Hautaustoimistossa

Ruukinmatruuna kävi tänään hauturin pakeilla. Suurin suru alkaa jo hellittää, ja nyt on aika miettiä käytännön järjestelyjä. Ja niinpä tapana Suomessa on ulkoistaa hautajaisten käytännön järjestelyt alan ammattilaisille. Arkku, kukat, muistotilaisuus, krematorio, uurna, hautapaikka, uurnanlasku, hautakivi jne.

Vaikutelma hautaustoimistossa oli hyvin miellyttävä ja rauhallinen sekä asiantunteva. Vaikka hautureita usein pidetään mielikuvissa rahanahneina kyynikkoina ja toisten surulla rahastajina, tosiasiassa hautausurakoitsijan työ on kutsumusammatti. Ihmisen saattaminen viimeiselle matkalleen on arvokkuutta kysyvä toimenpide, ja hengellisyys on hautausurakoitsijoiden keskuudessa korkeammassa kurssissa kuin yhdessäkään toisessa maallisessa ammatissa.

Useimmat hautaustoimistot ovat joko perheyrityksiä, seurakunnan alaisia tai osuuskuntia. Hautausurakoitsijaksi ei voi opiskella missään, vaan työ opitaan käytännön kautta.

Suomalaiset hautajaiset ovat perinteisesti hillitty ja rauhallinen tulaisuus. Tärkein syy siihen on, että hautajaiset yleensä pidetään noin 1-3 viikon kuluttua kuolemasta. Tämän suruajan jälkeen pahin järkytys ja suru on ehättänyt laskeutua ja tilalla on enää kaipaus. Perinteinen suomalainen tapa on ollut arkussa poteroon, mutta polttohautaus on yleistynyt ja mikäpä siinä - samalla vanha perinne, sukuhauta, on kokenut renessanssin kun samaan hautaan mahtuu nyt koko suvun tuhkat. Suomessa arkkuhautaus voidaan tehdä joko hautapaikkaan tai anonyymisti muistolehtoon; tuhka voidaan sijoittaa uurnassa hautaan tai kolumbaarioon tai merenpohjaan, tai se voidaan sirotella mereen tai muistolehtoon. Suurimmissa kaupungeissa on lähes mahdotonta jo saada arkkupaikkoja. Sensijaan kaikkein banaaleimmat tavat, kuten sen purkittaminen takan reunalle tai levittäminen jalkapallokentälle tai leipominen hautajaisvieraiden ruokaan, ovat laissa kiellettyjä - onneksi. Tietty arvokkuus se on näissäkin asioissa syytä säilyttää. Ikävä kyllä vanha merimiesten tapa - ommellaan riippumattoon ja painoksi muutama kivi ja hautaaminen mereen - ei ole sallittua.

Tietyllä tavalla myös se, että annetaan surulle aikaa ja suunnitellaan hautajaiset, on omiaan vakauttamaan elämää. Islamissa ja judaismissa on laki, että vainaja on haudattava vielä saman vuorokauden aikana - joka on omiaan synnyttämään valtavan tunnekuohun, valtavan epävarmuuden ja epätietoisuuden tilan sekä shokin - ja ehkäpä juuri tästä syystä kuvat Lähi-Idästä ovat niin täynnä tunteenpurkauksia ja vihaa. Vannotaan kuolemaa ja kostoa siionisteille ja ristiretkeläisille. Ja parta pärisee ja pommit paukkuvat.

Jos muslimit ja judaistit antaisivat surunsa laantua viikon-pari ennen monttupeijaisia, niin kuinka paljon enää tällöin olisi vihasta ja raivosta jäljellä - ja kuinka paljon jäljellä olisi enää pelkkä suru menetyksestä? Äippä sanoi aina, että laske kymmeneen ennenkuin suutut. Olisiko tämä suruaika myös avuksi tuon hirveän koston kierteen katkaisuksi?

Samalla yhdessä brittiperheessä on tulossa hautajaiset ennenaikaisesti, ja täysin älyttömän rikoksen ja vielä älyttömämmän lain mukaan. Abu Dhabissa on vielä brutaalimpi lainsäädäntö kuin Singaporessa - ja sielläkin teloitetaan uhrittomasta rikoksesta. Nathaniel Lees, 23, on tuomittu ammuttavaksi 20 g kannabista hallussapidosta. [Singaporessa hirttotuomion raja on kannabikselle 500 g.]

Suomessa kuoleminen ei ole hirvittävän kallista. Tuhannella eurolla saa säädylliset hautajaiset - ja mikäli tekee kaiken itse, hautaan pääsee monessa kunnassa ilmaiseksi, kaupungeissa muutamalla satasella. Mutta toisin on esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa hautajaisbisneksessä liikkuvat isot rahat. Siellä hautausurakointi on luonnollinen kartelli: useimmissa osavaltioissa laki säätää, että ainoastaan hautausurakoitsija saa järjestää hautajaiset eikä omatoimisuutta asiassa sallita. Joka puolestaan on, yhdistyneenä periamerikkalaiseen kerskakulutukseen, nostanut hautajaisten hinnat pilviin. Seemiläisten kulttuurien kunniaksi on todettava, ettei hautajaisissa pröystäillä - sekä juutalaiset että islamilaiset hautajaiset ovat varsin koruton tapahtuma - kun sensijaan indoeurooppalaisissa kulttuureissa viimeinen matka tehdään tyylillä tai ainakin leveillen ja mahtaillen.

Kesästä 2012 on tulossa murheen kesä meillä. Kahdet hautajaiset muutaman viikon välein jättävät jälkensä vielä pitemmäksi aikaa. Mutta hautaustoimiston vierailusta meille jäi positiivinen kuva mieleen. Rakkaamme pääsee viimeiselle matkalleen kauniissa arkussa ja maahan kauniissa uurnassa.