Historianelävöittäminen, eli kivuttomasti konservatiiviksi

Ruukinmatruunan yksi outo harrastus on, kuten tiedämme, historianelävöittäminen. Eli siis kokeellinen historiantutkimus kantapään kautta. Historianelävöittäminen on historian harrastamista, jossa pyritään luomaan tavoitellun aikakauden ympäristö mahdollisimman todenmukaisena ja ”ennallistamaan” kohteena olevan aikakauden elämä sellaisena kuin se on ollut. Siihen kuuluuu kokeellinen arkeologia, aikakauden esineiden, tarvekalujen ja vaatteiden valmistaminen ja käyttö, tapahtumat, seminaarit, leirit jne. Ruukinmatruunan oma kiinnostuksenkohde on keskiaika.

Ruukinmatruunan lempiaine koulussa ei ollut matematiikka. Eikä fysiikka. Se oli historia. Ruukinmatruuna innostui aiheesta luettuaan Estlander-Hietakarin Jokamiehen maailmanhistorian joskus lapsena, ja hyvin nopeasti sitten lukemistoon kuuluikin Carl Grimbergin Kansojen historia. Ja lienee tarpeetonta sanoa, että ruukinmatruuna olikin sitten peruskoulussa jatkuvasti napit vastakkain viritteissävytteisten opettajiensa kanssa ja muutamaan otteeseen jälki-istunnossa nenäkkyydestä. Mutta kymppejä kokeissa vastaan oli turha urputtaa openkaan.

Ja vanhemmiten sitten mielenkiinto kohdistui elävään historiaan. Ja se onkin ollut mitä mainioin tapa oppia sekä historiaa että käden taitoja sekä ymmärtää että elettiinpä ennenkin.

Ja ennenkaikkea historianelävöittäminen on erinomainen tapa murtaa myyttejä ja oppia miten asiat todellisuudessa ovat olleet tai voineet olla.

Meillä on tapana kutsua menneisyyttä "karkeaksi", "alkeelliseksi", "sivistymättömäksi" ja "brutaaliksi". Varsinkin keskiaikaan liitetään usein epiteetti pimeä. Kuitenkin historianelävoittämisen kautta ymmärtää, että edistys on harha. Esimerkiksi keskiaikaisia vaatteita ompelemalla tajuaa, että "hei, nämä vaatteethan ovat olleet sekä käytännöllisiä että mukavia" ja että elämä menneinä vuosisatoina ei lopultakaan ole ollut yhtään sen parempaa eikä yhtään sen huonompaa kuin nykyäänkään - ja oikeastaan vain ilmaston vaihtelut ovat olleet historian saatossa merkittävä asia.

Ennenkaikkea historianelävöittäminen antaa perspektiiviä. Sitä kautta oppii, että hei, oma aikamme ei ole mitenkään erikoinen, vaan osa historiallista jatkumoa, ja lopultakaan auringon alla ei ole paljoakaan uutta [poislukien teknologia]. Mutta ennenkaikkea yhteiskunnan ja sen ymmärtämisen kannalta historianelävöittäminen luo perspektiiviä. Meillä on täsmälleen samat aivot ja sama kroppa kuin esivanhemmillamme 700 vuotta sitten. Ja se on historian saatossa hyvin vähäinen aika.

Sanotaan, että kantapään kautta oppii parhaiten, ja ruukinmatruuna allekirjoittaa tämän käsityksen. Eli kun itse tekee, itse kokee ja itse kokeilee eri asioita - miten asiat ovat olleet, miten ne toimivat, mikä toimii ja mikä ei - ymmärtää, että paljon mitä meille koulussa on opetettu, on täyttä fuulaa - ja että opettajat eivät tiedä eivätkä ymmärrä kaikkea.

Ruukinmatruuna ei ihannoi keskiaikaa eikä feodalismia. Tuolloin myös ihminen saattoi odottaa elävänsä noin 5-vuotiaaksi - ja jos siitä selvisi hengissä, niin noin 70-vuotiaaksi kunnes kroppa oli rikki. Taudit olivat läsnä ja hygienian taso oli heikko. Alhainen teknologian taso merkitsi kovaa ruumiillista työtä. Mutta ei niin kovaa eikä niin brutaalia kuin mitä usein kuvittelemme. Eikä elämä myöskään ollut Monty Pythonia. Keskiaika ei ollut raakaa, sivistymätöntä eikä taikauskoista aikaa, toisin kuin valistusajalla kuviteltiin. Hikipedia kertoo jälleen mitä Wikipedia ei kerro.

Ja ehkä juuri tuo valtava perspektiivi, jonka historianelävöittäminen, ja siihen kiinteästi liittyvä puoliakateeminen tutkimustyö antaa, tekee ihmisestä konservatiivin. Silloin ymmärtää, että ennenkin on ollut elämää, ihmisillä on ollut kokemusta jo silloin ja ne lupaukset, jota niin liberaalit kuin sosialistitkin antavat huikaisevan loistavasta tulevaisuudesta ovat pääsääntöisesti katteettomia.

Ymmärtämättömyys historiasta saa ihmisen uskomaan katteettomuuksiin. Ja hylättäessä traditio lopputulos on yleensä todella tuhoisa.

Fascismi oli mitä suurimmassa määrin modernismia. Se hylkäsi tradition ja se käytti historiaa pelkkänä myyttinä ja mielikuvavarastona sensijaan että se olisi nojannut traditioon ja legitimiteettijatkumoon. Fascismi piti konservativismia arkkivihollisenaan ja halusi luoda kokonaan uuden ihmisen ja uuden maailman.

Ja eihän siinä tietenkään niin käynyt. Lohdutuksen sanana todettakoon, että Neuvostoliitossa kävi vielä hullummin.

Ruukinmatruuna tunnustautuu nörtiksi. Miksi nörtit rakastavat Tolkienia, fantasiaa ja kuvitelmia - ja inhoavat modernismia? Syy on se, että nörtit rakastavat älyllisyyttä, yksilöllisyyttä ja vapautta yli kaiken. Modernismi on banaalia, elitististä, kollektiivista ja triviaalia, se merkitsee rumuutta, kalseutta ja kylmäkiskoisuutta. Miksi me rakastamme Visbytä ja Rothenburg ob der Tauberia, mutta inhoamme Jakomäkeä ja Brasíliaa? Siksi, että vanhoissa kulttuurikaupungeissa näkyy historian traditio ja pyrkimys harmoniaan ja kauneuteen. Ne on ihminen suunnitellut. Jakomäki ja Brasília sensijaan ovat keinotekoisia, historiattomia, steriilejä. Ihminen on suunniteltu niitä varten. Nörtit identifiovat itsensä noldoriin tai dûnedainiin - siis vapaisiin kansoihin - ja inhoavat Morgothia, Sarumania, Sauronia ja kaikkea, mikä liittyy tuohon kollektivismiin ja orjuuteen.

En pelkää tulevaisuutta / koska luen tieteiskirjallisuutta lauloi Eppu Normaali aikoinaan, mutta nykyään tulevaisuutta pelkäävät juurikin kaikkein eniten ne, jotka tieteiskirjallisuutta lukevat. Kaikista tieteiskirjallisuuden muodoista kyberpunk osui ennustuksissaan oikeimpaan. Hightech on täysin yhteensopivaa lowlifen kanssa. Mutta nörtit yleensä ovat siitä fiksuja olentoja, että he osaavat ottaa tulevaisuutta koskevista dystopioista vaarin. Ei ole sattumaa, että sekä Orwell että Huxley esiintyvät nörttien teksteissä varoittavina esimerkkeinä jatkuvasti - eikä transhumanismi saa nörttien varauksetonta ihailua.

Me elämme maailmassa, jossa vaikuttaa kulttuurievoluutio siinä missä biologinen evoluutiokin, ja niissä pätevät samat lainalaisuudet. Memetiikka selittää kulttuurievoluution parhaimmin siinä missä genetiikka biologisen. Ei Steven Elop turhaan puhunut "kännyköiden ekosysteemistä" ja käyttänyt biologian vertauskuvia. Ja sekä kulttuurievoluutiossa että biologisessakin evoluutio tuottaa aina parempia tuloksia kuin revoluutio. Konservativismi on ensisijaisesti pragmaattisuutta ja historian opetuksista oppimista. Se ei ole katteetonta haikailua menneeseen eikä menneisyyden romantisointia eikä sen apinointia - vaan sen ymmärtämistä, ettemme elä mitenkään umpiossa emmekä tyhjiössä vaan että ennenkin on eletty. Ja kun hylätään traditio, yleensä saadaan vain murhenäytelmä aikaan Ranskan vallankumouksen tapaan.

Historianelävöittäminen on tuskaton tapa tulla konservatiiviksi - ihannoimatta menneisyyttä ja samalla kammoksumatta sitä, vaan suhtautumalla siihen realistisesti. Sitä voi suositella itse jokaiselle, joka ymmärtää, että elämää on ollut ennenkin ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa, eikä niillä lopultakaan ole oleva juurikaan eroa. Tässä kauniiksi lopuksi plagiaatti Aleksis Kiveltä:

Elettiinpä ennenkin
vaikk' ojan takan' oltiin
Ojapuita poltettiin
ja ojast' oltta juotiin