Sopivasti on hyvä, överiksi on paha, osa II

Texasilaisisän edesottamukset kirvoittivat ruukinmatruunaa laskemaan masuunia jälleen tästä aiheesta, eli miten jotkut asiat voivat olla erinomaisia vähäisissä ja sopivassa määrin, mutta överiksi vedettynä sitten todella tuhoisia.

Ja oikeus itsepuolustukseen sekä hätävarjeluun on sellainen.

Jokaiselle isälle taatusti oman tyttären raiskaamisen näkeminen täytyy olla kaikkein hirvittävin kokemus, mutta tuo texasilaistapaus osoitti ainakin yhden asian: länsimaisen miehen kunnia on erilainen kuin thar-kulttuurien miehen. Texasilaisisä tappoi tyttärensä ahdistelijan, kun taas islamilainen isä olisi tappanut tyttärensä.

Mutta siitäkin huolimatta texasilaisisä ylitti valtuutensa. Juridisesti nimittäin ihmishengen koskemattomuus on kaikkein korkein oikeushyvä ja se ylittää oman tyttären siveyden suojan. Tämä on syy, miksi juristit suhtautuvat hyvin penseästi käsitteeseen "kansan oikeustaju", jota he pitävät lähinnä lynkkaamisena ja verikostona. Kansan oikeustaju on perinteisesti osoittanut hyvin huonoa juridiikan tajua.

Nyrkkisääntö on, että itsepuolustus on sallittua siihen hetkeen saakka, että pääsee tilanteesta irti. Jos sen jälkeen lyö yhdenkin lyönnin, on itse pahoinpitelijä.

Näin siis teoriassa, ja ikävä kyllä juristit elävät siellä oikeusteoreettisessa norsunluutornissaan, jossa teorian kosketuspinta käytäntöön on kovin, kovin, heikko. Sen verran mitä ruukinmatruuna tuntee miesten psykologiaa, niin tuossa vaiheessa se, joka lopettaa tappelun päästäkseen irti tilanteesta, joutuu väistämättä vastahyökkäyksen kohteeksi ja riskeeraa saada turpaansa pahemman kerran. Eli vaatimus siitä, että väkivaltaaminen on lopetettavasti välittömästi sen jälkeen, kun akuutti tilanne on ohi, on kestämätön.

Mutta aivan yhtä kestämätöntä on sallia omankädenoikeuden jakaminen. Tämä johtaa hyvin nopeasti tilanteeseen, jossa öykkäri provosoi tappelun aikaan ja mukiloituaan uhrinsa färssiksi selittää sen itsepuolustukseksi.

Missä sitten se kultainen keskitie? Oikeus itsepuolustukseen on hyvin kapea polku - jonka toisella puolella on anarkotyrannia ja toisella puolen omankädenoikeus. Ja Euroopassa ollaan koko ajan luisumassa kohti anarkotyranniaa. On selvää, että sen enempää ankaruus kuin lepsuuskaan itsepuolustusasiassa tai päällekarkaajan mukiloimisessa eivät ole hyviä ideoita.

Niin vastenmielinen teko kuin pikkulapsen raiskaaminen onkin, ja vaikka pikkutytön seksuaalinen hyväksikäyttäjä onkin teollaan astunut tieten tahtoen vapaaehtoisesti lain rajojen ulkopuolelle, hän ikävä kyllä silti on ihminen ja nauttii lain suomaa koskemattomuuden suojaa sen jälkeen kun akuutti tilanne on ohi. Ruukinmatruuna itse mielellään katsoisi toisaalle kun tällaista epattoa hiukan hiepitetään, mutta se pikku juristi ruukinmatruunan sisällä tahtoo tarkastella asiaa tunteiden tuolle puolen.

Tällaisessa tilanteessa ei tutkita että mikä on oikein. Tällaisessa tilanteessa tutkitaan, että mikä on vähimmin väärin ja mikä on se pienimmän riesan tie. Se ei ole sen enempää omankädenoikeus kuin anarkotyranniakaan, vaan jotain siltä väliltä. On väärin suojella rikollisia lainkuuliaisten kansalaisten ja heidän oikeushyviensä kustannuksella, mutta yhtä väärin on sallia oikeuden joutua väistymään vääryyden tieltä.

Ehkä tässä tilanteessa olisi ollut oikein syyttää isää pykälien mukaan, mutta lukea sitten lakia niin, että katsotaan hätävarjelun olleen oikeutettua. Asetta ei kuitenkaan käytetty, ja todennäköisesti kuolema oli vahinko - isku osui ikävään paikkaan, kuten kurkunpäähän.

Kaikinpuolin harmillinen tilanne.