Tappavaa suvaitsevaisuutta

Suvaitsevaisuus tappaa musliminaisia.

Tähän lopputulemaan on päätynyt ruotsalainen valtiotieteilijä Lisbeth Lindeborg. Syy on siinä, että tehtäessä myönnytyksiä monikulttuurille joudutaan samalla tinkimään tasa-arvosta ja luopumaan kaikkein perimmäisimmästä länsimaisesta arvosta: hengen ja fyysisen koskemattomuuden pyhyydestä. Ihmishengen ja monikulttuurin joutuessa ristiriitaan monikulttuurilla on prioriteetti.

Miksi näin? Ja miksi feministit eivät pistä tikkua ristiin, vaan hyssyttelevät - ja päinvastoin hyökkäävät apinanraivolla kritisoijien kimppuun? Kaiken järjen mukaanhan feministien luulisi puolustavan muslimisisariaan - ovathan he sentään naisia. Mutta ei. Miksi?

Syy on kognitiivinen dissonanssi. Kognitiivinen dissonanssi on psykologian termi, jolla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa tajunnan osa-aluetta kuten asennetta, emootiota, käsitystä tai käyttäytymistä. Teorian mukaan kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään. Esimerkiksi verovilppiä paheksunut ihminen lopettaa paheksumisen itse verovilppiä tehtyään. Maallikon termein asiaa voisi kuvata epämiellyttävänä jännitteenä, joka tulee kahdesta keskenään ristiriitaisesta ajatuksesta samaan aikaan.

Tässä tapauksessa ristiriidassa olevat kognitiot ovat toisaalta feministiset marxilaisviritteissävytteiset naistutkimuksen teoriat sorrosta ja sorrettuna olemisesta sekä länsimaisen miehen pahuudesta ja hirmuvallasta - viittasihan Gudrun Schyman, että naisen osa länsimaissa on yhtä paha kuin Afganistanissa - ja sitten toisaalta islamin arkipäivä sekä teorian (Koraani, hadithit) että käytännön tasolla. Niiden väkivaltainen yhteentörmäys saa toisaalta suvaitsevaisuuden ja monikulttuurin (= piittaamattomuuden ja arvonihilismin) ja toisaalta länsimaisen oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien viitekehyksessä feministin tippaleipäaivoissa raksuttavat hammasrattaat sanomaan "jursk!" ja leikkaamaan kiinni. Tilanne on feministin kannalta kertakaikkiaan niin mahdoton, ettei sellaista pitäisi ollakaan. Niinpä feministi panee päänsä pusikkoon ettei hän näkisi sitä lainkaan

Ja lienee sanomattakin selvää, että islamiin sisäänkoodattu pyhän sodan käsite sekä eriarvoinen asema miesten ja naisten välillä johtaa siihen, että islamilaismiehet ovat hyvin aggressiivisia ja väkivaltaisia - varsinkin naisia - kohtaan. Jos länsimainen feministi kohottaisi äänensä islamilaista miestä vastaan, hän löytäisi nopeasti irtileikatun hevosenpään oveltaan. Lopputulos on, että Euroopan suppusuiset feministit vannovat suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen nimiin, kun kymmenet tuhannet naiset elävät orjuudessa.

Tilannetta ei paranna ainakaan paradigman asemassa oleva kulttuurirelativismi, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, yhtä arvokkaita ja yhtä upeita eikä niitä voi asettaa arvojärjestykseen vaan jokaista kulttuuria on arvosteltava sen omista lähtökohdistaan eikä suinkaan objektiivisella mittapuulla. Niinpä kulttuuri, jossa nainen on orjan asemassa, on yhtä kulttuurirelativismin mukaan hyvä ja yhtä arvokas kuin sellainen, jossa hän on tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen.

Mutta väkivalta tuntuu täsmälleen yhtä kipeältä, olipa färssiksi hakattu nainen sitten vaaleatukkainen ja sinisilmäinen Anna-Greta tai ruskeatukkainen ja mustasilmäinen Fatima. Kulttuurirelativismi, jossa yhdessä kulttuurissa tällainen väkivalta on ankarasti kiellettyä ja toisessa erityisen suositeltavaa, on jo lähtökohtaisesti väärä ja hyvin tuhoisa ajatus, sillä se johtaa väistämättä nihilismiin. Lopputulos on, että yksikään feministi ei nouse vastustamaan tätä ilmiötä, vaan he nöyristelevät niin eksoottisten ja ah ihanien vieraiden kulttuurien edessä. Ayaan Hirsi Ali saa kyllä paasata sydämensä kyllyydestä telkkarissa, mutta sama sallitaan myös Tariq Ramadanille, joka ei tuomitse naisten kivittämisiä vaan esittää niille lykkyksiä ja joka henkeen ja vereen vastustaa musliminaisten ja pottunokkamiesten välisiä parisuhteita.

Ja kuitenkin jo peruslogiikka - siis Aristoteleen logiikka - sanelee, että kaksi keskenään ristiriitaista argumenttia eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Eli naisiin kohdistuva väkivalta voi olla ainoastaan joko rikos tai ainoastaan erityisen suositeltava asia, mutta ei molempia samaan aikaan. Varsinkaan silloin, jos hakattu ja murjottu nainen kuolee väkivallan seurauksena.

Miksi Hirsi Alia ei kuunnella silloin kun hän soimaa lännen kulttuurirelativisteja yleisesti ja feministejä erityisesti muslimisiskojensa hylkäämisestä:

Haluan, että monikulttuurisuuden puolestapuhujat tiedostavat uskonnon nimissä kotiorijiksi alistettujen ja yhteiskunnan ulkopuolelle suljettujen naisten tilanteen. Pitääkö nämä Hyvät Ihmiset teljetä jonnekin ja alistettava sorrolle, ennen kuin he ymmärtävät näiden naisten ongelmia? Eikö muka ole tekopyhää hurskastelua suvaita tällaista, kun samaan aikaan itse hyötyy länsimaitten vapaudesta ja edistykellisyydestä?

Ayaan Hirsi Ali ei säästele sanojaan eikä osoita minkäänlaista ymmärtämystä kulttuurirelativismille - ehkä juuri siksi, että hän on itse joutunut kokemaan asiat siltä huonommalta puolelta.

Länsimaistuneiden islamilaisnaisten huumorintaju asian suhteen on hyvin huono. He syyttävät länsimaisia virkasiskojaan petoksesta: länsimaiset feministit ovat pettäneet islamilaiset naiset. He ovat pettäneet heidät kulttuurirelativismilla ja suvaitsevaisuudella - he katsovat islamilaisiin naisiin kohdistuvaa perhe-, mustasukkaisuus- ja kunniaväkivaltaa läpi sormiensa ja hyväksyvät sen kaiken hiljaa "monikulttuurin" nimessä. Saksalais-turkkilainen yhteiskuntatieteiden dosentti Necla Kelek on erityisen katkera sanoessaan, ettei ymmärrä kuinka feministeiksi itseään kutsuvat naiset katsovat läpi sormien kuinka kymmeniä tuhansia naisia orjuutetaan täällä meidän keskuudessamme. Sen asemasta että islamia kritisoitaisiin, sitä yritetään ymmärtää ja hiljaisesti hyväksyä.

Suvaitsevaisuus tappaa.

Niin kauan, kun islamilaisiin naisiin kohdistuvasta perhe-, mustasukkaisuus- ja kunniaväkivallasta vaietaan, niin kauan sitä tapahtuu ja niin kauan myös perhehelvetit loimuavat. Niin kauan kun länsimainen mies syyllistetään siitä väkivallasta, mihin islamilaiset miehet syyllistyvät, lyödään toisaalta kiilaa länsimaisten miesten ja naisten väliin ja toisaalta vain annetaan islamilaisille miehille signaali jatkaa väkivaltakäytöstään. Saksassa asuva kirjailija Serap Cileli, jolle on myönnetty siviilirohkeudesta Saksan korkein kunniamerkki, Bundesverdienstkreuz, työstään alistettujen muslimityttöjen auttajana, puhuu suunsa puhtaaksi suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurista:

Euroopassa te kaikki vaikenette liikaa musliminaisten alistamisesta. Me musliminaiset olisimme säästyneet monelta ikävältä asialta, jos asiasta uskallettaisiin keskustella. Eurooppalaisten naiivi näkemys suvaitsevaisuudesta on vahingoittanut meitä. Olen tavannut sanoa, että tapatte meidät suvaitsevaisuudellanne.

Ja tämä kognitiivinen dissonanssi johtaa leimaamiseen ja aggressiiviseen vastareaktioon veneenkeikuttajia kohtaan. “The Trouble with Islam” -bestsellerin kirjoittaneen Irshad Manjin mukaan länsimaiset naiset pelkäävät rasistiksi leimaamista niin paljon, että heitä ei hetkauta jättää muslimisisaria oman onnensa nojaan.

Mutta padan ja kattilan soimaamisessa pitää muistaa se musta kylki. Tutkimukset ovat osoittaneet, että islamofobi-leimaan ja rasistikirveeseen herkimmin tarttuvat ovat usein itse vasemmistolaisia - ja aatemaailmaltaan lähellä fascistisia islamisteja. Poliittinen korrektiushan lopultakin on vain bolševismia frakki päällä. Lopputulos on, että länsimaiset feministit ovat kuin rakkikoiria: haukkuvat kaukaa, mutta vetäytyvät uikuttaen ja ulisten koloihinsa kun he joutuvat kohtaamaan aivan oikeita ongelmia.

Nykyaikaisen konservativismin ideologisen oppi-isän Edmund Burken mukaan ainoa asia, mitä pahuus tarvitsee voittaakseen, on se, etteivät hyvyyden edustajat tee mitään. Ja tästä on kyse. Ei enemmästä eikä vähemmästä. Kun ollaan niin avomielisiä että aivot valuvat korvista ulos, lopputulos on tragedia.

Suvaitsevaisuus tappaa. Tämä on syytä pitää mielessä.