Monikulttuuri freudilaisittain, eli mitä siellä taustalla todella onkaan? Psykoanalyysissa alitajunnan hallinnan käsitteitä ovat rationalisointi sekä projisointi. Yksilö yrittää selittää alitajuiset pyrkimyksensä järkeviksi ja projisoi oman ominaisuutensa johonkuhun toiseen.
Myös ryhmässä rationalisoidaan ja projisoidaan. Yksi psykoanalyysin keskeinen käsite on isäkapina ja toinen on oidipuskompleksi. Isäkapina tarkoittaa vaistomaista, atavistista vihamielisyyttä auktoriteetteja, hegemoniaa sekä omaksi miellettyä kohtaan, kun taas oidipuskompleksi tarkoittaa halua kaapata tämä itsensä yläpuolella oleva instanssi omaan haltuun ja näin kompensoidaan kehittymättä jäänyt seksuaali-identiteetti ja sen vajavaisuudet.
”Kulttuurillinen hegemonia” sekä "homogeenisuus" on uhka, puolustautuminen on vaistomaista toimintaa. Yksilön tapauksessa ”yliminä”, ”ihanneminä” kieltää aggressiivisen yllykkeen, mutta koska sitä ei voi kokonaan kieltää, ”ego”, ”minä” muuttaa sen hyväksyttävään muotoon. Samoin yhteisössä ”ihanneme”, yhteiskunnan vaatimus sopeutua yhteisön normeihin ja kulttuuriin, kieltää hyökkäävyyden.
Aggressiivinen impulssi ei kuitenkaan poistu pelkästään kieltämällä. (Aggressiivisuudella ei tarkoiteta fyysistä tekoa tai halua siihen, vaan alitajuista pyrkimystä vahingoittaa yksilöä tai yhteisöä suorasti tai epäsuorasti, verbaalisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti.) Koska tunnereaktio on edelleen olemassa, niin yksilö kuin yhteisökin analysoi piilotajunnassaan tunnetta, ja miettii mikä voisi olla syynä vastenmielisyyden tunteeseen. Tunnereaktio muuttuu hyväksyttäväksi ja oikeutetuksi, se rationalisoidaan. Yhteisö ei tietoisesti myönnä kokevansa tunnepohjaista vastenmielisyyttä, vaan johtaa reaktion hyväksytyistä arvoista, kuten oikeudenmukaisuudesta. ”Meitä vaaditaan sopeutumaan heidän arvoihinsa, mutta me olimme täällä ensin ja siksi muualta tulleiden tulee sopeutua meidän arvoihimme.” Tämä luo pohjan isäkapinalle - kapinaan "omaa" kulttuuria ja sen arvopohjaa, hegemoniaa ja vallitsevaa arvomaailmaa vastaan.
Reaktiota puolustetaan myös todellisuudentajulla: yhteisö kokee näkevänsä ”homogeenisuudessa” uhan, "impivaaralaisuuden", jota yhteisön arvoja puolustavat eivät ”uskalla” tai ”halua” nähdä. ”Ei siksi, että he ovat valkoihoisia heteromiehiä, vaan siksi, että heidän arvonsa ovat rasistisia ja fasistisia ja näin uhka meidän seksuaali-identiteetillemme.”
Tunnereaktion rationalisointi mitätöi yhteisön - siis toisten ihmisten - oikeuden ylläpitää omaa kulttuuriaan ja arvomaailmaansa.
Projisoinnissa oma ominaisuus nähdään ikäänkuin ominaisuutena, tunne sijoitetaan sen alkuperäiskohteeseen. Kielteiset tapahtumat nähdään vastapuolen jäsenten yleisenä ominaisuutena, koska yksi valkoihoinen heteromies hakkaa ja pahoinpitelee naisia, niin kaikki hakkaavat ja pahoinpitelevät, koska yksi tekee rikoksen niin rikoksentekeminen on suomalaisten kulttuurillinen, ehkä geneettinen erityispiirre ja ominaisuus. Tästä projisoinnista, "Mutta tappavat-han suomalaisetkin", josta on väännetty irvokas termi "han-suomalainen".
(David Stafford-Clark: Mitä Freud todella sanoi)
Monikulttuurisuudessa on pohjimmiltaan kyse isäkapinasta ja oidipuskompleksia: halutaan tuhota isä (oma kulttuuri ja sen arvot) ja symbolisesti kastroida se tuhoamalla se sisältäpäin monikulttuurisuuden kautta, ja samalla halutaan äiti (Suomi) seksuaalisesti. Kreikan mytologiassa tämä palautuu Uranos-Gaia -myyttiin, jossa Kronos, ajan jumala, kastroi isänsä Uranoksen saadakseen äitinsä Gaian. Näin kuvitellaan kumottavan suomalaisen kulttuurin hegemonia, ja aivan kuin Uranos-Gaia -myytissä Uranoksen irtileikatusta falloksesta sen pudotessa alkumereen syntyi rakkauden jumalatar Afrodite, tällä myös monikulttuurisuuden edusmiehet manifestoivat omaa seksuaalisuuttaan ja kompensoivat omaa kyvyttömyyttään ja oidipuskompleksiaan. "Toiseus" ja "monikulttuuri" nähdään tämän täyttymättömän seksuaalisen fantasian täyttymyksenä ja uutena Afroditena, joka nousee kastroidun isän (suomalaisen kulttuurin) irtileikatun falloksen (suomalaisen arvomaailman) jäännöksistä.
Freudilaisessa psykoanalyysissä kaikki palautuu lopultakin psyykeen ja seksuaalisuuteen sekä täyttymättömiin fantasioihin. Siksi psykoanalyysi on kätevät työkalu oikeastaan ihan mihin vain.
Wednesday, June 27, 2012
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
58 comments:
Eräs HS:n yleisönosaston kirjoittaja johti taannoin Itellan nimen pahoitella-sanasta. Yhtä nokkela tuo han-suomalaisen johtaminen.
Tekstisi on siinä mielessä hyvä veto, että maahanmuuttovastaisuuden vastustamista tosiaan voisi kritisoida psykoanalyysin käsittein. Muutamia virheellisiä kohtia tekstissä kuitenkin oli.
Kirjoitat, että monikulttuurisuus vie ihmisiltä (tarkoitat suomalaisia?) oikeuden ylläpitää omaa kulttuuriaan ja omaa arvomaailmaansa. Oletat siis, että "meitä" vaaditaan sopeutumaan "heidän" arvoihinsa. Tällaista väitettä eivät esitä ketkään muut kuin ne jotka vastustavat maahanmuuttoa tunneperäisillä argumenteilla, eli he rationalisoivat tunteensa hyväksytyiksi. Maahanmuuttomyönteisyys ei ole "kapinaa omaa kulttuuria vastaan" vaan monikulttuurisuuden hyväksymistä, erilaiset kulttuurit voivat elää rinnakkain eikä ole olemassa mitään joko-tai vastakkainasettelua. "Elä ja anna toistenkin elää." Useimmiten väitteesi pätee juuri päinvastoin: jotkut haluavat viedä toiskulttuurisilta oikeuden ylläpitää omaa kulttuuriaan.
"koska yksi valkoihoinen heteromies hakkaa ja pahoinpitelee naisia, niin kaikki hakkaavat ja pahoinpitelevät" Tämä on tyypillinen epäpätevä vasta-argumentti aina kun joku kritisoi ajatusta koska yksi muslimi raiskaa niin kaikki raiskaavat. Minä en ole törmännyt tällaiseen käsitykseen missään muodossa, edes piilevästi, muualla kuin vasta-argumenttina monikulttuurisuuden puolustajille.
Kappale "Monikulttuurisuudessa on pohjimmiltaan kyse isäkapinasta ja oidipuskompleksia..." on pelkkää vilkasta mielikuvitusta eikä pohjaudu yhtään mihinkään. Oidipuskompleksia ei olla sovellettu joukkopsykologiaan missään yhteydessä. Isäkapinaa on sovellettu mm. teoriassa "kantalaumasta", jossa heimon muut jäsenet surmaavat alfauroksen, jolloin totemismi perustuu syyllisyyden ja kapinan vuorovaikutukseen (toteemieläin edustaa alfaurosta, kyseistä eläintä ei saa vahingoittaa eikä surmata muulloin kuin surmaamisriitissä, joka edustaa kapinavaihetta).
Libido (kun viittasit seksuaalisuusteoriaan) käsitetään joukkopsykologiassa siten, että joukon jäseniä yhdistää yksi yhteinen johtaja, esim. Kristus, Muhammed, Krisna, Jahve. Teoriaa ei olla sovellettu siten, että johtajaa edustaisi kasvoton aate, kansa, kulttuuri, arvomaailma.
Myös Kronos-myytti on virheellisesti esitetty: Uranos ei päästä lapsiaan Gaian kohdusta, jolloin Gaia raivostuu ja saa Kronoksen avukseen kapinaan.
Minun tekstini käsittelee oikeita psykoanalyysin teorioita. Sinun tekstisi on ihan hauska, mutta on sinulla kyllä vielä opiskelemista. Elä silti lannistu, voithan sinä kirjoittaa saman tekstin uudelleen ja pohjata sen tällä kertaa psykoanalyysin mielikuvituksen sijasta?
Terveisin Elina Keränen
Täytyy myöntää, että olet onnistuneesti yhdistänyt kaksi hölynpölyä.
Psykoanalyysin ja persulaisen mamukritiikin.
Elä silti lannistu, voithan sinä kirjoittaa saman tekstin uudelleen ja pohjata sen tällä kertaa psykoanalyysin mielikuvituksen sijasta?
Mihin muuhun psykoanalyysi perustuu, kuin mielikuvitukseen? Freudin teoriat on Freudin mielikuvituksesta tempaistuja, ilman todellisuuspohjaa. Sanasumua ja -magiaa. Uralilaisen shamaanin diagnoosit ja hoidot ovat yhtä tepsiviä kuin psykoanalyysi. Tärkeintä lienee puhuminen ja kuuntelu ja psykologin taksoilla palkkaisi monta työtöntä maallikkokuuntelijaa purkamaan jonoja.
Psykoanalyysi on loputon itseään ruokkiva suo, josta usein on myös haittaa väärien muistojen luomisessa potilaalle, riippuen analyytikon mielikuvituksen vilkkaudesta...
Elina, pointti on siinä, että psykoanalyysi on huuhaata. Freudilla oli ideoita, mutta hän tulkitsi ne täysin väärin ja selitti asiat väärin. (Vrt. Ariel Dorffman ja Armand Mattelart, "Kuinka Aku Ankkaa luetaan". D. ja M. tekivät oikeat havainnot, mutta täysin väärät johtopäätökset. He eivät tunteneet Carl Barksia ja hänen tapaansa piirtää ja käsitellä asioita.)
Suomalainen Edvard Westermarck oli Freudin katkera vastustaja ja evoluutiopsykologian perustaja. Historia on osoittanut Westermarckin olleen oikeassa ja Freudin väärässä.
Miksi evoluutiopsykologia on ylivoimainen selitysmalli freudilaisuuteen nähden? Siksi, että evoluutiopsykologia pohjautuu biologiaan - siis kovalle tieteelle ja se on falsifioitavissa. Freudilaisuus puolestaan ei perustu, vaan se perustuu lähinnä auktoriteetille.
Evoluutiopsykologian pohjalta maahanmuuttokriittisyys on helposti selitettävissä: ei tarvitse kuin tutkia biologisia tosiasioita. Sensijaan huuhaateorioiden kautta joudutaan vain tulkintoihin, jotka saavat lukijat hyvin vaivautuneiksi.
Ironmistress ja HooFoo:
Freudin teorioita on aikanaan vastustettu ja vastustetaan vieläkin, mutta silti hänen teoriansa ovat nykyaikaisen psykologian pohjana. Ennen häntä ei esimerkiksi uskottu somaattisia kipuja olevan olemassa, ja esimerkiksi neurooseja hoidettiin hypnotisoimalla (ks. Mesmer). Myös monet Freudin kehittämät käsitteet ovat aivan yleisessä käytössä: alitajunta, samastuminen, tiedostamaton.
Ammattikirjallisuudessa psykoanalyysia väheksyttiin vielä 1940-luvulla. Esimerkiksi Müller-Freienfels kannatti grafologiaa, ruumiinnesteiden vaikutusta mieleen (sappi ym.), joten psykonanalyysin vastustus oli aika ymmärrettävää.
Freudin asema psykologiassa on sama kuin Darwinilla, Marxilla, Lutherilla, Newtonilla, Einsteinilla omilla aloillaan. Tosin HooFoo on siinä oikeassa, että se on todistettu ihan kokeellisestikin, että puhuminen ja kuunteleminen auttaa vaikkei kuuntelijalla olisikaan koulutusta alalle. Psykoanalyysin anti onkin terapian lisäksi olennaisesti psyyken rakenteen selittämisessä.
Psykoanalyysin vastustus perustuu lähinnä siihen, että se ymmärretään liian yksinkertaistavasti. Esimerkiksi oidipuskompleksi ei tarkoita sitä, että viisivuotias poika tietäisi, mitä on erotiikka ja ihan tosissaan haluaisi naida äitinsä. Kompleksi on tiedostamaton, alitajuinen.
Miten Ironmistress selität maahanmuuttokriittisyyden evoluutiopsykologian pohjalta?
Ironmistress ja HooFoo:
Freudin teorioita on aikanaan vastustettu ja vastustetaan vieläkin, mutta silti hänen teoriansa ovat nykyaikaisen psykologian pohjana. Ennen häntä ei esimerkiksi uskottu somaattisia kipuja olevan olemassa, ja esimerkiksi neurooseja hoidettiin hypnotisoimalla (ks. Mesmer). Myös monet Freudin kehittämät käsitteet ovat aivan yleisessä käytössä: alitajunta, samastuminen, tiedostamaton.
Ammattikirjallisuudessa psykoanalyysia väheksyttiin vielä 1940-luvulla. Esimerkiksi Müller-Freienfels kannatti grafologiaa, ruumiinnesteiden vaikutusta mieleen (sappi ym.), joten psykonanalyysin vastustus oli aika ymmärrettävää.
Freudin asema psykologiassa on sama kuin Darwinilla, Marxilla, Lutherilla, Newtonilla, Einsteinilla omilla aloillaan. Tosin HooFoo on siinä oikeassa, että se on todistettu ihan kokeellisestikin, että puhuminen ja kuunteleminen auttaa vaikkei kuuntelijalla olisikaan koulutusta alalle. Psykoanalyysin anti onkin terapian lisäksi olennaisesti psyyken rakenteen selittämisessä.
Psykoanalyysin vastustus perustuu lähinnä siihen, että se ymmärretään liian yksinkertaistavasti. Esimerkiksi oidipuskompleksi ei tarkoita sitä, että viisivuotias poika tietäisi, mitä on erotiikka ja ihan tosissaan haluaisi naida äitinsä. Kompleksi on tiedostamaton, alitajuinen.
Miten Ironmistress selität maahanmuuttokriittisyyden evoluutiopsykologian pohjalta?
Katsoisin että koko psykoanalyyttisen teorian tärkein käsite on kapitalistinen alkukastraatio, joka muuten näin ohimennen sanottuna on minun kehittelemäni. [Tunnustan toki intellektuaalisen velkani kaikille maailman psykoanalyytikoille ja muille "kulttuurimarxisteille".]
Tietoisuus menetetystä falloksesta [lisäarvosta] kaivertaa kapitalismissa elävän "universaaliporvarin" [porvarillisen subjektin] mieltä - hän kuvittelee neekerien, narkomaanien, työttömien tai homojen olleen asialla, vaikka, Max Horkheimeria vapaasti siteeraten, "hän onkin itse oman sortonsa toimeenpanija" [vaikka ei sitä tiedosta], kuin Moolokin pappi joka huumepöllyissä murskaa itse omat kiveksensä.
Evoluutiopsykologia ja maahanmuuttokritiikki?
Asiaa on tutkittu tieteellisesti ja oheinen kirja on aika hyvä johdastus asiaan.
Asia voidaan tiivistää kahteen biologiasta tuttuun käsitteeseen: resurssikilpailu sekä reviirin puolustaminen. Ihmiset eivät ole tässä suhteessa sen kummallisempia eläimiä kuin mitkään muutkaan eläimet. Kaikki eläimet oletusarvoisesti vieroksuvat toisia saman lajin populaatioita, sillä populaatioiden välillä vallitsee aina resurssikilpailu, ja olemassaolon taistelu on aina kaikkein rajuinta saman lajin yksilöiden välillä, ei suinkaan lajien välillä.
Jokaisella eläinpopulaatiolla - ellei kyse ole meduusoista tai muista pelagisista otuksista - on aina oma reviiri, jota populaatio puolustaa henkeen ja vereen toisia saman lajin populaatioita vastaan. Reviirin menettäminen merkitsee tuhoutumista.
Eivätkä ihmiset tee poikkeusta. Väite ne vie meidän naiset on evoluutiopsykologian valossa erittäin hyvä argumentti, sillä kyse on todellakin biologiasta. Avainasemassa tässä ovat ihmisnaaraat. Jos populaatioiden välillä tapahtuu naaraiden vaihtoa populaatiosta toiseen ja jos resurssikilpailu kyetään välttämään, populaatioiden välille ei synny konflikteja ja rauhanomainen rinnakkainelo on mahdollista. Mikäli näin ei käy, konflikti - pahimmassa tapauksessa sisällissota - on varma.
Tästä syystä esimerkiksi Suomessa ruotsin- ja suomenkielisten välillä ei ole konflikteja. Seka-avioliitot ovat yleisiä ja niitä tapahtuu molempiin suuntiin. Myöskään Aasian buddhalaisiin kulttuureihin kuuluvat eivät yleensä joudu vihamielisten hyökkäyksien kohteeksi. Sensijaan islamilainen kulttuuri ja sen edustajat ovat jatkuvassa konfliktissa kantaväestön kanssa - juuri siksi, ettei islam hyväksy seka-avioliittoja eikä varsinkaan naistensa "menettämistä" europideille.
Ruukinmatruunan tekstit ovat usein hyvin kyynisiä, pessimistisiä ja kylmiä. Se johtuu hänen biologisesta ihmiskuvastaan.
Elina, käsittääkseni psykoanalyysin asema tieteellisessä psykologiassa on heikko.
Yhtään Freudin esittämää ideaa ei ole kokeellisesti pystytty vahvistaman.
Aivotutkimus ja evoluutiopsykologia tulevat syrjäyttämään psykoanalyysin täydellisesti.
Muistitutkimuksessa ei ole saatu mitään todisteita torjunnasta ja siitä johtuvasta muistamattomuudesta.
Psykoanalyysin vahva asema on johtunut siitä, että terapeutit ja kliiniset psykologit ovat itsepintaisesti pitäneet siitä kiinni, vaikka akateemisessa maailmassa psykoanalyysi on joutunut kriisiin jo aikoja sitten.
Syy psykoanalyysin hyvyydessä terapeuteille on kenties se, että se tarjoaa positiivisen kuvan terapian mahdollisuuksista.
SK, vasemmisto teki aikoinaan pahan virheen, kun he rupesivat veljeilemään psykoanalyytikkojen ja postmodernistien kanssa. Samoin mannermainen filosofia tulisi heittää roskakoriin.
EK, Freudin arvo psykologiassa on sama kuin Nietzschen arvo filosofiassa: kuriositeettiarvo.
Freudin havainnot olivat sinänsä oikeita, mutta hänen johtopäätöksensä menivät seinille. Toki lääketiede on nähnyt monen moista puoskarointia, kuten psykokirurgia ja erilaisia harharetkiä huuhaan puolelle, kuten homeopatia, mutta me ihmiset olemme kuitenkin ensisijaisesti biologisia olentoja ja siksi käyttäytymistämme ja psykologiaamme tulisi tutkia ensisijaisesti biologian sekä etologian, ei suinkaan auktoriteettien ja skenaarioiden, pohjalta.
Freudin teoriat eivät ole falsifioitavissa. Se tekee niistä pseudotiedettä.
Tieteessä ei ole auktoriteetteja; vain paradigmoja. Siksi name-dropping eli auktoriteettien pudottelu on hyvin huono keskustelutekniikka puhuttaessa tieteestä. Toki Darwinilla, Newtonilla ja Einsteinilla on tärkeä asema omilla aloillaan, mutta ei suinkaan siksi että he olisivat auktoriteetteja, vaan siksi, että he löysivät asioita, joiden pohjalle tieteelliset paradigmat nojaavat. Ei heidän henkilöidensä takia. Newton ei keksinyt mekaniikan lakeja; hän löysi ne. Hänen löytönsä pohjaavat paljon vanhemmille havainnoille, tästä Newtonin puhe "jättiläisten hartioilla" seisomisesta. Samalla tavoin Einstein ei keksinyt suhteellisuusteoriaa: hän vain muotoili sen. Täsmälleen samat asiat oli nähtävissä jo Hendrik Lorenzin muotoilemista Lorenz-muunnoksista.
Mitä Marxiin ja Lutheriin tulee, heidän arvonsa on aivan muussa kuin heidän tieteellisissä löydöissään. Molemmat perustivat uskonnon tai ainakin pseudouskonnon; ja Marxin opit ovat aiheuttaneet hirvittävän katastrofin missä niitä vain on sovellettu. Marxilla on siksi lähinnä varoitusarvo. Mitä Lutheriin tulee, niin hänen ainoa todellinen arvoneutraali ansionsa on Saksan kirjakielen luominen.
Humanistiset tieteet ovat olennaisesti erilaisia kuin luonnontieteet, siksi niitä ei voi arvioida samoin perustein. Jos perusteena on aina pelkkä empiirinen todistaminen, voi psykologian, yhteiskuntatieteen, historian, kirjallisuudentutkimuksen heittää roskiin, siis kaiken mikä käsittelee ihmisen päänsisäistä elämää. Tosin psykologiaan jäisi behaviorismi - kun ehdollistat lapsen pelkäämään valehtelua antamalla hänelle selkään, hän lakkaa tekemästä niin.
Evoluutiopsykologia on yksi näkökulma. Ihmislaji on ehdollistunut pelkäämään hämähäkkejä, koska jossain evoluution vaiheessa hämähäkit olivat myrkyllisiä ja oli tarkoituksenmukaista kokea pelkoreaktio. Kuitenkaan kukaan ei ajattele säikähtäessään, että "pelkään, koska se voi olla myrkyllinen". Hämähäkkipelko on siis evolutiivinen tosiasia, mutta nykyihmiselle sillä ei ole merkitystä.
Samoin psykoanalyysi on yksi näkökulma. Psykoanalyysin tosiasioita ei voi todistaa evoluutiolla, koska ne ovat erilaisia näkökulmia, aivan samoin kuin et saa ateistia kristityksi perustelemalla näkökulmasi Raamatulla. Minun näkökulmani on, että ihmistä ei voi selittää pelkällä biologialla, sinulla voi olla erilainen näkökulma. Ennen kaikkea toisten tieteiden tärkeyttä ei voi selittää pois täysin erilaisen tieteenalan käsittein.
Ironmistress,
Millä perusteella marxilainen yhteiskuntatiede ei ole tiedettä? Marx on kapitalismin kuvaajana ylittämätön. Ja eikös toisaalta Neuvostoliiton romahtaminenkin ole aihetodiste historiallisen materialismin totuudesta?
Auktoriteettiin vetoaminen ei muuten kategorisesti ole mikään argumentointivirhe. Tämä johtuu siitä, että suuri osa tiedosta on hiljaista tietoa, jota on hyvin vaikeaa kirjoittaa auki. Tyyppiesimerkki on varmaan jokin historiantutkimus.
Kadunmiehen ja Matti Klingen näkemykset vaikkapa Suomen lähihistoriasta eivät vain kertakaikkiaan ole samanarvoisia, vaikka Klinge jättäisi sillä kertaa perustelut väliin. Itse asiassa jokaiselle tolkulliselle kansalaiselle on selvää sekin, että kadunmies, joka vetoaa Klingen näkemyksiin, on keskustelussa paljon vahvemmilla kuin kadunmies, joka on tehnyt "vähän omaa tutkimusta".
Eli auktoriteettiin vetoaminen ei ole mikään argumentointivirhe paitsi ehkä joissakin hyvin rajatuissa tilanteissa.
EK, tuo ero "pehmeiden" ihmistieteiden ja "kovien" luonnontieteiden välille on pelkkä ad hoc, eräänlainen yritys väistää kritiikkiä ja arviointia sekä arvostelua.
Kaiken tieteenteon perustana ovat 1) objektiivisuus, 2) kriittisyys, 3) testattavuus, 4) autonomisuus ja 5) edistyvyys. Jos teoria ei täytä kyseisiä kriteerejä, se ei ole tiedettä.
Objektiivisuus tarkoittaa, että saadut tulokset ja julkistut tekstit ovat tutkijan persoonasta tai hänen attribuuteistaan (sukupuoli, äidinkieli, kansallisuus, kengännumero jne) riippumattomia. Eli että sama ilmiö saadaan esiin aina, kun koe tai havainto toistetaan samanlaisissa olosuhteissa ja samoilla parametreillä. Jos naistutkimus olisi tiedettä, sitä kykenisivät tekemään aivan yhtä hyvin miehet, naiset kuin hermafrodiititkin.
Kriittisyys tarkoittaa sitä, että tutkimustuloksista voidaan muodostaa niistä riippumattomia malleja ja erilaisista malleista voidaan valita se, mikä parhaimmin sovittaa tutkimustulokset todellisuuteen. Eli niin, että malli sovittaa teorian todellisuuteen, ei niin että malli tulkitsee todellisuutta teorian valossa.
Testattavuus tarkoittaa sitä, että tulokset voidaan falsifioida, eli asettaa lähtöparametrit toisiksi ja osoittaa, ettei eri lähtöparametreilla saada samoja tuloksia, ja että olettamukset voidaan kumota. Tämä sen vuoksi, ettei syntyisi kehäpäätelmiä, jotka ovat loogisia umpikujia. Teorian täytyy näyttää myös ne olosuhteet/välineet joilla teoria voidaan osoittaa vääräksi.
Autonomisuus tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ole esoteerisen (asialle vihkiytyneiden) oppihenkilöiden mystinen salaoppi ja toisaalta tutkimustulokset eivät riipu tutkijoiden suhteesta oppilaitokseen, yhteiskuntaansa eivätkä tieteen tulosten arviointiin saa ulkopuoliset ryhmät (kuten poliitikot tai feministit) saa vaikuttaa mielipiteillään eikä näkemyksillään.
Tieteen edistyvyys puolestaan tarkoittaa todellisuutta koskevan kokonaiskuvauksen urakan etenemistä. Tiedetään yhä enemmän ja virheellisiä käsityksiä oikaistaan. Eli tutkimustulokset ja teoriat mallintavat objektiivista todellisuutta koko ajan paremmin ja paremmin, ja virheelliset paradigmat hylätään tarvittaessa. Ei niin, että takerrutaan epätoivoisesti vanhoihin käsityksiin ja yritetään hylätä tulokset, jotka ovat paradigman kanssa ristiriidassa.
Olet aivan oikeassa siinä, että psykologian, yhteiskuntatieteen, historian, kirjallisuudentutkimuksen jne todellakin voi heittää roskiin. Ne eivät ole tiedettä (scientia) vaan oppeja (studia).
Kaksi keskenään ristiriitaista selitysmallia eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Tämä on peruslogiikkaa. Evoluutiopsykologia ja psykoanalyysi eivät ole eri näkökulmia, vaan kilpailevia teorioita. Ainakin toisen niistä on pakko olla väärä, ja empiirinen kokemus on osoittanut psykoanalyysin olevan väärä.
Mitä behaviorismiin tulee, niin ehdollistetut refleksit eivät ole pysyviä. Ne häviävät, ellei niitä jatkuvasti voimisteta.
Tomi:
Psykoanalyysi on kutakuinkin psykologian humanistisemman siiven pohja. Aivotutkimus on sitä fysiologista puolta, evoluutiopsykologia biologista.
Myöskään nykyaikainen aivotutkimus ei ole sitä mieltä, että kaiken psyykkisen toiminnan voisi paikantaa aivoihin. Torjunta ei siis "näy" aivokuvauksessa tai välittäjäaineissa tai jossakin.
Psykoanalyysi ei ole jonkin suppean ammattipiirin käsitys ihmisyydestä, vaan se on vaikuttanut olennaisesti koko länsimaiseen ihmiskäsitykseen: tärkeimpiä Freudin esillenostamia aiheita ovat:
- ihmisellä voi olla pyrkimyksiä, joista hän ei ole tietoinen
-seksuaalisuudella on merkitystä ihmisen elämään
-lapsuuden kokemukset vaikuttavat myöhempään elämään.
Nykyaikainen sosiaalityö ja kasvatustyö perustuvat myös psykoanalyyttiselle ihmiskäsitykselle.
SK, koska se ei täytä tieteen kriteereitä.
Joka kerralla kun sitä on yritetty soveltaa käytäntöön, tulos on ollut katastrofi.
Argumentum ad auctoritatem on yksi kaikkein triviaaleimpia argumentointivirheitä. Mistä me tiedämme, että auktoriteetti itsessään on oikeassa? Vain auktoriteetista riippumattomiiin paradigmoihin voidaan vedota, muttei milloinkaan auktoriteettiin itseensä.
SK, Marxia paljon parempi kapitalismin selittäjä on Thorstein Veblen. Sillä erolla, että Veblenin teoriat on todella hyväksytty taloustieteen paradigmoiksi, ja ne ovat falsifioitavissa. Marx taas on jäänyt varoittavaksi esimerkiksi pseudotieteestä.
Jos Ironmistressin oppeja sovellettaisiin käytäntöön, niin länsimainen sivistys menetettäisiin muutamassa vuosikymmenessä. Siispä Ironmistressin periaatteissa on oltava jotakin vikaa.
Tämäkin on ihan peruslogiikkaa.
SK, suattoop olla vuan suattoop olla olemattannii.
EK, kuten todettu: Freudin havainnot olivat oikeat, mutta ne johtopäätökset joita hän niistä teki sekä teoriat, jotka hän niistä muotoili, olivat väärät.
Mietitäänpä vaikka autismia. Sitä tutkittiin pitkään freudilaisen psykologian keinoin ja sen ansiosta syyllistettiin tuhansittain äitejä lastensa tilasta, ja aiheutettiin valtava määrä kärsimystä. Itse tilan tutkimus ei edennyt tippaakaan eikä autisteja kyetty hoitamaan.
Kun selvisi, että autismin takana on genetiikka, palaset alkoivat loksahdella paikalleen. Nyt asia ymmärrettiin, sille kyettiin tekemään jotain ja sitä kyettiin hoitamaan. Tiedämme biologian ansiosta autismista viimeisen kymmenen vuoden ajalta enemmän kuin sitä edeltävän sadan.
Kovat luonnontieteet 1 - pehmeät ihmistieteet 0.
Ironmistress:
Tieteenteon perusteiden suhteen olet aivan oikeassa. Psykoanalyysia onkin eniten kritisoitu juuri testaamisen vaikeudesta. Toisaalta testaaminen on psykoanalyysin tutkimuskohteen vuoksi mahdotonta. Ei voida luoda keinotekoista koeasetelmaa, jossa luodaan ihmisille neuroosi tai kompleksi, ei voida edes vertailla kahta ihmistä, koska ei ole kahta samanlaista ihmistä. Psykoanalyysi on myös aikojen kuluessa muokkaantunut: esimerkiksi Jung ja Lacan ovat luoneet oman uransa pohjautuen osittain Freudin teorioihin.
"Kaksi keskenään ristiriitaista selitysmallia eivät voi olla samanaikaisesti tosia."
Kyllä voivat. Tiedon suhteellisuus on ihmistieteiden perusta. Jos haluat varata käsitteen "tiede" pelkästään kyllä-ei -ajattelulle, kyse on käsitepelistä, ei ihmistieteiden huonommuudesta empiirisiin tieteisiin nähden.
"Tiedon suhteellisuus on ihmistieteiden perusta. Jos haluat varata käsitteen "tiede" pelkästään kyllä-ei -ajattelulle, kyse on käsitepelistä, ei ihmistieteiden huonommuudesta empiirisiin tieteisiin nähden."
Tuossa on kyse siitä, mitä tieteellä tarkoitetaan ja sitä kautta myös siitä, mitä tieteellisellä metodilla tarkoitetaan. Jos siihen sisällytetään ajatus todistettavissa olevien asioiden (tiedon) suhteellisuudesta, niin ollaan tilanteessa jossa tiede muuttuu pelkiksi näkökulmien pyörittelyksi vailla mahdollisuuksia näiden näkökulmien kriittiseen tarkasteluun ja sitä kautta juuri minkäänlaiseen todennettavissa olevaan edistykseen. Pelkkä näkökulmien esittäminen ja pyörittely ei ole edistystä, eivätkä ne ole missään tapauksessa itseisarvo. Tieteessä niillä voi olla vain ja ainoastaan välinearvoa. Tämä toki lyö korville monia humanisteja joille tärkein asia maailmassa on kaivella mahdollisimman paljon erilaisia näkökulmia ja kilpailua tuntuu olevan lähinnä siitä kuka pystyy a) esittämään ja b) rationalisoimaan muita hullumman näkökulman. Kari Suomalaisella oli aikanaan aika osuva pilapiirros näistä, muistaakseni viittasi Tampereen yliopiston historian laitokseen jossa asiat hänen mielestään käännettiin nurinpäin... :)
Tyypillistä näille suhteellisen relativistisille sananpyörittely-tieteille on, että ne eivät omista lähtökohdistaan pysty selvittämään koskettaako joku niiden teoria missään kohdin todellisuutta.
Hyvä esimerkki näistä on IMmän mainitsema psykoanalyysin suhde autismiin. Itselle tutumpi lähipiiristä skitsofrenia. Lähiperhe hajosi tuhoisiin psykoanalyyttisiin syyttelyihin siitä, kenen syytä oli lapsen skitsofreniaan sairastuminen.
Luonnontieteet sitten kertovat humanisteille, oliko joku heidän teoriansa tosi vai ei ("hiukan" kärjistän, myönnän ;D)
Lopuksi tieteelliset perustelut:
If one examines socialism, one is faced with a choice: either reject Foucaultist power relations or conclude that expression is a product of communication. Therefore, if socialism holds, the works of Spelling are postmodern. Lyotard uses the term ‘subcapitalist capitalism’ to denote the role of the reader as writer.
“Class is fundamentally a legal fiction,” says Bataille. But Foucault’s model of socialism holds that art is meaningless, given that textual narrative is invalid. The subject is contextualised into a socialism that includes consciousness as a paradox.
Therefore, Baudrillard uses the term ‘subcapitalist capitalism’ to denote the paradigm, and subsequent defining characteristic, of neopatriarchial culture. Derrida’s critique of the textual paradigm of consensus suggests that narrativity may be used to oppress minorities.
But Sartre promotes the use of posttextual cultural theory to analyse sexual identity. Lacan uses the term ‘subcapitalist capitalism’ to denote the bridge between sexuality and sexual identity.
Therefore, Brophy[1] holds that we have to choose between Derridaist reading and the precapitalist paradigm of narrative. The subject is interpolated into a socialism that includes culture as a totality.
http://www.elsewhere.org/pomo/
Ironmistress:
Tieteenteon perusteiden suhteen olet aivan oikeassa. Psykoanalyysia onkin eniten kritisoitu juuri testaamisen vaikeudesta.
Kaksi muuta vaikeutta ovat falsifioutuvuus ja kriittisyys. Psykoanalyysi ei kertakaikkiaan kykene selittämään asioita omista lähtökohdistaan eikä myöskään kykene ennustamaan asioita omista premisseistään. Evoluutiopsykologia kykenee.
Toisaalta testaaminen on psykoanalyysin tutkimuskohteen vuoksi mahdotonta. Ei voida luoda keinotekoista koeasetelmaa, jossa luodaan ihmisille neuroosi tai kompleksi, ei voida edes vertailla kahta ihmistä, koska ei ole kahta samanlaista ihmistä.
Jos teoriat pitäisivät paikkaansa, samoista lähtökohdista pitäisi tulla samanlaisia tuloksia tai niiden tulisi ainakin olla ennustettavissa. Mitä heikommin on kyse ennustettavuudesta, sitä vähemmän myös kyse on tieteestä.
Tässä on myös psykohistorian ongelma. Ne havainnot, mitä esimerkiksi Lloyd deMause ja Juha Siltala tekevät, ovat aivan oikeita, mutta heidän selitysmallinsa eivät. Havaintoja voidaan tutkia myös evoluutiopsykologian keinoin. Jostakin syystä psykohistorian johtopäätökset ovat oikeat, vaikka tulkinnat eivät ole.
Psykoanalyysi on myös aikojen kuluessa muokkaantunut: esimerkiksi Jung ja Lacan ovat luoneet oman uransa pohjautuen osittain Freudin teorioihin.
Psykoanalyysi muuttui Jungin käsissä syvyyspsykologiaksi, joka on paljon vahvemmalla perustalla.
"Kaksi keskenään ristiriitaista selitysmallia eivät voi olla samanaikaisesti tosia."
Kyllä voivat. Tiedon suhteellisuus on ihmistieteiden perusta.
Eivät voi olla, sillä se on vastoin logiikan peruslakeja. Tämän osoitti aikoinaan jo Aristoteles 2400 v sitten.
Tieto ei voi olla suhteellista, ts. subjektista riippuvaa, sillä tällöin kyse ei ole tiedosta lainkaan vaan mielipiteistä. Tiedon määritelmä on "sitovasti perusteltu, todeksi osoitettu olettamus". Jo tämä sulkee pois tiedon suhteellisuuden.
Toki tieto voi olla epäselvää joka johtuu siitä, ettei teoriapohja tai malli ole valmis tai se on puutteellinen. Tästä esimerkkinä on vaikkapa atomimalli ja atomiteorian kehitys. Mutta sitä, mikä on kerran osoitettu oikeaksi, ei voida enää koskaan osoittaa vääräksi. Einsteinin mekaniikka ei kumonnut Newtonin mekaniikkaa: se vain täsmensi sitä, erikoistapaukseksi silloin, kun nopeudet ovat paljon valon nopeutta alhaisempia.
Jos haluat varata käsitteen "tiede" pelkästään kyllä-ei -ajattelulle, kyse on käsitepelistä, ei ihmistieteiden huonommuudesta empiirisiin tieteisiin nähden.
Kuten todettu, ihmistieteet eivät ole tieteitä. Ne ovat oppeja.
Niihin tulee suhtautua kuten oppeihin, ideologioihin, ismeihin ja uskontoihin yleensä, mutta tieteen nimeä ne eivät ansaitse. Se voidaan varata vain nille järjestelmille, jotka täyttävät nuo edellämainitut viisi ehtoa.
Kuten HooFoo totesi, viime kädessä luonnontieteilijät lopulta kertovat ihmistieteilijöille, miten asiat todellisuudessa ovat.
RM, eivätkö historia, arkeologia ja kielitiede ole tieteitä?
Ja miksi eivät?
Freudin havainnotkaan eivät olleet oikeita. Hänen potilaskertomuksensa ovat osittain hänen kuvitelmiaan.
Ruukinmatruunan tekstit ovat usein hyvin kyynisiä, pessimistisiä ja kylmiä. Se johtuu hänen biologisesta ihmiskuvastaan.
Johtuuko tästä nurja suhtautumisesi ateismiin? Ateismin pohjallahan on usein tieteellinen maailmankuva, joka saa ainakin biologiselta ihmisosaltaan sinut tuntemaan kyynisiä, pessimistisiä ja kylmiä tunteita. Projisoitko tämän asenteen ateisteihin? ;D
Minun ateistiseen, biologiseen ihmiskuvaani kuuluu myös sosiaalisuus, myötätunto, rakkaus, lapsista huolehtiminen etc. Mutta kaikki ei aina mene kuin Strömsöössä (haa! saimpas ympättyä sen tänne...sufffeeerrRRR!!), sellasta se vaan on, ihmisen luonto kaikkinensa. Pelkkää hyvää ei ola saatavilla sinänsä, vaan valuvirheet tulee kaupan päälle.
Siksi elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten suuri suomalainen filosofi on asian sattuvasti maininnut.
Ei siksi, että se olisi täydellistä, vaan koska se on kuin demokratia: vähiten huono vaihtoehto.
No joo, menipä taas korkeelle....unohtakaa koko juttu...(en kuitenkaan poista tätä, koska olen kai? dekonstruktiivinen oidipiaalinen narsisti.:)lisää taantumuksellisia postkapitalistisia rappiohymiöitä kiusaksenne :):):):):)
Jottei menisi ihan ihan ihmistieteiden mollaamiseksi, niin puolustan mitä puolustettavissa on, koska juuriltani olen sosiologi. (parin vuoden syrjähyppy, jäi jostain syystä kesken)
Ihmistieteet on ehkä kuin alkemia: esi-isä. Alkemia on kemian esi-isä. Se meni näin:
Ilmiöitä+havaintoja+(järjettömiä alkemistisia teorioita)->...kulttuurievoluutiota...->kemia tieteenä.
Ihmistieteet havaitsee ilmiöitä ja hankalasti selitettävistä asioista ja yrittää selittää niitä ilman teoreettista pohjaa, vrt. alkemia. Tästä syntyy järjetön määrä järjettömiä ja ehkä yksi järjellinen alkuteoria, ja SIITÄ SE LÄHTEE!!!!
Tsemppiä, kyllä se siitä....:D
Rasismin pelko voi johtaa tähän: http://www.telegraph.co.uk/comment/columnists/allison-pearson/9254651/Asian-sex-gang-young-girls-betrayed-by-our-fear-of-racism.html
Luin Elinan alkuperäisen tekstin, ja siinä RM oli käyttänyt täsmälleen samaa tekstiä ja kääntänyt vain käsitteet päälaelleen. Ja siitäkös Elina veti herneen nenään!
Mainio veto, ja osoitti kuinka hataralla pohjalla psykoanalyysi todellisuudessa on.
Ohessa psykoanalyysi sitten J.R.R. Tolkienin Hobitista. Enjoy!
RM, kysymys miksi et ole mässäilyt sillä, että tässä taannoin han-suomalainen maata viljelevä isä kunniamurhasi perheen kolme tytärtä.
Koska hän ei kunniamurhannut.
Kunniamurhat ovat täysin tuntemattomia thar-kulttuurien ulkopuolella. Sensijaan Pomarkun tapaus on luokiteltavissa japanilaisittain luokkaan ikka-muri shindzú eli laajennettu itsemurha, jossa toinen vanhemmista vie mukanaan omat lapsensa.
Kyseessä oli siis pikemminkin japanilaismallinen kuin islamilaismallinen tragedia.
RM, luultavasti kyse oli kunniamurhasta.
Luulen teon motiivin olleen mustasukkaisuus.
Taloudellisia vaikeuksia perheellä ei ollut, eikä miestä kuvattu masentuneeksi.
Ei ollut. Tapauksessa ei ollut mitään kunniamurhan piirteitä.
Ihan oikeasti: älä käytä sellaisia sanoja, joiden merkitystä et ymmärrä ja joiden konsepteja et tunne.
Jos häpeän ja mustasukkaisuuden tunteet ajavat suomalaisen tekemään väkivaltaa, et pidä sitä kunniaväkivaltana.
Mutta, jos muslimit tekevät samoin, niin pidät sitä kunniaväkivaltana ja mässäilet sillä.
Suuressa osassa kaikista henkirikoksista motiivina on häpeä ja kunnianloukkaukset.
Erityisesti perhemurhissa tilanne on tämä.
Häpeän ja mustasukkaisuuden tunteet ajavat tekemään mustasukkaisuusmurhia. Ne eivät aja tekemään kunniamurhia.
Suomalaiset ja muslimit tekevät mustasukkaisuusmurhia, mutta ainoastaan muslimit tekevät kunniamurhia. Miksi, se jää sinun pohdittavaksesi.
Ohessa johdatus aiheeseen ja tässä jatkoa.
Tomi,
Perhesurmat johtuvat sukupuolten välisestä "tasa-arvosta", ts. naisten reaalis-yhteiskunnallisesta vallasta miehiin nähden. Jossain vaiheessa kiehuu yli. Yhteiskunnallisen ideologian ja luontaisten reiluuden yms. tunteiden välillä on sovittamaton ristiriita.
Maassa jossa naisia ei saa lyödä, on heidät lopulta ammuttava. [Tämä ei ole normatiivinen kannanotto, vaan pelkkä havainto.]
Naisten seksuaalisessa vallassa (NSV) ei sinänsä ole mitään luonnollista [kuten ei kapitalismissakaan] eli ei pidä vain Laasasen tavoin tarkastella ilmiöitä joissa NSV tuottaa etuja naisille, vaan myös sitä kuinka NSV tuotetaan yhteiskunnallis-ideologisesti.
Mikäli seurattaisiin aidosti kristillisiä arvoja, NSV katoaisi nykyisessä mielessä kokonaan.
Mutta kilpailu naisista on samalla myös kapitalismin polttomoottori, huorat ovat yhtä tärkeitä kapitalismille kuin paska kärpäsille.
SK, jäitä hattuun! Kielenkäyttösi on sellaista, että siitä tulee huomautus.
Eli hiukan siistimpää kieltä, pliiz.
Anonymous: "Jos siihen sisällytetään ajatus todistettavissa olevien asioiden (tiedon) suhteellisuudesta, niin ollaan tilanteessa jossa tiede muuttuu pelkiksi näkökulmien pyörittelyksi vailla mahdollisuuksia näiden näkökulmien kriittiseen tarkasteluun ja sitä kautta juuri minkäänlaiseen todennettavissa olevaan edistykseen."
Tämä on "kovien" tieteiden näkökulma. Humanistisissa tieteissä taas usein ajatellaan, että kovat tieteet ovat "alempia" tieteitä, koska niissä ihmiset kuvittelevat olevansa objektiivisia, koska pohjaavat päätelmänsä empiriaan. (esim. kävelenpä miten pitkälle tahansa, maa on litteä ja siinä on siellä täällä korkeampia kohtia. Koko maailma on siis litteä.) Kovissa tieteissä tiedon ajatellaan tarkentuvan ajan mittaan, vaikka osittain siinäkin on kyse ihmisen subjektiivisuudesta. Tosin humanististen tieteiden teorioissa harhaudutaan myös usein objektiivisuus-harhaan: aikakausia käsitellessä analyysit esittävät usein, että romantiikka tai realismi on jotenkin alempi ajatusmalli, ja nykyinen postmoderni ajatusmalli ihmisyydestä on kaikista paras.
Omia vahvuusalueitani ovat psykologian lisäksi kirjallisuus, tietotekniikka sekä matematiikka. Siksi minun on vaikea nähdä kovia ja pehmeitä tieteitä toisensa poissulkevina ajatusmalleina, vaan minusta ne ovat näkökulmaeroja: toiset kävelevät päiväntasaajaa kohti, toiset siitä poispäin.
Anonymous: "Luin Elinan alkuperäisen tekstin, ja siinä RM oli käyttänyt täsmälleen samaa tekstiä ja kääntänyt vain käsitteet päälaelleen."
Teksti oli sama mutta käsitteiden asiayhteys väärä, ensimmäisessä kommentissani olen oikaissut virheet. Mistä tahansa psykoanalyysia käsittelevästä kirjasta löytyy pohja väitteilleni. Ottakaa huomioon, että minä olen opiskellut psykoanalyysia. Ironmistressin teksti on vähän sama kuin jos joku kirjoittaisi tekstin kemian alalta jonka minä yrittäisin tehdä tyhjäksi sen omin käsittein vaikken tajuaisi yhtään mitään koko tekstistä.
Saan näköjään täällä yhtä närkästyneen vastaanoton kuin yritettyäni puolustaa kirjallisuudentutkijoille kovia tieteitä...
Elina Keränen: - - (1) erilaiset kulttuurit voivat elää rinnakkain (2) eikä ole olemassa mitään joko-tai vastakkainasettelua. (3) "Elä ja anna toistenkin elää."
1. Eivätkä voi, jos ne eivät ole keskenään riittävän samanlaisia.
2. Onpas. Lue vaikka viimeisin blogipostaus.
3. Entäs jos rinnakkaiskulttuurisi sanookin "Elä ja alista kaikki muut"?
Sammalkieli: "-- huorat ovat yhtä tärkeitä kapitalismille kuin paska kärpäsille."
Ja hyödylliset idiootit kommunismille ;)
Taru Aaltonen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hy%C3%B6dyllinen_idiootti
Tämä on "kovien" tieteiden näkökulma. Humanistisissa tieteissä taas usein ajatellaan, että kovat tieteet ovat "alempia" tieteitä, koska niissä ihmiset kuvittelevat olevansa objektiivisia, koska pohjaavat päätelmänsä empiriaan.
Tämä on harhakuvitelma. Kovissa tieteissä nojataan tieteelliseen metodiin, josta empiria on vain yksi osa. Pelkkään empiriaan nojaaminen johtaa juuri mainitsemasi kaltaisiin ongelmiin. Tuo empiirinen havainto ei kykene selittämään, miksi aavalla merellä kohtitulevasta laivasta näkyvät mastot ja savupiippu ensin :-)
Kovissa tieteissä tiedon ajatellaan tarkentuvan ajan mittaan, vaikka osittain siinäkin on kyse ihmisen subjektiivisuudesta.
Niinhän se tarkentuukin, ja mikä on kerran todistettu matemaattisesti oikeaksi, on mahdotonta enää todistaa vääräksi. Ihmisen subjektiivisuudella ei ole juurikaan merkitystä.
Omia vahvuusalueitani ovat psykologian lisäksi kirjallisuus, tietotekniikka sekä matematiikka. Siksi minun on vaikea nähdä kovia ja pehmeitä tieteitä toisensa poissulkevina ajatusmalleina, vaan minusta ne ovat näkökulmaeroja: toiset kävelevät päiväntasaajaa kohti, toiset siitä poispäin.
Edelleenkään kaksi keskenään ristiriitaista selitysmallia eivät voi yhtäaikaisesti olla tosia. Jommankumman tai molempien täytyy olla virheellinen.
Teksti oli sama mutta käsitteiden asiayhteys väärä, ensimmäisessä kommentissani olen oikaissut virheet.
Tietotekniikan osaajana tiedät termin GIGO eli "garbage in, garbage out". Kun jo peruslähtökohdat (oidipus-kompleksi) ovat virheelliset, on aivan yhdentekevää, mitkä ovat syöttöparametrit. Lopputulos on joka tapauksessa tällöin hölynpölyä.
Edvard Westermarck osoitti hyvin sitovasti, miksi koko oidipus-kompleksin käsite on stiiknafuuliaa. Sensijaan käänteinen pitää paikkaansa: lapset näkevät sekä vanhempansa että sisaruksensa seksuaalisesti epähaluttavina ja tämä on osoitettu empiirisesti paikkaansapitäväksi. Tästä syystä myös isä on todellisuudessa vain aniharvoin lasten hyväksikäyttäjä: sensijaan isäpuolet ovat hyvin vaarallisia tässä suhteessa - heille ei kehity Westermarck-efektiä.
Tässä on juuri kyse tuosta GIGO:sta. On aivan samaa, koskeeko syöte yksilöitä vaiko joukkoja; lopputulos on aina aivan samanlaista hölynpölyä.
Mistä tahansa psykoanalyysia käsittelevästä kirjasta löytyy pohja väitteilleni. Ottakaa huomioon, että minä olen opiskellut psykoanalyysia.
Ruukinamtruunakin on opiskellut astrologiaa. Sillä erolla, että astrologiasta tiedetään että se on hölynpölyä. Horoskooppien laskeminen on raa'an tarkkaa matematiikkaa, mutta se ei muuta pölypalloja taivaalla jumaliksi ja jumalattariksi. Horoskooppien laskemisesta oli sentään apua avomerilaivuritutkinnon suorittamisessa.
Ironmistressin teksti on vähän sama kuin jos joku kirjoittaisi tekstin kemian alalta jonka minä yrittäisin tehdä tyhjäksi sen omin käsittein vaikken tajuaisi yhtään mitään koko tekstistä.
Sillä erolla, että kemian käsitteillä on substanssisisältö, ts. ne vastaavat jotain luonnon ilmiötä, joka on havaittavissa ja verifioitavissa. Psykoanalyysin käsitteillä ei tällaista substanssisisältöä ole - ne ovat vain olemassa auktoriteetin sanelemina konstruktioina.
Kovia tieteitä on mahdotonta feikata. Ihmistieteissä sensijaan Sokalin jäynän kaltainen temppu onnistuu mainiosti.
Sitten kommentti itse kommenttiin:
Kirjoitat, että monikulttuurisuus vie ihmisiltä (tarkoitat suomalaisia?) oikeuden ylläpitää omaa kulttuuriaan ja omaa arvomaailmaansa.
Näin todellakin on. Esimerkiksi kouluissa ei enää saa juhlia joulujuhlaa tai laulaa Suvivirttä tai osoittaa muita perinteikkäitä suomalaisuutta heijastavia muotoja. Joissakin maissa, kuten Ruotsissa, kansallisten tunnusten, kuten lipun, kantaminen katsotaan kansalliskiihkon ja rasismin osoitukseksi.
Oletat siis, että "meitä" vaaditaan sopeutumaan "heidän" arvoihinsa.
Tähän mennessä monikulttuurisuus on aina merkinnyt juuri tätä. Suomalaisten täytyy aina tehdä myönnytyksiä ja luopua omista arvoistaan ja kulttuurikäsitteistään, ja tulokkaille annetaan kaikenlaisia etuoikeuksia. Repressiivinen toleranssi, ikävä kyllä.
Tällaista väitettä eivät esitä ketkään muut kuin ne jotka vastustavat maahanmuuttoa tunneperäisillä argumenteilla, eli he rationalisoivat tunteensa hyväksytyiksi.
Ikävä kyllä kokemus sanoo toisin. Joka kerralla on käynyt juuri näin. Argumentit eivät ole suinkaan tunnepohjaisia, vaan empiirisiä.
Ruukinmatruunalle rakas ihminen (han-suomalainen nainen) on toiminut Vihreissä. Hänen mennessään tekemään vaalityötä maahanmuuttajien asuttamalle alueelle, hän sai niskaansa solvauksia ja vihamielistä suhtautumista, ja muuan 10-vuotias maahanmuuttajapoika totesi: "Jos vielä näytät naamaas täällä, me tapetaan sut". Mistä 10-vuotias lapsi oppii tuollaisia asenteita jollei kotoaan?
Monikulttuurisuus on kuin akvaario: toimii mainiosti, kunhan yksikään kaloista ei ole hauki. Jos akvaarioon pääsee yksikin hauki, tulokset ovat todella tuhoisia.
Maahanmuuttomyönteisyys ei ole "kapinaa omaa kulttuuria vastaan"
Tähän mennessä se on ollut juuri sitä. Jotta vieraita kulttuureja voidaan ylistää, pitää bashata ja halveerata omaa. Pitää liata oma pesä, jotta vieras näyttäisi paremmalta.
vaan monikulttuurisuuden hyväksymistä, erilaiset kulttuurit voivat elää rinnakkain
Eivät voi, jolleivät ne jaa samaa arvomaailmaa.
Kristillinen ja buddhalainen kulttuuri voivat elää rinnakkain, koska niillä on sama arvomaailma. Sensijaan kristillinen ja islamilainen tulevat toimeen huonosti keskenään, ja buddhalaisen ja islamilaisen välillä on lähes joka paikassa sotatila, koska niiden arvomaailmat poikkeavat niin rajusti toisistaan.
Kaikkein huonoimmin sopivat yhteen ateistinen ja islamilainen kulttuuri. Ne sopivat yhteen suunnilleen yhtä hyvin kuin nitraushappo ja glyseroli.
eikä ole olemassa mitään joko-tai vastakkainasettelua. "Elä ja anna toistenkin elää."
Entäpä, jos jompikumpi kulttuuri ei halua antaa toisen elää, vaan haluaa tuhota sen, assimiloida sen itseensä tai ajaa sen pois reviiriltään?
Muista se akvaariovertaus. Toimii mainiosti, kunhan yksikään kaloista ei ole hauki.
Useimmiten väitteesi pätee juuri päinvastoin: jotkut haluavat viedä toiskulttuurisilta oikeuden ylläpitää omaa kulttuuriaan.
Jos toiskulttuuristen kulttuuri on arvomaailmaltaan vihamielinen omaan nähden, niin silloin viime kädessä fyysinen väkivalta ratkaisee, mitä arvomaailmaa ja kulttuuria noudatetaan.
"koska yksi valkoihoinen heteromies hakkaa ja pahoinpitelee naisia, niin kaikki hakkaavat ja pahoinpitelevät" Tämä on tyypillinen epäpätevä vasta-argumentti aina kun joku kritisoi ajatusta koska yksi muslimi raiskaa niin kaikki raiskaavat.
Tähän mennessä muslimien tekemät rötökset on pyritty vaikenemaan visusti ja painamaan villaisella. Kuitenkin muslimit raiskaavat ja pahoinpitelevät noin 40 kertaa useammin kuin kantaväestö, ja liki 200 kertaa useammin kuin Kaakkois-Aasian buddhalaisen väestön edustajat. Kylmät tilastot kertovat karua kieltään.
Kaikessa on kyse todennäköisyyksistä. On paljon todennäköisempää, että muslimi on raiskaaja ja pahoinpitelijä, kuin vaikkapa vietnamilainen. Ja muistanet, että mistä termi "han-suomalainen" tulee: raiskaavat-han suomalaisetkin. Joka paikassa monikulttuuri-ihqttajat argumentoivat juuri että "kyllähän suomalaisetkin" ja että "suomalaiset ovatkin aivan erityisen väkivaltaista ja kylmäkiskoista kansaa".
Ruukinmatruuna myöntää pelkäävänsä, jos kadulla tulee vastaan isompi joukko muslimimaahanmuuttajia. Se ei ole vainoharhaisuutta, vaan tervettä epäluuloa.
Kappale "Monikulttuurisuudessa on pohjimmiltaan kyse isäkapinasta ja oidipuskompleksia..." on pelkkää vilkasta mielikuvitusta eikä pohjaudu yhtään mihinkään.
Garbage in, garbage out. Koska koko oidipuskompleksin käsite on virheellinen (ja Westermarck-efekti, joka on vastakkainen ilmiö oidipuskompleksille, on todellinen), on aivan samantekevää, mitä syötteeksi annetaan - tulos on väistämättä hölynpölyä.
Oidipuskompleksia ei olla sovellettu joukkopsykologiaan missään yhteydessä.
Sillä ei ole GIGO:n kannalta merkitystä.
Isäkapinaa on sovellettu mm. teoriassa "kantalaumasta", jossa heimon muut jäsenet surmaavat alfauroksen, jolloin totemismi perustuu syyllisyyden ja kapinan vuorovaikutukseen (toteemieläin edustaa alfaurosta, kyseistä eläintä ei saa vahingoittaa eikä surmata muulloin kuin surmaamisriitissä, joka edustaa kapinavaihetta).
Se on silti käyttökelpoinen käsite - keppihevoseksi.
Libido (kun viittasit seksuaalisuusteoriaan) käsitetään joukkopsykologiassa siten, että joukon jäseniä yhdistää yksi yhteinen johtaja, esim. Kristus, Muhammed, Krisna, Jahve. Teoriaa ei olla sovellettu siten, että johtajaa edustaisi kasvoton aate, kansa, kulttuuri, arvomaailma.
On aivan yhdentekevää, elähdyttääkö joukkoja fyysinen henkilö vaiko aate. Joskus aikoinaan sotilaat heitettiin kuolemaan "kuninkaan puolesta". Nykyään heidät heitetään kuolemaan aatteen puolesta - "isänmaan", "vapauden", "sosialismin", "demokratian" ja milloin minkäkin. Abstraktiot ovat korvanneet isähahmoina fyysiset henkilöt.
Minun tekstini käsittelee oikeita psykoanalyysin teorioita.
Jos teoriat ovat jo sellaisenaan virheellisiä, niin on aivan samantekevää, mitä annetaan syötteenä - tulokset ovat joka tapauksessa virheellisiä.
RM:"Niinhän se tarkentuukin, ja mikä on kerran todistettu matemaattisesti oikeaksi, on mahdotonta enää todistaa vääräksi. Ihmisen subjektiivisuudella ei ole juurikaan merkitystä."
Luonnotieteissa ei varsinaisesti todisteta matemaattisesti mitaan. Todistaminen kuuluu matematiikkaan.
Tosin matemaattisessa fysiikassa on lauseita, mutta se onkin matematiikan osa-alue.
"Entäpä, jos jompikumpi kulttuuri ei halua antaa toisen elää, vaan haluaa tuhota sen, assimiloida sen itseensä tai ajaa sen pois reviiriltään?"
Äläs nyt, RM. Tuo skenaario yksinkertaisesti ei mahdu mokuttajien aivoihin. He eivät osaa kuvitellakaan, että maahanmuuttajat suhtautuisivat ylimielisesti tai vihamielisesti kantaväestöön. Heidän mielikuvissaan ihmiset ovat ihania, linnut laulavat, aurinko paistaa ja kaikki ovat suvaitsevaisia toisiaan kohtaan. Minkään muun kuvitteleminen on heille yksinkertaisesti mahdottomuus.
"Tämä on "kovien" tieteiden näkökulma. Humanistisissa tieteissä taas usein ajatellaan, että kovat tieteet ovat "alempia" tieteitä, koska niissä ihmiset kuvittelevat olevansa objektiivisia, koska pohjaavat päätelmänsä empiriaan. (esim. kävelenpä miten pitkälle tahansa, maa on litteä ja siinä on siellä täällä korkeampia kohtia. Koko maailma on siis litteä.) Kovissa tieteissä tiedon ajatellaan tarkentuvan ajan mittaan, vaikka osittain siinäkin on kyse ihmisen subjektiivisuudesta. Tosin humanististen tieteiden teorioissa harhaudutaan myös usein objektiivisuus-harhaan: aikakausia käsitellessä analyysit esittävät usein, että romantiikka tai realismi on jotenkin alempi ajatusmalli, ja nykyinen postmoderni ajatusmalli ihmisyydestä on kaikista paras."
Kova tiede ei uskottele tekijöidensä olevan objektiivista, mutta se pyrkii metodeillaan minimoimaan subjektiivisten ja todistamattomien väittämien vaikutuksen todistusaineiston tulkinnassa ja teorioissa. Tällä tavoin oletetaan tiedon jalostuvan ja tarkentuvan sitä mukaa kun empiiristä tietoa tarkastellaan ja teorioita testataan, tavoitteena saavuttaa mahdollisimman tarkka kuva meitä ympäröivästä todellisuudesta. Siihen ei ole mahdollista päästä jos oletetaan kaiken tiedon olevan suhteellista (eli periaatteessa kielletään minkään objektiivisen todellisuuden olemassaolo).
Humanistisessa lähestymistavassa millään tuollaisella ei ole mitään arvoa, on vain "näkökulmia" joista tosin toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Siinä on aivan liian paljon aatteellisia, kulttuurisia ja tekijöidensä omia mielitekoja värittämässä teorioita ja myös "tieteen" tekoa. Tuo sama tarkoitushakuisuus näkyy itseasiassa myös omassa "pyskoanalyysissäsi", samoin väittämissäsi mitkä on hyvin helppo osoittaa paikkansapitämättömiksi a) historian ja b) monien nykyaikaisten esimerkkien avulla (ei tarvitse mennä juuri Malmöa, Ranskaa ja Britanniaa kauemmas...). Tästä syystä en pidä humanistisista "tieteistä" - ne perustuvat liian usein toiveajatteluun ja niitä vaaleanpunaisia unelmia sitten puolustetaan henkeen ja vereen kaikista käytännön ongelmista välittämättä.
Mielenkiintoisia näkökulmia. Vielä paria asiaa minun täytyisi kommentoida, mutta palaan asiaan maanantaina. (En pääse viikonloppuna nettiin ja nyt en ehdi kommentoida.)
Uskottavampi selitys "han-suomalainen"-ilmaisulle on kuitenkin han-kiinalainen, joka tarkoittaa Kiinan valtaväestöä.
Lainaus Ironmaidin tekstistä: "Aggressiivisuudella ei tarkoiteta fyysistä tekoa tai halua siihen, vaan alitajuista pyrkimystä vahingoittaa yksilöä tai yhteisöä suorasti tai epäsuorasti, verbaalisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti." Mielyttävää löytyy aggressiivisuudelle jokin määritelmä, kun sanaa yleensä käytetään kovin löysästi. Aggeressiivisuus-termillä tuntuu olevan kolme eri merkistystä. Tuo yllä mainittu on psykologian käyttämä. Biologiassa, kun sanotaan leijonan olevan aggressiivinen eläin, niin se ei tarkoita, että se vihaisia saaliseläimiä. Eläin voi olla aggressiivinen myös peloissaan. Biologinen aggressiivisuus on siis lähinnä kykyä siirtää elimistö hyökkäys- tai puolustusvalmiuteen lisäämällä adrenaliinin eritystä. Kolmas merkitys aggressiivisuudelle tulee myyntimiesslangista. Siinäkään ei aggressiivinen myyntimies kuitenkaan vihaa asiakkaittaan vaan on lähinnä yli-innokas. Ihminen pystyy suggestiolla, esimerkiksi vihalla, saamaan adrenaaliinin erityksen nousemaan. Tämä voi olla pohja psykologiassa aggressiivisuustermin käyttämiseen. Minä käyttäisin ennemmin tuota viha-sanaa ja jättäisin aggressiivisuudella vain sen biologisen merkityksen.
Psykiatrina totean lyhyesti, että ei Freudin teorioita kukaan enää vakavasti ota.
"Tästä projisoinnista, "Mutta tappavat-han suomalaisetkin", josta on väännetty irvokas termi "han-suomalainen"."
Eiköhän se ihan Kiinan väestöstä valtaosan muodostavasta han-kansasta tule.
Westermarck-ilmiö on aivan todellinen. Toistan kuitenkin, että oidipuskompleksin ei ole koskaan missään vaiheessa väitetty olevan tietoisella tasolla, vaan alitajuntaisella, vähän samaan tyyliin kuin hämähäkkipelolla on geneettinen perusta, vaikka nykyään olisi tarkoituksenmukaisempaa pelätä esimerkiksi autoja. Westermarck-efekti ei ole vastakkainen ilmiö oidipuskompleksille.
Luonnontieteet ovat mekaanisia tieteitä. Siksi niissä tulee perustella väitteet matemaattisen tarkasti ja mekaanisesti. Sen sijaan ihmistieteet käsittelevät abstrakteja aiheita ja laajoja kokonaisuuksia. Ihminen ei toimi mekaanisesti. Esimerkiksi lauseet "jos kohtelet ihmistä väkivaltaisesti, hänestä tulee väkivaltainen", "jos lapsi on kasvanut empaattisessa perheessä, hänestä tulee empaattinen" eivät toimi. Ihmisen toiminnalle ei voi asettaa "lähtöparametreja" jotka johtavat ihmisestä riippumatta samoihin tuloksiin. Siksi psykologian käytännön sovellukset ovat lähes aina yksilöpsykologiaa, ja yleistetyt teoriat toimivat tiedostamattomalla tasolla, ikäänkuin metaforisesti.
"Esimerkiksi kouluissa ei enää saa juhlia joulujuhlaa tai laulaa Suvivirttä tai osoittaa muita perinteikkäitä suomalaisuutta heijastavia muotoja."
Muuten hyvä argumentti, mutta ei vain satu olemaan totta.
"Suomalaisten täytyy aina tehdä myönnytyksiä ja luopua omista arvoistaan ja kulttuurikäsitteistään, ja tulokkaille annetaan kaikenlaisia etuoikeuksia."
Kuten? Mistä arvoista ja käsitteistä on jouduttu luopumaan, mitä etuoikeuksia on annettu ja kenelle? Positiivinen diskriminaatio ei varsinaisesti ole etuoikeuksien antamista (toki tässäkään ei kannata liiotella), vaan samanlaisten mahdollisuuksien antamista. Esimerkiksi "musliminaisten uimavuoro", kun nousi se säälittävä kohu siitä että suunnilleen kerran viikossa järjestettäisiin heille mahdollisuus uimiseen. Sitten parin kuukauden päästä saman henkilöt toitottivat että naisten alastonvuorojen vähentäminen on syrjimistä.
"Jotta vieraita kulttuureja voidaan ylistää, pitää bashata ja halveerata omaa. Pitää liata oma pesä, jotta vieras näyttäisi paremmalta."
Suomalaisten itsetunto-ongelmat eivät ole mitään uutta, siitä on vain syytetty milloin ketäkin. Ruotsalaisia, suomenruotsalaisia, venäläisiä, valkoiset punaisia ja punaiset valkoisia. Myös useat ulkomaalaiset tuttavani ihmettelevät, miksi suomalaiset eivät ole ylpeitä kulttuuristaan.
"Eivät voi, jolleivät ne jaa samaa arvomaailmaa."
Tästä olen aivan eri mieltä. Minulla ei ole sama arvomaailma helluntalaisten kavereitteni tai ateisti- tai muslimikavereitteni kanssa, mutta tulemme vallan mainiosti toimeen keskenämme. Voimme keskustella maailmankatsomuksistamme, mutta en vaadi heitä mukautumaan minun tapoihin eivätkä he vaadi vastaavaa minulta. Jos jonkun kaverini arvomaailmaan kuuluisi se, että hän syö lounaaksi pari vauvaa tai jotain vastaavaa, tekisin tietenkin rikosilmoituksen. Asian ydin on siinä, että on harvoja sellaisia kulttuureja tai uskontoja, joiden arvomaailma olisi rikos yleisesti hyväksyttyjä ihmisoikeuksia vastaan. Muslimien sharian on katsottu olevan ihmisoikeuksien vastainen, mutta kuka noudattaa shariaa? Fundamentalistimuslimit ovat harvassa. Vertailukohdaksi raamattu: siinäkin kehotetaan kivittämään aviorikoksen tehnyt nainen. Valtioiden pitäminen aisoissa on ihmisoikeustuomioistuimen asia, ei maahamuuttokysymys.
"Entäpä, jos jompikumpi kulttuuri ei halua antaa toisen elää, vaan haluaa tuhota sen, assimiloida sen itseensä tai ajaa sen pois reviiriltään?"
Totta, suomalaiset harrastavat tätä turhan usein. Minä en todellakaan ole nähnyt missään sellaista, että jokin ulkomaalaisryhmä haluaisi muuttaa suomalaiset kaltaisikseen.
"On aivan yhdentekevää, elähdyttääkö joukkoja fyysinen henkilö vaiko aate. Joskus aikoinaan sotilaat heitettiin kuolemaan "kuninkaan puolesta". Nykyään heidät heitetään kuolemaan aatteen puolesta - "isänmaan", "vapauden", "sosialismin", "demokratian" ja milloin minkäkin. Abstraktiot ovat korvanneet isähahmoina fyysiset henkilöt."
Psykoanalyysi on yksilöpsykologiaa sekä vuorovaikutuspsykologiaa. Aate ei vuorovaikuta, aate syntyy vuorovaikutuksen tuloksena. Aatteiden psykologiaa on tutkittu esim kulttuuritutkimuksessa, -antropologiassa, -evoluutiossa ja -historiassa. Aatetta voi edustaa joku karismaattinen henkilö, jolloin voidaan soveltaa psykonanalyysin joukkokäsitteitä. Freud käytti esimerkkinä kirkkoa, koska Jeesus voidaan nähdä johtohahmona, sekä sotaväkeä, jossa johtohahmona on sotapäällikkö. Esimerkiksi demokratian johonkin suuntaukseen voidaan soveltaa joukkopsykologiaa, jos sillä on jokin selkeä johtohahmo. Pelkkä aate itsessään ei kuitenkaan ole vuorovaikutusta.
"Positiivinen diskriminaatio ei varsinaisesti ole etuoikeuksien antamista (toki tässäkään ei kannata liiotella), vaan samanlaisten mahdollisuuksien antamista."
Höpö höpö. Positiivinen diskriminaatio on niin sanottua tulosten tasa-arvoa, joskin siitäkin voidaan kiistellä, toteutuuko tässä edes se. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei tarvitse positiivista diskriminaatiota, päin vasoin, kaikenlainen diskriminaatio on ristiriidassa mahdollisuuksien tasa-arvon kanssa.
"Muslimien sharian on katsottu olevan ihmisoikeuksien vastainen, mutta kuka noudattaa shariaa?"
Esimerkiksi Britanniassa on tätä varten ihan omat tuomioistuimetkin nykyään. Lisäksi sharian kannatus myös ns. maltillisten muslimien keskuudessa on aika suurta. Ei ole myöskään tavatonta että muslimit noudattavat ihan omia säännöstöjään riippumatta siitä, mitä valtion laki sanoo. Siitä ei vain pidetä kovin isoa ääntä. Suomessa ongelmat ovat vielä jollain tavalla hallittavissa koska meillä maahanmuuttajia ei ole onneksi niin paljon. Mielelläni pitäisinkin asiantilan sellaisena.
"Vertailukohdaksi raamattu: siinäkin kehotetaan kivittämään aviorikoksen tehnyt nainen."
Sovitaanko että tulet kertomaan mitä Raamattu (kristityille) kehottaa vasta sitten kun oikeasti ymmärrät mitä siihen on kirjoitettu ja miksi.
Insestin universaalisuudesta: http://www.psychohistory.com/htm/06a1_incest.html
Post a Comment