Friday, May 18, 2012
Päivän mietelmä
Vapauden peräänkuuluttaminen on usein synonyymi lapselliselle kiukuttelulle, tuittupäisyydelle ja haluttomuudelle noudattaa yhteisiä pelisääntöjä.
Remarks
Hormit tukossa
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
25 comments:
Mitäpä jos yhteiset pelisäännöt ovat luokkaa "Neuvostoliitto"?
Mitäpä jos ne eivät ole?
Mitäpä, jos pelisäännöt ovat yhteiset, mutta ne laatii enemmistö/vähemmistö?
Mitäpä jos ne ovat mielekkäät ja järkevät?
Vakavasti: äitinä oppii suhtautumaan elämään ja myös johtamistaitoon ja kurinpitoon aivan eri tavalla kuin sitä ennen.
Tuo kiukuttelusi on aivan samanlaista kuin uhmaikäisellä pikkulapsella. Koetellaan rajoja ja katsotaan, mitä saa tehdä. Ja sitten kun äiti ottaa lelun pois kun lapset eivät osaa leikkiä kiltisti niin se on tyhmä äiti ja tyranni.
Vapaus itsessään ei ole hyvä eikä paha asia. Mutta mitään järjestystä ja organisaatiota ei synny ilman kuria ja kurinpitoa ja yhteisiä pelisääntöjä. Ja silloin, jos lapset eivät osaa itse niitä pitää, silloin ne sanellaan ylhäältäpäin ja lapsen osa on totella. Se on kaikkien yhteiseksi parhaaksi.
Voi olla, että usein on. Tämä ei tarkoita sitä, että vapauden peräänkuuluttaminen olisi lapsellista, kiukuttelua saati haluttomuutta noudattaa yhteisiä pelisääntöjä.
Minun nähdäkseni sitä haluttomuutta noudattaa yhteisiä pelisääntöjä esiintyy nimenomaan siltä taholta, jonka mielestä yksi porukka (valtion edustajat ja hännystelijänsä) saa noudattaa eri pelisääntöjä kuin muut. Tällä hetkellä valtion edustajat saavat tehdä asioita, joista seuraisi yksityisen tahon tekemänä omien sanojesi mukaan putkaalinnaavankeutta. Minun oikeustajuni ei kykene sulattamaan moista.
Rothbardia lukemalla vapauden etiikka aukenee vähän toisella tavalla kuin keksimällä juttuja teiniuhmaisista randroideista.
Onneksi en ole lapsesi
Eikös kirjoituksessa ole pitkälti kyse siitä kovasti hehkuttamastasi, konservatiivisesta "if it ain't broke" -periaatteesta. Kirjoittajan näkökulmasta brittiläiset mittayksiköt toimivat ja ovat vieläpä osa kansallista identiteettiä, joten SI-järjestelmän pukkaaminen on osoitus valtion totalitaarisuudesta ja eliitin todellisuudesta irtautumisesta. Molemmat ovat aiheita, joita sinäkin kirjoituksissa paljon käsittelet.
Juu, totta kai oletan, että otat tässä vaiheessa esiin uudelleenmäärittelemäsi konservatismin käsitteen, mutta oikeasti kirjoituksessa käy kuitenkin aika hyvin esiin konservatiivinen ajattelu: uudistuksia vastustetaan, koska vanha tapa on Ihan Hyvä. Vastustajat leimataan, paremman puutteessa vaikka yhteiskunnan vihollisiksi. Ja kun uudistus sitten joskus ajetaan läpi, konservatiivit ovatkin itse asiassa kannattaneet asiaa koko ajan...
Itsekin ihmettelen miten Hitchensin blogi yleensä liittyy koko juttuun tai vapauden peräänkuuluttamiseen.
GM, jotkut eivät ikinä kasva uhmaiästä ulos.
SS, siinäpä se. Brittiläisissä naulajalkayksiköissä ei sinänsä ole mitään periaatteellista vikaa - ne toimivat - ja niillä on liki 2500 vuoden traditio. Tämä on asia, jota ei ole syytä väheksyä. Metrijärjestelmällä on vain 200 vuoden traditio.
Ongelma on siinä, että ne naulajalkamitat ovat pirun hankalia käyttää ja muunnokset suureesta toiseen (pituudesta pinta-alaan tai tilavuuteen, tilavuudesta massaan jne) ovat hyvin työläitä. Tässä suhteessa uudempi todella on parempi.
Mutta on todennäköistä että jos ruukinmatruuna itse olisi britti, hän vastustaisi SI-järjestelmää henkeen ja vereen.
Samasta syystä kuin George Orwell.
Ja silloin, jos lapset eivät osaa itse niitä pitää, silloin ne sanellaan ylhäältäpäin ja lapsen osa on totella. Se on kaikkien yhteiseksi parhaaksi.
Ja siinä onkin pähkinänkuoressa ero liberaalien ja useimpien muiden poliittisten suuntausten välillä. Siinä missä liberaalit kohtelevat ihmisiä aikuisina, jotka ovat pääsääntöisesti kykeneviä itse päättämään omista asioistaan, tuppaavat useimmat muut kohtelevan kansalaisia kuin lapsia, joita jonkun viisaamman, yleensä kyseisen poliittisen suuntauksen edustajan, tulee ohjata ja valvoa, etteivät he saa päähänsä tehdä mitään typeryyksiä. Tai mitä nyt kulloinenkin valvoja sattuu pitämään typeränä. Tai huonotapaisena tai muuten vain epätoivottavana. Kansalaisen osa on totella. Se on kaikkien yhteiseksi parhaaksi.
Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä itseä koskevia tekoja kenenkään estämättä, ja valta merkitsee mahdollisuutta tehdä muihin kohdistuvia tekoja kenenkään estämättä.
Sosialistisissa yhteiskunnissa kansalaisten mahdollisuutta tehdä heitä itseään koskevia tekoja on rajoitettu. Tämän kiusallisen tosiasian peittelemiseksi sosialistit ovat keksineet ns. positiivisen vapauden, joka tarkoittaa mahdollisuutta johonkin. Ihmiset ovat sosialistien mielestä ”vapaita”, kun heillä on valtion järjestämä koulutus, työpaikka ja toimeentulo. Siitä ei haluta keskustella, miksi nämä ”vapaat” ihmiset eivät saa lukea ulkomaisia lehtiä eivätkä matkustaa ulkomaille eivätkä arvostella järjestelmää.
Kävin 2000-luvun alussa monia tiukkoja väittelyitä libertaristien kanssa. Mielipiteeni hermostuttivat aatteen miehiä siinä määrin, että sain noin vuoden kirjoittelun jälkeen käytännössä potkut heidän foorumiltaan. Yksi tärkeimmistä kiistakysymyksistä oli se, miten määritellään vapauden ja vallan suhde. Väitin, että valta ja vapaus ovat saman ilmiön eri puolia. Niin kauan kun vapaus tehdä asioita koskee omaa itseä, se on perinteistä vapautta, mutta silloin kun siihen sisältyy muihin ihmisiin vaikuttamista, siitä voidaan käyttää nimitystä valta. Olin sitä mieltä että jos molempia vapauden puolia tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, vapauden määrä on suljetussa järjestelmässä tai ”valtapiirissä” vakio. Yksilön vapaus voi lisääntyä tai vähentyä ainoastaan sillä edellytyksellä, että valtapiirin sisällä jonkun muun vapaudessa tapahtuu käänteinen muutos.
Edellä esitettyjä väitteitäni libertaristit vastustivat, ja niitä vastustetaan muutenkin yleisesti. Todisteita en ole vielä nähnyt, eikä niitä pysty esittämäänkään, koska looginen päättely ja reaalimaailman todisteet puhuvat sen puolesta, että vallan ja vapauden määrä on sidoksissa toisiinsa.
Berliinin muurin avautumista esittävässä videossa nähdään koskettava hyvä esimerkki siitä, miten valta kirjaimellisesti viedään joidenkin käsistä, ja miten vapauden lisääntyminen joillakin merkitsee vapauden (=vallan) vähenemistä joillakin muilla. Vielä muutama tunti ennen muurin avaamista rajavartijat olivat olleet arvostettuja ja vallastaan nautiskelevia univormupukuisia virkamiehiä, joilla oli vapaus (=valta) ampua luvatta rajan yli yrittävät. Kun kansa yllättäen sai vapauden ylittää raja, nämä tärkeät ihmiset romahtivat yhdessä hetkessä valtaistuimeltaan ja muuttuivat vähitellen yhdentekeviksi työttömiksi hylkiöiksi. Jotkut heistä tuomittiin oikeudessa. Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.
Onko vapauden peräänkuuluttaminen usein olla synonyymi lapselliselle kiukuttelulle, tuittupäisyydelle ja haluttomuudelle noudattaa yhteisiä pelisääntöjä? Kohteliaisuudesta en haluaisi väittää vastaankaan, mutta...
Jos olisin eduskunnassa, voisin sanoa kansanedustaja Niinistön sanoin, että aina kun kuulen puhuttavan ”yhteisistä pelisäännöistä”, poistan niin sanotusti varmistimen. En ole kansanedustaja enkä harrasta aseita, joten jääköön tämä kielikuva pohdinnan asteelle.
Yhteiset pelisäännöt ovat ehkä joskus tarkoittaneet yhteisiä järjellisiä periaatteita siitä miten itse kunkin pitää elää. Nykyisin ne valitettavasti tarkoittavat yhä useammin kansalaisten simputtamista (anarkotyrannia) pienillä yksityiskohtaisilla määräyksillä, joita perustellaan kansalaisten omalla turvallisuudella. Näin määräysten avulla kansalaisilta on viety oikeus päättää omaa itseään koskevista asioista. Kansalaisista on tehty holhouksen alaisia pikkulapsia, joita ankara isä rankaisee pienimmistäkin virheistä. Koska valta ja vapaus liittyvät toisiinsa, kansalaisten vapauden väheneminen johtaa ankaran isän vallan lisääntymiseen. Ankara isä on jo siinä määrin vallastaan humaltunut, että hän ei tajua lopettaa vallan vaatimista. Pelkäävä äiti suostuu kaikkeen, mitä isä pyytää. Lopputulos ei ole onnellinen koti.
Karvajalka, ja juuri tuossa liberaalit iskevätkin kirveensä kiveen.
Ihmiset eivät kertakaikkiaan ole sellaisia kuin miksi liberaalit heidät kuvittelevat. He eivät ole mitään enkeleitä eivätkä rationaalisia robotteja. Ihmiset ovat pääsääntöisesti h*lvetin tyhmiä olentoja jotka ajattelevat tunteillaan ja joille sosiaalinen status on kaikki kaikessa, ja jotka ajattelevat ainoastaan omaa lyhyen aikavälin intressiään.
Ja lopputulos on plutokraattinen helvetti. Tämä on syy, miksi liberalismi ei toimi, vaan tuottaa pahoinvointiyhteiskunnan.
Puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä. Tämä on truismi. Ja tuntien keskimääräisen ihmisen, se on aika paljon se. Suurin osa ihmisistä todellakin on aikuisia kakaroita, joille pitää kertoa mitä tehdään ja joita pitää paimentaa karjalauman tapaan. Varsinkin naiset tuppaavat usein olemaan sellaisia, mutta myös miehet. Ja juuri tämän takia - ettei saada aikaan inhimillistä katastrofia - tuota ohjaamista tarvitaan.
Vaikkapa yhteisten pelisääntöjen muodossa.
Hassua, yleensä liberaaleja syytetään siitä, että he pitävät ihmisiä itsekeskeisinä rahanahneina paskiaisina, jota antavat köyhien kuolla katuojaan, mutta sinulla vaikuttaa olevan vielä synkempi ihmiskuva :)
Mutta todellakin: jos olettaa, että ihmiset ovat liian tyhmiä päättääkseen omasta elämästään, niin silloin tosiaan saattaa tuntua parhaalta vaihtoehdolta antaa jonkun viisammaan laatia säännöt, joita muiden tulee noudattaa. Ongelma on vain se, että mistä löydetään se muita viisaampi, joka osaa laatia sellaiset säännöt, joita noudattamalla kaikkien onnellisuus maksimoituu?
Demokratiassa se ainakaan ei näytä onnistuvan, lähinnä valituiksi näyttäisi tuleven henkilöitä, jotka ajavat härskisti omaa etuaan kansalaisten edusta piittaamatta. Tosin hekin ovat silti usein parempi vaihtoehto kuin ne hyvää tarkoittavat, mutta maailman toimintaa ymmärtämättömät, joiden hyvässä tarkoituksessa ajamat lait itse asiassa vain pahentavat niitä asioita, joita oli tarkoitus parantaa. Tosin kaikkein pelottavin vaihtoehto ovat ne, jotka ajavat kansalaisten etuna pitämiään asioita vilpittömästi ja tehokkaasti, mutta joiden käsitys “hyvästä elämästä” on täysin erilainen kuin itselläni. Itse asiassa edustajat eivät näytä olevan juurikaan keskivertokansalaista viisaampia tai kykenevämpiä päättämään edes omasta elämästään saati sitten muiden.
Toisaalta mikään muu menetelmä viisaiden johtajien valitsemiseksi ei näytä olevan yhtään sen parempi, itse asiassa muut kokeilut näyttävät toimivan vielä huonommin. Demokratiassa on sentään se hyvä puoli, että katastrofaalisen huonoista johtajista pääsee eroon muutenkin kuin aseellisella vallankumouksella. Itse asiassa suunnilleen kaikki yritykset saada joku viisaampi päättämään muiden asioista kaatuu siihen, että jotenkin päätöksentekijäksi päätyy aina joku sellainen, joka tekee keskimäärin huonompia päätöksiä kuin mitä yksilöt itse olisivat tehneet.
Ei liberalismi oikeasti oleta ihmisten olevan sen enempää tyhmiä itsekeskeisiä paskaisia sen kuin täydellisen rationaalisina enkeleitä. Jotkut ovat paskiaisia, jotkut enkeleitä, jotkut fiksuja, jotkut tyhmiä. Jokainen tuntee kuitenkin itse parhaiten oman tilanteensa ja sen mitä elämällään haluaa tehdä, ainakin paremmin kuin joku satunnaisesti valittu ulkopuolinen, ja useimmat tuntuvat osaavan tehdä enemmän tai vähemmän rationaalisia päätöksiä. Tosin vaikka ihmisiä pitäisikin tyhminä ja lyhtynäköisinä, on silti parempi että jokainen tekee itse omaa elämäänsä koskevat valinnat ja kantaa seuraukset. Vaihtoehto kun on se, että joku muu tekee päätökset ja kaikki kantavat typerien päätösten seuraukset vaikkeivat ole niihin osallisia. Ja koska tuon muun rationaalisuudesta ei ole sen suurempia takeita, eivät päätökset ole oikeita yhtään sen suuremmalla todennäköisyydellä. Itse asiassa koska tuolla ulkopuolisella ei ole välttämättä edes käsitystä kunkin elämäntilanteesta, mitä nämä oikeastaan elämältään haluavat tai välttämättä edes kovin suurta kiinnostusta ajaa muiden kuin itsensä etua, ovat päätökset melkoisella todennäköisyydellä huonompia kuin mitä yksilö olisi itse tehnyt.
Hassua, yleensä liberaaleja syytetään siitä, että he pitävät ihmisiä itsekeskeisinä rahanahneina paskiaisina, jota antavat köyhien kuolla katuojaan, mutta sinulla vaikuttaa olevan vielä synkempi ihmiskuva :)
Niin se onkin.
Ja vasta silloin, kun tajuaa itsekin olevansa samanlainen läpimätä, tunteenomainen p*skiainen eikä lainkaan fiksu, kykenee suhtautumaan asioihin realistisesti ja toisiin ihmisiin asian vaatimalla myötätunnolla ja empatialla.
Mutta todellakin: jos olettaa, että ihmiset ovat liian tyhmiä päättääkseen omasta elämästään, niin silloin tosiaan saattaa tuntua parhaalta vaihtoehdolta antaa jonkun viisammaan laatia säännöt, joita muiden tulee noudattaa. Ongelma on vain se, että mistä löydetään se muita viisaampi, joka osaa laatia sellaiset säännöt, joita noudattamalla kaikkien onnellisuus maksimoituu?
Tässä meillä on hirveä dilemma. Ilman mitään sääntöjä tilanteesta tulee täysi kaaos ja anarkia, jossa vallitsee kuudestilaukeavan laki, mutta väärillä ja/tai huonoilla säännöillä saadaan aikaan Milttonin Neukkula. Tai sitten Paskastan.
Ruukinmatruuna tajusi kymmenkunta vuotta sitten, että kysymys että mistä löydetään se muita viisaampi, joka osaa laatia sellaiset säännöt, joita noudattamalla kaikkien onnellisuus maksimoituu? on väärin aseteltu. Oikeampi kysymys olisi, että "mistä löydetään se muita viisaampi, joka osaa laatia sellaiset säännöt, joita noudattamalla kaikkien kärsimys minimoituu?"
Demokratian etu ei ole siinä, että se olisi paras hallintomuoto. Se on vähimmin huono. Me voimme parjata ja ivata sitä, mutta reaalimaailmassa muut systeemit tuottavat vielä hullumman lopputuleman. Valistunutkin yksinvaltias on silti yksinvaltias. Anarkia ei houkuttele. Eikä plutokratia. Eikä sosialismi.
Kysymys on siitä, miten saadaan aikaan vähimmin huono yhteiskunta eli miten minimoidaan kärsimys. Demokratian ongelma on täsmälleen tuo, mitä sanoit, mutta kansalla on myös paha taipumus protestoida.
Toisaalta mikään muu menetelmä viisaiden johtajien valitsemiseksi ei näytä olevan yhtään sen parempi, itse asiassa muut kokeilut näyttävät toimivan vielä huonommin. Demokratiassa on sentään se hyvä puoli, että katastrofaalisen huonoista johtajista pääsee eroon muutenkin kuin aseellisella vallankumouksella.
Jep, juuri näin. Voimme olla Isosta Jytkystä mitä mieltä tahansa, mutta se ainakin osoitti, että demokratia toimii. Kansa protestoi ja äänesti ensisijaisesti valtapuolueita vastaan, ei niinkään perussuomalaisten puolesta.
Mutta sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Pienissä yhteisöissä yksilöt kykenevät aina tekemään fiksumpia ja itsenäisempiä päätöksiä kuin suurissa. Jared Diamond on tarkastellut asiaa kirjassaan Tykit, taudit ja teräs eli miten pienyhteisöistä - alle 200 ihmistä - ja niiden fiksusta ja tolkullisesta menosta sitten ajaudutaan tolkuttomuuteen ja kleptokratiaan, kun yksikkökoko kasvaa.
Lainsäädäntö, oikeuslaitos, rangaistuslaitos ja hallinto on pakko olla olemassa silloin, kun yksikön koko ylittää 2000 ihmistä. Tällöin yhteisössä tapahtuu jo niin paljon negatiivisia transaktioita, että ilman oikeuslaitosta ne repivät yhteisön hajalle. Yli 2000 ihmisen yhteisö ei enää tule toimeen itseohjautuvana.
Jokainen tuntee kuitenkin itse parhaiten oman tilanteensa ja sen mitä elämällään haluaa tehdä, ainakin paremmin kuin joku satunnaisesti valittu ulkopuolinen
Itse asiassa eivät. Ihmisillä on paha taipumus tehdä täysin irrationaalisia päätöksiä fiilispohjalta - ja vieläpä niin, että mitä perustavanlaatuisemmasta ja isommasta asiasta on kyse, sitä enemmän ratkaisu tehdään irrationaalisin perustein ja sitä vähemmän järjellä.
Vain autisti kykenee täydelliseen rationaalisuuteen. Me neurotypaaliset nentit emme.
Ja juuri tämä tosiasia - ihminen on irrationaalinen olento, joka tekee päätöksensä tunteiden perusteella - kaataa liberalismin perustan. Thorstein Veblen tutki samaa asiaa, ja päätyi julmiin lopputuloksiin kirjassaan Theory of the Leisure Class. [Veblen muuten hylkää marxismin kuten ruukinmatruunakin.]
Jos ihminen osaisi valita oikein ja tietäisi mitä haluaa, me emme tarvitsisi konsultteja, opinto-ohjaajia, personal trainereita emmekä ammattineuvojia. Mutta kuitenkin heitä on ja heille on aina kysyntää.
Juuri tämän vuoksi - puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä, ja tyhmillä valinnoillaan he aiheuttavat vahinkoa, paitsi itselleen, myös toisille ihmisille ja yhteiskunnalle - liberalismin perusolettamus ihmisten järkevyydestä on väärä.
ja kantaa seuraukset. Vaihtoehto kun on se, että joku muu tekee päätökset ja kaikki kantavat typerien päätösten seuraukset vaikkeivat ole niihin osallisia. Ja koska tuon muun rationaalisuudesta ei ole sen suurempia takeita, eivät päätökset ole oikeita yhtään sen suuremmalla todennäköisyydellä.
Voidaan olettaa, että asiantuntija tekee todennäköisemmin vähemmän vääriä päätöksiä kuin täysi maallikko. Ja myöskään se, että joutuu tekemään itse omasta elämästään päätöksiä, ei ole tae siitä, että ne olisivat oikeampia tai vähemmän vääriä kuin asiantuntijan tekemänä.
Klassinen esimerkki on ruokailu. Lapset haluavat syödä karkkia ja jätskiä, koska se maistuu hyvältä. Ja kuitenkin kalakeitto ja ruisleipä on heille hyväksi. Tästä syystä äiti päättää että mitä syödään eivätkä lapset. [Jos olet ikinä käynyt Fazerilassa, tiedät mistä on kyse.]
Ihmisillä on paha taipumus panna lyhyen aikavälin intressinsä aina pitkän aikavälin intressien edelle, ja tunteenomaiset intressit järkevien edelle. Vain aniharva vaivautuisi ottamaan eläkevakuutusta itselleen, jos se olisi vapaaehtoista. Samoin vain aniharva vaivautuisi ottamaan sairasvakuutusta. Yhteiskunta hajauttaa riskit; vaikka tässä ongelmana on adverse selection se on kuitenkin pienempi paha kuin riskien sälyttäminen ihmisille itselleen.
Sammalkieli on tarkastellut asiaa omassa blogissaan. Vaikka ruukinmatruuna ei ole samaa mieltä hänen kanssaan, itse tarkastelu on varsin hyvä.
"Jos ihminen osaisi valita oikein ja tietäisi mitä haluaa, me emme tarvitsisi konsultteja, opinto-ohjaajia, personal trainereita emmekä ammattineuvojia. Mutta kuitenkin heitä on ja heille on aina kysyntää."
Tuo on opittua avuttomuutta. Mm. meidän pisa-palkittu koululaitoksemme on viritetty tuottamaan nöyriä kilttejä ihmisiä jotka on ehdollistettu elämään muiden ihmisten odotusten mukaisesti. Siksi suurin osa ihmisistä on niin hukassa oman elämänsä kanssa. Siksi he tarvitsevat välistävetäjiä kertomaan heille miten pitää elää, ajatella, ostaa ja äänestää.
Näissä ihmisissä on kyllä potentiaalia kasvaa oikeasti vapaiksi ihmisiksi jotka ymmärtävät että terve itsekkyys on onnellisen elämän avain.
Tämä vaan on myrkkyä välistävetäjille jotka tarvitsevat hyväksikäytettävää nöyrää kuluttajamassaa ja vaalikarjaa.
Ihminen joka alkaa elää omaa elämäänsä omista lähtökohdistaan omien tarpeittensa mukaisesti ja hylkää ulkopuolelta tuputetut mallit ja normit pystyy vallan mainiosti tekemän kaikki omaa elämäänsä koskevat päätökset vaikka fiilispohjalta.
Holhottuna tahdottomanan zombiena on vaan niin vaivatonta ja mukavaa elää. Siksi suurin osa ihmisitä ei koskaan oikeasti elä elämäänsä vaan valuu vain virran mukana kuin mätä kala.
karvajalka said...
"'Ja silloin, jos lapset eivät osaa itse niitä pitää, silloin ne sanellaan ylhäältäpäin ja lapsen osa on totella. Se on kaikkien yhteiseksi parhaaksi.'
Ja siinä onkin pähkinänkuoressa ero liberaalien ja useimpien muiden poliittisten suuntausten välillä. Siinä missä liberaalit kohtelevat ihmisiä aikuisina, jotka ovat pääsääntöisesti kykeneviä itse päättämään omista asioistaan, tuppaavat useimmat muut kohtelevan kansalaisia kuin lapsia, joita jonkun viisaamman, yleensä kyseisen poliittisen suuntauksen edustajan, tulee ohjata ja valvoa, etteivät he saa päähänsä tehdä mitään typeryyksiä. Tai mitä nyt kulloinenkin valvoja sattuu pitämään typeränä. Tai huonotapaisena tai muuten vain epätoivottavana. Kansalaisen osa on totella. Se on kaikkien yhteiseksi parhaaksi."
Puhutaanko nyt vertauskuvista vai konkreettisista sanojen sisällöistä?
Nimittäin en olisi itsekään ensimmäisenä kohtelemassa etenkään pieni lapsia kuin aikuisia. Niillä ei vain yleensä ns. nappulat riitä siihen joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Sekä kokemus, että syy- ja seuraussuhteiden hahmotus puuttuu.
Aikuiselta voin odottaa autonomista toimiintaa, lapsille en sitä valtaa antaisi ennen kuin ne kasvaessaan toimillaan osoittavat että homma toimii.
Jos puhutaan ihmisistä yleensä, epäilen kyllä RM linjoilla vahvasti, että on aika paljon ihmisiä, jotka eivät vastuullisuuttaan pysty vastuullisesti hallitsemaan.
Riittää että jossain sopivassa solmukohdassa on yksi tyyppi, joka polttaa vuoden aikana kerätyn viljavaraston, ja aika monen muun vastuullisen elämä on pilalla. Siksi on fiksua rajoittaa mm. ihmeisten vapautta leikkiä tulitikuilla viljavarastojen välittömässä läheisyydessä.
Vaikka suurin osa onkin suht järkeviä. a.k.a tottelevat esivaltaa, niin joukkoon sopii kyllä tarpeeksi häröjä häiriköimään.
Minä en sitä rajoittamista halua, mutta monesti on kyse muiden ja minunkin turvallisuudestani. Miten näitä erikoistapauksia muuten valvotaan yhteisillä säännöillä? Ensimmäisen huolimattomuuttaan aiheutetun tapon jälkeen annetaan keppiä?
Määrittelykysymys on kuinka paljon sitä annetaan liekaa toimia.
Eikö sitä vastikään ole mediassakin lähiesimerkkejäkin koulutetuista ns. sivistyneistä ihmisistä, jotka ovat ihmetelleet että mistä tämäkin kohu nyt johtuu, eihän tässä lakia varsinaisesti ole rikottu. Sillä rajalla kuljetaan, jos jossain on poikkeus tai porsaanreikä, niin siitä läpi iloisesti.
Muuten ei tuolla olisi sinänsä väliä, mutta kun näillä tapauksilla on tapana käyttää omiin systeemeihinsä yhteisiä resursseja.
Se että perheen talousrahat menevät siihen kun piltti ostaa 1000kg karkkia itselleen, on harvoin pääntaputusten paikka.
- j
@ Karvajalka
"Itse asiassa suunnilleen kaikki yritykset saada joku viisaampi päättämään muiden asioista kaatuu siihen, että jotenkin päätöksentekijäksi päätyy aina joku sellainen, joka tekee keskimäärin huonompia päätöksiä kuin mitä yksilöt itse olisivat tehneet."
Eikö kompromissin (ja optimi demokratian) määrittele se, että jokaisen osapuolen käteen jää vähemmän, kuin mitä hän alunalkaen lähti vaatimaan? Jostain tingitään muun hyväksi.
Jos jokainen saa mitä haluaa, eihän se ole demokratia, vaan utopia?
Vaihtoehtona on sitten että joku muu saa juuri sen mitä haluaa, loput sitten sen verran vähemmän.
- j
@ Karvajalka
"Itse asiassa koska tuolla ulkopuolisella ei ole välttämättä edes käsitystä kunkin elämäntilanteesta, mitä nämä oikeastaan elämältään haluavat tai välttämättä edes kovin suurta kiinnostusta ajaa muiden kuin itsensä etua, ovat päätökset melkoisella todennäköisyydellä huonompia kuin mitä yksilö olisi itse tehnyt."
Kyllä, periaatteessa. Ongelmana vain on että ihmiset eivät toimi kuplan sisällä, vaan vaikuttavat toimillaan myös muiden elämään tekemällä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.
Periaatteen tasolla minun puolestani rattijuopot saavat pörrätä itsensä täysin vapaasti vaikka hengiltä, jos hommaavat itse oman kulkupelinsä ja viinansa.
Se ongelma ja konflikti syntyy siitä, kun nämä oman elämänsä päätöksensä tehneet toteuttavat itseään täällä meidän joukossa ja muiden elämillä.
Jos homma menisikin niin, että jos minä teen päätöksen A, niin se vaikuttaa vain ja ainoastaan minuun. Eihän sitten olisi mitään ongelmaa, mutta kun asiat yleensä vaikuttavat toisiinsa ja toisiin ihmisiin.
Kaikki eivät tätä osaa hahmottaa. Miten näille se opetetaan, jos ei erilaisin yleisin rajoituksin?
Riittävätkö pelkät herrasmies- ohjeet? Vähän niinkuin pyöräilykypärän suhteen? Että hyvä olisi käyttää, mutta ei ole pakko. Mitenkä on tämä hellä lähestyminen uponnut massoihin?
Itseasiassa minun käsitykseni pyöräilykypärän käytöstä onkin jo huomattavasti liberaalimpi kuin vaikka rattijuoppoudesta, koska sen käyttö on asia, joka pääosin vaikuttaa vain henkilöön itseensä (jos ei lasketa ihmissuhteita ja mahdollisesta vihannoitumisesta tms. koituvaa laskua yhteiskunnalle).
- j
Hopliitti @
"'Jos ihminen osaisi valita oikein ja tietäisi mitä haluaa, me emme tarvitsisi konsultteja, opinto-ohjaajia, personal trainereita emmekä ammattineuvojia. Mutta kuitenkin heitä on ja heille on aina kysyntää.'
Tuo on opittua avuttomuutta. Mm. meidän pisa-palkittu koululaitoksemme on viritetty tuottamaan nöyriä kilttejä ihmisiä jotka on ehdollistettu elämään muiden ihmisten odotusten mukaisesti."
Missä välissä tuo on opittu? Tarkoitatko jotain ihan 1900-luvun ilmiötä, vai vanhempaa?
Minulla itselläni on ihan mutu-kutina, että osa ihmisistä vain on puhtaasti luonteiltaan sellaisia jotka mieluummin seuraavat, kuin johtavat, tai edes toimisivat kovin itsenäisesti. Se on helpompaa ja vaivattomampaa.
Vähän samantapainen ilmiö kuin kuulemma joillain etteivät pysty olemaan pidempiä aikoja yksin, koska kestä hiljaisuutta ja omia ajatuksiaan.
Armeijat, kirkot, luostarit ja erilaiset kultit yms. tiukasti johdetut yhteisöt yms. ovat näiden pesäpaikkoja. Eli toimitaan sen mukaan mitä ylhäältä sanotaan.
Eli se olisi osin syntymässä saatu luonteenpiirre, ympäristö ja lapsuus todennäköisesti vaikuttaa miten vahvana se esiintyy, mutta perusvire ei katoa aivan kuin kaikki eivät sopeudu kuriinkaan, mahdollisesta kotona ja koulussa saadusta putkeen työntävästä kasvatuksesta huolimatta.
Onko jollain tietoa onko asiasta jotain tutkittuakin juttua, vain mutuilenko hongikkoon?
Itseni luokittelisin siihen keskikastiin. Voin toimia itsenäisesti tai johdettuna, mutta en koskaan osoittanut merkkiä ryhmäkuriin taipumisesta ja siitä että imisin valmiit ajatukset edes yrittämättä kyseenlaistaa. Kyseenalaistamispuoli varmasti rakoilee, mutta se on sitten oman älyn heikkoutta ettei hahmota kaikkia puolia.
Ja toisaalta en taas ole koskaan tuntenut tarvetta neuvoa tai johtaa muita miten heidän tulisi omaa elämänsä elää. Kunhan eivät häiritse muita - periaatteella.
- j
Tässä meillä on hirveä dilemma. Ilman mitään sääntöjä tilanteesta tulee täysi kaaos ja anarkia, jossa vallitsee kuudestilaukeavan laki, mutta väärillä ja/tai huonoilla säännöillä saadaan aikaan Milttonin Neukkula. Tai sitten Paskastan.
Eiköhän tosiaan ainakin joitain sääntöjä tarvita. Hankala osuus onkin se, mitä sääntöjä tarkalleen ottaen tarvitaan ja erityisesti se, että kuka/ketkä niistä päättävät.
Demokratian etu ei ole siinä, että se olisi paras hallintomuoto. Se on vähimmin huono. Me voimme parjata ja ivata sitä, mutta reaalimaailmassa muut systeemit tuottavat vielä hullumman lopputuleman.
Pitkälle samaa mieltä. Ainakin tähän mennessä kokeilluista demokratia on osoittautunut vähiten huonoksi. Tosin on mahdollista, että joku vielä kokeilematon yhteiskuntamalli olisi vielä parempi, mutta sitä varten tarvittaisiin kokeellista yhteiskuntatiedettä: pieniä muutaman tuhannen henkilön yhdyskuntia, joihin vapaaehtoiset voivat muuttaa kokeilemaan erilaista yhteiskuntamalleja. Teoreettisten väittelyiden sijaan saataisiin kerrankin testattua dataa siitä, toimiiko anarkokapitalismi, zeitgeistliläisyys ja mitä näitä nyt on oikeasti. Jopa vakaumuksellisia kommunisteja löytyy todennäköisesti sen verran että voisivat vielä kerran koittaa, josko tällä kertaa saisivat systeeminsä toimimaan. Jos ei muuta, niin ainakin jokunen nettiväittely saataisiin kerrankin ratkaistua.
Yli 2000 ihmisen yhteisö ei enää tule toimeen itseohjautuvana.
Tähän saakka lienemme asioista kuta kuinkin samaa mieltä.
Vain autisti kykenee täydelliseen rationaalisuuteen. Me neurotypaaliset nentit emme.
Eikä liberalismi sitä oletakaan, riittää kun pystyy tekemään edes jossain määrin järkeviä päätöksin. Niiden ei tarvitsekaan olla täysin optimaalisia, kunhan ne eivät ole katastrofaalisen huonoja. Jos suurin osa ihmisistä ei kykenisi edes siihen, olisi evoluutio korjannut lajin pois kuleksimasta jo aikaa sitten eikä hallintomuodolla olisi silloin mitään merkitystä.
Ja juuri tämä tosiasia - ihminen on irrationaalinen olento, joka tekee päätöksensä tunteiden perusteella - kaataa liberalismin perustan.
Ei kaada. Tekevät ihmiset päätöksensä sitten järjellä tai tunteella, tekee suurin osa ihmisistä enimmäkseen itsensä kannalta kohtalaisen järkeviä päätöksiä, muuten laji olisi kuollut jo aikaa sitten.
Jos ihminen osaisi valita oikein ja tietäisi mitä haluaa, me emme tarvitsisi konsultteja, opinto-ohjaajia, personal trainereita emmekä ammattineuvojia. Mutta kuitenkin heitä on ja heille on aina kysyntää
On täysin järkevää kysyä neuvoja asiantuntijoilta, kukaan ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija. Eikä siinä ole liberlisminkaan kannalta mitään ongelmaa niin kauan, kunhan neuvoja kuultuaan lopulliset omaa elämäänsä koskevat päätökset tekee kuitenkin henkilö itse.
Voidaan olettaa, että asiantuntija tekee todennäköisemmin vähemmän vääriä päätöksiä kuin täysi maallikko.
Omaan alaansa liittyvissä kysymyksissä todennäköisesti kyllä. Tosin mitään takeita siitäkään ei ole, alalta kuin alalta löytyy puoskareita ja jopa todelliset asiantuntijat tekevät toisinaan virheitä.
Ja myöskään se, että joutuu tekemään itse omasta elämästään päätöksiä, ei ole tae siitä, että ne olisivat oikeampia tai vähemmän vääriä kuin asiantuntijan tekemänä.
Eivät välttämättä. On kuitenkin hyviä syitä, miksi on parempi, että kukin päättää omasta elämästään itse sen sijaan, että sen tekisi joku ulkopuolinen asiantuntija:
* Asiantuntija tuntee ehkä alansa paremmin, mutta henkilö tietää paremmin oman tilanteensa ja mitä oikeastaan elämältään haluaa.
* Ihmiset asettavat yleensä oman etunsa muiden edelle. On hyvin hankalaa varmistaa, että ulkopuolinen asiantuntija tekee päätöksensä nimenomaan henkilön eikä omaa parastaan ajatellen.
* Päätöksen seuraukset kantaa joka tapauksessa henkilö itse, ei asiantuntija.
Fiksu henkilö toki saatta konsultoida ulkopuolista asiantuntijaa tai mielummin useampia sellaisissa asioissa, joissa katsoo oman asiantuntemuksensa riittämättömäksi, mutta lopullinen päätös, vastuu ja seuraukset kuuluvat kuitenkin hänelle itselleen.
Lapset haluavat syödä karkkia ja jätskiä, koska se maistuu hyvältä. Ja kuitenkin kalakeitto ja ruisleipä on heille hyväksi. Tästä syystä äiti päättää että mitä syödään eivätkä lapset.
Mikä onkin vallan hyvä tapa silloin kun syömässä on äiti lapsineen. Mutta entä kun kaikki ovat aikuisia, pitäisikö silloinkin yhden "viisaamman" päättää, mitä hänen mielestään olisi kaikille paras ateria ja pakottaa muut noudattamaan päätöstä, halusivat nämä tai eivät? Ja jos pitäisi, niin miten tuo "viisas" valitaan?
Ongelma on tämä: jos oletamme ihmiset kohtalaisen rationaalisksi toimijoiksi, jotka pystyvät tekemään kohtalaisen järkeviä päätöksiä omaa elämäänsä koskien, lienee parempi, että jokainen tekee omaa elämäänsä koskevat päätökset itse.
Jos taas pidämme ihmisiä irrationaalisina tunnekimppuina, jotka eivät kykene tekemään järkeviä päätöksiä vaan tarvitsevat jonkun ulkopuolisen "viisaamman" tahon ohjaamaan elämäänsä, miten tuo "viisas" valitaan? Koska tähän mennessä ei ole löydetty mitään menetelmää, jolla pystyttäisiin valitsemaan muita viisammat henkilöt tekemään sääntöjä. Demokratia on toistaiseksi kokeilluista vähiten huono, mutta siinäkään päättäjiksi ei näytä päätyvän yhtään keskivertoa fiksumpia yksilöitä, vaan samanlaisia irrationaalisia ja itsekeskeisiä tunnekimppuja kuin hallittavansakin, elleivät vielä pahempia. Joten jos ihmisetä eivät ole kykeneviä päättämään omasta elämästään, miten he voisivat päättää muidenkaan elämästä?
Jos ihmisiä pidetään irrationaalisina ja kykenemättäminä päättämään omasta elämästään eli käytännössä lapsina, jotka kaipaavat viisaiden ja rakastavien vanhempien holhousta ja ohjausta, niin ikävä totuus on, että vallankäyttäjät eivät ole mitään viisaita ja rakastavia vanhempia vaan samanlaisia lapsia kuin muutkin jotka leikkivät "Kärpästen herraa." Mikä itse asiassa selittäisikin maailmasta aika paljon.
Joten vaikka ihmiset olisivatkin irrationaalisia, on siinäkin tapauksessa parempi että kukin päättää omasta elämästään kuin että joku/jotkut tietyt toiset irrationaaliset yksilöt tekevät päätökset kaikkien elämästä. Silloin ainakin seuraukset kärsii se, joka tekee päätöksenkin, eikä muiden tarvitse kärsiä toisten virheellisistä päätöksistä.
Post a Comment