Musta aukko nielaisi punaisen jättiläistähden.
Avaruustutkijat ovat havainneet harvinaisen tapahtuman, jossa valtava musta aukko - sellainen superkaljupää, joita yleensä on galaksien keskustoissa - nielaisi lähistölle vaeltaneen tähden. Avaruuden huikeanvaltavat mittasuhhteet muistaen tällainen tapahtuma sattuu arviolta kerran sadassatuhannessa (100 000) vuodessa.
Tyypillisesti jokaisen galaksin keskustassa on supermassiivinen musta aukko - sellainen, jonka massa on miljoonia tai jopa miljardeja Auringon massaa. Jokainen galaksi aloittaa kvasaarina, jolloin tuo supermassiivinen musta aukko imee lähistöltään kaiken materian ylikoulutetun veroviranomaisen tavoin, saaden paikat hehkumaan kuin ziljoona tähteä. Kvasaarin rauhoituttua galaksiksi nämä materiaa imevät mustat aukot uinuvat hiljaiseloaan, kunnes pahaa aavistamaton uhri, kuten vaeltava tähti, sattuu niiden reitille. Sen jälkeen musta aukko imaisee uhrin.
Tutkijat ovat nyt saaneet varmuuden siitä, että maailmankaikkeuden mystisimpiä otuksia, mustia aukkoja, todella on olemassa - ja että ne käyttäytyvät täsmälleen kuten teoria ennustaa.
Astronomit ovat tienneet mustien aukkojen syyllistyvän surmiin, mutta nyt uhri on tunnistettu ensimmäistä kertaa. Tutkijat havaitsivat Haleakala-vuorenn huipulla Havaijilla sijaitsevan teleskoopin avulla mystisen hohteen kesäkuussa 2010.
Hohde syntyi, kun tähden kaasut olivat vajoamassa mustaan aukkoon. Ilmiötä tarkkailtiin 12 kuukautta, kunnes hohde lopulta vaimeni.
Tutkijat havaitsivat myös uhriksi joutuneen tähden jäänteitä sekä tutkivat kaasun rakennetta. Tutkijoiden mukaan "se oli ihan kuin todisteiden keräämistä rikospaikalta". Koska kaasussa oli suurimmaksi osaksi heliumia ja vain vähän vetyä, verilöylyn johtopäätös oli, että teurastetun tähden täytyi olla laajentuneen tähden (punaisen jättiläisen) heliumydin, sanoi tutkimusta johtanut Suvi Gezari Johns Hopkins -yliopistosta Nasan tiedotteessa.
Ihan lähellä tuo tähden syöksyminen mustan aukon syöveriin ei tapahtunut. Havaittu punainen jättiläinen oli 3,9 miljardin valovuoden päässä sijaitsevassa galaksissa. Tutkijat arvelevat, että musta aukko oli nielaissut tähden uloimman kuoren jo jokin aikaa sitten. Punainen jättiläinen oli arvioiden mukaan jo muutenkin elinkaarensa loppuvaiheessa.
Mustan aukon massan arveltiin olevan kolme miljoonaa kertaa Auringon massan verran, mikä tekisi siitä lähes saman kokoisen kuin oman Linnunratamme keskustassa olevan mustan aukon. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun tutkijoilla oli tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa sen päättelemiseksi, minkä tähden musta aukko repi kappaleiksi ja kuinka suuri musta aukko sen teki.
Kyseessä oli musta aukko nimeltään Swift J1644+57. Se sijaitsee Lohikäärmeen tähdistössä kaukaisen galaksin keskustassa.
Tapahtuman jäljille päästiin, kun Swift-satelliitti raportoi gammasädepurkauksesta, jonka kaltaisia ei ennen oltu havaittu. Asiaa alettiin tutkimaan tarkemmin, ja kävi ilmi, että siellä taivaiden syvyyksissä musta aukko söi tähtösen ja röyhtäisi päälle.
Slurps.
Friday, May 4, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
7 comments:
Olisi kiinnostava tietää olisiko mustalla aukolla jotakin maximimassaa tai kokoa jonka saavuttaessaan se repeytyisi rikki tai hajoittaisi omantilansa rakenteen.
Kasvattaako mustaan aukkoon tipahtanut fotoni mustan aukon massaa ?
Jaassu, tämänhetkinen konsensus on, että mustilla aukoilla ei ole maksimimassaa. Sensijaan mustat aukot kyllä kiehuvat olemattomiin Hawkingin säteilyn kautta - ja vieläpä niin, että mitä pienempi, sitä nopeammin, ja lopulta minikokoiseksi kutistunut musta aukko kiehuu pois valtavassa gammasädepurkauksessa.
On esitetty teoria, että mustan aukon saavuttaessa tietyn maksimikoon tapahtuu alkuräjähdys; ja että nykyinen maailmankaikkeutemme olisi saanut alkunsa mustasta aukosta toisessa maailmankaikkeudessa.
Kyllä, mustaan aukkoon tipahtanut fotoni kasvattaa mustan aukon massaa, sillä fotonilla on energiaa, joka muuttuu massaksi Einsteinin kaavan mukaisesti.
Hawkingin säteily kuitenkin on niin heikkoa massiivisilla mustilla aukoilla, että ne saavat taustasäteilystä enemmän energiaa kuin häviävät sitä Hawkingin säteilyssä. Hawkingin säteilyä ei tämän heikkouden vuoksi ole havaittu.
Tomi, se astuu kuvaan kaukaisessa tulevaisuudessa - noin 50 miljardin vuoden päästä.
Hawkingin säteilyssä on vielä se vekkuli puoli, että se on sitä voimakkaampaa, mitä pienemmästä mustasta aukosta on kyse. On mahdollista, että iso määrä vuosittain havaituista gammasädepurkauksista on alkuräjähdyksen jäljiltä syntyneistä mikrokokoisista mustista aukoista peräisin - ne kiehuvat pois ja poksahtelevat.
Supernovassa syntyneiden massiivisten mustien aukkojen saati sitten galaksien ytimissä olevien supermassiivisten mustien aukkohen Hawking säteily on niin heikkoa, että sitä tuskin olisi mahdollista ollenkaan havaita, paitsi äärimmäisen lähellä tapahtumahorisonttia.
Mikrokokoisten mustien aukkojen kohdalla mielenkiintoinen mahdollisuus on myös niiden syntyminen äärimmäisen energeettisen kosmisen säteilyn seurauksena. Sellaisia, kuten ei alkuräjähdyksen jäljiltä jääneitä mustia aukkojakaan, ole ainakaan vielä havaittu.
Niin ja vielä ihmeellisempää on se, että tuo tapahtuma on tapahtunut 3.9 miljardia vuotta sitten. Aurinkokuntamme oli nuori kun, kun tuo suuri röyhtäys tapahtui. Puhumattakaan siitä, että tälläkin hetkellä tulee jostain kaukaisesta galaksista säteilyä, joka on kulkenut 14 miljardia vuotta. Se on kiemurrelut kosmoksessa, melkein yhtä pitkän aikaa, kun kosmoksella on ikääkin. Valon nopeus on hidasta.
Kun katsomme avaruuteen, katsomme menneisyyteen.
Post a Comment