Pikkukylä oli laman kourissa: kaikki olivat velkaa, eikä kenelläkään ollut rahaa maksaa. Tulipa sitten kylääin keikkamuusikko, joka varasi huoneen paikallisesta hotellista, ja maksoi siitä sata euroa.Silmänkääntötemppuko? Perinteisen valtavirran taloustieteen mukaan kyllä. Mutta rahan velkaluonteen muistaen ei - noin se todella toimii. Kylän bruttovelkaantumisaste oli 500 euroa - jokainen oli velkaa satasen. Mutta nettovelkaantumisaste oli 100 euroa: kaikki olivat sen verran velkaa toisilleen. Ongelma oli, että kenelläkään ei ollut tämän velan kuittaamiseen oikeuttavaa velkakirjaa. Kun kylään tuotiin ulkopuolelta 100 euron edestä velkakirja ja sen katteeksi suoritteita, sillä saatiin koko kylän 500 euron bruttovelkaantumisaste nollaan. Kaikki olivat nyt velattomia ja saattoivat katsoa tulevaisuuteen optimistisesti.
Hotellinpitäjä otti satasen vastaan, ja maksoi sillä sadan euron velkansa lihakauppiaalle. Lihakauppias otti setelin vastaan ja maksoi sillä sadan euron velkansa karjankasvattajalle. Karjankasvattaja otti setelin vastaan, ja maksoi sillä sadan euron velkansa autokorjaamoon. Automekaanikko otti setelin vastaan, ja maksoi sillä sadan euron velkansa ilotytölle. Ilotyttö otti setelin vastaan ja maksoi sillä sadan euron velkansa hotellille.
Keikkamuusikko esiintyi, kaikki tykkäsivät ja hotelli maksoi sata euroa muusikolle esiintymisestä. Keikkamuusikko otti setelin vastaan ja lähti. Kaikki olivat päässeet veloistaan ja kylä katsoi jälleen tulevaisuuteen luottavaisesti.
Kylässä velat olivat syntyneet kylän sisällä. Jokainen oli velkaa jollekulle, ja toisaalta jokaisella oli luottoa jollekulle toiselle. Jokaista velkaa vastasi samankokoinen luotto, ja siksi kylän kokonaisvelkaantumisaste oli nolla. Nettovelkaantumisaste oli sata euroa: kylästä puuttui sadan euron edestä velkakirjoja tuon velan kuittaamiseen. Tuo saturainen oli olemassa täsmälleen yhden päivän ajan, jonka jälkeen se poistui keikkamuusikon mukana.
Se, mikä kuittasi kylän velat, oli keikkamuusikon työsuorite; hän lauloi sadalla eurolla. Jos keikkamuusikko olisi todennut setelin kierrettyä ympäri, että "hän ei pidä huoneesta" ja häipynyt laulamatta raha mukanaan, kylä olisi köyhtynyt sadan euron edestä. Velat olisi kyllä kuitattu, mutta nettovarallisuus olisi vähentynyt, koska tuon sadan euron edestä ei olisi tehty työsuoritetta. Kaikki suuret asiat ovat lopultakin aika yksinkertaisia, mutta toisinaan hyvin vaikeita mieltää ja ymmärtää.
Rautalankaa:
* Jos ruukinmatruunalla on sadan euron seteli, hänellä on luottoa: ts. hän voi teettää toisilla työtä, suoritteita ja hyödykkeitä sadan euron edestä. Seteli on velkakirja.
* Jos ruukinmatruuna on velkaa sata euroa, se tarkoittaa että hänellä on velka, ts. velvollisuus sadan euron edestä tehdä velkojalleen työtä, suoritteita ja/tai palveluita sadan euron edestä. Hän voi maksaa velan velkakirjalla - siis sadan euron setelillä. Tämä on käytännössä sama asia kuin diskonttaus eli velkojen edelleenmyynti. Rahan käyttö velan maksuun siis siirtää velan jonkun toisen harteille.
Analogia termodynamiikkaan on ilmeinen. Termodynamiikassa energia on kyky tehdä työtä. Vastaavasti taloudessa raha on kyky teettää työtä. Ja tästä syystä samat kaavat, alkaen Arrheniuksen yhtälöstä, pätevät niin talouteen kuin termodynamiikkaankin, ja taloutta voidaan varsin hyvin mallintaa fysikaalisen kemian ja termodynamiikan yhtälöin. Asiaa on turhaa mystifioida tämän enempää.
Mutta asialla on pimeämpikin puoli. Ymmärtämättömyys rahan velkaluonteesta mahdollistaa sekä talouden ylikuumenemisen että kriisit - ja myös velkapyramidiponzihuijaukset. Rocceri totesi edellisen masuuninlaskun valvomossa:
rahan luonti on siis endogeenistä, eli jokainen meistä voi lisätä rahan määrää yhteiskunnassa yksinkertaisesti ottamalla velkaa, tästä taas aiheutuu sellainen juttu että jos vanhoja velkasitoumuksia ei uusita entistä isommilla summilla tai että ihmiset ei velkaannu entistä isommilla summilla alkaa rahan määrä yhteiskunnassa vähentyä, koska kukaan ei luo rahassa sitä korkoa mikä pankille pitää maksaa. Jos ottaa tänään lainan on sitä mahdoton pankille maksaa jos joku muu ei ota entistä isompaa lainaa huomenna, ei siis ole kierrossa rahaa lainan maksuun korkojen kera. Valtio voinee jonkin verran velkaantua ihmisten puolesta mutta toimivassa systeemissä yksityisten ihmisten pitää velkaantua jotta tämä toimii ja siihen tarvitaan kai tätä talouskasvua. Sitten tämä Yrittäjille kiva seikka että ylivelkaantumistilanteessa voittaa se joka voi verottaa eli valtio, Yrittäjän osaksi jää konkurssi halusi sitä tai ei.Ja juuri näinhän se käy: velkojen ja rahan kokonaissumma yhteiskunnassa on aina nolla. Jos kaikki maksavat velkansa pois, kaikki raha häviää ja talouden pyörät lakkaavat pyörimästä. Koko systeemi pysähtyy. Mutta jos velkaa otetaan yli maksukyvyn, tulos on katastrofi aivan yhtä lailla.
Kun puhutaan systeemin ylikuumenemisesta - ts. rahaa on liikkeellä enemmän kuin sitä vastaavia suoritteita, hyödykkeitä ja työtä - tilanne on täysin analoginen termodynamiikan ja reaktiokinetiikan kanssa eksotermisen reaktion osalta: tuloksena on räjähdys ja systeemin särkyminen. Näin käy kaikissa systeemeissä, joissa on positiivinen takaisinkytkentä. Siksi systeemejä säädetään - kemiallisia reaktoreita jäähdytyksellä eli lämpöenergian poistolla, taloudellisia systeemejä verotuksella eli rahan poistolla. Poistamalla rahaa systeemistä voidaan estää systeemin ylikuumeneminen ja sen rikkoutuminen. Vastaavasti systeemiin lämpöenergian syöttö - lämmittäminen - että rahan pumppaaminen sisään - elvytys - kiihdyttävät sammumaan päässyttä reaktiota ja käynnistävät sen uudelleen.
Ja tämä takaisinkytkentä ja siitä seuraavat ikävännäköiset toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöt merkitsevät samalla että pääomatulot ovat ratkaisevassa asemassa taloutta mallinnettaessa ja että pääomien liikkeet aiheuttavat eniten kuormitusta talouteen. Oheisesta kaaviosta selviää aika hyvin että miten rahaa on liikkeellä maailmassa - se on kärjellään seisova pyramidi.
Sensijaan maailman bruttokansantuote - velkaa vastaavat hyödykkeet, tuotteet ja suoritteet - kattavat sekä kierrossa olevan käteisen että perinteiset pankkiluotot. Joukkovelkakirjalainoihin, kuten obligaatioihin, debentuureihin jne riittää puolentoista vuoden maailman BKT. Tämän suhteen ei ole mitään ongelmaa - maksukykyä riittää.
Mutta tuo virtuaaliraha - "höttöraha" - tekee tilanteen erityisen volatiiliksi, ja juuri se oli vuoden 2008 katastrofin taustalla. Velkoja diskontattiin uskoen, että ne kaikki kyllä maksetaan tulevaisuudessa ja että aina jostain löytyy isompi hölmö, ja samalla optio- ja kannustejärjestelmät kannustivat pankkiireja holtittomaan riskinottoon. Koko maailman talous johdannaismarkkinoineen oli yksi julmetun iso Ponzi-huijaus. Ja riskithän sitten aktualisoituivat - päätekijänä oli Bernard Madoff, joka pyöritti aivan puhdasta Ponzi-pyramidia. Kreikan kriisi johtuu puolestaan täydellisestä porsastelusta ja rikollisesta epärehellisyydestä, ja senkin taustalla oli Goldman Sachs.
Mutta Suomi selvisi tuosta lamasta elvyttämisellä, eli velanotolla. Velka kasvoi, mutta niin kasvoi myös kyky suoriutua siitä - toisin kuin 1991 lamassa, jossa säästäminen ja leikkaukset tuhosivat Suomen kyvyn selviytyä veloistaan. Miksi julkinen velkaantuminen ei ole talouden kasvun ja työllisyyden kannalta lähtökohtaisesti haitallista, toisin kuin yleisesti uskotaan?
Rahatalousjärjestelmässä kaikki tuotanto ja vaihdanta perustuvat rahallistetuille velkasuhteille. Jokaiselle ihmiselle tämä tulee vastaan viimeistään hankittaessa hyödykkeitä osamaksulla tai kun otetaan asuntolaina. Kun yritykset alkavat tuottaa, ne tarvitsevat rahoitusta palkkojen maksuun ja tuotantopääoman hankintaan - ne eivät voi tehdä sitä nollapääomalla. Näin ollen ne velkaantuvat joko liikepankille (uusi rahallistettu velkasuhde) tai muulle yhteisölle (osakepääoman hankinta myymällä osakkeita). Tuotanto- tai investointipäätöksen taustalla on aina odotus voitoista. Jos yritys ei usko pystyvänsä myymään tuotettaan hinnalla, joka ylittää sen tuotantokustannuksen, se ei koskaan ala valmistaa mitään. Jos alkupääomaa ei saada riittävästi alkuvelkaantumisen kattamiseen, yritys on kanttuvei ennenkuin se ehti edes aloittaakaan.
Haitallista julkisesta velkaantumisesta tulee vasta silloin, kun velkojen lyhennykset ylittävät sen maksukyvyn. Ei velkapääoma vie ketään konkurssiin, vaan velan maksu.
Yksityinen tuotanto pyörii siis aina velkarahalla - joko pankkilainalla tai osakepääomalla - ja mitä enemmän velkarahaa taloudessa on, sitä useamman yrityksen on mahdollista osallistua tuotantotoimintaan. Koska rahan kaksinkertaisen debet-kredit -luonteen mukaan toisen raha on aina toisen velkaa, ei yksityinen sektori eli yritykset, kotitaloudet ja liikepankit kuitenkaan pysty luomaan talouteen nettovarallisuutta. Vain pankit kykenevät synnyttämään rahaa, mutta raha ei ole sama asia kuin varallisuus. Jos jokin yksityinen toimija kerryttää varallisuutta, on jonkun toisen toimijan velkaannuttava. Siksi pelkästään yksityisen sektorin varassa pyörivä talous on aina vaarassa ajautua tilanteeseen, jossa tuotanto- tai kulutushalukkuus supistuu. Vain jatkuva yksityisen velkarahan määrän kasvu voi pitää yllä illuusiota siitä, että sektori kokonaisuudessaan voi kerryttää rahavarallisuutta. Todellisuudessa tämä kuitenkin on harhaa.
Rahavirtojen, jotka kerryttävät koko sektorin nettovarallisuutta, täytyy siis tulla jostain muualta. Avoimessa taloudessa on kaksi kanavaa: ulkomaansektori ja julkinen sektori. Kun nämä sektorit nettovelkaantuvat, eli kuluttavat enemmän kuin saavat tuloja, on yhä suuremman osan yksityisen sektorin yrityksistä mahdollista tehdä todellisia voittoja (rahavarallisuus > rahamääräinen velka) myös pidemmällä aikavälillä. Julkisen sektorin alijäämät ja vaihtotaseen ylijäämät tarkoittavat yksityiselle sektorille sekä kokonaiskysynnän lisäystä että kasvavia voittomahdollisuuksia. Tähän perustuu sekä keynesiläinen elvytys että myös keynesiläinen säätö - hyvinä aikoina kiristetään verotusta ja säästetään. Maailman ensimmäinen keynesiläinen ekonomisti on varmasti ollut Raamatun Joosef - hän verotti seitsemänä lihavana vuotena ja elvytti seitsemänä laihana vuotena. Ja Egypti selvisi.
Jos julkinen sektori maksaa velkansa pois, käy kuin Romaniassa Ceausescun aikana. Maa köyhtyy ja kurjistuu eikä enää kykene ylläpitämään yksityisen sektorin kysyntää ja taloutta. Ja tämä maksoi Nicolae Ceausesculle sitten hänen valtansa - ja henkensä.
Julkinen velkaantuminen on rahatalousjärjestelmän kannalta välttämätöntä, sillä koko maailman tasolla ulkomaansektoreiden taseiden arvo on lopulta nolla. Siksi yksityisen sektorin rahavarallisuuden kasvu ja tuotantoedellytykset ovat lopulta aina riippuvaisia julkisen sektorin velkaantumisesta. Luomalla kokonaiskysyntää ja nettovarallisuutta talouteen julkinen sektori pystyy pitämään yksityisen sektorin rattaat pyörimässä. Nicolae Ceausescun vaarallisen esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun julkinen sektori maksaa velkansa pois, pitäisi syöpyä tulikirjaimin jokaisen aivoihin - Romanian yksityissektori romahti kysynnän romahtaessa. Julkinen sektori voi tuottaa myös itse, jolloin se velkaantuu yksityisen tuottajan tavoin. Sen ei kuitenkaan tarvitse tuottaa rahallista voittoa, joten tuotannon aloittamisessa ei ole julkisella sektorilla samanlaista kannustinongelmaa kuin yksityistellä sektorilla.
Myöskään rahoitus ei ole julkiselle sektorille ongelma, sillä taloudellisesti suvereenit valtiot voivat aina lainata tuotantoon tarvitsemansa velkarahan suoraan keskuspankistaan ja EU:n tapauksessa EKP:sta. Tämän vuoksi julkisen tuotannon, kuten infrastruktuurin ylläpidon edellytykset toteutuvat helpommin ja tuotantoa koskeva epävarmuus on huomattavasti yksityisen sektorin tuotantotoimintaa vähäisempää. Koska julkinen tuotanto tapahtuu prosessimielessä täysin vastaavasti kuin yksityinen tuotanto, mutta siihen ei liity samanlaisia kannustinongelmia, on se itse asiassa erittäin hyvä tapa saada aikaan talouskasvua sekä kokonaiskysyntää, mikä toisaalta luo edellytyksiä myös yksityisen tuotannon kasvulle. Mutta puhtaasti julkisen sektorin varaan talouskasvua ei voida rakentaa eikä julkinen sektori ole mikään viisasten kivi. Koska Neuvostoliitto. Sosialismi ei kertakaikkiaan toimi, ja siksi tarvitaan yksityinen sektori ja ulkomaansektori. Julkinen sektori on kuitenkin se voimanlähde, josta nuo kaksi sektoria ammentavat energiansa kulutuskysynnän kautta.
Julkinen sektori ei kuitenkaan voi velkaantua rajattomiin. Velka merkitsee aina velvollisuutta ja rajan määrää velanmaksukyky. Mitä kyvykkäämpi valtio on maksamaan velkansa, sitä enemmän se voi velkaantua - Britannia on velkaantunut viisi kertaa vuotuisen BKT:nsä ja Japani kaksi kertaa. Suomella velkaantumisaste on 60% BKT:sta. Suomen luottoluokitus on kuitenkin erinomainen ja Suomi kykenee maksamaan velkansa oikein mainiosti. Rajan sille, kuinka pitkälle julkinen sektori voi velkaantua, asettaa sen kyky suoriutua veloistaan. Kreikalla tämä raja on jo ylitetty, ja Espanja kolkuttelee sitä rajaa.
Elämme ikävällä tavalla mielenkiintoisia aikoja. EKP ei tule kaatumaan ja on epätodennäköistä, että euro romahtaisi, mutta on sensijaan todennäköistä, että Kreikka tulee saamaan spittaria rahaliitosta - se ei täytä jäsenyysvaatimuksia - ja Espanjalla on syytä alkaa harkitsemaan pesetan palauttamista rahayksiköksi.
Raha siis on velkaa, ja yhteiskuntaa pyörittää julkisen sektorin velkaantuminen. Liian alhainen velkaantumisaste merkitsee, ettei yhteiskunnassa ole kulutuskysyntää eikä tuotantoa - eikä myöskään velanmaksukykyä eikä vaurautta; ja liian korkea velkaantumisaste merkitsee, ettei valtio kykene suoriutumaan veloistaan ja on matkalla konkurssiin.
Suo siellä, vetelä täällä.
Posts
37 comments:
Mitä sitten tehdään, kun julkinen talous on ottanut velkaa niin paljon, että se on saavuttanut sellaisen rajan, että yhtään enemmän, niin emme pysty maksamaan lyhennyksiä?
Tällöin julkinen talous voimanlähteenä tyrehtyy, ja yksityinen on omillaan.
Suosittelisin perehtymistä talouden perusteisiin ennen tämänkaltaisia "syväluotaavia" kirjoituksia.
Raha on luottamusta, ja luottamukselle ei ole mitään matemaattista kaavaa, sillä ihmisten käyttäytymistä on mahdotonta ennustaa.
Hah! Minä olen poissa tuosta sekoilusta. Minun velkasaldoni on 0,00.
"Myöskään rahoitus ei ole julkiselle sektorille ongelma, sillä taloudellisesti suvereenit valtiot voivat aina lainata tuotantoon tarvitsemansa velkarahan suoraan keskuspankistaan ja EU:n tapauksessa EKP:sta." Tämä on väärin. Eurostoliiton säännöt kieltävät valtioita lainaamasta keskuspankilta rahaa, vaan se on tehtävä yksityisten pankkien tai sijoittajien kautta. Ja lisäksi pitää maksaa korot, jotka ovat tänä päivänä jo n. 4 000 000 000 luokkaa. Tämä on hyvinvoinnista pois ja meidän todelliset velkojamme eivät ole keskuspankit, vaan kasvottomat rahoitusmarkkinat. Ohessa lista suurimmista suomen valtion luottojista ja EKP:tä, puhumattakaan muitakaan keskuspankkeja ei siellä näy. http://www.treasuryfinland.fi/Public/default.aspx?nodeid=19318&culture=fi-FI&contentlan=1 Mitä enemmän valtiolla on velkaa, sitä vähemmän sen kansalaisilla on mitään sananvaltaa.
Istoo, ei se velan määrä vaan ne lyhennykset ja se maksukyky.
Ruukinmatruunan mielestä kysymyksesi oli väärin asetettu. Oikeampi kysymys on: "Entä, jos lainanmaksukykymme laskee siihen pisteeseen, ettemme enää kykene suoriutumaan maksuista, olipa julkisen sektorin velkaantuminen mikä tahansa?"
Vastaus on, että silloin me olemme k*sessa.
Voimme velkaantua vaikka kuinka paljon kunhan pidämme velanmaksukyvystä huolta. Tähän perustuu elvytys: pidetään velanmaksukyvystä huolta ja samalla kasvatetaan sitä. Tällöin myös korko on halpa ja tällöin myös lyhennykset voidaan neuvotella sellaisiksi, että niistä on helppo selvitä.
Mutta auta armias, jos velanmaksukyky kärsii ja luottoluokitus putoaa. Tällöin korko nousee - ja velkoja vaatii myös suurempia kertalyhennyksiä, sillä velkoja haluaa saada omansa pois ASAP. Kreikalle on käynyt juuri näin. Kreikkaa ei upota velan määrä, vaan se, ettei Kreikalla ole velanmaksukykyä. Sen upottavat lainan korko ja lyhennykset.
Ruotsilla on toisenlainen tilanne. Ruotsilla on liian alhainen velkaantumisaste - Ruotsi on lähes velaton. Paradoksaalisesti Ruotsin luottoluokitus on huonompi kuin Suomen, sillä luottoluokittajat katsovat, ettei Ruotsin talous toimi niin hyvin kuin se voisi toimia. Siksi Ruotsin lainaraha on kalliimpaa kuin Suomen.
Kysymys:
Jos valtionvelan ollessa nollassa yksityissektorin kulutuskysyntä tyrehtyy ja käy kuin Romaniassa, ja jos valtionvelka on liian suuri maksukykyyn nähden ja käy niinkuin Kreikassa, niin onko olemassa jokin sellainen valtionvelan määrä, jossa talous toimii optimaalisesti?
Luottoluokituslaitosten mukaan on. Siksi Suomi saa rahaa rahoitusmarkkinoilta halvemmalla korolla ja pienemmillä lyhennyksillä kuin Ruotsi.
Insinörtin matematiikka sanoo Cauchyn väliarvolauseen mukaan, että funktio saavuttaa ääriarvonsa joko vaihteluvälin päissä tai derivaatan nollakohdassa.
Koska kyseessä on jatkuva funktio ja se voidaan derivoida, ratkaisu on helppo. Muodostetaan valtionvelasta funktio, derivoidaan se ja asetetaan tulos nollaksi. Tässä kohdassa on se valtionvelan määrä, jossa talous toimii optimaalisimmin.
Asialla on kuitenkin kääntöpuoli. Velka merkitsee aina velvollisuutta, ja velattomuus puolestaan merkitsee vapautta. Kun velka on nollassa, vapaus on maksimissaan.
Tuukka, ruukinmatruuna suosittelee oheista tekstiä. Luottamus on velan kääntöpuoli: luottamus on usko siihen, että velallinen selviää veloistaan. Kun joku velkoo jotakuta, velkojalla on tällöin luottoa ja velallisella velkaa.
Ano, toki. Mutta oma kysymyksensä on, olisiko meillä sitä hyvinvointia alkuunkaan, jos meillä ei olisi valtionvelkaa.
On erikoista, että teit vertauksen rahan ja energian välillä, jotka vastaavat hyvin toisiaan ja lisäksi totesit oikein ansiokkaasti että velka ei ole vaurautta, mutta jostain syystä et ymmärtänyt, että energiaa ja vaurautta ei synnytä valtionvelka.
Mittaamaton määrä erittäin edullista fuusiovoimaa tekisi suomalaisista hyvin vauraita ilman julkista sektoria. Samoin teollisuus teki 1800-luvulla englantilaisista vauraita ilman mainittavaa julkista sektoria.
Hyvinvointi tulisi rakentaa kassavirralla, ei velkarahalla.
Mikäli velanottoon kuitenkin ryhdytään, niin nykymeininkiä kestävämmällä pohjalla olisi velan ottaminen omilta kansalaisilta. Jos poliitikot ovat suuressa viisaudessaan päättäneet aloittaa jonkin 'suuren ja tärkeän' projektin, miksi ei lasketa liikkeelle oblikaatioita tätä nimenomaista tarkoitusta varten? Se olisi samalla kansalaisille mahdollisuus ottaa demokraattisesti kantaa siihen, onko ko. hanke mielekäs vai ei. Nyt poliitikot saavat harrastaa suuren mittakaavan siltarumpupolitiikkaa ulkomaisella velkarahalla, eikä meillä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa tähän.
Itse esimerkiksi mielelläni merkitsisin oblikaatioita, joilla rakennettaisiin valtakunnan kattava tietoliikenneinfra tieverkon malliin ja vedettäisiin merikaapeli ruotsin ohi Saksaan.
Jännä että jonku muun pitää ensin kirjoittaa ylös ja minun sitten lukea että koko kuvio valkenee mullekin, juuri noin se menee minunki mielestä.
Tuo julkisenalan velkaantuminen on aika oleellista eli voisi ajatella että kierrossa oleva raha on yhtäkuin valtionvelka ja myöskin julkisenalan velkaa ei voi koskaan maksaa takaisin tai kierrossa oleva rahamäärä vähenee eli valtiolle lainaava taho ei saa koskaan lainaamansa rahaa takaisin. Velkasitoumukset tehdään vaan aina uusiksi entistä isommiksi. USA velkaantuu tällä hetkellä 1500miljardia vuosi eli dollareiden määrä lisääntyy tuolla summalla per vuosi. samalla tuo on liikepankkien rahastusautomaatti ja voisi kysyä että miksei valtio vaan itse paina rahaansa ilman että siitä tulee tuota velkaa. Toki siinä voi olla se että valtiolla ei ole mitään tolkkua sen rahan kanssa ja hyperinflaatio olisi tosiasia hyvin äkkiä.
Muistuu tässä mieleen kun olin yhdessä seminaarissa missä käsiteltiin julkisen alan tarjouskilpailuja ja tuli huomattua että ne ovat yrittäjille todella tärkeitä ja niissä pärjääminen saattoi olla elämän ja kuoleman kysymys monelle koska niissä liikkui varmaa rahaa ja usein pitkäksi aikaa, joku saattoi perustaa koko liikeideansa julkisensektorin palvelemiseen ja siksi oli tärkeää että julkisenalan tarjouskilpailut pidettiin reilusti ketään suosimatta. Itse naureskelin kuinka vannoutuneet kapitalistit ja liberaalit olivat yhtäkkiä erittäin riippuvaisia valtiosta.
Onko Ironmisu kopioinut ja lyhennellyt tämän kirjoituksen liberaaleilta sivustoilta, vai miksi julkinen velka saa synninpäästön? Talousasioissa Ironmisu ei ole konservatiivi.
Ensinnäkin Englannin valtionvelka ei ole viisi kertaa GDP:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_public_debt
Se, että Japanin velka on kaksi kertaa GDP, on poikkeus sen takia, että siellä lainat ovat suurimmalta osin maan sisäisiä ja ristiinlainattuja, yleensä erilaisten luotettujen kartellien ja valtion välillä. Siten raha jää suurimmalta osin aina kiertämään maan sisään milloin painottuen enemmän julkiselle, milloin yksityiselle sektorille. Japani on taloussysteemiltään pseudo-demokraattinen piilofasistinen systeemi, enkä sano tätä loukkaavassa mielessä, vaan neutraalisti, ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen.
Suomen ja muiden maiden julkisessa velassa, ja niihin liittyvissä asioissa on mm. seuraavat ongelmat:
a) Tulevilla sukupolvilla maksatetaan tämän hetken hallitsevan sukupolven ylenmääräisyyttä. Pelkkä liiallinen kulutus ei sille riitä, se imee mustan aukon tavoin tulevien sukupolvien rahat.
b) Julkisella velalla pidetään yllä kestämättömiä byrokratioita ja kaiken lisäksi niitä laajennetaan, räikeimpänä esimerkkinä kansalaisten varallisuutta imevä maahanmuuttoteollisuus, joka tuottaa Suomeen kymmenin tuhansin sosiaalihuollon asiakkaita ja joutavissa viroissa toimijoita. Myös muita turhia byrokratioita on runsaasti. Esim. jokaisen sosiaaliturvaeuron maksamiseen tarvitaan kuusi euroa byrokraatteja varten. Paljon halvempaa olisi maksaa pienellä byrokratialla nykyistä sosiaaliturvaa parempaa kansalaispalkkaa, jossa ei ole kannustinloukkuja.
Jatkuu ...
Osa 2.
c) Perusongelma on se, että tavaroille ja palveluille ei ole enää itsessään riittävästi kysyntää, ja ideana on ohjata ylimääräistä varallisuutta lainojen muodossa julkiselle sektorille, joka sitten luo lisää kysyntää muulle taloudelle. Se on kuitenkin vain reaalisen veroasteen lisäämistä; haitallisten tai joutavien byrokratioiden lisäämistä ja tulevien sukupolvien laskuttamista. Pitäisi hyväksyä se tosiasia, että kaikille ihmisille ei ole enää käyttöä markkinataloudessa, 15% ihmisistä pystyy tuottamaan kaikki tavarat ja tuotteet ja lopuistakin tarvitaan vain vähemmistö palveluihin. Ironmisun eräässä aiemmassa kirjoituksessaan selostama perseenreiän valkaiseminen kuvaa sitä epätoivoa, millä kaikki pahnan pohjimmaisetkin asiat pyritään tuotteistamaan ja muuttamaan palveluiksi ylitsepursuavan täysillä markkinoilla. Siksi on lisättävä ihmisten tuottamista suuremmassa määrin itselle ja lokaalille yhteisölle, ja koulutettava siihen tarvittavat tiedot ja taidot. Kaikki tarvittava teknologia erittäin hyvään elintasoon pääasiassa omalla tuotannolla jo on. Loppuosa tuotannosta voidaan myydä markkinoilla.
d) Lisäksi olisi pyrittävä suuremmassa määrin distributismiin (ei redistribuutioon), eli pienen ja keskisuuren yksityisyritteliäisyyden, omistamisen ja varallisuuden suurempaan jakautumiseen kaikille. Kun yhä suurempi suhteellinen osa varallisuudesta kertyy suurille organisaatioille ja niiden omistajille, yhä pienempi osa päätyy kulutukseen (miljardööri saa melkein kaiken tarvitsemansa itselleen pikkurahalla [suhteessa omaisuuteensa]). Käyttämätön raha sijoitetaan sitten yhä suuremmassa määrin johdannaisiin ja muihin markkinakasinokupliin, joilla ei ole mitään vastinetta todellisessa elämässä. Kun johdannaismaailmassa ei juuri koskaan lunasteta reaalisia tuotteita tai muuta materiaa, kupla paisuu, ja reaalisen talouden edellytystä niukkuutta ei pääse syntymään. Esim. yhdestä kultaharkosta voidaan myydä 100 paperin verran kultaharkon omistamisen todistavia papereita. Kun hyvin harva pyrkii todellisuudessa lunastamaan kultaharkon, kaikkien illuusio omaisuudesta säilyy. Tämän kaltaisessa kvasitaloudessa rahojen sijoittaminen haitallisiin valtiobyrokratioihin valtiolainojen muodossa vaikuttaa "hyvältä" sijoitukselta. Pienet ja keskisuuret omistajat sijoittavat omaisuuttaan paljon suuremmalta osin reaaliseen kulutukseen kuin rikkain luokka. Todellinen tavaroiden ja palveluiden kysyntä lisääntyy, ja todelliset markkinat kasvavat kuluttajille, lainoittajille, sijoittajille jne.
On erikoista, että teit vertauksen rahan ja energian välillä, jotka vastaavat hyvin toisiaan ja lisäksi totesit oikein ansiokkaasti että velka ei ole vaurautta, mutta jostain syystä et ymmärtänyt, että energiaa ja vaurautta ei synnytä valtionvelka.
Ei. Mutta se katalysoi ja ylläpitää sitä - samalla tavoin kuin lämpö kemiallista reaktiota.
Velkaa on syytä aina vähentää hyvinä aikoina mikäli mahdollista - kiristämällä verotusta ja veroluontoisia maksuja, ja maksaa sitä pois. Näin luodaan säätövaraa laskusuhdannetta varten.
Mittaamaton määrä erittäin edullista fuusiovoimaa tekisi suomalaisista hyvin vauraita ilman julkista sektoria.
Voisi tehdä tai voisi olla tekemättäkin. Toinen vaihtoehto on sitten luonnonvarakirouksen kaltainen tilanne - ilmainen tuotannontekijä merkitsee, että sitä haaskataan ja jos kassavirta tulee kuin Manulle illallinen, siitä ei tule siunaus vaan kirous,
Samoin teollisuus teki 1800-luvulla englantilaisista vauraita ilman mainittavaa julkista sektoria.
Se teki vauraita joistakin englantilaisista. Sen vaurauden kääntöpuolena olivat sitten Oliver Twist ja David Copperfield.
Anonymous Anonymous said...
Hyvinvointi tulisi rakentaa kassavirralla, ei velkarahalla.
Ostatko Sinä kotisi kassavirralla vai velkarahalla? Perustatko Sinä firman kassavirralla vai velkarahalla?
Kassavirta ja velkaraha eivät ole toisiaan poissulkevia. Velalla pääsee alkuun, mutta kassavirta kuittaa sitten velat. Olennaista on saada velanmaksukyky nopeasti ylös niin, että velasta päästään eroon.
Mikäli velanottoon kuitenkin ryhdytään, niin nykymeininkiä kestävämmällä pohjalla olisi velan ottaminen omilta kansalaisilta.
Jep. Valtionobligaatiot ja -debentuurit. Ongelma on siinä, että finanssirahoitus on helpompaa ja nopeampaa kuin obligaatioiden ja muiden joukkovelkakirjalainojen myynti.
Jos poliitikot ovat suuressa viisaudessaan päättäneet aloittaa jonkin 'suuren ja tärkeän' projektin, miksi ei lasketa liikkeelle oblikaatioita tätä nimenomaista tarkoitusta varten?
Tuo olisi ruukinmatruunankin mielestä kaikkein mielekkäin tapa kerätä pääomaa. Tällöin velka olisi omalta kansalta ja yksityissektorilta ja tilanne olisi samanlainen kuin päätekstin kyläesimerkissä.
Itse esimerkiksi mielelläni merkitsisin oblikaatioita, joilla rakennettaisiin valtakunnan kattava tietoliikenneinfra tieverkon malliin ja vedettäisiin merikaapeli ruotsin ohi Saksaan.
Miltä kuulostaisi koko Euroopan laajuinen suurnopeusjunaverkosto, samaan tapaan kuin Japanin runkoverkko, Shinkansen? Tunnelien louhiminen nykyteknologialla on jo aika helppoa ja suuri osa radasta voidaan rakentaa tunneliin.
Euroopan lentokentät alkavat nykyisellään olla jo aika tukkeessa, ja niiden kapasiteettia on vaikeaa kasvattaa. Mutta suurnopeusjunalla pääsisi kaupunkien keskustoista keskustaan tarvitsematta olla pakattuna sardiinien tapaan.
Rocceri, siinä käy niin, että yksittäiset lainaerät maksetaan aina takaisin lainaajalle - mutta samanaikaisesti otetaan uutta velkaa. Julkinen sektori on itse asiassa ikäänkuin karuselli - se ottaa uutta velkaa sitä myötä kun mitä se maksaa vanhaa pois.
Mutta tässä on tärkeä catch. Julkinen sektori ei maksa velkaa pois uudella velalla, kuten pikavippikoukkuun joutuneet ihmiset joutuvat tekemään. Eri velkaerät pidetään erossa toisistaan.
Vaikka yksittäiset velkaerät maksetaan aina pois, uutta velkaa otetaan koko ajan niin, että velan nettosumma pysyy suunnilleen vakiona tai kasvaa. Jos se pienenisi ja painuisi lopulta nollaan, kävisi kuin Romaniassa: koko talous tyrehtyisi.
Jos Nicolae Ceausescu ei olisi saanut kuningasideaa maksaa Romanian valtionvelkaa pois, häntä tuskin olisi teloitettu, ja Romania olisi saanut paljon paremman startin markkinatalouteen kuin mitä se sai.
Tämän Keynesiläisen talousteorian käytännön toteutus kärsii kahdesta isosta ongelmasta: toisaalta on hyvin vaikea määritellä sitä hetkeä, milloin elvytys pitäisi aloittaa ja toisaalta se vaatisi hyvin tiukan talouskurin hyvinä aikoina mikä taas meidän poliittisessa järjestelmässämme on mahdottomuus. Hölmöt äänestäjät äänestävät kerta toisensa jälkeen samanlaiset hölmöt poliitikot törsäämään yhä enemmän ja enemmän rahaa hölmöllä tavalla, jolloin hyvinä aikoina ei synny mitään todellisia puskureita (ei, edes Suomella ei oikeasti ollut mitään puskuria vaikka me sentään lyhensimme velkaa jonkin verran ison nousukauden aikana). Tästä syystä olen vahvasti sitä mieltä että perustuslakiin pitäisi saada pykälä mikä rajaa poliitikkojen valtaa todella tiukasti sen suhteen, miten isoja rahasummia he saavat ylipäätään pyörittää suhteessa GDP:hen. Ts. jos halutaan tuhlata lisää julkisella sektorilla, pitäisi se lisäraha tienata sellaisilla päätöksillä mitä oikeasti kasvattavat taloutta.
Toinen ajatus mitä vierastan on suhtautuminen velkaan ylipäätään. Sitä pidetään ikään kuin luonnollisena olotilana ja jonkinlaisena vaurauden osoituksena. Minun mielestäni vauraus taas on sitä että omistaa niin paljon ettei tarvitse rahoittaa menoja velaksi. Kansantaloudelle edullin tilanne olisi jos vaihtotase olisi ylijäämäinen ja pystyttäisiin lainaamaan ulos enemmän rahaa kuin tarvittaisiin sisään.
Tuossa pikkukylä jutussa on vedetty muutama mutka suoraksi: http://ebolakani.blogspot.com/2011/09/jutun-jokaiselle-yrittajalle-oli-tehty.html
Valitettavasti velkojen ja rahan kokonaissumma yhteiskunnassa ei ole nolla. Pankki lainaa vain sen summan, joka lainasopimuksessa lukee. Mutta korkojen takia on pankkiin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on saatu.
Ehkäpä koko velkapyramidiponzihuijaus avautuu eritavoin tämän lukemisen jälkeen: https://docs.google.com/open?id=0B9TMDnzhBdvRa1hfMHlsTVE4RWs
Ei. Mutta se katalysoi ja ylläpitää sitä - samalla tavoin kuin lämpö kemiallista reaktiota.
Velkaa on syytä aina vähentää hyvinä aikoina mikäli mahdollista - kiristämällä verotusta ja veroluontoisia maksuja, ja maksaa sitä pois. Näin luodaan säätövaraa laskusuhdannetta varten.
Taidat olla pesunkestävä keynesiläinen, joka uskoo matalasuhdanteessa tehtäviin elvytystoimiin? Julkinen sektori ylläpitää taloutta vain siinä tapauksessa, että julkisen sektorin osuus taloudesta on huomattavan suuri ja se siten tasapainottaa matalasuhdanteessa, ja julkinen sektori ottaa tällöin puhdasta syömävelkaa verojen korottamisen sijaan, ja lisäksi julkista velkaa voidaan myös ottaa tällöin mittaviin infrastruktuuri-investointeihin. Nämä toimet saattavat ylimääräistä rahaa talouden kiertoon ja lisäävät siten palkkoina kuluttajille päätyessään kulutuskysyntää, mikä on kyseisten toimien perimmäisenä tavoitteena, koska julkisen sektorin kysyntä on hyvin yksipuolista: esimerkiksi lähes yksinomaan asfalttia teiden rakentamiseen. Todellisuudessa kulutuskysyntä eli kuluttajien kysyntä on kansantaloudessa tärkeintä. Se on todellinen talouden ylläpitäjä, johon yritykset sitten vastaavat tuottamalla tarjontaa ja uusiin tuotantolaitoksiin tarvittaessa investoimalla.
Kasvanut kulutuskysyntä kasvattaa kaikenlaisten tuotteiden tuotantoa ja niiden tuotannossa sovelletaan suurimittaisesti energiaa raaka-aineisiin, jolloin niiden arvo kasvaa niiden "hyödynnettävyyden" lisääntyessä (arvonlisäys), mikä luo lopulta vaurautta kuluttajille lopputuotteen muodossa: esimerkiksi asuntoja, vaatteita ja autoja. Energian käyttäminen suurimittaisesti raaka-aineiden jalostukseen on vaurauden edellytys: muussa tapauksessa me asuisimme vieläkin savupirteissä ja pukeutuisimme rääsyihin. Kun edullista energiaa käytetään suurimittaisesti, meillä on esimerkiksi koneellisesti tuotettuja puuvillaa, kangasta ja t-paitoja. Suurimittaisen energiankäytön vuoksi kaikille riittää t-paitoja, joita kyetään tuottamaan suuria määriä ja edullisella kappalehinnalla.
Voisi tehdä tai voisi olla tekemättäkin. Toinen vaihtoehto on sitten luonnonvarakirouksen kaltainen tilanne - ilmainen tuotannontekijä merkitsee, että sitä haaskataan ja jos kassavirta tulee kuin Manulle illallinen, siitä ei tule siunaus vaan kirous. Teollisuus teki vauraita joistakin englantilaisista. Sen vaurauden kääntöpuolena olivat sitten Oliver Twist ja David Copperfield.
Orpoja, äpäröitä ja yh-äitejä tulee aina olemaan, koska onnen kortit eivät mene koskaan tasan elämässä. Nykyään julkiset hyvinvointipalvelut tuovat heille kuitenkin parempaa tukea kuin klassisen liberalismin ja pienen julkisen sektorin 1800-luvulla.
Pohjimmiltaan voimme kiittää kaikesta vauraudesta fossiilisia polttoaineita, raaka-aineita ja teollisuustuotantoa. Kun Englanti aikoinaan teollistui, kivihiilen sisältämää energiaa ryhdyttiin käyttämään laajamittaisesti tuotannossa, jolloin syntyi uudenlaista teollisuustuotantoa, jonka tuotteet olivat huomattavan edullisia: esimerkiksi vaatteet, tiilet ja rauta halpenivat. Lisäksi asuntoihin saatiin muiden muassa lämmitystä ja lämmintä kylpyvettä edullisesti. Aikaisemmin oli todellinen pula polttopuusta, mutta se korvattiin runsaalla kivihiilellä.
Edullinen energianlähde alentaa teollisuuden tuotantokustannuksia ja tuotteet halpenevat. Fuusiovoimalla tuotettu energia ei olisi kuitenkaan täysin ilmaista, koska energialaitoksen rakennus- ja käyttökustannukset täytyy kattaa. Lisäksi teollisuustuotannossa on muitakin tuotannontekijöitä kuin energia, kuten esimerkiksi työvoima. Jos nykyisen Toyota Avensiksen saisi kuitenkin vain 1000 eurolla, ihmisten vauraus selkeästi lisääntyisi kun jokaisella olisi varaa hienoon upouuteen henkilöautoon. Lisäksi asunnot ja niiden lämmittäminen olisivat varmasti edullisempia kuin nykyään ja asuntojen keskikoko kasvaisi. Energiaa tultaisiin käyttämään enemmän kuin tänä päivänä ja sen seurauksena vauraus lisääntyisi.
Kylän nettovelkaantumisaste oli nolla.
Yksityisen ja julkisen velan välillä ei ole paljoa eroa, koska yksityinen velka sosialisoidaan. Yksityiset velalliset tietysti kiivaasti valehtelevat, ettei näin tehdä.
Tuon takia Nordea on siirtänyt velkapomminsa Suomeen. Tikittävän pommin voitot siirretään Ruotsiin, mutta kun se sitten jonain päivänä jysähtää niin Suomen Nordean asiakkaat ja Suomen valtio maksavat siitä sen minkä maksavat. Ruotsin Nordea ei tule maksamaan mitään.
UK on konkurssissa pankkivelkoineen. Mutta menihän Sonerakin konkurssiin mitä pelastui kirjanpitotempulla.
Ratkotaanko UKoon ja USAn velkaongelmat lopulta perinteisin menetelminm tappamalla iso läjä ihmisiä vai inflaatiolla. Vai molemmilla.
Pankkiirien ja politiikan kanssa nyhräävien mielestä siitä, että velkaongelmia on aiemmin ratkottu tappamalla iso läjä ihmisiä ei saa puhua, koska siinä läjässä usein tapettiin myös poliitikot ja pankkiirit, jotka itse olivat lopputuloksen aiheuttaneet.
Jos Nicolae Ceausescu ei olisi saanut kuningasideaa maksaa Romanian valtionvelkaa pois, häntä tuskin olisi teloitettu
Joku sosiopaatti on kusaissut RMää silmään.
Nicolae Ceausescun toimittivat pois päiviltä vakoojat. Se oli joku alueellinen järjestely siellä päin. Muistan, kun asiasta tuli paskaa tuutin täydeltä uutisissa propagandan uhreille.
Pankkiirit puhuvat kauniisti valtionvelasta, koska voivat vivuttaa hyvälaatuista velkaa. Kun hyväluottoluokituksellista 2% korkopaperia kierrättää hiukan keskuspankissa, vaikkapa 10 kertaa, niin pankki saakin 20% korkoa rahoilleen.
Pankkibisneksen marginaalit ovat siis ihan yhtä läskit kuin muissakin bisneksissä. Ja se läski tehdään vivutuksella.
On naurettavaa puhua konservatiivisesta rahapolitiikasta. Kaikki merkittävät konservatiivipoliitikot saavat lahjuksia pankeilta.
Helmiä sioille.
IM, Olen ylpeys! Osaat käyttää meemejä lähes oikein!
"Mutta puhtaasti julkisen sektorin varaan talouskasvua ei voida rakentaa eikä julkinen sektori ole mikään viisasten kivi. Koska Neuvostoliitto." <- Oikea oppisesti tuosta lopusta jätetään pois piste ennen "Koska"-sanaa.
Hyvä rautarouva, kysypä itseltäsi onko rahan pakko olla velkaa ja onko talouden pakko kasvaa.
Näyttää siltä että Rouvan postauksessa on muutamia aukkoja.
Kuten esimerkiksi se, ettei EKP saa lainata rahaa kenellekkään muille kuin luottolaitoksille.
Loput löydät itsekkin: https://docs.google.com/open?id=0B9TMDnzhBdvRa1hfMHlsTVE4RWs
Esimerkin nettovelka on nolla.
Vielä yksi asia: tuo diagrammi on aivan älyvapaata alarmistista sontaa. Johdannaismarkkinoiden korkea volyymi johtuu siitä, että niissä siirrellään pääomavarantoja, niihin liitettyjä riskejä jne.
Kun korkotaso on r, ja pääomavarannon odotettavissaoleva tuotto on x p.a. ad infinitum, niin karkeastiottaen pääomavarannon arvo on x/r.
Maapallon nominaalinen BKT on sen 58T$. Historiallisesti pääoman osuus tuotannosta on noin kolmannes, eli pyöreästi 20T$. Reaalikorko on tietty vaikea haarukoida, koska sille on monta tulkintaa. Käteisen implisiittisenä vaihtoehtoiskustannuksena se on tällä hetkellä hyvin lähellä nollaa, mutta tämä tekisi pääomavarannosta äärettömän arvokkaan, joten se on liian anomaalinen ratkaisu. Jos noista luvuista katsotaan, niin kolmen prosentin reaalikorko vastaisi johdannaismarkkinoiden volyymiä.
Eli ei mitään ihmeellistä.
Oletko muuten seurannut epolakanin palstaa?
http://ebolakani.blogspot.com/2012/05/yllatys.html
Ano ja TM: kylästä puuttui sadan euron edestä luottoa (tässä tapauksessa sadan euron seteli). Kaikki olivat satasen velkaa toisilleen, mutta kenelläkään ei ollut varaa maksaa. Vasta kun keikkamuusikko toi satkun kylään ja lauloi, kaikki kykenivät maksamaan velkansa.
Kokonaisvelkaantumisaste oli nolla, sillä kaikkien velat kumosivat toisensa.
Kaikille: Täydellinen velattomuus merkitsee vapautta - absoluuttia vapautta - mutta samalla se asettaa rajoitteet sille, mitä transaktioita voi tehdä. Sellainen velka, jonka lyhennykset voi hoitaa ongelmitta tai jonka lyhennykset ovat mahdollista sovittaa maksukykyyn, puolestaan lisää mukavuutta.
Tyypillinen tällainen velka on luottokorttivelka. Se vapauttaa kantamasta koko ajan käteistä rahaa mukana tai vahtaamasta tilin saldoa. Luottokortti on kiistämättä vekotin, joka lisää elämään mukavuutta ja joustavuutta: tärkeät hankinnat voidaan tehdä samantien välittömästi.
Mutta tässäkin on jälleen tärkeää, että pitää huolta maksukyvystään. Ruukinmatruuna on tehnyt sen niin, että kaikkien luottokorttien luottorajan yhteissumma jää alhaisemmaksi kuin kuukauden nettopalkka. Tällöin on mahdotonta ottaa luottovelkaa enempää kuin kykenee suoriutumaan.
Mutta ylivelkaantuminen luottokorteilla on aivan uskomattoman helppoa, ja siitä on tuttava- ja kaveripiirissä surullisen monta esimerkkiä. Siihen joutuu kun ei pidä velanmaksukyvystään huolta eikä tarkkaile velkaantumistaan.
Taidat olla pesunkestävä keynesiläinen, joka uskoo matalasuhdanteessa tehtäviin elvytystoimiin?
Keynesiläisyydessä on yksi paha vika.
Se toimii.
Pahaksi onneksi se toimii juuri kuten teoria ennustaakin. Siinä on puutteensa ja vikansa (kuten stagflaatio), mutta kaikista talousmalleista se toimii parhaimmin. Tuttu jo Raamatusta :-)
Keynesiläisyyden valtakautta eli vuodesta 1951 vuoteen 1973 ja uusklassikkojen valtakautta, joka alkoi Reaganin ja Thatcherin hallituskauden alussa vuonna 1980 ja päättyi ilmeisesti vuoden 2008 rysäykseen, on helppo verrata toisiinsa. Keynesiläisyyden aikakaudella vallitsi täystyöllisyys varsinkin Euroopassa. Taloudellinen kasvu oli keskimäärin 1,6 prosenttia suurempi kuin uusliberaalien valtakaudella. Taloustaantumia ei keynesiläisyyden kaudella ollut, uusliberaalien valtakaudella niitä on ollut useita. Uusliberaalien aikakaudella talouskasvu on hyytynyt ja työttömyys noussut pysyvästi noin 10% pintaan, pahimmillaan ylittäen 25% lukemat monissa maissa.
[Väärin sammutettu! Väärin sammutettu!]
Julkinen sektori ylläpitää taloutta vain siinä tapauksessa, että julkisen sektorin osuus taloudesta on huomattavan suuri ja se siten tasapainottaa matalasuhdanteessa,
Tämä on tilanne kaikissa läntisissä jälkiteollisuusmaissa. Niitä maita, joissa tilanne on toisin, kutsutaan joko plutokratioiksi tai kehitysmaiksi.
ja julkinen sektori ottaa tällöin puhdasta syömävelkaa verojen korottamisen sijaan,
Näin ylläpidetään kulutuskysyntää ja velanmaksukykyä. Veroja tulee korottaa nousukaudella ja hyvinä aikoina. Niinhän Joosefkin teki :-)
Todellisuudessa kulutuskysyntä eli kuluttajien kysyntä on kansantaloudessa tärkeintä.
1991 lamassa kulutuskysyntä tuhottiin ja lama paheni katastrofiksi. 2008 lamassa sitä ylläpidettiin ja siitä selvittiin varsin hyvin.
Ja tähän juuri keynesiläinen talouspolitiikka perustuu. Pelastetaan ihmiset, ei instituutioita. Pidetään huolta siitä, että kulutuskysyntä toimii.
vaatteita ja autoja. Energian käyttäminen suurimittaisesti raaka-aineiden jalostukseen on vaurauden edellytys: muussa tapauksessa me asuisimme vieläkin savupirteissä ja pukeutuisimme rääsyihin.
Ruukinmatruuna on itse tehnyt pellava-, hamppu- ja villavaatteita, ja ne eivät todellakaan ole rääsyjä. Olet katsonut liikaa Monty Pythonia.
Mitä savupirttiin tulee, niin savupirtti on vain esimerkki teknologiasta, jota ei hanskata. Askel savupirtistä hormilliseen tupaan on hyvin pieni. Hormeja alettiin Suomessa muuraamaan jo keskiajalla. 1600-luvulle tultaessa savupirtti oli hävinnyt Länsi-Suomesta.
Kun edullista energiaa käytetään suurimittaisesti, meillä on esimerkiksi koneellisesti tuotettuja puuvillaa, kangasta ja t-paitoja.
Pellava on paljon mukavampaa ja kestävämpää kuin puuvilla. Keskiajalla puuvillaa käytti vain köyhälistö. Pellava tuntuu iholle kuumalla viileältä ja se ei hiosta.
Puuvilla on halpaa. Pellava on kallista. Tästä syystä orjatyöllä tuotettu puuvilla 1700-luvulle tultaessa syrjäytti pellavan.
Suurimittaisen energiankäytön vuoksi kaikille riittää t-paitoja, joita kyetään tuottamaan suuria määriä ja edullisella kappalehinnalla.
Ja vaatekaapit täyttyvät vaatteista, joita ei ole käytetty kuin pari kertaa.
Tämä on yleinen ongelma: kodit täyttyvät krääsästä. Kuitenkaan mitään käyttökelpoista ei viitsi heittää roskiinkaan. Halpuus kannustaa haaskaamiseen.
Orpoja, äpäröitä ja yh-äitejä tulee aina olemaan, koska onnen kortit eivät mene koskaan tasan elämässä.
On eri asia, onko heitä 2% vaiko 90% yhteiskunnasta. Liberalismi ja uusliberalismi eivät luo vaurautta tasan. Ei marxismia olisi ikinä syntynyt, ellei liberalismi olisi luonut sanoinkuvaamatonta kurjuutta yksille ja mittaamattomia rikkauksia toisille.
Jos nykyisen Toyota Avensiksen saisi kuitenkin vain 1000 eurolla, ihmisten vauraus selkeästi lisääntyisi kun jokaisella olisi varaa hienoon upouuteen henkilöautoon.
Se ei paljoa lohduta jos 80% ihmisistä kolkuttelisi toimeentulominimiä Ricardon rautaisen palkkalain mukaisesti.
Kyse ei ole hinnasta. Kyse on ostovoimasta. Mitä alhaisempi Gini-indeksi ja korkeampi BKT, sitä todennököisemmin vauraus jakaantuu yhteiskunnassa tasan eikä keskity yksille ja harvoille. Köyhälle halpakin on kallista, kun taas yhteiskunnassa, jossa vauraus jakautuu tasan, kaikilla on varaa kulutuskysynnän ylläpitoon.
Kun jokin tuotannontekijä on halpaa, sitä haaskataan. Parhaimmin tämä näkyy verrattaessa eurooppalaisia ja amerikkalaisia autonmoottoreita. USA.ssa polttoaine on halpaa, ja sitä haaskataan surutta. GM käytti samaa moottorikonstruktiota 1950-luvulta 2000-luvulle. Euroopassa polttoaine on tehty verotusteknisesti kalliiksi, ja niinpä autonvalmistajat rutistavat viimeisetkin prosentin murto-osat irti termisestä hyötysuhteesta ja kulutus on rutistettu minimiinsä ja tehot maksimiinsa.
Kun jokin tuotannontekijä on halpaa, sitä haaskataan. Parhaimmin tämä näkyy verrattaessa eurooppalaisia ja amerikkalaisia autonmoottoreita. USA.ssa polttoaine on halpaa, ja sitä haaskataan surutta. GM käytti samaa moottorikonstruktiota 1950-luvulta 2000-luvulle. Euroopassa polttoaine on tehty verotusteknisesti kalliiksi, ja niinpä autonvalmistajat rutistavat viimeisetkin prosentin murto-osat irti termisestä hyötysuhteesta ja kulutus on rutistettu minimiinsä ja tehot maksimiinsa.
On aivan täysin ilmiselvää, että jos energia olisi esimerkiksi kymmenen kertaa nykyistä halvempaa, elintasomme olisi merkittävästi nykyistä korkeampi. Tietenkin energiaa haaskattaisiin nykyistä enemmän mutta on aivan älyvapaa väite, että koko kustannusetu haaskattaisiin. Jos energia olisi nykyistä moninkertaisesti halvempaa, sen leväperäisemmästä käytöstä syntyisi myös säästöjä, koska monet energiansäästötoimet kuten asuinrakennusten tarkka lämpöeristäminen ovat itsessään kalliita ja voivat aiheuttaa kalliita oheishaittoja kuten liian tarkan lämpöeristämisen aiheuttamat sisäilman laatuongelmat.
Minä niin pidän Iron Babyn blogista. Jopa siinä määrin, etten suostu ärsyyntymään kilpikonna-reaktiostaan hänen joutuessaan kiipeliin. Ainahan se menee niin, että IB joko ei ole huomaavinaan/vastaa asian sivusta mikäli joku vaatii tarkennusta ja hän ymmärtää, että nokkaan tulisi. Kuittaisin maneerin osana touhun viehätystä.
Tämän kirjoituksen osalta en viitsi/osaa huomauttaa muuta kuin siitä, että kun useampikin kommentaattori totesi (aivan oikein)että kylän nettovelka on 0, niin baby keksi aivan kummallisen selityksen höpinöilleen: "Ano ja TM: kylästä puuttui sadan euron edestä luottoa (tässä tapauksessa sadan euron seteli). Kaikki olivat satasen velkaa toisilleen, mutta kenelläkään ei ollut varaa maksaa. Vasta kun keikkamuusikko toi satkun kylään ja lauloi, kaikki kykenivät maksamaan velkansa."
Teen uskaliaan tulkinnan ja väitän, että Ibaby ei tainnut aivan täysin ymmärtää jutun juonta. Perustelen edelleen rohkealla olettamuksella, että hän tunsi alkuperäisen tarinan (johon kommenteissa viitattiin) ja jossa ulkopuolisen työsuoritetta ei tarvittu kylän "ongelmien" ratkaisemiseen. Ulkopuolisen omaama kaikkien hyväksymä vaihdon väline jne. toki "ratkaisi" olemattoman ongelman, mutta versiosta riippuenhan se oli panttina joka palautettiin / varastettiin ja palautettiin varkaan toimesta - ilman, että ulkopuolinen edes tiesi ratkoneensa ongelmia.
Alkuperäinen tarina on yksinkertaisuudessaan nerokas ja mikäli tylsä hetki yllättää, niin aika paljon hämmennystä tarinan turinoimalla voi aiheuttaa. Suurin osa ei nimittäin tule ymmärtämään.
Ja nyt esitän siis väitteenäni, että koska Ibabykaan ei aivan saman tien hoksannut kylän velattomuutta, hän tohtoroi juttua lisäämällä siihen ulkopuolisen työsuoritteen. Mutta koska kaikki tiedämme, että IB ei ole ihan normi ex-pissis, niin hän jätti itselleen takaportin epäillessään, mahtoiko oivaltaa kaiken oikein. Ja kyllä: tuo takaportti oli se, että hän ei kirjoituksessaan eikä myöhemmin kyseltäessäkään määritellyt, mitä tarkoittaa tämän kirjoituksen kontekstissa määreillä "kylän nettovelkaantumisaste" ja "kylän kokonaisvelkaantumisaste". Joille hän tässä tiukassa viitekehyksessä oli kuitenkin jotenkin saanut laskettua eri summan.
You just got to love this. And if you don't - hey.
"Keynesiläisyydessä on yksi paha vika.
Se toimii."
En ihan varauksetta allekirjoita tätä. Lyhyellä aikavälillä se voi toimia buustina ja silloinkin vain jos taantumaa ennen on toimittu niin vastuullisesti että ollaan suurinpiirtein nettovelattomia. Pidemmän päälle on kuitenkin ongelmallista, jos taantumat ja lamat yritetään estää ottamalla julkista velkaa koska taantumat ja lamat osaltaan ratkaisevat niitä ongelmia mitä ei yleensä kyetä tai haluta nähdä nousukaudella. Keynesiläisyyden kanssa mennään helposti siihen että yritetään jatkaa samaa vanhaa vaikka sitten velaksi, tuetaan epäonnistunutta liiketoimintaa (käytännössä toimivan liiketoiminnan kustannuksella) ja sen tien lopputulemana on vain ja ainoastaan katastrofi. Sitä vain lykätään vähän pidemmälle.
Toinen asia on tietysti se, onko ylipäätään tervettä jos taloutta pyöritetään lähestulkoon pelkästään julkisen kulutuksen varassa. Useimmiten liian suureksi paisunut julkinen sektori tarkoittaa vain tehottomuutta ja korruptiota (ja vaikka Katainen kuinka olisi närkästynyt asian sanomisesta, Suomessa ON korruptiota - "maan tapa" nyt vain ei muuta sitä asiaa miksikään...). Mielestäni sillä tavalla ei pelasteta tavallisia ihmisiä, tehokkain tapa pelastaa heidät on luoda ympäristö jossa uutta yritystoimintaa pystytään ja halutaan luoda - sieltä kun tulee myös ne rahat millä sitä julkista törsäämistä ylläpidetään.
Ei tuossa sun esimerkissä kyllä tarvita yhtään ulkopuolista rahaa tilanteen purkamiseen. Hotellinpitäjä voi sopia lihakauppiaan kanssa että heidän välinen velka muutetaan suoraan ilotytön ja lihakauppiaan väliseksi. Hotellinpitäjä siis käytännössä poistaa itsensä velkaringistä maksamalla oman velkansa rahan sijaan ilotytöltä saamallaan velkakirjalla. Kuten itsekin sanoit niin raha on vain yhden tyyppinen velkakirja. Toki jos saivarrella halutaan niin periaatteessa ilotytön velkakirjan hyväksymisestä aiheutuu lihakauppiaalle hieman isommat transaktiokustannukset.
Ja homma jatkuu vastaavast: Ilotyttö voi sitten sopia lihakauppiaan kanssa että se saakin rahansa automekaanikolta ja automekaanikko sysää vastuun karjankasvattajalle. Lopulta ollaan tilanteessa jossa karjankasvattaja ja lihakauppias ovat kumpikin toisilleen velkaa satasen - eli velkaa ei enää ole.
Nettovelattomassa tilanteessa, kuten esimerkissä, voidaan aina velat kumota päikseen.
Joten tilanteessa ei rahaa tarvita.
Tomi et al: tästä on suurelta osin kyse yhteiskunnassakin.
Suurin osa veloista - varsinkin pankkien välisistä - on sellaisia, jossa pankit ovat velkaa toisilleen ja nämä velat on helposti diskontattavissa.
Sitähän EURIBOR ja sen edeltäjä HELIBOR tarkoittivat: ***Inter-Bank Offered Rate eli pankkienvälisen rahaliikenteen sisäinen korko.
Se että raha on velkaa, seteli on siis velkakirja ja raha vertautuu energiaan ei ole uutta kenellekään joka on lukenut Yhdysvaltain dollareissa olevan tekstin: "This note is legal tender for all debts, public and private."
Vielä kun muistetaan, että tender on Amerikassa höyryveturin ja matkustajavaunujen välissä oleva hiilivaunu, niin vertautuvuus energiaan on täydellinen.
51-73 oli osapuilleen bretton Woodsin aikaa. Kiinteät tai manageroidut kurssit ja semi-kultakanta, budjettikatot jne, julkinen velkaantuminen oli vähäistä tai hoidettiin devalvaatioilla. Neuvostoliitto ja itäblokki hallitsivat kolmannesta maapallon asukkaita ja neljännestä BKTsta.
Ennenkaikkea: öljy oli käytännössä ilmaista.
"Jos julkinen sektori maksaa velkansa pois, käy kuin Romaniassa Ceausescun aikana. Maa köyhtyy ja kurjistuu eikä enää kykene ylläpitämään yksityisen sektorin kysyntää ja taloutta. Ja tämä maksoi Nicolae Ceausesculle sitten hänen valtansa - ja henkensä."
Tajusin turhan myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Tuo ylläoleva on ihan soopaa. Romania oli sosialistinen maa. Sen rahalla ei ollut mitään velkaluonnetta, se oli katteetonta leikkirahaa. Muut sosialistiset maat eivät maksaneet velkojaan samlla tavalla, mutta kaikkien talous meni tärviölle,
Haha! Moka. Korjataan!
Näyttää siltä että Rouvan postauksessa on muutamia aukkoja.
Kuten esimerkiksi se, että EKP ei saa lainata rahaa kenellekkään muille kuin luottolaitoksille.
Loput löydät itsekkin: https://docs.google.com/open?id=0B9TMDnzhBdvRa1hfMHlsTVE4RWs
Post a Comment