Plutokratia + oligarkia = plutarkia

Ruukinmatruunalta on kysytty, että jos se, että valtio menee takaamaan pankit ja antaa niille avoimen piikin ja mahdollisuudet moraalikatoon, ei ole sosialismia niin mitä se sitten on?. Vastaus on että se ei ole sosialismia, se on plutarkiaa.

Kun plutokratia (rahavalta) yhdistyy oligarkiaan (harvainvaltaan), tulos ei ole sosialismia. Se ei ole edes sosialismia rikkaille ja kapitalismia köyhille. Se on jotain paljon hullumpaa; se on plutarkiaa.

Plutarkia on alunperin amerikkalaisesta poliittisesta retoriikasta syntynyt termi, joka kuvaa tilannetta, jossa yhteiskuntaa hallitsee pieni eliitti, joka koostuu talouseliitin ja poliittisen eliitin symbioosista. Eli päästäkseen valtaan ihmisen täytyy olla joko rikas tai hänellä tulee olla kytköksiä talouseliittiin, ja toisaalta poliittinen eliitti on täysin talouseliitin talutusnuorassa. Plutarkiassa siis hallintoeliitti käyttää valtaa ensisijaisesti talouselämän intressien hyväksi ja hallintoalamaiset ovat pelkkä välttämätön riesa.

Plutarkiaan kuuluvat tyypillisinä tuntomerkkeinä firmasosiaaliturva eli corporate welfare, sekä jatkuvat hallintoalamaisten tylyttämiset. Plutarkia on ikäänkuin hyvinvointivaltion looginen inverssi. Muita tuntomerkkejä ovat valvontakaappaukset (= firmat kaappaavat niitä valvomaan asetetut elimet omaksi intressiryhmittymäkseen) ja hallintapetokset (= johtajat kavaltavat yhteisiä rahoja omaksi hyväkseen). Usein plutarkiassa myös suuryritykset saavat mellastaa miten haluavat, kun taas pienyrityksiä rangaistaan mitä pikkumaisimmalla sääntö-, direktiivi-, lupa- ja lakiviidakolla. Sanotaan, että mitä pankkiryöstö on pankin perustamiseen verrattuna?, ja paras tapa ryöstää pankki on omistaa sellainen - kyllä valtio tulee aina pelastamaan, kun hommat piipivät ja plutarkiassa eletään.

Plutarkiat ovat poikkeuksetta hyvin korruptoituneita, ja korruptio on sitä syvempää, mitä ylemmäs yhteiskunnassa mennään. Oikeastaan plutarkian ja kleptokratian ainoa ero on siinä, että kleptokratia ei enää edes yritä ylläpitää oikeusvaltion kulisseja.

Plutarkian käsite on Yhdysvalloista peräisin, ja Yhdysvallat on viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan muuttunut koko ajan enemmän ja enemmän plutarkiaksi. Sanotaan, että demokraattien ja republikaanien tärkein ero on siinä, että republikaanit ovat miljonäärien puolue ja demokraatit miljardöörien. Ha ha, oli hyvä vitsi. Mutta siinä on puolet totta: Obaman hallintokaudella plutokratia on edennyt entisestään. Mutta plutarkia on hiipinyt takaoven kautta Euroopan unioniinkin - ja Suomeen. Varuskuntien lakkautusjupakka sekä Finnairin bonusskandaali ovat kaikki tyyppiesimerkkejä plutarkiasta.

Lopputulos plutarkiassa on tilanne, jota englanniksi kutsutaan nimellä crony capitalism, "kroniokapitalismi" tai ehkä "hyvävelikapitalismi": menestyminen liike-elämässä riippuu siitä, kuinka läheiset kytkökset firmalla on poliitikkoihin, ja menestyminen politiikassa riippuu siitä, kuinka läheiset kytkökset poliitikolla on liike-elämään. Kroniokapitalismi on erityisen tuhoisaa keskiluokan kannalta, ja johtaa keskiluokan vähittäiseen rapautumiseen ja eroosioon.

Kun valtio lähtee pelastamaan kriisitilassa pankkeja, kyse ei ole sosialismista. Kyse on plutarkiasta. Firmasosiaaliturva, corporate welfare, ei kuulu sosialismiin mutta se kuuluu plutarkiaan. Benito Mussolini kutsui tätä ilmiötä superkapitalismiksi. Mussolini ei ollut tyhmä, ja hän osasi analysoida tilanteen varsin hyvin; hänen lääkkeensä vain oli vielä vahingollisempi kuin itse sairaus.

On selvää, että plutarkia on äärimmäisen tuhoisa ja vastenmielinen sekä vakava hallintomuoto hallintoalamaisten kannalta. Mikä sitten avuksi?

Ruukinmatruunan teesit ovat seuraavat:

1) Kun firma on liian iso kaatuakseen, se on kertakaikkiaan tällöin liian iso. Kun yrityksen koko ylittää tietyn alakohtaisen rajan, se tulee pilkkoa osiin.

2) Pelastetaan ihmiset, ei instituutioita. Firmasosiaaliturva, pankkituet, elinkeinotuet jne ovat kertakaikkisen perverssejä irvikuvia yksilöille tarkoitetusta sosiaaliturvasta. On oikein pelastaa ihmiset, mutta ei firmoja - jos mikä tahansa yritys on mennäkseen nurin, niin menköön. Se kuuluu kapitalismiin.

3) Niillä, joilla on iso palkka ja iso valta, tulee olla myös iso vastuu. Eli finanssilaitosten johtajat pantakoon vastuuseen laitostensa veloista koko omaisuudellaan. Jos lakeja rikotaan, rangaistukset pantakoon täytäntöön aina ehdottomina.

4) Kun valtion omistajaohjauksesta vastaavat tahot laiminlyövät tehtävänsä, valtion omistamilla yhtiöillä on paha taipumus muuttua Finnairin tavoin vatukoiksi sioille ja alttiiksi moraalikadolle. Valtionyhtiöissä omistajanvastuu kireämmäksi ja omistajavastuun laiminlyönnistä säädettäköön rangaistus.

5) Hallintoalamaisille vapaa aseenkanto-oikeus. Kun plutarkia muuttuu sietämättömäksi, hallintoalamaisilla tulee olla oikeus kapinoida tarpeen tullen väkivaltaisesti. Kun yhteiskunnan yläkerrokset joutuvat aivan oikeasti pelkäämään alempiensa kostoa, ne eivät lähde sikailemaan mielinmäärin. Tämä kuulostaa todella kammottavalta buddhalaisen sanomana, mutta silloin, kun hallintoalamaiset eivät enää voi luottaa hallitsijoihinsa, niin onko enää muuta vaihtoehtoa?

Globalisaatio, turbokapitalismi ja uusliberalismi ovat luoneet pohjaa ja avanneet tietä plutarkioiden muodostumiselle ensimmäiseen maailmaan. Aika näyttää, muodostuuko Yhdysvalloista lopullisesti sellainen - ja jos, niin miten myös EU:n ja siinä sivussa Suomen käy.