Poterobileet

Tuonen viikate niitti kalleinta viljaa lähisuvusta juhannuspäivänä, ja vaikka poisnukkunut oli jo vanha ihminen ja kuolema ei tullut yllätyksenä, suru on silti yhä läsnä. Niinpä seuraavat lähipäivät ruukinmatruuna tulee suhtautumaan asian vaatimalla vakavuudella.

Meistä jokainen on varmasti ollut hautajaisissa ja meistä jokainen tietää kuoleman väistämättömyyden, mutta lähdön hetkeen liittyvät käytännön asiat tulevat tutuiksi vasta kun niitä joutuu itse järjestämään. Ja ruukinmatruuna osallistuu itse asiaan.

Poisnukkunut vainaja oli ns. vanhan koulun vasemmistolainen - eli perinteisestä työväenluokasta omilla ansioillaan itseään kehittänyt ja humanistisen elämänkatsomuksen omannut ihminen. Hän ei ollut kirkon jäsen eikä toivonut kristillisiä hautajaisia, mutta hän myös katsoi karsaasti vapaa-ajattelijoita sekä tunnustuksellista ateismia. Varmuudella voidaan sanoa, että hän toteutti rakkauden kaksoiskäskystä osan rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi niin hyvin kuin kuolevaiselta ihmiseltä ylipäänsä voidaan odottaa.

Kuolema tapahtui sairaalassa, joten asiaan ei liity mitään ihmeellistä. Olemme saaneet sekä kuolintodistuksen, selvityksen että hautausluvan. Mutta nyt pitää organisoida sitten arkku, uurna, hautapaikka, muistotilaisuus, kestitys ja kaikki käytännöllisyydet. Uurna siksi, että vainajan kotikaupungista on lähes mahdotonta enää saada arkkuhautoja.

Kaikki olisi ollut niin helppoa, jos vainaja olisi ollut kirkon jäsen. Ruukinmatruunan on pakko myöntää, että evankelisluterilainen kirkko on tuotteistanut hautajaiset todella hyvin, ja että kirkko pitää lampaistaan huolta tässä suhteessa: ei tarvitsisi kuin ottaa yhteyttä seurakunnan hautaustoimistoon, ja kaikki järjestyisi tuosta vain - ruumiinsiunaus, tuhkaus, hautapaikka ja muistotilaisuus - ainoastaan arkku ja uurna pitäisi itse hankkia, ja kirkko olisi järjestänyt ilmaiseksi tilat muistotilaisuutta varten. Samoin jos vainaja olisi ollut vain kirkosta eronnut ja ns. uskonnollisesti välinpitämätön ja omaisilla ei olisi ollut mitään perinteisiä menoja vastaan, hautajaiset olisivat olleet läpihuutojuttu. Kristillisillä kirkoilla on liki 2000 vuoden perinteet tällaisten asioiden organisoinnista, ja judaismissa, joka on kristinuskon emouskonto, manuska nimeltä Talmud määrittää tämänkin asian hyvin tarkasti - kuten kaiken muunkin olennaisen elämässä.

Myöskään vapaa-ajattelijoilla ei olisi ongelmia aiheesta. Tarvitaan vain liiton palopuhuja sekä muut asiaankuuluvat pseudouskonnolliset seremoniat.

Mutta samaan hengenvetoon on pakko todeta, että evankelisluterilainen kirkko on myös monopolisoinut hautaustoimen varsin hyvin. Seurakuntasalin voi saada vuokralle muistotilaisuutta varten, mutta kirkkoa tai kappelia ei voi vuokrata ei-kristilliselle jäähyväisseremonialle, eli jäähyväiset on pakko jättää uurnanlaskun yhteydessä. Tämä toki on ymmärrettävää: tuskin kovin moni moskeijakaan olisi huvittunut, mikäli siellä järjestettäisiin vaikkapa wiccan mukaiset rituaalit.

Mutta tällä monopolilla on myös kääntöpuolensa: uskonnottomille hautausmaille ei ole tunkua. Uskonnottomat hautausmaat ovat yleensä Vapaa-ajattelijoiden liiton organisoimia. Vapaa-ajattelijoilla on yhä edelleen hyvin huumorintajuttoman, fanaattisen ja vihamielisen porukan maine, eikä se maine tule tyhjästä. Hautajaiset erityisesti tunnustuksettomaan maahan on kannanotto, statement, sinänsä. Joskus aikoinaan Vapaa-ajattelijoiden liitto oli vanhojen änkyrästalinistien etäpesäke; nykypäivänä siellä on tapahtumassa vallankeikaus toiseen ääripäähän, eli libertaarioikeiston suuntaan. Ruukinmatruuna on joskus sanonut jotain hyvin rumaa oikeistolaisista ateisteista. Ja vainaja oli nimenomaan maltillinen vasemmistohumanisti, joka inhosi kaikkia äärimmäisyysliikkeitä.

Eli ongelmia tulee: kuinka organisoida uskonnoton mutta ei-ateistinen jäähyväistilaisuus - ja missä? Muistotilaisuus ei ole ongelma eikä mikään, mutta uurnaa laskettaessa haudalla tulee tungosta.

Ruumiinsiunaus luterilaiseen tapaan olisi toki pienimmän riesan tie, ja mukana todennäköisesti on ihmisiä, jotka sitä myös haluaisivat, ja jotka näkevät tunnustuksettomat hautajaiset loukkauksena hänen muistoaan kohtaan. Se vain ei välttämättä olisi vainajan itsensä tahto. Mutta tässäkin jälleen kerran näkee traditioiden voiman ja samalla myös kulttuurijatkumon voiman: ne luovat jatkuvuutta - sukupolvien yli. Ja perinteiset hautajaiset ovat tapa siihen.

Kävimme katsomassa uurnahautausmaata, ja se on todella ihana ja kaunis paikka. Oikeastaan juhannuspäivä on paras mahdollinen päivä kuolla. Suurimmalla osalla haudoista oli risti, mutta myös symbolittomia oli paljon, ja ruukinmatruuna bongasi yhden daavidintähdenkin. Eli maasta olemme tulleet ja maaksi olemme jälleen tulevat, aivan vakaumuksestamme riippumatta.

Olemme miettineet, että virren sijaan laulaisimme haudalla isänmaallisen ja kauniin laulun. Vainaja rakasti Suomea, ja hänen maalliset jäännöksensä pääsevät nyt isänmaan poveen hyvin ansaittuun lepoon.