Uhristatuksen jäsentenväliset

Viharikoslainsäädäntö, vaikka nimellisesti se onkin tasapuolinen, on näin yleisesti tehty suojaamaan vähemmistöjä enemmistön mielivallalta, ja siksi ainoastaan valkopihoinen heteromies voi syyllistyä viharikoksiin, kukaan muu ei. Mutta aina silloin tällöin tulee eteen tilanne, jolloin kuuluu voimakas "jursk" kun sattuu tilanne, jossa suvaitsevaisto jakaa nollalla.

Eli kun tulee vastaan mahdoton tilanne, jossa uhristatuksen omaavan yhteisön jäsenet pitävätkin ns. jäsentenvälisiä.

Tällaista sattuu aina silloin tällöin Suomessakin, varsinkin afrikkalaisten kesken, jossa toisiaan syvästi inhoavat afro-niloottisen Cavalli-Sforza-suurklusterin edustajat (arkikielessä "neekerit") ja afro-haamilaisen CSSK:n edustajat (arkikielessä "murjaanit") käyvät ratkomassa vuosisataisia kiistojaan kajoamalla toistensa fyysiseen habitukseen. Suvaitsevaistoa asia ei voisi niinku vähempää kiinnostaakaan. Syyllinen on aina han-suomalainen valkoihoinen heteromies.

Jokin aika sitten USA:ssa, Floridassa, tapahtui tilanne, jossa korttelipoliisina toiminut parikymppinen mies ampui teini-ikäisen huppariin pukeutuneen pojan jälkimmäiiselle fataalein seurauksin. Teknisesti korttelipoliisi toimi aivan oikein - monissa osavaltioissa laki sallii koskemattomuuden tai omaisuuden suojelemisen tappavaa voimaa käyttäen - mutta voidaan kysyä hyvällä syyllä, että oliko toiminta moraalisesti oikein.

Lienee tarpeetonta sanoa, että ammuttu poika oli afroamerikkalainen kun taas ampuja oli valkoihoinen.

Mutta jutussa on catch. Ammuttu, Trayvon Martin (17) oli tunnettu nuorisorikollisena, kun taas ampuja, George Zimmermann (28), edustaa toista sorrettua vähemmistöä - hän nimittäin on juutalainen.

Ampuja siis ei ole white power -ryhmittymän, Ku Klux Klanin eikä muunkaan viharyhmän jäsen eikä hän edusta trailer trashia. Hänen etninen taustansa tekee tästä tilanteesta uhriryhmien jäsentenvälisen. Eli siis tilanteen, jollaista ei pitäisi olla olemassakaan.

Ampumisillan tapahtumista liikkuu erilaisia tietoja. Tuoreen tiedon mukaan paikallinen poliisi olisi ollut valmis syyttämään Zimmermania taposta, mutta osavaltion syyttäjän mukaan näyttöä ei ollut tarpeeksi.

Yhden version mukaan huppariin pukeutunut Martin käveli kaikessa rauhassa kadulla, kun Zimmerman ampui hänet kylmäverisesti. Toisen version mukaan Martin oli hyökännyt häntä seuranneen Zimmermanin kimppuun ja tämän oli pakko puolustautua. Zimmermanin perheen mukaan George loukkaantui jupakassa vakavasti ja oli hengenvaarassa ja ampui itsepuolustukseksi. Toisaalta taas poliisiaseman valvontavideolla ampumisen jälkeen hänessä ei näy naarmuakaan. Zimmermanin läheisten mukaan perheelle sataa nyt tappouhkauksia ja he pelkäävät henkensä puolesta.

Tilanne on nyt nostattanut vihaa ympäri Yhdysvaltoja, ja sen aallot vellovat myös Suomessa. On oikeutettua kysyä, että mihin vedetään aseenkäytön oikeuden raja; mutta aivan yhtä oikeutettua on kysyä, että koskeeko viharikoslainsäädäntö myös uhriryhmien sisällä tapahtuvia rikoksia.

Vai pitäisikö hupparit yksinkertaisesti kieltää?

Ja jälleen räiskyi

Taas olemme saaneet lukea ammuskelusta, tällä kertaa Orivedellä. Vaikka pyssy räiskyikin koulussa, kyse ei ollut varsinaisesta kouluammuskelusta.

Ampuja, 1989 syntynyt 23-vuotias mies, on pidätetty. Häntä epäillään useista rikoksista. Pääsyyte koskee murhan yritystä. Miehellä ei ole aiempaa rikostaustaa, ja hänellä oli lupa kolmeen lailliseen aseeseen.

Poliisin mukaan mies meni tänään aamupäivällä Oriveden Ahteentiellä sijaitsevaan toimitilaan ja kysyi siellä vuonna 1962 syntynyttä miestä nimeltä. Kyseinen mies on tekijän entisen tyttöystävän isä. Tekijä ohjattiin kyseisen henkilön luokse, jolloin tekijä ampui miestä valopistoolilla. Uhri ehti väistää hieman ja haavoittui olkavarteen.

Tekijä poistui välittömästi paikalta ja meni Oriveden Yhteiskoululle. Siellä hän nousi kolmanteen kerrokseen ja koputti luokan oveen, jossa hänen entinen tyttöystävänsä oli oppitunnilla. Opettaja avasi lukossa olleen oven, mutta ehti lukita sen uudelleen.

Tämän jälkeen mies ampui oven läpi kuusi kertaa. Opettaja ja oppilaat ehtivät siirtyä kuolleeseen kulmaan eikä kukaan saanut osumia luodeista.

Ruukinmatruunalla alkoi taas raksuttamaan. Sana "Yhteiskoulu" tarkoittaa pääsääntöisesti samaa kuin yläkoulu eli luokat 7-9. Ysiluokkalaiset ovat viisi-kuusitoistavuotiaita. Olisikohan ammuskelun takana se maailman toiseksi vanhin syy kolmiodraaman jälkeen - eli se, että tytön isukki ei hyväksy suhdetta?

Kun 23-vuotias nuorukainen ja 16-vuotias neitonen kohtaavat, ikäeroa on 7 vee, ja jollei poika ole täysi kakara ja tyttö varhaiskypsä, niin ruukinmatruuna pitää suhdetta aivan puhtaasti hyväksikäyttösuhteena. Pedofiliasta siinä ei ole kyse, sillä 16-vuotias ei enää ole esimurrosikäinen lapsi. Kyse on efebofiliasta joka ei ole rikos, mutta ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle jos efebofiiliä hiukan hiepitetään.

Mutta jos nuorukainen on sekä epäkypsä, omistuksenhaluinen että kärsii testosteronimyrkytyksestä, kaikki tragedian ainekset ovat valmiit. Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että tässä tunteet ovat kuohuneet pintaan eikä nuorukaisen hauras itsetunto ole kestänyt pakkien saamista. Niinpä pitää sitten mennä näyttämään että kenen pelut pieniä on. Ja siltä näyttää tässäkin tilanteessa. Iltalehden mukaan epäilty oli aiemmin karannut koulun oppilaan kanssa maaliskuussa ja Aamulehden mukaan tytön vanhemmat olivat hakeneet miehelle lähestymiskieltoa.

Lieneekö tässä taas jälleen se tavallinen tarina. Hyvän perheen kiltti perhetyttö ei tajuakaan murrosiässä olevansa hormoniensa vietävänä oleva naarasapina vaan retkahtaa itseään paljon vanhempaan pahispoikaan, ja vanhemmat eivät hyväksy suhdetta. Ja sitten pitää leikkiä Bonnie'ta ja Clyde'iä ja karata. Isä tekee niinkuin jokaisen kunnon isän kuuluukin - pitää perhekuria ja sanoo jätkälle että korjaa luusi ja pysykin kaukana ja hakee lähestymiskieltoa [ilmeisen aiheesta]- jonka jälkeen jätkäpojalla kuohahtaa ja hän hakee pyssyn ja alkaa ammuskelemaan.

Ampujalle on tiedossa putkaalinnaavankeutta, niinkuin kuuluukin, ja tussarit lähtevät Tornioon rosterin raaka-aineeksi. Niinkuin kuuluukin. Tytön perhe todennäköisesti voi huoahtaa helpotuksesta.

Ruukinmatruuna suhtautuu kaikenlaisiin kieltolakeihin hyvin skeptisesti, mutta tällaisten tapahtumien valossa käsiaseen kantajalta voidaan vaatia tiettyä psykologista kypsyyttä ja täysipäisyyttä. Tällä jannulla näitä edellytyksiä vastuulliseen aseenkantoon kaikesta päätellen ei ollut.

Ikävä juttu. Hoplofoobikot saavat taas lisää vettä turbiiniinsa.

Lyö naista oikein, eh?

Ruukinmatruunan pikkuruisiin tihrusimmuihin osui uutinen kanadalaisesta oppaasta, jossa opastetaan perhekurin saloihin. Opas on tarkoitettu perheenisille, ja siinä mm. neuvotaan miten harjoitetaan perheväkivaltaa jäämättä kiinni. Kirjassa neuvotaan muun muassa, että aviomiehet voivat piiskata vaimojaan tai vetää heitä korvista.

Brittiläisen Daily Mail -lehden mukaan 160-sivuista kirjaa mainostetaan vastanaineille tai muutaman vuoden aviossa olleille pareille suunnattuna oppaana. Sen takakannessa kerrotaan teoksen käsittelevän avioliittoa, sen sudenkuoppia sekä avioerojen syitä. Takakansitekstissä kirjan mainostetaan myös opastavan, kuinka liitto onnistuu. Aviomiehen tulisi kohdella vaimoaan ystävällisyydellä ja rakkaudella, vaikka vaimo välillä olisikin typerä ja hidas, sen sivuilla neuvotaan.

Kuitenkin jo avaussivuilla kerrotaan myös, että aviomiehen voi olla tarpeellista rajoittaa vaimoaan väkivalloin tai jopa uhata häntä. Miehen vallassa on muun muassa määrätä, saako vaimo poistua kotoa ilman hänen lupaansa. Miehellä on oppaan mukaan myös lupa kurittaa vaimoa fyysisesti, ja olla antamatta tälle rahaa.

Kirjan mukaan vaimoa saa lyödä kädellä tai kepillä, tai vetää korvista. Teos kuitenkin varoittaa, ettei vaimoja saisi hakata kohtuuttoman paljoa. Vaimon on oppaan mukaan täytettävä miehen toiveet. Lisäksi hän ei saa näyttäytyä suttuisena, vaan naisen tulee kaunistautua puolisoaan varten.

Kirjasta nousi kohu, kun se tuli myyntiin kanadalaisessa kirjakaupassa. Teos on myyty sieltä loppuun, mutta sitä on yhä saatavilla verkkokaupoissa.

Ruukinmatruuna kuuli paksussa umpiluisessa visakallossaan hiljaisen kops-äänen, kun siihen osui ällikkä. Näin siis Kanadassa. Siis että aikuisen oikeasti neuvotaan käyttämään väkivaltaa perhekurin ylläpitoon ja naisten sekä lasten alistamiseen.

Missä ovat kaikki kanadalaiset feministit?

Eivät missään. He ovat liian alistettuja, peloissaan ja ennenkaikkea liiaksi kognitiivisen dissonanssin pauloissa reagoidakseen tämänkaltaiseen vihakirjaan mitenkään.

Ruukinmatruuna jättää häveliäisyyssyistä kirjan nimen ja kirjoittajan mainitsematta, mutta se löytyy kyllä pikaisella kuukkeloinnilla.

Päivän sarkasmi

Verovarojen käyttö siihen, että tapetaan ja vammautetaan väärää kieltä puhuvia ja väärää uskontoa tunnustavia ihmisiä on kristillistä kapitalismia, mutta niiden käyttö siihen, että parannetaan oman kansan sairaita ja vähäväkisiä, on jumalatonta kommunismia.

Naisrauha ja tähän ollaan tultu

Ruotsin laissa naisrauha säädettiin ensimmäisen kerran Mauno Ladonlukon maanlaissa vuonna 1280. Naisrauha tarkoittaa lakia tai määräystä olla vahingoittamatta tai häiritsemättä erityisesti naisia. Tällä tarkoitettiin historiallisesti varsinkin kieltoa kajota seksuaalisesti naisiin ilman laillista avioliittoa. Sekä raiskauksesta että aviorikoksesta [mikäli mies tavattiin verekseltään] säädettiin kyseisessä laissa kuolemanrangaistus. Tämä periaate - naiset ovat ihmisiä ja naisiin ei kosketa! - on ollut skandinaavisen rikos- ja siviilioikeuden perusta siitä lähtien.

Mutta uusi aika on tuonut mukanaan uudet kujeet. Kaksi nuorta naista on joutunut joukkoraiskauksien uhreiksi Örnskjöldsvikissä hiljattain. Tekijöitä ei ole saatu kiinni.

Ruukinmatruunalla alkoi raksuttaa. Ö-vik on paperiteollisuudestaan tunnettu länsipohjalainen teollisuuskaupunki suunnilleen Vaasaa vastapäätä, ja siellä on noin 55 000 asukasta. Mikä saa Sven-Åken ja Bertilin raiskaamaan? Miksi Mauno Ladonlukon maanlaissa esitetyt periaatteet on heitetty sulputtimeen?

Uhka on sitäpaitsi ilmeinen. Ö-vikin poliisi kehottaa vakavissaan, että kukaan ruotsalaiskaupungin naisista ei lähtisi yksin kävelemään yöaikaan, tietää Aftonbladet kertoa.

Lauantain vastaisena yönä 24. maaliskuuta 24-vuotias nainen oli kävelemässä ravintolasta taksitolpalle, kun miesjoukko yllätti hänet takaapäin, raahasi puistoon ja raiskasi. Aiemmin 4. maaliskuuta uhriksi joutui 18-vuotias nainen parkkipaikalla vain 50 metrin päässä toisen raiskauksen tapahtumapaikasta. Kyseessä siis ei ole se perinteinen skandinaavinen raiskaus, jossa sekä tekijä että uhri ovat toisilleen tuttuja, vaan kyseessä on sellainen raiskaus, joka on tuttu Berliinistä 1945 sekä Jugoslavian hajoamissodista. Mutta miksi Jerker ja Krister raiskaavat? Miksi Ruotsissa tapahtuu, kuten Gudrun Schyman totesi, pahempia asioita kuin Afghanistanissa?

Poliisin tiedossa ei ole epäiltyjä tai edes sitä, kuinka monta miestä raiskauksiin osallistui. Joukkoraiskauksen uhri, 24-vuotias nainen, oli tapauksen jäljiltä niin järkyttynyt ja šokissa, että häntä ei voitu heti kuulustella.

Poliisin mukaan on mahdollista, että tekijät ovat molemmissa tapauksissa samoja, sillä menettelytavat muistuttavat toisiaan. Ne ovat sattuneet viikonloppuöinä, keskellä kaupunkia katseilta piilossa. Poliisi onkin kehottanut kaupungin naisia välttämään yksinäisiä kävelyjä nimenomaan viikonloppuöisin.

Ruukinmatruuna työntää nyt tuntosarvensa ulos. Ö-vik ei ole tunnettu muusta värinästään kuin siitä, minkä paperikoneen kuivapää saa aikaan, vaan kuuluu pikemminkin sinne knullande Åmål-luokkaan kaupunkeja. Sen ymmärtäisi, jos jossakin suurkaupungissa, kuten Tukholmassa tai Malmössä, kävisi noin.

Mutta poliisi on voimaton, mikäli se joutuu antamaan tuollaisen neuvon. Naisrauha on skandinaavisessa oikeudenkäytössä kaikkein perustavimmanlaatuisia oikeuksia, ja jos sitä lähdetään rikkomaan, ollaan hyvin syvässä mädännäisyyden suossa. Ruukimnatruunan seuraava kysymys on, että milloin meillä? Ottavatko Mika ja Jani-Petteri oppia Patrikista ja Andersista? Ja ennenkaikkea: miten suomalaiset naiset kykenevät turvaamaan itse koskemattomuutensa? Pitääkö ulos mennessä ottaa mukaan karjalamautin ja pippurisumutin tuollaisten munakkaiden varalta?

Kertokaapa se.

Luonnonvarakirous suomalaisittain

Ruukinmatruuna on useaan otteeseen kirjoittanut luonnonvarakirouksesta ja siitä, miten rikkaat luonnonvarat eivät tosiasiallisesti ole siunaus vaan hirvittävä kirous, ja miten rikkaat luonnonvarat tuomitsevat yhteiskunnan kehitysmaaksi.

Suomi on säästynyt toistaiseksi tältä kiroukselta. Suomen luonnonvarat ovat metsiä lukuunottamatta varsin köyhät, ja Suomi on teollistunut luonnonvaroistaan huolimatta, ei niiden ansiosta. [Itse asiassa yksikään valtio ei ole ikinä teollistunut luonnonvarojensa ansiosta.]

Mutta Suomen luonnonvarat, vaikka ovatkin köyhät, ovat kuitenkin ekstensiiviset - meillä on valtavia malmioita, jotka ovat pitoisuuksiltaan alhaisia. Kuitenkin kun maailmalla alkavat hyvälaatuiset ja helposti hyödynnettävät luonnonvarat loppua, katseet käännetään kohti niitä heikompilaatuisia ja laajempia - ja maailman katseet ovat nyt kääntyneet Suomeen. Meille on perustettu koko joukko uusia kaivoksia.

Ruukinmatruunan pitäisi metallurgina olla asiasta ylpeä. Mutta hän ei ole. Siihen on syynsä.

Ja varsin ikävällä tavalla nyt on tapetilla ollut Talvivaara. Talvivaaran nikkelikaivos on noussut otsikoihin hämäräperäisen kuolemantapauksensa sekä suruttoman saastuttamisensa takia. Siellä nimittäin on pilattu muutama järvi aivan samaan tapaan kuin jossain kehitysmaissa - täydellisellä piittaamattomuudella. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö myöntää, ettei yhtiö ole osannut arvioida sulfaattipäästöjen määrää. Toteutuneet päästöt ovat olleet 60-kertaisia arvioihin verrattuna. Läheinen järvi on muuttunut suolaiseksi kaivoksen natriumsulfaattijätteestä.

Talvivaaran kaivoksen malmi sisältää nikkeliä, sinkkiä, kuparia, kobolttia, mangaania ja uraania. Suunnitellulla vuosituotantokapasiteetilla 50 000 tonnia nikkeliä, kaivos tuottaa myös 90 000 tn sinkkiä, 15 000 tn kuparia, 1800 tn kobolttia sekä uraania, jos Talvivaara saa uraanin talteenottoluvan. Kaivos tuottaa tällä hetkellä pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä, mutta myös kobolttia. Vuonna 2012 kaivoksen on tarkoitus aloittaa kuparin talteenotto sekä uraanin erotus. Suunnitelmissa on myös jonkinlainen joint-venture-projekti mangaanin osalta.

No. Talvivaarassa sijaitsee yksi maailman suurimpia nikkelisulfidiesiintymiä. Ja aina kun ruukinmatruuna kuuulee sanan "sulfidi", hän nostaa tuntosarvensa ylös. Se nimittäin viittaa rikkiin, joka on ikävänlainen ympäristömyrkky. Siksi, että rikkiatomi muistuttaa kovasti happiatomia, aivan kuin arseeni typpeä. Ja juurikin nuo sulfaattimuotoiset rikkipäästöt ovat ympäristönpilaamisen taustalla.

Meno on ollut aivan kuin kehitysmaissa. Saasteen talteenotto ja jälkihoito nimittäin tulee kalliiksi. On paljon halvempaa ja helpompaa kaataa kaikki luontoon. The solution of pollution is dilution. Ja nyrkkisääntö on, että mitä ulkomaisempi ja kansainvälisempi jokin alkutuotannon harjoittaja on, sitä vähemmän se välittää kohdemaansa luonnosta tai ihmisistä ylipäänsä.

Alkutuotantoa, kuten kaivostuotantoa, voidaan harjoittaa ihan millaisessa kehitysmaassa tahansa, kun taas teollisuustuotantoa ja jalostusta ei, osaamisesta puhumattakaan. Ja itse asiassa korruptoitunut kehitysmaahallinto on eduksi alkutuotannon harjoittamiselle: mitä korruptoituneempi kleptokratia on kyseessä ja mitä köyhempi ja kurjempi väestö, sitä helpompaa on harjoittaa kaivostoimintaa, maataloutta, plantaaseja jne.

Mistä päästäänkin arveluttavaan ajatukseen. Me tiedämme, miten Chilessä kävi 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla. Chile on yksi maailman rikkaimpia kupariesiintymävaltioita. Ennen vuoden 1973 vallankumousta Chile oli vahvasti teollistuva ja keskiluokkaistuva yhteiskunta. Kiitos Allenden aiheuttaman katastrofin ja Pinochetin sekä Chicagon poikien aiheuttaman vastakatastrofin, Chile syöksyi sellaiseen tuhoon ja köyhtymisen kierteeseen, josta se ei ole kuunaan toipunut. Keskiluokkaistuvasta toisen maailman maasta tuli kolmannen maailman kehitysmaa, kiitos taloudessa noudatettujen uusliberalististen oppien ja reformien, jotka tuhosivat Chilen keskiluokan täysin.

Josta voidaan tehdä kysymys, jota ei saa tehdä.

Oliko Chicagon poikien tosiasiallinen tavoite tuhota Chilen yhteiskunta, sen keskiluokka ja kansallisomaisuus - ja syöstä Chile kehitysmaadiktatuuriin? Niin, että sen tuotantojakauma muuttuisi jälleen alkutuotantovaltaiseksi ja että sieltä saataisiin halvalla ja helposti kuparia seurauksista piittaamatta?

Onko sama käynnissä myös Suomessa - ja kaikkialla siellä, missä on hyödyntämättömiä ja köyhiä mutta olemassaolevia luonnonvaroja? Eli että deindustrialisoidaan kyseiset maat, tuhotaan niiden elinkeinorakenne ja keskiluokka - niin, että maat muuttuvat kehitysmaiksi, ja näin päästään harjoittamaan alkutuotantoa ja huseeraamaan miten halutaan kenenkään estämättä ja seurauksista piittaamatta?

Merkit ovat pahat, mutta ne ovat yhtä kertovat kuin cirrukset länsihorisontissa.

Ehkäpä vain silloin, jos jokin malmio löytyy, on paras pitää turpa ihan tiukasti kiinni eikä kertoa asiasta kenellekään. Seuraukset voivat olla todella tuhoisat luonnonvarakirouksen kautta.

Kuohitseminen on paras ehkäisykeino

Harva se päivä saamme kuulla erään tietyn nimeltämainitsemattoman uskonnollisen vähemmistön aiheuttamista seksuaalirikoksista.

Tuohon nimeltämainitsemattomaan uskontoon liittyy sen fundamentalistisissa muodoissa naisten hunnuttaminen ja säkittäminen. Sitä perustellaan sillä, että tämän kyseisen uskonnon miehet ovat niin kykenemättömiä hallitsemaan omaa seksuaaliviettiään ja naiset aiheuttavat niin voimakkaan seksuaalisen signaalin, että seksuaalirikosten kontrollointi menee 90% naisten osalle. Siksi naiset pitää säkittää.

Mielenkiintoista sinänsä, yksikään toinen ns. valtauskonto ei tee tällaista olettamusta, vaan ne lähtevät siitä käsityksestä, että ihmiset eivät ole mitään Pavlovin koiria, vaan kykenevät hallitsemaan ja hillitsemään viettejänsä ja himojansa. Myöskään Suomessa, jossa naiset saavat kulkea vapaana, ei ole havaittu mitään järjestelmällistä massaraiskausilmiötä.

Miehen ylikorostunutta ja hallitsematonta seksuaaliviettiä kutsutaan satyriaasiksi. Sitä pidetään erityisen vaarallisena tilana, ja aikoinaan säädettiin Kastraatiolaki että tällaisista seksuaalivietiltään vaarallisia ihmisiä voitaisiin tehdä vaarattomiksi. Jos mies ei kykene hillitsemään seksuaaliviettiään nähdessään normaalipukeisen naisen vaan raiskaa tämän, tällainen mies yksinkertaisesti on satyriaatikko, eli sairaalloisen hyperseksuaalinen ja seksuaalivietiltään ympäristölle vaarallinen.

Näin naisena on pakko kysyä, että miksi tällaisia miehiä ei yksinkertaisesti voisi salveta? Pallit veks ja valtiolle. Ei välttämättä skalpellilla, vaan kemiallisesti. Ruukinmatruuna on melko varma, että jos riittävän moni tämän kyseisen uskontokunnan seksuaalirikoksiin syyllistynyt edustaja saataisiin kuohittua, olisi se riittävä signaali asiasta ja rauhoittaisi se tilannetta yleisemmiltikin. Kastraatio on kuitenkin vähemmän tuhoisa asia myös seksuaalirikollisen oman elämänhallinnan kannalta kuin vankilatuomio.

Onko tällainen satyriaasi opittua vaiko geneettistä? Se on oma kysymyksensä. Jos kyse on genetiikasta ja koska suomalaismiehet pääsääntöisesti eivät kärsi hyperseksuaalisuudesta, ehkä yksinkertaisesti pitäisi tehdä niin, että kyseisen uskontokunnan miehet tulisi kastroida ja naiset puolestaan naittaa suomalaismiehille. Näin saataisiin sekä suomalaiselle verenperimälle sen kaipaama piristysruiske että samalla laskettua pahaa verta pois kyseisen uskontokunnan edustajista. Jos taas kyse on opitusta asiasta, niin kyseisellä uskontokunnalla onkin sitten korkea aika tarkistaa doktriinejaan. Raiskaus on aina sataprosenttisesti raiskaajan, ei uhrin, vika. Sen verran feministi ruukinmatruunakin on.

On julmaa puhua pakkokastraatioiden puolesta. Mutta ruukinmatruuna katsoo naisrauhan olevan niin olennainen osa suomalaisnaisten ihmisoikeuksia, että mikäli tilanne tästä pahenee, äärimmäisetkin toimenpiteet voivat olla oikeutettuja.

Kaupustelu ja kerjääminen kielletty, osa II

Kerjäläiskausi on kohta taas aluillaan, ja Romanian romanit ovat jälleen tulossa kaupunkiemme riesaksi. Antisosiaalisesta elämäntavastaan, piittaamattomuudestaan ja häiriökäyttäytymisalttiudestaan tunnetut Romanian romanit ovat jo monena vuonna saaneet ruukinmatruunan pahalle mielelle kotikaupungissaan.

No. Kerjäläisyydessä ei sinänsä ole mitään pahaa - vain surullista. Ruukinmatruunan omaaan uskontoon liittyvät mendikantit eli kerjäläismunkit. Mutta eläessämme nykyajassa kerjäläisyydelle ei enää ole tarvetta vaan yhteiskunta pitää vähäosaisista huolta. On moraalisesti oikein pitää huolta syrjäytyneistä ja syrjäytetyistä.

Mutta antisosiaalisessa elämäntavassa on. Jos apua annetaan eikä se kelpaa, vaan eletään pummina, on se omanlaisensa signaali piittaamattomuudesta ja vihamielisyydestä. Samoin Romanian romanit ovat osoittaneet, ettei heidän antisosiaalinen elämäntapansa lopu kerjäämiseen, vaan sitä jatketaan rikollisuudella - ryöstöillä, varkauksin, anastuksin ja näpistyksin. He siis tuottavat paljon tuhoa tullessaan.

On siksi moraalisesti väärin antaa kerjäläiselle rahaa. Antisosiaalinen elämäntapa ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää eikä varsinkaan ole moraalisesti oikein pakottaa lapsia kadulle kerjäämään. Lapsilla tulee olla oikeus käydä koulua, ja tässä on lastensuojelun aika puuttua asiaan, tarvittaessa huostaanotoin.

Ja muutkin ovat huomanneet antisosiaalisen elämäntavan tuhoisuuden. Perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen mielestä kerjääminen tulisi kriminalisoida ja romanikerjäläiset muiluttaa pois Suomesta.

Sanalla "muiluttaminen" on paha kaiku. Se liittyy 1930-lukuun ja Lapuan liikkeeseen, mutta se on levinnyt sieltä yleiskieleen tarkoittaen joko salakuljetusta tai pakkokyyditystä. Mutta Immosen mukaan jos kerjääminen ei lopu hyvällä, se tulee lopettaa pakkotoimin.

Ruukinmatruuna kannattaa Immosen ehdotusta varauksella. Suomi ei ole koko maailman fatta, ja yhteistyö on mahdollista ainoastaan ekskluusion kautta. Suomen sosiaaliturva ei ole tarkoitettu Romanian romanien antisosiaalisen elämäntavan pönkittämiseen ja jokainen kerjäläisille syydetty euro on poissa jostain muusta. Plus sitten ettei se rajoitu vain kerjäämiseen, vaan jatkuu rikollisuudella. Romaniaromanien leireistä on löydetty valtava määrä varastettua omaisuutta ja ajoneuvoja.

Ruukinmatruuna seuraa asiaa. On hyvä, että asiaan on Eduskunnassa tartuttu, ja vaikka Immosen sanavalinta on räväkkä, hänen suuntansa on oikea.

Kiusaamisvideo

Ruukinmatruuna sai linkin kiusaamisvideosta, joka oli kuvattu pääkaupunkiseudulla ja pantu juutuubaan. Video on nyttemmin poistettu epäsopivana, mutta se oli julmaa katsottavaa. Tummiin pukeutunut nuori poika lyö ja haukkuu toista poikaa kaveriporukan kannustaessa. Kiusaamiselta vaikuttava tapaus on kuvattu monen minuutin mittaiseksi videoksi, joka on pantu nettiin. Video löytyy Facebookista. Tummiin pukeutunut nuori poika lyö ja haukkuu toista poikaa kaveriporukan kannustaessa. Asuintalon pihamaalla kuvatulla videolla poika haukkuu ensin toista poikaa. Kun haukuttu perääntyy kaverinsa kanssa, haukkuja hyppää hänen peräänsä, potkaisee ja lyö tätä kavereiden kannustaessa. Poika lyö hetken päästä uhriaan vielä lisää. Lyö naamaan. Uudestaan. Kovempaa!, poikaa kannustetaan. Tilanne päättyy vasta, kun lyöty ja hänen ja kaverinsa menevät läheisen talon ulko-ovelle, josta ulos tuleva nainen puuttuu tilanteeseen.

Joku neropatti kyseli tänä aamuna ruukinmatruunalta hänen maailmankuvastaan ja siitä, miten ruukinmatruuna pitää ihmistä pohjimmiltaan pahana ja siitä, mihin tällainen maailmankuva johtaa. Todettakoon hänelle, että juuri tällaiset videoklipit vindikoivat kaikkein parhaimmin ruukinmatruunan ajatukset - ne osoittavat juuri, että ihminen on täsmälleen sellainen p*skiaiskuorrutteinen p*skiainen p*skiaistäytteellä kuin mitä ruukinmatruuna antaa ymmärtää. Kiusaamisvideossa on tarkoitus tuottaa tarkoituksellista kärsimystä kohteella ja vielä elvistellä omalla pahuudella. Se osoittaa kaikkein parhaimmin, että Buddha, Luther ja C.S. Lewis olivat sittenkin oikeassa - ihminen on pohjimmiltaan paha.

Mutta todettakoon vielä, että kiusaamisvideo oli omiaan kaatamaan lisää vettä siihen siipirattaaseen, joka pyörittää rasistien myllyä. Siinä videossa nimittäin ryhmä maahanmuuttajien jälkeläisiä kiusasivat han-suomalaista poikaa.

No. Koulukiusaamisen dynamiikka menee pääsääntöisesti niin, että tyhmät ja ilkeät kiusaavat fiksua ja kilttiä. Kiltti lapsi on aina kaikkein helpoin kohde kiusaamiselle, ja siksi yksikään sellainen äiti, joka vie lapsensa - varsinkin poikansa - nyrkkeilysalille tai dójólle, ei voi olla huono äiti. Tyhmät lapset välttyvät yleensä kiusaamiselta, koska he ovat harmittomia. Älykkyys sensijaan altistaa kiusaamiselle, koska toiset lapset kokevat älykkyyden uhkaksi itselleen. Siksi peruskoululapset kannattaa pienestä pitäen opettaa pitämään kynttilänsä vakan alla ja oman älykkyytensä omana tietonaan.

Ja ne lapset, jotka tuossa törkyvideossa esiintyivät, vaikuttivat ensinäkemältä edustavan juurikin niitä kansallisuuksia, joita leimaa sekä kollektivistinen uskonto ja kulttuuri että eurooppalaista alhaisempi keskimääräisälykkyys. Joukossa tyhmyys tiivistyy - ja typeryys. Joukon toverikuri ja vertaispaine saa ihmisen tekemään sellaisia typeryyksiä, joita hän ei yksinään tekisi. [Asiasta enemmän tietävät korjatkoon ruukinmatruunaa, mikäli näin ei ollut.] Sensijaan europidiset, individualististen kulttuurien, maahanmuuttajat harvemmin kiusaavat ketään ja europideja korkeampaa keskimääräistä älykkyyttä edustavat sino-mongolidiset maahanmuuttajat eivät oikeastaan ikinä. Monikulttuuri on kuin akvaario: toimii mainiosti, kunhan yksikään kaloista ei ole hauki.

Ruukinmatruuna ei ollut lainkaan yllättynyt tuosta törkyvideosta. Pojat ovat poikia, ja ihmetyttää vain, että tällainen törkyvideo pulpahti pintaan vasta nyt.

Mutta ruukinmatruunalla on hyvin paha kutina sen osalta, miksi törkyvideo oli sensuroitu mahdollisimman nopeasti. Ei ainoastaan siksi, että sen olivat kuvanneet pahantapaiset nulikat. Vaan myös siksi, että se aiheuttaa kognitiivista dissonanssia - siinä maahanmuuttajalapset kiusaavat han-suomalaista. Virallisen ideologian mukaanhan dynamiikka menee aina ja poikkeuksetta toiseen suuntaan, ja ainoastaan valkoihoinen ihminen voi olla rasisti. Niinpä suvaitsevaistollamme ja tärähtäneistöllämme on ollut kiire saada hävitettyä kaikki tällaiset vastatodisteet monikulttuuri-ideologian ihanuudesta ja autuudesta ja saada lakaistua roskat maton alle. Ja kuinka ollakaan, Hesari ei ole maininnut tapauksesta halaistua sanaa. Kaikki tieto tapahtuneesta on pitänyt kaivaa esiin virkkuukoukun kanssa. Iltalehti sentään kertoi asiasta - ja Iltalehden keskustelupalstalla on ollut vilkas pulina aiheesta.

Ruukinmatruuna on povannut tällaista tapahtuvaksi niin kauan kun ruukinmatruunan masuuni on ollut puhalluksessa, ja näinhän siinä on käynyt. Mitä muu Eurooppa edellä, sitä holtittoman multikulti-ideologian sokaisema Suomi perässä.

Todettakoon, että pelkkä ihonväri tai etninen identiteetti ei saa kiusaamista aikaan kuin vain aniharvoin. Mutta ideologia ja/tai uskonto sitäkin useammin. Veri on vettä sakeampaa, mutta vesi kastelee verta tehokkaammin. Ja kun toisella puolen on kollektivistinen ja aggressiivinen kulttuuri, konflikti on valmis. Siihen ei tarvita kahta, riittää että toinen sitä haluaa. Ruukinmatruuna on satavarma siitä, että tämänkin törkyvideon takana on kulttuuri: uskonto, ideologia ja kotikasvatus tai pikemminkin sen puute.

No. Jos asetelma olisi toisinpäin - eli että kiusaaja olisivat han-suomalaisia ja kohde maahanmuuttaja - niin siitä nostettaisiin hirvittävä äläkkä ja vaadittaisiin päitä vadille, putkaalinnaavankeutta ja lisää määrärahoja asennekasvatukseen sekä sensitiivisyyskoulutukseen. Nyt kun tilanne on tämä, koko jutusta ollaan hiljaa kuin pissi sukkiksissa.

Sitten ihmetellään, miksi Jokelassa ja Kauhajoella ammuskellaan. Ja mistä jytkyt näin yleensäkin tulevat.

Ei se kuulkaas näin mene. Laki on ja sen tuleekin olla sama kaikille. Rikosvastuun ikäraja tulisi laskea alas - 15 vuodesta 12 vuoteen - ja lakia tulee lukea kaikille tasapuolisesti. Mikä sopii kukolle, sopii myös kanalle ja viharikos on aivan yhtä lailla viharikos, jos sitä motivoi viha - aivan riippumatta tekijän ihonväristä, uskonnosta tai muista ulkonaisista seikoista.

Ruukinmatruuna odottaa Päivi Lipposen kommenttia aiheesta.

Jotkut eivät ikinä opi

Kolmoismurhaaja ja moninkertainen ammattirikollinen Juha Valjakkala alias Nikita Fouganthine on taas rikkonut ehdonalaisen sääntöjä vastaan ja joutumassa telkien taa. Valjakkalaa syytetään tällä kerralla pahoinpitelystä ja tuhotyöstä. Syyttäjä vahvistaa Iltalehdelle, että oikeudenkäynti on toukokuun loppupuolella. Hänelle vaaditaan ehdotonta vankeusrangaistusta.

Jotkut eivät ikinä opi. Siis kummallakaan puolen ristikkoa.

Toiset eivät ikinä opi, ettei yhteiskunnan sääntöjä vastaan saa rikkoa vaikka kuinka mieli tekisi. Ja toiset puolestaan eivät ikinä opi, että psykopaatti ei ikinä parane - vaan psykopaatin paikka on lukkojen takana vaikka tulisi kuinka kalliiksi.

Varsinkin, kun kyseessä on kolminkertainen murhaaja.

Kuka solutti ja kenet?

Ruukinmatruunan pikkuisiin tihrusimmuihin osui teksti, jossa Malmön pormestari Ilmar Reepalu väittää ruotsidemokraattien soluttaneen Malmön juutalaisen seurakunnan.

Malmön monissa liemissä keitetty eestiläissyntyinen kaupunginjohtaja Ilmar Reepalu (sd) esiintyi tänään julkaistussa Neo-lehden seitsensivuisessa haastattelussa. Reepalu uskalsi jo avoimesti myöntää, että Malmö ei suoriudu nykyisestä maahanmuutosta mitenkään. Lisäksi hän varsin sensaatiomaisesti väitti, että ruotsidemokraatit ovat soluttautuneet Malmön juutalaisseurakuntaan.

Tässä vaiheessa ruukinmatruunalla nousi tuntosarvet ylös. Siis tämähän kuulostaa aivan Illuminatin pelaamiselta. Kuka solutti ja kenet?

Juutalaisia seurakuntia on perinteisesti pidetty hyvin vaikeina soluttaa, sillä ne ovat äärimmäisen sisäänpäinlämpiäviä yhteisöjä ja joissa jäseniksi synnytään. Käännynnäisiä on vähän, ja heitä katsotaan vähän nenänvartta pitkin, ja oikeastaan ainoa tapa tulla sisään ulkopuolelta on avioliitto. Ja koska judaismi vaatii tiettyjä uhrauksia jäseniltään, tulijoista ei ole tunkua. Miten ruotsidemokraatit ovat voineet soluttaa Malmön kahaalin? Tässäpä mitä Reepalu toteaa:

Yllätyin suuresti kun sain tietää juutalaisseurakunnan ja ruotsidemokraattien välisistä vahvoista yhteyksistä. En aavistanut sellaisen olemassaoloa, mutta kun kerran menin tapaamiseen seurakuntaan, näin siellä Kent Ekerothin, yhden tiukinta linjaa vetävistä ruotsidemokraateista. Sitten sain kuulla, että hän on erään johtavassa asemassa olevan seurakuntalaisen veljenpoika.

Arvoitus lähtee aukeamaan sillä, että Kent Ekerothin äiti on puolanjuutalainen. Hänen isänsä on han-ruotsalainen. Jokin sanoo jossain "jursk". Miten maahanmuuttajan jälkeläinen voi kuulua fasistisluontoiseksi leimattuun liikkeeseen?

Vastaus on, että helposti. Kun tutkimme ruotsidemokraattien valtiopäiväryhmää, huomaamme, että nimistö ei koostu yksinomaan Karlssoneista ja von Esseneistä. Miksi näin? Siksi, että maahanmuuttaja voi todella integroitua uuteen isänmaahansa niin hyvin, että kokee sen asian niin syvällisesti omakseen, että sisäistää sen. Ja jokainen meistä, kenellä on suvussaan muitakin kuin han-suomalaisia - olkoon vaikka toisen kotimaisen puhujia tai ihan ketä vain - ymmärtää yskän - ja huolen sekä oman primääri-identiteettinsä edustajista että myös sekundaari-identiteetin edustajista. Ohessa linkki Ekerothin kotisivulle.

Ja Kentin sekä hänen veljensä Tedin on ajanut ruotsidemokraateiksi juurikin antisemitismi. Siis se, että juutalaiset kelpaavat suvaitsevaistolle kuolleina, mutta eivät elävinä. Kun antisemitismi kumpuaa jostain muualta kuin han-ruotsalaisista, suvaitsevaisto katsoo sitä läpi sormien. Ruotsidemokraatit ovat olleet Ruotsissa ainoa puolue, joka on aidosti ottanut kantaa maahanmuuton lieveilmiöitä - kuten islamilaista antisemitismiä - vastaan. Ekerothien primääri-identiteetti on ruotsalainen, ja sekundaari-identiteetti äidin suvun kautta juutalainen, ja huoli molempien puolesta on saanut heidät menemään mukaan Ruotsidemokraattehin.

Nyt kävikin ilmi, ettei Ekeroth olekaan ollut tekemisissä Malmön juutalaisen seurakunnan kanssa. Hänellä toki on äitinsä kautta yhteyksiä, ja omien sanojensa mukaan hän oli ollut seurakunnan kanssa tekemisissä, ja varoittanut seurakuntalaisia tietyistä maahanmuuttajaryhmistä, mutta kokenut Kassandran kohtalon. En ole ollut yhteydessä juutalaisseurakuntaan enää moniin vuosiin. Annoin periksi kun huomasin, etteivät he koskaan tule käsittämään mistä kaikessa on kyse, vaikka juuri ne tietyt maahanmuuttajaryhmät jahtaavat heitä pitkin katuja, joista yritin heitä etukäteen varoittaa, hän kertoi Neo-lehden toimittajalle.

Mielenkiintoista sinänsä, Ruotsidemokraatit (joka siis on sikäläinen Persut) on ollut ainoa Ruotsin valtiopäiväpuolueista, joka on puolustanut sekä absoluuttia tasa-arvoa poliittista korrektiutta vastaan että vähemmistöjen ja enemmistön tasapuolista kohtelua, sekä ottanut voimakkaasti kantaa niiden vähemmistöjen puolesta, jotka ovat integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan hyvin. Tästä perinteiset valtapuolueet ovat ottaneet hapansilakan nenäänsä.

Reepalu on ollut ongelmissa. Hänen kaudellaan Malmö on syöksynyt kurjuuden kurimukseen - siis siihen, jossa on pirullinen takaisinkytkentä köyhtymisen, white flightin, jengien ja kaupungin tiettyjen alueiden muuttumisen kolmannen maailman taistelutantereeksi kanssa. Kaupungin deindustrialisoituminen ei ole ainakaan helpottanut tilannetta. Kaikki ei ole mennyt ihan kuin Strömsössä.

Mitäpä silloin tehdään? No tietenkin kiinalainen strategia #27 eli osoita silkkiäispuuta kun kiroat johanneksenleipäpuuta. Eli vihjaillaan jotain ilkeyksiä niin että saadaan huomio kiinnitettyä poliittiseen viholliseen. Näin saadaan omat ongelmat lakaistua maton alle. Neo-lehden haastattelu on katkeraa luettavaa antisemitismistä, homofobiasta, ryöstöistä, tuhopoltoista ja kunniamurhista. Ongelma on kaupan päälle siinä, että sosialidemokraatit ovat voimakkaasti ajaneet maahanmuuttoa Ruotsissa, mutta maahanmuuttajat eivät ole osoittaneet kiitollisuuttaan demareille millään konstruktiivisella tavalla. Pikemminkin puolueessa pelätään kovan linjan islamistien soluttavan puolueen ja muuttavan sen islamistien äänitorveksi.

Kuka solutti ja kenet? Tässä on kysymys, johon toivoisi vastauksia.

Päivän havainto

Kyllä on al-Qaidakin mennyt vuosien varrella alas.

Yksitoista vuotta sitten se iski Yhdysvaltoja - siis maailman mahtavinta supervaltaa - ja sen sotilaskoneistoa vastaan. Tänään se tyytyy enää murhaamaan puolustuskyvyttömiä juutalaislapsia.

Surullista. Todella surullista.

Viharikokset, poliittinen korrektius ja median vasemmistolainen painotus

Toulousen toilaukset ja teilaukset alkavat nyt selvitä, ja syylliseksi on paljastumassa - kuinka ollakaan - 24-vuotias Mohammed Merah. Eli siis se tavallinen tarina: islamilainen äärivasemmistolainen terroristi.

Asia oli ilmeinen alusta saakka, mutta yksi asia ei täsmännyt. Se oli taito, jolla murhat tehtiin - se ei viitannut lainkaan islamisteihin, vaan uusnatseihin.

Islamilaisesta terroristista on olemassa tietty stereotyyppi, ja se on tunteittensa varassa elävä fanaatikko, joka tekee rikoksensa hyvin amatöörimäisesti, toheloiden ja karkeasti ja joka pyrkii vain saamaan mahdollisimman paljon kuolleita aikaan. Islamilaista terrorismia leimaa juurikin tämä karkea amatöörimäisyys - siksi ruukinmatruuna aluksi oletti uusnatsien olevan asialla. Mutta kun selvisi, miten typerästi itse rikos oli suunniteltu ja kuinka nopeasti poliisi pääsi Merah'n jäljille, koko juttu olikin look at the obvious first.

Mutta vielä ihmetyttävämpää kuin se nopeus, jolla Ranskan poliisi on tämän sekoilun selvittänyt on ollut se vauhti, jolla media on kääntänyt kelkkansa. Ensin puhuttiin viharikoksista ja äärioikeistosta. Nyt ei puhutakaan enää yhtään mistään.

Viharikos on nimensä mukaisesti rikos, jonka motiivina on viha - viha toisuskoisia, toisenvärisiä, toista kieltä puhuvia tai toisella tavoin kuksivia tms kohtaan. Puhutaan ns. kuulapääkovennuksesta, joka tarkoittaa, että tuomarit langettavat tuomioita sieltä asteikon yläpäästä, jos motiivina on ollut viha.

Hyvä niin. Viharikoslainsäädäntö olisi ihan hyvä idea, jos sitä noudatettaisiin tasapuolisesti ja neutraalisti. Mikä sopii kukolle, sopii myös kanalle.

Ikävä kyllä kaikkialla länsimaissa oikeuslaitos on stalinistisen ongelmajätteen mädättämä, ja niin ovat myös tiedotusvälineetkin. Ruukinmatruuna on kahdesti kirjoittanut että miksi. Kyseessä on alunperin Stalinin Neuvostoliiton juoni länsimaiden tuhoamiseksi sisältäpäin, jonka Joseph McCarthy pysäytti ansiokkaasti Yhdysvalloissa, mutta joka Euroopassa läpäisi todella pahasti koko yhteiskunnan. Vaikka McCarthyn agenda teki rajuja ylilyöntejä, sen ansiosta kommunismi murskattiin Yhdysvalloissa lopullisesti. Sensijaan Euroopassa stalinistisen ongelmajätteen aikaansaannokset ovat jääneet pysyviksi. Neuvostoliiton kaaduttua kulttuurimarxismi ei suinkaan luhistunut, vaan muutti muotoaan; meemi mutatoitui ja muuttui entistä virulentimmaksi.

Neuvostoliiton harjoittamaan subversioon - mädättämiseen - joka siis on kiinalainen strategia #26, korvaa tukipalkit mädillä lankuilla, liittyy olennaisena osana yhteiskuntien mädättäminen sisältäpäin. Subversiossa on neljä vaihetta: demoralisointi, destabilointi, kriisi ja normalisointi. Tärkeitä yhteiskunnan mädätettäviä osa-alueita ovat oikeuslaitos, tiedotusvälineet sekä koululaitos. Matias Rakosin, Unkarin kommunistipuolueen johtajan, mukaan ensimmäinen vaihe on soluttaa akateeminen maailma ja yliopistot kommunisteilla. Tässäkin olennaisessa osassa ovat toisaalta opettajankoulutuslaitokset ja toisaalta oikeustieteelliset tiedekunnat. Tämä siksi, että opettajat kouluttavat tulevaisuuden lapset joista tulee tulevaisuuden aikuisia, ja toisaalta oikeustieteellinen siksi, että näin otetaan haltuun oikeuslaitos. Myös tiedotusopin laitoksien sekä valtiotieteellisten tiedekuntien soluttaminen on erityisen tärkeä, sillä näin saadaan luotua tulevaisuudessa aikaan tiedonkulun monopoli.

Ja missään tämä stalinistisen ongelmajätteen aikaansaama yhteiskunnallinen mätä ei ole näkynyt niin selkeästi kuin viime aikojen uutisoinnissa Toulousen teilauksista.

Ei ole julkinen salaisuus, että Tampereen yliopiston tiedotusopin tiedekunta on marxilaisen mädännäisyyden vismainen pesä nordenstrengeineen ja hemanuksineen, eikä myöskään ole salaisuus, että Helsingin sanomilla on lempinimi Brysselin Pravda. Sanomalehdet ovat voimakas mielipidevaikuttaja - neljäs valtiomahti - ja olennaista ei ole se, mitä sanotaan vaan miten. Uutisonnissa muoto menee aina substanssin yli.

Ja valtamediat ovat uutisoineet asiasta hyvin kulttuurimarxilaisella tavalla.

Keskiäkäinen mies kirjoittaa aiheesta hyvin: haussa oli aluksi äärioikeistolainen rasistisarjamurhaaja natsisympatioilla. Puhuttiin rasistisista motiiveista ja viharikoksista. Kun sitten paljastuikin, että kyseessä olikin se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, puheet viharikosista katkesivat kuin khandzarilla leikaten. Nyt puhuttiinkin "kouluampujasta" aivan kuin Merah olisi ollut koulun oppilas ja että hänellä olisi keittänyt vaikkapa kiusaamisen takia yli, ja rasistiset motiivit haudattiin aivan täysin. Vanha totuus on syytä pitää mielessä: vasemmistolaisille juutalaiset kelpaavat kuolleina mutta eivät elävinä.

Poliittinen korrektius on bolševismia frakki päällä, ja tapa, jolla uutisointi on hoidettu epäillyn henkilöllisyyden paljastuttua kertoo ehkä kaikkein parhaimmin siitä miten syvälle tämä marxilainen mätä on yhteiskunnassamme levinnyt. Koko juttu halutaan vaieta mahdollisimman nopeasti ja lakaista maton alle. Syyllinen olikin se kaikkein ilmeisin - islamistiterroristi. On todennäköistä, että koko juttu haudataan niin nopeasti kuin mahdollista eikä siihen enää palata. Tämä vasemmiston suvaitsevaisuus-, monikulttuuri- ja subversioagendan vuoksi. Eihän Tampereenkaan murhapoltosta ole tapauksen jälkeen hiiskuttu sanaakaan.

Mutta marxilainen mätä ei rajoitu ainoastaan mediaan. Myös oikeuslaitos on täynnä sosialismia ja marxilaista mädännäisyyttä, ja ehkä kaikkein parhaimmin tätä syöpää edustaa Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry. sekä marxilaisen oikeuskäsityksen käsite. Marxilaisen oikeuskäsityksen mukaan oikeuslaitoksen tehtävä on asettua heikomman osapuolen puolelle ja tehdä päätökset heikomman osapuolen eduksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päätökset tehdään antisosiaalisen aineksen sekä rikollisten ja yhteiskunnan tuhoamiseen pyrkivien terroristien eduksi, sillä he ovat "heikompia" kuin heidän uhrinsa, ja näin yhteiskunta saadaan destabiloitua.

Suomessa - ja oikeastaan kaikkialla Länsi-Euroopassa oikeuslaitos ja vankeinhoitolaitos on 1960-lukulaisten hallussa. Syy on yksinkertainen. Oikeistolaisesti ajattelevat juristit ovat menneet yksityissektorille, jossa pyörivät isot rahat ja josta saa fyrkkaa. Vasemmistolaisesti ajattelevat juristit ovat soluttaneet oikeuslaitoksen, jossa pääsee käyttämään valtaa. Oikeistolaista ajattelua ajaa raha, vasemmistolaisessa käyttövoimana on alaston vallankäyttö. Ja tähän vasemmistolaisuuteen ja 1960-lukulaisuuteen sisältyy juurikin marxilainen oikeuskäsitys. Sen mukaan syy rikokseen ei ole rikoksen tekijässä vaan [porvarillisessa] yhteiskunnassa, mikä on syyllinen niihin oloihin, joiden takia tekijä tekee rikoksen - marxilaisuuden mukaanhan tietoisuus seuraa olemisesta. Tämän vuoksi tekijä ei ole vastuussa tekijästään vaan vastuu on [porvarillisella] yhteiskunnalla, tekipä tekijä mitä tahansa. 1960-lukulaisten mielestä lakeja ei tarvitse noudattaa, joten jos niitä rikkoo, niin se on heidän mielestä hyvä. Tästä syystä tuomiot otetaan asteikon alapäästä.

Mutta ei siinä kaikki. Kulttuurimarxismiin liittyy kiinteänä osana sortomytologia, jonka mukaan sortaja on aina syyllinen, ja sorrettu ei ikinä. Sorrettu ei ole ikinä syyllinen eikä vastuussa mistään, teki mitä tahansa. Sortomytologiaan kuuluu hakea väkisin asetelmaa sortaja vs sorrettu - tämä on tunnusomaista kaikille dialektisille ideologioille. Jos ei asetelmaa ole, se pitää saada aikaan vaikka keinotekoisesti, koska marxilaisuuteen kuuluu konfliktihakuisuus muita vastaan. Konfliktihakuisuus on elinehto marxilaisuudelle ja myöskin 1960-lukulaisuudelle.

Ja yksi tärkeä konfliktin aihe on toiseus vastaan porvarillinen yhteiskunta. Islam - jota ei saa nimittää pronssikautiseksi, brutaaliksi, myöhäisempään infantisidaaliseen moodiin juuttuneeksi, seemiläiseksi tai totalitaristiseksi uskonnoksi - edustaa toiseutta ja se pitää porvarillista länsimaista yhteiskuntaa vihollisenaan. Siksi vasemmisto ihqttaa sitä - se edistää konfliktia, ja vihollisen vihollinen on vasemmiston ystävä. Tärkeää on pitää tämä konflikti hengissä.

Ja marxilaisen oikeuskäsityksen vuoksi vain oletusarvoisesti vahvemmilla oleva osapuoli - valkoihoinen kristitty tai uskonnoton heteromies - voi syyllistyä viharikokseen: muslimi tai muunuskoinen, tai ei-valkoinen, tai ei-hetero, tai nainen puolestaan ei milloinkaan. Ehkä tätä parhaimmin valaisee Atlas (ent. Akuliina) Saarikosken The SCUM Manifeston käännös, joka ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin, vaikka teos on todella hirvittävää misandriaa. Yksikään islaminuskoinen ei siksi ikinä voi syyllistyä viharikokseen, sillä hän on toiseutensa vuoksi aina ainoastaan uhri.

Ja tästä syystä myös media alkoi hyvin nopeasti puhua "kouluammuskelijasta" sensijaan että olisi puhunut oikeilla termeillä: islamistiterroristista.

Islamista - destruktiivisesta toiseudesta - ei siksi saa puhua mitään pahaa eikä sitä saa käsitellä mediassa negatiivisesti. Tästä syystä islamofobiakin pyritään leimaamaan mielisairaudeksi. Ikävä kyllä fobia tarkoittaa irrationaalista tai suhteetonta pelkoa, kun taas islamilainen maailma on käynyt 1400 vuotta pyhää sotaa länsimaailmaa vastaan, ja pelko on täysin aiheellinen - Thaimaassa ruukinmatruunan uskonveljiä ja -sisaria murhataan jatkuvasti eivätkä murhaajat ole kristittyjä saati judaisteja.

Ja tästä syystä jatkuvasti etsitään äärioikeistolaista rasistisarjamurhaajaa natsisympatioilla, vaikka kaikki viittaisi look at the obvious first.

Päivän sarkasmi

Viharikos lakkaa olemasta viharikos välittömästi sillä hetkellä, kun joukon juutalaisia surmanneen rikollisen etninen syntyperä tai uskonto paljastuukin ei-eurooppalaiseksi.

Ja kuinka ollakaan...

...Ranskan kouluammuskeluista epäilty Mohammed Merah on piiritetty taloon Toulousessa, ja hän aikoo antautua tänään.

Näin siinä sitten kävi. Kumitonttu arvasi aivan oikein - muslimiterroristihan se siellä. Vaikka itse murhatyö oli varsin taitavasti toteutettu, hän teki juuri sellaisen täsmälleen karkean amatöörimäisen virheen, mitä tällaiset terroristit tuppaavat tekemään.

Ranskan poliisi pääsi Toulousen ampujaksi epäillyn jäljille nimittäin tämän veljen sähköpostiosoitteen perusteella. Poliisilähteiden mukaan osoitteesta oli lähetetty moottoripyöräkauppoihin liittyvä viesti, jossa oli sovittu tapaaminen surmasarjan ensimmäisen uhrin kanssa.

Hupsista. Kumitontun toteamus En edes jaksa alkaa etsiä tekijän tarkempia kuvauksia, joten heitän lonkalta melko varman napakympin: vasemmistolaiseen ryhmittymään kuuluva nuorehko islaminuskoinen mies osui napakymppiin.

Look at the obvious first. Ainoa ei-niin-ilmeinen asia tässäkin jutussa oli se taito, jolla itse murhat tehtiin, mutta rikoksen esityössä ja jälkihoidossa tämä jannu oli samanlainen amatööri kuin muslimiterroristit yleensäkin.

Kun nainen on sydämetön

Tunnekylmyys, psykopatia ja empatian puute ovat piirteitä, jotka on totuttu yhdistämään miehiin, mutta ikävä kyllä ne ilmenevät myös joissakin naisissa - ei tarvitse miettiä sen enempää kuin Irma Greseä. Tai Katariina Pantilaa.

Mutta osataan sitä muuallakin, ja USA on saanut oman Irma Gresensä. Irakin Abu Ghraibin vankilan kidutuskuvista tuomittu Yhdysvaltain entinen sotilaspoliisi ei pyydä uhreiltaan anteeksi. Lynndie England sanoi maanantaina julkaistussa haastattelussa, ettei hän tunne myötätuntoa uhrejaan kohtaan.

West Virginian maaseudulla asuva entinen sotapoliisin korpraali, nykyinen 29-vuotias työtön yksinhuoltajaäiti England kertoo The Daily -verkkolehden haastattelussa, ettei hän tunne katumusta teoista, jotka 2004 järkyttivät maailmaa. Tuolloin 22-vuotias hymyilevä England esiintyi kuvissa, joissa oli sidottuja, alastomia irakilaisvankeja nöyryttävissä asennoissa.

England itse toteaa asiaan: He eivät olleet viattomia. He yrittivät tappaa meitä, ja tekö haluatte että pyytäisin heiltä anteeksi? Se on sama kuin pyytäisin anteeksi viholliselta, hän jatkoi.

England sanoi pahoittelevansa ainoastaan sitä, että monia yhdysvaltalaisia kuoli kuvista syntyneissa kostoniskuissa.

Tähän ei ole oikeastaan enää yhtään mitään lisättävää. Kaikki kuvaukset Lynndie Englandista tuovat mieleen jääkylmän, sydämettömän ja täysin empatiankyvyttömän susikoiranartun, joka ajattelee ainoastaan omaa napaansa. Olkoonkin, että Abu Ghraib-kuvat aiheuttivat valtavan vastalauseiden ryöpyn, ja jopa Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush myönsi, että kuvat tahrivat Yhdysvaltain mainetta. Hän sanoi, että ne olivat Yhdysvaltain pahin virhe Irakissa.

England sai vuonna 2005 kolmen vuoden vankeustuomion häpäisystä ja pahoinpitelystä - plus sitten hän joutui lähtemään maitojunalla armeijasta ja sai ikuisen virkakiellon mihinkään USA:n liittovaltion virkoihin sekä aseenkantokiellon. Tuomionsa kärsittyään hän muutti Fort Ashbyyn, West Virginiaan.

Mitään katumatta, mitään pahoittelematta, mitään anteeksi pyytämättä.

On riittävän paha asia, kun mies on ns. A-luokan k*sipää. Mutta Lynndie England luo mielikuvan täysin k*sipäisestä naisesta. Onko tällainen tunnevammaisuus synnynnäistä vaiko opittua, on kysymys sinänsä. Mutta pahalta se joka tapauksessa tuntuu.

Ja ikävä kyllä tällainen tunnevammaisuus on lisääntymään päin. Eilen Ilta-Sanomien etusivu hyppäsi marketissa silmille: äidit hylkäävät aamuisin lapsiaan leikkipuistoihin päiväksi, ja tulevat hakemaan heidät sitten illalla. Lapset saavat sitten pärjätä miten parhaaksi katsovat. Samasta uutisoi viikonloppuna Iltalehti.

Miehen sydämettömyys sattuu yleensä vain lähipiiriin. Mutta naisen sydämettömyys sattuu kaikkein pahimmin kaikkein heikoimpiin - lapsiin. Yhdellekään lapselle ei soisi sitä kohtaloa, että joutuu kasvamaan sellaisen äidin lapsena, joka on yhtä kylmä kuin hiilihappojää. Ehkä tällaisessa tilanteessa hyvä ja lämmin isä voi paikata tilanteen, mutta silloin kun äidillä on ne henkiset armeijan saappaat jalassa, ennuste on varsin huono. Tällainen nainen ei ole vahva, itsenäinen eikä vapautunut. Hän on yksinkertaisesti kieroon kasvanut.

Mistä tämä kielii? Ainakin siitä, että jotain on mennyt pieleen ja syvästi. Mitä asialle voisi tehdä? Ruukinmatruuna ottaa vastaan ehdotuksia.

Kamala ajatus

Ruukinmatruunalle tuli Ranskan ammuskeluista mieleen kamala ajatus.

Iskut oli toteutettu hyvin ammattimaisesti, iskijällä oli hyvä paikallistuntemus, hän osasi paeta, hän osasi kätkeä henkilöllisyytensä, hän osasi peittää jälkensä, hän käytti asetta, joka on tarkoitettu ihmisten surmaamiseen ja hän ymmärsi käyttää varastettua ja maalattua skootteria tekovälineenä.

Ja Ranskan poliisin mukaan hän on elokuvannut tapahtuneen.

Onko kyseessä joku Anders Behring Breivikin hengenheimolainen?

Lisäys 21. maaliskuuta 2012: Ampujaksi epäilty on nyt piiritetty taloon Toulousessa, ja laukaustenvaihtoa on käyty. Kyseessä on mies, jota on pitkään epäilty al-Qaida -yhteyksistä, ja hän on viettänyt aikaa taistelutoimialueella Afghanistanin ja Pakistanin rajaseudulla. Ampujaksi epäillyn veli on pidätetty varhain aamulla toisessa ratsiassa.

Kaksi poliisia on haavoittunut ammuskelussa piirityksen yhteydessä. Piiritys alkoi aamuyöllä kolmelta paikallista aikaa.

Poliisi on eristänyt laajan alueen, ja yrittää saada ampujan antautumaan neuvotteluteitse. Epäillyn äiti on tuotu paikalle auttamaan neuvotteluissa.

Sarjamurhaajaksi epäilty on 24-vuotias mies, joka on ilmoittanut olevansa terroristiverkosto al-Qaidan jäsen. Ranskan sisäministerin Claude Gueantin mukaan epäilty on sanonut haluavansa kostaa palestiinalaisten lasten puolesta.

Eli kyseessä ei ollutkaan äärikristitty, äärioikeistolainen eikä uusnatsi, vaan kaikesta päätellen tuikitavanomainen muslimiterroristi - ja poikkeuksellisen ammattitaitoinen sellainen. Look at the obvious first, pitäisi muistaa tällaisessa tilanteessa.

Vihollisen vihollinen

Ruukinmatruuna on seuraillut eri uutisvälineitä mielenkiinnolla Ranskan ammuskelujen osalta, ja kaikissa tuntuu uutisointi seuraavan samaa, poliittisesti korrektia, linjaa: ammuskelija on ilmeisesti äärioikeistolainen antisemitisti joka vihaa kaikkia maahanmuuttajia.

Päättelyketjussa on kuitenkin kolme virhettä.

Ensimmäinen on se, että termillä "äärioikeisto" ei ole mitään sisältöä eikä mitään substanssia - se on pelkkä tyhjä blankosana, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "fasisti" tai "sosialisti" - emmätiiämitäsetarkotttaamutjotainikäväämistämäenpidä. Oikeastaan kuka tahansa ei-kommunisti edustaa "äärioikeistoa" kun katsotaan sopivin silmin. Uusnatsit puolestaan edustavat äärivasemmistoa, sillä sosialismia se on kansallissosialismikin.

Toinen virhe on se, että antisemitistit vihaisivat kaikkia maahanmuuttajia tai että maahanmuuttovastaiset ihmiset olisivat antisemitistejä. Näin ei ole. Yleensä maahanmuuttovastaisuus kohdistuu tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin, joita inhotaan ja nuivitaan kaikkialla, kun taas toiset ryhmät vastaanotetaan avosylin - kaikkialla. Samoin antisemitismi harvoin on varsinaista rasismia natsitapaan, vaan vihaa välimiesvähemmistöä kohtaan - kaikki välimiesvähemmistöt joutuvat vihan kohteeksi ennemmin tai myöhemmin. Joka kuvittelee juutalaisvihan olevan jotain ainutlaatuista, miettiköön armenialaisten kohtaloa Turkissa 1915 tai intialaisten kohtaloa Ugandassa. Mutta vasemmistolaiset näin pääsääntöisesti ovat hyvin typeriä ja laumasieluisia ihmisiä ja antavat ideologian sokaista itsensä eivätkä osaa ajatella hienosyisesti. Siksi vasemmistolaiset niputtavat kaiken vihan pelkäksi "rasismiksi", josta myös on tulossa samanlainen blankosana "fasismin", "sosialismin" ja "äärioikeiston" ohella.

Kolmas virhe on olettaa, että ylipäänsä olisi olemassa täysipäisiä ihmisiä, jotka vihaisivat kaikkea mahdollista. Yleensä vihalla on selkeä kohde, ja Chaotic Evil on hyvin harvinainen otus. Samoin jopa vihalla on selkeä käsitys siitä, että vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi eikä ole mitään järkeä mennä lahtaamaan sellaisten ryhmittymien jäseniä, jotka normaalisti ovat toistensa kurkuissa. It does not make sense. Tolkullisempaa on joko seurata sivusta kun nuo kaksi riitapukaria repivät toisensa kappaleiksi - kiinalainen strategia #9 - tai sitten liittoutua toisen kanssa ja tuhota toinen, ja sen jälkeen sitten tämä ex-liittolainen. Jo Machiavelli totesi, että politiikka tekee outoja petikavereita.

Ja tämä outo petikaverius oli tiedossa jo toisen maailmansodan kanssa: natsit olivat hyvää pataa muslimien kanssa - ja he ovat sitä yhä. Meillä on tiedossamme Handscharin aikaansaannokset - natsit olivat sitä mieltä, ettei kyseisestä porukasta saanut sotilaita tekemälläkään, mutta he olivat erinomaisia terrorisoimaan siviilejä, ja myös se, miten Jerusalemin suurmufti kaveerasi Himmlerin kanssa.

Natseilla oli - ja on yhä tänäänkin - yhteinen vihollinen muslimien kanssa ja se on länsimainen demokratia.

Maahanmuuttokriittisessä porukassa ei juuri uusnatseja näy. Mukana on toki hörhöjä, skinheadeja ja erilaisia ääliöitä, mutta vain aniharvoin natseja, ja jopa maahanmuuttokriittisilläkin on omat standardinsa että kenen kanssa kaveerataan. Uusnatsit pyörivät omissa porukoissaan, ja ovat useinkin hyvää pataa muslimien kanssa - juuri tästä syystä: politiikan vuoksi.

Ja täsmälleen samasta syystä toinen äärivasemmistolaisuuden muoto eli kommunistit ihqttavat muslimeja: vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi. Vaikka islamismi on vastakkaista suunnilleen kaikelle sille, mitä kommunistien suu puhuu, se mitä kädet tekevät kertoo kuitenkin kaiken olennaisen: molempien tavoitteena on totalitaristinen ja diktatorinen yhteiskunta sekä dominanssiasema.

Siksi siinä olettamuksessa, että Ranskan ammuskelujen takana olisi maahanmuuttajavihamielinen antisemitistinen äärioikeistolainen, ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä. It does not make sense. Miksi kukaan täysipäinen menisi ammuskelemaan kahta sellaista ryhmää, jotka ovat toistensa kurkuissa? Antifasismihan on tunnetusti vain miinusmerkkistä fasismia. On myös muistettava se, että juutalaiset kelpaavat vasemmistolle kyllä kuolleina, mutta eivät elävinä - he kyllä herkuttelevat tällä verityöllä, mutta eläville juutalaisille ei vasemmistolta heru sympatiaa, Israelista puhumattakaan.

Murhat olivat samoin liian ammattimaisesti toteutettuja että asialla olisi ollut kukaan sekopäinen hörhö, normaalista muslimiterroristista puhumattakaan. Ammuskelija ei näyttänyt kasvojaan eikä jättänyt DNA:ta paikalle. Hän ajoi paikalle skootterilla, ei riisunut kypärää eikä ajohanskoja, ampui isokaliiberisella pistoolilla ja häippäisi samantien sammuttamatta ajokkiaan. On todennäköistä, että ampujalla on sotilaskoulutus.

Jos olettamus siitä, että neljää laskuvarjojääkäriä - kolmea arabitaustaista ja yhtä martiniqueilaista, ammuttiin siksi, että he olivat Afghanistanin veteraaneja - pitää paikkaansa, vyyhti alkaa purkautua. Kun muistamme, että Ranskan muukalaislegioonalla on vahvat Waffen SS -kytkökset ja että laskuvarjojääkäreistä oli potkittu pois väkeä uusnatsiepäilyjen takia, asia alkaa selvitä. On todennäköistä, että ampuja on ollut äärivasemmistolainen - siis uusnatsi - joka on saanut kenkää laskuvarjomiehistä ja siksi ampunut nuo laskuvarjojääkärit "pettureina" (he olivat olleet Afghanistanissa, siis sotimassa muslimeja [talibaneja] vastaan) ja toisaalta isku juutalaiseen kouluun vahvistaa tätä olettamusta. Se tosiasiallinen äärioikeisto, siis libertaristit, kristityt hörhöt ja kaikenlaiset plutokratian aisankannattajat, puolestaan ovat hyvää pataa Israelin kanssa; vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi - jälleen.

Seuraavat päivät tulevat olemaan mielenkiintoista. Veikkauksia otetaan vastaan.

Ammuskelua Ranskan malliin

Ranskassa Toulousessa on tehty kaksi joukkomurhaa. Ensimmäisessä niissä ammuttiin kolme algerialaisperäistä laskuvarjojääkäriä, ja toisessa puolestaan neljä juutalaisen koulun oppilasta ja opettajaa. Kaikki luodit on ammuttu samalla aseella, ja kaikissa ampuja on ollut skootterilla liikkunut yksittäinen ampuja, joka on räiskinyt silmittömästi ja paennut paikalta.

Ruukinmatruunalla on alkanut raksuttamaan. Ensimmäinen, ketä ruukinmatruuna epäilee, on höyrypäinen islamistifanaatikko, mutta toisaalta tekotapa ja se, että tekijä pakeni paikalta onnistuneesti, ja että samalla aseella on ammuttu kolme algerialaistaustaista laskuvarjojääkäriä, panevat mietityttämään. Ennenkaikkea teko oli aivan liian ammattimaisesti ja onnistuneesti toteutettu ollakseen kenenkään muslimin tekemä - heidän terrori-iskujaan leimaa karkea amatöörimäisyys.

No. Toulousessa on sekä Ranskan armeijan laskuvarjojääkärien että Muukalaislegioonan koulutuskeskus, ja uutisten mukaan jommastakummasta - ei kerrottu että kummasta - oli erotettu sotilaita epäiltyinä yhteyksistä uusnatsiryhmittymiin. Ei vaadi kummoista päättelyä ymmärtääkseen, että ampujalla on ollut sotilaskoulutus ja että hän todennäköisesti on tuntenut ampumansa sotilaat, koska hän on päässyt yllättämään heidät.

Ei ole salaisuus, että Ranskan Muukalaislegioonassa on palvellut valtava määrä natseja. Legioonan laskuvarjojääkärien marssi sattumoisin on täsmälleen sama kuin SS Marschiert im Feindesland, ja Dien Bien Phun puolustajat olivat lähes kaikki entisiä Waffen SS:n sotilaita. Eikä ole myöskään salaisuus, että Berliinin puolustajista 1945 tärkein osa oli Charlemagne-divisioonan miehiä, jotka surmattiin lähes kaikki vimmatun vastarinnan jälkeen. Uutiset eivät kertoneet, olivatko erotetut miehet Ranskan armeijasta vaiko Muukalaislegioonasta.

Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että ampuja on ollut erotettu sotilas. Tekotapa viittaa siihen, samoin käytetty ase. Mutta mikä hänellä on ollut motiivina? On selvää, että hyökkäys juutalaiseen kouluun on ollut rasistinen isku. Mutta entäpä nuo laskuvarjojääkärien murhat? Murhatut sotilaat ovat olleet algerialaistaustaisia. Miksi? On erittäin harvinaista, että samaan bigottiryhmään kuuluvat ihmiset hyökkäisivät sekä juutalaisia että muslimeja vastaan, ja yleensä uusnatseilla on läheiset yhteydet muslimeihin, eikä ole salaisuus, että Mein Kampf on hyvin suuressa suosiossa islamistien keskuudessa. On kuitenkin selvää, että juutalainen koulu oli pääasiallisen iskun kohde.

Ruukinmatruunalla on kaksi selitystä. Ensimmäinen on, että laskuvarjojääkärien murhat olivat false flag-operaatio, jonka tarkoitus on johtaa tutkijat harhaan joidenkin imaginaaristen "äärioikeistolaisten" jäljille - siis sellaisten, joita ei ole olemassakaan. Mutta ruukinmatruuna myös epäilee, etteivät Ranskan poliisin tutkijat ole yhtä tyhmiä kuin suvaitsevaisto eivätkä yhtä typeriä kuin vasemmistolaiset yleensä. Toinen selitys on, että algerialaissyntyisten laskuvarjojääkärien murha on henkilökohtainen kosto - tähän viittaa se, että heidät ylipäänsä yllätettiin ja murhattiin tuolla tavoin - ja että tekijällä on jotain henkilökohtaista murhattuja sotilaita kohtaan, kun taas murhatut juutalaiset olivat rasistisen aggression uhreja.

Ampuja tiesi, mitä hän teki. Hän liikkui skootterilla ja häipyi samantien murhat tehtyään vähin äänin. Jos kyseessä on, kuten ruukinmatruuna epäilee, ex-sotilas, on erittäin epätodennäköistä, että hänet saadaan elävänä kiinni; kuolleena ehkä tulitaistelun jälkeen.

Ruukinmatruuna kuitenkin pitää tuntosarvensa auki. Ehkä yksinkertaisesti skootterit pitäisi kieltää, niin tällaisia ammuskeluja ei enää tapahtuisi.

Lisäys 20. maaliskuuta 2012 kello 09:24: Ammutut sotilaat olivat Afganistanin veteraaneja. Oliko kyseessä dzihadistien kosto?

Ruoantuotannon eettisyys ja mihin vedetään raja

Itsevalaisevasta sushista on tullut uusin villitys Yhdysvalloissa. Kyseessä on sushia, jossa on mukana geenimanipuloitua seeprakalaa - siis seeprakalaa, johon on geenisiirrlla siirretty meduusalta fluoresenssigeeni.

Seeprakalat ovat suosittuja akvaariokaloja, ja alunperin tuon geenimanipulaation tarkoitus oli tehdä kaloista indikaattoreita, jotka loistaisivat pimeässä kun vedessä olisi ympäristösaasteita. Koe onnistuikin yli odotusten, ja seeprakaloista tuli uusia kanarianlintuja. Jotkut kalat olivat mutantteja, jotka loistivat koko ajan.

Mutta sitten joku äkkäsi, että seeprakaloista voisi tehdä itsevalaisevaa sushia. Vähän niinkuin elokuvassa Kala nimeltä Wanda. Ja niinpä nämä koko ajan loistavat kalat löysivät tiensä ravintolapöytiin, ja niitä on saatavana todella bisarreina väreinä: Starfire Red, Electric Green, Sunburst Orange, Cosmic Blue ja Galactic Purple.

Ruukinmatruuna ei ole huvittunut. Tällainen fukushima-maki menee jo sen rajan yli, jossa ruoka lakkaa olemasta ravintoa ja muuttuu eläinrääkkäykseksi. Ei niin, että kalat surmattaisiin julmalla tai epätavallisella tavalla, vaan niin, että tässä on menty leikkimään Jumalaa tavalla, jota ihmisen ei tulisi tehdä.

Ruukinmatruunan eräs amerikkalainen ystävä totesi kerran, että sinulla on hyvin juutalaiset käsitykset etiikasta ja että sinusta olisi tullut hyvä rabbi. Tämä siksi, että ruukinmatruunan mielestä elämällä itsellään peukaloimisessa on tietty raja, jota ei saa ylittää ja se raja menee siinä, että elämän itsensä rakennuspalikoita aletaan tamperoimaan. Tämä kaikki on tullut varsin tutuksi jo kreikkalaisessa mytologiassa, jossa hybristä seuraa nemesis. Aina. Ja kun ihminen alkaa leikkimään jumalaa, lopputulos on aina tuhoisa. Ei niin, etteivätkö kreikkalaisten jumalat olisi olleet kaikki täysiä ääiliöitä, vaan niin, että elämällä itsellään leikkimiseen liittyy niin valtavia riskejä ja siitä seuraavat takapotkut ovat niin vaarallisia, että tulokset voivat olla ihan mitä vain.

Ja asialla on myös eettinen ulottuvuus. Onko meillä oikeutta leikkiä Jumalaa ilman jumalallista viisautta? Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus, ja älykkäimmät ihmiset ovat usein kaikkein typerimpiä - älyllinen ylimielisyys on ensimmäinen askel kohti perikatoa. Älykkäät ihmiset harvoin tunnustavat sellaista käsitettä kuin pyhyys, varsinkaan elämän pyhyys.

Ja ruukinmatruunalla on erittäin paha kutina sen suhteen, että tässä fukushima-makissa on nyt ohitettu se raja, jossa elämällä leikkiminen muuttuu hybrikseksi.

Mutta ehkä tämä on alkumakua siitä, mitä saamme, jos hyväksymme ruoan geenimanipulaation.

Mitäs me mutantit

Jokainen lapsi perii vanhemmiltaan 60 uutta mutaatiota. Ituradassa tapahtuu oletettua enemmän mutaatioita, ja tästä syystä emme ole vanhempiemme suoria kopoita, vaan aitoja yksilöitä - eivätkä edes identtiset kaksoset ole samasta kokillista.

Wellcome-säätiön geneetikot ovat tutkineet asiaa, laskeneet lapsen saamien mutaatioiden määrän vanhempien genomien kautta. Mittaus tehtiin ensimmäistä kertaa vanhempien ja lasten perimistä. Vertailut tehtiin kahdessa yksilapsisessa perheessä.

Isä on evoluutiossa ja mutaatioiden välittämisessä ilmeisen olennaisella sijalla, sillä miehillä siittiöiden iturata on hyvin altis mutaatioille, kun taas munasolut ovat stabiilimpia. Toisessa perheessä peräti 92 prosenttia mutaatioista tuli isältä, toisessa isän painoarvo jäi 36 prosenttiin.

60 mutaatiota on aika vähän, sillä ihmisen perimässä on emäspareja 3,1 miljardia. Kuitenkin, jos yksikin mutaatio osuu johonkin olennaiseen kohtaan DNA:ssa, tuloksena voi olla kokonaan uusi ominaisuus. Tai tauti.

Pohjimmiltaan ihmisen perimä on kuitenkin hyvin vakaa. Tästä on helppoa laskea, että keskimäärin vain 1–2 emästä sadasta miljoonasta muuttuu sukupolven aikana, kertoo EurekAlert. Mutta se on kuitenkin paljon; nämä vähäiset ja pienet muutokset ylläpitävät evoluutiota toiminnassa. Geeniaines muuttuu ja me geeniemme mukana.

Me kaikki olemme siis tavalla tai toisella mutantteja.

Kun sä kuulet kurjen äänen älä mene järven jäälle

Kevät on tulossa rytinällä ja niin ovat jäätkin lähtemässä, ja veneen kesäkuntoon laittaminen alkaa. Siellä onkin meillä iso työ edessä - sähkötyöt, pohjan kunnostaminen, tuuligeneraattori, sääasema ja tuuliperäsin plus rutiinityöt.

Mutta kauniissa kevätpäivässä vaanii vaara. Nyt kun lämpötilat ovat vankasti siellä plussan puolella, merkitsee se sitä, että myös vedet alkavat lämpiämään ja ne alkavat syödä jäätä alapuolelta: samalla tavoin kuin lumen kidemuoto muuttuu rakeiseksi lämpötilan noustessa, myös jäästä muodostuu kohvaa. Joka on erittäin heikkoa.

Kohva on jään kidemuoto, jossa jää muodostaa pitkulaisia putkimaisia kiteitä, jotka ovat hyvin vähäisessä sidoksessa toisiin kiteisiin ympärillä. Tällainen jää voi pettää hyvin helposti jopa useamman kymmenen sentin paksuisena jalankulkijan tai hiihtäjän alla. Kaupan päälle nestemäinen vesi syö jäätä koko ajan alapuolelta.

Jäät alkavat olla nyt vaarallisimmillaan, ja oikeastaan ainoa turvallinen vesikulkuneuvo nyt on ilmatyynyalus. Moottorikelkka - jos sillä osaa ajaa veden päällä - toimii myös. Mutta missään tapauksessa enää ei pitäisi mennä kävellen jäälle, ja kaikki verkot, siimat ja madepilkit tulisi kerätä pois mahdollisimman pian.

Vanhempien tulisi nyt ohjeistaa lapsiaan, että vaikka jäät näyttävät nyt houkuttelevan kauniilta, sinne ei ole asiaa. Muuten voi käydä niinkuin laulussa Suurten uutisten päivä - tuhat hukkui, petti jää.

Päivän havainto

Usein todenpuhujanakin pidetty puolustusministeri Stefan Wallin on saanut pääministeri Jyrki Kataiselta täyden tuen.

Ruukinmatruuna tyytyy toteamaan, että siinä on Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä. Mikäs se on Siilinjärven Jyrkillä taata Wallin ja Dragsvikin varuskunnan säilyminen, kun 1920-luvulta saakka Kauhavalla ollut Lentosotakoulu aiotaan lakkauttaa ja Ilmavoimien koulutus keskittää Rissalaan. Se siitä Lentäjien juhannuksesta.

Manus manum lavat.

Päivän plagiaatti

Kun valitaan broileripoliitikkoja kansakunnan orrelle, ainoa varma asia on, että kansakunta saa niskaansa kanankakkaa.

Plutokratia + oligarkia = plutarkia

Ruukinmatruunalta on kysytty, että jos se, että valtio menee takaamaan pankit ja antaa niille avoimen piikin ja mahdollisuudet moraalikatoon, ei ole sosialismia niin mitä se sitten on?. Vastaus on että se ei ole sosialismia, se on plutarkiaa.

Kun plutokratia (rahavalta) yhdistyy oligarkiaan (harvainvaltaan), tulos ei ole sosialismia. Se ei ole edes sosialismia rikkaille ja kapitalismia köyhille. Se on jotain paljon hullumpaa; se on plutarkiaa.

Plutarkia on alunperin amerikkalaisesta poliittisesta retoriikasta syntynyt termi, joka kuvaa tilannetta, jossa yhteiskuntaa hallitsee pieni eliitti, joka koostuu talouseliitin ja poliittisen eliitin symbioosista. Eli päästäkseen valtaan ihmisen täytyy olla joko rikas tai hänellä tulee olla kytköksiä talouseliittiin, ja toisaalta poliittinen eliitti on täysin talouseliitin talutusnuorassa. Plutarkiassa siis hallintoeliitti käyttää valtaa ensisijaisesti talouselämän intressien hyväksi ja hallintoalamaiset ovat pelkkä välttämätön riesa.

Plutarkiaan kuuluvat tyypillisinä tuntomerkkeinä firmasosiaaliturva eli corporate welfare, sekä jatkuvat hallintoalamaisten tylyttämiset. Plutarkia on ikäänkuin hyvinvointivaltion looginen inverssi. Muita tuntomerkkejä ovat valvontakaappaukset (= firmat kaappaavat niitä valvomaan asetetut elimet omaksi intressiryhmittymäkseen) ja hallintapetokset (= johtajat kavaltavat yhteisiä rahoja omaksi hyväkseen). Usein plutarkiassa myös suuryritykset saavat mellastaa miten haluavat, kun taas pienyrityksiä rangaistaan mitä pikkumaisimmalla sääntö-, direktiivi-, lupa- ja lakiviidakolla. Sanotaan, että mitä pankkiryöstö on pankin perustamiseen verrattuna?, ja paras tapa ryöstää pankki on omistaa sellainen - kyllä valtio tulee aina pelastamaan, kun hommat piipivät ja plutarkiassa eletään.

Plutarkiat ovat poikkeuksetta hyvin korruptoituneita, ja korruptio on sitä syvempää, mitä ylemmäs yhteiskunnassa mennään. Oikeastaan plutarkian ja kleptokratian ainoa ero on siinä, että kleptokratia ei enää edes yritä ylläpitää oikeusvaltion kulisseja.

Plutarkian käsite on Yhdysvalloista peräisin, ja Yhdysvallat on viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan muuttunut koko ajan enemmän ja enemmän plutarkiaksi. Sanotaan, että demokraattien ja republikaanien tärkein ero on siinä, että republikaanit ovat miljonäärien puolue ja demokraatit miljardöörien. Ha ha, oli hyvä vitsi. Mutta siinä on puolet totta: Obaman hallintokaudella plutokratia on edennyt entisestään. Mutta plutarkia on hiipinyt takaoven kautta Euroopan unioniinkin - ja Suomeen. Varuskuntien lakkautusjupakka sekä Finnairin bonusskandaali ovat kaikki tyyppiesimerkkejä plutarkiasta.

Lopputulos plutarkiassa on tilanne, jota englanniksi kutsutaan nimellä crony capitalism, "kroniokapitalismi" tai ehkä "hyvävelikapitalismi": menestyminen liike-elämässä riippuu siitä, kuinka läheiset kytkökset firmalla on poliitikkoihin, ja menestyminen politiikassa riippuu siitä, kuinka läheiset kytkökset poliitikolla on liike-elämään. Kroniokapitalismi on erityisen tuhoisaa keskiluokan kannalta, ja johtaa keskiluokan vähittäiseen rapautumiseen ja eroosioon.

Kun valtio lähtee pelastamaan kriisitilassa pankkeja, kyse ei ole sosialismista. Kyse on plutarkiasta. Firmasosiaaliturva, corporate welfare, ei kuulu sosialismiin mutta se kuuluu plutarkiaan. Benito Mussolini kutsui tätä ilmiötä superkapitalismiksi. Mussolini ei ollut tyhmä, ja hän osasi analysoida tilanteen varsin hyvin; hänen lääkkeensä vain oli vielä vahingollisempi kuin itse sairaus.

On selvää, että plutarkia on äärimmäisen tuhoisa ja vastenmielinen sekä vakava hallintomuoto hallintoalamaisten kannalta. Mikä sitten avuksi?

Ruukinmatruunan teesit ovat seuraavat:

1) Kun firma on liian iso kaatuakseen, se on kertakaikkiaan tällöin liian iso. Kun yrityksen koko ylittää tietyn alakohtaisen rajan, se tulee pilkkoa osiin.

2) Pelastetaan ihmiset, ei instituutioita. Firmasosiaaliturva, pankkituet, elinkeinotuet jne ovat kertakaikkisen perverssejä irvikuvia yksilöille tarkoitetusta sosiaaliturvasta. On oikein pelastaa ihmiset, mutta ei firmoja - jos mikä tahansa yritys on mennäkseen nurin, niin menköön. Se kuuluu kapitalismiin.

3) Niillä, joilla on iso palkka ja iso valta, tulee olla myös iso vastuu. Eli finanssilaitosten johtajat pantakoon vastuuseen laitostensa veloista koko omaisuudellaan. Jos lakeja rikotaan, rangaistukset pantakoon täytäntöön aina ehdottomina.

4) Kun valtion omistajaohjauksesta vastaavat tahot laiminlyövät tehtävänsä, valtion omistamilla yhtiöillä on paha taipumus muuttua Finnairin tavoin vatukoiksi sioille ja alttiiksi moraalikadolle. Valtionyhtiöissä omistajanvastuu kireämmäksi ja omistajavastuun laiminlyönnistä säädettäköön rangaistus.

5) Hallintoalamaisille vapaa aseenkanto-oikeus. Kun plutarkia muuttuu sietämättömäksi, hallintoalamaisilla tulee olla oikeus kapinoida tarpeen tullen väkivaltaisesti. Kun yhteiskunnan yläkerrokset joutuvat aivan oikeasti pelkäämään alempiensa kostoa, ne eivät lähde sikailemaan mielinmäärin. Tämä kuulostaa todella kammottavalta buddhalaisen sanomana, mutta silloin, kun hallintoalamaiset eivät enää voi luottaa hallitsijoihinsa, niin onko enää muuta vaihtoehtoa?

Globalisaatio, turbokapitalismi ja uusliberalismi ovat luoneet pohjaa ja avanneet tietä plutarkioiden muodostumiselle ensimmäiseen maailmaan. Aika näyttää, muodostuuko Yhdysvalloista lopullisesti sellainen - ja jos, niin miten myös EU:n ja siinä sivussa Suomen käy.

Uusi jytky tulossa

Ruukinmatruuna katsoo poliittiseen horisonttihin, ja siellä on meri mustana. Poliittinen ilmapuntari on nyt laskemaan päin, eikä vähimmin Finnairin sekoilujen ja varuskuntien lakkautusten vuoksi sekä erinäisten muiden syiden takia. Kansaa on jälleen petetty, ja se vaatii päitä vadille. Kyllä kansa tietää, ja sen muisti on nykyään sähköaivoissa.

Ruukinmatruuna ennustaa, että kunnallisvaaleissa Perussuomalaiset tulevat ottamaan jytkyn - toistamiseen. Hallituspuolueemme eivät ottaneet vaalituloksesta opiksi. Kansa on kertakaikkiaan saanut tarpeekseen valtapuolueiden sekoilusta, ja muutosta halutaan. Tai ainakin vanhat päättäjät pois palleiltaan.

Ruukinmatruuna jää seuraamaan tilannetta.

Moraalikato ja plutokratia

Adam Smithin mukaan kapitalismin ensimmäinen ja perustavimmanlaajuisin edellytys on vahva moraalinen, mieluimmin uskonnollinen, selkäranka. Ilman tätä moraaliulottuvuutta Smithin mukaan kapitalismi romahtaa plutokratiaksi ja helvetiksi maan päällä. Vaikka Smithiä pidetään kapitalismin profeettana, hänellä oli riittävästi viisautta myös nähdä asioissa eteenpäin.

Ja juuri täsmälleen näin on nyt koko ajan käymässä 21. vuosisadalla.

Syynä on täsmälleen se, mistä Adam Smith varoitti: ilman vahvaa kontrollimekanismia kapitalismi romahtaa väistämättä plutokratiaksi. Syynä siihen on moraalikato - kun pukki on puutarhurina, niin tietäähän sen, miten siinä käy. Ja tämä moraalikato on nyt erityisesti investointipankkien riesana: Gordon Gekkon ajat ovat tulleet takaisin, mutta Gekko itse varoittaa asiasta. Ja aivan erityisesti tämä moraalikato kiteytyy yhteen tiettyyn toimijaan - Goldman Sachs -pankkiin.

On julkinen salaisuus, että mitä isompi firma, sitä enemmän sen toiminta muistuttaa psykopaatin mellastuksia. Ja jo Thomas Jefferson totesi, että pankit ovat yhteiskunnalle vaarallisempia kuin vihollisen armeijat. 2008 rahoituskriisin jälkeen pankit ovatkin toimineet kuin psykopaatit - ja on julkinen salaisuus, että pankkien HR-osastot pyrkivät havaitsemaan työnhakijoista psykopaatit ajoissa. Palkatakseen heidät. Psykopaateilla kun ei ole mitään moraalisia estoja yhtään mihinkään ja he saavat nautintoa kamppailusta, toisten sotkemisesta maan rakoon ja voiton tekemisestä. Ja Goldman Sachs on toiminut juuri näin.

Goldman Sachsilla on suora yhteys nykyiseen euromaiden velkakriisiin. Se aikoinaan junaili monimutkaisen järjestelyn, jolla Kreikka pystyi kätkemään miljardeja veloistaan piiloon muilta euromailta. Näin Kreikka pääsi livahtamaan Euroopan rahaliittoon EMUun ja sitä myötä eurovaluuttaan sen aloittaessa vuonna 2002, vaikka Kreikka ei täyttänyt EMU-kriteereitä. Kreikka maksoi Goldman Sachsille järjestelystä 300 miljoonaa euroa. Nyt euromaat rahoittavat käytännössä kansainvälisiä pankkeja, kun niiden väitetään tukevan Kreikkaa ja kreikkalaisia. EU-veronmaksajat kustantavat kaiken; iparhun hrimata.

Mutta Goldman Sachs on nyt talouden omalla Hertzsprung-Russellin kaaviolla saavuttanut sen pisteen, jossa se jättää pääsarjan ja siirtyy punaisten jättiläisten luokkaan, eli sinne, missä pankki ensin paisuu valtavasti sitten kosahtaakseen ja luhistuakseen. Kuten aina, hybris edeltää nemesistä. Tänään tunteikkaan erokirjoituksen New York Timesiin kirjoittanut Goldman Sachsin entinen rahoitusjohtaja Greg Smith toteaa, että Goldman Sachs on kadottanut keskeisen ohjenuoransa, asiakkaiden edun, ja sitä vaivaa täydellinen moraalikato. Goldmani Sachsin Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan konttoreiden Yhdysvaltain osakejohdannaisliiketoiminnan johtajana toiminut Smith sanoo, että Goldman Sachsin pankkiirit puhuvat nykyään liian usein asiakkaiden ”ryöstämisestä” eikä suinkaan asiakkaiden parhaasta. Tavoitteena ei suinkaan ole yhteinen hyvä vaan asiakkaan lypsäminen kuiviin. Paroni on muuttunut rosvoparoniksi.

Smithin mukaan asiakkaan intressien huomioininen oli keskeinen osa Goldman Sachsin aiempaa menestystä. Hänen mukaansa firmalaiset työskentelevät tinkimättömästi ja nöyrästi tiiminä asiakkaiden etu mielessään. Smithin mukaan kyse ei ollut vain rahasta vaan uskosta ja ylpeydestä Goldmani Sachsiin, mikä siivitti investointipankin pitkään menestykseen. Mutta muutos tapahtui 1990-luvun vaihteessa. Smithin mukaan moraalikato on täydellinen eikä hänen mukaansa pankin arvoista - asiakkaan etu on meille sydämenasia - ole jälkeäkään enää.

Smith ikävä kyllä itse ei ole psykopaatti, sillä hän toteaa: Enää minulla ei ole ylpeyttä, eikä uskoa. Smith kirjoittaa, että hän tajusi, että on aika lähteä, kun hän ei voinut katsoa työnhakijoita silmiin ja sanoa, että Goldman Sachs on hyvä työnantaja. Smithin mukaan Goldman Sachsin rappio on heikon johtajuuden syytä. Hän syyttää Lloyd Blankfleinia ja Gary Cohnia täydellisestä moraalittomuudesta.

Smithin mukaan johtajuudessa oli aiemmin kyse ideoista, esimerkin näyttämisestä ja oikean asian tekemisestä. Sensijaan nykyään, jos tekee riittävästi rahaa firmalle (etkä ole kirvesmurhaaja), nousee vaikutusvaltaiseen asemaan, Smith toteaa - eikä keinoilla, miten se raha tehdään, ole merkitystä.

Smithin mukaan Goldman Sachsilla on kolme nopeaa tapaa päästä johtajaksi. Ensimmäinen keino on käyttää hyväksi firman ”kirveitä”. Hänen mukaansa tämä on GS-kieltä ja tarkoittaa sitä, että investointipankkiiri myy asiakkailleen osakkeita tai tuotteita, joista pankki yrittää päästä eroon. Siis aivan puhdas petos ja asiakkaan harhaanjohtaminen. No, eivätpä Nordeankaan pankkiirit ostaneet Mermaid-lainoja. Toinen tapa on ”metsästää elefantteja”. Tämä tarkoittaa sitä, että saa asiakkaansa käymään kauppaa tuotteilla, jotka tuottavat mahdollisimman suuret voitot GS:lle - riippumatta siitä, miten asiakkaan itsensä käy. Ja kolmas tapa edetä GS:llä on löytää itsensä hommasta, jossa käydään kauppaa vaikeasti rahaksi muutettavalla, vaikeaselkoisella tuotteella, jolla on jokin kryptinen kolmikirjaiminen lyhenne.

Greg Smithin mielestä Goldman Sachinin suhtautuminen asiakkaisiinsa pelkkinä saalistuskohteina ei ole ainoastaan eettisesti väärin, vaan johtaa myös investointipankin tuhoon. Hybristä seuraa aina nemesis, ja kaikki, mikä menee ylös, tulee myös alansa. Hänen mukaansa firmalla on tällä hetkellä paljon nuoria pankkiireja, joiden yleisin kysymys Smithiltä on "kuinka paljon teimme asiakkaalla rahaa" ei suinkaan se että "miten asiakkaamme pärjäsi". Seuraus on, että nuoret pankkiirit nousevat johtaviin asemiin eivätkä koe, että siinä, että asiakkaalta viedään tuhkatkin pesästä, olisi mitään väärää.

Smith ihmettelee, kuinka vähän vanhempi Goldman Sachs -johto ymmärtää, että jos asiakkaat eivät luota pankkiin, ne lopettavat liiketoiminnan pankin kanssa.

Mutta yksikään maailmanvaltiutta tavoitellut pankki ei milloinkaan ole sitä kyennyt saavuttamaan, vaan tavottelu on aina koitunut pankin tuhoksi. Niin Rotschildit, Barings, Salomon Brothers kuin BCCI ovat sen joutuneet kokemaan, eikä ole syytä olettaa, että Goldman Sachs olisi poikkeus. Ahneella on p*skainen loppu ja ylpeys käy lankeemuksen edellä. Aina. Smithin analyysi Goldmanin rappiosta on hyvin samankaltainen kuin yhdysvaltalaiskirjailija Michael Lewisin tarina investointipankki Salomon Brothersin noususta ja tuhosta 1980-luvulla. Liar’s Poker -teoksessaan Lewis kirjoittaa, että rahan tekemisestä firmalle tuli tärkeämpi asia kuin asiakkaiden palvelu, mikä johti osaltaan yhtiön kaatumiseen 1990-luvun loppupuolella. Moraalikadon väistämäton seuraus on aina romahdus.

Ja tämä on täsmälleen se, mistä Adam Smith varoittaa ja minkä hän ennustaa. Ilman vahvaa moraalista perustaa kapitalismi romahtaa plutokratiaksi - eikä plutokratia milloinkaan pääty siististi, vaan aina väkivaltaisesti ja verisesti.

Koko juttu näyttää Goldman Sachsin osalta menevän kuin Edvard Griegin Peer Gyntin osassa Vuorenkuninkaan luolassa: pirullinen vuorenpeikkojen melodia pyörii H-mollissa koko ajan kiihtyen ja muuttuen intensiivisemmäksi, kunnes koko vuori lopulta romahtaa kasaan

Ruukinmatruuna seuraa tilanteen kehittymistä.

Lisäys 16. maaliskuuta 2012 kello 16:15: Ja sehän kehittyy. Karman laki toimii.

Joka vitsaa käyttää se lastaan vihaa, osa III

Antti Veikko Siltavuori alias Jammu-setä on sitten ottanut ja vaihtanut hiippakuntaa. Suomen (syystäkin) vihatuin mies otti ja kuoli 85-vuotiaana ja pahasti dementoituneena valtion mielisairaalassa Kuopion Niuvanniemessä. Ruukinmatruuna olettaa, että kovin moni ei jää häntä suremaan.

Siltavuori oli Suomen vihatuin mies ja varmasti aivan aiheesta hänen murhattuaan kaksi 8-vuotiasta helsinkiläistä pikkutyttöä 1989, ja sen jälkeen kun paljastui, että hän oli rakentanut mökilleen ikioman kidutuskammion. Hänet oli jo aiemmin tuomittu muun muassa useista alaikäisten tyttöjen raiskauksista, omaisuus- ja siveellisyysrikoksista sekä murhayrityksestä, ja hän istui elinkautistuomiota jo 1960-luvulla yritettyään murhata vankilanjohtajan, mutta hänet armahdettiin myöhemmin.

Ja kuinka ollakaan, tästä ihmispedosta tulee eittämättä mieleen toinen samanlainen saalistaja eli Josef Fritzl. Molempia voi luonnehtia seksuaalivietiltään ympäristölleen erittäin vaarallisina ihmisinä ja juuri sellaisina, jollaisia silmälläpitäen Suomessa 1889 säädettiin Kastraatiolaki.

Mutta on niin helppoa vaatia lynkkausta, heilutella hirttosilmukoita ja huutaa Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! Vaikeampaa on yrittää kiihkottomasti pohtia, että mikä tällaisen hirviön takana on. Ruukinmatruuna yritti miettiä jo Josef Fritzlin tapausta. Ja kuinka ollakaan, Siltavuoren takaa löytyy väkivaltainen ja brutaali kasvatus.

Siltavuoren isä oli väkivaltainen alkoholisti, ja hän oli kasvattanut tai pikemminkin jättänyt lapsensa kasvattamatta hyvin vihamielisesti, väkivaltaisesti ja ankarasti kurittaen. Siltavuoren varhaisemmista vaiheista on julkisuudessa niukasti tietoa. Siltavuoren lapsuus oli vaikea, mikä johtui muun muassa hänen isänsä alkoholismista. Isä myös pahoinpiteli Siltavuorta. Alakouluaikoina Siltavuorta kutsuttiin pilkkanimellä "Näätä", mikä johtui hänen haisevista vaatteistaan. "Pohjolan poliisi kertoo 1991" -kirjan mukaan Siltavuori vaurastui myöhemmin perittyään ison omaisuuden.

Yhtäläisyydet Fritzlin kanssa ovat ilmeiset. Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan Lyö lastasi kerran päivässä, jos et tiedä syytä, lapsi kyllä tietää. Sitten ihmetellään, miksi kiinalaiset tuntevat tuhat ja yksi kidutuskeinoa. Raamatusta löytyy paljon samanlaisia ns. mustan pedagogiikan neuvoja, joista tunnetuin lienee joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Musta pedagogiikka oli tämän väkivaltaisen lapsenkasvatuskulttuurin "tieteellinen" ilmentymä 1800-lukujen ja 1900-lukujen vaihteessa, jonka tarkoituksena oli kasvattaa lapsista nöyriä, alistuvia, tottelevaisia ja kuuliaisia, "piiskaamalla lapsista pahuus pois". Tuloksena saatiin valtava määrä robottimaisia autoritaarisia täysin empatiakyvyttömiä tottelijoita, joita ilman ei oltaisi voitu sotia kahta maailmansotaa ja tuhota sataa miljoonaa ihmistä kommunismin aikakaudella.

Väkivaltainen lastenkasvatus ja ruumiillinen kuritus kumpuaa kahdesta lähteestä: a) pelätään, että ilman väkivaltaa lapsesta kasvaa pilalle hemmoteltu lellipentu ja b) pelätään, että lapsi kasvaa itsetietoiseksi ja uhmakkaaksi ja syrjäyttää vanhempansa perheen sisäisessä nokkimisjärjestyksesssä. Parhaiten tämän summaa Juhani Koskela Väinö Linnan teoksessa Täällä Pohjantähden alla, missä hän perustelee lasten kurittamista sanoin jos en minä lyö heitä, niin maailma kyllä lyö varmasti. Puolustuskyvytöntä ja kilttiä on aina helpointa lyödä, ja siksi lapset ovat olleet väkivallan kohteina kautta aikojen. Varsinkin poikien kasvatus on kautta aikojen ollut aivan silkkaa väkivaltaa ja turpaanvetämistä - kun tutkitaan historiaa, niin useimpien ihmisten lapsuudenkokemuksien täytyy olla ollut samanlaisia kuin keskitysleirivangeilla!

Tuo lellipentujen ja pilalle hemmottelemisen pelko on iskostunut meihin niin syvään, että pidämme väkivaltaa täysin hyväksyttävänä ja jopa suositeltavana kasvatusmetodina. Silti tilastot puhuvat omaa karua kieltään: USA:ssa kuolemaantuomituista noin 85%:lla on nospank.net:in artikkelin mukaan ollut hyvin väkivaltainen ja kurintäyteinen lapsuus. Kuritus on siis taattu tapa taata lapselle kunniaton kuolema sähkötuolissa aikuisena.

Sekä Fritzl että Siltavuori kasvatettiin brutaalisti ja molempien lapsuus ja nuoruus oli väkivallan täyttämä. Elämän pokerissa käteen siis ennen murrosiän vaihtoa tuli kymppihai. Siitä joku voi parantaa asemiaan, mutta yleensä elämä on siinä vaiheessa jo predestinoitu aika selvästi, ja niin se oli Fritzlillä ja Siltavuorella. Tällaisessa tilanteessa voimakas ja rakastava äiti voi vielä pelastaa paljon, mutta jos äiti on poissaoleva, luonnevikainen tai samalla puolella väkivaltaisen isän kanssa, helvetti on irti. Ja ruukinmatruuna on taipuvainen tulkitsemaan, että Siltavuoren perheessä myös äiti on osallistunut kurittamiseen.

Mutta jotta soppa olisi valmis, tarvitaan vielä sopivasti vinksahtanut genetiikka. Kun näiden yhteisvaikutus lasketaan yhteen, tie on auki helvettiä myöten. Ja lopputulos oli molemmissa sitten sama. Ihmispeto, joka etsii vaarattomia naisia, joita hän voi saalistaa: alaikäisiä, lapsia - tai sitten korjaa oman puutarhan hedelmiä, ja näinhän tässäkin kävi molemmissa tapauksissa.

Mitä voimme oppia Fritzlistä ja Siltavuoresta? Ainakin sen, ettei Vanha testamentti ole kovin hyvä lastenkasvatusopas eikä ainakaan käännöksenä. Kun ihminen on kerran kasvanut lapsuudessaan kieroon, tilannetta on mahdotonta vanhemmiten enää paikata. Huonot kotiolot, huonot vanhemmat, koulukiusaaminen + ehkä sellainen persoona jota muut karttaneet ja vihanneet? Tällaisessa tilanteessa korkea älykkyys ei paranna tilannetta, vaan se ainoastaan pahentaa - kukaan ei voi väittää Josef Fritzlin, joka oli insinööri, olleen tyhmä, vaan ainoastaan paha.

Pahuus on ikävä kyllä uusiutuva luonnonvara, ja sellaisena ihmiskunnassa ehtymätön. Olemme päässeet pahasta ihmisestä eroon, mutta pahuus asuu meissä jokaisessa, ja mitä paremmiksi me itse itsemme kuvittelemme, sitä alttiimpia olemme omalle pahuudellemme - ei tarvitse lukea kuin lehtien keskustelupalstoja, missä verenjano löyhkää tänne saakka. Mutta oheinen teksti kertoo asiasta myös sen toisen puolen - Siltavuoren ex-puolison kertomana - ja se on julmaa luettavaa.

Mutta sellaista se on. Niin kauan kun vanhemmat ovat lapsiaan kohtaan väkivaltaisia, julmia, brutaaleja ja välinpitämättömiä, aina jostain tulee uusi Siltavuori. Tai Fritzl. Tai kuka seuraavaksi tuleekaan. Ja ikävä kyllä elämme narsismin kulta-aikaa ja lasten pahoinvointi on käsinkosketeltavaa.

Mikä avuksi? Ruukinmatruuna ottaa neuvoja vastaan.

Ainoa, mitä Siltavuoren muistoksi voi sanoa, on että parempi tuuri sitten seuraavassa jälleensyntymässä. Sitä karmaa onkin kertynyt urakalla sovitettavaksi, ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, sitä sovitetaan useamman ihmiselämän ajan. Toivottavasti lähtökohdat ovat ensi kerralla paremmat. Karman laki on armoton mutta ehdottoman oikeudenmukainen.

Ja me juomme tämän auton bensiinin, kippis!

Addiktiot eivät ole leikin asioita eivätkä ne ole yleensä edes huvittavia asioita. Mutta ruukinmatruuna eksyi sivulle, jossa esiteltiin todella outo addiktio - bensiiniaddiktio. Kanadalainen Shannon B. on nimittäin koukussa bensiiniin.

Ei, hän ei imppaa bensiiniä, kuten voisi kuvitella. Hän juo sitä.

Asian voisi ohittaa aprillipilana, mutta mimmi todellakin nauttii bensiiniä sisäisesti. Ja pikainen googlaus aiheesta "gasoline addiction" tuotti aika paljon linkkejä. Amerikan ihmemaassa todellakin on ihmisiä, jotka ovat bensiinijuoppoja.

Ontariosta kotoisin oleva Shannon on 20-vuotias ja hän on juonut bensiiniä noin kahvikupillisen päivässä teini-ikäisestä. Siinä, missä joistakin ihmisistä tulee alkoholisti, Shannon on gasolinisti. Kaikesta päätellen hän juo lyijytöntä. Tiettävästi hänellä ei ole lapamato-ongelmaa; lapamadon saa karkotettua juomalla puoli kahvikupillista bensiiniä tyhjään vatsaan.

Miten tästä tulee jotenkin South Park ja Kenny McCormick mieleen?

Bensiinin imppaaminen on riittävän paha asia, mutta että juominen. Suomalaisessa bensiinissä on mukana lisäaineita, kuten bentseeniä ja metanolia, jotka tekevät siitä myrkyllistä ja juomakelvotonta, mutta ilmeisesti amerikkalainen bensiini on erilaista. Shannon ei tupakoi eikä hän ole alkoholisti. Eikä hän ole edes ainoa lajiaan; Kiinasta kerrotaan 14-vuotiaasta pojasta, joka on bensiinijuoppo.

Mutta sellaista se elämä teettää. Kun luulee jo nähneensä kaiken, koko ajan tulee lisää nähtävää. Ainakin nämä tapaukset antavat aivan uuden sisällön sanalle "petrolhead".

Kaiken öljynkin, koko voitelun
ja hela vila akkumulaattorin,
kippis!

Äärimmäisen ongelmallinen äiti-tytärsuhde pakistanilaisittain

Vaikea äiti-tytärsuhde on psykiatrian peruskauraa, ja todettakoon että blogiemännällänne on lämpöisemmät suhteet isukkiinsa kuin äippäänsä, mutta toisinaan äiti-tytärsuhde voi mennä suunnilleen pyrometallurgisiin lämpötiloihin.

Mutta aivan tällaiseksi ei ruukinmatruunakaan olisi uskonut yhdenkään äiti-tytärsuhteen menevän.

Sabatina Jamesin äiti nimittäin haluaa teloittaa oman tyttärensä koska tämä on loukannut sukunsa kunniaa. Äiti haluaa murhata oman tyttärensä - joka siis on hänen omaa lihaansa ja vertaan - koska tytär on hylännyt islamin ja kääntynyt katolisuuteen.

Jottei kenellekään jää mikään epäselväksi, niin tämä on kunniaväkivaltaa. Se ei ole mustasukkaisuusväkivaltaa, vaan kunniaväkivaltaa, ja sellaista, minkä maailman tuhoisin arvokäsitys tuottaa. Kunnia ja häpeä ovat rakkautta vahvempi voima, ja kunniakysymykset saavat äidin vaatimaan oman tyttärensä murhaamista. Mustasukkaisuusväkivalta on aivan eri asia kuin kunniaväkivalta, ja kunnia ei ole yksinomaan miesten asia, vaan myös naiset voivat höyrähtää kunniakysymyksiin, kuten Sabatina Jamesin äiti.

Totuuden nimessä soppa ei syntynyt Pakistanin vuorilla eikä laaksoissa, vaan Itävallan Linzissä, jonne hänen perheensä oli muuttanut. Sabatina oli ongelmallinen tyttö jo pienestä pitäen; hän oli omapäinen ja voimakastahtoinen, ja hän tykkäsi meikata ja pukeutua muodikkaasti eikä suostunut islamilaisen yhteisön häntä varten valmistamaan kokilliin. Kun hän vielä kieltäytyi häntä varten järjestetystä avioliitosta - ja pakeni Wieniin, jossa hän kääntyi katolisuuteen - soppa oli valmis.

Hänen äitinsä haluaa nyt murhata tyttärensä, koska tytär on häpäissyt perheen ja vetänyt perheensä kunnian lokaan.

No. Kun heimoyhteiskunnista ja thar-kulttuureista sekä pippelinleikkaususkonnoista muuttaa ihmisiä länsimaihin, he pääsääntöisesti tuovat oman arvomaailmansa mukanaan ja pyrkivät myös säilyttämään sen. Se on aivan puhdasta kulttuurievoluutiota ja kulttuurievolutiivista olemassaolotaistelua - meemit ja meemipleksit kamppailevat ihmismielissä.

Kunniamurhat eivät johdu miehisestä tuhoamisvimmasta eivätkä patriarkaatin salaliitosta vaan kulttuurievoluutiosta ja memetiikasta. Ne ovat tyypillisiä sellaisille meemiplekseille, joissa thar elää ja voi paksusti. Ja ikävä kyllä Sabatina Jamesin kulttuuri on sellainen.

Ruukinmatruuna kyllä tietää vaikeat äiti-tytärsuhteet, mutta tuo on jo sen verran vaikea, että yhteiskunnalla on oikeus ja velvollisuuskin tässä vaiheessa puhaltaa siihen isoon pilliin ja viheltää peli poikki.

Ennenkuin tulee rumihia.