Shy buttermilk, eli koululaishuumoria brittiläisittäin

Ruukinmatruuna sai juttuvinkin brittiläisistä ja amerikkalaisista koevastauksista - mukana on alakoulun, yläkoulun, lukion ja yliopiston oppilaiden vastauksia. Osa jutuista on törkeitä, osa hauskoja ja osa kutkuttavia. Daily Mail julkaisi koko joukon niitä, ja ohessa linkki itse pääsivustolle funnyexam.comiin.

Enjoy!

Sitten vaihteeksi toisenlaista piratismia

Tanskasta on kehkeytmässä melkoinen merimahti, sillä fregatti Absalon on jälleen ollut vauhdissa. Absalon on miehistöineen ottanut jälleen kiinni merirosvoja ja vapauttanut panttivankeja. Ikävä kyllä seuranneessa tulitaistelussa kuoli kaksi vankia, mutta 16 saatiin vapautettua.

Absalon on ollut merirosvojen kauhu ja ruukinmatruunalla on siksi Dannebrog ylpeästi blogissaan. Mikäköhän Absalonin upotustilasto mahtaa olla? Jos Puuhamaa sai upoksiin yhden emälaivan ja kaksi pikavenettä, niin paljonko Absalonilla mahtaa olla jo tilillään?

Ruukinmatruuna lähettää Absalonin miehistölle onnitteluja merten rauhan turvaamisesta. Bravo Zulu, pojat ja tytöt!

Virkavallan huolena vankila ja tuonela

Kati Sinenmaa on yksi terävimpiä kyniä blogosfäärin penaalissa, ja hän on tehnyt äärimmäisen hyvän havainnon plutokratiasta: Rikkaat ovat rikkaita vain niin kauan, kun poliitikot optimoivat lait rikkaille. Rikkaat saavat huseerata vapaasti vain niin kauan kun virkavalta sen sallii. Wanhan venäläisen sananlaskun mukaan laki on kuin hämähäkinverkko: kärpänen jää kiinni, kimalainen lentää läpi. Laki on kaikille sama mutta sen tulkinta vaihtelee.

Ja juuri tämä laintulkinta on syynä siihen, että vääryys vallan saapi ja se turmaa ennustaapi. Kaikkein surullisimmat esimerkit tästä tarjoavat kaksi kokoomuslaista naisjuristia - Eeva Vuori ja Piia-Noora Kauppi. Edellisen mukaan siitä, jos köyhä varastaa tuhat euroa, tulee raskaampi rikos kuin siitä, jos rikas varastaa saman summan: köyhälle tuolla donatsulla on isompi merkitys ja siksi hänen syyllisyysasteensa on suurempi. Jälkimmäisen mukaan kahdesta rintaperillisestä rikkaammalle kuuluu isompi perintö kuin köyhälle, koska rikas käyttää perintönsä todennäköisesti investointiin ja varallisuutensa kasvattamiseen (= pörssikeinotteluun) kun taas köyhä käyttää sen kulutukseen (= elinkeinoelämän pyörittämiseen).

Voi pyhä jysäys.

Ruukinmatruuna toteaa, että oikeustiede ei ole tiede lainkaan vaan pelkkä oppijärjestelmä, jossa auktoriteetin sana ratkaisee, eivät suinkaan objektiiviset tosiasiat kuten ns. oikeissa tieteissä. Aivan yhtä hyvin voidaan sanoa, että koska köyhä ihminen yleensä varastaa tarpeeseensa mutta rikas varastaa saadakseen jännitystä ja kiksejä, niin tällöin sama rikos rikkaan tekemänä osoittaa suurempaa piittaamattomuutta laista ja oikeudenmukaisuudesta kuin köyhän tekemänä, ja siksi rikkaan syyllisyysaste on korkeampi. Mutta ruukinmatruuna on luonnontieteilijä ja luonnontieteet perustuvat objektiivisille tosiasioille ja tieteeliiselle metodille, kun taas oikeus"tiede" ei perustu. Siksi ruukinmatruunaa ei kuunnella ja Eeva Vuoren tulkintaa kuunnellaan.

Mutta vaikka rehellisyys maan perii, niin psykopatia pakkolunastaa sen. Ovat kurjat kurjan kunniassaan raharuhtinaat nuo röyhkeät. Rikkaat ja ylempien yhteiskuntaluokkien ihmiset ovat alttiimpia rikkomaan lakeja, valehtelemaan saadakseen etua - ja jopa viemään makeisia lapsilta kuin köyhemmät, kertoo pohjoisamerikkalainen tutkimus. Nuo edellämainittujen kokoomuskalkkunoiden aivopierut ovat täysin linjassa tuon tutkimuksen kanssa.

Berkeleyn ja Toronton yliopistojen tutkijat selvittivät rikkaiden ja köyhien käyttäytymiseroja seitsenosaisessa tutkimushankkeessa. Kävi ilmi, että rikkaat olivat valmiimpia rikkomaan liikennesääntöjä risteyksessä, valehtelemaan heitoistaan noppapelissä ja antamaan vääriä tietoja työhaastattelussa.

Yhdessä kokeista koehenkilöille annettiin karkkipurkki, jonka sanottiin olevan menossa läheisen sairaalan lapsille. Koehenkilöille sanottiin, että he voivat kyllä itsekin ottaa makeisia purkista, ja juuri rikkaat ottivat eniten.

Tutkijat arvelevat, että oman edun tavoittelu on korostuneempi ominaisuus ylemmissä tuloluokissa ja että rikkaat myös miettivät vähemmän sitä, mitä muut heidän tekemisistään ajattelevat. Lisäksi he suhtautuvat ahneuteen positiivisemmin.

Ruukinmatruuna ei ole lainkaan yllättynyt asiasta. Juuri tästä syystä myös rikkaat suhtautuvat valtioon kaikkein vihamielisimmin, kun taas köyhät pitävät valtiota ystävänään. Ruukinmatruuna on ounastellut sanan "libertarismi" olevan eufemismi sanalle "psykopatia", ja tuo tutkimus myös tuntuisi vahvistavan sen: yhteiskunnallinen ja taloudellinen vapaus palvelee eniten gangsterien, huijarien ja psykopaattien intressejä. Aateliston kunniaksi on pakko todeta, että noblesse obligé, aateluus velvoittaa ja siksi sanotaan "upseeri ja herrasmies", kun taas porvaristolla ei perinteisesti ole ollut minkäänlaista kunniaa eikä velvotteita - olihan Hermes sekä kauppiaiden että varkaiden suojelusjumala.

Ja missään tämä ei näy niin selvästi kuin siellä, missä raha tulee rahan luo eli finanssisektorilla. On julkinen salaisuus, että psykopaattien osuus pankkiireista, finanssi-ihmisistä ja pörssidiilereistä ylittää valtaväestön moninkertaisesti - ja kun psykopaatille annetaan vapaus, jälki on todella tuhoisaa. Sveitsiläisen UBS-pankin osakevälittäjä Kweku Adoboli onnistui hävittämään työnantajaltaan 2,3 miljardia dollaria äärimmäisen riskialttiissa ja luvatta tehdyissä sijoituksissaan. Diileri Nick Leeson onnistui samanlaisella tempulla kaatamaan vanhan ja kunnianarvoisan Barings-pankin. Vain vuosi sitten ranskalaisen Société Générale -pankin virkailija Jérôme Kerviel jäi kiinni samanlaisista riskibisneksistä ja istuu nyt kolmen vuoden vankeusrangaistustaan. Bernard Madoff (nimi on enne?) onnistui tuhoamaan New Yorkin juutalaisyhteisöjen talouspohjan puliveivauksellaan. Plus sitten ikioma kotikutoinen pankkikriisimme.

Järjettömälle ja täysin vastuuttomalle käytökselle finanssimarkkinoilla on selityksensä. Sveitsiläisen St. Gallenin yliopiston vielä julkistamattoman tutkimuksen mukaan diilerit käyttäytyvät vastuuttomammin ja manipulatiivisemmin kuin psykopaatit.

Tutkimuksesta kertoo Der Spiegel -lehti. Siinä verrattiin 28 välittäjää erilaisin testein joukkoon psykopaatteja.

Tutkijoiden mukaaan diilerit olivat itsekkäämpiä ja halusivat ottaa enemmän riskejä kuin samaan testiin osallistuneet psykopaatit. Erityisesti he hämmästelivät sitä, etteivät pankkiirit toimi tällä tavalla isojen rahojen toivossa - vaan psykopaattien tavoin saadakseen jännitystä ja kiksejä. Käyttäytymistä selittää halu näyttää kilpailijoita paremmalta. Tässä tarkoituksessa he myös käyttivät paljon energiaa pilatakseen kilpailijoidensa maineen. Ja jälki on todella tuhoisaa.

Ei siinä mitään, mutta veronmaksajat maksavat kaiken. Ehkä vain pitäisi säätää laki, jonka mukaan pankkiirit ja diilerit vastaavat kaikesta toiminnastaan henkilökohtaisella omaisuudellaan. Kun psykopaatin annetaan huseerata vapaasti ilman riskiä, lopputuloksena on moraalikato. Kärjistäen voidaan sanoa, että vapaus ilman vastuuta johtaa aina moraalikatoon kun taas vastuu ilman vapautta johtaa välttelemiseen. Kun yhteiskunta muuttuu pienen ihmisen edunvalvojasta plutokratian vesuriksi, tulos on todella tuhoisa. Ainoa tapa onnistua on toimia Mustanaamion tapaan - olla kova koville, kuten Islannissa. Taataan yksityisten ihmisten talletukset ja palkka- sekä vakuutus- ja eläkesaatavat, mutta ei mennä pelastamaan kapitalisteja kun he sotkevat asiansa vaan annetaan niiden mennä konkurssiin. Jos pulju on liian iso kaatuakseen, se on silloin liian iso ylipäänsäkin - ja pilkonta auttaa tähän tilanteeseen.

Ohessa vielä vanha virsi 440, joka sensuroitiin pois virsikirjasta ilmeisen arveluttavuutensa vuoksi. Buddhalainen voi aina luottaa siihen, että karman laki on sataprosenttisen armoton ja siksi sataprosenttisen oikeudenmukainen, mutta tässäpä tämä. Sävel on sama kuin Suvivirren:

1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.

3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.

4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.

5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä
ja päästä vaivasta.

Tekijänoikeudet, piratismi ja plutokratia

Tomi pyysi ruukinmatruunalta kannanottoa tekijänoikeuksiin, piratismeihin ja plutokratiaan, joten se vaatinee oman masuuninlaskunsa. Sanalla "piratismi" on ruukinmatruunan korvissa sellainen kaiku, johon on perinteisesti sovellettu White Ensigniä. Mutta se voi tarkoittaa myös muutakin.

Tekijänoikeudet tarkoittavat lyhykäisyydessä tuotteen tekijän immateriaalioikeuksia aikaansaannokseensa. Niitä ovat patentti, mallisuoja, lähdesuoja, kopiointisuoja, hyödyllisyyssuoja, toiminimioikeus, kasvinjalostajan oikeus sekä integroitujen piirien suoja. Tekijänoikeussuojan saamisen kannalta tärkeintä on, että henkisen luomistyön tuote on itsenäinen ja omaperäinen ja että se ylittää teoskynnyksen eli yltää teostasoon. Lisäksi immateriaalioikeuteen liittyy myös suoja sopimatonta menettelyä vastaan, mm. liikesalaisuuden suoja. Englannin termi intellectual property tarkoittaa suomeksi immateriaalioikeutta. Ohessa Wikipedian artikkeli immateriaalioikeudesta. Tekijänoikeus ei ole sama asia kuin immateriaalioikeus, vaan sen osajoukko.

Tekijänoikeus syntyi 1400-luvulla kirjapainon keksimisen aikoihin privilegioina eli erioikeuksina. Merkitystä se alkoi saada sanomalehdistön ja kirjateollisuuden laajentuessa 1800-luvulla, ja kansainvälinen Bernin sopimus 1886 oli käännekohta. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli kansainvälisen sopimusjärjestelmän ulkopuolella 1950-luvulle asti. Venäjä ei kuulunut Bernin sopimukseen, joten Suomikin liittyi siihen vasta 1928. Patenttioikeus puolestaan perustuu alun perin tavoitteeseen, että yleishyödylliset keksinnöt eivät mene keksijänsä mukana hautaan - vastineeksi keksinnön (esimerkiksi valmistusmenetelmän) julkistamisesta keksijä saa rajoitetun yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Patentin tarkoitus on myös turvata keksijälle yksinoikeus keksintönsä taloudelliseen hyödyntämiseen niin, etteivät röyhkeämmät, varakkaammat ja ilkeämmät toimijat pääse hyötymään toisten kehitystyön hedelmistä. Ettei leipojalle jäisi leivästä käteen pelkkä reikä.

Immateriaalioikeudet eivät ole toisensa poissulkevia. Esimerkiksi tekijänoikeussuojaa nauttivalle teokselle voidaan hakea mallisuojaa tai hyödyllisyyssuojaa. Eri immateriaalioikeudet tarjoavat erilaista suojaa. Jos esimerkiksi jokin kirjoitus kuvaa jonkin uuden keksinnön, niin kirjoitus saa automaattisesti tekijänoikeussuojan, jos se vain ylittää teoskynnyksen. Toisaalta tämä suoja koskee kirjallista teosta (tässä tapauksessa keksinnön erästä erityistä kuvausta), ei itse keksintöä; on tapana todeta, että tekijänoikeus on muodon eikä sisällön suojaa. Mutta jos jokin keksintö kuvataan teoksessa, sitä ei ulkopuolinen enää voi patentoida: esimerkiksi kuntopyörästä kehitetylle polkugeneraattorille ei myönnetty patenttia, sillä se oli kuvattu Aku Ankassa. Sisällön voi tekijä yrittää suojata muilla keinoin, esimerkiksi hakemalla itse patenttia tai hyödyllisyysmallisuojaa. Sensijaan patentin voi hakea vain materiaaliselle tuotteelle tai valmistusmenetelmälle. Suomessa -ja Euroopan unionissa - musiikkikappaletta, tietokoneohjelmaa, kirjaa tai geenisekvenssiä ei voi patentoida. Sensijaan valmistusprosessin voi. Nokia ei siis voi patentoida sen enempää Symbiania kuin Nokia Tuneakaan, mutta ne nauttivat tekijänoikeuksista.

Immateriaalioikeus lähtee ajattelusta, jonka mukaan informaation luojalla on omistusoikeus luomukseensa aivan samalla tavalla kuin materiaalisen esineen luojalla on omistusoikeus luomukseensa. Selvää kuitenkin on, että immateriaalioikeus ei tarkoita samaa kuin konkreettisen informaatiota sisältävän tuotteen omistusoikeus. Tekijänoikeus kirjaan on aivan eri asia kuin kirjan kappaleiden omistaminen.

Immateriaalioikeuksia voidaan loukata monin tavoin. Ehkä kaikkein blatantein esimerkki on tavaramerkkivarkaus - mistä oikea oppikirjaesimerkki on Anheuser-Buschin tuotemerkki Budweiser. Kyseessä on lokatiivi Ceske Budejovicen kaupungin saksankielisestä nimestä Budweis, ja yleisnimi budweiser tarkoittaa siis Tšekin tasavallassa Ceske Budejovicen kaupungissa valmistettua olutta. [Kaupungissa on neljä panimoa, jolla on oikeus tähän tuotemerkkiin: Budweiser Burgerbräu, Budweiser Budvar, Jihoceske Pivovar ja Herold.] Toinen esimerkki on plagiaatti eli kirjallinen varkaus: toisen kirjoittajan tekstin esittäminen omana. On huomattava, että pelkkä siteeraaminen ei tee tekstistä väistämättä plagiaattia. Piratismi puolestaan tarkoittaa tuotteen levittämistä luvattomasti ja/tai maksamatta rojalteja eli tekijänoikeuslisenssimaksuja. Patenttirikkomus tarkoittaa puolestaan luvatonta tuotteen tai tuotantomenetelmän käyttöä ja/tai laittomien kopioiden tuottamista. Bootleggaaminen tarkoittaa luvatonta konsertti- tai esitystaltiointia ja sen levittämistä.

Piratismi liittyy kiinteästi musiikkiteollisuuteen ja lähioikeuksiin. Lähioikeudet eli tekijänoikeuden lähioikeudet ovat tekijänoikeutta lähellä olevia oikeuksia, joista säädetään Suomen tekijänoikeuslain 5. luvussa. Niillä suojataan esittäviä taiteilijoita ja heidän esityksiään, äänitetuottajia ja kuvatallenteen tuottajia, luetteloiden valmistajia, radio- ja televisioyrityksiä ja valokuvaajia. Tällaisia lähioikeuksia kutsutaan joskus myös naapurioikeuksiksi. Lähioikeussuoja ei sulje pois varsinaista tekijänoikeussuojaa, jos kyse on teoksesta. Luettelo, taulukko ja tietokanta voivat saada varsinaista tekijänoikeussuojaa suppeampaa luettelosuojaa.

Valokuvaajan tuotoksia ja kopioita suojaa lähioikeus mahdollisen tekijänoikeuden lisäksi. Muita lähioikeuden piiriin kuuluvia ovat esimerkiksi videointi teatteriesityksestä, ääninauhoitus konsertista, äänitallenteiden tuotanto ja julkaisu, kuvatallenteen tuotanto ja julkaisu sekä radio- ja televisiotoiminta. Näiden oikeuksien suoja-aika on 50 vuotta, ja se lasketaan esitys-, tallentamis-, julkaisemis-, lähetys- tai valmistamisvuodesta. Tällöin julkaisematon näillä tavoin valmistettu teoskin saa tekijänoikeussuojaa 50 vuoden ajaksi.

Rojaltit eli tekijänoikeusmaksut tarkoittavat korvauksia, joita teoksen tekijälle maksetaan hänen teoksensa hyödyntämisestä. Esimerkiksi kaupallisista tietokoneohjelmista maksetaan usein lisenssimaksuja tai patentin alaisen tuotteen kaupallisesta käyttämisestä patentin omistajalle tai äänitys- tai kuvatallenteen toistamisesta muusikoille ja kaikille tuottamisessa osallisille. Teostokorvaukset ovat myös rojalteja. Ja piratismi perustuu juurikin rojaltien kiertämiselle ja immateriaalioikeuksien loukkaamiselle.

No. Immateriaalioikeudet ovat ehdottoman hyödyllisiä siksi että ne estävät moraalikadon. Ne ovat yhtä olennaisia teoksen tuottajille kuin omistusoikeus näin yleensäkin yhteiskunnalla: teoksen tekijällä on omistusoikeus teoksensa sisältöön. Ilman immateriaalioikeuksia ei yhtään taulua maalattaisi, yhtään valokuvaa otettaisi, yhtään keksintöä tehtäisi eikä yhtään laulua sävellettäisi. Elämä ilman immateriaalioikeuksia olisi yhtä fiksua kuin elämä Neuvostoliitossa jossa ei ollut yksityistä omistusoikeutta.

Mutta immateriaalioikeuksiin liittyy myös kolikon kääntöpuoli. Ne ovat samalla este informaation vapaalle liikkuvuudelle ja sen hyödyntämiselle. Patentit estävät yleishyödyllisen informaation leviämistä teollisuuteen ja lisenssimaksuilla tietokoneohjelmistoyritykset keräävät valtavia tuloja bugisista ja surkeista tekeleistä.

Mutta kuten kaikkia oikeuksia yleensäkin, myös immateriaalioikeuksia voidaan käyttää väärin ja niitä voidaan käyttää plutokratian työkaluina. Suurin osa teoksista nimittäin tehdään yrityksissä - ei suinkaan yksityset yrittäjät - ja lähes poikkeuksetta tekijä joutuu työsopimuksessa luopumaan kaikista oikeuksistaan teokseen yhtiön hyväksi. Tai kuten Hector toteaa:

Vieraat herrat työstäin hyödyn saa
ei silti auta valittaa

Immateriaalioikeudet ovat siis tällöin muuttuneet tekijän omistusoikeudesta tuotteeseensa plutokratian työkaluksi - työnantaja hyötyy siitä, että työntekijä joutuu luopumaan oikeuksistaan teokseensa.

Ruukinmatruuna on sattuneesta syystä joutunut tutustumaan musiikkimaailmaan ja sen kieroihin bisnesmalleihin sekä tapaan, jolla levy-yhtiöt kertakaikkiaan kusettavat artisteja - juuri immateriaalioikeuksien väärinkäytöllä sekä aivan puhtaasti petoksilla ja kavalluksella. Sillä musiikkimaailmassa muusikot itse saavat ehkä noin 1%-10% rojalteista itselleen. Loput menevät säveltäjille, sanoittajille, sovittajille, tuottajille sekä ennenkaikkea levittäjille. Niin John Fogerty, Queen kuin Lynyrd Skynyrd kuvaavat tätä katkeraa kusetusta - miten vieraat herrat saivat heidän työstään hyödyn ja he itse vain nakkirahoja - ja tämä sama narutus on kuvattu myös elokuvassa This is Spinal Tap - levy-yhtiö Polydor oli surullisen kuuluisa tavasta, jolla se nylki artistejaan. Artisti nimittäin joutuu luopumaan immateriaalioikeuksistaan jotta levy ylipäänsä saataisiin tuotettua ja markkinoille; ja teostomaksuista sekä levymyynnistä hyötyvät ensisijaisesti levy-yhtiöt - eivät suinkaan artistit itse.

Ja tämä on myös syy, miksi Takkirautaa ei ole julkaistu paperiformaatissa, kirjana. Omakustanne tulisi liian kalliiksi, eikä ole sanottua, että ruukinmatruunalle jäisi muuta kuin nakkirahoja käteen kustannusosakeyhtiön jäljiltä. Mutta kustannustarjouksia otetaan toki vastaan.

Ruukinmatruuna on toki suojannut omat immateriaalioikeutensa Takkiraudan nimiösivun alta löytyvän disclaimerin kautta. Takkirauta kuuluu GNU Copyleftin alle, ja käyttöehdot löytyvät alta.

Mutta immateriaalioikeudet, rojaltit ja tekijänoikeusmaksut saattavat lyödä muusikoille todella pahasti näpeille toisella tavalla. Piratismi saattaa paradoksaalisesti lisätä artistin tunnettuutta - termi big in Japan tulee alunperin siitä, että monet yhtyeet, jotka olivat länsimaailmassa tuntemattomia, olivat hyvin tunnettuja ja suosittuja Japanissa siksi, että japanilainen lainsäädäntö ei tunnustanut länsimaisia tekijänoikeuksia, ja piraatti- sekä bootleg-äänitteet levisivät Japanissa tehokkaasti. Ehkä kaikkein paras esitys tästä big in Japan -ilmiöstä on elokuvassa Anvil! The story of Anvil - jossa yhtye, joka oli lyönyt päätä seinään Amerikassa ja Euroopassa, pääsi esiintymään täysille katsomoille Japanissa - juuri piratismin ja bootlegien ansiosta.

Toinen pointti asiassa on vielä se, että piratismi saattaa paradoksaalisesti lisätä laillisten tuotteiden myyntiä. Moni ihminen mielellään maksaa artistille, mutta ei levy-yhtiölle. Kun kuluttaja kuuntelee ensin piraatin, hän voi päättää, oliko tämä hyvä vaiko ei - ja jos se oli hyvä, tällöin kuluttaja mielellään ostaa alkuperäisen. Sensijaan jos joutuu ostamaan sian säkissä, teos voi helposti jäädä kokonaan ostamatta.

CD-levyjen tuotantokustannukset ovat muutama snt per levy. Niiden hinnat olivat pitkään kuitenkin LP-levyjen tasolla, ja tätä perusteltiin tuotantokustannuksilla ja tekijänoikeuksilla - LP-levyillä on isot tuotantokustannukset. Mutta tosiasiallisesti tässä tuntui olevan ehtymätön rahasampo levy-yhtiöille - 1980- ja 1990-luvulla musiikkibisnes muuttui miljoonabisneksestä miljardibisnekseksi, juuri CD-levyjen takia. Nettilataaminen ja piratismi pilasi kaiken ja musiikkifirmat älähtivät.

Ja immateriaaliteosten levittäminen elektronisessa muodossa on avannut piratismille aivan uudet markkinat. Mutta ikävä kyllä lailla on pitkä koura, ja kaikessa lainvenyttämisessä, mihin liittyy raha ja sen kahmiminen, virkavalta ja teknologia puuttuu peliin nopeammin kuin kukaan ehtii sanoa "felis catus". Rangaistukset ovat olleet täysin ylimitoitettua, ja sananvapautta sekä yksityisyydensuojaa on rajoitettu rajusti. On aivan aiheellista kysyä, onko tässä nyt lapsi heitetty menemään pesuveden kanssa.

Ja koska artistit eivät tykkää lainkaan siitä, että vieraat herrat saavat hyödyn heidän työstään, monet yhtyeet ovat ryhtyneet jakamaan musiikkikappaleitaan suoraan kotisivuiltaan. Ensimmäinen joka näin teki, oli Marillion, mutta myös Anvil päätti aluksi julkaista levynsä This is Thirteen kotisivujensa kautta. Monet yhtyeet myös myyvät levyjään suoraan kotisivuiltaan - ohittaen näin ns. viralliset kanavat kokonaan. Näin tekijänoikeuskorvaukset tulevat täysimääräisenä yhtyeille itselleen, ja välistäveto ja verenimentä jäävät pois välistä.

Kaikenkaikkiaan immateriaalioikeudet ovat kaksiteräinen miekka. Ne ovat yhtä tärkeät yhteiskunnan toimimiselle kuin omistusoikeuskin, mutta niillä on paha taipumus muuttua överiksi vedettyinä rasitteeksi, ja pahimmillaan aivan muut tahot kuin tuotteen tekijät hyötyvät niistä.

Jukka Kemppinen on tarkastellut omassa blogissaan varsin hyvin immateriaalioikeuksia, ja ruukinmatruuna yhtyy hänen käsityksiinsä asiasta.

Iik, taivas putoaa niskaamme!

Gallialaiset tunnetusti eivät pelänneet kuin yhtä asiaa: sitä, että taivas putoaa niskaan. Tämä pelko on ikävä kyllä toteutumassa. Mikäli NASAan on uskominen, taivas on tullut pykälän alemmas. Yläpilvet laskeutuvat kohti maata, ja syykin on ilmeinen: ilmakehän yläkerrosten lämpiäminen.

NASA:n mittaukset osoittavat, että pilvipeitto on pudonnut kymmenessä vuodessa prosentin alemmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pilvet ovat nyt noin neljäkymmentä metriä alempana kuin vuosikymmen sitten.

Tutkijoiden mukaan ilmiö johtuu pääosin siitä, että pilvien muodostuminen ilmakehän ylemmissä kerroksissa on vähentynyt. Pilvipeiton korkeutta mittaavaa aineistoa on vain kymmeneltä vuodelta, joten tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, kuinka pysyvästä ilmiöstä on kysymys.

Pilvipeiton aleneminen on tutkijoiden mukaan merkki siitä, että sääjärjestelmissä tapahtuu nyt laajempia muutoksia, ja ne vaativat tarkkaa seurantaa.

Mutta tässä on nyt onni onnettomuudessa. Jos ilmiö osoittautuu pitkäaikaiseksi, yläilmakehän pilvettömyys viilentäisi maapallon ilmastoa, koska lämpöä karkaisi tehokkaammin avaruuteen. Pilvikerros toimii ikäänkuin eräänlaisena termostaattina, joka säätää maapallon pintalämpötilaa.

No. Vesihöyry on metaanin ohella kaikkein voimakkain kasvihuonekaasu, ja sen osuus on noin 85% koko kasvihuoneilmiöstä. Jos maapallon pilvipeitto muuttuu 2% globaali lämpötila muuttuu 0,5 °C. Alapilvet, kuten cumulukset, viilentävät, yläpilvet kuten cirrukset lämmittävät. Tämä on helppoa havaita talvella.

Tämä kuitenkin jälleen kerran asettaa kyseenalaiseksi teoriat ihmislähtöisestä ilmastonmuutoksesta. IPCC on koko olemassa olon pyrkinyt huomioimatta auringosta mitään muuta kuin kokonaissäteilykertymän eli TSI:n (Total Solar Irradiance). Jopa niin pitkälle että sen edustajat väittävät ottaneensa Auringon huomioon, mutta kun alkaa kasaa pöyhiä niin jokainen viitattu tutkimus on TSI. Viimeiseen saakka IPCC on nauranut ja nyt yrittänyt vaientaa esimeriksi Henrik Svensmarkin jonka CLOUD -hankkeen kokeet Cernissä eivät olleet IPCC:n mieleen.

No. Me tiedämme historiasta, että asiaan vaikuttavat myös aurinkominimit ja -maksimit. Aurinko ei säteile vakioteholla vaan sykleissä. 2008 on alkanut uusi sykli. Tiedämme, että kun auringonpilkkuja on poikkeavan vähän, on kylmää. Koska tällainen sykli ylipäänsä on olemassa ja koska historiasta tiedetään että aurinkominimien aikaan on kylmää ja maksmien aikaan lämmintä, täytyy olla muukin mekanismi kuin TSI. CLOUD tarjoaa tähän hiukkassäteilyä jota pääsee enemmän auringon magneettikentän läpi kun aurinko on inaktiivinen. Kuplakammion tapaan tämä tuottaa pilvinuklideja ja siten maapallon lämpötilaan.

Talvi 2011-2012 on ollut jo kolmas poikkeuksellisen kylmä ja runsasluminen talvi putkeen. Ensin ei tuntunut lunta tulevan millään, ja sitten tulikin puoli metriä viikossa. Lapsilla on ainakin ollut kivaa kun on saanut rakennella lumilinnoja ja pääsee skimbaamaan, mutta kaikki eivät ole olleet yhtä huvittuneita. Tässä kävi täsmälleen päinvastoin kuin ihmislähtöisen ilmastonmuutoksen povaajat esittivät: Suomessa talvet ovat viime vuosina olleet poikkeuksellisen ankaria, eivät suinkaan leutoja.

Voidaan hyvällä syyllä kysyä, että mikä on tämän ilmakehän ison termostaatin vaikutus asiaan. Jos taivas putoaa niskaamme, se merkitsee että ilmakehä ja sitä myötä maapallon ilmasto jäähtyy. Ei niin, että meillä olisi jokin automaattinen negatiivinen takaisinkytkentä aiheesta, mutta niin, että laskut mutkistuvat jälleen.

Kuuluuko tulevaisuus fascismille?

Ruukinmatruuna on kuikuillut huolestuneena palantiriinsa ja tarot-kortteihinsa sekä läntiseen horisonttiin, ja ne merkit, mitä hän siellä on nähnyt, eivät ole mukavat.

Syy on siinä, että kapitalismi on kriisissä ja sekä EU että USA ovat kriisissä. Sekä amerikkalainen plutokratiamalli että eurooppalainen byrokratiamalli alkavat pian olla finaalissa. Siinä vaiheessa kun ns. laatulehdet kirjoittavat että Yhdysvalloissa keskiluokka luhistuu vauhdilla, on aika olla ihan aikuisen oikeasti huolissaan.

Keskiluokan luhistuminen nimittäin kuuluu elimellisesti laissez-faire-kapitalismiin, jossa suhdannevaihtelut ovat rajuja ja jossa pääomat pyrkivät kasautumaan ja keskittymään. USA:n tilanne ei ole poikkeus eikä häiriö, vaan johdonmukainen seuraus harjoitetusta taloudellisesta politiikasta. USA:n tavoitteena on ollut luoda edellytykset pääomien kasautumiselle ja keskittymiselle ja plutokratian luomiselle, ja se on onnistunut pelottavan hyvin. Keskiluokkaa voi olla olemassa ainoastaan sellaisessa yhteiskunnassa, jossa verotus on korkeaa, tulonsiirrot yleisiä, pääomaverotus progressiivista ja meritokratia vallitseva yhteiskuntafilosofia. Jos yksikin näistä edellytystä puuttuu, seurauksena on kehitysmaatyyppinen yhteiskunta, jossa yhteiskunta jakautuu upporikkaisiin ja rutiköyhiin.

Ja juuri tämä on tapahtumassa Yhdysvalloissa: siellä yhteiskunta on jakautumassa upporikkaisiin ja rutiköyhiin.

Ja tämä puolestaan ei ole yhteiskunnan stabiiliuden kannalta lainkaan hyvä asia. Ne yhteiskunnat, joissa on vahva keskiluokka, nimittäin ovat kaikkein stabiileimpia ja näin yleisesti myös mukavimpia paikkoja asua ja elää. Syy on siinä, että keskiluokka on se tukipilari, jonka varassa yhteiskunta lepää. Jos yhteiskunnasta puuttuu keskiluokka, tuloksena on hyvin epävakaa ja räjähdysherkkä yhteiskunta. Jos mukana on vielä nuorten naimattomien miesten ylijäämä, katastrofi on valmis.

Yhdysvaltojen politiikalle on Monroen-opin roskiinheittämisen jälkeen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen ollut tunnusomaista hyvin suuri aggressiivisuus ja halu toimia maailman sheriffinä. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa - juuri USA on pitänyt kaikenlaiset pikkuhitlerit kurissa - mutta kun aggressiosta tulee itsetarkoitus, merkit ovat pahat. Ja ruukinmatruuna on satavarma siitä, että presidentti Barack Obama tulee aloittamaan vielä tänä vuonna sodan Irania vastaan. Syy on siinä, että Obama on presidenttinä lame duck ja vaarassa jäädä yhden kauden presidentiksi, ja jokainen tällainen presidentti on varmistanut itselleen jatkokauden joko aloittamalla sodan tai vastaamalla aggressioon hyvin väkivaltaisesti. Perinteinen tapa selvitä sisäpoliittisista ongelmista on muuttaa ne ulkopoliittisiksi ongelmiksi. Lyhytnäköistäkö?

Tämä täsmälleen sama ahneus, piittaamattomuus, lyhytnäköisyys ja lyhyen aikavälin intrtessien maksimointi pitkien aikavälin intressien kustannuksella leimaa kaikkea amerikkalaista liiketoimintaa ja elinkeinoelämää. Amerikkalaiset ovat erinomaisia innovoimaan ja tekemään rahaa, mutta he ovat huonoja rakentamaan yhteiskuntaa ja pysymään mukana bisneksessä. Ne täsmälleen samat seitsemän ongelmaa, jotka johtivat yhdysvaltalaisen terästeollisuuden katastrofiin ovat läsnä kaikkialla amerikkalaisessa teollisuudessa ja elämässä yleensäkin. Painakaa ne mieleenne, niin ymmärrätte USA:n ongelmat ja mistä ne johtuvat.

1) Lyhytnäköisyys: pyritään maksimoimaan lyhyen aikavälin voitot ja intressit sen sijaan että ajateltaisiin pitkiä aikavälejä ja bisneksessä mukana pysymistä. Kvartaalikapitalismi tuottaa lyhyen aikavälin voittoja mutta katastrofeja pitkällä.

2) Ahneus: pyritään näkemään yritykset teuraskarjana sensijaan, että nähtäisiin ne lypsylehminä, ja pyritään kotiuttamaan voitot sensijaan että uusioinvestoitaisiin ne tuotantoon ja sen kehittämiseen. Amerikkalainen verotus on perinteisesti suosinut voittojen kotiuttamista ja keinottelua; eurooppalainen verotus puolestaan on suosinut voittojen kotiuttamatta jättämistä ja uusioinvestointeja. Seuraus on, että eurooppalainen teollisuus on kilpailukykyistä, amerikkalainen ei, ja amerikkalaiset innovaatiot otetaan ensimmäisinä käyttöön USA:n ulkopuolella ja niitä käytetään amerikkalaisia itseään vastaan.

3) Vanhoillisuus: amerikkalainen teollisuus on hyvin vastahakoista omaksumaan uusia toimintatapoja, prosesseja, menetelmiä ja teknologioita, koska uusinvestoinnit merkitsevät voittomariginaalien pienenemistä. Stora Enso huomasi ostaneensa ison määrän suoraan 1940-1950 -luvun teknologioilla toimineita paperitehtaita, joilla ei ollut mitään sijaa enää 2000-luvun teollisuustuotantoon.

4) Protektionismi: USA on valtava sisämarkkina-alue ja sitä leimaa yleisestikin sulkeutuneisuus. EU, Japani ja Korea ovat tottuneita ulkomaiseen kilpailuun ja ne pyrkivät hiomaan kykynsä kilpailla huippuunsa: jo 1960-luvulla Belgia myi terästä halvemmalla kuin mitkä USA:ssa olivat pelkät tuotantokustannukset ilman voittomariginaalia.

5) Tulehtuneet työnantaja-ammattiliittosuhteet: USA:n työmarkkinoita leimaa se sama vihamielisyys ja tulehtuneisuus kuin elinkeinoelämää yleensäkin: työnantaja pyrkii rutistamaan työntekijän kuiviin kuin sitruunan ja työntekijät näkevät työnantajan vihollisenaan. Tätä ongelmaa ei perinteisesti ole EU:ssa ollut ja vielä vähemmän Japanissa. Amerikkalaisia firmoja ei pidetä houkuttelevina työnantajina, ja ehkä parhaimmin tätä kuvaa rank and yank -filosofia.

6) Kieltäytyminen spesialisoitumasta: Amerikkalainen filosofia on aina ollut think big ja että voitto otetaan volyymeilla - ei suinkaan jalostusasteen mukanaan tuomilla lisäarvoeduilla. Amerikkalainen filosofia on, että innovointi ei kannata eikä pioneeritoiminta tuota voittoja, ja tuotto tehdään volyymeillä eikä suinkaan lisäarvolla. Tulos on, että amerikkalainen teollisuus tuottaa bulkkia siinä missä eurooppalaiset, japanilaiset ja korealaiset spesialisoituvat.

7) Kieltäytyminen uudistumasta: amerikkalaiseen filosofiaan kuuluu myös, että olemassaolevasta teknologiasta ja työvoimasta otetaan kaikki irti ja uuteen ei investoida. Ja kun uusinvestointien aika lopulta väkisin tulee, mieluummin lyödään pillit pussiin ja siirretään tuotanto johonkin kehitysmaahan kuin investoidaan jo olemassaolevaan.

Ehkä parhaimmin amerikkalaisen tuotannon (2011) ja saksalaisen tuotannon (2008) eroa kuvaavat nämä videot - näin Saksassa ja näin USA:ssa. Ero on silmiinpistävä - saksalaisen hyväksi.

Kärjistäen: amerikkalaismallinen plutokraattinen kapitalismi luo yhteiskunnan, jossa vallitsee hektisyys, raju oskillointi, alhainen luottamus ja jossa yhteiskunta on jakaantunut rajusti ja keskiluokka erodoituu. 1970-luvulla amerikkalainen keskiluokka oli vauraampi kuin eurooppalainen, mutta 2010-luvulla eurooppalainen keskiluokka on mennyt amerikkalaisen edelle - pääasiassa siksi, että amerikkalainen on ottanut rajusti takapakkia, ei välttämättä siksi, että eurooppalaiset olisivat edistyneet.

Tilanne muistuttaa siis pelottavalla tavalla sitä tilannetta, joka vallitsi mentäessä 1920-luvun lamaan ja 1930-luvun pulakauteen ja joka merkitsi pahinta kriisiä, minkä demokratia on milloinkaan kokenut. Myös silloin laissez-faire-kapitalismi romutti keskiluokan niin Yhdysvalloissa kuin varsinkin Saksassa. Ja maailmassa on nyt tekijä, joka on isompi voima kuin totalitarismi tuolloin ja Italia, Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa yhteensä, ja se on Kiina.

Unohtakaa ne puheet, mitä oletta kuulleet ns. poliittisesti korrektien professoreiden, intellektuellien ja filosofien suista fascismista. Ja unohtakaa varsinkin ne määritelmät, mitä olette tähän saakka kuulleet vasemmistolaisilta fascismista. Ne ovat subjektiivisia ja ideologisesti värittyneitä, ja ne määritelmät ovat olemassa fascismin kompromettoimiseksi, ei sen analysoinniksi. Todellisuudessa fascismi on aivan jotain muuta. Fascismi ei ole äärioikeistolaisuutta eikä se ole kapitalismia. Fascismi on totalitaristinen etatistinen järjestelmä, jossa korporativismi hallitsee elinkeinoelämää, ja jossa sekä taloudellinen vapaus että yksilönvapaudet on lakkautettu. Fascismi on antikapitalistinen, modernistinen, totalitaristinen ja etatistinen ideologia, joka pyrkii kollektivismiin ja tasa-arvoiseen, korporatiiviseen yhteiskuntaan, jota johtaa puolue-eliitti. Fascismi on kapitalismille vastakkainen ja vihamielinen ideologia. Saksan kansallissosialismi ei ollut fascismia. Se oli sosialismia - ei-marxilaista sosialismia, mutta aivan yhtä sosialismia kuin neuvostososialismikin.

Ja yksikään toinen yhteiskunta ei ole läpäissyt fascistista ankkatestiä niin hyvin kuin Kiina. Kiina on maailman ensimmäinen kypsä fascistinen valtio, ja Kiinassa me näemme, mitä asemansa vakiinnuttanut fascismi todella on ja ilmentää. Kiina on fascistisin yhteiskunta sitten Mussolinin Italian; ja Kiinassa on luettu Labriola ja Gentile. Unohtakaa se, että Kiinaa johtaa nimellisesti "kommunistinen" puolue; se on todellisuudessa fascistinen. Syy on yksinkertainen. Kommunismi ei toimi, mutta fascismi toimii.

Kiina on ollut 1990- ja 2000-luvuilla maailman rajuimman talouskasvun kokenut valtio, eikä syynä ole ollut ainoastaan se, että se on aloittanut pohjalta. Syynä on myös ollut se, että amerikkalaiset ovat elättäneet Kiinaa kuin käenpoikaa - lyhytnäköisyydessään ja ahneudessaan he ovat ruokkineet fascismia. Leninin sanoin kapitalismi on myynyt heille sen köyhden, johon he hirttävät kapitalistit. Aivan kuten fascismiin kuuluu elimellisenä osana nuoruuden ihannointi ja modernismi, Kiina on ollut rajusti modernistinen yhteiskunta ja omaksunut muualta kaikki ne innovaatiot, joita toiset ovat tehneet ja joita ne eivät ole omassa tuotannossaan ottaneet käyttöön. Kiinalaiset eivät ole tyhmiä.

Ja vaikka kiinalaiset ovat tehneet rajuja virheitä ja saaneet aikaan ympäristökatastrofin, ja vaikka Kiinan talouden romahtamista onkin povattu jo viimeiset parikymmentä vuotta, Kiina ei ole enää se paperitiikeri mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Kun katsotaan sinne Kiinan Patjomkinin kulissien taa, nähdään, että kulissien takana kuhisee eikä siellä vain humise aro. Kulissit on pystytetty, ja nyt niiden taakse rakennetaan rajusti aitoa asiaa.

Ehkä parhaimmin tätä kuvaa Kiinan ja USA:n vaihtotase. USA:sta viedään Kiinaan romua, kemikaaleja ja raaka-aineita. Kiinasta viedään USA:han koneita, laitteita ja kulutustavaroita. Ja kuka tahansa, joka ymmärtää vähääkään taloutta, ymmärtää että tässä on kehitysmaa-teollisuusmaa -vaihtosuhde, jossa USA on se kehitysmaa. Ja tase on rajusti Kiinalle ylijäämäinen.

Ruukinmatruuna on jo tässä vaiheessa valmis lyömään vetoa sen puolesta, että tulevaisuus kuuluu fascismille ja että 21. vuosisata tulee olemaan fascismin riemuvoitto ja fascismin vuosisata. Sekä amerikkalainen plutokratia että eurooppalainen byrokratia ovat kriisin kielissä, ja romahdus on tätä menoa molemmissa väistämätön.

Miksi fascismi? Miksi ei vaikkapa sosialismi? Siksi, että jokainen sosialistinen yhteiskuntakokeilu on aina päättynyt katastrofiin. Sosialismi ei luo lisäarvoa. Se ei luo pääomia. Se ei luo vaurautta. Sosialistinen yhteiskunta on yhteiskunta, jota hallitaan terrorilla ja jossa jokainen asukas joutuu elämään pelossa ja epävarmuudessa ja jossa vallitsee korruptio. Fascismi sensijaan kykenee luomaan keskiluokan ja antamaan sekä keskiluokalle että työväenluokalle siedettävän elintason - kiitos fascismin perusluonteeseen kuuluvan korporativismin. Ei nimittäin enää kestä kauaa, ennenkuin tilanne Kiinassa on se, että kiinalaisen köyhän elämä on siedettävämpää ja mukavampaa kuin amerikkalaisen köyhän. Ja se ei tule olemaan kivaa. Kiinalaiset nimittäin eivät ole yhtä idealisteja kuin amerikkalaiset uskomaan vapaakaupan ja globalisaation autuuteen. He tietävät, että talous on sotaa ja aivan kuten sodassakin, myös taloudessa on voittajia ja häviäjiä. Länsimaat menivät soitellen tähän sotaan ja länsimaiden työväestö sekä keskiluokka on tähän mennessä ottanut turpaansa pahemman kerran - ainoat voittajat ovat olleet länsimaiden plutokraatit. Missähän olemme kohdanneet tämän aiemmin?

Fascismi ei ole kiva järjestelmä. Mutta ei ole plutokratia eikä sosialismikaan. Plutokratia kuristaa sinut kuiviin; fascismi lyö sinua nyrkillä naamaan, ja sosialismi lyö puukon selkääsi. Valittavana on siis syöpä, rutto ja kolera. Ihmisen typeryyden ja päättäjien tyhmyyden tietäen muita vaihtoehtoja on kovin hintsusti.

Kun USA aloittaa sodan Irania vastaan - ruukinmatruuna ei enää tässä vaiheessa sano "jos" vaan "kun" - se tulee haukkaamaan niin ison biitin kakkaa ettei ole tosikaan. Iranilaiset eivät ole mitään arabeja. He ovat indoeurooppalaisia ja heillä on hyvin ylpeä sotilashistoria, ja USA tulee juuttumaan vuosikausiksi kalliiseen ja ikävään sotaan. Iranilaiset lentäjät pärjäävät hyvin sekä israelilaisille että amerikkalaisille, ja iranilaiset lentokoneet eivät ole mitään bulkkikuraa. Iranin takana ovat sekä Kiina että Venäjä. Ja tämä turha, kallis ja tuhoisa sota tulee vain ennestään kiihdyttämään Yhdysvaltojen brasilifikoitumista - ja lopullista luhistumista. USA putoaa Kiinan syliin kuin kypsä omena.

Samalla fascismin voitto tulee merkitsemään myös demokratian lopullista luhistumista. Francis Fukuyama oli väärässä: maailman tulevaisuuden hallintomuoto ei tule olemaan demokratia, koska se ei kestä plutokratiaa sisältäpäin eikä myöskään fascismia ulkoapäin. Anakykloosi pyörii vastustamattomalla voimallaan.

Kiinalainen fascismi eroaa italialaisesta siinä, että kiinalaisilla ei ole sotilaallisia ambitioita. Mutta sensijaan Kiina rakentaa aivan yhtä varmasti omaa imperiumiaan kuin mitä Italiakin yritti palauttaa Roomaa. Kiinalla on valtava määrä ylijäämäväestöä, josta se haluaa hankkiutua eroon. Ja Kiina etsii siirtomaita, joihin tätä väestöylijäämää voi purkaa - ja sellaisia onkin jo löytynyt Afrikasta. Kiina kolonialisoi Afrikkaa uudelleen, ja paljon menestyksekkäämmin kuin länsimaat. Siinä, missä länsimaat tyytyivät vain hallinnoimaan Afrikkaa ja lähtivät sieltä pois maitojunalla, toivoen että afrikkalaiset kykenisivät itse hoitamaan asiansa ja rakentamaan itselleen yhteiskunnan, kiinalaiset tulevat maahan ja toteavat, että me rakennamme teille kaiken. Ja he tekevätkin sen. Alkuperäisväestön kohtalo on jäädä maaorjan asemaan. Eikä kukaan nillitä mistään uuskolonialismista. Miksi valloittaa sotilaallisesti yhtään mitään, jos saman voi kaapata taloudella?

Mitä tekevät amerikkalaiset kun he huomaavat lopullisesti että heitä on petetty? Maassa, jossa 2% aikuisesta miesväestöstä on vankilassa ja jossa on käsiaseita enemmän kuin leikkipyssyjä, voi tapahtua ihan mitä vain. All bets are off, mutta todennäköisesti amerikkalaiset tulevat hyväksymään uudet feodaaliherransa ihan kiltisti. Se road to serfdom ei suinkaan ollut sosialismi, vaan kapitalismi - aivan samalla tavoin kuin historian saatossa aina ennenkin. Sosialismi on road to slavery, kapitalismi road to serfdom. Näiden kahden välillä on vissi ero.

Plutokratiaan liittyy aina korruptio, velkakaappaukset ja laillistetut ryöstöt. Sekä Yhdysvaltojen lama että Kreikan velkakatastrofi ovat sellaisia onnettomuuksia, jotka liittyvät kiinteästä kapitalismiin, ja jotka palvelevat plutokraattien päämääriä. Mutta siinä, missä Kreikassa toivottiin sotilasvallankaappausta, asian kanssa on syytä olla varovainen. Ongelma on siinä, että sotilasvallankaappauksilla on paha taipumus lyödä näpeille - ja siinä vaiheessa, kun maasta ollaan tekemässä plutokraattien vasallivaltiota, sotilailla on ikävä tapaus äänestää kuudestilaukeavalla vastaan.

Ruukinmatruunalle tulee kamala ajatus mieleen. Oliko Putin sittenkin oikeassa ja kaukaa fiksu? Oliko Vladimir Putinin päätös murskata oligarkit - Venäjän orastava plutokratia - väkivaltaisesti, näytösoikeudenkäynneillä ja tekaistuilla syytteillä - sittenkin yhteiskunnan itsepuolustus plutokratiaa vastaan? Jos oli, niin me olemme pahemmin liemessä kuin uskallamme kuvitellakaan.

Entäpä Suomi? Jos suomalaiset olisivat fiksuja, he tekisivät nyt kaikki valmistelut EU:n tulevaa repeämistä varten ja lähestyisivät Venäjää. Tällaisen kriisin tullessa Venäjä on ainoa ystävämme, vaikka emme sitä haluaisikaan myöntää. Tosiasiallisesti Venäjällä ja Suomella on kohtalonyhteys, eikä vähiten yhteisen raideleveyden vuoksi. Plutokratian ja fascismin taistelussa Suomen ainoa potentiaalinen liittolainen on kaikesta huolimatta Venäjä.

Mutta siinä vaiheessa me olemme jo merellä. Vapaudessa.

Sano EI Suur-Helsingille!

Kuntakonsolidointeja pohdittaessa ruukinmatruuna pohtii myös pääkaupunkiseudun ehdotettua konsolidointia - eli että Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa ja Sipoo yhdistettäisiin yhdeksi megalopoliksi.

No. Kuntaliitos on paikallaan silloin, kun kunnat eivät kertakaikkiaan enää kykene suoriutumaan lakisääteisistä tehtävistään tai jos kunta on köyhtynyt ja/tai sen asukasluku romahtanut. Mutta silloin, kun lyödään elinvoimaisia ja dynaamisia kuntia - kuten pääkaupunkiseudulla - yhteen, kuntaliitoksella ei saavuteta mitään. Pikemminkin niin, että sillä saadaan aikaan paljon byrokratiaa ja jähmeä yksikkö. Kunta toimii parhaimmillaan silloin, kun se on riittävän iso tarjoamaan kaikki palvelut kuntalaisilleen, mutta ei yhtään isompi. Kunnan koon kasvaessa myös overhead - ja demokratiavaje - kasvaa. Isossa yksikössä pienen ihmisen on aina vaikeampaa saada ääntään kuuluville kuin pienessä.

Mutta asiaa voidaan tarkastella myös toiselta kannalta. Jos pääkaupunkiseudun viisi kuntaa lyödään yhteen, saadaan aikaan 1,1 miljoonan asukkaan megakunta. Se tuottaa noin kolmasosan Suomen bruttokansantuotteesta, käsittää viidesosan Suomen asukasluvusta, tuottaa noin puolet Suomen palveluista ja verokertymästä - siitä tulee hirviön pää, jolle muu Suomi on pelkkä ruumis. Tämän megakunnan kaupunginjohtaja - tai pormestari - tulee olemaan presidenttiä ja pääministeriä merkittävämpi poliittinen vaikuttaja. Tämän kunnan painoarvo tulee olemaan paljon isompi kuin koko Savon ja Karjalan yhteensä.

Kärjistäen: Helsinki vie ja muu Suomi vikisee. Demokratiavaje tulee olemaan hirveä.

Ongelmana ovat vielä pääkapunkiseudun sisäiset ongelmat. Helsinki on talousvaikeuksissa, ja Vantaa on saanut juuri ja juuri taloutensa omilleen. Sipoo ei ole köyhä eikä rikas; mutta Espoo on vauras ja Espoo joutuu maksumieheksi. Ja Kauniaisissa tuskin hihkutaan riemusta - tämä pikku enklaavi ei halua liittyä edes Espooseen eikä Espoo huoli Kauniaista itseensä kielipolitiikan takia. Reikäleipäkaupunki puolestaan ei halua joutua koko pääkaupunkiseudun maksumieheksi.

Kunnan kokoa ei mitata pinta-alalla, vaan asukasluvulla. Voidaan kysyä, ovatko Helsinki, Espoo ja Vantaa jo nykyisellään liian isoja yksiköitä kunniksi, ja pitäisikö ne panna kahtia. 200 000+ asukasta on paljon. Sipoossa ja Espoossa tuskin myöskään hihkutaan ilosta kotiseutuidentiteettisyistä; vaikka Vantaa onkin entinen Helsingin maalaiskunta, niin Sipoo on vanha perinteikäs pitäjä itsessään, ja Kirkkonummi, ei suinkaan Helsinki, on Espoon emäpitäjä.

Mikä on pienen ihmisen vaikutusmahdollisuus tuossa hirveässä megakunnassa? Lähestyy asymptoottisesti nollaa. Mikä on tuon megakunnan painoarvo Suomen politiikassa? Lähestyy asymptoottisesti ykköstä. Kunnallispolitiikka sotkeutuisi tuon konsolidoinnin jälkeen lopullisesti. Voittajia olisivat Kokoomus, RKP ja SDP, kun taas Keskustalle löisivät kuolinkellot. Ja kuitenkin kaikki nuo kolme puoluetta ovat jo näyttäneet todellisen karvansa Eurostoliiton lakeijoina ja plutokratian rakkikoirina. Tämän megakunnan painoarvo olisi paljon isompi Suomelle kuin mitä Tukholma on Ruotsille. Ja jos tällainen megakunta pääsisi huseeraamaan vapaasti sisäpolitiikassa, niin se tietäisi menoa muulle Suomelle. Kokoomuksen holtittomuus on jo nähty ja koettu.

Pääkaupunkiseudulla väitetään olevan jo nyt melkoinen demokratiavaja. Kuinka pahaksi se äityisi tämän konsolidaation jälkeen? Entä kuinka pahaksi demokratiavaje kasvaisi jos tällainen käenpoika pääsisi pesiytymään Suomen sisäpolitiikkaan?

Sanokaapa se.

Päivän sarkasmi

Margaret Thatcherin mukaan sosialismin suurin ongelma on se, että toisten rahat loppuvat ennen pitkää.

Amerikkalaiset ovat onnistuneet osoittamaan, että täsmälleen sama pätee myös kapitalismiin: toisten rahat loppuvat ennen pitkää.

Päivän plagiaatti

"Ihmiskunta ei ole vapaa ennenkuin viimeinen kuningas on kuristettu viimeisen papin sisälmyksiin"

- Denis Diderot

"Fanatismista on vain kukonaskel barbariaan"

- sama

Ja valehteli pahemmin kuin itse Bobrikov

Eilispäivän uutisaihe on ollut komissaari Olli Rehnin herkkänahkaisuus. Rehn suivaantui siitä, että Perussuomalaisten Timo Soini oli erään keskustelun yhteydessä nimitellyt häntä "Brysselin Bobrikoviksi", ja Rehn oli tulkinnut tämän vihapuheeksi ja henkirikokseen yllyttämiseksi, ja vaatinut julkista anteeksipyyntöä.

No. Me kaikki tiedämme, kuka oli kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitš Bobrikov, tai kuten vanha ortografia kuuluu, Bobrikoff. Hän on nimittäin tullut tunnetuksi aivan muista asioista kuin siitä, että hän joutui lopulta henkirikoksen uhriksi.

Nikolai Ivanovitš Bobrikov, jos joku ei sitä satu tietämään, oli Suomen kenraalikuvernööri Suurten sortovuosien aikana eli 1894-1904. Hän oli niinsanottu single-minded soldier ja sellaisena harvinaisen tarmokas ja kovapäinen.

Kenraali Nikolai Bobrikov nimitettiin Venäjän sotaministerin, kenraali Kuropatkinin esityksen johdosta Suomen kenraalikuvernööriksi, ja hän saapui Suomeen 6. marraskuuta 1894. Hän piti 12. lokakuuta 1898 kenraalikuvernöörin palatsissa puheen Suomen senaatille ja muutamille korkeimmille virkamiehille. Puhe julkaistiin seuraavana päivänä lehdissä, ja se herätti suurta hämmästystä sekä suuttumusta.

Bobrikov nimittäin oli puheessaan kutsunut Suomea rajamaaksi eikä ollut tunnustanut Suomen erityisasemaa autonomisena valtiona. Se loukkaus sisälsi vakavan uhkauksen ja sai ihmiset ymmärtämään että Bobrikovin tehtävänä oli Suomen erityisaseman hävittäminen ja suomalaisten venäläistäminen. Yhdellä iskulla hän oli onnistunut yhdistämään koko Suomen - niin ruotsinmieliset, vanhasuomalaiset, nuorsuomalaiset kuin työväenaktivistitkin - itseään vastaan ja tehnyt itsestään koko valtakunnan vihatuimman miehen.

Puheessaan hän ilmoitti Venäjän olevan yksi ja jakamaton ja että oli olemassa vain yksi alamaisuus ja rakkaus yhteiseen Venäjä-isänmaahan.

Kukaan ei voi kiistää Bobrikovin isänmaallisuutta, työtarmoa ja voimakasluonteisuutta. Hänen onnettomuutensa oli se, että hän oli isänmaallinen väärässä maassa ja väärällä tavalla - siis autonomisesssa suuriruhtinaskunnassa. Jos Bobrikov olisi pelannut korttinsa eri tavalla, hänestä olisi voinut tulla yksi suosituimpia kenraalikuvernöörejä ikinä. Ainoa, mitä hänen olisi tarvinnut tehdä, olisi ollut torpparireformi, kansakoululaitoksen uudelleenjärjestäminen sekä kaupanteon esteiden poistaminen Suomen ja Venäjän väliltä. Suomalaiset olisivat alkaneet opiskelemaan venäjää vapaaehtoisesti nopeammin kuin kukaan olisi ehtinyt sanoa "štšuka".

Bobrikov ei tullut Suomessa tunnetuksi murhansa takia. Hän tuli tunnetuksi Suomi-syöjänä, pakkovallan edustajana ja pakkovenäläistäjänä - siis miehenä, joka halusi hävittää suomalaisuuden, Suomen erityisaseman ja koko suomalaisen identiteetin ja sulauttaa Suomen Venäjään. Hänestä tuli pakkovallan ja imperialismin symboli.

Ja ruukinmatruunan tulkinta on, että Timo Soini on osunut aivan nappiin tässä asiassa: Rehn on ollut yksi aktiivisimpia liittovaltiopolitiikan ajajia. Rinnastus Nikolai Bobrikoviin, joka oli yhtä paukapäinen kuin Arthur "Butcher" Harris tai Semjon Budjonnyi, on osuva. Ruukinmatruunan tulkinta on, että Soini rinnasti Rehnin Bobrikoviin tämän epäisänmaallisuuden ja Suomi-syönnin takia - ei sen enempää eikä sen vähempää. Bobrikovin ohjelman pääkohdat olivat:

- Suomen sotaväen sulauttaminen Venäjän armeijaan.
- Suomen valtiosihteeriviraston lakkauttaminen.
- Valtakunnanlainsäädännön saattaminen voimaan Suomessakin.
- Venäjän kieli viralliseksi kieleksi senaattiin, virastoihin ja kouluihin.
- Helsingin yliopisto ja oppikoulut tarkemman valvonnan alaisuuteen.
- Venäjän kansalaisille annetaan oikeus virkoihin Suomessa.
- Suomen rahan poistaminen.
- Venäjän ja Suomen tullirajan poistaminen, sekä tullilaitoksen yhdistäminen Venäjän tullilaitokseen.
- Venäläisiä lehtiä piti perustaa Suomeen levittämään hallituksen mielipiteitä.
- Valtiopäivien juhlamenot on uudistettava.
- Kenraalikuvernöörin ohjesääntö on uudistettava.

Bobrikovin ohjelmassa korostettiin sitä, että Suomen valtiolliset olot ja autonominen asema ovat Venäjän etujen vastaisia. Tavoitteena oli Suomen alistaminen täysin Venäjän hallitusviranomaisten johtoon.

Mutta vaikka lähes kaikki Suomen piirit vihasivat ja inhosivat Bobrikovia, hänellä oli kuitenkin toinen puolensa. Suomen köyhälistö rakasti häntä, sillä hän nimittäin välitti aidosti ihmisistä. Hän lisäsi määrärahoja köyhimmän kansanosan avustamiseen, kehitti kansakoululaitosta ja suunnitteli torpparivapautusta.

Lopulta kuitenkin Suomen yhteiskunnan yläkerroksilla keitti yli. Senaatin virkamies Eugen Schauman päätti murhata Bobrikovin, ja hän sitten tekikin sen, ampuen sen jälkeen itsensä.

Poliittinen murha ei ole suomalainen perinne. Suomessa on tehty täsmälleen kolme merkittävää poliittista murhaa viimeisen kahden vuosisadan aikana. Ne olivat kenraalikuvernööri Bobrikovin murha, prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen murha ja sisäministeri Heikki Ritavuoten murha. Kaikissa yhteistä oli, että murhaajana oli etuoikeutettu nuori aatelismies - siis sellainen, joita on tapana kutsua yläluokan mätämuniksi ja juuri sellainen, joista yleensä tulee terroristeja.

Ja monille suomalaisille Bobrikovin murha oli "inhottava ja ilkeä teko" - vanhasuomalaiset tuomitsivat sen jyrkästi, ja nuorsuomalaiset sanoutuivat siitä irti. Ainoastaan perustuslailliset ymmärsivät asiaa ja aktivistit juhlivat sitä. Suomessa ei kertakaikkiaan ole tapana murhata epäsuosittuja poliitikkoja. Meillä on tapana hoidella heidät parlamentaarisesti. Bobrikovin murha oli kuin jos suomalaiseen poliittiseen keskusteluun olisi laskeutunut lentävä lautanen - se kertakaikkiaan sotki pakan täysin. Ja sitä ei kukaan halunnut.

Soini ei rinnastuksellaan kiihota poliittiseen murhaan, vaan miettimään että mitä Bobrikovin politiikka oikein Suomessa sai aikaan - ja kuinka tuhoisaa se oli. Sikäli rinnastus oli varsin osuva. Tosin ruukinmatruuna ei ole lainkaan niin varma siitä, onko Rehn ihan niin isänmaanpetturi kuin miksi Bobrikov oletettiin.

Mutta Soinilla on pointti. Meidän isoisovanhempamme sanoivat EI pakkovenäläistämiselle. Meidän tehtävämme on sanoa EI pakkoeurostolaistamiselle.

Jytkyn jälkijäristys

Ruukinmatruuna seuraa uutisia ja myös roskalehtiä, ja perussuomalaisten Iso Jytky ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta. Mutta niin paljon kuin suvaitsevaistomme ja tärähtäneistömme haluaakin sen torpata ja puhutaan "antijytkyistä" ja "järjen voitosta", niin Iso Jytky on tosiasiallisesti muuttanut nyt jo suomalaista politiikkaa - peruuttamattomasti - ja tolkullisempaan suuntaan. Se oli ennenkaikkia raju signaali - signaali siitä, että te poliitikot olette meidän edunvalvojiamme ettekä mikään keletanan sisäänlämpiävä eliitti, ja jos te ette aja etujamme, me äänestämme teidät pois. Suomi ei onneksi ole vielä samanlainen plutokratia kuin vaikkapa Yhdysvallat, vaan täällä demokratia todella toimii. Vaikka ei aina sillä tavoin kuin mitä suvaitsevaistomme ja tärähtäneistömme haluaisi!

Ja tämän Ison Jytkyn jälkijäristykset näkyvät kahdessa asiassa, jotka ovat jääneet ns. suurelta yleisöltä huomaamatta. Ensimmäinen on se, että maahanmuuttokritiikki on todella otettu vakavasti. Täysin holtittomasta maahanmuutosta on jouduttu luopumaan, ja ennenkaikkea se syöttöputki, jota suomalaiset ovat vihanneet kaikkein eniten eli perheidenyhdistäminen, on tukittu.

Kun perheidenyhdistämisessä on otettu kovat otteet käyttöön - DNA-testaus etunenässä - halukkaiden perheenjäsenten määrä on romahtanut. Itse asiassa tulijoita on enää 2% siitä, mitä aiemmin.

Mistä voidaan päätellä, että perheenyhdistämisessä on pelattu tähän saakka filunkipeliä, ja suklaasilmä on pyörittänyt sinisilmää ns. 6-0. Mutta tsuhnaa voi pettää vain yhden kerran, ja DNA-testi merkitsee viranomaisen lempeää mutta päättäväistä EI!-jyrähdystä onnenonkijoille, ja enää vain vakavastiotettavat perheenjäsenet pääsevät mukaan. Samalla myös ankkurilapsista on tullut ns. onneksi katoavaa kansanperinnettä.

Ja hyvä niin. Tähän mennessä juuri perheenyhdistäminen on herättänyt kaikkein eniten katkeruutta han-suomalaisissa, ja tarjonnut röyhkeille onnenonkijoille parhaan reitin sinisilmäisten suomalaisten lihapadoille. Toki suvaitsevaisto repii pelihousunsa, mutta se nyt vain on niin. Maahanmuuttokritiikki on kuin onkin tässä tilanteessa ollut aiheellista - ilman rasismia.

Toinen on se, että anakykloosi on nyt ottanut takapakkia. Päättäjämme saivat huomata olevansa kuolevaisia ja ettei se, että on syntynyt päättäjäperheeseen, enää takaakaan etuoikeutta päästä isipapan tai äitimuorin jälkeen vallankahvaan, vaan että tulossa on kansan syvistä riveistä paljon nuoria ja nälkäisiä. Eliittimme oli hyvää vauhtia muuttumassa sisäsiittoiseksi ja omahyväiseksi klikiksi, ja nyt heillä menikin niin pasmat kuin itse pirtakin pahemman kerran sekaisin.

Kansa äänesti väärin ja kansan mielipide todella merkitsee. Matti Vanhanen sai iskun suoraan henkiseen solarplexukseensa. Kansa ei enää katso toivottomana ja passiivisena sitä, kun EU-jäsenyyttä käytetään väärin, kun konkurssikypsien maiden kanssa poltetaan rahaa kuin koksia, kun kansalaisten oikeuksia kavennetaan koko ajan ja kun tavallisen ihmisen elämää yritetään tehdä koko ajan tukalammaksi. Perussuomalaisten nuoret ja nälkäiset miehet ja naiset panivat pakan sekaisin.

Ruukinmatruunan havainto on, että perussuomalaisista on nyt profiloitumassa työväenpuolue vasemmiston petettyä perinteisen kannattajakuntansa. Perussuomalaisista on tulossa se puolue, joka SDP oli sata vuotta sitten - suomalaisen työläisen, pienviljelijän, pienyrittäjän ja palkansaajan edunvalvoja. Perussuomalaisten kannattajakunta on ollut juuri sitä, joka on kansakunnan eliitin, suvaitsevaiston ja tärähtäneistön perinteinen sylkykuppi: suomalainen tuottavaa työtä tekevä mies. Juuri se ihmisryhmä, mikä tässä maassa on seksuaalirikollisten jälkeen kansakunnan ehdotonta pohjasakkaa ja jota kaikki halveksivat ja inhoavat. Ja niin paljon kuin pidämme Teuvo Hakkaraista täytenä pellenä, hän silti on enemmän kuin yksikään punavihrersuvismaisteri: hän on yrittäjä, työllistäjä ja veronmaksaja, ja juuri hänenlaisensa pitävät tätä maata pystyssä. Eivät suinkaan anarko-Markot, liimatilhet, jäsenkirjasuojatyömaisterit, plutokraatit ja mä-vihaan-kaikkee-mikä-liikkuu-ja-asvaltti-ei-liiku -kuulapäät.

Timo Soini on johtanut joukkojaan varsin hyvin. Hän on onnistunut pitämään massansa kurissa, ja Tommi Raution saama spittarinkuva takalistoon merkitsee, että Soini on vakavissaan. Hän aikoo aivan tosissaan rakentaa Perussuomalaisista uuden suurpuolueen - joka ei enää ole pelkkä populisti- ja protestipuolue, vaan vakavastiotettava kansalliskonservatiivinen unohdetun kansan puolue. Tony Halmeen jyrisevät sanat siitä, että jos hänen ajamiaan asioita ei oteta vakavasti, niin hänen jälkeensä tulee valtava määrä sellaisia, jotka sitten otetaan hyvin vakavasti, ovat käyneet toteen.

Jos perussuomalaisten yritys vyöryttää AY-liike onnistuu, niin elämme todella mielenkiintoisia aikoja. Niin hyvässä kuin pahassakin. Professori on omassa blogissaan tarkastellut samoja asioita.

Ehkä vain yksinkertaisesti tarvitsemme jytkyn aina kerran kymmenessä vuodessa, että tiedämme demokratian toimivan.

Täydellinen tappiomieliala ja talouskriisistä toipuminen

Ruukinmatruuna pohtii jälleen oman alansa tulevaisuudennäkymiä. Suomalaisella terästeollisuudella menee lujaa; Outokummun kauppa Thyssenin tytäryhtiöstä Inoxumista, joka on erikoistunut ruostumattomien terästen tekemiseen, merkitsee Outokummun aseman vahvistumista maailmanlaajuisesti ja sitä, että suomalainen teräsosaaminen on vahvaa valuuttaa maailman markkinoilla. Suomi onkin nimenomaan jyrsinyt itselleen oman ekologisen lokeronsa korkealaatuisten erikoisterästen toimittajana. Outokummun Tornion tehdas onkin tuottanut nimenomaan korkealaatuisia erikoisteräksiä jalostamalla bulkkiromua ja kromia sekä seosmetalleja. Kromi saadaan läheltä - Elijärven kaivoksesta. Metallurgia on ala, jolla on tulevaisuus Suomessa, vaikka parikymmentä vuotta sitten näytti toisin.

Mutta kaikkialla ei mene yhtä hyvin, ja USA:n teräskatastrofi meillä on tiedossamme. Vaikka rajusti kilpaillulla alalla toisen kuolema onkin toisen leipä, ruukinmatruuna ei ole lainkaan iloissaan USA:n terästeollisuuden alasajosta, ja Bruce Springsteen summaa nämä hirvittävät inhimilliset katastrofit kappaleessaan Youngstown. Ruukinmatruuna ei ole yhtään huvittunut amerikkalaisen rautakouran kohtalosta.

Miksi näin pääsi käymään? Kärjistäen ja jälkiviisaasti tämän voi summata yhteen virkkeeseen: me olemme bisneksessä tehdäksemme terästä, kun taas te olitte bisnekessä tehdäksenne rahaa ja osoittautui, että pitkällä aikavälillä on kannattavampaa tehdä terästä kuin rahaa. USA:n terästeollisuus oli hirvittävän lyhytnäköistä - kuten amerikkalainen teollisuus yleensäkin; se oli täysin kyvytön näkemään kvartaalia pitempää ajanjaksoa eteenpäin, ja juuri tämä koitui sen kohtaloksi. Lyhyen aikavälin voittojen maksimointi merkitsi uusinvestointien laiminlyöntiä - Euroopassa LD-prosessi otettiin hyvin nopeasti, jo 1950-luvulla käyttöön, kun taas USA:ssa roikuttiin 1800-luvulla kehitetyissä Bessemer-prosessissa vuoteen 1968 ja Siemens-Martin -prosessissa vuoteen 1992 asti. LD-prosessilla saadaan sekä parempaa terästä että helpommin ja energiatehokkaammin, kuin vanhemmilla prosesseilla - kun taas se vaatii uusinvestointeja, joita eurooppalaiset tehtaat olivat halukkaita tekemään, mutta amerikkalaiset eivät.

Ja tämä sama lyhytnäköisyys ja vastahakoisuus sekä innovoimaan että uudistumaan vaivaa amerikkalaista prosessi- ja perusteollisuutta kautta linjan. Amerikkalainen prosessiteollisuus ei kykene kilpailemaan eurooppalaisen ja japanilaisen kanssa. Amerikkalainen prosessiteollisuus on hirvittävän vanhakantaista ja siellä nojataan vanhoihin prosesseihin ja teknologioihin - tuotetaan bulkkikuraa kalliisti, ja luotetaan siihen, että tuotot saadaan volyymeillä kilohinnan sijaan. Valokaariuunit, suoravaluprosessi, senkkametallurgia - kaikki sellaisia asioita, jotka otettiin Euroopassa käyttöön kauan ennen amerikkalaisia. Ja ennenkaikkea eurooppalaiset ymmärsivät erikoistua - he tiesivät, että bulkkiterästä kyetään tekemään Aasiassa pilkkahintaan, paljon halvemmalla kuin länsimaissa. Tämä on asia, jota amerikkalaiset eivät lyhytnäköisyydessään ikinä tajunneet, vaan he vain luottivat volyymeihin.

Eikä tämä ahneus ja tulossurffaus rajoittunut Yhdysvalloissa ainoastaan terästeollisuuteen, vaan kaikkialle. Autoteollisuus on USA:ssa kokenut saman katastrofin. Suomalainen paperiteollisuus haukkasi kirjaimellisesti vessapaperia yrittäessään vallata USA:n paperimarkkinat - he saivat hirveän määrän pystyyn vanhentuneita paperitehtaita, jäykän ja jähmeän yrityskulttuurin ja vihamieliset ammattiliitot, ja sieltä sitten tultiinkin maitojunalla kotiin.

Tulossurffauksella - siis sillä, että maksimoidaan lyhyen aikavälin voitto trimmaamalla organisaatio nälkärajalle, ajamalla tutkimus- ja kehitysosasto alas ja keskittymällä rahantekoon - saadaan kyllä lyhyen aikavälin voittoja, mutta se on pitkällä aikavälillä yhtä varma tie tuhoon kuin ryöstöviljely yleensäkin.

Eurooppalaisille omistajille firmat ovat lypsylehmiä kun taas amerikkalaisille ne ovat teuraskarjaa. Tämä hirvittävä ahneus, lyhytnäköisyys ja piittaamattomuus sekä resurssien ylikäyttö näkyy kaikessa amerikkalaisessa yritystoiminnassa ja bisneskulttuurissa.

Ja kun turpaan tulee, niin amerikkalainen ottaa turpaansa niin kunnolla ettei ole tosikaan. USA:lle on jäänyt ikunen trauma Vietnamista - vaikka USA voitti jokaisen käymänsä taistelun, se hävisi sodan henkisellä tasolla - ja nyt amerikkalainen perusteollisuus on kuoleman kielissä ja rakennemuutos hillitön. Amerikkalainen työväenluokka on täysin demoralisoitunut ja keskiluokka puolestaan rapistuu ja erodoituu hiljalleen. Työttömyysprosentit ovat eurooppalaisia korkeammat, ja amerikkalainen tappiomieliala on käsinkosketeltavaa. Sekä Tea Party että Occupy Wall Street ovat oireita tästä - ne ovat saman kolikon kaksi puolta.

Tilanne on täsmälleen sama kuin missä tahansa kamppailulajissa. Jos menet tatamille varmana voitosta, häviät varmasti. Jos menet tatamille varmana häviöstä, häviät aivan yhtä varmasti. Mutta jos menet sinne taistelumielellä, taistelemaan taistelun itsensä vuoksi ja tekemään hyvän ottelun ja taistelemaan täysillä ja olet valmis mihin tahansa lopputulokseen, sinulla on hyvin suuri todennäköisyys voittaa. Ja mitä korkeammalta putoaa, sitä kipeämpää se tekee. Amerikkalaiset ovat tottuneita voittamaan. He ovat tottuneita olemaan ykkönen. He menevät kilpailuun voittaakseen, eivät kilpaillakseen. He eivät osaa hävitä. Ja kun amerikkalaiselle tulee turpaan, se tulee niin että tutisee ja henkinen selkäranka katkeaa.

Missään tämä amerikkalainen demoralisaatio ei näy niin selkeästi kuin Youngstownissa itsessään. Kaupunki, joka kerran oli Steeltown USA, ja jossa oli neljä valtavaa terästehdasta, on nyt kertakaikkiaan luovuttanut. Se on ottanut strategiakseen hallitun kutistumisen ja alasajon. Kauniiden korulauseiden takana on kalsea totuus: uunit ovat kylmenneet ja valssaimet pysähtyneet, eikä uutta nousua ole odotettavissa. Yritetään pelastaa se, mitä pelastettavissa on.

Youngstown otti turpaansa 1970-luvulta 1990-luvulle. 2000-luvulla lopulta tajuttiin, ettei uutta nousua enää ole odotettavissa. Uutta teollisuutta ei enää tule, ja mitään uutta sellaista elinkeinoa, joka kykenisi takaamaan työväenluokkaisille ihmisille siedettävän elintason, ei enää milloinkaan ole tulossa. Youngstown on menettänyt puolet asukkaistaan, ja valtava määrä asuntoja ja liikerakennuksia on jäänyt tyhjilleen. Ne on kaikki purettu, räjäytetty ja murskattu - jäljellä on enää urbaania preeriaa. Youngstownin kaupunginisät itse kuvaavat tilannetta a man of size 40 wearing a size 60 suit. Ja tällainen asenne - me olemme saaneet nyt turpaamme, tukka on lähtenyt ja ainoa tapa selvitä on alistua kohtaloon - merkitsee täydellistä demoralisaatiota. Henkisen selkärangan katkeamista. Ohessa on upea montaasi tuosta Brucen biisistä - mukana kuvia siitä, mitä Youngstown on joskus ollut. Ja toisin kuin Suomessa, mitään kriisiapua äkilliseen rakennemuutokseen on Yhdysvalloissa turha odottaa. Every man for himself - and Devil take the rest on perinteinen amerikkalainen sosiaalifilosofia.

Ruukinmatruuna laski masuunia aiheesta Mollisointuja Motownissa, ja tämä puolestaan kertoo moottorikaupungin deindustrialisaatiosta ja vähittäisestä luhistumisesta. Tilanne on sama kaikkialla USA:ssa - Yhdysvallat luhistuu sisäänpäin. Yhdysvalloilla on edessään brasilifikaatio - yhteiskunnan raju polarisoituminen upporikkaisiin ja rutiköyhiin, eliitin muuttuminen plutokratiaksi, keskiluokan vähittäinen köyhtyminen ja häviäminen, ja lopulta demokratian vähittäinen muutos ensin plutokratiaksi ja sitten oklokratiaksi, ja lopulta vajoaminen kolmannen maailman maata muistuttavaksi yhteiskunnaksi. Anakykloosi pyörii vastustamattomalla voimallaan.

Tämä prosessi ei tietenkään tapahdu viikossa eikä parissa. Siihen menee ainakin vielä kaksi vuosikymmentä. Mutta sitä on mahdotonta enää kääntää; USA:n gini-indeksin kasvu kohti kehitysmaalukemia on selkeääkin selkeämpi merkki asiasta. Kolmannen maailman maa, jolla on hirvittävä ydinasearsenaali, ei tietenkään houkuta. Mutta kun plutokratia kerran pääsee muodostumaan, sitä on lähes mahdotonta enää sen jälkeen kumota, ja plutokratia ei milloinkaan kukistu verettömästi, vaan plutokratia kukistuu aina hirvittävään joukkoteurastukseen.

On yksi tie, joka voi pelastaa Yhdysvallat ja nostaa sen uuteen kukoistukseen, ja se on fascismi - Italian ja Kiinan tapaan. Kiina edustaa fascismia puhtaimmillaan sitten Mussolinin aikojen, ja Kiina on syrjäyttänyt Yhdysvallat maailman suurimpana talousmahtina - ja se kasvaa yhä. Ruukinmatruuna on tässä vaiheessa jo valmis lyömään vetoa siitä, että 21. vuosisata Yhdysvalloissa tulee olemaan fascismin vuosisata.

Mutta Islanti ei antanut periksi plutokratian painostuksen edessä. Viikinkien jälkeläiset eivät demoralisoituneet edes tappiossa.

Ruukinmatruuna on pohtinut Islannin opetuksia. Ensimmäinen opetus on se, että IMF toimii kuten kaikki öykkärit, ja IMF on pohjimmiltaan psykopaattien ja plutokraattien intressiryhmä. Ja IMF:ään pätevät samat periaatteet kuin kaikkiin öykkäreihin, koulukiusaajiin ja koviksiin: on uskallettava panna kova kovaa vasten ja näyttää keskisormea vaatimuksille. Öykkärit laskevat sen varaan, että kohde on fiksu ja antaa periksi, sillä fiksummat antavat aina periksi ja siksi typerykset dominoivat tätä maailmaa. On uskallettava yrittää omilla ja toimia vastoin plutokraattien neuvoja, sillä plutokraatit eivät ole altruisteja.

Toinen opetus on, että pankit toimivat kuin psykopaatit, ja ne pettävät aina ja toimivat täysin holtittomasti, jos siihen annetaan mahdollisuus. Aina. Islannissa on nyt 89 merkittävää pankkiiria saanut rikossyytteen. Pankit ovat välttämättömiä yhteiskunnan toiminnalle, mutta siinä on aina vaara, että tulee tilanne, jossa pukki on puutarhurina: Thomas Jeffersonin mukaan pankit ovat yhteiskunnalle vaarallisempia kuin vihollisen armeijat, sillä vihollisarmeija voi vain vallata maan, kun taas pankit voivat ajaa maan täydelliseen tuhoon. On todennäköistä, että pankkiirien joukossa psykopaatit ovat rajusti yliedustettuja; ja ainoa, mitä psykopaatit kunnioittavat, on rangaistuksen uhka. Jos pankeille annetaan vapaat kädet ja niiden pystyssäpysyminen taataan, on turhaa odottaa että ne mitenkään toimisivat vastuullisesti. Sensijaan jos ne pilkotaan pienemmiksi kun ne kasvavat liian isoiksi, ainoastaan yksilöiden talletuksille annetaan takuut ja pankkien annetaan mennä konkurssiin kun niikseen käy - ja säädetään laki, jonka mukaan pankkiirit vastaavat henkilökohtaisella omaisuudellaan pankin veloista - niin tilanne paranee jo huomattavasti.

Kolmas opetus on, että yksilöt ovat tärkeämpiä kuin instituutiot. Islanti on keskittynyt nimenomaan yksilöiden pelastamiseen - työpaikkojen, asuntojen, yksityisomaisuuden - ja antanut instituutioiden kaatua. Velka-akordit on suunnattu nimenomaan yksilöille eikä instituutioille. Tuloksena on ollut elintason raju taantuminen liki kymmenellä vuodella, mutta katastrofilta on vältytty.

Talouskriisistä toivutaan, kun ei vaivuta tappiomielialaan eikä tehdä myönnytyksiä sen enempää sosialismin kuin plutokratiankaan suuntaan. Muutoin ainoa tie ulos on fascismi.

Talouskriisi, ja miten se hoidetaan oikein

Muutama vuosi sitten Islanti onnistui ajamaan itsensä talousseikkailuillaan todella pahaan jamaan, ja maa oli pudota EU:n syliin. Ruukinmatruunan sanoessa "todella pahaan jamaan" se tarkoittaa vielä täydellisempää konkurssitilaa kuin PIIGS-maissa, ja syynä olivat Islannin pankkien maailmanvalloitussiekailut. Islantilaiset haukkasivat liian ison palan, joka osoittautuikin sitten kaupan päälle mädäksi.

Ja Islanti oli pudota IMF:n holhoukseen ja EU:n syliin. Talouskatastrofi oli valmis.

No. On julkinen salaisuus, että käsite "joutua IMF:n holhoukseen" tarkoittaa samaa kuin "joutua haaskalintujen saaliiksi" eli että maa pannaan lihoiksi, sen kansallisomaisuus myydään pilkkahintaan ja maassa toteutetaan plutokraattinen reformi. Yleensä ne maat, jotka ovat noudattaneet IMF:n plutokraattien neuvoja, ovat joutuneet vielä pahempaan liriin kuin missä ne olivat ikinä aiemmin.

Ja koska kalan syöminen tunnetusti tekee älykkääksi, islantilaiset saattoivat olla holtittomia mutta eivät tyhmiä, ja he tajusivat, että jokaisessa madossa on koukku eivätkä taipuneet IMF:n vaatimuksiin. Mitä he sitten tekivät?

He viittasivat kintaalla IMF:n vaatimuksille ja hoitivat homman kotiin omalla tavallaan. Sensijaan, että olisi pelastettu pankit ja talous, pelastettiinkin ihmiset.

Valtio antoi pankkien mennä kanttuvei, takasi talletukset ja aloitti valtavan velkasaneerausohjelman. Ohjelmassa olennaisena oli pelastaa sekä työpaikat että yksityiseten ihmisten kodit, talletukset ja säästöt, kun taas sensijaan itsensä pahaan jamaan ajaneita pankkeja ei kohdeltu silkkihansikkain. Niiden yksinkertaisesti annettiin mennä konkurssiin, ja liian isoiksi kasvaneet pilkottiin. Maan 248 johtavasta pankkiirista 89 on lisäksi saanut rikossyytteet.

Näin kapitalismi toimii - tai sen ainakin pitäisi toimia. Jos jokin instanssi on liian iso kaatuakseen, se on silloin liian iso ylipäänsä, ja kun firma on taitamattomalla johdolla ja holtittomalla riskinotolla ajettu kanttuvei, sen kuuluukin kaatua. Vain aniharva yritys kapitalismissa kaatuu siihen, että se olisi kilpailukyvytön tai tekisi tappiota; pääsääntöisesti firmat kaatuvat holtittomiin riskeihin, taitamattomaan johtoon tai uhkarohkeisiin peliliikkeisiin.

Miten Islanti on pärjännyt? Nuo vedothan ovat juuri päinvastoin kuin mitä IMF komentaa tekemään. Vastaus on, että varsin hyvin - ja ainakin paremmin kuin Suomi ikinä. Islannin talous kasvaa nopeammin kuin USA:n tai euroalueen, ja näkymät ovat varsin hyvät. Kruunun arvo kelluu, ja työttömyys ei ole räjähtänyt käsiin.

Noin se pitääkin tehdä. Pelastetaan ihmiset, ei instituutioita.

Asiaa, asiattomuuksia ja Aspergeria, osa V

Autismi on lopullisesti selvitetty geneettisperäiseksi ilmiöksi, ja vanhat teoriat "jääkaappiäideistä" voidaan haudata lopullisesti. Autismin taustalla on hermosolujen välistä viestintää ohjaavan geeniverkoston vaurioituminen, vahvistaa juuri julkaistu kansainvälinen tutkimus.

Perimän vauriot voivat olla sekä periytyviä että ei-periytyviä. Ei-periytyvät vauriot voivat johtua teratogeeneista tai muista sikiöaikaisista häisiöistä. Tutkimus vahvistaa myös, että autismin syntyyn vaaditaan usean geenin haitallisia muutoksia. Hän vastasi suomalaisten potilaiden tutkimisesta.

Tutkimuksessa analysoitiin hermosolujen välisten liitosten syntyyn vaikuttavan SHANK2 geenin mutaatioita 455 potilaalla. Suomalaisia autismiperheitä mukana oli 99. Autismista kärsivillä oli selvästi verrokkeja enemmän geenimuotoja, jotka olivat yhteydessä alentuneeseen hermosolujen välisten liitosten tiheyteen.

Autismikirjoon kuuluvia keskushermoston kehityshäiriöitä on noin prosentilla väestöstä ja ne ovat kolme-neljä kertaa yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Tämä siksi, että autismia kantavat tyttösikiöt abortoituvat usein jo sikiövaiheessa itsestään.

Autismia on monenlaista, ja Aspergerin oireyhtymä on tästä vain yksi ilmenemä. Kaikkein vaikein muoto on Rettin syndrooma, joka ilmenee lähes yksinomaan tytöillä ja johtaa syvään vajaamielisyyteen. Kannerin syndrooma, joka johtaa kehitysvammaisuuteen ja kommunikaatiokyvyttömyyteen, puolestaan on poikien ongelma; noin 70% prosentilla Kanner-lapsista on kehitysvamma, ja vain 10% kykenee selviämään omaehtoisesti. Onneksi nämä muodot on harvinaisia; vain joka viides autismidiagnoosin saanut luetellaan tähän muotoon.

Autismi on yleensä "hyväluontoista" eli autismidiagnoosin saanut lapsi kykenee kasvamaan normaalisti aikuiseksi ja selviämään omillaan. Aspergerin oireyhtymä kuuluu hyväluontoisen autismin puoleen. Aspergerin oireyhtymä edustaa "keskivaikeaa" autismia, ja lievin autismin muoto on HFA eli High Functioning Autism, joka eroaa hyvin vähän varsinaisesta neurotypaalisuudesta, ja joka jää usein kokonaan diagnosoimatta.

Aspergerin oireyhtymä on kuitenkin autismin yleisin muoto, ja lähes kaikki aspergerit kykenevät tulemaan toimeen omillaan - ja monet lopulta päätyvät varsin mukaviin asemiin yhteiskunnassa, sillä AS ei ole ainoastaan riesa. Jos ja kun lapsuudesta ja nuoruudesta selviää ehjin nahoin läpi, AS voi olla valtava etu akateemisessa maailmassa.

Mutta yhtä kaikki, kyseessä on geneettinen anomalia. Mutaatiot hermosolujen välisten liitosten (synapsien) toimintaan vaikuttavissa geeneissä altistavat autismille. Kansainvälisen tutkijaryhmän tutkijat saivat selville, että autisteilla havaitut mutaatiot SHANK2-geenissä vähensivät synapseja soluviljelmässä. Tutkimuksessa autisteilta löytyi selvästi verrokkeja enemmän sellaisia SHANK2-geenin muotoja, jotka ovat yhteydessä synapsien hupenemisen. Sekä SHANK2-geenin puutos että autisteilta jo aiemmin löydetty kromosomin 15q11-13 muutos löytyivät samoilta potilailta.

Lisäksi tutkimuksessa löytyi geenien kopioluvun muutoksia kolmessa muussa tunnetussa autismigeenissä, jotka vaikuttavat hermosolujen kiinnittymiseen toisiinsa, sekä nikotiinireseptorigeenissä, jonka on aiemmin todettu toimivan poikkeavasti autistisen henkilön aivoissa. Myös hermosolujen viestintään vaikuttavan CYFIP1-geeni puuttui autismipotilailta. Kaikki mainitut geenit kuuluvat samaan synapsien toimintaa ohjaavaan geeniverkostoon.

Tarina ei kertonut, oliko tutkijaryhmässä mukana asseja, mutta ruukinmatruuna ei lainkaan ihmettelisi, jos näin olisi ollut.

Mutta tiedämme nyt asiasta jälleen enemmän kuin vielä viisi vuotta sitten. Kaikenkaikkiaan asia on varsin mielenkiintoinen, ja ruukinmatruuna seuraa asiaa.

Päivän mietelmä

Lapset rakastavat animismia ja aikuiset samaa nurinpäin.

Lapset haluavat kuvitella että eläimet olisivat samanlaisia kuin ihmiset. Aikuiset haluavat kuvitella että ihmiset olisivat samanlaisia kuin eläimet.

Ja taas räiskyi

Taas saamme lukea ammuskelusta - tällä kerralla Oulusta. 24-vuotias etninen suomalaismies räiski silmittömästi oululaisessa lähiöpizzeriassa, surmaten yhden ihmisen ja haavoittaen toista. Oulun Kaukovainiolla sijaitsevassa Pizzeria Monacossa ei ollut ampumahetkellä ampujan lisäksi muita asiakkaita, ainoastaan henkilökuntaa. 40-vuotias omistaja pääsi pakenemaan, mutta yksi ihminen kuoli ja yksi haavoittui. Lisäksi ampuja ampui itseään.

Rasisteille tiedoksi, että ampuja oli han-suomalainen ja uhrit maahanmuuttajia. Hoplofoobikoille tiedoksi, että kyseessä oli laiton ase. Liberaaleille tiedoksi, että miehellä oli nuoresta iästään hyvin pitkä rikosrekisteri, joka koostui väkivalta- ja henkirikoksista. Hän on istunut vankilassa taposta ja oli nyt vapaalla. Ampuja oli tekohetkellä juovuksissa.

Kaikenkaikkiaan tapaus edustaa hyvin vastenmielistä rikollisuuden muotoa: paatunut moninkertainen väkivaltarikollinen ampuu kännipäissään laittomalla aseella yrittäjän.

Ennenkuin kukaan ehtii vaatimaan hirttotuomiota tai lynkkausta tai pää edellä pärehöylään, niin todettakoon, että rikollisuuteen pätee Pareton laki: 20% rikollisista tekee 80% rikoksista ja 1% rikollisista - se rikollisuuden kova ydin - tekee 50% kaikista rikoksista. Eli suurimpaan osaan rikollisista tepsii sakko tai ehdollinen, ja rikollinen on todennäköisemmin mad kuin bad.

Mutta tämä jamppa oli selkeästi bad. Jos kaveri on 24 ja kärsinyt jo tuomion taposta, tarkoittaa se sitä, että hän oli lähtenyt kävelemään laveaa tietä jo hyvin nuorena, ja hänellä on todennäköisesti ollut hyvin vankka rikostausta jo alakoulusta saakka.

Ja hänenlaisiinsa ei tepsi ehdollinen eikä rangaistuksen yleisestävyys. Ainoa, mikä tällaisiin Kuristaja-Assereihin tepsii, on rangaistuksen erityisestävyys - siis se, että rikollinen kertakaikkiaan eristetään fyysisesti potentiaalisista uhreistaan lukkojen taa niin, että hän on fyysisesti kykenemätön tekemään rikoksia.

Voidaan täydellä syyllä kysyä, että langetetaanko Suomessa henki- ja väkivaltarikoksista rikoksenuusijoille liian lepsuja tuomioita? Jos ikää on 24 ja taustalla on joukko pahoinpitelyjä, törkeitä pahoinpitelyjä ja tappo, niin on selvää, että tällaisen rikkaruohon mahdollisuudet kuntoutua tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi ja nettoveronmaksajaksi lähenevät asymptoottisesti nollaa. Tällaiselle venkulalle olisi pitänyt alusta saakka - kun nähtiin, että hän ei ole mad vaan bad, langettaa tuomiot sieltä asteikon yläpäästä niin, että erityisestävyydestä olisi tullut mahdollisimman täydellistä. Yleensä tällaiset venkulat alkavat rauhoittua 40 jälkeen, jos eivät ole ryypänneet tai narkanneet itseään hengiltä sitä ennen. Avainsana tässä kappaleessa on tuo "rikoksenuusija"; kautta linjan rangaistuksia ei ole syytä kiristää, sensijaan rikoksenuusijoilla kylläkin. Ja tämä jamppa oli paatunut rikoksenuusija.

Ase oli laiton, mikä tarkoittaa että siihen ei mikään asekontrolli eikä mikään lupamenettely olisi tepsinyt - laittomat aseet ovat kiellettyjä nyt jo. Todennäköisesti kyse oli Igor-marketin hankinnasta ja itärajan takaa tuotetusta mutkasta.

Tapaus oli hyvin harmillinen, ja ruukinmatruuna seuraa tilannetta.

Lisäys 19.02. 2012 kello 12:31 Ampuja oli United Brotherhoodin kokelasjäsen, ja ase oli Pyhäjoella varastettu. Kyseessä oli siis vaarallinen ammattirikollinen, joka oli kokelasjäsenenä suomalaiseen Murha OY:tä vastaavaan organisaatioon. Tällaisessa tapauksessa ruukinmatruunan mielestä ammuskelua tulee käsitellä murhana ja tuomiot sen mukaisesti

Lisäys 19.02. 2012 kello 12:56 Poliisi olettaa, ettei ampujaa päästä koskaan kuulustelemaan. Mistä voidaan olettaa, että epatto on ampunut itsensä vihannekseksi ja todennäköisesti kuolee lähipäivinä. Onko motiivina maailman vanhin syy eli mustasukkaisuusmurha? Uhri ja rikollinen olivat suunnilleen samanikäisiä. Jäämme odottamaan.

Lisäys 19.02. 2012 kello 22:11 Ampuja on menehtynyt vammoihinsa. Parempi tuuri sitten seuraavassa jälleensyntymässä.

Päivän sarkasmi

Sanotaan, että peruskoulussa oppii sosiaalisuutta ja tulemaan toimeen ihmisten kanssa.

Se sosiaalisuus ja ne ihmissuhdetaidot, mitä peruskoulussa oppii, ovat sellaisia taitoja, joita tarvitaan armeijassa, vankilassa, mielisairaalassa ja muissa totalitaarisissa yhteisöissä.

Se sosiaaisuus, jota tarvitaan ns. oikeassa elämässä, opitaan kanssakäymisessä aikuisten ihmisten, harrastuksissa sekä sukulaisten kanssa.

Anarkotyrannia, osa II

Ruukinmatruuna kirjoitti jokin aika sitten anarkotyranniasta - eli tilanteesta, jossa valtiovalta tyrannisoi rauhallisia, kilttejä ja lainkuuliaisia kansalaisia ja tekee heidän olonsa tukalaksi - mutta katsoo väkivalta-, omaisuus- ja seksuaalirikollisia läpi sormien ja tämän asian osalta vallitsee anarkia. Anarkotyrannisessa yhteiskunnassa rikolliset, kuten raiskaajat, murhaajat, varkaat ja tuhopolttajat juoksevat vapaina tai ehdonalaisessa vapaudessa, eika kansalla ole oikeutta tsepuolustukseen vaikkapa pippurisuihkeella tai tylpillä objekteilla ja aseenkanto käytännössä kriminalisoidaan, kun samaan aikaan totalitarismi kohdistetaan pääsääntöisesti lainkuuliaiseen kansanosaan kaikialle valvovilla GPS-järjestelmillä, rekisterikilpiä skannaavilla digitoiduilla liikennekameroilla, haltijavastuilla, piratismijahdeilla, sananvapaustuomioilla ja p*skalaeilla. Anarkotyranniaan vajotaan, kun vasemmisto haluaa liberalismia ja humanismia ja oikeisto kovempia lakeja ja lisää kyyläystä. Anarkotyranniaa ei yksikään kannata eikä halua, mutta siihen vajotaan vääjäämättä.

Ruukinmatruuna totesi tuolloin, ettei Suomi ole vielä menossa anarkotyranniaan yhtä pahasti kuin monet muut Euroopan maat, mutta ruukinmatruuna joutuu nyt tarkistamaan käsityksiään. Liivijengit ovat nimittäin alkaneet kiristämään yksityisiltä yrityksiltä suojelurahaa aivan mafian tapaan. Samaan aikaan puhutaan keskioluen laimentamisesta, rattijuoppouden rajan laskemisesta 0,2 promilleen, alkolukkojen pakollisuudesta ja muista tavallisen ihmisen elämää hankaloittavista mutta mitenkään todellisuudessa lainkuuliaisuutta parantamattomista toimenpiteistä.

Ruukinmatruuna ei ole huvittunut. Tällaiset mafiaotteet ovat selkeä merkki vajoamisesta anarkotyranniaan. Poliisin rikollisina pitämät liivijengit ovat alkaneet kysellä yrittäjiltä Suomessa suojelurahoja. Keskusrikospoliisin mukaan jengien edustajat ovat ilmoittaneet, että yritysten pitää maksaa, koska ne toimivat "heidän alueellaan". Mutta on aivan selvää, että suojelurahan maksaminen johtaa vain entistä pahempaan liriin: paying the Danegeld will get you rid of geld but not of Dane.

Suojelurahan kiristämiseen on täsmälleen kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on ilmoittaa asiasta poliisille. Poliisin velvollisuus on tehdä asialle jotain. Toinen on ottaa ase käteen ja taistella vastaan - vaikka se merkitsisikin hengenmenoa. Alistuminen merkitsee orjuutta.

On tässä maassa ennenkin suojeluskuntia perustettu. Silloin, kun valtio laiminlyö perustavimmanlaatuisen velvollisuutensa - lainkuuliaisen kansalaisen hengen, omaisuuden, koskemattomuuden, sananvapauden ja terveyden turvan - kansalaisten ei ainoastaan oikeus vaan velvollisuus on tarttua aseeseen ja panna rikolliset kuriin omankädenoikeuden kautta. Muuten vajotaan rikollisten tyranniaan ja sotaherrayhteiskuntaan tai kleptokratiaan.

Juuri tällaista tilannetta varten aseenkannon tulee olla perustavimmanlaatuinen yksilönvapaus. Jos yhteiskunta ei kykene nujertamaan mafioita ja poliisin määrärahoja leikataan jatkuvasti ja niillä vähilläkin keskitytään lillukanvarsiin, yksilöillä tulee olla siihen mahdollisuus. Luotiliivejä saa netistä ja on paljon todennäköisempää että RUK:n käynyt mies on suojeluskunnan johdossa kuin liivijengin. Tässä maassa on about jokainen aikuinen mies käynyt armeijan ja osaa käsitellä asetta kurinalaisesti ja määrätietoisesti.

Tarvittaessa myös omaa kieltä puhuvia rikollisia vastaan.

Päivän mietelmä

Moni ilkimys on kuoltuaan kuvitellut pääsevänsä Taivaan kotiin, vaan onkin joutunutkin karman kamariin.

Thilia thalia thallallaa

Ruukinmatruuna kävi perheineen päivänä muutamana teatterissa. Teatteri on taidemuoto, jota, aivan kuten klassista musiikkiakin, pidetään elitistisenä, mutta sen ei tarvitse olla sitä: ruukinmatruuna allekirjoittaa Hj. Nortamon toteamuksen Teatteri on yhtä tarpeellinen ihmiselle kuin ruoka ja hengitysilma. Sillä sen tiesivät jo muinaiset kreikkalaiset - ja he tekivätkin teatterista sellaista taidetta, jota esitetään yhä tänä päivänä; ja yhä tänäkin päivänä samoissa puitteissa kuin 2500 vuotta sitten. Kreikka on näyttämötaiteen kansainvälinen kieli, ja juuri kreikasta ovat peräisin sellaiset sanat kuten draama, orkesteri, kuoro ja teatteri. Ja tietysti myös komedia ja tragedia.

Thalia, tai kreikkalaisittain Thaleia (Θάλεια), oli aikoinaan antiikin Kreikassa näyttämötaiteen muusa eli suojelusjumalatar. Muusat olivat tieteiden ja taiteiden suojelushahmoja, ja heitä oli kaikenkaikkiaan yhdeksän:

Kalliope - epiikan muusa, päämuusa
Euterpe - säveltaiteen muusa
Kleio - historiankirjoituksen muusa
Erato - lyyrisen runouden muusa
Melpomene - tragedian muusa
Polyhymnia - pyhän runouden ja laulun muusa
Terpsikhore - tanssin muusa
Thaleia - komedian muusa
Urania - tähtitieteen muusa

Jokainen siis suojeli yhtä kreikkalaisen hengenviljelyn osa-aluetta. [Kuvataiteella, matematiikalla, lääketieteellä ja kovin monella muulla kulttuurin osa-alueella tosin ei ollut omaa suojelijaansa.] Mutta seitsemälle alalle yhteistä yhdeksästä on se, että ne ovat esittäviä taiteita. Itse asiassa sana musiikki viittaa juuri muusiin, ja se siis on "muusien alue" - esittävää taidetta.

Ja teatteri on esittävää taidetta parhaimmillaan.

Mikä teatterista tekee niin tärkeän? Miksi televisio, elokuva tai juutuuba ei pääse samaan? Syy on siinä, että teatterissa esitetään elämää. Siellä esitys tapahtuu livenä, ilman trikkejä, ilman tehosteita ja kaikki jää näkijän ja kuulijan käsityskyvyn varaan. Mutta teatterissa myös vuorovaikutus esittäjän ja näkijän välillä on välitön. Katsoja näkee näyttelijän; televisiossa ja elokuvassa hän näkee vain illuusion näyttelijästä.

Ja tästä syystä teatteri herättää aina syvempiä tunteita ja intohimoja kuin elokuva tai televisio.

Ruukinmatruuna rakasti lapsena ja nuorena teatteria, ja hän tykkäsi näytellä koulunäytelmissä ja kaveriensa kanssa. Hän osasi eläytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja hän harkitsikin joskus esittävän taiteen uraa. Myöhemmin ruukinmatruuna vakavoitui ja Kalliope, Urania ja Kleio lopulta näppäilivät kitharaansa kovempaa kuin Thaleia ja Melpomene, mutta rakkaus esittävään taiteeseen on säilynyt siellä jossain kaukana.

Ja suomalaisissa on myös tuo kaipuu esittävään taiteeseen. Teatteri ei vaadi paljoa, ja se on helppoa oppia; ja toisaalta se on myös ensimmäinen askel monelle kohti kulttuuria. Suomessa on valtava määrä harrastelijateattereita ja yleensä ensimmäinen asia, minkä työväenyhdistykset aikoinaan perustivat raittiusseuran ohella, oli työväen teatteri. Se tarjosi nälkäisille sieluille kulttuuria. Ja Suomessa on varsin vahva teatterin perinne. Ja kuinka monelle siirtolaiselle teatteri onkaan aikoinaan purkanut kaipuuta kotiin ja koti-ikävää ja tuonut mieleen muistot vanhasta kotimaasta?

Elokuva, televisio ja teatteri täyttävät jokainen oman memeettisen lokeronsa. Ne menevät kyllä jonkin verran päällekkäin, mutta ne eivät kuitenkaan täytä eivätkä syrjäytä toisiaan.

Mutta ruukinmatruuna on myöhemmin onnistunut yhdistämään sekä Kalliopen, Kleion että Thaleian mielenkiintoisella tavalla, ja se on live-roolipelit sekä historianelävöittäminen. Sillä mitäpä live-roolipelit ovat muuta kuin commedia dell'artea sovellettuna 2010-lukuun mutta fantasiamaailmassa? Ja eikö historianelävöittäminenkin ole eräänlaista teatteria, jossa esitetään elämää niin että eläydytään siihen?

Kyllä, Hjalmar Nortamo oli oikeassa.

Puukko heilui

Taas olemme saaneet lukea murhenäytelmästä peruskoulussa: tällä kertaa Imatralla 16-vuotias poika puukotti koulutoveriaan, ja vain hyvä onni esti kuoleman, mutta on mahdollista, että puukotettu on vammautunut loppuiäkseen.

Ja kuinka ollakaan, poliisi vahvisti koulupuukotuksen motiiviksi kiusaamisen. 16-vuotias poika on myöntänyt tekonsa. Iltalehti uutisoi keskiviikkona, että taustalla oli pitkään jatkunutta kiusaamista. Poliisi jatkaa edelleen muun muassa motiivin tutkintaa.

Teosta ei aiheutunut vaaraa muille kuin puukotuksen uhrille. Uhri on edelleen sairaalahoidossa, mutta jo toipumassa vammoistaan. Poliisi on jo kuullut myös uhria, ja tämä on kertonut oman näkemyksensä tapahtumista. Epäilty poika on edelleen pidätettynä.

Ruukinmatruuna totesi kouluammuskelujen yhteydessä, että tällaista tulee tapahtumaan tulevaisuudessakin. Kassandra ennusti, kukaan ei kuunnellut ja näin kävi. Aselain tiukentaminen ei lopettanut koulusurmia; siinä kävi täsmälleen kuten ruukinmatruuna ennustikin käyvän: katkeroituneet nuoret ryhtyvät käyttämään kylmiä aseita tuliaseiden sijaan. Ja silmittömän räiskinnän sijaan kohteeksi valikoituu yksi ihminen.

Ainakin yksi asia on osoitettu: Aseet eivät tapa. Ihmiset tappavat. Kun joku ihminen saa päähänsä surmata lähimmäisensä, hän myös tekee sen - aivan riippumatta siitä, miten tuliaseita säädellään ja ketkä niitä saavat kantaa. Aivan lyhyen ajan sisään on tehty nyt kaksi puukotusta. Molemmissa motiivina koulukiusaaminen. Ja puukotus on kaikista surmaamistavoista kaikkein suomalaisin.

Mutta ehkä näin kertakaikkiaan pitikin käydä. Koulukiusaamisesta on meuhkattu viitisentoista vuotta ja mitään ei ole saatu aikaan. Mutta jotain on tapahtunut. Enää terrorin uhrit eivät käänny sisäänpäin ja tee itsemurhia tai sairastu psyykkisesti. He räjähtävät ulospäin - for good. Ruukinmatruuna toteaa synkästi, että pää on avattu korpilain lukemiselle koulussa, ja ainakin nyt kiusaajat saavat pelätä henkensä edestä - toisin kuin ruukinmatruunan omana peruskouluaikana. Ruukinmatruuna miettii, että kuinka moni kouluterrorin uhriksi aikoinaan joutunut aikuinen mahtaa ajatella Olisinpa minäkin uskaltanut puukottaa kiusaajiani kouluaikana sensijaan että nielin sen kaiken skeidan. Jutussa on se catch, ettei alle 15-vuotias joudu rikosoikeudellisesti vastuuseen teoistaan: juridisesti lapset ovat täysin lainsuojattomia kun rikoksen tekijänä ja kohteena on toinen lapsi. Kiusaamisesta ei tule mitään juridisia seuraamuksia - mutta ei myöskään murhasta eikä taposta, jos tekijä on alle 15-vuotias. [Toki lastensuojeluviranomaiset voivat kiinnostua asiasta, ja varmasti kiinnostuvatkin.]

Asekontrolli ei toimi. Siinä lakaistaan vain roskat maton alle ja tekotapa muuttuu pistoolista puukoksi. Lässytys ei toimi. Päänsilittely ei toimi. Ymmärtäminen ei toimi. Ainoa, mikä toimii, on rikosoikeudellisen ikärajan lasku 12 vuoteen niin että yläasteikäiset ovat jo rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Kiusaamisesta tulee näin julkisen syytteen alainen rikos - aivan kuten aikuistenkin maailmassa.

Opettajilta on viety valta rankaista pikku rikkaruohoja. Se valta tulee antaa poliisille ja tuomioistuimille. Muutoin saamme tulevaisuudessa nähdä vielä valtavan määrän samanlaista korpilakia, kostamista ja verenvuodatusta. Suomalaislapset ovat jo oppineet kostamaan ja surmaamaan toisiaan. Esimerkin voima on valtava.

Ruukinmatruuna ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tämä oli jo toinen tapaus lyhyen ajan sisään. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Halal-viinaa

Ruukinmatruunan pikkuruisiin tihrusimmuihin osui uutinen, jonka mukaan Britanniassa neljä afrikkalaistaustaista naista olisi pahoinpidellyt valkoihoisen naisen. Siinä nyt ei ole mitään outoa, ja spermanaaman ei ole hyvä Britanniassa näyttää valjua pärstäänsä väärässä paikassa. Vaikka Ilta-Sanomat käyttää nelikosta pejoratiivista nimitystä "tytöt", jota on yleensä tapana käyttää vain joko hyvistä ystävistä tai alle 17-vuotiaista naisihmisistä, niin kyse oli 24-28 -vuotiaista naisista: kolme siskosta ja heidän serkkunsa. Pahoinpidelty valkoihoinen nainen oli 22-vuotias, ja hänet ryöstettiin samalla.

No. Tuollainen gang-uppaaminen tietysti on hyvin raukkamaista ja osoittaa, että pahoinpitelijöillä oli mens rea takanaan ja että kyseessä oli dolus determinatus, ts. aikomus pahoinpidellä ja/tai ryöstää uhrinsa seurauksista piittaamatta. Tätä näin yleensä pidetään kovennusperiaatteena ja tällaiset rikolliset tuomitaan raskauttavien asianhaarojen mukaan. Tahallisuus ja tuollainen gang-uppaaminen sekä uhrin vammautuminen tekee tavallisesta pahoinpitelystä törkeän pahoinpitelyn.

Mutta ei Britanniassa!

Olkoonkin, että länsimaiseen oikeuskäytäntöön kuuluvat periaatteet oikeus ei saa väistyä vääryyden tieltä, laki on sama kaikille ja kaikki ovat tasavertaisia lain edessä, ne eivät enää päde Britanniassa. Tuomari päätti, että naiset olivat syyllistyneet tavalliseen pahoinpitelyyn. Itse syyllisyys oli täysin selvä: pahoinpitely taltioitui valvontakameraan. Oikeus antoi pahoinpitelijöille ehdollisen tuomion, sillä puolustusasianajajan mukaan nämä eivät muslimeina olleet tottuneet alkoholiin ja tuomarin mukaan uhrin poikakaveri oli käyttäytynyt väkivaltaisesti nelikkoa kohtaan yrittäessään puolustaa uhria.

Ruukinmatruuna käy mietteliääksi. Onko olemassa halal-viinaa? Ilmeisesti on. Aikoinaan Ranskassa rattijuopumus oli auto-onnettomuudessa lieventävä asianhaara, sillä eihän kukaan kykene juovuksissa ajamaan autoa yhtä hyvin kuin selvin päin. Jostakin oudosta syystä kaikkialla muualla rattijuopumus on raskauttava asianhaara - ja juovutus- tahi huimausaineiden vaikutuksen alaisena rikokseen syyllistyminen ei milloinkaan lievennä tilannetta vaan pikemminkin päinvastoin. [Se saattaa pakkotilassa poistaa rikokselta rangaistavuuden, mutta älkää nyt unta nähkö.] Mutta muslimienhan piti olla absolutisteja ja raivoraittiita. Vai oliko se raittiina raivoja?

Pahoinpitely alkoi ilman näkyvää syytä. Poikaystävä yritti puolustaa uhria, mutta jäi alakynteen. Naiset muun muassa potkivat päähän uhria, joka makasi avuttomana maassa. He myös repivät tätä hiuksista niin kovaa, että päänahkaan jäi kalju kohta.

Daily Mail tietää kertoa, että tuomari ei löytänyt näyttöä siitä, että yhteenotossa olisi ollut rasistisia motiiveja - mitä nyt huusivat kill the white slag! aina väliin. Tuomari langetti kullekin tekijälle kuuden kuukauden vankeustuomion, joka muunnettiin 12 kuukauden ehdolliseksi rangaistukseksi. Pahoinpitelystä ja ruumiiinvamman tuottamuksesta olisi voinut saada jopa viisi vuotta ehdotonta vankeutta.

Siis häh? Eikö laki olekaan kaikille sama? Ja onko sallittua käyttää rikoksen tekemisiin juovutus- tai huimausaineita, jos on tottumaton niiden vaikutukseen? Aivan ensimmäisenä tulee mieleen amfetamiini, joka todella panee pörisemään. Ja antaako uskonto erivapauden väkivaltarikoksiin - tai rangaistuksista luistamiseen?

Tuomiota lievensi myös se, että tekijät joutuivat uhrin poikaystävän hyökkäyksen kohteeksi.

Häh, osa kaksi - siis että jos uhri kamppailee vastaan tai jos joku yrittää puolustaa uhria, niin siitä saa lievemmän rangaistuksen kuin jos uhri ei yritä taistella vastaan?

Ruukinmatruuna tietää kyllä kristinuskon sairaan puolen, mukaanlukien tuo surullisenkuuluisa "käännä toinen poski" ja "älä tee pahalle vastarintaa", mutta moniarvoisessa Britanniassa, joka ei enää ole kristitty maa, tuo on kyllä jo jotain todella paksua tuubaa.

Mutta mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ruukinmatruuna jää miettimään, että milloin omat usein oikeudenmukaisina ja rehellisinäkin pidetyt tuomioistuimemme alkavat jakamaan samankaltaisia tuomioita.

Ehkä tämä sitten on sitä paljon puhuttua positiivista syrjintää.