisen ilosta ilman, että välittää lopputuloksesta.
Istoo kirjoittaa: '... aina löytyy niitä hyväntekijöitä, jotka maalaavat ja säveltävät haluamatta mitään vastineeksi :)'
Ehkä tuollaisiakin löytyy mutta veikkaisin että paljon on vain luomisen pakkoa jonka on pakko saada ilmaisunsa vaikkei siitä saisi mitään. Mutta varmaan mielellään ottaisi jos vain saisi. Minusta oiva esimerkki oli edesmennyt kittiläläinen kuvataiteilija Kalervo Palsa.
immateriaalioikeuksien kumoaminen merkitsisi, että ohjelmoijan urasi olisi nopeasti lopussa
Pötyä, ja melko varmasti juuri päinvastoin. Open Source työllistää valtavasti väkeä ja koodit on pakko jakaa siten että kuka tahansa saa jatkokehittää niitä. On sanottu ettei Windowsia olisi koskaan pystytty kehittämään ellei -80 ja -90 luvun alussa ohjelmistoala olisi ollut patenteista vapaa. Se taakka saatiin vasta myöhemmin ja sen jälkeen kaiken maailman hymiöitä ja tupla-klikkejä on yritetty patentoida.
Immateriaalioikeuksien lakkauttaminen olisi kuluttajan juhlaa ja kiihdyttäisi kaikkien alojen kehitystä kun hyvän idean keksinyt firma ei jäisi vain nauttimaan ideansa rahastuksesta ja tuhlaisi omaisuuttaan oikeuksiensa vartiointiin. Mieti kuinka paljon esim. kännykkäalalla käydään patenttisotia juuri nyt. Kuinka paljon nämä firmat joutuvat käyttämään rahaa ja energiaa moiseen roskaan kun kukaan ei kuitenkaan voi ilman maksuja muille yhtiöille valmistaa yhtään kännykkää.
Mitä taas taiteeseen tulee, kyllä taiteilija palkkansa saa esiintymisestä, originaalin tuottamisesta ja levymyynnistä samoin kuin nytkin. Lähes jokaisella on mahdollisuus kopioida kaikki musiikki, ja silti artistit elävät vapaaehtoisesti ostetuilla kiekoilla. Taiteen copyright on varsin tuore keksintö, ja käsittääkseni taiteilijoita on ollut iät ja ajat.
Oikeasti, miten ahdas voi mieli olla.
GM, taiteilijoita on ollut iät ja ajat.
Kuitenkin taiteilijat olivat rikkaita itse tai heillä oli rikas suojelija, mesenaatti. Taideteokset olivat niin kalliita, että vain kirkolla ja rikkaimmilla oli mahdollisuus ostaa niitä.
Suomalaiset nykymuusikot eivät tosiaankaan elä levytuotoilla, vaan keikkatuloilla. Kaiken kaikkiaan suomalaisten muusikoiden tulot ovat vähentyneet piratismin takia.
Esim. A.W. Yrjänä on hyökänyt voimakkaasti nettipiratismia vastaan.
Eikä juurikaan suomalaiset muusikot kannata kopiontia.
Open sourcet tehdään harrastuksena (Torvalds) tai mesenaattien tuella.
Mesenaattien tuki on aina häilyväistä.
Pötyä, ja melko varmasti juuri päinvastoin. Open Source työllistää valtavasti väkeä
Mikään tässä maailmassa ei pyöri ilman rahaa ja jollakin sen ohjelmoijankin on elettävä ja jostain sen työnantajankin on ne rahat saatava. Tässä suhteessa Microsoft ja Apple ovat pelanneet korttinsa mainiosti. Muille on jäänyt lähinnä rääppeet.
ja koodit on pakko jakaa siten että kuka tahansa saa jatkokehittää niitä. On sanottu ettei Windowsia olisi koskaan pystytty kehittämään ellei -80 ja -90 luvun alussa ohjelmistoala olisi ollut patenteista vapaa.
Suomessa tietokoneohjelmistoa ei pysty patentoimaan. Ei nyt, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessa. Eikä missään muuallakaan roomalais-germaanisen lainsäädännön maassa. Sveitsissä se on erikseen kirjattu lakiin.
Eikä myöskään molekyyliä, geeniä tai muutakaan informaatiota sisältävää kantajaa.
Tietokoneohjelmisto kuuluu kyllä kuitenkin tekijänoikeuslainsäädännön piiriin. Sitä ei siis saa kopioida eikä plagioida mielin määrin.
Suomessa lääkemolekyyliä ei voi patentoida, mutta synteesimenetelmän kylläkin. Eli lääketeollisuus on Suomessa paljon vapaampaa tässä suhteessa kuin Yhdysvalloissa, koska samaa lääkemolekyyliä on täysin laillista tuottaa, jos kehittää toisen synteesimenetelmän.
Se taakka saatiin vasta myöhemmin ja sen jälkeen kaiken maailman hymiöitä ja tupla-klikkejä on yritetty patentoida.
Amerikkalaiset ovat amerikkalaisia ja suomalaiset suomalaisia. Meidän lainsäädäntömme on erilainen. Siellä noudatetaan anglosaksista common law -oikeutta ja meillä roomalaisgermaanista oikeutta. Meillä tuollainen hölynpöly ei ikinä menisi läpi, ja hyvä niin.
Mutta tekijänoikeudet tunnetaan kyllä meilläkin.
Immateriaalioikeuksien lakkauttaminen olisi kuluttajan juhlaa
Immateriaalioikeuksien lakkauttaminen on samaa kuin kusee talvipakkasella housuuṇ. Lämmittää hetken ja sitten on entistä kylmempää. Tuotemerkkivarkaudet, väärennökset, plagiaatit ja muut erilaiset feikit kertakaikkiaan räjähtäisivät käsiin - kirjaimellisesti.
Mitä taas taiteeseen tulee, kyllä taiteilija palkkansa saa esiintymisestä, originaalin tuottamisesta ja levymyynnistä samoin kuin nytkin.
Voi saada tai voi olla saamatta. Ruukinmatruuna on sattuneesta syystä joutunut itsekin tutustumaan tuohon mielenkiintoiseen maailmaan. Asiaa tarkasteltiin päätekstissä.
Oikeasti, miten ahdas voi mieli olla.
Sitä sanotaan elämänkokemukseksi.
RM:"Suomessa lääkemolekyyliä ei voi patentoida, mutta synteesimenetelmän kylläkin. Eli lääketeollisuus on Suomessa paljon vapaampaa tässä suhteessa kuin Yhdysvalloissa, koska samaa lääkemolekyyliä on täysin laillista tuottaa, jos kehittää toisen synteesimenetelmän. "
Niin on, ja se tehtiin sitä varten, että suomalaiset lääkefirmat voivat plagioida toisten työn ilman kallista tuotekehittelyä. Eli yksinkertaisesti varastettiin toisten työ ja rahapanos laittamatta itse rikkaa ristiin.
Tomi, se on sitten se asian kääntöpuoli.
Suomessa voi kuitenkin patentoida synteesin. Eli aivan tuosta vain ei voi lääkettä ryhtyä plagioimaan. Se, ettei molekyyliä voi patentoida, ei tarkoita sitä että kopiolääkettä voisi alkaa tuottamaan tuosta vain. Sitä varten täytyy kehittää uusi synteesimenetelmä.
Eli tutkimuslabrallekin on yhä töitä.
Suomen piraattipuolue ei ajakaan täydellistä immateriaalioikeuksista luopumista. Tosin jostain saattaa kyllä löytyä joku, tai useampikin, puolueen jäsen, joka irtisanoutuu tältä osin puolueohjelmasta. Tai ei ole koskaan tutustunut siihen. Tai välitä siitä.
Politiikassa on normaalia, että omat teot ja kannatettu aate eroavat 180-astetta toisistaan. Persutkin "puolustavat sananvapautta" ja Anssi Joutsenlahti valittaa JSNnään jostain jouluisesta persu-Muhammedeja kuvaavasta pilapiirroksesta.
Suomen piraattipuolueessa ollaan "globalisaation puolella" ja samalla haistatellaan globalisaation ilmentymät, kuten ACTA, mahdollisimman pitkälle. Piratismi poliittisena aatteena on antiglobalisaatiota, jossa valtaa yritetään ottaa takaisin Washingtonista. Mutta tätähän ne itse eivät ole tajunneet.
Immateriaalilainsäädäntö on sekasotku. Microsoft ajoi Applen kanssa riidellessään USAn lainsäädäntöön käytännön, jonka mukaan tietokoneohjelman olemuksen täydellinen kopioiminen on sallittu, kunhan se vaan on ohjelmoitu riippumatta kopioitavan ohjelman lähdekoodista.
Ruotsin piraattipuolue joutui tuotemerkkikaappausyrityksen kohteeksi, minkä takia ne käänsivät takkinsa 180-astetta ja sanoivat olevansakin tuotemerkkiväärennöksiä vastaan. Suomen piraattipuolue kopioi tuon kannan ilman aivoja ja ei siis hyväksy tuotemerkkiväärennöksiä, ainakaan tänä vuonna. Ja tuskinpa ne piraatit vanhetessakaan alkavat mitään väärennettyä Viagraa vaatimaan.
Immateriaalioikeudet ovat siis monimutkainen ja toimialakohtainen juttu, johon oikein kukaan ei ole tyytyväinen eivätkä ne ole kenenkään hanskassa. Lakimiehet tietysti rahastavat riitelystä.
Asiat ovat muuttuneet sen verran, että musiikkipiratismissa rangaistusvaatimuksista on kadonnut noin 3 nollaa perästä, mitä Suomen piraattipuolue itse ei ole vielä huomannut.
Joillakin toisilla immateriaalioikeuksien aloilla taasen yhtään mitään ei tapahdu varmasti vuosikymmeniin eikä ole edes selvää, onko siellä sitten enää ketään vaatimassa mitään muutosta vuonna 2040. Ja mitä muutosta.
Monet immateriaalilainsäädännön osa-alueet eivät edes ole nykyään poliittisen päätäntävallan alla.
Immateriaalikeskustelussa on siis olennaista erottaa se, mikä voi muuttua tässä ja nyt, ja mikä on paskanjauhantaa vuonna 2012. Viime mainitulla on viihdearvoa.
Post a Comment