Muusikkohuumoria

Selvännäkijä kurkisti bändin jäsenten aivoihin ja ajatuksiin ennen bändin keikkaa, ja mitä sieltä sitten löytyikään?

Soolokitaristi: Vautsi vau, onpas paljon yleisöä! Ja valtava määrä hyvännäköisiä pimuja!

Komppikitaristi: Vautsi vau, onpas paljon yleisöä! Nyt vedetään hitonmoinen keikka!

Basisti: Vautsi vau, onpas paljon yleisöä! Nyt saadaan hyvät tienestit!

Kosketinsoittaja: Vautsi vau, ainakin kuuusituhatta yleisöä. Ja tietenkään noi neljä tampiota ei arvosta mun lahjakkuutta

Rumpali: Yks kaks kol nel! Yks kaks kol nel! Yks kaks kol nel! ...

Kuten kaikilla elämänaloilla, myös muusikoilla on oma inside-huumorinsa, ja se on usein varsin herkullista. Siinä paistavat stereotyypit monista bändeistä, orkestereista, soittotekniikoista, soittimista ja siitä surullisesta tosiseikasta, että muusikon työ näin pääsääntöisesti on raskasta, huonosti palkattua ja pätkittäistä.

Populaarimusiikissa on omat stereotypiansa. Soolokitaristit ovat seksihulluja egomaanikkoja, komppikitaristit hiukan kateellisia kyylääjiä, basistit hiukan yksinkertaisia typeryksiä, kosketinsoittajat umpinörttejä omissa sfääreissään pyöriviä outoja lintuja ja rumpalit monomaanisia ääliöitä. Stereotypioita valottavat huonot hehkulamppuvitstit:

Kuinka monta soolokitaristia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Yksi. Hän menee selälleen, ottaa lampusta kiinni ja antaa maailman pyöriä itsensä ympäri.

Kuinka monta komppikitaristia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Kaksitoista. Yksi vaihtaa ja yksitoista toteaa, että kyllä minä olisin osannut paremmin.

Kuinka monta basistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Kaksi. Yksinään basisti ei pääse niin korkealle.

Kuinka monta kosketinsoittajaa tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Ei yhtään. Kosketinsoittajat käyttävät ledilamppuja.

Kuinka monta rumpalia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Sata. Yksi pitää lampusta kiinni ja 99 juo itsensä niin tukkihumalaan että kaikki alkaa pyöriä.

Mutta muusikkohuumori ei ole rajoittunut ainoastaan populaarimusiikkiin. Myös klassisella puolella on omat huumorinaiheensa:

Mikä on herrasmiehen määritelmä? Ihminen joka osaa soittaa vetopasuunaa muttei tee sitä julkisesti.

Mitä voi päätellä, jos näkee valkoisiin pukeutuneen siivekkään miehen soittamassa trumpettia? Maailmanloppu on enää muutaman tunnin kysymys

Miten saa kontrabasson pysymään vireessä? Paloittelemalla sen ja tekemällä siitä ksylofonin

Mitä eroa on viulistilla ja koiralla? Koira tietää, milloin on aika lopettaa kihnuttaminen

Kuinka saadaan kaksi piccolohuilistia soittamaan unisonossa? Ammutaan toinen

Kuinka saadaan oboisti soittamaan as:in? Otetaan paristot pois hänen virittimestään

Mitä eroa on baritonisaksofonilla ja moottorisahalla? Äänenvoimakkuus

Eivätkä myöskään kansanmusiikin soittajat ole aivan osattomia julmasta leikinlaskusta. Oheinen vitsi ei ole edes vitsi: kokemusta on!

Luutunsoittajat käyttävät puolet ajastaan soittimen virittämiseen ja puolet soittamiseen niin että luuttu menee epävireeseen.

Miksi kutsutaan säkkipillinsoittajaa, jolla on henkilönhakulaite ja kännykkä? Optimistiksi.

Miten puhutellaan kolmiosaiseen pukuun ja solmioon pukeutunutta banjonsoittajaa? Syytetty, nouskaa!

Mitä eroa on jouhikolla ja Datsun 100:lla? Datsunin voi virittää.

Mitä eroa on Uzilla ja haitarilla? Uzi pysähtyy kahdennenkymmenennen laukauksen jälkeen

Mihin haitari kelpaa parhaimmin? Lietsomaan ilmaa nokkahuilunuotioon

Mutta aina on muistettava että työtäänhän vain muusikot tekevät. Muusikotkin laskevat leikkiä musiikin ympärillä pyörivistä ihmisistä:

Mitä tulee rumpalista, joka kadottaa toisen kapulansa? Kapellimestari.

Mikä on mustanruskeankirjava, ja näyttää hyvältä musiikkikriitikon päällä? Dobermanni.

Mistä tietää, että on todella kylmä? Levytuottaja panee kätensä omiin taskuihinsa.