Jokaiselle naiselle hääpuku on varmasti elämän sekä ainutkertaisin että usein kallein vaate, ja sitä (toivottavasti) käytetään vain yhden kerran elämässä. Niinpä siihen - täydellisenä Veblenin hyödykkeenä muuten - investoidaan melkoisesti, joko rahaa, aikaa tai molempia. Ja tarkoitus on näyttää hyvältä ja saada olla prinsessa edes yhden päivän elämässä.
Tällä hetkellä muotia on olkaimeton häämekko - arvattavista syistä. Se on helpompi tehdä kuin olkaimellinen tai hihallinen, ja se jättää ylävartalon paljaaksi, jolloin vartalo, ollessaan kaunis, pääsee oikeuksiinsa.
Mutta aina ei teoria vastaa käytäntöä.
Olkaimettomat tai hihattomat vaatteet, kuten putkitoppi, ovat naisilla kauniisti sanoen kaksiteräinen miekka. Ne tekevät kauniista kropasta entistä kauniimman, mutta jos naisen vartalo ei mahdu ideaalialueeseen (ja se on todella kapea alue), niin tulos on usein kauniisti sanoen suboptimaalinen.
Ruukinmatruuna on kirjoittanut haute couturesta ja miten muodinluojat tuntuvat olevan järjestään homomiehiä - ja miten heidän naisihanteensa muistuttaa myöhäisteini-ikäisen pojan vartaloa. Ja tuo olkaimeton mekko sopii lähinnä vain varsin hoikalle naiselle, jonka rinnat eivät ole liian isot.
Jos vartalo ei mahdu ihannemittoihin, niin lopputulos on groteski. Olkaimeton mekko korostaa hartioita ja ylävartaloa, ja erityisen ikävää tuo on urheilija- tai yläkolmiovartaloiselle naiselle. Pienirintainen nainen näyttää helposti lautamaiselta olkaimettomassa hääpuvussa, kun taas isorintainen näyttää lihavalta ja turpealta. Liian hoikka saa pelätä koko ajan, että hääpuku putoaa alta, kun taas uhkeammanoloinen saa huomata ihon tirsuavan mekon alta.
Kaikenkaikkiaan noloa. Mutta vanha kunnon burgundilaismekko olisi erinomainen malli häämekolle - se on vartalonmyötäinen ylhäältä, riittävän paljastava ylävartalon osalta ollakseen seksikäs, ja mekon hameosa on riittävän leveä ollakseen mukava pitää yllä.
Sunday, June 17, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
12 comments:
Myös Jane Austenin aikaiset hameet, "regency gowns", sopivat eri kokoisille ja eri ikäisille naisille hyvin.
Itse asiassa myös suomalainen kansallispuku on kaunis, olipa nainen sen sisällä minkä muotoinen tahansa. Sattuneesta syystä ihailemani 50-luvun tyttöjen muoti suosii ehkä vähän liikaa laihempia, varsinkin sen leveän ja kiristävän vyön takia. Mutta ehdoton mielipiteeni on kumminkin että te naiset olette joka tapauksessa ihania, kunhan ette yritä liikaa olla joku muu... - Miehenä tulee toki myös mieleen mitä Väinö sanoi Rauta-ajassa: nainen on aina alasti vaatteittensa alla... ;)
Hihaton mekko pelittää ainoastaan jos se on tehty kunnollisen korsettirungon päälle. Kun mekon kirein kohta on vyötärö, jota on kiristetty vähintään 5 cm todellisesta mitasta, on koko puku tukevasti kiinni kantajansa päällä. Jos taas kyseessä on semmoinen readymade-hirvitys joita RM moitti, ja koko helman paino on rintojen yläpuolella, niin kaikille yli 15% rasvaa sisältäville naisille puristuu kainaloihin "hiirentissit" ja pienirintaisilla puku valuu. Kunnollisen korsetilla tehdyn mekon voi aina teettää ompelijalla, eikä se välttämättä maksa sen enempää kuin valmisvaate. Kirkkoon ei kuitenkaan mennä hihattomassa ilman peittävää huivia tms! Tänäkin kesänä saamme varmaan myötähäpeällä seurata kuinka alttarille astellaan yläruumis paljaana :-/ Valkoisella hääpuvulla ja hunnulla kuitenkin uusinnetaan patriarkaatin sanelemaa neitsyysihannetta, eikä puvun ole syytä herättää huomiota seksikkyydellä. Vietnamilainen ao dai on kaunis, mukava ja vartaloa imarteleva vaihtoehto eksoottisista vaatteista pitäville morsioille:
http://suranee1969.hubpages.com/hub/somefactsabouttheaodaiweddingdress
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että biletys- ja juhlavaatetukseksi pitäisi vakiinnuttaa alastomuus.
Kun ihmiset pätisivät muskeleilla ja hoikkuudella, rahat ja resurssit menisivät terveyden ylläpitoon eikä tarpeettomien (= ei lämmittävien) ja muutenkin nopeasti muodista menevien vaatteiden ostoon.
Nudismille on aikansa ja paikkansa, mutta hääseremonia ei ole sellainen.
Miksei? Sulhasen erektiosta näkisi suoraan haluaako hän edes oikeasti naimisiin.
Mää olen monasti miettinyt mikä saa naiset pukeutumaan epäkäytännöllisesti, jopa hankalasti. Mutta johtuisikohan sitten siitä että naiset haluavat viestittää olevansa niin arvokkaita että voivat olla epäkäytännöllisiä.
Sika, kaikkiin noihin kysymyksiin saat vastauksen Thorstein Veblenin kirjasta "Joutilas luokka" (The Leisure Class). Periaatteessa jo vastasit itse omaan kysymykseesi.
Hakutorille tiedoksi, että pääsääntöisesti naiset itse haluavat pukeutua valkoiseen eli he itse haluavat "uusintaa patriarkaatin neitsyysihannetta" sillä he itse pitävät sitä pystyssä. Koko "patriarkaatti" luhistuisi muutamassa päivässä elleivät naiset itse ylläpitäisi sitä, sillä juuri he hyötyvät siitä.
Olkoon vain miesten maailma, kunhan minä saan olla nainen siinä, totesi Marilyn Monroe, ja hän puhui paljon viisautta. On paljon helpompaa olla kaunis ja haluttava kuin fiksu ja osaava. Neitsyys on tae siitä, ettei ole pullauttanut pipanoita kenellekään toiselle eikä mies joudu elättämään lapsia, jotka eivät ole hänen omiaan.
Täytyy kerrankin olla vankasti samaa mieltä Takkiraudan kanssa. Kun ajatellaan evoluution sukupuolille antamia strategioita, maanviljelys ja siitä seurannut yhteiskuntalaitos oli naisille lottovoitto.
Siksi kaikki maanviljelyskulttuuria tukevat uskonnotkin (juutalaisuus, kristinusko, islam, hindulaisuus, buddhalaisuus jne.) ovat suoraan naisten tarpeisiin rakennettuja. Ne takaavat perheen, lastenhoidon ja staattisen hierarkkisen laumaelämän. Kateutta helpottaa ja kostonhalua tyydyttää ankara konformismi ja tiukat säännökset. Naiset äidinvaistoineen kuvataan enkeleinä ja miesten luontaiset taipumukset tiivistetään paholaisen hahmoon, jota sitten rituaalisesti vihataan.
Nyt eletään aikoja, jolloin naisten usean vuosituhannen ylivalta on murtumassa. Yksi esimerkki on juuri tämä häärituaalien muutos. Neitsytkultti esimerkiksi turvaa perheleikin inhottavalta seksinhimolta ja miehen vaihtelunhalulta.
Yhteiskunnan tehtävä on ollut sitoa miesten lihasvoima tuotantoon, mutta automaatio on tehnyt miehet tässä tarpeettomiksi. Ehkäisy on irrottanut lisääntymisen seksistä, jolloin miehillä on jo hyvät edellytykset nauttia panemisesta tarvitsematta tulla huijatuksi lapsia ja vaimoa elättämään. Individualismi tekee maailmasta rauhallisen: yksilöillä ei koskaan ole sellaisia vihoja ja konflikteja keskenään kuin ihmisjoukoilla, joten väkivalta ja puolustuskyky häviävät samaan suuntaan kohti historian roskaämpäriä kuin ruumiillinen työ.
Juuri tästä johtuu feministien ja vastaavien hämmennys ja ahdistus: naiset ovat eläneet koko kirjoitetun historian tarkalleen sellaisessa paratiisissa, jonka ovat itselleen halunneet ja järjestäneet. He ovat tottuneet tilanteeseen jo niin, että pitävät jo pieniä ryppyjä elätyksessään ja palvonnassaan patriarkaatin naisvihanta.
Nyt he alkavat tajuta, että tämä kaikki onkin lopussa ja heidän pitäisi tehdä itsensä vaivan arvoisiksi ikäänkuin vapailla markkinoilla.
Tommi, valitettavasti ihmisten täytyy yhä edelleenkin lisääntyä ja saada lapsia. Ihan noin pitkällä Huxleyn dystopiassa ei vielä olla päästy.
Huomaat sitten nelikymppisenä, yksinäisenä, perheettömänä ja lapsettomana, miten elämä valui käsistäsi läpi nautintoja jahdatessa ja miten edessä on vain valju, yksinäinen vanhuus ja kaikki saavutuksesi valuvat hiekkaan.
Minusta ei ole kysymys eikä minulla väliä tässä asiassa.
On melkoinen määrä asioita ja velvollisuuksia, joita jokainen terve mies inhoaa mutta joutuu sietämään. Esimerkkeinä uskonto, lastenhoito ja lihaton ruokavalio.
Nämä asiat ovat saaneet positiivisen etumerkin vain siksi, että ne ovat naisten painostuksen alla omaksuttujen ideologioiden peruskauraa.
Tästä kaikesta on huvittava sivuvaikutus: utopioista ja etiikasta on kirjoitettu hyllymetreittäin ihmettelyä, miksi ihannemaailmaa ei synny. Harvalle on tullut mieleen, miksi lähinnä melkoisesti tylsyyttä sietävälle ja alistumishaluiselle frigidille perheenäidille suunnatun yhteisömallin edes pitäisi olla kaikkien innolla toteutettavissa.
Naisten valta ei tietenkään tässäkään ole perustunut suoraan konfrontaatioon vaan resurssien panttaamiseen, väsyttämiseen ja arkielämän käytäntöjen muokkaamiseen. Siksi naisten aikakausi ei näkynyt sotien ja historian suurtekojen listalla. Ehkä sen pystyi huomaamaankin vasta nyt, kun se alkaa olla auttamattomasti takanapäin.
Nytkin suurin osa näkee asian vain siinä, miten uskonnot ja vastaavat matriarkaatin pintailmiöt väistyvät. Asiaan kuuluu taivastelua koska nämä ovat jotenkin onnistuneet myymään kivankuuloiset mutta lopulta mitään tarkoittamattomat sloganinsa suurelle yleisölle.
Digitaalitekniikka ja kaiken automatisointi vie kulttuurin takaisin kivikaudelle. Se, mitä se käytännössä tarkoittaa, jää nähtäväksi. Miehenä en usko jääväni kaipaamaan näiden väliin jääneiden vuosituhanten hulluuksia ja ankeita velvoitteita.
Post a Comment