Pääsiäinen on saanut alkunsa joskus myyttisessä historiassa jolloin myyttisen Mooseksen johtamat myyttiset heprealaiset pakenivat orjuutta myyttisestä Egyptistä. Traditionaalisesti ajankohta on ajoitettu Uuden kuningaskunnan aikaan, mutta aiheesta ei ole primääritodisteita. Oli miten oli, pääsiäinen on juutalaisten tärkein juhla, ja sitä juhlitaan nisan-kuun 14. päivänä eli ensimmäisenä kevätpäiväntasauksen jälkeisenä täytenäkuuna.
Ennen pääsiäistä koti puhdistetaan for good. Tähän liittyy bdikat khamets eli kaiken hapatetun hävittäminen; kaikki fermentoidut ruoat ja ruoka-aineet - leipä, olut, hiiva jne syödään pois, annetaan pois tai myydään, ja kaikki astiat pestään. Tämä mainitaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa: Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko teidän taloissanne; sillä jokainen, joka hapanta leipää syö, hävitettäköön Israelin kansasta, olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt (2.Moos. 12:19). Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa (1.Kor. 5:6-8 ). Kaikki vanhat leivänmurut kerätään nyyttiin ja poltetaan.
Pääsiäisen viettoon liittyy kiinteästi pääsiäisyön ateria, seder. Se syödään yöllä. Ennen ateriaa kolme palaa matzoa (ohutta vehnänäkkileivän kaltaista keksiä) asetetaan matzo-piiloon. Keskellä oleva pala matzoa murretaan puoliksi, toinen puoli laitetaan takaisin matzo-piiloon, mutta toinen puoli, joka sanotaan afikomeksi, piilotetaan. Messiaaniset juutalaiset taittavat matzon kolmasti.
Seder pöytään katetaan aina seder-lautanen, jolla on kharosethia (rouhittuja pähkinöitä, omenoita, kanelia ja viiniä - seos kuvaa laastia, jota juutalaisorjat käyttivät Egyptissä), persiljaa, joka on kastettu suolaveteen (kuvaa kevättä ja juutalaisten kyyneleitä), kananmuna (kuvaa kevättä), reisiluu (kuvaa uhrilammasta) ja vasta raastettua piparjuurta (kuvaa orjuuden karvautta). Astiasto on erillinen pääsiäisastiasto, joka pidetään jatkuvasti kosherina ja jota käytetään vain pääsiäisenä.
Aterian aikana kaadetaan neljä lasillista viiniä, jotka kuvaavat orjuudesta vapautumisen neljää eri vaihetta, sekä viides lasi (niin kutsuttu Eliaan malja), joka asetetaan seder-pöydälle. Päivällisen aikana talon ovi avataan profeetta Eliaa varten. Pääsiäisen sederiin liittyy viisi kysymystä, jotka perinteisesti nuorin läsnäoleva lapsi kysyy:
1) Miksi tämä yö on erilainen kuin kaikki muut yöt?
2) Muina öinä syömme niin hapatettua kuin happamatontakin leipää, mutta miksi tänä yönä syömme vain happamatonta leipää?
Me syömme happamatonta leipää koska esi-isämme eivät voineet odottaa leipiensä nousevan paetessaan Egyptistä, ja leivät olivat litteitä tullessaan uunista
3) Miksi kaikkina muina öinä syömme kaikenlaisia kasviksia, mutta tänä yönä vain kitkeriä yrttejä?
Kitkerät yrtit, maror, symboloivat Egyptin orjuuden katkeruutta, jonka esi-isämme joutuivat Egyptissä kokemaan
4) Miksi muina öinä emme kasta ruokaamme kertaakaan, mutta tänä yönä kahdesti?
Ensimmäinen kasto, vihreitä vihanneksia suolaveteen, symboloi kyynelien vaihtumista kiitollisuuteen, ja toinen kasto, maror kharosethiin, symboloi katkeruuden ja kärsimyksen sulostuttamista.
5) Miksi kaikkina muina öinä joko syömme istualtamme tai makuullamme, mutta tänä yönä vain makuullamme?
Me syömme sederin makuullamme koska menneinä aikoina vapaat ihmiset söivät makuullaan ja orjat sekä palvelijat seisoivat
Ja kuinka ollakaan, tämä on täsmälleen se ehtoollinen, joka kuvataan evankeliumeissa. Jeesus ja hänen kaverinsa viettivät täsmälleen tasan tarkkaan tätä pääsiäisen sederiä ja he tekivät sen täsmälleen perinteiseen tapaan. Tämä kaikki kuvataan evankeliumeissa.
Jeesusta on useaan otteseen väitetty keksityksi tai taruhahmoksi. Oli miten oli, sillä joka evankeliumit on kirjoittanut, on täytynyt olla todella tarkat tiedot tuon ajan judaismista ja juutalaisesta tapakulttuurista, ja heidän juhlistaan. Maljat ja tuo leivän kastaminen ja murtaminen on detalji, jota kukaan muu kuin juutalainen ei voisi tietää eikä ymmärtää sen merkitystä. Se on asia, joka yleensä jää huomaamatta.
Ehtoollinen on ehtoollinen siksi, että se on pääsiäisen seder ja todellakin syödään yöllä. Tämäkin on detalji, joka yleensä jää huomaamatta. Ehtoo on vanha länsimurteiden sana, joka tarkoittaa iltaa ja joka esiintyy eestissä muodossa õhtu. Tähän ateriaan liittyy kiinteästi myös pääsiäisviini.
Meillä ei syöty sederiä. Mutta sensijaan tänä pääsiäisenä kuu on kuumottanut täytenä kuten kuuluukin, ja olemme saaneet siitä kiirastorstaina melkoisia valokuvia.
Saturday, April 7, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)


23 comments:
"Myyttistä" Moosesta lukuunottamatta hyviä huomioita. UT:n eksegetiikassa on ihan viime vuosikymmeninä kiinnitetty entistä enemmän huomiota, kuinka läpeensä juutalaisia evankeliumit - ja Jeesus itse - olivatkaan.
Samalla on tietenkin pudonnut pohja pois useimmilta valistuksen myyteiltä, joiden mukaan UT on täynnä helleeneiltä kopioitua pakanakäsityksiä.
"Oli miten oli, sillä joka evankeliumit on kirjoittanut, on täytynyt olla todella tarkat tiedot tuon ajan judaismista ja juutalaisesta tapakulttuurista, ja heidän juhlistaan"
Olisi aika yllättävää, ellei olisi ollut.
Parodioit hyvin myyttistä modernia kielenkäyttöä, jonka varmaan rakensivat kokoon myyttiset postmodernistit ja dekonstruktikot. Saammehan jatkuvasti lukea Suomenkin osalta, miten oikeastaan "Suomea" ei ole edes olemassa jne. jne.
Myyteillä on yleensä aina todellisuuspohja. Sen ymmärsi Schliemannkin, joka sitä myyttiä etsiessään tuli särkeneeksi kasan muita jäännöksiä toisista myyteistä. Ja varmaan on ollut jokunen merenkulkijapäällikkö meidän lounaismerellämme jota on kutsuttu lisänimellä Väinämöinen (= Salmelainen).
Mainio kuvaus konkreettisten tositapausten muuttumisesta myyteiksi on Paavo Haavikon teoksessa Kaksikymmentä ja yksi (1974), sen viimeisessä runossa.
Tottakai Mooses on myyttinen hahmo. Napoleonkin on myyttinen hahmo. Se, että jollakin tarinalla on myös todellisuudessa pohjaa ei tee tarinasta vähempää myyttiä.
Kari, täsmälleen noin! Lähipäivinä on odotettavissa masuuninlasku Egyptin vitsauksista - ja siitä, mikä ne saattoi tosiasiallisesti aiheuttaa.
Sana väinä tarkoittaa suurta ja hitaasti virtaavaa jokea tai salmea. Tämä sana on yhä edelleen käytössä eestissä, missä "väin" tarkoittaa salmea, ja se on antanut nimensä Väinäjoelle, joka laskee Riiassa Itämereen. "Dvina" on slaavilainen väännös kyseisestä nimestä, ja "Düna" puolestaan saksalainen. Sensijaan eno tarkoittaa nopeasti virtaavaa suurta jokea; jokainen joka on ikinä käynyt Könkämäenolla tai Lätäsenolla, ymmärtää mistä on kyse.
Myyteillä on yleensä todellisuuspohja. Ensimmäisenä tämän varmasti selitti Snorri Sturluson, joka oletti Odinin ja Thorin olleen muinaisaikojen sankareita, joita oli alettu palvomaan jumalina. Mutta me tiedämme myös ne tositapahtumat ja henkilöt mitkä ovat Nibelungenliedin taustalla: Flavius Aëtius (Etzel), Gundaharius (Günther), Hagina (Hagen), Brünhilde ja Fredegunda, Sigebert (Siegfried) jne. Siinä liittyvät yhteen historialliset tarinat 300-luvulta 600-luvulle muodostaen mytologian.
Snafu, juuri noin. Kristityt vain tuntevat judaismia luvattoman huonosti - ja ateistit vielä huonommin.
Nuo valistusajan kynäilijät eivät tunteneet judaismia tippaakaan - tai olivat, mikä pahinta, täysiä antisemitistejä kuten Voltaire. Siksi heidän pirtaansa kuului hyökätä UT:ta ja sen historiallisuutta vastaan juurikin käyttäen hellenistisiä pakana-argumentteja.
Eiks Stargatessa odin ja thor olleet todellisuudessa pieniä harmaita mustasilmäisiä miehiä jotka loivat illuusion uljaista viikinkimiehistä :P
Tunnetun säännön mukaan pääsiäistä vietetään meikäläisen ajanlaskun mukaan kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Näin päätettiin aikoinaan.
Tämä laskutapa juontunee juuri tuosta juutalaisten kalenterijärjestelmästä. Itseäni on kuitenkin kummastuttanut se, että miksi kristikunnan tärkein pyhä on niin tiukasti sidottuna juutalaiseen tapakulttuuriin. Kun jossain määrin kuitenkin kristikunta on aina pyrkinyt tekemään enempi-vähempi hajurakoa juutalaisuuteen.
Osaisikohan kukaan valaista tätä?
"Dvina" on slaavilainen väännös kyseisestä nimestä, ja "Düna" puolestaan saksalainen.
Offtopiccia.
Nimen etymologia olisi ihan jännä otettavaksi selvää. En pdä lainautumista suomesta todennäköisenä, koska
-1. joki kulkee suomalaisten, balttien ja slaavien asuma-alueen risteysalueella, jolloin nimi on voinut lainautua suuntaan tai toiseen
-2. lainassa D:n lisäytyminen sekä saksalaisille, balteille että slaavilaisille on epätodennäköisempää kuin sen putoaminen suomalaisilta pois
-3. ja kun vielä etelämpänä on joki, jolla on mielenkiintoisen samankaltainen nimi (elikäs Donau), voisi epäillä nimen lähtökohdaksi eurooppalaisten kielten suurta virtaa tarkoittavaa kantasanaa.
"Kristityt vain tuntevat judaismia luvattoman huonosti - ja ateistit vielä huonommin."
Höpönkukkua. Ateismi on hyvin yleistä juutalaisten piirissä.
Pilkunviilaajan kysymys:
Jos olut hapatettuna on kielletty, niin miksi sitten viini on sallittu?
Jeesus ja hänen kaverinsa viettivät täsmälleen tasan tarkkaan tätä pääsiäisen sederiä ja he tekivät sen täsmälleen perinteiseen tapaan.
Lain (3 Moos 23) mukaan pääsiäinen on vuoden pyhin juhlapäivä, jolloin työnteko on ehdottomasti kiellettyä. Siksipä onkin hiukan outoa, että Jeesusta kuulusteltiin ylipapin luona, tuomittiin, tapettiin ja haudattiin ilman, että evankeliumit sanallakaan mainitsevat meneillään olevasta raskaasta liiton lain rikkomisesta.
Fermentoiduiksi katsotaan sellaiset elintarvikkeet, jotka tehdään leivinhiivalla tai jotka valmistetaan viljoista. Ollakseen kosher pääsiäistä varten viinin täytyy olla valmistettu villihiivalla, eikä sen valmistuksessa saa käyttää mitään vilja- tai eläinperäisiä materiaaleja (kuten vaikka gelatiinia selkeyttämiseen) tai maltoosia käynnin edistämiseen.
Useimmat pääsiäisviinit ovat todella makeita ja kamalan makuisia.
KT, hips - eipä olekaan! Lainvalvonta on niitä töitä, jotka eivät ole kiellettyjä sapattina eivätkä pääsiäisenä, eikä epäillyn kuulustelu ole myöskään kiellettyä - yöllä. Sensijaan oikeudenkäynti ja tuomitseminen on.
Sanhedrin joutui kokoontumaan jossain muualla kuin temppelissä - Kaifaksen talossa, sillä jos se olisi kokoontunut temppelissä, tässä olisi loukattu säädöksiä.
Ja juuri tästä syystä oli tärkeää, että pakanat (roomalaiset hallintovirkamiehet) hoitivat varsinaisen oikeudenkäynnin ja likaisen työn. Heille ei ollut kiellettyä tehdä työtä pääsiäisenä eikä sapattina. He hoitivat tuomitsemisen, tappamisen ja hautaamisen. Olennaista oli, että kuolleet saatiin haudatuksi ennen auringonlaskua.
Jaa. Ns. villihiivoilla valmistetaan vieläkin lähes kaikki viini. Sitä kun on rypäleiden pinnassa luonnostaan. Leivontahiivaa, joka tuotteena on n. 170-vuotias, on turha mitään viinejä edes yrittää tehdä. Tuloksena on jotain alkoholipitoista, joka saa mahan sekaisin. Jotain epäloogisuutta tuossa nyt on, koska villihiivat ne leivänkin saivat kohoamaan ennen teollisen olutperäisen hiivan käyttöönottoa.
Kummallista on se, että Jeesus haluttiin tuomittavaksi ENNEN juhlia, ettei kansa ala mellakoimaan, kuten Markus 14:1 mainitaan. Muutoinkin jatkuvasti korostetaan, että "tulevan sapatin takia piti toimia kiireesti", mutta sitten mielestäsi on uskottavaa, että kaikkein tärkeimpänä juhlayönä ylipapin asunnolla pidetään kuulustelu...
Toinen mystinen asia on tietenkin viimeisen ehtoollisen kokoonpano. Jo tuohlon aikaan naiset osallistuivat sederille ihan normaalisti, ja jopa Golgatalla naiset mainitaan. Mutta ei sederiä nauttimassa, vaikka naiset muuten mainitaan läpi kirjoitusten kaikissa keskeisissä tapahtumissa.
KT, on sitä pikaoikeuksia ennenkin pidetty. Kuulustelu tapahtui Kaifaan kotona, ei temppelissä, jossa sanhedrin yleensä kokoontui. Kaikenkaikkiaan koko jutusta jää lähinnä lynkkaamisen maku. Pääsiäissäännökset kieltävät kirjoittamisen eli muistiinpanojen tekemisen asiasta.
Olennaista on, että varsinaisen likaisen työn tekevät jotkut toiset, siis pakanat. Roomalaisille ei ollut mikään tabu järjestää spektaakkelia pääsiäisenä ja osoittaa asevoimaa.
Tiedämme Pontius Pilatuksesta aikakautislähteistä, että hän oli single-minded soldier. Hän oli hyvä sotilas, mutta huono hallintovirkamies, ja kuvaukset siitä, miten hän toimi asiassa, ovat linjassa sen kanssa, mitä hänen psykologiastaan tunnetaan muualla. Ja hän ei varmaan ollut huvittunut kun hänet kiskotaan kesken uniensa ylös ja vaaditaan pitämään pikaoikeutta.
Ilmeisesti aiemmin kirjoittamani kommentti hävisi, joten toinen yritys:
Roomalaisilla ei ollut mikään kiire tappaa Jeesusta. Päin vastoin, fariseuksilla oli kiire saada asia hoidettua ENNEN sapattia. Kuitenkin, tuomio ja hautaaminen tapahtuivat heti Jeesuksen nauttiman sederin jälkeen. Evankeliumeissa kuitenkin todetaan Jeesuksen hautauksen tapahtuneen sapattia EDELTÄVÄNÄ päivänä.
Jeesus käski opetuslapsia seuraamaan "vesiruukkua kantavaa miestä", joka tarjoaa heille Jerusalemissa paikan seder-ateriaa vasrten. Jos koko kaupunki vietti seder-ateriaa, ei varmasti olisi ollut vaikeaa löytää paikkaa sederin nauttimiselle. Ohje vesiruukkua kantavasta miehestä on aivan liian arkipäiväinen ja jopa tahattoman koominen, jotta se mainittaisiin evankeliumissa ilman jotain piilomerkitystä. Mitä on piiloteltu ja miksi?
Eli lyhyesti:
Jeesus rikkoi toistuvasti fariseusten antamia määräyksiä sapatista, vaikka tiedämme, että hän itse vaati puhdasoppista liiton lakien noudattamista. Mistä moinen ristiriita?
TM:
!"Kristityt vain tuntevat judaismia luvattoman huonosti - ja ateistit vielä huonommin."
Höpönkukkua. Ateismi on hyvin yleistä juutalaisten piirissä."
Höpökukkua on myös kummallinen väite, että kristityt tuntisivat judaismia jotenkin huonosti. IM tarkoittanee judaismilla Jerusalemin temppelin hajottamisen jälkeistä rabbiinista juutalaisuutta. Kaikki muuhan on sellaisenaan kristittyjen Raamatussa.
TM on kyllä kerrassaan oikeassa. Vaikka "myytti" yleensä liitetään jollain tapaa epätotuuteen (ja siinä mielessä RM:n tekstissä sen ymmärsin), ei näin suinkaan tarvitse olla. Myytti voi aivan hyvin olla "vain" kirjallisuudenlaji, kuten muuan kuuluisa irlantilainen Oxfordin kirjallisuuden professori totesi. Evankeliumikin olisi kai jossain mielessä tosi myytti.
Evankeliumi ei ole tosi myytti kuin hyvin pieneltä osin.
Kumitonttu taisikin kirjoittaa asian mahdollisesta taustasta:
http://murphyssoninlaw.blogspot.com/2012/04/seder-ja-pesah-revisited.html
Tässä vuosi sitten kirjoitettu teksti, jossa vastataan em. kysymyksiin.
Post a Comment