Naisen luvaton käyttöönotto

Ruukinmatruunan pikkuruisiin tihrusimmuihin osui Usarissa otsikko raiskaukista ja että poliisi on huolestunut. Koska ruukinmatruuna itsekin on nainen ja koska raiskaus on yksi inhottavimmista ja iljettävimmistä rikoksista mitä on olemassa, asia vaatii tarkastelua.

Perinteinen suomalainen raiskaus tehdään tuttujen kesken, se tapahtuu molempien osapuolten ollessa umpikännissä ja se tehdään siksi, että miehellä on huono kuulo ja kovat korvat eli hänelle jostakin syystä diftongi "ei" ja sen merkitys ei mene jakeluun. Miehillä näin pääsääntöisesti järki ja kalu seisovat samaan aikaan. Murheellisimmillaan raiskaukseen liittyy vielä insesti, ja isäpuolet ovat kaikkein vaarallisimpia tässä suhteessa.

Ns. puskaraiskaukset, jossa nainen väijytetään ja raiskataan väkivaltaisesti, ovat perinteisesti olleet Suomessa hyvin harvinaisia. Niistä on perinteisesti rankaistu kovennetun asteikon mukaan.

Raiskaus on rikos, josta jää melkein aina kiinni. Kiitos nykyaikaisen DNA-teknologian, tekijä on helppo selvittää. On selvää, että raiskurit ovat vankiloiden sisäisessä hierarkiassa kaikkein alhaisimmassa asemassa juuri ja juuri pedofiilien yläpuolella. Ja syystäkin. Tuomitseminen on sitten eri juttu, eikä kaikkia raiskauksesta kiinni jääneitä tuomita, sillä raiskauksissa pätee käänteinen todistustaakka. Ikävä kyllä, mutta tämä siksi, ettei syyttömiä miehiä tuomittaisi pelkän epäilyn takia. Naisen on todistettava, että yhdyntä tapahtui vastentahtoisesti ja väkivallan tai sen uhan alla.

Suomessa selvitetään vuosittain 600 seksuaalirikosta. Ruukinmatruuna ei jää arvioimaan, onko tämä jäävuoren huippu vai onko mukana perättömiä ilmiantoja, mutta siinä on 600 liikaa.

Perinteinen raiskaaja on siis suomalainen mies, joka on ympärikännissä ja joka tuntee uhrinsa ja jolla järki seisoo pippelin kanssa yhtäaikaisesti. OK. Mutta ikävä kyllä viime vuosina raiskaukset ovat yleistyneet ja huolestuttavimmalla tavalla ovat yleistyneet sekä puskaraiskaukset että ns. gang bangit, jossa joukko miehiä raiskaa naisen.

Ja huolestuttavinta on, että seksuaalirikoksista joka kolmas - noin 33% - on ulkomaalaisen tekemä. Ulkomaalaiset ovat yliedustettuina sekä puskaraiskauksissa että gang bangeissa, ja usein niihin liittyy vielä silmitöntä väkivaltaa, uhrin törkeää pahoinpitelyä ja sanoinkuvaamatonta julmuutta, sekä uhrin ja tämän perheen häpäisyä ja vainoamista vielä tapahtuneen jälkeenkin. Kaikissa selvitetyissä rikoksissa ulkomaalaisten osuus on ollut vuosina 2009-2011 noin 10-12 prosenttia. Kaikista rikosepäilyistä joka neljän kohdistuu ulkomaan kansalaiseen. Yliedustus raiskausrikoksissa on siis selvä.

Ja ikävä kyllä ulkomaalaistenkin osalta tietyt kulttuuripiirit ja tietyt kansallisuudet ovat yliedustettuina.

Seksuaalirikollisuus, aivan kuten väkivalta- ja omaisuusrikollisuuskin, on tyypillisesti ns. kognitiivisen alaluokan rikollisuutta, kun taas talous- ja virkarikollisuus yläluokan. Ja raiskaukset eivät tee tästä poikkeusta. Tyypillisellä raiskurilla on alhainen älykkyysosamäärä ja hän kärsii testosteronimyrkytyksestä. Usein hänellä on myös väkivalta- ja huimausainerikollisuutta taustallaan.

Oheisesta tilastosta voi tutkia eri kansallisuuksien edustusta seksuaalirikoksissa. Suomalaiset ovat enemmistönä - tämä on selviö, sillä onhan heitä eniten Suomessa. kaikki muut sijat ovat Viroa ja Neuvostoliittoa lukuunottamatta Lähi-Idän ja Afrikan maiden miehittämiä.

Ulkomaiden kärjen muodostavat irakilaiset (4,8 prosenttia) ja virolaiset (1,7 prosenttia). Somalian kansalaiset ovat tilastossa kolmantena (1,6 prosenttia). Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelijan Hannu Niemen mukaan kyse on tilastosta, jota on turha pitää piilossa. Hänen mukaansa tilastoista näkyy, että ulkomaalaiset syyllistyvät tällaisiin rikoksiin selvästi useammin kuin kantasuomalaiset ja tämä on ongelma, Niemen mukaan kyse on ilmiöstä, jota on pitänyt tapetilla muutama, lähinnä perussuomalainen kansanedustaja.

On muistettava, että pelkkä epäily ei tee kenestäkään seksuaalirikollista, eikä suuri osuus kansalaisuustilastossa välttämättä tarkoita mitään, ja useasti tilastot ovat vääristyneitä. Tilastokeskuksen luvuissa Marokko nousee raiskausrikosten toiseksi suurimmaksi yksittäiseksi kansallisuudeksi suomalaisten jälkeen. Marokko on tilastollinen sattuma, sillä vuonna 2010 Vaasassa selvisi laaja rikossarja, jossa yhden ihmisen epäiltiin syyllistyneen yli 150 rikokseen. Kyseessä oli siis sarjaraiskaaja.

Jälleen kerran on muistettava Pareton laki: 20% raiskaajista tekee 80% raiskauksista, ja tällaiset sarjaraiskaajat vääristävät tilastoja. Mutta he ovat todella vaarallisia, ja uhri on aina kuitekin ensikertalainen. Ja lähes aina sarjaraiskaaja on ulkomaalainen ja tulee joko afrikkalaisesta ja/tai islamilaisesta maasta, joissa miehen ja naisen sosiaaliset suhteet ovat monikulttuurillisesti eri tavalla virittyneitä kuin Suomessa ja jossa naisen koskemattomuus ei aina ole itsestäänselvyys. Toiset kansallisuudet, kuten kiinalaiset, vietnamilaiset ja thaimaalaiset loistavat poissaolollaan.

On myös muistettava, että kyseisissä luvuissa uhri on liki aina suomalainen. Ulkomaalaiset ja ulkomaalaissyntyiset naiset eivät juurikaan vaivaudu tekemään rikosilmoitusta rikoksen tapahtuessa. Usein taustalla ovat kulttuurilliset syyt.

Mutta luvut panevat mietityttämään. Erityisen ikävää on väkivaltaisten päällekarkauksien, väijytysten ja joukkoraiskauksien - sekä sarjaraiskaajien - yleistyminen. Mutta tilaistoissa on vielä sellainen catch, että Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat ja heidän Suomessa syntyneet poikansa on merkitty suomalaisiksi. Muiden kuin han-suomalaisten osuus siis tosiasiallisesti laskee em. tilastossa entisestään.

Poliisi pitää kaikenkaikkiaan tilannetta huolestuttavana. Tilanne ei onneksi ole yhtä paha kuin Norjassa, jossa liki 80% raiskauksista on ulkomaalaisen tekemiä, ja Ruotsissa luvut ovat samansuuntaisia. Huolestuttavinta on vakavien ja törkeiden raiskausten yleisyys.

Mitä tällaisille koirasapinoille pitäisi tehdä?

Kuohitseminen toimii varmasti. Kun rikoksentekoväline tuomitaan menetettäväksi valtiolle, raiskaukset loppuvat siltäerää kuin veitsellä leikaten. Mutta voidaan toki kysyä, että onko tällainen brutalismi sittenkään hyvä idea.

On selvää, että lepsut tuomiot antavat signaalin rikoksen hyväksyttävyydestä, kun taas brutaalit tuomiot brutalisoivat. Mutta ruukinmatruunan mielestä tuomioita pitäisi jakaa tällaisissa kaikkein törkeimmissä tapauksissa sieltä asteikon yläpäästä. Kotimaisen rikollisen osalta seksuaalivietiltään vaaralliset henkilöt lisäksi asettaa tahdosta riippumattomaan pakkohoitoon vankimielisairaalaan, ja ulkomaalaisille tulisi tuomion jälkeen seurata välitön maastakarkoitus.

Muutoin uhkana ovat erilaisten militioiden ja rankaisuretkikuntien nousu. Raiskaus on nimittäin rikos, josta raiskatun naisen miespuolisilla omaisilla on tapana tappaa tekijä. Ei suinkaan uhria, kuten joissakin toisissa maissa. Jotta voisimme välttyä korpilain lukemiselta, asiaan tulisi suhtautua sen vaatimalla vakavuudella.

Muutoin korpilaki nostaa rumaa päätään.