Ruukinmatruuna on useaan otteeseen kirjoittanut luonnonvarakirouksesta ja siitä, miten rikkaat luonnonvarat eivät tosiasiallisesti ole siunaus vaan hirvittävä kirous, ja miten rikkaat luonnonvarat tuomitsevat yhteiskunnan kehitysmaaksi.
Suomi on säästynyt toistaiseksi tältä kiroukselta. Suomen luonnonvarat ovat metsiä lukuunottamatta varsin köyhät, ja Suomi on teollistunut luonnonvaroistaan huolimatta, ei niiden ansiosta. [Itse asiassa yksikään valtio ei ole ikinä teollistunut luonnonvarojensa ansiosta.]
Mutta Suomen luonnonvarat, vaikka ovatkin köyhät, ovat kuitenkin ekstensiiviset - meillä on valtavia malmioita, jotka ovat pitoisuuksiltaan alhaisia. Kuitenkin kun maailmalla alkavat hyvälaatuiset ja helposti hyödynnettävät luonnonvarat loppua, katseet käännetään kohti niitä heikompilaatuisia ja laajempia - ja maailman katseet ovat nyt kääntyneet Suomeen. Meille on perustettu koko joukko uusia kaivoksia.
Ruukinmatruunan pitäisi metallurgina olla asiasta ylpeä. Mutta hän ei ole. Siihen on syynsä.
Ja varsin ikävällä tavalla nyt on tapetilla ollut Talvivaara. Talvivaaran nikkelikaivos on noussut otsikoihin hämäräperäisen kuolemantapauksensa sekä suruttoman saastuttamisensa takia. Siellä nimittäin on pilattu muutama järvi aivan samaan tapaan kuin jossain kehitysmaissa - täydellisellä piittaamattomuudella. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö myöntää, ettei yhtiö ole osannut arvioida sulfaattipäästöjen määrää. Toteutuneet päästöt ovat olleet 60-kertaisia arvioihin verrattuna. Läheinen järvi on muuttunut suolaiseksi kaivoksen natriumsulfaattijätteestä.
Talvivaaran kaivoksen malmi sisältää nikkeliä, sinkkiä, kuparia, kobolttia, mangaania ja uraania. Suunnitellulla vuosituotantokapasiteetilla 50 000 tonnia nikkeliä, kaivos tuottaa myös 90 000 tn sinkkiä, 15 000 tn kuparia, 1800 tn kobolttia sekä uraania, jos Talvivaara saa uraanin talteenottoluvan. Kaivos tuottaa tällä hetkellä pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä, mutta myös kobolttia. Vuonna 2012 kaivoksen on tarkoitus aloittaa kuparin talteenotto sekä uraanin erotus. Suunnitelmissa on myös jonkinlainen joint-venture-projekti mangaanin osalta.
No. Talvivaarassa sijaitsee yksi maailman suurimpia nikkelisulfidiesiintymiä. Ja aina kun ruukinmatruuna kuuulee sanan "sulfidi", hän nostaa tuntosarvensa ylös. Se nimittäin viittaa rikkiin, joka on ikävänlainen ympäristömyrkky. Siksi, että rikkiatomi muistuttaa kovasti happiatomia, aivan kuin arseeni typpeä. Ja juurikin nuo sulfaattimuotoiset rikkipäästöt ovat ympäristönpilaamisen taustalla.
Meno on ollut aivan kuin kehitysmaissa. Saasteen talteenotto ja jälkihoito nimittäin tulee kalliiksi. On paljon halvempaa ja helpompaa kaataa kaikki luontoon. The solution of pollution is dilution. Ja nyrkkisääntö on, että mitä ulkomaisempi ja kansainvälisempi jokin alkutuotannon harjoittaja on, sitä vähemmän se välittää kohdemaansa luonnosta tai ihmisistä ylipäänsä.
Alkutuotantoa, kuten kaivostuotantoa, voidaan harjoittaa ihan millaisessa kehitysmaassa tahansa, kun taas teollisuustuotantoa ja jalostusta ei, osaamisesta puhumattakaan. Ja itse asiassa korruptoitunut kehitysmaahallinto on eduksi alkutuotannon harjoittamiselle: mitä korruptoituneempi kleptokratia on kyseessä ja mitä köyhempi ja kurjempi väestö, sitä helpompaa on harjoittaa kaivostoimintaa, maataloutta, plantaaseja jne.
Mistä päästäänkin arveluttavaan ajatukseen. Me tiedämme, miten Chilessä kävi 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla. Chile on yksi maailman rikkaimpia kupariesiintymävaltioita. Ennen vuoden 1973 vallankumousta Chile oli vahvasti teollistuva ja keskiluokkaistuva yhteiskunta. Kiitos Allenden aiheuttaman katastrofin ja Pinochetin sekä Chicagon poikien aiheuttaman vastakatastrofin, Chile syöksyi sellaiseen tuhoon ja köyhtymisen kierteeseen, josta se ei ole kuunaan toipunut. Keskiluokkaistuvasta toisen maailman maasta tuli kolmannen maailman kehitysmaa, kiitos taloudessa noudatettujen uusliberalististen oppien ja reformien, jotka tuhosivat Chilen keskiluokan täysin.
Josta voidaan tehdä kysymys, jota ei saa tehdä.
Oliko Chicagon poikien tosiasiallinen tavoite tuhota Chilen yhteiskunta, sen keskiluokka ja kansallisomaisuus - ja syöstä Chile kehitysmaadiktatuuriin? Niin, että sen tuotantojakauma muuttuisi jälleen alkutuotantovaltaiseksi ja että sieltä saataisiin halvalla ja helposti kuparia seurauksista piittaamatta?
Onko sama käynnissä myös Suomessa - ja kaikkialla siellä, missä on hyödyntämättömiä ja köyhiä mutta olemassaolevia luonnonvaroja? Eli että deindustrialisoidaan kyseiset maat, tuhotaan niiden elinkeinorakenne ja keskiluokka - niin, että maat muuttuvat kehitysmaiksi, ja näin päästään harjoittamaan alkutuotantoa ja huseeraamaan miten halutaan kenenkään estämättä ja seurauksista piittaamatta?
Merkit ovat pahat, mutta ne ovat yhtä kertovat kuin cirrukset länsihorisontissa.
Ehkäpä vain silloin, jos jokin malmio löytyy, on paras pitää turpa ihan tiukasti kiinni eikä kertoa asiasta kenellekään. Seuraukset voivat olla todella tuhoisat luonnonvarakirouksen kautta.
Wednesday, March 28, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)


28 comments:
Jos hallintoamme on uskominen, niin ei Suomessa jatkojalostusta osattaisi kuitenkaan. Tarvittaisiin ulkomaalaisia investointeja, ulkomaalaista asiantuntemusta ja ennen kaikkea ulkomaista työvoimaa. Parempi siis, että otetaan rahat, jos joku maasta viitsii maksaa, ja annetaan niiden sitten huseerata ketkä osaavat.
Luonnonvarakirousta on liioiteltu. Kausaliteetti ei ehkä ole sellainen kuin on väitetty. Ks. tämä artikkeli, jossa referoidaan erästä tutkimusta aiheesta. Lainaus:
But the new report in Science argues that the causation goes in the opposite direction: The conflicts and bad policies created the heavy dependence on exports of natural resources. When a country’s chaos and economic policies scare off foreign investors and send local entrepreneurs abroad to look for better opportunities, the economy becomes skewed. Factories may close and businesses may flee, but petroleum and precious metals remain for the taking. Resource extraction becomes “the default sector” that still functions after other industries have come to a halt, according to the authors, C. N. Brunnschweiler of the Swiss Federal Institute of Technology and E.H. Bulte of the Oxford Center for the Study of Resource-Rich Economies.
They find that the curse vanishes when they look not at the relative importance of resource exports in the economy but rather at a different measure: the relative abundance of natural resources in the ground. Using that variable to compare countries, they report that resource wealth correlates with slightly higher economic growth and slightly fewer armed conflicts.
-----
Itse asiassa yksikään valtio ei ole ikinä teollistunut luonnonvarojensa ansiosta
Väärin. Jos Englannissa ei olisi ollut suuria kivihiilivarantoja, teollista vallankumousta ei olisi ehkä tapahtunut ollenkaan.
Ennen vuoden 1973 vallankumousta Chile oli vahvasti teollistuva ja keskiluokkaistuva yhteiskunta. Kiitos Allenden aiheuttaman katastrofin ja Pinochetin sekä Chicagon poikien aiheuttaman vastakatastrofin, Chile syöksyi sellaiseen tuhoon ja köyhtymisen kierteeseen, josta se ei ole kuunaan toipunut. Keskiluokkaistuvasta toisen maailman maasta tuli kolmannen maailman kehitysmaa, kiitos taloudessa noudatettujen uusliberalististen oppien ja reformien, jotka tuhosivat Chilen keskiluokan täysin.
Siis täh? Chilehän on latinalaisen Amerikan vauraimpia maita ja HDI:llä mitaten maanosan kehittynein. Tulonjako on toki epätasainen, mutta ei sen enempää kuin muissa alueen maissa.
Mikä ihmeen Chilen kehitysmaadiktatuuri ja syöksykierre?
Jos katsoo talouskasvua, niin ei se ollenkaan huonolta näytä. Allendesta alkoi syöksy ja diktatuurin alkuvuodet olivat sekasortoa, mutta 1980-luvun alun jälkeen Chile on suoriutunut muuta latinalaista Amerikkaa paremmin:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:GDP_per_capita_LA-Chile.png
Ota huomioon se, että Chile on edelleen Etelä-Amerikan rikkain valtio huolimatta sen vallankumouksista. Eli ei ihan yksyhteen mene teoriasi luonnonvarakirouksesta ja "uusliberalismista" Muista se myös, että Australiassa on suhteellisen mittavaa kaivostoimintaa, ja se on suhteellisen vauras valtio.
Valitettavasti Suomi on sen verran pieni valtio, että tälläinen olisi jossain määrin jopa mahdollista, mutta onneksi olemme kehittynyt demokratia, minkÄ lähettyvillä on merkittäviä talouskumppaneita ja EU takaa vakaan valuutan, yhteiset korot ja tavaran vapaan liikkuvuuden. ChileltÄ puuttuivat kaikke em. Turvamekanismit.
Suojausta tulisi jo kansallisvarallisuuden turvaamisen nimissÄ jatkaa siten, ettÄ kaikki esiintymÄt kuuluisivat valtiolle ja niitÄ vain vuokrattaisiin eteenpÄin. TÄllÖin vÄÄrinkÄytÖkset olisivat peruste sopimuksen irtisanomiselle ja kansalaiset hyÖtyisivÄt malmin arvosta paremmin.
Millään taholla ei ole järjestelmällistä suunnitelmaa tuhota Suomea tai oikeastaan mitään muutakaan maata.
Yritykset ja ihmiset yrittävät pärjätä vain mahdollisimman hyvin.
Kaivosalasta, Talvivaara on suomalainen kaivos ja se on hoitanut ympäristökysymykset paljon huonommin kuin ulkomaalaisomisteiset kaivokset.
Puolimieli ja pjt, se BKT on vain puolet totuudesta.
Kun katsotte Chilen gini-indeksiä, se kertoo loput. Se nimittäin on koko eteläisen Amerikan jyrkin.
Chilen kansa on jakautunut rajusti upporikkaisiin ja rutiköyhiin, eikä siellä ole keskiluokkaa nimeksikään. Omaisuus on keskittynyt yksien harvojen käsiin, ja kansa on köyhää kuin kirkonrotat. Maan BKT:stä ei tavallinen chileläinen ole kostunut pesoakaan.
Onko ylipäätään ihan välttämätöntä ottaa kaikki mahdolliset malmivarannot käyttöön nyt heti, kunhan vain Suomeen jää edes rippeitä taloudellisesta hyödystä? Voisiko ajatella, että meidän omat jälkeläisemme voisivat joskus olla kiitollisia siitä, että heille on jätetty luonnonvaroja käytettäväksi tehokkaammin omaksi hyödykseen kuin nyt tapahtuu?
Kun katsotte Chilen gini-indeksiä, se kertoo loput. Se nimittäin on koko eteläisen Amerikan jyrkin.
Chilen kansa on jakautunut rajusti upporikkaisiin ja rutiköyhiin, eikä siellä ole keskiluokkaa nimeksikään. Omaisuus on keskittynyt yksien harvojen käsiin, ja kansa on köyhää kuin kirkonrotat. Maan BKT:stä ei tavallinen chileläinen ole kostunut pesoakaan.
Kuten totesin yllä, tulonjako Chilessä on tavanomaista latinalaisamerikkalaista tasoa - ei jyrkin eikä loivin. Ks. tämä vertailu. Chile siis yhdistää maanosalle tyypillisen taloudellisen epätasa-arvon keskimääräistä korkeampaan elintasoon. Chile on keskivertokansalaiselle ehkäpä paras maa asua latinalaisessa Amerikassa, mikä ilmenee myös siinä, että Chilen HDI on maanosan paras. Väite, ettei keskivertokansalainen olisi hyötynyt talouskasvusta on yksinkertaisesti väärä.
Tähän voisi olla ratkaisuna erottaa toisistaan malmiesiintymän omistusoikeus ja malmin louhintaoikeus. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Pitäisi varmaan tehdä niin että malmiesiintymien omistusoikeus sallittaisiin vain suomalaisille, oli tuo suomalainen kuka tai mikä tahansa. Sen sijaan malmin louhintaoikeus voisi olla mahdollista vuokrata myös ulkomaalaiselle yritykselle, jos sille on riittävät perustelut. Hyvä perustelu on suomalaisten työllistäminen ja se ettei tuo mukanaan ulkomaista työvoimaa, korkeintaan pari insinööriä.
Kaivostoiminta on hyvä homma jos se tarjoaa työpaikkoja suomalaisille ja tuo verotuloja. Kaivostoiminnalla tulee kuitenkin olla paikallisten asukkaiden hyväsyntä. Lisäksi kaivosten tulee huolehtia lähistön puhtaanapidosta.
En ole innostunut kaivostoiminnan totaalikiellosta. Se tarkoittaisi vain sitä että jos kaivosta ei perusteta Suomeen, se perustetaan sitten jonnekin Afrikkaan tms. jossa käytetään orjia, lapsityövoimaa, aseistetut vartijat valvovat työntekijöitä, työturvallisuudesta ei välitetä, työajat ovat ylipitkiä, lähistön puhtaanapidosta ei huolehdita...kaikkea tuommoista. Tällöin Suomessa jäisivät työpaikat perustamatta ja tänne tuotaisiin sitä malmia tai jalostetta joka olisi peräisin tuosta kehitysmaakaivoksesta.
Jos kaivoksesta kerätyn malmin mukana tulee uraania niin se on varmaan parempi kerätä talteen ja viedä jalostukseen kuin jättää sinne jonnekin lojumaan.
"Kun katsotte Chilen gini-indeksiä, se kertoo loput. Se nimittäin on koko eteläisen Amerikan jyrkin."
Ei lähellekään.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_income_equality
Chile 52 %. Samassa lukemassa Nicaragua, Paraguay, Meksiko, Panama. Matalampia Argentiina (46 %), Venezuela (44 %), Uruguay (42%). Korkeampia Brasilia, Guatemala, Belize (54 %), Bolivia (57 %), Kolumbia, Honduras (58 %).
Ja kuten tuolla toiset jo huomauttivat, HDI-indeksillä Chile pärjää oikein hyvin.
Se on siis erittäin huonosti valittu esimerkki luonnonvarakirouksen vaikutuksista. Chileläisten suurin ongelma taitaa olla se, että mitä elefantitkin nyt heistä ajattelevat kun gini-kerroin.
No nykypolitiikkahan mahdollistaa täysin juuri tuollaisen todellisen, oikean, vakavan ympäristön sotkemisen. Hiilidioksidia pelätään enemmän kuin putoavaa taivasta Galliassa, kaikka muutahan saa kylvää elohopeaa myöten vapaasti ympäristöön (kun ne eivät ole hiilidioksidia).
Sanokaa kyllä vihreille, jos haluatte täydellisen luonnontuhon jatkuvan.
deindustrialisoidaan kyseiset maat, tuhotaan niiden elinkeinorakenne ja keskiluokka - niin, että maat muuttuvat kehitysmaiksi
1800-luvulla teollinen vallankumous tuhosi keskiluokkaa hyvää tahtia Euroopassa. Ongelmien lieventämiseksi ylijäämäihmisiä passitettiin Amerikkaan, Afrikka kolonialisoitiin teollisuuden ylijäämätuotteiden markkina-alueeksi (teollisuutta sinne ei viety tarkoituksellisesti). Intian kilpaileva teollisuus tuhottiin, jotta Intiasta saatiin markkina-alue. Kiinaa painostettiin markkina-alueeksi oopiumilla.
Irakista saa viedä öljyä, kun ensin allekirjoitusbonuksena maksaa sopimuksesta 150 miljoonaa dollaria ja viejä saa pitää korkeintaan 2 dollaria per barreli itsellään. Korkeintaan, koska tuostakin summasta pidetään tarjouskilpailu, joita on voitettu jollain 1.5 dollaria per barreli hinnalla.
Suomi ei ole itsenäinen maa kuten Irak vaan lainsäädäntöä sanellaan/ ostetaan Washingtonista. Pane raha sisään poliitikkoon ja laki tulee ulos.
Kaivokset ovat nykyään aika automatisoituja, joten ne eivät työllistä. Onneksi, sillä malmi on usein myrkyllistä.
Raaka-ainekupla puhkeaa aika tarkalleen tämän vuosikymmenen lopussa.
Kuparin kysyntä romahtaa tulevaisuudessa, koska se korvataan hiilikuidulla sähkömoottoreissa ja -johdoissa.
Norjan malli missä valtio on saanut ihan kivan rahaston öljystään vaikuttaa hyvältä. Miksei sitä samaa voisi soveltaa kaivostoimintaan. Ei myöskään olisi kovin iso homma perustaa Suomalaisia firmoja hyödyntämään näitä esiintymiä, pelkästään tarvittavan infran rakentaminen toisi työtä ja tekemistä monelle ja osaaminen meillä takuuvarmasti on, ei siinä mitään ylikansallisia tarvita. Mielestäni tämä nykyinen kaivoslaki on varsin syvältä.
"Ei myöskään olisi kovin iso homma perustaa Suomalaisia firmoja hyödyntämään näitä esiintymiä..."
Mutta jos joku pekkaperä sitten kehittää tekniikan jolla voi hyödyntää kahden euron arvoista esiintymää, niin pian ilmestyy porukkaa, joka löytää juuri tältä alueelta korvaamattomat luontoarvot joita ei ole missään muualla, ja touhu on ehdottomasti lopetettava ja kiellettävä. Sen sijaan alueen ihmisten tulisi työllistyä matkailulla.
Kaivoksen perustaminen vaatii valtavasti pääomia. Kestää varsin kauan ennen kuin sijoitukselle alkaa tulemaan tuottoa.
Malmin etsintäkin on kallista.
Kuinka moni teistä olisi valmis laitamaan julkisia rahoja epävarmaan kohteeseen.
Suomessa valtio omistaa malmit ja muut kaivanteet, ei maanomistaja. Kuitenkin kuka tahansa voi tehdä valtauksen, mutta ja valtauksessa kaivanteet siirtyvät valtaajanomaisuudeksi.
Kuitenkaan valtaus ei takaa oikeutta perustaa kaivoksen. Viranomaise6t voivat kieltää kaivoshankkeen.
Esim. uraanikaivos vaatii eduskunnan hyväksynnän.
RM:n ja muiden parjaama Talvivaarankaivos on suomalaisten perustama ja pääosin suomalaisten omistama. Muut suuret kaivokset ovat ulkomaalaisomisteisia ja niissä ei ole ongelmia ole ollut.
Ovatko suomalaiset ahneempia ja välinpitämättömämpiä kuin ulkomaalaiset vai katsovatko viranomaiset suomalaisten touhuja läpi sormien?
Luonnonvarakirous on täydellinen myytti, jolla ei ole mitään tieteellistä tai historiallista pohjaa. Yleensä luonnonvaroja omaavat maat ovat pärjänneet hieman paremmin, kuin ne saman kulttuuripiirin maat, joilla ei ole ollut. Esim. Norja vs. muut Pohjoismaat tai öljyä tuottavat arabimaat vs. muut arabimaat.
Jälleen kerran vetoan siihen, että et kirjoittaisi asioista, joista et ymmärrä mitään.
Uskoisin, että asia on myös valtion tasolla huomattu. Kevään aikana valtion omistajayhtiö Solidium on kasvattanut merkittävästi omistuksiaan kotimaisissa kaivos- ja prosessointiyrityksissä.
Valtio omistaa nyt:
31 % Outokumpu
5,5 % Outotec
40 % Rautaruukki
8,5 % Talvivaara
Väärinkäsitysten välttämiseksi: minä en parjannnut Talvivaaraa, enkä muutakaan kaivosfirmaa. Kommenttini kulkei yleisellä tasolla. Olisi toivottavaa että olisi lisää suomalaisia yrityksiä jotka olisivat kiinnostuneita kaivostoiminnan pyrittämisestä.
Ennen 1990-lukua oli suomalaisia yrityksiä jotka toimivat kaivosalalla. Jostain syystä yrityset luopuivat kaivostoiminnasta ja myivät alan toimintojaan ja sitä kautta osaamistaan, jotka sitten päätyivät ulkomaisille firmoille. Joskus 1980-90-lukujen vaihteessa varmaan oletettin että kaivostoiminta on so last season ja että koko ala joutaa kadota. Oletettiin että tilalle tulee tietoyhteiskunta ja kaikki IT-alan ihanuudet ym. hightechia. Kaivosalan koulutusta supistettiin radikaalisti jne.
Luonnonvarakirous pätee jonkin maan kohdalla silloin jos sillä on merkittäviä luonnonvaroja jotka muodostavan merkittävän osan kansantaloudesta ja jonka kansatalous on hyvin yksipuolinen. Jo pelkästään kyseisen luonnonvaran markkinahintojen vaihtelut vaikuttavat- Jostain syystä kyseinen maa ei pysty tai halua jalostaa niitä. Tällöin se vaan kerää ja siirtää luonnonvaroja muualle, jossa ne sitten jalostetaan. Tilannetta pahentaa se jos maa on epädemokraattinen ja korruptoitunut. Mikäli luonnonvaroja omaava maa jatkojalostaisi luonnonvarojaan, se hyötyisi siitä enemmän. Mikäli kansantalous on tarpeeksi monipuolinen, niin luonnonvarakirous jää vaimeammaksi.
Voidaan todeta että jollain arabimaalla on hirveästi öljyä ja kaasua jotka tuovt hirveästi tuloja. Kysymys kuuluu, onko sillä mitään muuta, kuten mineraaleja ja niiden jalostusta? Aika yksipuolista on hankkia tuloja pelkällä öljyn myynnillä. Arabiemiraatit on sentään pyrkinyt kehittämään muitakin elinkeinoja ettei olisi pelkän öljyn varassa.
Juntunen, luonnonvarakirous on fakta, kun puhutaan kehitysmaista.
Nigeria ja Kongo ovat hyviä esimerkkejä. Niillä on valtavat luonnonvarat, mutta maat kuuluvat maailman viheliäisimpiin kolkkiin. Voit verrata niiden oloja naapurimaihin, joissa luonnorikkauksia ei ole samassa määrin.
Chilestä ja Etelä-Amerikasta sen verran, että vastaavaa ryöstökapitalismiahan on harjoitettu siellä vähän kaikkialla. Brasiliassa ja muualla myös löhtötaso on ollut paljon alhaisempi kuin Chilessä.
Chicagon koulukunnan hömpän tukeminen Chilen talouskasvuun vedoten on aivokuollutta toimintaa.
Kehittyneissä maissa luonnonvarojen käytön suhteen on oltava tarkka. Voitot menevät helposti yhtiöille, ihan sama mistä tulevat, ja ympäristöhaitat jäävät paikallisten riesaksi. Valitettavasti globaali talousjärjestelmä ja talosuvaikeudet kannustavat huoraamiseen ja aina halvemmalla hinnalla...
Matruuna ei liene aivan väärässä.
Islannillakin taisi käydä vähän köpelösti alumiinibisneksen kanssa... Enemmän tai vähemmän olemme kaikki islannin tiellä. Luonnonvarojen riisto on vain yksi puoli kokonaisuutta.
"
Luonnonvarakirous pätee jonkin maan kohdalla silloin jos sillä on merkittäviä luonnonvaroja jotka muodostavan merkittävän osan kansantaloudesta ja jonka kansatalous on hyvin yksipuolinen."
Ei pidä paikkaansa. Luonnonvarakirous pätee maissa, joissa ei ole kehittynyt kelvollista hallintoa, Nigerian ja Kongon tapaisissa kehitysmaissa.
Botswana taas on hyötynyt suuresti rikkauksistaan, joista on yksipuolisen riippuvainen koska heillä on ollut vakaa hallinto ja rehellisiä poliitikkoja.
Saudi Arabia on täysin yksipuolisesti riippuvainen öljystä, mitä ilman se muistuttaisi Jemeniä. Nyt se on vihoviimeinen taantumuksen linnake, mutta sentään vauras sellainen.
Botswanan menestystarinalla voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että maan väestö koostuu 90% yhdestä etnisestä ryhmästä, swanoista. Ei ole etnistä kiistelyä timanttituloista. Ikävä kyllä Botswanan karmeat HIV-luvut kuormittavat maan terveydenhuoltobudjettia. Yksi keskeinen syy karmeisiin HIV-lukuihin on rinnakkaissuhteiden yleisyys, mihin on puututtu oikein valistuskampanjoin. Kaikesta huolimatta Botswanan elintaso on itäeurooppalaisella tasolla, mikä on poikkeuksellista saharaneteläpuolisessa Afrikassa.
On olemassa semmoinen termi kuin Hollannin tauti. Kuitenkin Hollannissa oli varmaankin hyvä hallinto eikä mitään kehitysmaatyylistä epädemokratiaa, korruptiota eikä nepotismia.
Huono hallinto tietysti pahentaa luonnonvarakirousta. Hyvässä hallinnossa ei ole niin suurta riskiä siihen. Paha yhdistelmä on siis siinä mikäli on sekä huono hallinto että yksipuolinen kansantalous.
Tuo etnisten kiistojen ongelma kehitysmaissa on vaiettu tabu. Afrikan rajat on vedetty siirtomaaaherrojen toimesta. Nigeria lienee maailman monikulttuurisin valtio. MItä on politiikka Nigeriassa? -Oman heimon asian ajamista. Tämä on tärkeä osasyy siihen, miksi Länsimaiset firmat pystyvät riistämään maata yhdessä paikallisten korruptoituneiden poliitikkojen kanssa.
Lisäksi kansallisvaltioiden muodostaminen on käytännössä mahdotonta. En ryhtyisi kannustamaan sellaiseen, koska historia osoittaa, että kansallisvaltioiden syntyä komppaavat aina kansanmurhat.
Itse veikkaan, että ainoa tapa yhdistää näin hajanaiset valtiot edellyttää aika autoritaarista politiikkaa. Pitäisi luoda keinotekoisia identiteettejä. Panafrikanismi ei ole tällaisena toiminut, koska se on liian laaja ja perustuu liiaksi "valkoisen miehen" syyttämiselle.
Talvivaaran tuhoja on kyllä käsittääkseni liioiteltu mediassa,eivät kaikki järvissä olevat vaahdot johdu Talvivaarasta. Itse Tavivaaran prosessi on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että se perustuu bakteerien käyttöön nikkelin liuotuksessa. Ei ihme, että on alkuvaikeuksia, hyvä puoli on vähäinen energian tarve.
Ikävä kyllä maamme luonnonvarattomuus ei pidä paikkaansa, enkä nyt puhu malmeista.
En nyt halua asiasta retostella, mutta sanontaan nyt näin sotilaslähteeseen vedoten, että Suomi voisi olla Itämeren Norja.
Minua kiinnostaisi tietää, onko mielestänne luonnonvarojen kansallistamisessa mitään haittaa. Eikö asian pitäisi ollakin niin, että luonnonvarat, joilla on suuri vientimerkitys, kuuluisivat nimenomaan valtiolle, jonka alueella ne sijaitsevat? Mieluummin kuin jollekin ulkomaiselle yhtiölle? Tietysti yhtiö, joka suorittaa poraukset tai louhinnat, saa siitä käyvän korvauksen, mutta kyllähän on ihan paikallaan, että itse aine kuuluu valtiolle. Onko tässä nyt mitään erityisen ”kommunistista”?
Monet kehitysmaiden ongelmathan lienevät johtuneet siitä, että luonnonvaroja ei ole kansallistettu vaan yksityistetty. Iranin pääministeri Mossadegh, joka oli kansallistanut maan öljyvarat 1951, syrjäytettiin 1953 USA:n avulla. Ja paljolti tästä syystä sen jälkeen valtaantullut shaahi oli maassaan varsin epäsuosittu, mikä edesauttoi islamilaista vallankumousta 1978-79. Jos kansallistamisen olisi rauhassa annettu vallita, ei ehkä olisi nyt islamistista Irania...
Boliviassa entinen presidentti Goni oli yksityistämisen ja nykyinen presidentti Evo Morales kansallistamisen kannalla. Arvatkaa vaan, kumpi oli/on kansan keskuudessa suositumpi?
Niin, mitä hyötyä on maan tärkeimmän luonnonvaran yksityistämisestä, varsinkaan ulkomaisille yhtiöille?
Post a Comment