Ruukinmatruuna muistaa kouluajoiltaan termin koululaisen käteisalennus joka tarkoittaa myymälävarkautta. Lapsilla ja nuorilla on pahana tapana kokeilla rajojaan varastelemalla ja näpistämällä, eikä ruukinmatruuna tarkoita tässä omenavarkauksia,
Juridisesti myymälävarkaus on rinnastettavissa mihin tahansa varkauteen, ja rimpuilu tekee siitä ryöstön, joka on julkisen syytteen alainen rikos. Mutta eräs ruukinmatruunan tuntema marsilainen taiteilija toimi myöhäisteininä vartijana, ja hän erittäin mielellään sovelsi dójólla oppimiaan taitojaan kiinni jääneiden varhaisteinien tylyttämiseen. Pahat kielet kertovat, että hän olisi vääntänyt parilta jullilta käden sijoiltaan ja yhdeltä murtanut ranteen.
Mutta näpistely ei välttämättä lopu teini-ikään ja aikuiseksi kasvamiseen. Kleptomaanit ovat oma lukunsa, ja Iltalehti tiesi kertoa että nuorissa perheissä, joissa rahat ovat tiukoilla, varastelu on yleistä.
Muuan äiti toteaa, että lapsiperheessä rahat ovat tiukalla ja varastelu on tapa säästää ja saada vähän luksusta omaan eloon, kirjoittaa eräs näpistyksestä hiljattain kiinni jäänyt äiti vauva.fi -keskustelupalstalla. Selitys on täsmälleen sama kuin teinipissiksillä. Nainen kertoo nolona, että hänen pahin pelkonsa toteutui, ja hän jäi kiinni varastamisesta tavaratalossa. Hän oli näpistellyt jo parin vuoden ajan mm. meikkejä ja vaatteita. Nainen kuvailee käytöstään kierteeksi, joka on jäänyt päälle.
Ruukinmatruuna epäilee, että varastelu on kuin huume. Siitä saa adrenaliinipiikin ja jännitystä, ja siihen jää koukkuun. Ja jos onnistuu olemaan jäämättä kiinni, sitä tehdään uudelleen ja uudelleen. Kyseinen nainen pyysi keskustelupalstalla neuvoja, miten tunnustaa miehelleen ja kysyi, miten muut ovat onnistuneet lopettamaan varastelun.
Naisen saamat vastaukset vaihtelevat ymmärtävistä neuvoista varasteluohjeisiin, pilkkaan ja suoranaiseen uhoon. Vastaajista niin moni oli itsekin syyllistynyt myymälävarkauksiin, että eräs keskustelija ihmetteli näpistelevien äitien määrää. Kiinni jäänyt äiti kiistää palstalla heränneen epäilyn, että hän olisi kleptomaani. Nainen vakuuttaa varastelevansa "ihan tarpeeseen" ilman pakonomaisuutta. Hän tunnustaa, että jos hänellä ei olisi ollut rahapula, hän ei olisi varastellut. Tilaisuus tekee varkaan, ja rahapula vielä varmemmin.
Myös eräs luokanopettajaksi opiskeleva kahden lapsen äiti kertoo katuen jääneensä kiinni meikkivarkaudesta marketissa. Hänkin kertoo syyksi rahapulan, "vaikka eihän se todellakaan mikään syy ole". Eräs äiti puolestaan kehuu palstalla olevansa myymälävarkauksissa suorastaan nero. Hän myy varastamansa tavarat edelleen, eivätkä päiväsakot pysäytä häntä. Hänen mukaansa rikos kannattaa: kiinnijääntiriski on niin alhainen ja sakot niin pienet, että rikoksella pääsee tuloille.
Trokaava nainen perusteli käytöstään sillä, ettei maailma ole muutenkaan oikeudenmukainen, ja elettäessä varkaiden maailmassa on typerää olla itsekin varastamatta. Jos kerran mielettömiä optioita jaetaan, ei sekään ole muuta kuin varkautta joiltakin, hän toteaa. Joku puolestaan suorastaan ivasi katuvaa äitiä, ja kehotti häntä jatkamaan näpistyksiä sekä ottamaan alaikäiset lapset apureiksi.
Ymmärtäväisempi palstakeskustelija kannusti näpistelyään katuvaa kuluttamaan vähemmän ja laskemaan budjettinsa tarkemmin. Hän lohdutti, ettei yksi myymälävarkaus vaikuta katujan tulevaisuuteen juuri mitenkään. Eräs entinen näpistelijä puolestaan kertoi, että pääsi eroon varastelusta siirryttyään opintojen jälkeen työelämään. Hän huomasi vähitellen, että rahat riittivät ostoksiin.
Ruukinmatruuna käy mietteliääksi. Hän itse siirtyi työelämään sen verran varhain eikä hänellä ole ollut pissisvaihetta, että hän ei ole harrastanut itse näpistelyä. Mutta outoihin aikoihin olemme tulleet, jos varkaudet katsotaan täysin moraalisesti hyväksyttäviksi asioiksi eikä toisen omaisuutta kunnioiteta. Tai sitten ruukinmatruuna itse on elänyt ja kasvanut jossain korkeamoraalisessa kuplassa, jossa hänet on opetettu elämääään sen mukaan, että toisen omaisuuteen ei kajota.
Ehkäpä se, että sadistinen vartija taittaa käden sijoiltaan, ehkäisee varkauksia parhaimmin. Tästä syystä väärinkäytökset ovat suojelualalla yleisiä, ja kovakouraista käytöstä katsotaan läpi sormien. Vartija voi aina selittää, että pidätetty yritti paeta tai teki vastarintaa.
Ruukinmatruuna toteaa, että niin makaa kuin petaa. Molemmin puolin.
Monday, April 30, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)


26 comments:
Minä taas olen ihmetellyt, miten suuresti ihmisten nuhteettomuuteen luotetaan - tavaraa pidetään kesäaikana jopa myymälän ulkopuolella tarjolla ja muutenkin ihmisten vahtiminen tuntuu olevan aika satunnaista. Itselle kyllä on pari kertaa tullut tunne, että seuraillaan kaupassa, mutta olenhan "lumppu" sen listasikin mukaan, että ihmekö tuo, jos kassialmaa kytätäänkin. Samaan aikaan juomahyllyllä jätkät tunkee lonkeropulloja reppuun.
Jos ei jää kiinni, alkaa luulla itseään neroksi, ja kierre sen kun jatkuu. Kiinniototkin taidetaan suorittaa pieteetillä, ettei muut asiakkaat edes aina huomaa; ohjataan vain sievästi takahuoneeseen.
Aika erikoinen juttu, että varastamista pidetään hyväksyttävänä, mutta oman omaisuutensa puolustamista pakkokeinoja käyttäen pidetään samalla ankarasti rangaistavana tekona.
Ekku, se on jälleen anarkotyrannian ilmentymä.
Aika erikoinen juttu, että varastamista pidetään hyväksyttävänä, mutta oman omaisuutensa puolustamista pakkokeinoja käyttäen pidetään samalla ankarasti rangaistavana tekona.
Mutta jos vartija kurmoottaa kiinniotettaessa, se on ok, koska vartijalla on tukenaan instituutio. Suomi on korporaatioiden yhteiskunta.
1. Itse olen muutaman kerran juossut kaljaa. Ei se väärin ole. Eihän olutta ole tehty myyntiä vaan juontia varten, ja juuri juoksu palvelee tätä oluen olemassaolon metafyysis-ontonologista päämäärää tai tarkoitusta. Välinearvo on toki alisteinen itseisarvolle, eli kun oluen juoksee, on se myös juotava.
Trokaaminen olisi saalistamista (voitontavoittelua) ja siksi väärin, sanoisi jo vanha Aristoteles. Sen sijaan juoksu, joka tähtää käyttöarvon toteutumaan, on oikeudenmukaista ja kohtuullista.
Tämä on kaunis ja vanhurskas ajatus, sillä ei ole synti nälkäänsä varastaa.
Tosin juokseminen on väärä termi ja vielä vaarallisempi valinta: Kannattaa mieluummin kävellä rauhallisesti kassan ohi eikä osoittaa omaa heikkouttaan esim. juoksemalla tai rynnimällä.
Jos ei juokse, vaan kävelee rauhallisesti ohi, niin kassaneideiltä menee helposti sisu kaulaan.
Juoksu merkkinä, arvona tai signaalina tuottaa interpellaation, jonka seurauksena vanheneva kassaneiti tunnistaa itsensä sankaridiskurssin subjektiksi. Parempi vain kävellä ohi, jolloin interpellaatio jää tapahtumatta.
Kaljaa voi tietysti juosta vain hyvin pienistä liikkeistä. Oulunkylän Kivalterintien Siwa on erikoisen loistava juoksukohde. Olen kerran vuosia sitten vienyt sieltä six-packin karjalaa pahimpaan janoon.
2. Vartijoiden harjoittamasta tarpeettomasta väkivallasta puhetta aina silloin tällöin. Oikeusteitse on hyvin hankala saada oikeutta, joten on turvauduttava oman käden oikeuteen. Vallitsevan oikeuskäytännön vallitessa virallinen oikeustaistelu onkin epävirallisen oikeustaistelun onnistumisedellytysten parantamiseksi viisainta jättää kokonaan pois.
Suomeksi sanottuna on hakattava paskakasoista liiat luulot pois ihan itse. Koska vartijat ovat roskaväkeä, kosto voidaan kohdistaa myös näiden tyttöystäviin, avovaimoihin ja vaimoihin - mieluiten niin että sika on köytettynä tuoliin kun eukkoa vähän kuritetaan.
Itse asiassa jollekin vartijanpaskalle pillua antavaa naista pitäisi vähän kurittaa jo ihan siksi.
Käsittääkseni suurin kysymys onkin, miksi ihmiset eivät kosta? Pesäpallomailoja saa kaupasta.
Auto, mailat ja pari mukavaa & luotettavaa kundia riittävät. Yllättäjällä on etu vaikka miten olisi toinen käynyt dojolla.
Useimmat eivät ole.
3. Omat konfliktini vartijoiden kanssa rajoittuvat siihen, että alkuvuodesta -09 en saanut kävellä oluttölkki kädessä asemarakennuksen läpi. Olin sen verran humalassa, että ryhdyin kertaamaan Järjestyslain olennaisimpia kohtia näille pelleille. Kundeja nauratti vähän eivätkä uskoneet, että julkisella paikalla saa juoda alkoholia.
Vai onko riistokapitalismi tehnyt asemanseudusta yksityisen liiketilan? Kysymyksessähän pitäisi olla julkisen kaupunkielämän ja vapaan toimijuuden keskus, siis paikka jossa liike-elämän läsnäolo rajoittuu vain toimijuuden reunaehtojen luomiseen: On oltava kioski, josta juosta tarvittaessa kaljaa.
Ruotsissa yrittivät saada kauppoihin kameravalvontaa mutta ei saa.
Myöskään ruotsin korkea sosiaaliturva ei tunnu auttavan köyhyytensä kanssa painiskelevien ihmisten tarpeisiin.
http://rahmispossu.net/2012/04/29/malmolaistavaratalo-varkausaallon-kourissa/
Olisi kiinnostava tietää nostaako varastaminen kauppaketjujen tuotteiden hintoja vai käykö niin että kauppaketjut alistuvat ja vähentävät varkausten aiheuttamat kustannukset voitoistaan.
Jänskää myös jos voisi sarjakuvamaisesti lukea ihmisten ajatuksia puhekuplina näitä nähdessä, varmaan aika monet olisivat kohtuullisen pöllämystyneitä siitä mitä ihmisten päässä liikkuu niin kotomaassa kuin kaukomaassa.
Sammalkieli, seuraavasta tuollaisesta kirjoituksesta lähtee sitten tutkintapyyntö poliisille.
Olet nyt sitten toukokuun banaanisaarilla. Syy: kakkospykälän rikkominen ja rikokseen yllyttäminen.
SK:"Oulunkylän Kivalterintien Siwa on erikoisen loistava juoksukohde. "
On tullut tutuksi tuo Siwa.
RM nyt olet turhan ankara SK:n ironiselle tekstille. Eiko ironiaan pitaisi kaikkien vajakkienkin heti ymmartaa?
Tomi, säännöt ovat säännöt ja niitä noudatetaan.
SK ylitti sen rajan yllyttäessään fyysiseen väkivaltaan.
http://rahmispossu.net/2012/04/29/malmolaistavaratalo-varkausaallon-kourissa/
On totta, että myymälävarkaus "tapahtuu" vasta, kun on ohitettu kassalinja maksamatta.
Erikoista taas tuossa on se, että Ruotsissa näemmä yksityisyydensuoja on korostuneempi julkisella paikalla. Meillä Suomessahan tilanne on juuri päinvastoin.
Tuotteiden hintoja varmaan käytännössä eniten määrittelee kilpailutilanne. Nyysimiset on tietty aina poissa kauppiaan pussista, mutta kilpailutilanne voi estää hintojen noston niiden takia.
Kaupasta näpistelyn tekee varmasti houkuttelevaksi tuo, että kiinnijäämisen riski on suhteellisen pieni. Sen lisäksi, että mahdollisesti se tuo jännitystä elämään, jos se muuten onpi liiankin tylsänharmaata.
Niin ja kaupan hyllyllä olevaa tavaraa tahdotaan kokea "ei-kenenkään" omaisuudeksi. Semmoista on helpompi pölliä kuin jonkun toisen selvästi omaa tavaraa.
Sitten on tietty se kansanryhmä, jolla on vouti perässä jo valmiiksi sellaisen summan kanssa, että heillä ei ole mitään mahkuja suoritua siitä. Näpistyksestä saa sakkoa, ja muuntorangaistusta ei enää ole -> mitäpä sen väliä vaikka jääkin kiinni, sinnehän se sakko sujahtaa muiden velkojen jatkoksi.
Hetki sitten oli lööppi narkeista. He tekivät rötöksiä lähinnä huvin=adrenaalin takia. Ei rahoittaakseen rännäystä.
Voisin kuvitella monen äidin elämän olevan tylsää ja tavallista että pikku näpistely tuo siihen maustetta. MUTTA ei se varastamisesta tee yhtään sen hyväksyttävämpää.
Feminismistä tämäkin juontaa juurensa. Naiset ovat niin voimaantuneita, etteivät kunnioita enää mitään. Vastuuta omista tekemisistä ei tarvitse ottaa, koska naisten asema on aina turvattu joko yhteiskunnan tai miesten puolesta(lasilattia). Mahdollinen sakkorangaistuskin maksatetaan todennäköisesti omalla miehellä.
Kaikille: Sammalkielen banni astui voimaan tässä ja nyt. Ja tällä asialla ei sitten retostella. Yksikään libertaristi ei sitten mässäile kommarien fasistisella pahuudella. Hän sanoi mitä sanoi ja sillä sipuli
Ruukinmatruuna katsoo aina epäonnistuneensa, kun hän joutuu tekemään kurinpitotoimenpiteitä. Mutta äitinä on oppinut, että epämiellyttäviäkin asioita joutuu tekemään, ja mitä vähemmän sääntöjä, mitä selkeämpiä ne ovat - ja mitä tiukemmin ja välittömämmin niitä sanktioidaan, sen parempi.
En hyväksy varastamista enkä periaatteessa harrasta sitä. Periaatteesta poikkeamisista kerron myöhemmin.
Yksi poikkeus, jolloin voisin hyväksyä varastamisen, on se, että varastan jotain itselleni kuuluvaa - moraalisessa mielessä kuuluvaa siis.
Jos esimerkiksi kauppa on laskuttanut olemattomasta tuotteesta, tai laskuttanut korkeamman hinnan kuin mitä tuotteen hintalapussa luki, asiakkaalla on mielestäni moraalinen, joskaan ei laillinen, oikeus hyvittää tapahtuma varastamalla kaupasta samalla summalla, minkä hän on kaupan toiminnan takia hävinnyt. En ole itse koskaan tällaista tehnyt, mutta en kokisi huonoa omaatuntoa, jos tekisin. Jos olisin maksanut kaupan virheen takia olemattomasta tuotteesta, enkö siis voisi käydä jälkeen päin hakemassa tämän tuotteen - varastamalla sen. Tämä kaikki tietenkin sillä edellytyksellä, että laillisin keinoin virhettä ei enää voisi korjata. Kuitti olisi hukassa tai en voisi todistaa, etten saanut tuotetta.
Moraalisia rajatapauksia ovat laillisuuteen liittyvät asiat. Jos kansanedustajat ovat säätäneet lain, joka "korkeampien moraalisääntöjen" mukaan on väärä, miksi ei sakkosummaa voisi varastaa takaisin valtiolta? Tällaistaan varastamistakaan en suoraan harrasta, vaikka parkkisakot "pysäköintikiekon väärinkäytöstä" ja muista tahattomista rikoksista harmittavatkin. Epäsuorasti kyllä voisin varastaa sakkorahojani takaisin, jos siihen tulisi tilaisuus - en kokisi huonoa omaatuntoa, jos esimerkiksi jokin pieni vero jäisi epähuomiossa maksamatta.
Lupasin ensimmäisessä virkkeessä kertoa periaatteista poikkeamisista. Valitettavasti joitakin tällaisia poikkeamisia on tullut tehtyä, ja ne kalvavat omaatuntoa edelleenkin. Kyse on ollut yleensä siitä, että en ole palauttanut jotain epähuomiossa saamaani etua, joka ei kuulu minulle.
Jos on esimerkiksi tilannut postiennakolla tuotteen, joka lähettäjän tekemän virheen takia maksaakin huomattavasti vähemmän kuin sen pitäisi maksaa, tuotteen pitää helposti itsellään maksamatta puuttuvaa summaa. Esineen saadessaan ajattelee, että kunhan rahatilanne on parempi, ehkä silloin voi ilmoittaa lähettäjälle virheestä ja pyytää lisälaskua. Kun aika kuluu, ilmoitus jää tekemättä. Tekosyitä kyllä keksii. Tällaiseen varkauteen syyllistyy aika helposti. Eräskin perhe kertoi, etteivät he koskaan maksaneet tilaamaansa kallista sähköhellaa, koska tilauksen lähettänyt liike kirjanpitoineen paloi, eikä laskua koskaan tullut.
Yksi tapa varastaa on se, että lainaa tai löytää esineitä, eikä palauta niitä. Työpaikan kynä unohtuu taskuun ja kulkeutuu kotiin, eikä sitä koskaan tule palautettua varsinkin, jos työsuhde on ehtinyt päättyä.
Työelämään liittyy paljon mahdollisuuksia varastaa niin ylimääräistä palkkatuloa kuin veroakin. Kilometrikorvauksissa voidaan liioitella (tekosyynä voi olla se, että on joskus tehnyt palkatonta ylityötä tai repäissyt vaatteensa johonkin työtiloissa olevaan naulankantaan). Firman ostoksista voidaan (jos näin on kaikessa hiljaisuudessa sovittu) ottaa bonukset omalle tilille. Ja muuta tällaista pientä kähmintää ja veronkiertoa.
On helppo sanoa, että minä en koskaan varasta, mutta jos tekemisiään alkaa tarkemmin miettiä, yhtä ja toista kiusallista tulee mieleen. Sen jälkeen ei enää viitsi käyttää kovin suurta volyymiä julistaessaan, ettei koskaan varasta. No enhän minä, mutta...
On se vaan kumma, kun jotkut joutuvat konfliktitilanteisiin vartijoiden kanssa. Ei minulla ole ainakaan koskaan ollut mitään ongelmia.
Taitaa olla vähän sama tilanne, että jos valittaa jatkuvasti saavansa turpiinsa viikonloppuisin kaupungilla, taksijonossa tai nakkikioskilla, niin vika löytynee lähempää kuin arvaatkaan...
Näpistelyä ym. vastaavaa rikollisuutta vähentäisi varmaankin tehokkaasti sama käytäntö, kun Man-saarella. Kaikki oikeudessa tuomitut ihan rattijuopumuksista ja pienistä varkauksista asti mainitaan nimeltä lehdessä.
Niin eikös anarkotyranniassa niin ylä- kuin alakerrosten rikoksia katsota läpi sormien? Optiohuijarien ja pikkurikollisten touhuihin ei kiinnitetä huomiota, vaan keskitytään tavallisiin rehellisiin ihmisiin?
Ano, juuri näin. Anarkotyranniassa niitä rankaistaan, jotka ovat kaikkein kilteimpiä ja lainkuuliaisimpia.
RM, minä jo eläkkeellä olevana yrittäjänä olen tehnyt omalta osaltani suoraviivaisen ratkaisun näille kassan ohi kävelijöille. Ensinnäkin, palvelut loppuvat tyysten. Toiseksi, ystäväni joukkueurheilijat saavat joukkueelleen tukea, kun kurmoottavat näitä maksamatta jättäneitä. Homma toimi ja toimii edelleen, kun käyn konsultoimassa entistä yritystäni. Tämä suojeluraha toimi Pohjanmaalla paljon paremmin kuin mopojengien suojelu... Kyllä Yamaha on paree kuin harrikka!
Ei synnytyksen jälkeinen masennuskaan kovin pitkään ole hyväksytty diagnoosi ollut. Tuli vain mieleen, että serkkupojan vaimo esikoisensa synnytettyään jäi kiinni naapurin pyykkejä narulta varastettuaan.
Olin vähän toisella kymmenellä silloin ja vasta aikuisena luin tutkimuksesta joka selvitti ongelman: täysin tarpeettomilla varkauksilla nuori äiti pyrkii mielessään turvaamaan vauvansa tulevaisuuden.
Tätä äitiä syrjittiin aikansa, mutta kuoli varsin iäkkäänä ja kunnioitettuna yhteiskunnan jäsenenä. Millainen mahtaa olla simpanssimutsin käytös tähän verrattavassa tapahtumassa?
Olisipa kiva, jos "Sammalkieli" juoksisi Siwan ovella vastaan myyjä perässään. Ei varmasti pääsisi ohi eikä läpi. Saattaisi törmätä lentopallomailaan.
Kommentoijissa on taas joukossa ihmehyyppiä. He olisivat valmiina mukiloimaan ihmisen kaljavarkauden takia.
Onneksi rikostuomioista ei päätetä kansanäänestyksillä.
Olin edellisen vuosikymmenen alussa vähän aikaa rautakaupassa työkalumyyjänä. Sieltä lähti tosi paljon kaikkea pientä, kuten yksittäispakattuja poranteriä ja pistosahanteriä yms. pientä tavaraa.
Itselleni oli aika suuri yllätys kun sain kuulla, että näpistelijöistä suuri osa oli eläkeläisiä. Syynä oli kuulemma jännitys ja vaihtelu arjen tylsyyteen.
Lieneekö tuo niin ihme että kommentoijiin ilmestyy väkivaltaihannoijia, kun blogitekstissäkin vihjaillaan sadistisen väkivallan opettavaisuudesta.
Ns. "Koululaisalennus" on tuttu myös itselle esiteini-iältä.
Lähinnä se oli jännityksen hakemista ja "kun muutkin" sitä harrasti.
Sittemmin se vaihtui urheiluharrastukseen.
Näin "aikuisempana" sitä tulee tuumattua "nuoruutta" muistellessa, että kylläpä sitä on joskus ollut tyhmä.
Post a Comment