Farkkuvallankumous

Sanotaan, ettei kapitalismin voitto sosialismista näkynyt missään niin selvästi kuin kevyessä teollisuudessa - ja ennenkaikkea valmisvaateteollisuudessa. Kommunistit osasivat tuottaa tykkejä, mutta he eivät osanneet tuottaa voita, ja siinä, missä sosialismi panosti raskaaseen teollisuuteen, sen kevyt teollisuus ja ennenkaikkea kulutustavarateollisuus jäi lapsipuolen asemaan - ja tuotti pelkkää roskaa. Ainoa hyvä, mitä sosialismi sai aikaan, olivat Praktican kamerat sekä Rubinarin objektiivit, ja nekin siksi, että aseteollisuus vaati optiikkaa.

Ja mikään ei symboloi tätä kapitalismin selkävoittoa sosialismista paremmin kuin farkut. Siis perinteiset amerikkalaisen maataloustyöläisen vaatteet - jotka ovat samanaikaisesti sekä helpot valmistaa, hyvännäköiset, kestävät että mukavat käyttää.

Paradoksaalisesti ne edustavat kaikkia sosialismin hyveitä.

Ja sosialismin täydellinen huonommuus kapitalismiin nähden näkyi juuri tuossa, etteivät tomppelit sosialistijohtajat tajunneet miljardin ruplan tilaisuutta ja korottaneet farkkujen tuotantoa preferenssissään ykköseksi. Ei se denim-kankaan tuottaminen voi olla niin vaikeaa! Mutta kun ei niin ei! Ja surkuhupaisaa on, että nuo perinteiset työläisen vaatteet julistettiin yhdessä länsimaisen työväenluokan musiikin - rock-musiikin - kanssa "dekadenssin" symboleiksi, ja farkkuihin pukeutuvaa itänuorta saatettiin rangaista "halusta näyttää kapitalistilta".

Housuilla, jotka suomeksi tunnetaan nimellä "farmarihousut" ja joka siis viittaa farmeihin, amerikkalaisiin maatiloihin, on monta nimeä maailmalla, ja englanniksi ne tunnetaan nimellä jeans, joka viittaa Genovan kaupungin ranskankieliseen nimeen Genés. Ne tehdään denim-kankaasta, joka on alunperin Nimes'in (ääntyy "nim") kaupungista peräisin olevaa toimikaskudottua vahvaa puuvillasarssia, serge de Nimes. Ensimmäisen kerran tätä Nimesin sarssia, "de nim[es]" on valmistettu 1400-luvulla, ja tätä sarssikangasta käytettiin ensimmäisenä purjekankaana Genovassa.

Mutta sarssin edut vaatekankaana huomattiin nopeasti, ja siitä alettiin tekemään kestäviä työvaatteita, genés. Vanhimmat olemassaolevat genés-housut ovat kuuluneet Giuseppe Garibaldille, ja ne ovat vuodelta 1860.

Ja aavan meren tuolla puolen olevassa maassa denim-sarssisia housuja alettiin kutsumaan nimellä jeans, joka on siis väännös sanasta genés, Genova. Mutta housuille on maailmalla kolmaskin tunnettu nimi, ja se viittaa Texasiin ja sen maa- ja karjatiloihin: eestiksi farkut ovat teksaspüksid tai teksad. Tätä nimeä käytetään monessa ex-itäblokinmaan kielessä. Farkkuhaalareita puolestaan kutsutaan nimellä dungarees, josta suomen "dongarit". Nämä puolestaan ovat saaneet nimensä Intian Dungarin kaupungin nimen mukaan - Dungari oli Intian puuvillateollisuuden keskus.

Ja niinpä farkut yhdistetään helposti Yhdysvaltoihin, preerioihin, karjapaimeniin - ja vapauteen. Farmarit ovat täydellinen unisex-asu - ne näyttävät hyviltä niin miehen kuin naisenkin jaloissa, ja ne kestävät suunnilleen mitä tahansa kulutusta. Ja kuluneina niistä tulee vain entistä paremman näköiset - kunhan ne eivät ole rikki. Ruukinmatruunalla itsellään on farkkuja, jotka ovat kestäneet 15 vee jokapäiväistä käyttöä. Ja vielä rikkinäisinäkin niistä voi leikata lahkeet pois, jolloin saadaan aikaan hot pants, farkkushortsit.

Mutta farkkuja eivät vieneet maailmalle elokuvat eivätkä cowboyt. Sen teki US Navy.

Kyllä, luitte aivan oikein. USA:n laivasto omaksui farmarihousut työvaatteikseen. Siinä, missä tuttu akuankkapuku on loma-asu ja khakipuku palvelusasu, USA:n laivaston työunivormu on vaaleansininen kauluspaita, tummansininen pesäpallolippis (ballcap) jossa on aluksen tai yksikön tunnus - sekä farkut. Voiko tuon täydellisempää työunivormua oikeastaan ollakaan!

JA amerikkalaiset merimiehet toimivat farkkujen mannekiineina oikeastaan joka paikassa mihin he menivätkin, ja nuo työvaatteet olivat varsin kysyttyjä sitten siviilissäkin. Denim-kankaisiin työvaatteisiin tottuneet merimiehet sitten mieluusti käyttivät niitä siviilissäkin.

Varsinainen farkkuvallankumous tapahtui 1950-luvulla nuorisokulttuurin nousun myötä. US Navy oli levittänyt farkut myös keskiluokkaan ja rock and roll merkitsi niiden yleistymistä arkivaatteiksi. USA:sta farkut levisivät nopeasti Eurooppaan, ja jo 1950-luvun lopulla niitä käytettiin yleisesti. Isukilla on yhä jäljellä aidot 1950-luvun farkut.

Ja tietty myös rautaesiripun toisella puolen huomattiin farmarihousut.

Sekä sosialismin kyvyttömyys tuottaa mitään kelvollista kulutustavaraa paitsi alkoholia.

On kertakaikkiaan outoa, etteivät sosialistit tajunneet, että tässähän on nyt työväenluokan symboli ja suunnanneet kevyen teollisuuden resursseja kunnollisten neuvostofarmarien tuottamiseen - murto-osalla siitä rahamäärästä, millä tehtiin panssarivaunuja, olisi saatu kunnollisia farkkuja neuvostonuorille. Sekä sähkökitaroita.

Levi Strauss, Lee ja Wrangler olivat neuvostojärjestelmälle pahempi vihollinen kuin yksikään armeija.

Pahaksi onneksi nuorilla on vielä taipumus kyseenalaistaa vanhempiensa arvomaailma, viralliset totuudet ja propaganda - ja kapinoida. Ja farkut olivat tämän kapinan symboli. Niitä haluttiin enemmän kuin mitään muuta rautaesiripun takana. Farkut, sukkahousut ja kondomit olivat tavaraa, joilla suomalaisturistit hankkivat ruplia rautaesiripun takana - ruukinmatruuna tunnustaa itsekin näin tehneensä.

Ja tähän sosialismi lopulta sortui. Omaan kyvyttömyyteensä, sokeuteensa - ja tyhmyyteensä. Farkut olivat saaneet aikaan sen, mitä filosofit ja armeijat eivät: sosialismin luhistumisen.

Mitä tästä kaikesta opimme? Sitä, että tavallisen ihmisen kannalta raskas teollisuus on lopultakin yhdentekevää, sillä tavallinen ihminen nauttii kevyen teollisuuden tuotteista. Ja jos se puoli ei ole kunnossa, hukka perii. Neuvostoihminen puettiin halpaan polyesteriin - tai sitten Kiinassa Mao-univormuun. Mikään ei symboloinut sen paremmin sosialismin vankilaluonnetta - sillä mitäpä muuta tuollainen Mao-haalari on kuin vangin puku?

Farkkuvallankumous on päättynyt: farkut ovat vakiinnuttaneet valta-asemansa niin idässä kuin lännessäkin, ja hyvä niin. Enää vain burqha voi uhata farkkujen valta-asemaa - ja aika näyttää, miten tässä haasteottelussa käy.