Olemattomia tosiasioita

Ruukinmatruunan suuresti arvostama Jukka Kemppinen omalta taholtaan ruotii läpi Jussi Halla-ahon saamaa tuomiota ja niitä perusteita, mitä asian taustalla on. Samaa tekee myös Timo Vihavainen omalla tahollaan.

Kemppinen täräyttää omassa tekstissään Vihavaista, syyttäen tätä tietämättömyydestä juridiikasta: [K]irjoituksesta käy kipeästi ilmi, ettei kirjoittaja tunne suomalaista eikä eurooppalaista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä[.], mutta asia ei kuitenkaan ole noin yksinkertainen. Kemppinen nimittäin talloo omaan loogiseen miinaansa. Kysymys on todellakin, Kemppisen omin sanoin, siitä asiassa on oikeus oikeutta vastassa, uskonnonvapaus ja sananvapaus.

Ja Kemppinen itse on sitä mieltä, että uskonvapaus on vahvempi oikeus kuin sananvapaus ja että sananvapauden tulee väistyä uskonvapauden tieltä. Syyksi hän perustelee sen, että uskonvapaus kattaa sekä elävät että kuolleet, mutta sananvapautta kuolleet eivät kaipaa. Hän itse muotoilee asian seuraavasti:

Olen neuvoton sananvapausryöpytyksen edessä. Itse ajattelen niin, että kuollut ihminen ei voi käyttää sananvapautta. Perustuslain oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen on mielestäni ajatuksellinen lähtökohta. Koskemattomuus tarkoittaa, että pahoinpitely on rangaistava teko.

Voi pyhä jysäys.

Täsmälleen tuolla tavoin aikoinaan perusteltiin vankeustuomiota näpistyksistä. Katsottiin, että nakkivarkaus on törkeämpi ja ankarammin rangaistava rikos kuin pahoinpitely. Syyksi katsottiin, että nakkivarkaus aiheuttaa peruuttamattoman vahingon mutta pahoinpitely ei - kerran syötyä nakkia ei enää voi saada syömättömäksi, mutta mustelmat paranevat.

Ruukinmatruuna itse on jälleen kerran eri mieltä asiasta. Ruukinmatruunan mielestä sananvapaus on aina vahvempi oikeus kuin uskonvapaus ja niin sen tulee ollakin. Syy on siinä, että sananvapaus sallii meidän sanoa ääneen asioita, jotka ovat verifioitavissa olevia totuuksia, ja pyrkimys totuuteen on yksi länsimaisen sivilisaation kulmakiviä. Sensijaan kaikki uskonnot perustuvat enemmän tai vähemmän muulle, jota ei voi sanoa todeksi eikä epätodeksi. Usein uskonvapaus osoittautuu kaupan päälle yhteiskunnassa paljon tuhoisammaksi kuin sananvapaus - mietitään vaikka ympärileikkauksia, aivan sukupuolesta riippumatta. Tai sitten jotain seemiläisiä uskontoja ja niiden hedelmällisyyskultteja ja ihmisuhreja.

Kemppinen on sitäpaitsi väärässä. Sananvapaus kattaa, paitsi puhutun ja ilmaistun sanan, myös tekstit ja dokumentit, joihin pätee verba volat, scripta manet - puhe häipyy, teksti pysyy. Sokrateen kohtalo on kaikkein hirvittävin esimerkki sananvapauden ja uskonvapauden riidasta, ja päättyi tuon filosofin oikeudelliseen murhaan. Argumentaatiollaan Kemppinen asettuu Ateenan valtionpapiston puolelle vapaata filosofiaa vastaan. Mutta silti Sokrates on osoittautunut 2400 vuodessa sitkeämmäksi kuin hänen vihollisensa. Hänelläkin on sananvapaus - eikä mikään mahti maailmassa ole kyennyt tuhoamaan häntä, hänen filosofiaansa ja hänen sanomisiaan, vaikka yritetty on.

Sananvapaus on omistusoikeuden ohella koko länsimaisen kulttuurin peruskivi. Ei suinkaan uskonvapaus. Ilman sananvapautta vajoamme väistämättä totalitarismiin - ja ilman sananvapautta myös uskonvapaus on nopeasti mennyttä; voidaan oikeastaan sanoa, että ilman sananvapautta ei ole uskonvapauttakaan - on uskonpakko. Siksi Kemppinen on väärässä ja Vihavainen oikeassa, sanoipa juristeria asiaan mitä tahansa.

Jussi Halla-aho tuomittiin materiaalisen, toteennäytettävissä olevan historiallisen, mutta poliittisesti epäkorrektin, faktan ääneensanomisesta. KKO:n tuomio oli poliittisen korrektiuden voitto sananvapaudesta. Ja poliittinen korrektius ei puolestaan ole mitään muuta kuin totalitarismia frakki päällä.

Aikoinaan Neuvostoliitossa oli kiellettyä ilmaista "olemattomia tosiasioita". Neuvostoliiton rikoslain surullisenkuuluisa 58 § kriminalisoi "neuvostovastaisen toiminnan", jollaiseksi katsottiin "olemattomien tosiasioiden esittäminen". Sellaisia olivat vaikkapa valokuvat Neuvostoliiton surkeudesta ja kurjasta tilasta. Neuvostoliiton laki tarjosi toki sananvapauden - paperilla. Tuo blankopykälä, 58 §, merkitsi, että jos käytit tuota vapautta, niin GULAG kutsui. Suomessa samanlainen blankopykälä on RL 11:10 § eli kiihotus kansanryhmää vastaan. Me todellakin saimme prejudikaatin eli ennakkotapauksen: Suomessa historiallisten, materiaalisten, toteennäytettävissä olevien faktojen sanominen ääneen on kiellettyä, jos ne ovat poliittisesti epäkorrekteja. Toisin sanoen jos ne loukkaavat jotain valtiovallan ja oikeuslaitoksen erityisessä suojeluksessa olevaa ryhmää tai ammattiloukkaantujia.

50-vuotias mies, joka harjoittaa sukupuoliyhdyntää 9-vuotiaan tytön kanssa, on DSM-IV:n mukaan pedofiili. Tämä on lääketieteellinen ja psykiatrinen kysymys, ei uskonnollinen eikä riipu siitä, onko mies jonkun uskonnon tai uskonnollisen yhdyskunnan mielestä pyhä mies vaiko ei. Jos meillä ei ole oikeutta sanoa tätä ääneen, meiltä on viety koko länsimaisen yhteiskunnan ja oikeusjärjestyksen peruskivi - ja yhteiskunta on liukumassa totalitarismiin.

Jussi Halla-aho sanoi ääneen "olemattoman tosiasian" - kiusallisen tosiasian, joka osoittaa, ettei keisarilla ollut vaatteita. Jüri Kukk maksoi Neuvostoliitossa siitä hengellään. Tämä virolainen kemisti-insinööri ei tykännyt Brezhnevin menosta ja kiusallisesti olympialaisten 1979 alla välitti länteen kuvia Neuvostoliitosta ja kuvauksia neuvostomenosta. Koska Kukk oli liian älykäs jäädäkseen normaalisyytteestä kiinni, niin KGB vangitsi hänet maanpetoksesta ja syynä oli, että hän esitti olemattomia tosiasioita - luhistuvia työväenasuntoja, saastaa, likaa, ympäristökatastrofeja jne asioita, jotka virallisessa Neuvostoliitossa mielellään lakaistiin maton alle. Kukk meni nälkälakkoon, ja KGB alkoi pakkosyöttää häntä. Pahaksi onneksi ruokaletku meni keuhkoihin ja hän tukehtui kuoliaaksi. Lääkärikustannukset maksatettiin Kukkin perheellä, ja hänen leskensä, Simm Kukk, lähetettiin gulagiin. Meillä ei sentään lähetetä keskitysleiriin - vielä. Mutta sananvapaus on asia, jota täytyy puolustaa jatkuvasti ja aktiivisesti, sillä muutoin se viedään meiltä pois, kuten tässä sopassa on käynyt. Jukka Kemppinen olisi lätkäissyt Jussi Halla-aholle puoli vuotta ehdollista vankeutta. Olemattomien tosiasioiden sanomisesta.

Jussi Halla-aho on sananvapauden marttyyri. Aivan samalla tavoin kuin Caius Kajanti aikoinaan Laulu Punaisesta rubiinista -tapauksessa. Tällä kerralla kyseessä ei ole edes rivo koprolaalinen rääväsuu kuten erään tamperelaisen nettipersoonan tapauksessa, vaan mies, joka perustelee sanansa ja tekee sen sitovasti ja aukotta.

Kiihotus kansanryhmää vastaan on pohjimmiltaan kunnianloukkaus. Kunnianloukkauksessa ensimmäisin ja olennaisin kysymys on: puhuuko loukkaaja totta vai valehteleeko hän? Tämä kysymys jäi KKO:lta täysin ratkaisematta - ja itse asiassa KKO katsoi todenpuhumisen raskauttavaksi asianhaaraksi, sillä perustelujen kappaleessa 22 KKO myöntää Halla-ahon perustelleen väitteensä islamin pyhillä teksteillä. Kunnianloukkauksen edellytys on juuri tuo valehtelu: se, että loukkaaja puhuu palturia. Todenpuhuminen ei ole kunnianloukkaus, ellei todenpuhuja tee sitä mala fide, ts. pahat mielessä ja loukkaamistarkoituksessa. Jukka Kemppinen on itse tarkastellut asiaa vuonna 2006 blogissaan. Hän toteaa Oikeushenkilöt ja historian henkilöt eivät voi olla kunnianloukkausken kohteita. Suomen, Jumalan tai Muhammedin pilkkaaminen ei ole kunnianloukkaus. Olisiko se jotain muuta rangaistavaa, sen sivuutan tässä. Mutta ruukinmatruuna yhtyy Jussi Halla-ahon väitteeseen: kyseessä on yksittäisten ihmisten tekemä päätös. KKO näyttäytyy ruukinmatruunalle enää pelkkänä huonona vitsinä, eräänlaisessa omassa erinomaisuudessaan elävien huru-ukkojen norsunluutornina.

Uskonvapauden nostaminen sananvapauden edelle on siis askel kohti totalitarismia. Mutta se on samalla myös askel kohti teokratiaa - varsinkin silloin, jos ne uskonnot, joiden vapautta puolustetaan, eivät itse piittaa sen enempää sananvapaudesta kuin toisten ihmisten uskonvapaudestakaan. Asiassa pätee ja tuleekin päteä symmetriaperiaate: instanssi, jota suvaitaan, ei saa osoittaa suvaitsemattomuutta. Suvaitsemattomuuden suvaitseminen ei ole suvaitsevaisuutta. Se on leväperäisyyttä ja piittaamattomuutta.

Jos sananvapautta ei aktiivisesti puolusteta - myös poliittisesti vääräoppisissa asioissa - se viedään meiltä nopeammin kuin kukaan ehtii sanoa "Voltaire". KKO:n päätös oli varoittava esimerkki asiasta.