Tunnekylmyys, psykopatia ja empatian puute ovat piirteitä, jotka on totuttu yhdistämään miehiin, mutta ikävä kyllä ne ilmenevät myös joissakin naisissa - ei tarvitse miettiä sen enempää kuin Irma Greseä. Tai Katariina Pantilaa.
Mutta osataan sitä muuallakin, ja USA on saanut oman Irma Gresensä. Irakin Abu Ghraibin vankilan kidutuskuvista tuomittu Yhdysvaltain entinen sotilaspoliisi ei pyydä uhreiltaan anteeksi. Lynndie England sanoi maanantaina julkaistussa haastattelussa, ettei hän tunne myötätuntoa uhrejaan kohtaan.
West Virginian maaseudulla asuva entinen sotapoliisin korpraali, nykyinen 29-vuotias työtön yksinhuoltajaäiti England kertoo The Daily -verkkolehden haastattelussa, ettei hän tunne katumusta teoista, jotka 2004 järkyttivät maailmaa. Tuolloin 22-vuotias hymyilevä England esiintyi kuvissa, joissa oli sidottuja, alastomia irakilaisvankeja nöyryttävissä asennoissa.
England itse toteaa asiaan: He eivät olleet viattomia. He yrittivät tappaa meitä, ja tekö haluatte että pyytäisin heiltä anteeksi? Se on sama kuin pyytäisin anteeksi viholliselta, hän jatkoi.
England sanoi pahoittelevansa ainoastaan sitä, että monia yhdysvaltalaisia kuoli kuvista syntyneissa kostoniskuissa.
Tähän ei ole oikeastaan enää yhtään mitään lisättävää. Kaikki kuvaukset Lynndie Englandista tuovat mieleen jääkylmän, sydämettömän ja täysin empatiankyvyttömän susikoiranartun, joka ajattelee ainoastaan omaa napaansa. Olkoonkin, että Abu Ghraib-kuvat aiheuttivat valtavan vastalauseiden ryöpyn, ja jopa Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush myönsi, että kuvat tahrivat Yhdysvaltain mainetta. Hän sanoi, että ne olivat Yhdysvaltain pahin virhe Irakissa.
England sai vuonna 2005 kolmen vuoden vankeustuomion häpäisystä ja pahoinpitelystä - plus sitten hän joutui lähtemään maitojunalla armeijasta ja sai ikuisen virkakiellon mihinkään USA:n liittovaltion virkoihin sekä aseenkantokiellon. Tuomionsa kärsittyään hän muutti Fort Ashbyyn, West Virginiaan.
Mitään katumatta, mitään pahoittelematta, mitään anteeksi pyytämättä.
On riittävän paha asia, kun mies on ns. A-luokan k*sipää. Mutta Lynndie England luo mielikuvan täysin k*sipäisestä naisesta. Onko tällainen tunnevammaisuus synnynnäistä vaiko opittua, on kysymys sinänsä. Mutta pahalta se joka tapauksessa tuntuu.
Ja ikävä kyllä tällainen tunnevammaisuus on lisääntymään päin. Eilen Ilta-Sanomien etusivu hyppäsi marketissa silmille: äidit hylkäävät aamuisin lapsiaan leikkipuistoihin päiväksi, ja tulevat hakemaan heidät sitten illalla. Lapset saavat sitten pärjätä miten parhaaksi katsovat. Samasta uutisoi viikonloppuna Iltalehti.
Miehen sydämettömyys sattuu yleensä vain lähipiiriin. Mutta naisen sydämettömyys sattuu kaikkein pahimmin kaikkein heikoimpiin - lapsiin. Yhdellekään lapselle ei soisi sitä kohtaloa, että joutuu kasvamaan sellaisen äidin lapsena, joka on yhtä kylmä kuin hiilihappojää. Ehkä tällaisessa tilanteessa hyvä ja lämmin isä voi paikata tilanteen, mutta silloin kun äidillä on ne henkiset armeijan saappaat jalassa, ennuste on varsin huono. Tällainen nainen ei ole vahva, itsenäinen eikä vapautunut. Hän on yksinkertaisesti kieroon kasvanut.
Mistä tämä kielii? Ainakin siitä, että jotain on mennyt pieleen ja syvästi. Mitä asialle voisi tehdä? Ruukinmatruuna ottaa vastaan ehdotuksia.
Wednesday, March 21, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
21 comments:
Olen kans noita vastaavia uutisia huomannu, ja miettiny että eikö oikea tapa olis ilmoittaa sossuun ja poliisille et täällä on hylätty lapsi. Toisaalta se olis varmaan liian negatiivista julkisuutta firmalle eli asiaa yritetään hyssytellä.
Psykopaatteja löytyy molemmista sukupuolista ja kaikista kansanryhmistä, uskoakseni aika tasapuolisesti.
Jos psykopaattinaisia on tiedossa vähemmän, voi se johtua siitä, että naisten harjoittama väkivalta on traditionaalisesti henkistä; sellaista on vaikea näyttää toteen ilman todistajia. Tämä on hyvin vahva kulttuuriperinne Suomessa.
Mitä asialle voisi tehdä?
On helppo ajatella että nämä ihmiset olisivat psykopaatteja, tai että itse käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa paremmin. Philip Zimbardo käsittelee Stanford Prison Experiment-tutkimuksen pohjalta tehdyn kirjan The Lucifer Effect: Understanding How Good People Turn Evil myös Abu Ghraibia. Siinä on esitetty varsin varsin kattava kuvaus asiaan johtaneista syistä, ja mitä asialle voi tehdä. Otollisissa olosuhteissa suurin osa ihmisistä käyttäytyy vastaavalla tavalla, tai vähintään seuraa hiljaa vierestä puuttumatta asiaan.
Muistan, kun eräs nainen kertoi pokkana äidilleni, että haluaisi eroon lapsista. On aika kylmäävää, että lapsia hankitaan normaalin elämän kulissiksi.
Toisaalta Englandin tapauksessa kannattaa myös ymmärtää olosuhteet. Ei sikäli, että England olisi puhdas pulmunen, ei sitten vähääkään, mutta armeijan olosuhteet voivat kipata itsekontrollin täysin nurin. Olisiko England tehnyt vastaavia hirmutekoja siviilissä?
Todettakoon, että kovan paineen alla monet ihmiset sortuvat auktoriteetin kommenneltaviksi, mikä johtaa pahimmissa tapauksissa hirmutekoihin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Milgramin_tottelevaisuuskoe
Emme voi todellakaan aina puhua hirmutekojen tekijästä psykopaattina. Tiedämmekö todellakin kaiken tuon tapauksen takaa?
Englandin tapauksessa en menisi kyllä väittämään psykopaatiksi. Sodassa ihminen joutuu kovettamaan psyykeään tavalla joka on rauhanoloihin tottuneelle aika vaikea ymmärtää.
Kuten hän itsekin sanoo, kuvissa esiintyneet vangit olivat (oletettavasti/epäillysti, mutta tällä ei ole väliä) tappaneet Englandin maanmiehiä ja ehkä jopa tuttuja. Ja lopulta se, että miehet pakotettiin seisoskelemaan tai juoksemaan alastomina ja nöyryytettiin, oli todella kesyä sen rinnalla, mitä samaiset henkilöt olisivat tehneet esim Englandille itselleen, jos tilanne olisi ollut toisinpäin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että toiminta olisi ollut jotenkin "oikein", mutta se tarkoittaa kyllä, ettei ihmisen tarvitse olla psykopaatti kyetäkseen tuollaiseen.
Ja toinen aspekti on tämä: Englandille ja kumppaneille oli annettu määräys prepata vankeja kuulustelua varten, siis saada heidät henkisesti ja fyysisesti mahdollisimman uupuneiksi. Englandin ja hänen rikostovereidensa todellinen rikos ei ollut se, mitä he tekivät vangeille, vaan se että he ottivat kuvia ja jäivät siksi kiinni.
Lukiko Matruuna edes koko linkattua juttua? Eipä ole kumma, jos "vähän" katkeroituu kun oma maine tahrattiin sadoille miljoonille ihmisille, joutui vankilaan istumaan, ja touhun hyväksyneet (ehkä siihen jopa kannustaneet) ylemmät upseerit pesivät kätensä koko jutusta. Oli myös varmasti oikeassa siinä, että jos osat olisivat olleet toisinpäin niin jenkkien ollessa vankina kidutus ei olisi jäänyt juoksutukseen pussi päässä.
Ilmeisesti ainoa keino estää hirmutyöt, on tunnistaa potentiaalinen tekijä ajoissa. Ongelma on se, että tietyt organisaatiot nimenomaan haluavat vallanhaluisen luonteen omaavia ihmisiä palvelukseensa, koska vallanhaluiset ihmiset ovat usein tehokkaita työntekijöitä. Heillä on voimakas persoona, ja he saavat paljon aikaan. Sopiva luonnehäiriökin voi olla eduksi. Erilaisissa turvallisuustehtävissä on tämän tyyppisille ihmisille aina käyttöä. Ei keskitysleirien vartijoiksi valittu keitä tahansa nuoria tyttösiä. Organisaatio tiesi, millaisia ihmisiä se halusi.
Yksi ongelma on se, että tietynlaiset olosuhteet tuovat ihmisissä esille piirteitä, joita ei normaalioloissa huomata. Keskitysleirillä julmuuksiin syyllistynyt Irma Grese oli tavallinen nuori nainen - ehkä ronski luonteeltaan, mutta ei sen kummempaa. Hän pyrki sairaanhoitajaksi, mutta häntä ei hyväksytty. Jos keskitysleirejä ei olisi ollut, tai jos Grese olisi päässyt sairaanhoitajaksi, emme olisi todennäköisesti koskaan kuulleetkaan hänestä. Luonteeltaan samanlaisia nuoria naisia on todennäköisesti ollut tuhansittain, mutta kohtalo ei ole määrännyt heitä tappajiksi.
Mistä voimme tietää, kenen sisällä on Irma Grese, joka vain odottaa esille tuloaan? Mistä me itse kukin tiedämme, millaisia sadisteja meistä voi tulla, kun olosuhteet ovat sopivat?
Oikealla kasvatuksella ehkä saataisiin positiivisia tuloksia aikaan, koska kasvatuksessa tehdyt virheet kopioituvat vääristyneenä sukupolvien päähän. Isä tai äiti kasvattaa lapsensa tietyllä tavalla väärin, mistä seuraa, että lapsen luonne kieroutuu, ja hän puolestaan aikanaan kasvattaa omat lapsensa tietyllä tavalla väärin jne. Miten tämän kierteen voisi katkaista, koska usein ”väärin kasvattamisessa” on kyse hienovaraisista asioista, joita ei edes huomaa. Omassa suvussani olen pannut merkille sen, että joka toinen sukupolvi on kasvattanut lapsensa ankarasti ja joka toinen sallivasti. Kärjistäen sanottuna joka toisen sukupolven isät ovat olleet perhetyranneja, joiden lapsista on tullut liian sallivia kasvattajia, joiden lapsista puolestaan taas on tullut perhetyranneja. Minä edustan sallivan kasvatuksen sukupolvea. Ei tämä nyt ehkä aivan näin kaavamaisesti mene, mutta jotain tämän suuntaista olen ollut havaitsevinani.
”At the time, they had killed some marines of ours, burned their bodies and cut off their heads and dragged them through the streets like they were trash"
Jos oma työtoverini joutuisi tuollaisen kohtelun kohteeksi, ja tuntisin hänet henkilökohtaisesti, pääsisi raakuus sisälleni aivan samalla tavalla kuin tuolle mimmille kävi. Voisin ihmetellä samalla tavalla miksi kohtelemme heitä niin lempeästi.
The Stanford Prison Experiment
http://www.youtube.com/watch?v=sZwfNs1pqG0
Vangithan selvisivät ilman pysyviä vammoja eikä heitä edes kidutettu erityisen julmasti. Jolleivat amerikkalaiset olisi olleet siitä vastuussa tuo juttu olisi tuskin edes ylittänyt uutiskynnystä. Mitä myötätuntoon tulee niin en pidä mitenkään omituisena sitä että ihminen ei tunne sitä entisiä vihollisiaan kohtaan.
Joo ei se tee vielä sosiopaatiksi, jos on jossain tärkeässä sisäryhmässä, kuten vartijana, vieläpä armeijassa (merijalkaväkihän kuuluu siinä olevan identiteettiin aika voimakkaasti). Sitten hieman pelleilee vankien kanssa peer bressuren takia. Tai sitten yksinkertaisesti käskytettiin ja suurin osa ihmisistä tekee auktoriteetin käskystä sitä, mitä luonnollisesti ei tee. Tämän jälkeen joutuu syntipukiksi, kun ylemmät upseerit pesee kädet. Se näyttänee sosiopaattimaiselta, mutta ihan normaalitkin ihmiset syyllistyvät samaan.
Ja kyseiset äidit eivät suinkaan hylpää lapsiaan, kuten jotkut venäläiset roskikseen tai vauvanjättöpisteeseen, vaan ihan MUUTAMAKSI tunniksi valvottuun lasten leikkipuistoon. Se on ihan ymmärrettävää jos leikkipuiston säännöt vähän tuppaa unohtumaan, jos on kasvatettavana pikkuriiviöitä parhaassa uhmaiässä. Ei se sitä tarkoita, etteikö rakastaisi omia lapsiaan, vaikka haluaisi hetken omaa rauhaa.
Vähän enemmän psykologista pelisilmää ennen kuin mennään sanomaan jotain joksikin vaikka se voi olla jotain muuttakin...
Tiedemies:
"Kuten hän itsekin sanoo, kuvissa esiintyneet vangit olivat (oletettavasti/epäillysti, mutta tällä ei ole väliä) tappaneet Englandin maanmiehiä ja ehkä jopa tuttuja."
Roskaa. Lynndie England oli kirjuri, joka tunsi Charles Granerin (pääsadisti) ja päätyi tämän vuoksi sattumalta tekemään mitä teki. Ruumiiden polttaminen ja köyden jatkoksi ripustaminen liittyy (kai) Fallujan tapaukseen, jossa PMC:n miehet joutuivat väijytykseen. Heidät ammuttiin ja käsiteltiin em. tavalla. Abu Ghraibin vangit olivat käsittääkseni suurimmaksi osaksi "tavallisia" krimejä, alemman tason epäiltyjä ja "laahusnuotalla" pidätettyjä epäiltyjä. Korkean prioriteetin vangit "prosessoitiin" muualla. Kuvitteletko, että oikeasti tärkeät vangit annettaisiin ensiksi Abu Ghraibin punaniskaisille urpoille? Luulen, että England ei egosyistä halua katua mitään ja kippaa koko sodan julmuudet Abu Ghraibin vankien niskaan.
"Ja lopulta se, että miehet pakotettiin seisoskelemaan tai juoksemaan alastomina ja nöyryytettiin, oli todella kesyä sen rinnalla, mitä samaiset henkilöt olisivat tehneet esim. Englandille itselleen, jos tilanne olisi ollut toisinpäin."
Ks. Jessica Lynch
, Manadel al-Jamadi
ja Abu Ghraib.
Kaltaisesi puukottavat ihmisoikeuksia selkään molemmin käsin.
Oikeasti, siis puukotan ihmisoikeuksia selkään jos totean että sota raaistaa ihmisiä ja ettei Englandin psykopatiasta näytöksi kelpaa se että hän esiintyy muutamassa kuvassa nöyryyttämässä vankeja, ja että hän jälkikäteenkin selittää asiaa vihollisten vielä raaemmilla tempauksilla?
En edes kyseenalaistanut Englandin ja kumppanien tuomioita. On käytännössä kiistaton tosiasia, että mitään tuomiota ei olisi annettu jos kuvat eivät olisi päätyneet julkisuuteen. En edes todennut mitään siitä oliko se toivottavaa vai ei.
Psykopaatiksi leimaaminen ei ole asiallista koska se antaa ymmärtää ettei kukaan normaali ihminen voisi syyllistyä tuollaiseen. Kyllä voisi, ja siksi näistä rikoksista pitää puhua asiallisemmin. Psykopaatit, siis oikeat psykopaatit, eivät kuulu yhteiskuntaan vapaalle jalalle vaan jonnekin koppiin lopuksi iäkseen, ihan riippumatta rikoksesta. Onneksi he ovat erittäin harvinaisia.
Lisään vielä tämän: nuo Abu ghraibin sikailijat saivat useamman vuoden tuomioita. Enemmän kuin vastaavista rikoksista saisi jos Suomessa siviilivankilassa tapahtuisi samaa. Rangaistukset olivat aivan älyttömän kovia, pelkkä epäilyttävässä kuvassa esiintyminen toi yli vuoden tuomion. Ei ole yllättävää jos tällaisessa tilanteessa tuomittu kokee tulleensa epäreilusti tuomituksi eikä halua esittää katuvaa. Ei sekään tee ihmisestä psykopaattia.
Minusta se, että tällaista psykopaattileimaa käytetään, mitätöi koko jutun, eli että ihmisoikeuksia on ihan helppo puolustaa kun jos joku niitä rikkoo, niin sehän on psykopaatti.
Naisten narsismi ja/tai psykopatia on vaikeammin tunnistettavaa. Onhan ao piirteet tietyssä mielessä hyvin naismaisia piirteitä.
Ajatellaanpa vaikka Iines Ankkaa. Eukko pyörittää kahta sulhasta miten sattuu, suuttuu sydänjuuriaan myöten ihan olemattomistakin asioista, lyö käsilaukullaan hyvin, hyvin herkästi. Jne... Esimerkki on toki haettu sarjakuvamaailmasta, mutta Iineshän on siinä maailmassa se Thö Tyypillinen Nainen.
Jos mies käyttäytyisi edellä kuvatun "naismaisesti" niin kyllä hyvin helposti häntä alettaisiin miettimään hyvin potentiaalisena psykopaattina/narsistina...
Psykopaattileima on lohdullinen, koska se vetää pysyvän rajan 'kunnon ihmisten' ja 'ihmispetojen' väliin. Tämä yhtäältä imartelee taviksia ja toisaalta tarjoaa selityksen käsittämättömille teoille.
TM on oikeassa. Hirveyksiin pystyy suurin osa ihmisita. SS-miehet olivat paaosin ihan tavallisia ihmisia.
Filosofi Hanna Arendt on kiinnittanyt huomiota tahan tavallisen ihmisen pahuuteen.
Matruuna nyt näkee psykopaatteja joka nurkan takana. Liekö uskaltaa pankissa asioida, ettei joudu tiskillä psykopaatin käsittelyyn. Pankin työntekijäthän raakataan tämän blogin mukaan psykopaattiseulan läpi, sillä tavalla että nimenomaan paykopaatit pääsevät töihin. Pankissa kun duuni usein joudutaan aloittamaan ruohonjuuritasolta, niin blogin oletusten pitäessä paikkansa tiskillä asiakasrajapinnassa istuu joukko psykopaatteja.
Muutenkin täällä vedetään usein mutkia vähän liian suoraksi ja operoidaan 0/1 -akselilla. Maailma on mustavalkoinen, on hyviä ja pahoja, kuin amerikkalaisessa elokuvassa. Harmi jos konservatismi typistyy tällaiseksi ehdottomuudeksi.
Tiedemies:
"Oikeasti, siis puukotan ihmisoikeuksia selkään jos totean että sota raaistaa ihmisiä ja ettei Englandin psykopatiasta näytöksi kelpaa se että hän esiintyy muutamassa kuvassa nöyryyttämässä vankeja, ja että hän jälkikäteenkin selittää asiaa vihollisten vielä raaemmilla tempauksilla?"
Mielestäni Lynndie England on todennäköisemmin kovaluontoinen kusipää, kuin psykopaatti. Hän oli nuorena hurjaluontoinen poikatyttö, joka kärsi "selektiivisestä mutismista". Ilkeä ihminen kutsuisi häntä "umpimieliseksi juntiksi".
Luulen että hän katsoi päässeensä mukaan "kovien poikien leikkeihin" ja tiimipelaajana omaksui porukan asenteet. En usko, että Englandin tehtävissä palveleva "raaistui" kummemmin. Tosin wikipedian mukaan hän kärsii PTSD:stä ja masennuksesta. Luulen, ettei hänellä kuitenkaan ole erityisen hirveitä rintamakokemuksia toisin kuin esim. "Marlboro Marinella" ,joka on/oli todella pahasti sekaisin.
Mielestäni 372. sotapoliisikomppanian toimien motiiveja ovat sekä laittomien käskyjen noudattaminen että "normaali" degeneroituminen Abu Ghraibin olosuhteissa. Mielestäni vähättelit Abu Ghraibin menetelmiä, siksi kirjoituksesi pisti vihaksi. (Oletettavasti) liberaalin tyypin "should know better". Esimerkiksi Ivan Fredericksin wiki-sivulla näkyvä viritys pystyy tukehduttamaan miehen.
Summa summarum: tuomitut olivat sotarikollisia ja sotalaki on epäoikeudenmukainen hehtaaripyssy, jonka tarkoitus on lopettaa karkuruus, degeneraatio tai vastaava yksiköissä, ei niinkään jakaa yksilöllistä oikeutta. Mielestäni sotarikollisten psykopaateiksi haukkumisesta ei tarvitse vetää pultteja. Sotapoliisit olivat tietenkin oikeudessa valokuvien vuoksi. Shit happens. "Military justice is to justice, what military music is to music".
CS, täälläpäässä arvio Lynndie Englandista on yksinkertaisesti "kovaluontoinen kusipää". Vähän niinkuin Irma Grese.
Sekä Gresestä että Englandista olisi todennäköisesti toisissa olosuhteissa tullut jotain aivan muuta. Nyt toinen heistä päätyi hirsipuuhun ja toinen sotaoikeuteen.
Ei Gresekään ollut psykopaatti, vaan ainoastaan umpimielinen juntti. Mutta anna tällaiselle ihmiselle sopiva tiimi, rajaton valta ja dehumanisoi vallan kohteet, niin mitä tahansa voi tapahtua.
Vähemmän tunnettua on, että keskitysleireiltä hakeuduttiin myös vapaaehtoiseksi rintamille. Monien vartijoiden psyyke ei yksinkertaisesti kestänyt vankien kiduttamista ja rääkkäämistä, vaan he halusivat pois sieltä ja rintamalle, "oikeaan" sotaan.
"Miehen sydämettömyys sattuu yleensä vain lähipiiriin. Mutta naisen sydämettömyys sattuu kaikkein pahimmin kaikkein heikoimpiin - lapsiin."
Myös hullut ja tunteettomat isät saavat yllättävän paljon vahinkoa aikaan nimenomaan lapsilleen (varsinkin jos äiti on myös pahoinpideltyjen listalla tai muutoin liian heikko puolustaakseen lapsiaan). Oli kumpi tahansa vanhempi vihaava ja väkivaltainen, silloin kun väkivaltaisuus ja julmuus on kotona esiintyvää sorttia (tämä on se ihmistyyppi joka ei baarissa vedä tuntemattomia turpaan vaan kotona lähipiiriä kaikessa salassa ja hiljaisuudessa), on se lasten kannalta erittäin vaarallista.
Post a Comment