Kolmas sukupolvi

Vanhan latteuden mukaan haalareista haalareihin on matkaa kolme sukupolvea ja että ensimmäinen sukupolvi luo, toinen ylläpitää ja kolmas tuhoaa. Tällä viitataan siihen, että lukuisat perheyritykset, dynastiat ja sukuyhtiöt luhistuvat kolmannessa sukupolvessa. Ibn Khaldunin mukaan kolme sukupolvea on tyypillinen barbaarihallitsijadynastian maksimikesto. 40% kaikista perheyrityksistä ja hallitsijoissa kaatuu ensimmäisessä sukupolvessa. 30% kaatuu toisessa. Noin 15% kaikista perheyrityksistä ja hallitsijasuvuista kaatuu kolmannessa sukupolvessa. Vain noin 15% kaikista perheyrityksistä ja dynastioista kestää neljänteen sukupolveen.

Miksi niin? Miksi lapsenlapset eivät ole isovanhempiensa veroisia?

Syitä on monia, mutta päällimmäisenä nousee neljä syytä. Nuo syyt ovat varsin eriäviä, ja jo ibn Khaldun pohti asiaa kirjassaan al-Muqqadima. Hänen mukaansa ensimmäinen sukupolvi on brutaali, barbaarinen ja säälimätön, ja vakiuttaa valtansa väkivalloin. Toinen sukupolvi perii vallan, ja toisessa sukupolvessa on jo mukana sivistyksen ja poliittisen juonittelun pintakiiltoa brutalismin päällä. Sensijaan kolmas sukupolvi on jo täysin kasvanut sivistykseen, ja on siksi heikompi kuin vanhempansa. Mahdollinen neljäs on huonompi kuin kaikki edeltäjänsä, sillä se on unohtanut kaiken sen, mikä teki siitä suuren. Mutta tilanne ei välttämättä ole niin yksioikoinen, ja ohessa ne syyt, mitä ruukinmatruuna pitää perimmäisinä syinä asiaan.

1. Sosiaalinen kiipiminen ja gentrifikaatio

Sosiaalisella kiipimisellä tarkoitetaan tässä sitä, että ensimmäinen sukupolvi on aloittanut suunnilleen kansakoulupohjalta ja luonut dynastiansa paljain käsin. Kun perhe on vaurastunut, toinen sukupolvi on lähetetty kouluun. Niinpä dynastia on laajentunut ja samalla noussut sosiaalisesti. Kolmas sukupolvi on jo käynyt yliopiston. Ja tämä sukupolvi ei enää tunne mielenkiintoa perheyritystä kohtaan. They have trade and we have profession, he toteavat ja kolmas sukupolvi kiipii sosiaalisesti - siitä tulee asiantuntijoita, toimihenkilöitä, virkamiehiä, johtajia, mutta he eivät enää koe mielenkiintoa perheyritystä kohtaan. Ei ole oletettavaa, että valtiotieteen maisteri haluaisi jatkaa hautaustoimistossa, jonka ukki perusti.

2. Veltostuminen

Tämä on se syy, jonka ibn Khaldun pointtasi: ensimmäinen sukupolvi on ahne ja nälkäinen, sillä se on joutunut luomaan kaiken tyhjästä: toinen sukupolvi muistaa juurensa ja laajentaa perimäänsä. Mutta kolmas sukupolvi on jo tottunut ylellisyyteen ja elintasoon, eikä sillä ole enää sitä samaa spirittiä kuin ensimmäisellä. Niinpä se jää nuorten ja nälkäisten kilpailijoidensa sotkemaksi. Näin kuitenkin tapahtuu yleensä vain silloin, jos kolmas sukupolvi on lahjatonta, saamatonta tai muuten vain mätämunia. Jos kolmas sukupolvi on fiksua ja pätevää, uhkana on tuo ykkönen.

3. Vallanhimoinen kakkossukupolvi

Kakkossukupolvi on ratkaisevassa asemassa sen suhteen, miten kolmosen käy. Kakkossukupolvi perii valtansa ja omaisuutensa, ja se tuntee itsensä suuremmaksi valtiaaksi kuin isänsä. Niinpä kakkossukupolvesta tulee hyvin helposti vallanhimoinen tyranni, joka nujertaa lapsensa eikä anna heidän kasvaa sukuyritykseen mukaan. Kakkossukupolvi hallitsee sukufirmaa despootin tavoin ja tekee kaikki päätökset itse, antamatta lapsilleen mitään valtaa. Kun lapsenlapset sitten pääsevät tai joutuvat päättäviin asemiin, he joutuvat tyhjän päälle. Heillä ei ole mitään kokemusta, mitään hajua miten firmaa hanskataan eikä mitään tajua siitä, mitä pitäisi tehdä. Isä on nujertanut lapsensa eikä ole kasvattanut heitä johtajuuteen. Lopputulos on yleensä murheellinen.

4. Liian vähän inkkareita, liian monta päällikköä

Firma alkaa yhdestä ihmisestä, yleensä miehestä. Hänellä on ehkä 1-4 lasta, joista yhdestä tulee firman johtaja ja muut sitten lähtevät kuka mihinkin. Mutta kolmannessa sukupolvessa serkkuja on jo hyvässä lykyssä toistakymmentä, ja heidän kesken syntyy sitten kilpailu, että kuka firman saa ja kuka sitä johtaa. Jollei vallanperimys ole selvä alusta alkaen (vaikkapa primogenituurin kautta), uhkana on vallanperimyskiista. Erityksen paha tilanne on silloin, jos tarjolla on monta hyvää ehdokasta pomoksi - ja vähän ehdokkaita firman muihin tärkeisiin tehtäviin. Tällöin tilanne on se, että firmahierarkia ikäänkuin kääntyy päälaelleen: liian vähän inkkareita ja liian monta päällikköä. Lopputulos on yleensä koko puljun lätsähtäminen kasaan ja/tai sen myyminen pois.

Miksi firmat kaatuvat? Neljä tärkeintä syytä ovat ykkösenä epäpätevä johto joka tekee huonoja päätöksiä tai jolla ei ole auktoriteettia, kakkosena pääoman puute joka estää uusinvestoinnit, kolmosena holtiton riskinotto ja laajeneminen ja ylivelkaantuminen sekä neljäntenä epäedullinen sijainti. Mutta myös muita syitä on, ja perheyrityksissä kaksi on yli muiden. Ei ole liioiteltua väittää, että firman tulevaisuuden kannalta kakkossukupolvi on ratkaisevassa asemassa ja sen päätökset ratkaisevat, miten kolmannen käy. Ohessa 12 tuhoisaa ominaisuutta, jolla kakkossukupolvi petaa kolmoselle tuhon siemenet.

Mutta kaksi tärkeintä syytä, miksi perheyritykset kaatuvat, ovat veljessodat (35-45%) ja serkusriidat (noin 15%). Suku on pahin, sanotaan, ja varsinkin kaksi tai kolme veljestä joutuvat helposti riitaan siitä, että miten firmaa johdetaan ja kuka johtaa. (Tuleeko kellekään mieleen Ran?) Mongolivaltakuntaa voi pitää klassisena tapauksena. Tšingis-kaani loi valtakunnan, hänen poikansa Ögödei oli pätevä hallitsija mutta juoppo, ja pojanpoika Güjük ehti hallita vain kaksi vuotta. Tämän jälkeen serkusriidat repivät koko valtakunnan kappaleiksi. Valtakunta repesi neljään osaan 1248, vain 21 vuotta Tšingiksen kuolemasta. Se olisi voinut revetä jo 1242 Ögödein kuoltua - kolmanteen sukupolveen, mutta Güjükin äiti, Törgene, piti valtakunnan koossa. Güjük oli vielä pahempi alkoholisti kuin isänsä. Ja sata vuotta tästä ja koko mongolivaltakunta oli enää pelkkä muisto. Güjükin serkut - Batu, Kublai, Hülegu ja Tšagatai sitten panivat valtakunnan päreiksi ja Kublai (k. 1294) oli viimeinen kaani. Näin käy nelostyypin katastrofissa, joka on varmasti yleisin. Sosiologi ibn Khaldun pointtasikin jo kakkosen. On epätodennäköistä, että Güjük olisi ollut Tšingiksen veroinen, mutta hänen serkkunsa ajoivat valtakunnan kertakaikkiaan sisällissotaan - ja tuhoon.

Mongolivallan kukoistuskausi kesti alle vain 35 vuotta - vuodesta 1207 ja Tšingiksen valinnasta kaaniksi vuoteen 1242 ja Ögödein kuolemaan. Seurannut interregnum ja Güjükin hallintokausi 1246-1248 oli jo lopun alku. Valtakunta hajosi lopullisesti ja peruuttamattomasti toisen interregnumin jälkeen 1251. Möngke ei enää kyennyt estämään serkkujensa separatismipyrkimyksiä, ja valtakunta hajosi seuraajavaltioiksi kuin Aleksanteri Suuren diadokit ikään. Vaikka seuraajavaltiot - Batun Kultainen orda, Hülegun ilkanaatti, Kublain Yuan-Kiina ja Tšagatain Sisä-Mongolia - laajensivatkin jokainen alueitaan, ne luhistuivat yhtä nopeasti kuin olivat nousseet. Yksikään mongolivaltakunnan perillisistä ei tosiasiallisesti kestänyt sataakaan vuotta.

Mutta myös sukupolvien väliset riidat ovat tuhoisia. Nuoret ovat kokemattomia ja usein epäkypsiä, ja he usein ovat kurittomia ja ottavat holtittomia riskejä todistaakseen pätevyytensä ja laajentavat firmaa vaikkei siihen olisi varaa; ja toisaalta vanhemmat eivät luota heihin ja yrittävät kontrolloida heitä. Mutta myös vanhemmat ovat usein vallanhimoisia eivätkä valmista lapsiaan mitenkään vallanperimykseen eivätkä ymmärrä, että lapset olisivat jo riittävän vanhoja astumaan mukaan ohjaksiin. Vanhemmat voivat kohdella lapsiaan hyvin alentuvasti ja holhoavasti eivätkä kunnioita lapsiaan. Pahimmillaan vanhemmat näkevät lapsensa kilpailijoinaan. Tämä on yleensä ykkös- ja kolmostyypin katastrofin taustalla.

Mutta jos firma kykenee kolmannessa sukupolvessa välttämään nuo karikot ja jos neljäs sukupolvi ei ole täysin mätämunien sukupolvi, perheyritys todennäköisesti tulee kestämään vielä pitkään.

Suomen - ja samalla Ruotsin - vanhin yritys on Stora Enso. Sen ensimmäiset osakekirjat ovat vuodelta 1288 ja sen ensimmäinen säilynyt yhtiöjärjestys on vuodelta 1347. Yritykset voivat siis elää hyvinkin vanhoiksi, jos niitä hoidetaan ja ruokitaan hyvin.