Pikkulinnut tiesivät kertoa, että Berliinissä on tapahtunut mestaus, saksaksi enthaupten. Viime kerrasta onkin ehtinyt kulua jo 63 vuotta, jolloin Berthold Wehmeyer mestattiin Moabittin vankilassa.
Mestaaminen eli pään irtileikkaaminen on ollut perinteinen saksalainen tapa toimeenpanna kuolemanrangaistus siviilirikoksista Saksassa. Sotilasrikoksista teloitus suoritettiin ampumalla. Vuodesta 1871 jälkeen teloitustavaksi standardoitiin giljotiini, jota käytettiin myös Weimarin tasavallassa, sekä Natsi-Saksassa. [Kriminaalirikolliset, kuten ryöstömurhaajat, siis teloitettiin Natsi-Saksassa giljotiinilla, poliittisiin vankeihin oltiinkin sitten ns. luovempia teloitustapojen suhteen.] Wehemeyer joutui giljotiiniin erään leskivaimon ryöstömurhasta. Hänen jälkeensä kuolemanrangaistus poistettiin Saksan liittotasavallassa. Viimeinen derkku sensijaan pääpätkäistiin 1961.
Mutta tällä kerralla mestaus olikin ekstrajuridinen toimenpide, eikä sitä toimeenpantu giljotiinilla, vaan linkkuveitsellä. Eikä tässä käytetty verbiä "enthauptet", kuten kuolemanrangaistuksen toimeenpanossa yleensä, vaan "zerstückelt".
Online Focus tiesi kertoa, että Kreuzbergistä löydettiin naisen ruumis ilman päätä, ja paikalliset lapset tiesivät 32-vuotiaan O.S.:n toimeenpanneen mestauksen asiaankuuluvine tuomionlukemisineen sekä viimeisinä rukouksineen. Kuolemaantuomittu oli 30-vuotias kuuden lapsen äiti S.S., joka oli O.S.:n vaimo. Ilmeisestä jääviydestään huolimatta O.S. toimi tässä jutussa sekä syyttäjänä, tuomarina että pyövelinä, ja rikosnimikkeenä oli aviorikos, josta O.S.:n käyttämä oikeusjärjestelmä langettaa kuolemanrangaistuksen.
O.S. oli ilmeisesti päättänyt toimeenpanna kuolemanrangaistuksen brittiläiseen tapaan niin, että se aiheuttaisi tuomitulle mahdollisimman vähän psyykkistä kärsimystä, tosin hirttämisen sijaan mestaamalla. O.S. oli väijyttänyt S.S.n ja leikannut äkkiarvaamatta tämän pään irti kahdella linkkuveitsellä. Ilmeisesti kaikki ei ollut mennyt ihan niinkuin Wandsworthissa, vaan tuomittu oli kiljunut kuin pistetty sika ja tapellut henkensä edessä.
Todettakoon, että kyseinen laki ja oikeusjärjestelmä ei ole kaikille sama. Toisin kuin Natsi-Saksan rikoslaissa, jossa kriminaalirikoksesta tuomittu raskaana oleva nainen voitiin panna giljotiiniin vasta synnytyksen jälkeen, O.S. syytti, tuomitsi ja mestasi S.S.:n vaikka tämä oli raskaana. Kuolemantuomio toimeenpantiin O.S.:n ja S.S.:n alaikäisten lasten silmien alla. Online Focus tietää kertoa, että naisen pää ja ruumis oli heitetty ulos pihalle ja että paikat olivat veressä ja hurmeessä.
Ruukinmatruunan tiedossa ei ole, aikooko O.S. hakea leskeneläkettä tuomion toimeenpanon jälkeen.
O.S.:llä oli ollut taloyhtiössä rakastajatar, ja hänellä kaksi lasta O.S.:n kanssa kuuden S.S.:n kanssa saamansa lapsen kanssa. O.S. oli ylläpitänyt kotikuria S.S.:lle säännöllisesti noudattamansa lainsäädännön sallimissa rajoissa. S.S. oli kuitenkin protestoinut asiasta ja heittänut O.S.:n pari kuukautta aiemmin yhteisestä kodista pois. Tällä hän ilmeisesti oli allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa, jonka O.S. pani toimeen noudattamansa lainsäädännön suomin valtuuksin. O.S.:llä ei ole sellaista henkilöhistoriaa, joka osoittaisi hänet psykopaatiksi, eikä tiettävästi huimausaineilla ole osuutta tapahtuneeseen.
Mikä Helmutia ja Hans-Güntheriä oikein vaivaa?
On selvää, ettei tuonkaltainen ekstrajuridinen oikeudenjakelu ole länsimaisen oikeuslaitoksen mukaista, mutta voi olla, että Helmut ja Hans-Günther ovat keksineet itselleen ihan oman oikeusjärjestelmänsä ja oikeusperiaatteen ja lainsäädännön, jonka mukaan aviorikos sekä napinointi kotikuria vastaan on kuolemantuomion arvoinen rikos, ja koska relativismin mukaan käsitteet "oikea" ja "väärä" ovat pelkkiä mielipidekysymyksiä ja niitä voidaan tarpeen tullen vaihtaa kuin paitaa, ja koska monikulttuurisessa yhteiskunnassa on paljon erilaisia kilpailevia käsitteitä oikeasta ja väärästä sekä keskenään kilpailevia oikeusjärjestelmiä, niin on toki selvää, että saksalainen kulttuuri on rikastunut uudella oikeusjärjestelmällä, uudella rangaistusmuodolla ja uudella sen toimeenpanomuodolla. Selkeää edistymistäkin on tapahtunut, sillä Natsi-Saksan lainsäädäntö ei sallinut raskaana olevien naisten mestaamista ja mestaus tuli toimeenpanna giljotiinilla, ja Saksan liittotasavallan lainsäädännössä kuolemanrangaistus on puolestaan, myös eri kulttuuripiireistä saapuvilta ja eri moraaliarvoja ja -järjestelmiä noudattavilta uussaksalaisilta, ahdasmielisesti ja suvaitsemattomasti kielletty.
Näillä säädöillä mennään.
Tuesday, June 5, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
37 comments:
Mita jarkea on uutisoida kaiken maailma musulmaanien tekemista yksittaisista murhista ja viela ulkomailta.
Han-suomalaisetkin tapavat toisiaan lahes paivittain voisit uutisoida niita.
Tyyliin "Arska loi Peraa puukolla, koska ei loytanyt lasol-pulloaan ja luuli Peran juoneen sen".
Natsi-Saksassa teloituksia tehtiin mita mielikuvituksillisin keinoin.
Hitlerin salamurhayritykseen osallistuneita hirtettiin esim. rautalangalla hitaasti nostamalla.
Tomi, kyseessä on täysin oikeutettu teko sen oikeusjärjestelmän mukaan, jota O.S. sekä S.S. noudattivat. Se ei ollut murha lainkaan tuon oikeusjärjestyksen mukaan.
Mitä taas tuohon salamurhatapaukseen tulee, ruukinmatruuna totesi, että poliittisten vankien teloitustapojen suhteen Natsi-Saksassa oltiin hyvin luovia. Sensijaan kriminaalirikollisten kanssa oltiin saksalaisen pedanttisia.
Tomi, etkö sinä ole iloinen, että länsimainen yhteiskunta on saanut rinnalleen vaihtoehtoisia oikeuskäsityksiä, vaihtoehtoisia arvojärjestelmiä ja kilpailevia tuomioistuimia? Sehän on monikulttuurisuuden rikkautta!
Tomi ja Ruukinmatruuna: Get a room, you two. Joka jumalan blogipostaukseen on ensin Tomi jeesustelemassa ja sitten RM tylyttämässä.
Vois näistä jutuista keskustella silleen ihan järkevästi tiättekö.
RM, edelleenkin luettele ne maat, joissa vaimon tappaminen on laillista. Tunnut uskovan, etta islamilaisissa maissa se on hyvaksyttya.
Tomi, sillä ei ole väliä, onko se laillista vai ei. Sillä on väliä, katsotaanko sitä sormien läpi vai ei.
Ano, samanmielisten selkaantaputtelu on aarinmaisen tylsaa. Keskustelusta tulee mukavempaa, kun on ihan periaatteesta erimielta muiden kanssa.
Ano, ruukinmatruuna rouva ja hidalga tässä blogissa. Ja täytyyhän jokaisella hallitsijalla olla ikioma hovinarri. Muutoin hallitsija ylpistyisi omaan erinomaisuuteensa. Ja kaikille asiaa ihmetteleville todettakoon, että ruukinmatruuna sietää ja suvaitsee Tomia täällä siksi, että hän täyttää mainiosti hovinarrin funktion.
Jokaisessa hovissa narrin rooli on varattu sille kaikkein vakavamielisimmälle, ja narrille suvaitaan paljon sellaista, jota muille ei sallita.
Ohessa Tomille - ja miksei muillekin - ikioma laulu. Vaikka Jauvet laulaakin sen a cappellana, ruukinmatruuna itse tykkää soittaa sen luutulla.
Alahan nyt RM, narrit eivat puhu koskaan jarkevia. Pitaisiko tasta siis paatella minka tasoisina pidat kommentejani.
Tomi, perinteisesti hovinarrilla oli lupa puhua ääneen sellaisia asioita, mitä toiset eivät saaneet sanoa, ja kertoa ääneen totuuksia ja epämiellyttäviä asioita.
Kuten Jauvet laulaa:
"Getting gold from the nobles
and mocking from ye all
But we drink with the greatest warriors
and we dance in every hall"
Murha mikä murha. Onhan ihan kantaväestön rikollisillakin omat koodistonsa, mutta oikeus ei välttämättä ole kauhean ymmärtäväinen niitä kohtaan, siispä ei pidä olla tässäkään tapauksessa.
Muuten, viime vuonna surmatun Jenna Lepomäen tapaukseen liittyen on uutisoitu taas vaihteeksi, esim tällaista: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012060515668562_uu.shtml Mitä ajatuksia herättää?
Sitten vielä kysyisin onko RM kuunnellut koskaan Apulantaa?
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194746171026/artikkeli/lue+tallaisen+salakirjeen+lepomaen+murhasta+syytetty+lahetti+rikoskumppanilleen.html tuossa tarkemmin poikien keskinäisestä viestinnästä.
Vähän kuin Rähmispossun uutiset :), hyvä kirjoitus!
On muuten äärimmäisen hienoa arvoisa RM, että tuot esille näitä "ehdottomasti yksittäistapauksia", joissa erään ekspansiivisen, keskiaikaisen ja suvaitsemattoman uskonnon pimeät puolet tulevat niin kauniisti esille.
Tässä tapauksessa ehkä vähemmän kauniisti.
Tällaisista taphtumista ja uutisista ei koskaan löydy mainintaa korrektissa nykymediassa ja sen lakeijoiden papereissa.
Kiitän siis.
1
Täytyy vain todeta, että jos minä olen hiukan vinksahtanut, niin et sinäkään ihan terveen papereita näillä 'aikuisväkivaltaviihde-päreilläsi' saa.
Kuvottavaa. Niin teko kuin kirjoittajan 'eläytyvä' paneutuminen asiaan. Jos tämä on moraalitunneteorian kannattajan käytännön etiikkaa, niin minulla ei todellakaan ole kyseisen mässäilyn kanssa mitään tekemistä.
Tällainen asioiden käsittely pikemminkin tyydyttää kirjoittajan omaa kaunaista verenhimoisuutta kuin antaa asiallisen esimerkin jonkin uskonnon laillisista rituaalikäytännöistä.
2
Konservatiivien tyypillisin tapa yrittää ratkaista arvoristiriitoja sekä ylipäätään ahdistavan todellisuuden konflikteja on ulkoistaa ne [kaikki] johonkin kohteeseen, joka ne muka aiheuttaa [esim. maahanmuuttajat]. Se tapa toimii aina, joskin seurauksena on eräänlainen itsensä-nurkkaan-maalaamis-efekti. Sieltä nurkasta kun pitäisi päästä poiskin jossain vaiheessa.
Mutta mitä enemmän konservatiivi kirkuu vainoharhaisten moraalitunteidensa helvetissä, sitä tiukemmin hän sinne nurkkaansa samalla jämähtää, koska 'maali' ympärillä ei kuivu vaan pysyy koko ajan tuoreena 'uhkana', jota ei voi koskettaa. Ja siellä sitten nurkassaan kauhistelee IM maailman menoa elämänsä loppuun asti. Säälittävä on sellainekin kohtalo.
ei ihan aiheesta, mutta kaikuuko rivien välissä yhdistelmä A-T4.
http://www.hs.fi/kotimaa/%C3%84iti+j%C3%A4rkyttyi+tytt%C3%A4rens%C3%A4+kohtelusta+Jorvin+sairaalassa/a1338862908544
Äläs nyt, Rauno. Sinä tiettävästi olet julistautunut ateistiksi, joten et voi tunnustaa absoluuttisen etiikan olemassaoloa sen enempää kuin Tomikaan, ja relativistiksi, joten sinulle ei ole olemassa oikeaa ja väärää kuin vain tilannekohtaisesti.
Miksi siis vedät herneen nenukkiin aiheesta?
Kyseessä ei ole länsimaiseen kulttuuriin nähden huonompi tai alempi kulttuuri, vaan erilainen. Sillä on yksinkertaisesti erilaiset moraalikäsitykset, erilainen käsitys sukupuolten suhteista yhteiskunnassa ja erilainen oikeuskäsitys sekä erilainen käsitys rangaistuksista. Jos tässä kulttuurissa rangaistus voidaan langettaa epäilyn pohjalta ja aviorikoksesta seuraa naiselle kuolemanrangaistus, niin se on vain erilainen moraalikäsitys. Ei yhtään sen parempi eikä huonompi kuin omamme.
Islamin hyökyaalto tulee, pitää vain opetella uimaan.
Mitä taas konflikteihin tulee, niin meemiteorian mukaan kyse on vain kulttuurievolutiivisesta olemassaolotaistelusta sekä meemien ja meemipleksien välisestä kamppailusta. Eri kulttuurit ja kulttuurikäsitykset ovat jatkuvassa konfliktissa ja olemassaolotaistelussa keskenään - aivan samalla tavalla kuin organismit ja lajit biologisessa evoluutiossa.
Konflikti ja sota ovat kulttuurievoluution keinoja luoda uutta ja aikaansaada kehitystä. Survival of the fittest, kuten Darwin sanoi. Ei vahvimpien, vaan kelvollisimpien, selviäminen.
Ja mitä konfliktien ulkoistukseen tulee, niin jos länsimaisen kulttuurikäsityksen meemin kanssa ristiriidassa oleva meemi ei edes halua mitään sovintoa tai rauhanomaista rinnakkaineloa vaan haluaa tuhota kilpailijansa, niin se on vain kulttuurievoluutiota.
Silloin länkkäreillä on täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: taistella vastaan tai tuhoutua.
Mikä sinulle on epäselvää kulttuurievoluutiossa ja sen mekanismeissa?
Kulttuurievoluutio on joka suhteessa analoginen biologisen evoluution kanssa ja siinä pätevät samat mekanismit. Ainoa ero on, että kulttuurievoluutio on lamarckistinen, ei darwinistinen, prosessi.
Rauno on oikeassa, blogisi on viime aikoina ollut yhtä paatosta ja sosiaalipornoa.
Esitän näin alkuun retorisen kysymyksen, joka valottaa seuraavaa vastaustani moraalista: Kuinka me länkkärit voimme taistella islamia vastaan, sitten kun se tulee hyökyaaltona?
Äläs nyt, Rauno. Sinä tiettävästi olet julistautunut ateistiksi, joten et voi tunnustaa absoluuttisen etiikan olemassaoloa sen enempää kuin Tomikaan, ja relativistiksi, joten sinulle ei ole olemassa oikeaa ja väärää kuin vain tilannekohtaisesti.
Tämä nyt on vähän turhaa, kun sen jo itsekin tiedät, ja se on sinulle niin moneen otteeseen toistettu, mutta toistan sen silti: kukaan järjellä ajatteleva yksilö ei voi tunnustaa absoluuttisen etiikan olemassaoloa, ellei tunne Jumalaa ja ole sitä häneltä kuullut.
Mikä on RM:n etiikka? Mistä se johdetaan? Tai jos sitä ei johdeta, niin kuka sen on ilmoittanut?
Islam johtaa sen Koraanista, joka taas on suoraa puhetta Jumalalta. Muslimit väittävät, että se on siksi absoluuttista etiikkaa, mutta tosi asiassa he ovat kiistelleet hyvästä ja pahasta siitä saakka kun Muhammed kuoli -- se siitä absoluuttisesta etiikasta.
Se, että ei tunnusta absoluuttista etiikkaa, ei tarkoita etteikö moraalia voitaisi johtaa jostain yleisistä periaatteista, varsinkin silloin kun ne tunnustetaan. Ja käytännössä etiikka on aina tunnustus, so. sopimus -- oli se sitten mistä tahansa johdettu: intuitiosta, induktiosta tai absoluutista. Absoluutista johdettaessa on vain se ero, että silloin sopimus tehdään Jumalan kanssa ja asiasta on vaikea sen jälkeen neuvotella.
Voidaan sanoa, että länsimäisen etiikan perustassa ainakin seurausetiikka on yksi keskeisimmistä, sen jälkeen tulee kristillinen etiikka, joka taasen on hyvin pitkälti johdettu antiikin hyve-etiikasta. Siten moderni länsimainen etiikka on synkretististä etiikkaa. Se on muodostunut useista eri yleisistä prinsiipeistä ja päämääristä, joista ajan saatossa on syntynyt moraalisia maksiimeja. Moraaliset maksiimit ovat aina julkilausuttuja ja siten tunnustettuja. Lait vain legitimisoivat moraalisopimukset. Esim. toisen hengen riistäminen tai riisto on väärin ja siitä seuraa rangaistus; laki panee moraalisäännöstä seuraavan rangaistuksen vain täytäntöön.
Se että moraali on todellisuudessa perustaltaan relativistista, on loppujen lopuksi paljon turvallisempaa, kuin että se olisi absoluuttista tai ilmoituksesta johdettua. Tälloin RM ei voisi esimerkiksi vastustaa pienten poiken ympärileikkausta, pedofiliaa, lastentappamista tai naisten alistamista kotiorjiksi, koska ne ovat osa useimpien ilmoitususkontojen moraalikoodia ja siten oikeutettuja käytänteitä. Ilmoituksesta johdettu moraali ei ole vaihdettavissa, eikä sen sisältö ole neuvoteltavissa.
Tästä voidaan päätellä: (1) Ilmoitettu moraalinormi on ehdoton, eikä sitä voida kyseenalaistaa moraalia relativisoimatta. (2) Relativismi ei johda moraalinihilismiin, jossa moraalin tarkoitus tehdään tyhjäksi, vaan ainoastaan siihen, että moraalista leikataan irti absoluuttiset väittämät. (3) Kun moraali on absoluuttisista väittämistä vapaa, voidaan moraalia tarkastella analyyttisesti, ja siitä voidaan johtaa yhteisesti tunnustettuja normeja.
RM, Miksi demonisoit yhdellä kädellä niitä arvoja, joita toisella pyhität?
Mikä sinulle on epäselvää kulttuurievoluutiossa ja sen mekanismeissa?
Minulle niissä on paljonkin epäselvää. Ihmetyttää lähinnä, kuinka ne sinulle ovat selvääkin selvempää.
Kulttuurievoluutio on joka suhteessa analoginen biologisen evoluution kanssa ja siinä pätevät samat mekanismit. Ainoa ero on, että kulttuurievoluutio on lamarckistinen, ei darwinistinen, prosessi.
Ensinnäkin kulttuurievoluutio ei ole analoginen biologisen evoluution kanssa, vaan ainoastaan teoria on analoginen biologisen evoluution kanssa, eikä silloinkaan joka suhteessa. Kulttuurien evoluutio ei palaudu luonnovalintaan, eivätkä kaikki mekanismit ole vastaavia. Analogiaa ei voida käsittää kattamaan esimerkiksi lajia, genotyyppiä tai ilmiasua. Kulttuurievoluutioteoria ei myöskään tee lamarckilaisia olettamuksia: hankittujen (tässä tapauksessa kulttuuristen) ominaisuuksien periytymistä geneettisesti ei ole todistettu. En ymmärrä, mitä tuolla mainitsemallasi eroavaisuudella haluat tarkoittaa. Kulttuurievoluutiohan on juuri nimenomaan darwinistinen prosessi.
Olisi myös syytä muistaa, että kyseessä on vasta teoria, vaikkakin kiehtova, niin hyvin kiistanalainen sellainen. Se, että evoluutioteoria on pätevä teoria, ei tee vielä analogiasta pätevää; evoluutioteoriasta voi tehdä vaikka millaisia analogioita. Kulttuurievoluutioteorian ongelma on, että se ei ole tähän mennessä kyennyt juuri mitenkään havainnollistamaan tai soveltamaan teoriaa käytännössä. Empiria puuttuu.
Sikäli tämä tuntuu minusta omituiselta, että olet esittänyt tätä teoriaa ikään kuin totuutena monta kertaa lainkaan tarkastelematta sitä kriittisesti, kun sen sijaan olet kiivaasti halunnut kumota muita teorioita juuri niiden huonosta soveltuvuudesta käytäntöön. Marxismi on sinusta täysin epätieetellistä ja psykonalyysi huuhaata, vaikka monet artikkelisikin käsittelevät esim. psyko- ja sosiaalihistoriallisia tutkimuksia. Onko sinun vaikea hahmottaa kuinka abstrakteja teorioita sovelletaan käytäntöön?
Mitä taas konflikteihin tulee, niin meemiteorian mukaan kyse on vain kulttuurievolutiivisesta olemassaolotaistelusta sekä meemien ja meemipleksien välisestä kamppailusta. Eri kulttuurit ja kulttuurikäsitykset ovat jatkuvassa konfliktissa ja olemassaolotaistelussa keskenään - aivan samalla tavalla kuin organismit ja lajit biologisessa evoluutiossa.
Meemiteoriassa ei ole kyse konflikteista tai olemassaolon taistelusta. Miksi näet konflikteja myös sellaisissa paikoissa joissa niitä ei ole? Kun puhutaan evoluutiosta antropomorfisilla termeillä, pyritään vain kuvaamaan asioita metaforisesti, kielellä, jolla niitä voidaan ymmärtää. Evoluutiivisessa olemassaolon taistelussa ei ole kysymys yksilöiden selviytymisestä vaan ainoastaan sopeutumisesta ja perinnöllisten aineisten jatkumisesta.
Meemiteoria perustuu ihmisen aivoissa tapahtuvaan ajatusten ja uskomusten kopioitumisprosessiin. Meemit ovat ikään kuin kulttuurigeenejä ja siten analogisia biologisille geeneille. Näin ollen meemit eivät siis ole toimijoita. Niillä ei ole mitään tahtoa tai päämäärää. Ne vain kopioituvat ihmisismielissä. Kyse on vain siitä, että jotkut meemit onnistuvat ja toiset epäonnistuvat. Meemit eivät ohjaa millään lailla kulttuurievoluutiota, eikä tällaisesta ole edes mitään todisteita.
Toisin kuin kulttuurievoluutioteoria, meemiteoria ei oikein osaa kertoa ihmismielestä, saati kulttuurisista ilmiöistä mitään. Ongelma on siinä, että teoriaa ei pystytä käsitteellistämään kunnolla, niin että analogialla olisi pätevää vastaavuutta ja sitä voitaisiin jotenkin todentaa. Meemiä ei voida määritellä siten, että sitä voitaisiin tutkia.
Lisäksi perustelut valikoitumisesta ovat huterat. Antropologi ja kognitiotieteilijä Dan Sperber on väittänyt, että meemien kopioitumisprosessissa verrattuna DNA:an ongelmallista on suuri virhekopioiden määrä. Geenien kopiointivirheet eli mutaatiot ovat harvinaisia, kun taas ihmisten kielelliset kyvyt ohjaavat meemien ilmenismuotoa niin keskeisesti, että ne ovat lähes alituisen muuntelun armoilla. Oletettujen meemien vaihteleva kopioitumismenestys ja suuri variaatio vievät koko kelpoisuushypoteesilta pohjan. Geeneistä voidaan osoittaa jotain kelpoisuuskriteereitä, eli kuinka yksittäiset geenit valikoituvat, mutta meemit ovat niin abstrakteja, ettei tähän pystytä.
Kulttuurievoluutiota tulisi tarkastella dynaamisena prosessina, kulttuurin ja ihmismielen koevoluutiona, jossa ei ole geenien kaltaisia yksikköjä, vaan alati muuntuvia representaatioita. Jotta kulttuurievoluution dynamiikkaa voitaisiin selvittää, täytyy tutkia myös valintaympäristöjä eli kulttuureja sekä ihmismielen kognitiivisija ulottuvuuksia. Tähän tarvitaan kulttuurintutkimusta ja evoluutiopsykologiaa.
Esitän näin alkuun retorisen kysymyksen, joka valottaa seuraavaa vastaustani moraalista: Kuinka me länkkärit voimme taistella islamia vastaan, sitten kun se tulee hyökyaaltona?
Ensin pitää ymmärtää, että käynnissä on kulttuurienvälinen sota, ja se on se täsmälleen sama sota, joka on ollut käynnissä viimeiset 1400 vuotta. Sen jälkeen on muodostettava viholliskuva ja tunnistettava, kuka meillä on vastassamme. Tämän jälkeen on muodostettava kuva siitä, mikä on vihollisen modus operandi, ts. mitä se tavoittelee ja mihin se pyrkii ja miten se toimii. Tämän jälkeen mietitään, mitkä toimenpiteet toimivat tehokkaimmin niitä vastaan.
Tämä nyt on vähän turhaa, kun sen jo itsekin tiedät, ja se on sinulle niin moneen otteeseen toistettu, mutta toistan sen silti: kukaan järjellä ajatteleva yksilö ei voi tunnustaa absoluuttisen etiikan olemassaoloa, ellei tunne Jumalaa ja ole sitä häneltä kuullut.
Siksi pitää tutustua Jumalaan - tai keksiä sellainen.
Ihmiset näin pääsääntöisesti eivät ajattele järjellä. He ajattelevat tunteillaan. Siksi järkeen vetoaminen on harvinaisen typerää eikä etiikka koskaan voi perustua järjelle - se perustuu aina tunteille.
Kun kaksi ihmistä joutuu konfliktiin, viisaampi antaa aina periksi. Siksi typerykset dominoivat tätä maailmaa. Ihminen, jolla on absoluuttinen tai sellaiseksi kuvittelemansa moraali, on aina henkisesti vahvemmilla kuin sellainen, jonka moraali on relativistinen. Aivan riippumatta siitä, millainen tämä moraalikäsitys on.
Mikä on RM:n etiikka?
Buddhalainen.
Islam johtaa sen Koraanista, joka taas on suoraa puhetta Jumalalta. Muslimit väittävät, että se on siksi absoluuttista etiikkaa, mutta tosi asiassa he ovat kiistelleet hyvästä ja pahasta siitä saakka kun Muhammed kuoli -- se siitä absoluuttisesta etiikasta.
Se, että asiassa on harmaita alueita ja tulkinnanvaraa, ei tarkoita että kyse ei olisi absoluuttisesta asiasta.
Se, että ei tunnusta absoluuttista etiikkaa, ei tarkoita etteikö moraalia voitaisi johtaa jostain yleisistä periaatteista, varsinkin silloin kun ne tunnustetaan.
Kyse onkin kulttuurievoluutiosta ja memeettisestä kilpailusta sekä olemassaolotaistelusta.
Absoluuttisen etiikan vahvuus on sen fanaattisuus, ehdottomuus ja peräänantamattomuus. Kun absoluuttinen etiikka ja relativistinen etiikka joutuvat konfliktiin, relativistinen murtuu aina. Se ei kykene tekemään vastarintaa absoluuttiselle.
Voidaan sanoa, että länsimäisen etiikan perustassa ainakin seurausetiikka on yksi keskeisimmistä, sen jälkeen tulee kristillinen etiikka, joka taasen on hyvin pitkälti johdettu antiikin hyve-etiikasta. Siten moderni länsimainen etiikka on synkretististä etiikkaa. Se on muodostunut useista eri yleisistä prinsiipeistä ja päämääristä, joista ajan saatossa on syntynyt moraalisia maksiimeja. Moraaliset maksiimit ovat aina julkilausuttuja ja siten tunnustettuja. Lait vain legitimisoivat moraalisopimukset. Esim. toisen hengen riistäminen tai riisto on väärin ja siitä seuraa rangaistus; laki panee moraalisäännöstä seuraavan rangaistuksen vain täytäntöön.
Ja tässä on myös sen heikkous: ei ole yleispätevää auktoriteettia, joka sanelisi etiikan ja moraalilait ja rankaisisi niiden rikkojia. Ilman absoluuttia ja transkendenttia, moraalilait ovat kuin piirakan kuoria: tehty rikottaviksi. Ilman sanktioita vain typerykset noudattavat moraalilakeja. Ja silti niiden noudattamatta jättäminen johtaa täyteen anarkiaan. Se johtaa myös siihen, että erilaisia moraalilakeja voi keksiä ziljoonia, ja ne kaikki ovat yhtä oikeita ja yhtä tosia. Ja se johtaa siihen, että moraalikäsityksiä voi vaihtaa kuin paitaa: mikä eilen oli väärin, onkin tänään oikein ja sama päinvastoin.
Uskonto voi aina uhkailla Helvetillä, huonolla jälleensyntymällä jne. Ateistinen ei voi. Siksi jokainen ateistinen yhteiskunta on joutunut luomaan Helvetin jo maan päälle, että saisi ihmiset ruotuun.
Ruukinmatruuna ei pidä länsimaisen moraalikäsityksen mahdollisuuksia olemassaolotaistelussa islamilaista apaattista ja sokean fanaattista absolutismia vastaan kovinkaan hyvinä. Vahvempi murskaa aina heikomman, eikä vahvuus tarkoita viisautta eikä edistyksellisyyttä eikä kompromissihalukkuutta.
Se että moraali on todellisuudessa perustaltaan relativistista, on loppujen lopuksi paljon turvallisempaa, kuin että se olisi absoluuttista tai ilmoituksesta johdettua.
Turvallisempaa ehkä silloin, jos mitään ulkoisia konflikteja ei ole. Mutta kun kaksi erilaista moraalikäsitystä joutuvat ristiriitaan, absoluutti murskaa aina relativistisen.
Tälloin RM ei voisi esimerkiksi vastustaa pienten poiken ympärileikkausta, pedofiliaa, lastentappamista tai naisten alistamista kotiorjiksi, koska ne ovat osa useimpien ilmoitususkontojen moraalikoodia ja siten oikeutettuja käytänteitä.
Näin voisi olla, ellei ruukinmatruuna tuntisi juridiikkaa ja oikeusnormihierarkiaa sekä juridiikan työkaluja.
Tästä syystä juutalaisilla on Talmud, johon ruukinmatruunakin on tutustunut. Voimme olla siitä mitä mieltä tahansa, mutta se on upea näyte siitä, mihin judaismin parhaat aivot kykenivät jo parituhatta vuotta sitten.
Ilmoituksesta johdettu moraali ei ole vaihdettavissa, eikä sen sisältö ole neuvoteltavissa.
Ei tietenkään, mutta se on tulkittavissa ja se on neuvoteltavissa. Tästä syystä juutalaisilla on Talmud. Että he tietäisivät, miten Raamattua tulee tulkita.
Ilmoituksesta johdettu moraali on kuitenkin tulkittavissa normien, normatiikan ja normihierarkian kautta. Vasta silloin, kun ilmoituksen kautta saatu moraali on järjestetty koherentiksi, selkeän hierarkkiseksi ja sisäisesti ristiriidattomaksi järjestelmäksi, sitä voidaan pitää absoluuttina.
Sinun kannattaisi lukea Jewish Philosopherin blogia. Vaikka jamppa on kaheli kuin käkikello, hän on kuitenkin saanut omasta systeemistään varsin koherentin aikaan.
Tästä voidaan päätellä: (1) Ilmoitettu moraalinormi on ehdoton, eikä sitä voida kyseenalaistaa moraalia relativisoimatta.
Jos moraalijärjestelmä ei ole sisäisesti koherentti ja ristiriidaton, on erittäin epätodennäköistä, että se olisi oikealta jumaluudelta ilmoitettu vaan että sen taustalla on tosiasiallisesti joku tšarlataani. Epäily on sallittua.
Toisaalta myös moraalinormit on mahdollista ja saakin järjestää hierarkiaksi jossa heikompi moraalinormi väistyy vahvemman tieltä.
(2) Relativismi ei johda moraalinihilismiin, jossa moraalin tarkoitus tehdään tyhjäksi, vaan ainoastaan siihen, että moraalista leikataan irti absoluuttiset väittämät.
Relativismi johtaa väistämättä nihilismiin. Jos absoluuttia ja transkendenttia ei ole, tällöin moraalinormeja saa rikkoa miten haluaa, kunhan välttää maallisen rangaistuksen. Eli kaikki on sallittua, mutta kiinni ei saa jäädä. Parhaimmin tämä on näkynyt viime vuosina kapitalismin etiikassa, jossa banksterit ovat käyttäytyneet psykopaattien tavoin.
(3) Kun moraali on absoluuttisista väittämistä vapaa, voidaan moraalia tarkastella analyyttisesti, ja siitä voidaan johtaa yhteisesti tunnustettuja normeja.
Teoria on teoriaa ja käytäntö käytäntöä, ja vain käytännön lopputulos ratkaisee. Mitä ovat "yhteisesti tunnustetut normit"? Entä, jos joku ei suostu tunnustamaan niitä - vaan pitää omaa uskontoaan tai ideologiaansa parempana? Karl Marxin mukaan etiikka ja moraalinormit riippuvat yhteiskuntaluokasta, ja luokkavihollisen normeja vastaan tulee aktiivisesti käydä sotaa. Entäpä tuo O.S., joka mestasi vaimonsa? Hänellä oli oma etiikkansa, jota hän seurasi. Voimmeko väittää, että hän teki väärin, jos hänen oma etiikkansa käski hänet murhaamaan vaimonsa?
Kas siinä pulma.
Minulle niissä on paljonkin epäselvää. Ihmetyttää lähinnä, kuinka ne sinulle ovat selvääkin selvempää.
Kun katsoo asioita sellaisina kuin ne ovat, ei sellaisina kuin haluaisi niiden olla, asiat näyttäytyvät oikeassa valossa ja varsin yksinkertaisina.
Ensinnäkin kulttuurievoluutio ei ole analoginen biologisen evoluution kanssa, vaan ainoastaan teoria on analoginen biologisen evoluution kanssa, eikä silloinkaan joka suhteessa. Kulttuurien evoluutio ei palaudu luonnovalintaan, eivätkä kaikki mekanismit ole vastaavia.
Kulttuurillinen evoluutio todellakin palautuu luonnonvalintaan meemiteorian kautta. Kulttuurievoluution kantava voima on erilaisten ideoiden, asioiden, käsitteiden jne yksiköiden välinen taistelu ja kelvollisimpien hengissäselviäminen. Siinä, missä biologinen evoluutio palautuu luonnonvalintaan materian ja biologian tasolla, kulttuurievoluutio palautuu luonnonvalintaan ideoiden tasolla. Ja juuri tämä havainto sai Dawkinsin ja Blackmoren muotoilemaan meemiteorian.
Analogiaa ei voida käsittää kattamaan esimerkiksi lajia, genotyyppiä tai ilmiasua.
Meemiteoria selittää asian hyvin kattavasti meemien ja meemipleksien kautta.
Kulttuurievoluutioteoria ei myöskään tee lamarckilaisia olettamuksia: hankittujen (tässä tapauksessa kulttuuristen) ominaisuuksien periytymistä geneettisesti ei ole todistettu.
Kulttuurievoluutiossa lamarckistista periytymistä vastaa oppimis- ja opettamisprosessi: meemien kantajat (ihmisyksilöt) omaksuvat ympäristöstään uusia meemejä ja välittävät ne edelleen eteenpäin. Lamarckistinen oppimisprosessi ja innovointi mahdollistaa paljon tehokkaamman kulttuurillisen evoluution kuin jos prosessi olisi darwinistista.
Olisi myös syytä muistaa, että kyseessä on vasta teoria, vaikkakin kiehtova, niin hyvin kiistanalainen sellainen.
Tähän mennessä meemiteoria selittää kulttuurievoluution kaikkia kilpailevia teorioita paremmin. Itse asiassa pelottavankin hyvin.
Kulttuurievoluutioteorian ongelma on, että se ei ole tähän mennessä kyennyt juuri mitenkään havainnollistamaan tai soveltamaan teoriaa käytännössä. Empiria puuttuu.
Empiriaa meillä on nähtävissämme kaikkialla ympärillämme, ja ehkä kaikkein parhaimmin teknologisessa evoluutiossa, joka on kulttuurievoluution alalaji. Eivät kännykkäfirmat turhaan puhu "ekosysteemeistä" puhuessaan sovellusalustoista ja niille tehdyistä sovelluksista.
Sikäli tämä tuntuu minusta omituiselta, että olet esittänyt tätä teoriaa ikään kuin totuutena monta kertaa lainkaan tarkastelematta sitä kriittisesti,
Tähän mennessä teoria on vastannut käytäntöä lähes sataprosenttisesti kulttuurievoluution osalta.
Marxismi on sinusta täysin epätieetellistä
Marxismi on pseudotiede. Se ei kyennyt ikinä simuloimaan teoriaa todellisuudessa eikä selittämään ilmiöitä. Sen uskottavuus on samaa luokkaa kuin astrologian.
ja psykonalyysi huuhaata, vaikka monet artikkelisikin käsittelevät esim. psyko- ja sosiaalihistoriallisia tutkimuksia.
Sokea kanakin löytää joskus sen jyvän. Vaikka psykoanalyysi on huuhaata, deMausen ja psykohistorioitsijoiden tekemät havainnot ja johtopäätökset ovat oikeat. Teoriapuolella vain on petraamisen varaa - ja aika paljon.
Meemiteoriassa ei ole kyse konflikteista tai olemassaolon taistelusta.
Ei ole geeniteoriassakaan. Silti evoluutiossa on olemassa olemassaolon taistelu sekä konflikteja. Ne ovat selviö.
Miksi näet konflikteja myös sellaisissa paikoissa joissa niitä ei ole?
Kuten missä? Kaikki evoluutio perustuu konflikteille. Ilman konflikteja mikään ei muutu, vaan vallitsee staasi.
Evoluutiivisessa olemassaolon taistelussa ei ole kysymys yksilöiden selviytymisestä vaan ainoastaan sopeutumisesta ja perinnöllisten aineisten jatkumisesta.
Pohjimmiltaan siinä on kyse yksilöiden selviytymisestä - ja lisääntymisestä. Ne, jotka selviytyvät, pääsevät jatkamaan sukuaan - ja viemään geneettistä informaatiotaan eteenpäin. Yksilöt ovat geenien kopioitumiskoneita.
Meemiteoria perustuu ihmisen aivoissa tapahtuvaan ajatusten ja uskomusten kopioitumisprosessiin. Meemit ovat ikään kuin kulttuurigeenejä ja siten analogisia biologisille geeneille. Näin ollen meemit eivät siis ole toimijoita. Niillä ei ole mitään tahtoa tai päämäärää. Ne vain kopioituvat ihmisismielissä.
Myöskään geeneillä ei ole tahtoa eikä päämäärää, sillä nehän vain koodaavat proteiineja. Mutta juuri tuo olemassaolon taistelu aikaansaa tuon luonnonvalinnan ja geenien "itsekkyyden". Biologiassa geenit periytyvät ryppäinä - eivät satunnaisesti. Kulttuurievoluutiossa vastaavasti meemit muodostavat meemipleksejä.
Kyse on vain siitä, että jotkut meemit onnistuvat ja toiset epäonnistuvat.
Samalla tavoin jotkut geenit onnistuvat ja toiset epäonnistuvat.
Meemit eivät ohjaa millään lailla kulttuurievoluutiota, eikä tällaisesta ole edes mitään todisteita.
Eivätkä geenitkään ohjaa biologista evoluutiota. Valintapaine ja miljöö ohjaavat.
Toisin kuin kulttuurievoluutioteoria, meemiteoria ei oikein osaa kertoa ihmismielestä, saati kulttuurisista ilmiöistä mitään.
Tarvitseeko sen edes?
On muistettava, että Darwin ei tiennyt genetiikasta yhtään mitään, ja monet evolutionistit vastustivat geeniteoriaa pitkään. Kunnes huomattiin geeniteorian olevan täysin sopusoinnussa luonnonvalinnan kanssa ja että geenit koodaavat biologista informaatiota.
Tilanne on jälleen analoginen. Meemit koodaavat kulttuurievolutiivista informaatiota ja ovat täysin sopusoinnussa luonnonvalinnan kanssa.
Lisäksi perustelut valikoitumisesta ovat huterat. Antropologi ja kognitiotieteilijä Dan Sperber on väittänyt, että meemien kopioitumisprosessissa verrattuna DNA:an ongelmallista on suuri virhekopioiden määrä.
Juuri siksi kulttuurievoluutio onkin niin valtavan ja mielettömän rajua ja nopeaa biologiseen evoluutioon verrattuna. Juuri virhekopiot ja mutaatiot aikaansaavat vaihtelua ja ylläpitävät kilpailua meemien ja meemipleksien välillä. Yleensä mutatoitunut meemi karsiutuu, mutta toisinaan se osoittautuu paljon menestyksekkäämmäksi kuin alkuperäinen.
Geenien kopiointivirheet eli mutaatiot ovat harvinaisia, kun taas ihmisten kielelliset kyvyt ohjaavat meemien ilmenismuotoa niin keskeisesti, että ne ovat lähes alituisen muuntelun armoilla.
Siinäpä se. Ja siksi kulttuurievoluutio on salamannopeaa - vaihtelua on valtavasti, ja valintapaine paljon rajumpaa kuin biologisessa.
Oletettujen meemien vaihteleva kopioitumismenestys ja suuri variaatio vievät koko kelpoisuushypoteesilta pohjan.
Ei, vaan juuri päinvastoin. Juuri ne osoittavat miten kulttuurievoluutio valikoi sen, mitkä ideat ja asiat pääsevät jatkoon ja mitkä karsiutuvat - ja myös sen, miksi kulttuurievoluutio on niin valtavan nopeaa.
Geeneistä voidaan osoittaa jotain kelpoisuuskriteereitä, eli kuinka yksittäiset geenit valikoituvat, mutta meemit ovat niin abstrakteja, ettei tähän pystytä.
On muistettava, että geenit periytyvät ryppäinä ja kromosomeina, ja vain aniharvoin yksi ainoa geeni koodaa jotain ominaisuutta. Meemien osalta kyse on samasta asioista: nekin periytyvät ryppäinä.
Kulttuurievoluutiota tulisi tarkastella dynaamisena prosessina, kulttuurin ja ihmismielen koevoluutiona, jossa ei ole geenien kaltaisia yksikköjä, vaan alati muuntuvia representaatioita.
Miksi tehdä asioista monimutkaisempia kuin ne ovat ja varsinkin miksi olettaa kulttuurievoluution poikkeavan jotenkin biologisesta?
Jos jaksat penkoa Takkiraudan arkistoja, löydät selityksen siihen, miten kulttuurievoluutio ja biologinen vastaavat toisiaan.
Luonto - ja koko maailmankaikkeus - toimii analogioilla. Tämä on kattava periaate, "Jumala on laiska". Jokainen insinööri tietää, että lämmönsiirrossa ja aineensiirrossa pätevät samat kaavat ja että reaktiotekniikassa ja elektroniikassa analogiat ovat vielä ilmeisemmät. Miksi meillä olisi mitään syytä olettaa, että kulttuurievoluutio olisi radikaalisti erilainen biologiseen verrattuna?
Jotta kulttuurievoluution dynamiikkaa voitaisiin selvittää, täytyy tutkia myös valintaympäristöjä eli kulttuureja sekä ihmismielen kognitiivisija ulottuvuuksia.
Toki. Siksi biologiankin puolella on olemassa ekologia, etologia ja molekyylibiologia. Ne eivät silti kumoa genetiikkaa. Miksi kulttuurintutkimus tai evoluutiopsykologia kumoaisivat memetiikan? Päinvastoin, ne näyttäisivät tukevan sitä.
Ensin pitää ymmärtää, että käynnissä on kulttuurienvälinen sota, ja se on se täsmälleen sama sota, joka on ollut käynnissä viimeiset 1400 vuotta. Sen jälkeen on muodostettava viholliskuva ja tunnistettava, kuka meillä on vastassamme. Tämän jälkeen on muodostettava kuva siitä, mikä on vihollisen modus operandi, ts. mitä se tavoittelee ja mihin se pyrkii ja miten se toimii. Tämän jälkeen mietitään, mitkä toimenpiteet toimivat tehokkaimmin niitä vastaan.
Yritin kysymykselläni johdattaa sinua miettimään, minkä etiikan mukaan toimisit ko. tilanteessa. Kristillinen ja buddhalainen etiikka joutuisivat väistämättä ristiriitaan konfliktitilanteessa, varsinkin jos keinovalikoimaan kuuluisi väkivallan käyttö.
Vastasit kysymykseeni melko ympäripyöreästi, enkä kykene tuon perusteella hahmottamaan eettisesti ristiriidatonta toimintamallia postuloimasi kulttuurien välisen sodan varalle. Siksi moraalisia kysymyksiä tulee voida arvioida aina tilanteen vaatimalla tavalla.
Lisäksi koen ongelmallisena näkemyksesi kulttuurien välisestä sodasta ylipäänsä, sikäli kun perustelet sen täysin hypoteettisen meemiteorian pohjalta.
Hyvään puollustukseen kuuluu aina vastustajan tunnistaminen, mutta saattaa olla, että teorioidesi pohjalta teet virhearvion ja taistelet kuvitteellista vihollista vastaan, samalla kun oikea vihollinen sivaltaa sinua selkään.
Ihmiset näin pääsääntöisesti eivät ajattele järjellä. He ajattelevat tunteillaan. Siksi järkeen vetoaminen on harvinaisen typerää eikä etiikka koskaan voi perustua järjelle - se perustuu aina tunteille.
Teet aivan tarpeettoman ja virheellisen erottelun tunteisiin ja järkeen, kun reaalimaailmassa ihmiset eivät juuri pääsäntöisesti toimi pelkkien vietti- tai tunneimpulssiensa varassa, vaan toteuttavat käyttäytymisessään ja päätöksissään harkintaa ja järkeä, enemmän tai vähemmän. Tämä on ihmisen perustavanlaatuinen ominaisuus. Kulttuuriin ja sen normeihin sosiaalistettu yksilö käyttää opittua ja tunnustettua moraalista koodistoa toimiensa seurausten arvioinnissa. Ja jos se ei tee sitä tietoisesti, niin vähintäänkin niiden ohjaamana.
Kun kaksi ihmistä joutuu konfliktiin, viisaampi antaa aina periksi. Siksi typerykset dominoivat tätä maailmaa. Ihminen, jolla on absoluuttinen tai sellaiseksi kuvittelemansa moraali, on aina henkisesti vahvemmilla kuin sellainen, jonka moraali on relativistinen. Aivan riippumatta siitä, millainen tämä moraalikäsitys on.
Tämä väittämä pitää ehkä paikkansa, mutta kyseessä on taas täysin hypoteettinen tilanne. Me olemme puhuneet yhteisöistä ja kulttuureista. Yksilöt eivät itsessään omaa kulttuuria, eikä heillä ole moraalista koodia ilman yhteisöä. Yksilöiden konfliktissa määräävät eri säännöt.
Kun puhutaan kulttuureiden yhteentörmäyksestä tai rauhallisesta kanssakäymisestä, sikäli kun sellainen on abstraktilla tasolla edes hahmoteltavissa, mitään näin karkean yksinkertaistettua valta-asetelmaa ei ole. Yksilöiden valinnat eivät ratkaise, vaan yhteisön.
Väitteesi typerien automaattisesta dominanssista ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. En tiedä ketkä tosiallisesti pitävät nykyisten yhteisöjen ja yhteiskuntiemme valtaa, mutta mikrotasolla älykkyys on yksi edellytys ryhmänjohtajuudelle. Väitän, että näin pääsääntöisesti viisailla on myös kykyä tehdä syvällisiä moraalisia arvostelmia.
Se, että asiassa on harmaita alueita ja tulkinnanvaraa, ei tarkoita että kyse ei olisi absoluuttisesta asiasta.
Absoluutti on universaali olio, vähän samoin kuin aurinko on aurinko. Se on ehdoton, se ei pysty sisällyttämään ristiäviä ehtoja itsestään.
Se että asiasta kiistellään, tekee koko absoluutin olemassaolon kyseenalaiseksi. Muslimit relativisoivat moraalikäsityksiään alati.
Absoluuttisen etiikan vahvuus on sen fanaattisuus, ehdottomuus ja peräänantamattomuus. Kun absoluuttinen etiikka ja relativistinen etiikka joutuvat konfliktiin, relativistinen murtuu aina. Se ei kykene tekemään vastarintaa absoluuttiselle.
Kysymys on aina siitä kuinka etiikka pystyy perustelemaan oikean ja väärän. Oikean ja väärän kriteerin täytyy olla keino saada selville, mikä on oikeaa ja väärää. Ei seuraus siitä, että meillä on jo tieto tai ilmoitus oikeasta tai väärästä. Tämä on moraalin tiedettä, etiikkaa.
Jos oletetaan, että länsimaissa vallitsee yleisesti ottaen relativistinen moraali, niin voisitko havainnollistaa väitettä, jossa konfliktitilanteessa relativistinen moraali on murtunut ja antautunut absoluutille?
Tosiasiassa moraalin tiede ei kykene moiseen akrobatiaan. Se ei ole absoluutti.
Ja tässä on myös sen heikkous: ei ole yleispätevää auktoriteettia, joka sanelisi etiikan ja moraalilait ja rankaisisi niiden rikkojia. Ilman absoluuttia ja transkendenttia, moraalilait ovat kuin piirakan kuoria: tehty rikottaviksi. Ilman sanktioita vain typerykset noudattavat moraalilakeja. Ja silti niiden noudattamatta jättäminen johtaa täyteen anarkiaan. Se johtaa myös siihen, että erilaisia moraalilakeja voi keksiä ziljoonia, ja ne kaikki ovat yhtä oikeita ja yhtä tosia. Ja se johtaa siihen, että moraalikäsityksiä voi vaihtaa kuin paitaa: mikä eilen oli väärin, onkin tänään oikein ja sama päinvastoin.
Totta, ei ole yleispätevää auktoriteettia, mutta on olemassa valtio/parlamentti/monarkki/päällikko/diktaattori tms. instituutio, jolla on käytännöllinen auktoriteetti. Tämä ei ole kaikkivaltias tai absoluutti, mutta se on legitiimi. Moraalisopimus velvoittaa noudattamaan lakia ja lakia valvotaan sanktioilla. Kuten sanoit, ainoastaan anarkia voi johtaa itseoikeuteen ja moraalikatoon. Toisaalta en tunnusta koko anarkian käsitettä, vaan väitän, että ihmiset muodostavat aina väistämättä moraalisopimuksen ja organisoivat sen toteutumisen jollakin vallan instituutiolla.
Mutta voidaan myös kysyä, milloin absoluutti on rankaissut lakinsa rikkojaa -- siis todennettavasti? Absoluutin auktoriteetti perustuu vain ja ainoastaan uskoon lainvoimaisuudesta.
Tosiasiassa Jumalan lakiakin valvoo maallinen laki. Olkoon Sharia tästä surullisen kuuluisa esimerkki.
http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/06/evoluutiolta-vastauksen-saan.html
Absoluutti on universaali olio, vähän samoin kuin aurinko on aurinko. Se on ehdoton, se ei pysty sisällyttämään ristiäviä ehtoja itsestään.
Se että asiasta kiistellään, tekee koko absoluutin olemassaolon kyseenalaiseksi. Muslimit relativisoivat moraalikäsityksiään alati.
Ja juutalaiset oppivat katkerimman kautta että miten käy kun absoluutti hylätään ja ryhdytään relativisteiksi. Heidän kuningaskuntansa tuhoutuivat ja vähältä piti, ettei koko kansakunta tuhoutunut 2500 vuotta sitten.
Sen jälkeen juutalaisilla on ollut hyvin huono huumorintaju relativismia ja suvaitsevaisuutta kohtaan uskonnollisissa asioissa. Nykyjudaismi on farisealaisuuden, puhdasoppisuuden, suora jälkeläinen, ja 2000 vee takainen fariseus kykenisi mainiosti ymmärtämään nykyjudaismia.
Kysymys on aina siitä kuinka etiikka pystyy perustelemaan oikean ja väärän.
The question is not who is right. The question is who is left.
Jos oletetaan, että länsimaissa vallitsee yleisesti ottaen relativistinen moraali, niin voisitko havainnollistaa väitettä, jossa konfliktitilanteessa relativistinen moraali on murtunut ja antautunut absoluutille?
Kaikki ne myönnytykset, jota länsimaissa tehdään muslimeille ja ne etuoikeudet, mitä heille annetaan. Ei tarvitse kuin parran vain vähän päristä, niin länkkäreillä on ploröt housuissa. Samoin ne rikokset, mitä muslimit tekevät ja joita katsotaan läpi sormien. Länkkärit ovat niin sekaisin väkivaltaa kohtaan tuntemastaan pelosta, etteivät he kykene sanomaan että "maassa maan tavalla tai maasta pois" ja että "tämä on meidän maamme ja täällä pelataan meidän säännöillämme ja jos ne eivät teille kelpaa niin antaa vetää".
Tosiasiassa moraalin tiede ei kykene moiseen akrobatiaan. Se ei ole absoluutti.
Me emme elä teorian maailmassa vaan käytännön. Siksi saivartelu moraaliteorioilla on konfliktitilanteessa yhtä tyhjän kanssa.
Totta, ei ole yleispätevää auktoriteettia, mutta on olemassa valtio/parlamentti/monarkki/päällikko/diktaattori tms. instituutio, jolla on käytännöllinen auktoriteetti.
Mikä johtaa spartalaiseen etiikkaan: kaikkea saa tehdä, mutta kiinni ei saa jäädä. Jos ihmistä tai maallista auktoriteettia korkeampaa instanssia ei ole, niin se luo hyvin hataran sanktioinnin ja pohjan moraalin noudattamiselle. Ehkä paras esimerkki on yritysmaailma ja liikemiesetiikka: firmat tietoisesti rikkovat kaikkia mahdollisia pelisääntöjä, jos niistä on vain vähääkään hyötyä. Suuryritykset toimivat kuin psykopaatit ja ainoastaan rangaistuksen pelosta tottelevat lakeja. Tämä ei ole hyvää etiikkaa.
Mutta voidaan myös kysyä, milloin absoluutti on rankaissut lakinsa rikkojaa -- siis todennettavasti? Absoluutin auktoriteetti perustuu vain ja ainoastaan uskoon lainvoimaisuudesta.
Yliluonnollisen rangaistuksen pelko on aina vahvempi motivaattori kuin luonnollisen rangaistuksen pelko.
Yritin kysymykselläni johdattaa sinua miettimään, minkä etiikan mukaan toimisit ko. tilanteessa. Kristillinen ja buddhalainen etiikka joutuisivat väistämättä ristiriitaan konfliktitilanteessa, varsinkin jos keinovalikoimaan kuuluisi väkivallan käyttö.
Sen enempää kristillinen kuin buddhalainenkaan etiikka eivät vaadi tekemään itsemurhaa tai alistumaan väkivallan ja sodan edessä. Siksi tarvitsemme normihierarkiaa.
Hyvään puollustukseen kuuluu aina vastustajan tunnistaminen, mutta saattaa olla, että teorioidesi pohjalta teet virhearvion ja taistelet kuvitteellista vihollista vastaan, samalla kun oikea vihollinen sivaltaa sinua selkään.
Voi olla ja voi olla olematta. Siksi kannattaa tuntea historiaa ja kannattaa tuntea historialliset trendit.
Teet aivan tarpeettoman ja virheellisen erottelun tunteisiin ja järkeen, kun reaalimaailmassa ihmiset eivät juuri pääsäntöisesti toimi pelkkien vietti- tai tunneimpulssiensa varassa, vaan toteuttavat käyttäytymisessään ja päätöksissään harkintaa ja järkeä, enemmän tai vähemmän.
Yleensä vähemmän. Varsinkin me naiset olemme surullinen esimerkki siitä, miten järkikullan hiljainen ääni saa vaieta kun suuret tunteet puhuvat. Yksinomaan järjellä ajatteleva ihminen on lähinnä autisti.
Tämä väittämä pitää ehkä paikkansa, mutta kyseessä on taas täysin hypoteettinen tilanne. Me olemme puhuneet yhteisöistä ja kulttuureista. Yksilöt eivät itsessään omaa kulttuuria, eikä heillä ole moraalista koodia ilman yhteisöä. Yksilöiden konfliktissa määräävät eri säännöt.
Yhteisöt koostuvat yksilöistä. Yksilö on yhteiskunnan pienin rakennuspalikka.
Kun puhutaan kulttuureiden yhteentörmäyksestä tai rauhallisesta kanssakäymisestä, sikäli kun sellainen on abstraktilla tasolla edes hahmoteltavissa, mitään näin karkean yksinkertaistettua valta-asetelmaa ei ole. Yksilöiden valinnat eivät ratkaise, vaan yhteisön.
Yhteisön valinnat tekevät sitä johtavat yksilöt.
Väitteesi typerien automaattisesta dominanssista ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. En tiedä ketkä tosiallisesti pitävät nykyisten yhteisöjen ja yhteiskuntiemme valtaa, mutta mikrotasolla älykkyys on yksi edellytys ryhmänjohtajuudelle. Väitän, että näin pääsääntöisesti viisailla on myös kykyä tehdä syvällisiä moraalisia arvostelmia.
Typeryys ei ole älykkyyden vastakohta. Typeryys on viisauden vastakohta. Viisaus ei ole sama asia kuin älykkyys.
Typerykset ovat aina halttiimpia tekemään lyhytnäköisiä, nopeita ja triviaaleja ratkaisuja ja tarvittaessa turvautumaan väkivaltaan. Sitä kutsutaan päättäväisyydeksi. Viisas harkitsee ja punnitsee ja miettii kaikkia vaihtoehtoja. Sitä kutsutaan päättämättömyydeksi ja heikkoudeksi.
Hyvän johtajan ei tarvitse olla viisas eikä älykäs. Hänen tarvitsee olla päättäväinen ja vahva. Siitä on kyse.
Yksi sana: Henry Viii. Aviorikos lienee naisen taholta niin rankka, että tuomio on julmin mahdollinen. Samaa miehet hyvin harvoin soveltavat itseensä, pettäminen kun nähdään aivan eri valossa tällöin. Lähtökohtaisesti eri ohjenuorat naiselle ja miehelle siis avioliitossa.
Kulttuurillinen evoluutio todellakin palautuu luonnonvalintaan meemiteorian kautta. Kulttuurievoluution kantava voima on erilaisten ideoiden, asioiden, käsitteiden jne yksiköiden välinen taistelu ja kelvollisimpien hengissäselviäminen. Siinä, missä biologinen evoluutio palautuu luonnonvalintaan materian ja biologian tasolla, kulttuurievoluutio palautuu luonnonvalintaan ideoiden tasolla. Ja juuri tämä havainto sai Dawkinsin ja Blackmoren muotoilemaan meemiteorian.
Et voi redusoida kulttuurievoluutiota luonnonvalintaan. Kyse on vain analogiasta, ei koko ilmiön laajentamisesta biologiseen evoluutioon. Biologiset ilmiöt eivät selitä kulttuurisia ilmiöitä, mutta biologisia ilmiöitä voidaan käyttää vertailukohtana kulttuurisia ilmiöitä selitettäessä. Kulttuurievoluutio eroaa monella tapaa biologisesta evoluutiosta. Se on oma systeeminsä.
Analogiaa ei voida käsittää kattamaan esimerkiksi lajia, genotyyppiä tai ilmiasua.
Meemiteoria selittää asian hyvin kattavasti meemien ja meemipleksien kautta.
Blackmore on juuri nimenomaan kieltänyt analogian laajentamisen muuhun kuin geenien kopioitumisprosessiin. Meemiteoria ei pysty havainnollistamaan eikä selittämään vastineita geno- ja fenotyypille. Blackmore soveltaa ainoastaan kopioitumisen käsitettä ja ohittaa suuren osan luonnonvalinnasta.
Kulttuurievoluutiossa lamarckistista periytymistä vastaa oppimis- ja opettamisprosessi: meemien kantajat (ihmisyksilöt) omaksuvat ympäristöstään uusia meemejä ja välittävät ne edelleen eteenpäin. Lamarckistinen oppimisprosessi ja innovointi mahdollistaa paljon tehokkaamman kulttuurillisen evoluution kuin jos prosessi olisi darwinistista.
Ihmisen oppimis- ja opettamiskyky, vaikka se onkin edellytys koko prosessille, ei tee kulttuurievoluutioteoriasta vielä lamarckistista. Jotta kulttuurievoluutioteoria olisi lamarckistista, edellyttäisi se että voitaisiin jotenkin osoittaa opittujen ja ekologisten tekijöiden vaikutus kulttuuristen ilmiöiden periytymisprosessissa. Se taas vaatisi ilmiön käsitteellistämistä jonkinlaisten lajien, organismien, genotyyppien ja ilmiasujen avulla. Tämä olisi tarpeeton ja ongelmallinen tapa mallintaa koko prosessia, kuten Blackmorekin on tunnustanut. Darwinistinen malli ei mitenkään poissulje ihmisten oppimiskyvyn vaikutusta kulttuurievoluutiossa.
Olisi myös syytä muistaa, että kyseessä on vasta teoria, vaikkakin kiehtova, niin hyvin kiistanalainen sellainen.
Tähän mennessä meemiteoria selittää kulttuurievoluution kaikkia kilpailevia teorioita paremmin. Itse asiassa pelottavankin hyvin.
Tämä ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, monet kilpailevat teoriat, esimerkiksi koevoluutioteoria, kykenevät tarkastelmaan asiaa paljon aukottomammin ja tieteellisemmin. Niillä on tukenaan myös havaintoaineistoa ja oikeita tutkimustuloksia. Keskeistä näillä teorioilla on ihmisen ja valintaympäristön morfologinen sekä vaikutuksen kriittinen tarkastelu kulttuuristen ilmiöiden evoluutiossa. Lisäksi ongelmalliset analogiat geeneihin eivät ole koko teorian perusta, eivätkä kulttuurit ole niissä staattisia superorgaanisia yksiköitä, jotka taistelevat elinolostaan.
Kulttuurievoluutioteorian ongelma on, että se ei ole tähän mennessä kyennyt juuri mitenkään havainnollistamaan tai soveltamaan teoriaa käytännössä. Empiria puuttuu.
Empiriaa meillä on nähtävissämme kaikkialla ympärillämme, ja ehkä kaikkein parhaimmin teknologisessa evoluutiossa, joka on kulttuurievoluution alalaji. Eivät kännykkäfirmat turhaan puhu "ekosysteemeistä" puhuessaan sovellusalustoista ja niille tehdyistä sovelluksista.
Tähän mennessä teoria on vastannut käytäntöä lähes sataprosenttisesti kulttuurievoluution osalta.
Totta, jonkun pitäisi vain alkaa keräämään sitä ja kokeellistamaan teorioita käytännössä. "Musta tuntuu" -havainnot eivät päde tieteellisessä tutkimuksessa.
Teknologia olisi otollinen tutkimuskohde, mutta ongelmana on metodologian puute. Kulttuureja kun ei voi tutkia genetiikan avulla. Ihmis- ja sosiaalitieteistä löytyisi apua, mutta ainakaan vielä meemiteoreetikot eivät ole asiaan ryhtyneet.
Tämä ei ole varsinaisesti argumentti suuntaan tai toiseen, ja väitteenäkin arrogantti, tunnustan, mutta sanotaan se provokaatioksi: meemiteoria on kehitelty vain apuvälineeksi dekonstruoimaan uskontoja -- ainakin Dawkinsin tuntien --, sillä ei edes haluta selittää mitään, vaan tehdä vaikutus.
Eikös RM ole uskontopragmaatikko? ;)
Marxismi on pseudotiede. Se ei kyennyt ikinä simuloimaan teoriaa todellisuudessa eikä selittämään ilmiöitä. Sen uskottavuus on samaa luokkaa kuin astrologian.
Meemiteoria on tieteellisten kriteerien valossa yhtä pseudotieteellistä kuin marxismi.
Sokea kanakin löytää joskus sen jyvän. Vaikka psykoanalyysi on huuhaata, deMausen ja psykohistorioitsijoiden tekemät havainnot ja johtopäätökset ovat oikeat. Teoriapuolella vain on petraamisen varaa - ja aika paljon.
Havainnoilla itsessään ei tehdä mitään ja johtopäätöksillä ei ole mitään totuusarvoa jos niillä ei kyetä selittämään mitään, eivätkä ne seuraa mistään logiikasta, eikä niitä pystytä asettamaan mihinkään asiayhteyteen. Yleensä tällaisia tapauksia kutsutaan nollatutkimuksiksi.
Miksi näet konflikteja myös sellaisissa paikoissa joissa niitä ei ole?
Kuten missä? Kaikki evoluutio perustuu konflikteille. Ilman konflikteja mikään ei muutu, vaan vallitsee staasi.
No esimerkiksi meemien kopioitumisprosessissa tai evoluutiossa noin ylipäänsä. Ei luonnovalinta tunne konfliktia. Kyse on kelpoisuudesta, sopeutumisesta, muuntelusta, periytymisestä, geenien ajelehtimisesta jne. So. puhdasta valikoitumista vailla päämäärää. Konfliktit ovat ihmisen tunteisiin ja vaistoihin perustuvat tapa käsittää asia. Se on havainnollistava tapa, mutta ei vastaa todellisuutta sinänsä. Yksilön rooli evoluutiossa on toissijainen ja konflikti syntyy yksilön itsesäilytysvaiston myötä.
Pohjimmiltaan siinä on kyse yksilöiden selviytymisestä - ja lisääntymisestä. Ne, jotka selviytyvät, pääsevät jatkamaan sukuaan - ja viemään geneettistä informaatiotaan eteenpäin. Yksilöt ovat geenien kopioitumiskoneita.
Esityksesi on tautologinen.
Geneettinen informaatio liikkuu populaatioissa, ei yksilöissä. Yksilöt ovat todellakin vain geenien kopioitumiskoneita. Evoluutio on muutosta perinnöllisten aineisten esiintymisessä populaatiossa. Yksilöiden rooli on toissijainen.
Toisin kuin kulttuurievoluutioteoria, meemiteoria ei oikein osaa kertoa ihmismielestä, saati kulttuurisista ilmiöistä mitään.
Tarvitseeko sen edes?
Olisihan se hyvä, että edes jotain selitettäisiin. Tällä hetkellä meemiteoria ei tarjoa oikein mitään uutta tietoa. Teoria jää sisällöttömäksi jos sitä tukeva havaintoaineisto puuttuu ja koko analogia perustuu vain muutamaan vastaavuuteen. Evoluutioteoria selittää lajien syntymekanismeja ja populaatioissa tapahtuvia muutoksia. Meemiteoria kertoo vain, että meemit kopioiutuvat, vaihtelevalla menestyksellä, satunnaisesti, ilman päämäärää, eikä niillä ole mitään selkeästi määriteltävää ilmiasua.
Juuri siksi kulttuurievoluutio onkin niin valtavan ja mielettömän rajua ja nopeaa biologiseen evoluutioon verrattuna. Juuri virhekopiot ja mutaatiot aikaansaavat vaihtelua ja ylläpitävät kilpailua meemien ja meemipleksien välillä. Yleensä mutatoitunut meemi karsiutuu, mutta toisinaan se osoittautuu paljon menestyksekkäämmäksi kuin alkuperäinen.
Geenien kopiointivirheet eli mutaatiot ovat harvinaisia, kun taas ihmisten kielelliset kyvyt ohjaavat meemien ilmenismuotoa niin keskeisesti, että ne ovat lähes alituisen muuntelun armoilla.
Siinäpä se. Ja siksi kulttuurievoluutio on salamannopeaa - vaihtelua on valtavasti, ja valintapaine paljon rajumpaa kuin biologisessa.
Oletettujen meemien vaihteleva kopioitumismenestys ja suuri variaatio vievät koko kelpoisuushypoteesilta pohjan.
Ei, vaan juuri päinvastoin. Juuri ne osoittavat miten kulttuurievoluutio valikoi sen, mitkä ideat ja asiat pääsevät jatkoon ja mitkä karsiutuvat - ja myös sen, miksi kulttuurievoluutio on niin valtavan nopeaa.
Ei, vaan juuri tämä on meemiteorian kompastuskivi. Se ei pysty selittämään kuinka evolutiivinen valinta toteutuu kulttuurisessa valintaympäristössä. Biologisessa evoluutiossa geenin kopioitumisen tulisi tapahtua kuta kuinkin luotettavasti, muutenhan ei voida puhua enää geenien 'selviytymisestä' eli geenin yleistymisestä populaatiossa. Jos geneettinen muuntelu tapahtuu liian nopeasti, valinta ei enää vaikuta siihen. Tälloin ei voida puhua enää sopeutumisesta, eikä prosessien välillä ole enää kausaalista yhteyttä. Meemin menestyminen voi toki olla satunnaista, mutta jollain tavalla pitäisi kuitenkin pyrkiä osoittamaan, miksi jokin meemi on kelpoisempi kuin muut.
Meemiteorian käsitys meemeistä on sekamelska. Blackmore hylkää jopa Dawkinsin kuljettimen käsitteen, jolloin hän tulee rajanneeksi ulos ihmisen yhtenä selittävänä tekijänä kopioitumismenestyksen vaihtelussa. Jos valintaympäristöä ei voida määritellä millään lailla, eikä sillä ole välttämätöntä roolia, jää selitysmalli tautologiseksi; meemien menestystä selitetään niiden menestymisellä.
Jos meemiteoria perustuu ytimeltään analogialle kopioitumisesta, ja jos meemejen evoluutiossa ei määrää enää valinta vaan pelkkä sattuma, ollaan jo aika kaukana vastaavuudesta biologiseen evoluutioon.
Miksi tehdä asioista monimutkaisempia kuin ne ovat ja varsinkin miksi olettaa kulttuurievoluution poikkeavan jotenkin biologisesta?
Ei siihen noin pääsääntöisesti ole tarvetta, mutta vaikuttaisi siltä, että kulttuurievoluutio on paljon monimutkaisempi prosessi kuin haluttaisiin olettaa. Kulttuurievoluutio on analoginen biologisen evoluution kanssa, kyllä -- eihän kulttuurista muutosta muutoin tarkasteltaisi evoluutiona -- mutta analogia genetiikkaan on liian yksinkertainen ja ongelmallinen malli selittämään moniulotteista prosessia. Meemiteorialla ei ole kovin vahvaa tieteellistä pohjaa. Siksi kritisoin tapaasi puhua siitä kuin itsestäänselvyytenä.
Luonto - ja koko maailmankaikkeus - toimii analogioilla. Tämä on kattava periaate, "Jumala on laiska". Jokainen insinööri tietää, että lämmönsiirrossa ja aineensiirrossa pätevät samat kaavat ja että reaktiotekniikassa ja elektroniikassa analogiat ovat vielä ilmeisemmät.
Totta, myös ihmismieli toimii parhaiten analogioilla. Analogialla tulee kuitenkin olla jotain hyötyä asioiden selittämisen kannalta.
Post a Comment