Aikamme ateismin kasvot

Ateismi on perinteisesti jaettu humanismiin, nihilismiin ja satanismiin, jotka vastaavat varsin hyvin vasemmistoa, välinpitämättömiä ja oikeistoa. Humanismi ja sosialismi ja toisaalta satanismi ja libertarismi käyvät varsin hyvin käsi kädessä: nihilistit ovat liian välinpitämättömiä äänestääkseen ketään ja omatakseen mitään poliittis-yhteiskunnallista näkemystä.

Nokkelimmat lukijat tunnistivat tuosta otsikosta eestiläis-ranskalaisen kirjailijan Ignace Leppin samannimisen kirjan, jonka hän teki 1960-luvulla. Silloin ateismi yhdistettiin vahvasti marxismiin, mutta nykyisellään ateismi on saanut myös toisen Januksen-kasvon - äärioikeistolaisen, libertaristisen, ateisminkasvon.

Vasemmistolaiset ateistit ovat yleensä sosialisteja ja humanisteja. Heitä leimaa hellämielisyys, pehmeys ja moraalisen selkärangan puute. Tämä vasemmistolainen ateismi - jonka olisi pitänyt kärsiä haaksirikko Neuvostoliiton tuhoutuessa - viittaa psykoottiseen, itsepetokseen taipuvaiseen luonteeseen,

Oikeistolaiset ateistit ovat yleensä libertaristeja - ja satanisteja, vaikka he eivät itse satanisteiksi tunnustautuisikaan. Libertarismi ei ole mitään muuta kuin sosialismin looginen inverssi, ja oikeistolainen ateismi viittaa psykopaattiseen, narsismiin taipuvaiseen luonteeseen.

Sosialisti on hellämielinen siksi, että hän yrittää olla kaikille hyvä ja altruistisesti välittää toisista enemmän kuin itsestään, pitäen jonkinlaista kristillistä etiikkaa ilman kristinuskon dogmeja korkeimpana ideaalina. Se on kuitenkin varma tie tuhoon: se johtaa väistämättä vääristyneeseen ihmiskuvaan ja joko totalitaristiseen diktatuuriin ja/tai anarkotyranniaan, tai sitten itseä vihaavaan, alistuvaan orjamielisyyteen vahvempien ja röyhkeämpien edessä.

Sosialismi on älyllistä glykolia: maistuu hyvältä, mutta tappaa.

Libertaristi on kovamielinen siksi, että hän yrittää olla olematta kaikille hyvä ja egoistisesti piitata vain itsestään, pitäen satanistista etiikkaa ja paranoidia individualismia jonkinlaisena tavoitetilana. Kuitenkin lähes kaikki libertaristit ovat enemmän tai vähemmän asosiaalisia hylkiöitä yksityiselämässään, ajautuen näin omalla egoismillaan ja antisosiaalisuudellaan mariginaaliin. Vaikka libertarismi ja libertinismi eivät ole synonyymejä, usein libertaristinen ateisti elää joko hyvin hedonistisesti, käyttäen toisia ihmisiä ja varsinkin vastakkaista sukupuolta pelkästään omien mielihalujensa tyydyttämiseen, tai sitten jonkinlaista ylipitkää nuoruutta kidulttina, aikuistumatta ikinä. Libertaristille yhteiskunnalla ei ole mitään muuta virkaa kuin toimia yksilön resurssipankkina.

Libertarismi on älyllinen speedball: saa aikaan hyvän olon, mutta tappaa.

Sosialistinen yhteiskunta vajoaa väistämättä itsepetokseen, valheeseen ja tyranniaan, kun taas libertaristinen yhteiskunta vajoaa eläimellisyyteen ja se on petojen ja saalistajien yhteiskunta. Toisessa yhteiskunnassa uhkana on kasvoton valtiokoneisto, toisessa puolestaan toiset ihmisyksilöt. On makuasia, kumpi on pahempi.

Tähän mennessä jokainen ateistinen yhteiskunta on väistämättä ollut Neuvostoliitto, sillä jokainen ateistinen valtio on tähän mennessä ollut vasemmistolainen. Oikeistolaista ateistista yhteiskuntaa ei ole vielä yritetty - vestigia terrent - mutta suurella todennäköisyydellä se olisi jotain Somalian kaltaista.

Ruukinmatruuna on joskus sanonut, että älä ikinä luota yhteenkään oikeistolaiseen ateistiin. He ovat pääsääntöisesti hyvin vaarallisia, täysin amoraalisia ja täysin ennakoimattomia ihmisiä, ja ruukinmatruuna tuntee psykopatian taudinkuvan nykyään vähän turhankin hyvin. Voiko sitten vasemmistolaiseen ateistiin luottaa? Voi, sillä hänellä yleensä on vahvat eettis-moraaliset periaatteet, mutta vasemmistolaiselle ateistille ei ikinä saa antaa yhtään valtaa, sillä valtaan päästessään tällainen taivaanrannanmaalari sotkee kaiken mahdollisen ja todella pahasti.

Aleksandr Solzhenitšyn totesi liberalismista, että se on pohjimmiltaan piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä suvaitsevaisuuden valekaavussa: se rapauttaa ja ruoppaa oikeaa laitaa ja tulvii sekä levittäytyy vasemmalle. Puoluekartan oikeassa laidassa pidäkkeetön liberalismi saa aikaan pyörteisen ja kaoottisen virtauksen ja yhteiskunnan, jossa vallitsee viidakon laki ja piittaamattomuus; ja vasemmalla se levittäytyy kaikkialle ja tulvii ja saa aikaan yhteiskunnan levittäytymisen kaikkialle ja tunkeutumaan joka paikkaan ihmisen "omaksi parhaaksi". Lopputuloksena oikealla on petojen yhteiskunta ja plutokratia; ja vasemmalla puolestaan Aldous Huxleyn dystopia - uusi uljas maailma, jossa ihmisiä ei suinkaan tyrannisoida sillä, mitä he pelkäävät, vaan sillä, mitä he rakastavat, mutta jossa ihmisyys ja kaikki se, mikä meistä tekee ihmisiä, on ajettu alas. Mutta autoritarismi on aivan yhtä paha. Vasemmalla autoritarismi merkitsee Neuvostoliittoa; ja oikealla puolestaan plutarkiaa plutokraattien ja oligarkkien lyödessä kättä päälle. Talousliberalismi ja autoritaarinen hallinto sopivat oikein mainiosti yhteen.

Jokainen uskonto luo näköisensä yhteiskunnan, ja tähän mennessä jokainen ateistinen yhteiskunta on Neuvostoliitto - vasemmistoateistinen, humanistinen yhteiskunta. Ruukinmatruunaa hiukan pelottaa ajatella, millainen olisi oikeistoateistinen, satanistinen, yhteiskunta.

Ei hyvä.